Olli Antero Ahvenlahti (11. osa)
Paitsi musiikin äärellä Olli Ahvenlahti, Make Lievonen ja Hasse Walli viettivät myös vapaa-aikaansa paljon yhdessä ja näin heidän kaveripiirinsäkin hiljalleen laajeni. Olli tapasi ensimmäisen kerran Eteläsuomalaisen osakunnan jazzjameissa nuoren näyttelijä Vesa-Matti Loirin (s. 4.1.1945 Helsinki ja k. 10.8.2022 Helsinki), joka oli myös muusikko ja soitti huilua. Hiljalleen Olli ja Vesa-Matti oppivat tuntemaan toisensa jameissa kerta kerralta paremmin. Näissä jazzjamikuvioissa Olli oppi tuntemaan samoin muusikko ja säveltäjä Seppo Toivo Juhani ”Paroni” Paakkunaisen (s. 24.10.1943 Tuusula) ja basisti sekä säveltäjä Teppo Olavi ”Kalmisto” Hauta-ahon (s. 27.5.1941 Janakkala ja k. 26.11.2021 Helsinki). Jamitoimintaa pitivät yllä eri osakunnat. Muilta paikkakunnilta Helsinkiin opiskelemaan tulleet halusivat viettää vapaa-aikaansa samalta paikkakunnalta tulleiden ihmisten kanssa; osakunnat olivat niitä paikkoja, missä he tapasivat oman kotiseutunsa ihmisiä suuressa kaupungissa. Olli Ahvenlahti kuului muodollisesti Etelä-Suomalaiseen Osakuntaan, mutta hän osallistui sen toimintaan ainostaan soittamalla heidän tilaisuuksissaan jazzia.
Natsan jazzjamit päättyivät yleensä kello yksi yöllä, jonka jälkeen iltaa jatkettiin vastapäätä sijainneessa Kaartin ravintolassa puoli neljään saakka. Sieltä saattoi jamiporukka siirtyä Kallioon Castreninkadulle jatkoille Eero Koivistoisen luokse. Matka tehtiin kunnosta riippuen joko kävellen tai taksilla. Eero Koivistoisella oli tuolloin jo upea levykokoelma musiikkia, jota paikalle kerääntynyt muusikkoryhmä alkoi tietenkin yöllä kuunnella. Eero piti nuorille soittajille tietokilpailua, kysyen soittamansa levyn kappaleita ja kuka soitti milläkin kappaleella mukana. Varmasti Eero Koivistoinen sai myös naapureiltaa välillä palautetta yöllisestä musiikinsoitosta. Jos seuraavana päivänä eivät työt odottanaar, muutaman nukutun tunnin jälkeen sama ryhmä siirtyi seuraavana iltapäivänä Vanhan kuppilaan pohtimaan jazzmaailman syöväreitä.
Muusikoiden yksi vakipaikka, ESO, jossa järjestettiin muutaman vuoden ajan ahkerasti keikkoja, jameja sekä diskoiltoja suljettiin poliisin suorittaman ratsian jälkeen joulukuussa 1971; ESOn olutmyynti oli vähintäänkin harmaata aluetta. Sulkemisen jälkeen jazzmuusikot löysivät tiensä Little Jack-nimiseen salakapakkaan, joka sijaitsi Iso Roobertinkadun varrella talon kellaritiloissa. Klubille kuljettiin sisälle talon pihaportin kautta. Salakapakka avasi ovensa kello yksi yöllä ja klubin yhteydessä toimi samoin yömaja. Klubia pyöritti musiikkiharrastaja Lauri Kivikataja, innokas jazzmusiikin harrastaja. Tämä salakapakka ennätti toimia muutaman vuoden ajan kellaritiloissa.
Korkeavuodenkadun harjoitustilan jätettyään Olli Ahvenlahti, Make Lievonen ja Hasse Walli harjoittelivat N-klubilla eli Natsalla. Soittajat sopivat klubin omistajan, Kurre Anderssonin kanssa, että he soittavat kuukausittain yhden tiistai-illan keikan palkkiotta saatuaan säilyttää soittimiaan klubin tiloissa. Olli vietti Natsalla tuohon aikaan paljon aikaansa sekä päivisin että iltaisin. Vesa-Matti Loiri soitti Natsalla huilullansa ensimmäiset harjoitukset ja keikat Olli Ahvenlahden kanssa. Natsalta löysivät ”kotinsa” samoin Remu Aaltonen & Hurriganes. Olli oppi Natsalla tuntemaan mm. Albert Järvisen (Pekka Johannes Järvinen, s. 25.10.1950 Iitti ja k. 24.3.1991 Lontoo), Cisse Häkkisen (Hugo Christer Häkkinen, s. 30.1.1951 Helsinki ja k. 26.12.1990 Espoo) ja Pave Maijasen (Pekka Juhani Maijanen, s. 3.9.1950 Lappeenranta ja k. 16.1.2021).
Kerran Make Lievosen jazzbasso varastettiin Vanhalta ja muusikot ottivat heti hädissään yhteyttä Remu Aaltoseen (Henry Olavi Aaltonen, s. 10.1.1948 Helsinki). Remun verkostojen avulla päästiin jazzbasson jäljille ja kun Remu oli saanut basson tiedot, jazzbasso palautettiin seuraavana päivänä takaisin Vanhalle. Remulla ei ollut jazzbasson kanssa mitään tekemistä, mutta hän käytti suhteitaan auttaakseen soittajaystäviään. Tähän aikaan Olli Ahvenlahdella oli myös henkilökohtaisia kokemuksia Helsingissä huumeiden kokeiluista. Näistä on kerrottu mm. Vesa-Matti Loirin kirjassa, Loiri, seikkaperäisemmin.
Helsingin Kruununhaassa syntynyt muusikko Leo Lindholm (s. 20.5.1927 Helsinki ja k. 9.12.2018 Helsinki) alkoi jo teininä rumpujen soiton ja myöhemmin perusti itse johtamansa yhtyeen. Leo Lindblomin Orkesteri voitti vuonna 1949 orkesterien SM-kilpailut. Hänen yhtyeensä soitti 1970-luvun puoliväliin saakka ja yhtyeen solisteina toimivat mm. Kai Lind (Kaj Mikael Lindberg, s. 31.12.1937 Helsinki), Markus Allan (Allan Isberg, s. 3.6.1945), Seija Saara Maria Simola (myöh. Franzén, s. 25.9.1944 Helsinki ja k. 21.8.2017 Vantaa) ja Sammy Babitzin (Aleksandr Babitzin, s. 11.7.1948 Helsinki ja k. 29.4.1973 Jyväskylä). Leo Lindblom järjesti samoin Suomen ensimmäiset rock’n’roll-laulukilpailut kuten myös maamme ensimmäiset kitarayhtyeiden SM-kilpailut. Vuonna 1973 Leo Lindblom avasi yhdessä tivolinjohtaja ja Tivoli Seiterän – tivoli on perustettu vuonna 1966 - perustajan Lauri Wilhelm Seiterän (vuoteen 1937 Cederholm, s. 28.5.1915 Terijoki ja k. 15.4.1992 Kauniala, Kauniainen) kanssa Tampereelle Särkänniemen huvipuiston edeltäjän, Neulan huvipuiston. Neulan huvipuisto toimi kaksi kesää: kesät 1973 ja 1974. Vuonna 1975 huvipuistotoimintaa jatkoi samalla paikalla Särkänniemen huvipuisto. Yhtyeensä toiminnan päätyttyä Leo Lindblom työskenteli tennisvalmentajana ja hän oli myös yksi Tennislehden perustajista. Leo Lindblomin veli oli ministeri Olavi Lindblom (s. 11.12.1911 Helsinki ja k. 13.8.1990 Espoo).
Leo Lindblomin orkesterissa aloitti muusikonuransa saksofonistina myös Matti Tapani Sarapaltio (”Saara”, s. 12.11.1940 Riihimäki ja k. 23.4.2014 Las Palmas, Espanja). Matti Sarapaltio rakensi itse ensimmäisen kuuden watin vahvistimensa vuonna 1953. Pari vuotta myöhemmin Sarapaltio rakensi kaikki vahvistimet koululaisyhtyeelle, jossa hän itse soitti viulua. Saksofonistina Matti Sarapaltio on säestänyt mm. laulaja Oskari Olavi Virtaa (vuoteen 1926 Ilmén, s. 27.2.1915 Sysmä ja k. 14.7.1972 Tampere). Ennen oman yrityksensä perustamista Matti Sarapaltio toimi Yleisradiossa äänitarkkailijana, kunnes siirtyi vuonna 1965 Akkuteollisuus Oy:n äänittäjäksi Electrovox-studiolle Kaivopuiston läheisyyteen, osoitteeseen Neitsytpolku 1 B. Matti Sarapaltio rakenteli kotonaan kitara-, basso- ja laulukaappeja sekä miksauspöytiä. Sarapaltio perusti vuonna 1968 MS-Audiotron-yrityksen ja Akkuteollisuuden studio Neitsytpolulla lopetti toimintansa 1960-luvun lopulla. Ruskeasuolla sijaitsi Matti Sarapaltion myymälä.
Matti Sarapaltio jätti muusikon työnsä kokonaan vuonna 1973 ja hän hän keskittyi äänilaitteiden valmistukseen sekä vuokraamiseen. Samana vuonna Sarapaltio perusti myymälän Helsingin Ruskeasuolle. Sarapaltion yritys toi Fenderin – Clarence Leonidas Fenderin (s. 10.8.1909 Fullerton, Kalifornia ja k. 21.3.1991) vuonna 1948 perustama Fender Electric Instrument Manufacturing Company) ja Peaveyn valmistamia tuotteita maahan. Sarapaltion yritys hoiti äänentoisto- ja miksausasioita Ruisrockissa, Pori Jazzissa ja monissa muissa suurissa maamme yleisötapahtumissa. Yhtiökumppanina Matti Sarapaltiolla oli diplomi-insinööri Peter Stråhlman, joka lähti MS-Audiotrinista vuonna 1980 ja perusti oman Studiotec-nimisen saman alan yrityksen. Matti Sarapaltio perusti myös Smoking-yhtyeen, jossa hänen itsensä lisäksi soittivat mm. Tuomo Tanska (s. 5.3.1940 Virolahti ja k. 19.4.2003 Helsinki) kosketinsoittimia ja Pave Maijanen sekä Aarno Erik Raninen (s. 27.4.1944 Kuhmoinen ja k. 3.9.2014 Jokela). Tuomo Tanska toimi siviilissä Yleisradion äänittäjänä.
Jazzjameissa Ollin tutuksi tullut saksofonisti Seppo ”Paroni” Paakkunainen soitti Olli Ahvenlahdelle ja pyysi häntä ensimmäiselle maksulliselle studiokeikalle. Levy tehtiin EMI-yhtiölle ja se oli todennäköisesti iskelmämusiikkia. Ensimmäisten levytysten joukossa oli samoin kotimaista hippimusiikkia, joka ilmestyi Pekka Strengin Kesämaa-albumilla vuonna 1972. Levyllä Olli soittaa mm. Puutarha nimisellä kappaleella sähköpieno-osuudet noin parikymppisenä. Hasse Walli oli puhunut Ollin mukaan levytykseen ja Walli toimi itse levyn tuottajana. Levy tehtii Love Records-yhtiölle ja kaikki albumin laulun oli säveltänyt ja sanoittanut Pekka Streng, joka myös lauloi ne. Levy äänitettiin Finnvoxin pienellä puolella kaikessa rauhassa. Studiossa oli maksimissaan käytössä kahdeksan raitaa. Pekka Streng oli mietiskelijää, hiljainen, rauhallinen eikä lainkaa räiskyvä ja ulospäin suuntautunut ihminen. Levyä tehtäessä Pekka Streng sairasti jo pahanlaatuista syöpää, mutta ei kertonut soittajille siitä mitään.
Hasse Walli kokosi Kesämaa-albumin muusikot N-klubin muusikoiden joukosta, joten Ollikin oli tuttujen soittajien kanssa soittamassa levyllä. Pekka Pöyry soitti huilua ja Make Lievonen bassoa. Pekka Pöyry oli tuolloin hyvin aktiivinen soittaja; missä tahansa hänen kaupungissa ollessaan soitettiin jazzia, hän oli aina paikalla. Kaikki N-klubin vakiosoittajat olivat luottomiehiä, jotka tapasivat jo päivisinkin klubilla keskustelun merkeissä. Uusina levyinä Pekka Strengin kaksi albumia eivät myyneet kovinkaan paljon, mutta myöhemmin ne ovat löytäneet musiikin harrastajien luokse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti