Simo Puupponen eli pakinoitsija Aapeli (5. osa)
Savon Sanomat panosti kesällä 1952 Helsingin kesäolympialaisista uutisointiin merkittävästi ja siksi pääkaupunkiin lehti lähetti kolme urheilutoimittajaa, AaHoo (Armas Heino), Hermes (Aarne Väinämö) ja Open sekä Aapelin (Simo Puupponen) ja Tuovi Muran (Tuovi Puupponen). Savon Sanomat järjesti Kuopiossa tulospalvelun lukijoilleen lehden konttoriin sekä Savon kirjakaupan näytekaappeihin. Puupposet asettuivat Helsingissä olympialaisten ajaksi Tuovin Tuomo-veljen piskuiseen omakotitaloon Pirkkolassa asumaan. Samaan aikaan omakotitalossa asui hollantilainen toimittaja, herra Borleffs, viikon päivät; toimittajan lähdettyä tilalle tuli vielä kaksi ranskalaista tummaa poikaa.
Simo ja Tuovi Puupposen tehtävä oli vaeltaa kaupungissa ja olympialaisten kisapaikoilla metsästämässä kirjoituksen aiheita sanomalehdelle. He kirjoittivat kohtaamistaan ihmisistä, korviinsa kantautuneista tarinoista sekä itse tekemistään havainnoista. Tuovi oli ainakin paikalla kesäolympialaisten sateessa tapahtuneessa avajaisjuhlassa. Aapeli pakinoi tavallisesti vain yhdestä aiheesta ja hänen pakinansa olivat kisoista kriittisempiä kuin Tuovin palstalla. Tuovin ”Kisojen liepeillä”-palstalla kirjoitukset olivat lyhyempiä ja koostuivat useista tarinoista. Hän kertoi kisojen aikana juoneensa ensimmäisen kerran Coca-Colaa ja vierailleensa tanskalaisessa voileipäbaarissa. Lisääntynyt sallivuus oli samoin Tuovin kirjoituksen aiheena kisojen aikana.
Tuovi kirjoitti palstallaan kisojen suosituimpien urheilijoiden olevan ranskalaisia. Ilkeimpien huhujen mukaan tähän ei syynä kuitenkaan ollut ranskalainen charmi, vaan 4 000 pulloa viiniä ja valtaisa määrä samppanjaa. Kisojen kuuluisat vieraat olivat Tuovia kaikkein eniten kiinnostavat aiheet. Hän selosti Egyptin kuningas Farukin sisaren prinsessa Faikan vierailua kisoissa; prinsessa asui 24 hengen seurueensa kanssa hotelli Kämpissä ja prinsessan kerrottiin nostaneen erään pankin pääkonttorin tyhjäksi rahoista. Kesäolympialaisten vierailijoiden joukossa nähtiin myös Edinburgin herttua prinssi Philip. Prinssi Philip saapui Kalastajatorpalle, jonne British Council oli järjestänyt illalliset. Illallisten päätteeksi oli Kalastajatorpalla tanssijaiset, jossa prinssi Philip kunnostautui tanssin pyörteissä varsinkin samballa ja valssilla.
Aapeli kirjoitti rohkeasti suomalaisnaisten ja ulkomaalaisurheilijoiden suhteista. Radiossa järjestettiin jo kuukausia ennen kisoja keskustelu, jossa varoiteltiin nuoria naisia liiallisesta innostumisesta urheilijanuorukaisiin. Aapeli tosin itse oli sitä mieltä, että suomalainen nainen tiesi rajansa, oivalsi kuinka maataan edustettiin ja kuinka tulisi käyttäytyä. Pakinassaan Aapeli sanaili: ”Ja näkyy todella tietävän. Tuonnottain saapui Käpylän kisakylään muudan paini- ja painonnostojoukkue lämpimistä maista. Tulo tapahtui aamupäivällä klo 10 tienoissa. Samana päivänä ennen auringon mailleen menoa, karkottivat poliisit läheisistä pusikoista kymmenen lemmenparia, joista aina toinen osapuoli oli painija tai painonnostaja ja toinen suomalainen tyttö.”
Aapeli kertoi pistäytyneensä ihan vain uteliaisuuttaan kisakylän portilla ja hän näki siellä naisväkeä, joiden olemuksesta paistoi heidän ”kuuluvan estottoman yksityisyritteliäisyyden ammattikuntaan”. Hän kertoi kuulleensa huhuja, että päivät taksat liikkuivat kahdentuhannen markan puolin ja toisin. Toiset ammatinharjoittajat olivat ylihinnoitelleet tuotteensa ja toiset taas dumppasivat tuotteensa. Aapeli ei kuitenkaan itse kertonut tarkistaneensa päivän markkinahintoja, sillä mukana ollut aviopuoliso ei pitänyt sitä millään tavalla tarpeellisena.
Pakinoissaan Aapeli arvosteli kesäolympialaisten nostamia ravitsemusliikkeiden hintatasoja sekä Helsingin tarjoamaa tingeltangel-markkinoita, kuten tivoleja, sirkuksia, huvipuistoja ja revyitä. Hän itse arvioi, ettei Helsinki voinut tarjota ulkomaalaisille kisavieraille juuri mitään kiinnostavaa: ”Intialainen tuskin viitsii ruveta jonottamaan pääsylippua saadakseen nähdä käärmenaisen ja luultavasti useimmat amerikkalaisetkin kuulevat repäisevämpää musiikkia ja varmasti aidompaa englannin kieltä omista radioistaan ja omilta kotoisilta lavoiltaan kuin jostain epämääräisestä helsinkiläisestä revyystä.”
Varsin katkera Aapeli oli kisojen ajan ravintoloiden hintapolitiikasta. Pieni aamiainen kinkkuviipaleineen ja kananmunineen kustansi niin paljon, että sillä rahalla Ranskassa sai jo vatsansa täyteen koko päiväksi ruokailemalla. Parhaimmissa ravintolaissa hinnat olivat vielä korkeampia. Aapeli riemuitsi nähdessään eduskuntatalon puistossa kisaturisteja syömässä omia eväitään. Matkailijoiden tuoma hyöty ei läheskään aina ollut vain rahalla mitattavissa, vaikka he jättäisivät tuomatta muutaman frangin tai liiran vähemmän tullessaan.
Olympiakisoja hulinaa seuratessaan Aapeli istuskeli Ylioppilastalon terassilla, jolloin hänen viereensä ilmestyi kaksi naishenkilöä viittoillen pöydän ympärillä olleisiin vapaisiin tuoleihin. ”Olkaa hyvä, olkaa hyvä! Ei mitään häiriötä!”, Aapeli kuuli itsensä vastaavan kohteliaasti. Samassa hän hätkähti: mitä hiivattia nämä naishenkilöt olivatkaan sanoneet pöytään tullessaan? Sanat soivat vielä Aapelin korvissa pitkään: ”Ellei herraa häiritse, niin me istumme tähän!” Aapeli poistui paikalta kainosti nikotellen ja kumarrellen.
Helsinkiläisiä houkuteltiin kesäolympialaisten aikana tarjoamaan kotimajoitusta vieraille. Tässä moni oli nähnyt myös mahdollisuuden rahantekoon, aivan kuten Aapelin langon perheessä Pirkkolassa oli tapahtunut. Aina kaikki ei kuitenkaan mennyt juuri tehtyjen suunnitelmien mukaisesti. Aapeli pääsi itse todistamaan kahden rouvan keskustelua Hietalahden torilla; toinen rouva oli odotellessaan nigerialaisia kisavieraita hankkinut heille kotiinsa hetekan, kaksi polsteria ja teettänyt lisäksi lakanoita. Nigerialaiset eivät sitten tulleetkaan majoitukseen ja rouva oli ostoksistaan veloissa. Rouva päivitteli, että hänen täytyi varmaan lähteä töihin, jotta saisi olympiavelat maksuun. Toisen rouva oli kanadalaisia vieraita majoittaakseen hankkinut lohta, sardiineja ja sipulimakkaraa. Mutta kanadalaiset vieraat eivät saapuneetkaan ja oma mies söi töistä tultuaan lohet ja sardiinit. Molemmat rouvat pähkäilivät, että kaikki tämä oli Valsteen ja Frenckelin syytä. ”Tämmöiset juhlakisat eikä tavallinen ihminen hyödy niistä mitään.”
Aapeli eli Simo Puupponen ei vain matele kaupungilla tai istuskele ravintoloissa raportoimassa olympiahumua kaupungissa; ainakin kerran hän myös seuraa itse kisoja – Mäkelänkadulla maratonjuoksua. Siellä kisahuumassa hän tapasi myös Antti Leskisen, joka alun alkuaan oli maaninkalainen ja myöhemmin erehtynyt helsinkiläiseksi palomestariksi. 80 vuoden ikään ennättänyt Palo-Antti haltioitui Emil Zatopekin kiidosta toteamaan, että tuskin hänkään kovemmin pääsisi.
Puupposen pariskunta jäi kesäolympialaisten jälkeen kesälomalle. Tuovi Puupposelle olympiaraportit olivat hänen viimeiset kirjoitukset Savon Sanomille, koska Tuovi siirtyi niiden jälkeen Helsinkiin WSOY:n palvelukseen toimittamaan Kirjasanomia, kustantamon tiedotuslehteä. Kuopion Kallaveden ääreen jäivät Simo, Pasi ja anoppi Ida Muraja. He muuttivat Helsinkiin elokuussa 1953, jolloin Pasi koulunkäynti alkoi. Ilma Puupponen muutti Kuopiossa poikansa Pentin perheeseen asumaan ja myöhemmin Ilma muutti tyttärensä Kirstin luokse asumaan Espooseen. Tuovi ja Simo Puupposen asunnon osoite Helsingin Pohjois-Haagassa oli Simpsiönkuja 3.
Aapelin pakinoissa on huomattavissa muutosta jo Helsingin kesäolympialaisten jälkeisessä ajassa. Hänen pakinoidensa paikallisuus vähenee, pelkkien vitsien osuus lisääntyy, mutta vain harvoin Aapeli kehittelee pakinoistaan laajempia anekdoottipakinoita. Vaikka muutos ei ollut aivan äkillinen, se ei jäänyt kuitenkaan lehden johtokunnalta huomaamatta; johtokunta kirjasi omaan pöytäkirjaansa maininnan, että Aapelin pakinoiden luonne ja paikallissävy kärsivät. 12.4.1953 julkaistiin Aapelin pakina, Kaunopuheisuutta. Tämä pakina käsitteli kieltä ja murretta. Aapelin mielestä ns. oikeakielisyys on vallannut alaa murteisiin sisältyvän kielikuvarikkauden kustannuksella. Aapeli kertoo esimerkin itse savolaisesta kielikuvasta. Ollaan perunaa nostamassa jossakin Siilinjärvellä ja ankarat talkoot ovat menossa: ”Illan hämärtyessä alkaa muudan vanhemmanpuoleinen alustalainen naprailla nappejaan ja huokaisee selkänsä oikaisten: - Jooskoon lähtis sinne yks’silmästen kontuoriin tilille!”
Johtokunnan kokouksen pöytäkirjaan merkittiin seuraavana päivänä Aapelin pakinoista tehty huomautus. Huomautus koski pakinoiden tason ala-arvoisuutta ja siveellisten käsitysten loukkaavuutta. Johtokunnan pöytäkirjasta ei selviä, oliko edellä mainittu ”Kaunopuheisuutta” -pakina pääasiallinen huomautuksen syy, vai liittyikö siihen pakinoitsija Aapelin viehtymys vessa- ja pieruhuumorin viljelyyn ja pakinoissa oleviin viittauksiin ravintolassa istumiseen. Lehden johtokunnan pöytäkirjan mukaan tämä ei ole hyväksyttävää eikä lukevan nuorison kannalta lehdelle maineeksi. Helsingin kesäolympialaisten pakinoissa oli ollut jo muutamia näitä ravintoloissa istumisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti