Palazzo Montecitorio ja Tiber-joen saari

Campus Martiuksen alueella Colonnan kaupunginosassa Roomassa – lähellä Pantheonia – sijaitsee Piazza di Montecitorio kapeiden katujen keskellä. Aukion keskellä on obeliski, joka alkujaan toimi keisari Augustuksen rakennuttaman valtavan aurinkokellon osoittimena. Obeliski tuotiin Roomaan Egyptin Heliopoliista keisari Augustuksen aikana, mutta vasta vuonna 1792 se pystytettiin nykyiselle paikalleen. Aukion laidalla sijaitsee samoin barokkityylinen palatsi, Palazzo Montecitorio, jonka nimi on peräisin pienestä kukkulasta – Mons Citatorius – jolle palatsi aikoinaan rakennettiin. Antiikin Rooman aikaan aukiolla suoritettiin kuolleiden Rooman keisareiden tuhkaus. Antoninus Piuksen pylväs oli aikoinaan myös tällä aukiolla. Nykyään tätä palatsia käytetään Italian edustajainhuoneen istuntoihin. Palatsin viereisessä korttelissa sijaitsee Palazzo Chigi, joka on puolestaan Italian hallituksen ja maan pääministerin virkakäytössä.

Palazzo Montecitorio.

Paavi Innocentius X (oik. Giovanni Battista Pamphili, s. 6.5.1574 Rooma ja k. 7.1.1655 Rooma) laittoi arkkitehti, taidemaalari ja kuvanveistäjä Gian Lorenzo Berninin (s. 7.12.1598 Napoli ja k. 28.11.1680 Rooma) suunnittelemaan palatsia aukion laitaan. Ennen paaviksi tuloaan Giovanni Pamphili opiskeli oikeustiedettä Roomassa ja osallistui Trenton kirkolliskokoukseen sekä Rooman inkvisitioon. Virassaan hän oli yksi poliittisesti kaikkein kunnianhimoisimmista paaveista ja hän hankki valtakaudellaan Vatikaanille valtavasti valtaa. Paavina hän toimi 15.9.1644-7.1.1655 välisen ajanjakson. Aikanaan paaviksi valinta oli pitkäaikainen valtataistelu kahden suvun, Barberinien ja Pamphilien, välillä. Valtaan päästyään Innocentius X aloitti oikeustoimet Barberineja vastaan, jossa hän syytti Barberineja julkisten varojen väärinkäytöstä. Edellinen paavi Urbanus VIII oli kuulunut Barberini -sukuun.

Paavi Innocentius X.

Paavi Innocentius X:n toimeksianto Berninille kattoi asuinpalatsin suunnittelemisen Ludovisin suvulle. Siksi palatsi tunnettiin alkujaan nimellä Palazzo Ludovisi. Palatsin rakennustyöt alkoivat vuonna 1650, mutta rakentaminen keskeytyi vuosikymmeniksi paavi Innocentius X:n kuoltua vuonna 1655. Aristokraattiseen perheeseen Sisiliassa syntynyt ja jesuiittojen koulussa Roomassa opiskellut Antonio Pignatelli (s. 13.3.1615 Spinazzola ja k. 27.9.1700 Rooma) hallitsi paavi Innocentius XII -nimellä paavina 12.7.1691-27.9.1700. Paavi Innocentius XII käynnisti palatsin rakennustyöt uudelleen ja lopulta palatsi valmistui vuonna 1694. Arkkitehti Berninin suunnitelmia oli täydennetty arkkitehti Carlo Fontanan (s. 1634 tai 1638 Bruciate ja k. 1714 Rooma) piirustuksilla.

Paavi Innocentius XII sijoitti palatsiin paavin tuomioistuimen (Curia apostolica). Italian yhdistyessä ja Rooman tultua sen pääkaupungiksi Palazzo Montecitoriosta tehtiin edustajainhuoneen talo vuonna 1871. Alkuperäisen Palazzo Montecitorion taakse rakennettiin arkkitehti Ernesto Basilien (s. 31.1.1857 Palermo ja k. 26.8.1932 Palermo) suunnittelema suuri laajennusosa vuosina 1902-1927; samassa yhteydessä rakennuksen alkuperäiset takasiivet purettiin.

Palazzo Montecitorionissa on Berninin suunnittelema kupera julkisivu, jonka 25 ikkuna-akselia on ryhmitelty viiteen osaan. Keskimmäinen osa muodostaa julkisivusta ulkonevan risaliitin, jotka olivat suosittuja barokkiarkkitehtuurissa sekä myöhemmässä empiretyyliä edustavissa rakennusten fasadeissa. Risaliittiin kuuluu myös sisäänkäyntiä ympyröivä pylväsportaali. Carlo Fontana säilytti palatsin julkisivun ilmeen Berninin suunnitelman mukaisena, mutta hän lisäsi siihen kellotornin. Palatsin ollessa paavin tuomioistuimen käytössä kellotornin pääkelloa soitettiin aina istuntojen alkamisen merkiksi; nykyään kellotornin pääkelloa soitetaan vain silloin, kun Italian uusi presidentti valitaan. Arkkitehti Ernesto Basilen suunnittelemaan laajennusosaan kuuluvat Piazza di Parlamenton puoleinen julkisivu korttelin toisella puolella sekä edustajainhuoneen nykyinen istuntosali. Palatsissa on taideteoksia, kuten mm. taidemaalari Carlo Carrán (s. 11.2.1881 Quargnento ja k. 13.4.1966 Milano), esisurrealistinen taidemaalari Giorgio de Chiricon (taiteilijanimeltään Népo, s. 10.7.1888 Vólos, Kreikka ja k. 20.11.1978) ja Aldo Renato Guttuson (s. 26.12.1911 ja k. 18.1.1987) tekemiä töitä. Palatsin istuntosalissa on taidemaalari ja elokuvaohjaaja Giulio Aristide Sartorion (s. 11.2.1860 ja k. 3.10.1932) kankaalle maalaama friisi, joka esittää vertauskuvallisesti Italian kansan historiaa. Istuntosalissa on myös Giovanni Beltramin toteuttama värillinen lasikatos.

Tiber-joki on Italian toiseksi pisin joki Po-joen jälkeen. Tiber on noin 250 mailia pitkä joki ja joen leveys vaihtelee 7 metristä 20 metriin. Tiber-joki virtaa Apenniineilta Fumaiolo-vuorelta Rooman läpi Tyrrhenanmereen Ostiassa. Suurin osa Rooman kaupungista on Tiber-joen itäpuolella. Rooman kaupungin lännessä oleva alue – mukaan lukien Tiberin saari, Insula Tiberin tai Insula Sacra – sisällytettiin Caesar Augustuksen alueeseen XIV Rooman kaupungin hallintoalueisiin. Tiberiä kutsuttiin alun perin Albulaksi tai Albu’laksi (lat. Valkoinen), koska joen sedimenttikuorma oli niin valkoista. Jokea alettiin kutsua Tiberiksi Tiberinuksen mukaan, joka oli Alba Longan etruskien kuningas; hän hukkui jokeen. Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1902 saanut saksalainen historioitsija ja poliitikko Theodor Mommsen (s. 30.11.1817 Garding, Schleswig ja k. 1.11.1903 Charlottenburg, Saksa) kirjoitti aikanaan Rooman historia -teoksessaan (Römische Geschichte), että Tiber oli Latiumin luonnollinen valtatie ja tarjosi varhaisen suojan joen toisella puolella olevia naapureita vastaan.

Antiikin aikana Tiber-joen yli rakennettiin kymmenen siltaa: kahdeksan siltaa ylitti pääjoen ja kaksi mahdollisti pääsyn Tiibet-joen pienelle saarelle. Saarella oli Venuksen pyhäkkö. Tiber-joen varret reunustivat kartanoita ja joelle johtavat puutarhat tarjosivat Roomalle tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Tiber-joki oli samoin tärkeä Välimeren öljy-, viini- ja vehnäkaupan väylä. Saari on muodoltaan pitkulainen. Antiikin aikoihin saaren rantoihin ja erityisesti päätyihin lisättiin travertiinikiviä, jotta sen muoto muistuttaisi enemmän laivaa. Keskelle saarta pystytettiin obeliski ikään kuin laivan mastoksi. Yritykset kesyttää Tiber-joen tulvat epäonnistuivat muinoin. Nykyään Tiber-joki rajoittuu korkeiden muurien väliin, mutta Rooman valtakunnan aikana joki tulvi säännöllisesti.

Tiberin saarella oli antiikin aikana monia kulttipaikkoja, kuten esimerkiksi Tiber-joen jumala Tiberinuksen pyhäkkö. Ehkä saaren tunnetuin temppeli oli kuitenkin omistettu kreikkalaiselle parantamisen jumala Asklepiokselle (lat. Aesculapius). Muinaisen tarinan mukaan Roomassa kärsittiin 200-luvun alussa eaa. kulkutaudista, minkä vuoksi senaatti päätyi rakennuttamaan saarelle temppelin tälle jumalalle. Rooman senaatti lähetti Kreikan Epidaurokseen – Asklepioksen tärkeimpään kulttipaikkaan – lähetystön noutamaan jumalan kuvan saaren uuteen temppeliin. Roomaan Epidauroksesta palaavassa laivassa oli mukana myös Asklepioksen pyhä eläin, käärme, joka ui Tiberin saaren kohdalla maihin. Tämä tapahtuma tulkittiin merkiksi siitä, että Asklepios halusi temppelinsä rakennettavan juuri tälle Tiberin saarelle. Käytännössä saari oli sangen oivallinen paikka parantamisen jumalan temppelille ja vakavasti sairastuneiden vierailuille, koska saari sijaitsi erillään muusta kaupungista. Sairastuneet saattoivat jäädä saarelle odottamaan parantumistaan, sillä temppelissä nukkumisen uskottiin tuovan yhteyden parantamisen jumalaan ja sitä kautta toipumisen sairaudesta.

Tiberin saari liittyy parantamiseen yhäti tänä päivänäkin, sillä saarella sijaitsee moderni munkkiveljeskunnan ylläpitämä sairaala, Ospedale Farebenefratelli. Tämä sairaala perustettiin jo vuonna 1584. Tiberin saarella on myös toinen pienempi sairaala sekä apteekki. Tiberin saari toimi parantamispaikkana myös antiikin ajan ja 1500-luvun välillä. Tiberin saarta sanotaankin joskus maailman vanhimmaksi yhtäjaksoisesti toimineeksi parantamisen keskuspaikaksi.

Tiberin saarella kukoisti keskiajalla San Bartolomeo all’Isola -kirkko, joka on rakennettu Asklepioksen temppelin paikalle. Kirkko on omistettu apostoli Bartolomeukselle. Sairastuneet kävivät keskiajalla tässä kirkossa rukoilemassa parantumisensa puolesta. Kirkossa on Bartolomeuksen pyhäinjäännöksiä antiikin aikaisessa altaassa. Lisäksi kirkossa on sivukappeleita kommunismin ja natsismin uhreille sekä muille modernin ajan marttyyreille.