Olli Antero Ahvenlahti (7. osa)
Kamppi oli verrattain huonossa maineessa vielä tuolloin; laitakaupunkia, jonka köyhällistö asui puutaloissa ja parakeissa. Läheisellä lumpunkerääjien torilla venäläiset ja juutalaiset kävivät torikauppaa. On useiden sattumien summa, että ”Hämis” saatiin rakennettua ja että sen yhä omistavat hämäläiset ylioppilaat säätiönsä kautta. Osakunnan jäsenmaksuja korotettiin varojen keräämiseksi ja lisäksi etsittiin hankkeelle sijoittajia, joille mainostettiin rakennettavaa taloa todella tuottavaksi. Talo valmistui vuonna 1931 ja tämän punatiilisen ja 8 000 neliön talon arvo tänä päivänä on vähintään 30 miljoonaa euroa. Oman talon lisäksi Hämäläis-Osakunta omistaa yli 300 vuokra-asuntoa eripuolilla Helsinkiä; niiden arvoksi osakunta arvioi noin 42 miljoonaa euroa. Tämän kiinteistön vuoksi hämäläiset ovat ilmeisesti varakkain osakunta. Kansallis-Osake-Pankki heltyi antamaan mittavan lainan opiskelijoille. Pankin johtajana tuohon aikaan oli Juho Kusti Paasikivi (vuoteen 1887 Jihan Gustaf Hellstén, s. 27.11.1870 Koski Hl ja k, 14.12.1956 Helsinki).
Vapaaillat alkoivat Ollilla mennä yhä enemmän koulujen bileissä, joita teineille oli Helsingissä 1960-luvulla paljon tarjolla. Tuon ajan suosituimmat koulubileissä usein soittavat bändit olivat Islanders ja Topmost, joilla saattoi olla useampi keikka viikossa. Näissä yhtyeissä aloittivat muusikonuransa mm. Hannes Mikael Waldemar ”Hasse” Walli (s. 10.2.1948 Helsinki), Pertti ”Pepe” Wilberg (vuoteen 1955 Kantonen, s. 17.12.1946 Turku), Harri Uolevi Saksala (s. 22.1.1948 Helsinki) ja Vasilij ”Gugi” Kokljuschkin (s. 2.6.1947 Helsinki), joiden kaikkien kanssa Olli Ahvenlahti on soittanut myöhemmin. Olli kuunteli koulubileissä myös yhtyettä nimeltään Rolle And The Needles, jonka solistina lauloi Rolf ”Rolle” Achman. Achmanista ei tullut ammattimuusikkoa, mutta yhtyeen kitaristeista, Eero Rainer Johan Lupari (s. 8.6.1949 Helsinki) ja – tuolloin vielä basisti – Arno Arvid ”Nono” Söderberg (s. 8.8.1945 Helsinki), tuli ammattilaisia.
1950-luvun koulubileissä oli musiikki ollut hieman toisenlaista; silloin soitettiin vielä enemmänkin jazzmusiikkia. Tuon ajan legendaarisia jazzmuusikoita olivat mm. Heikki Veli Uolevi Sarmanto (s. 22.6.1939 Helsinki), Henrik Otto Donner (s. 16.11.1939 Tampere ja k. 26.6.2013 Pietarsaari), Esa Katajavuori (s. 27.4.1940 Helsinki ja k. 20.1.2023 Porvoo) ja Juhani Antero ”Junnu” Aaltonen (s. 12.12.1935 Kouvola). Heidä soittoa koulubileissä Olli ei ennättänyt kuulla, mutta Olli Ahvenlahti on kyllä myöhemmin elämässä soittanut näiden legendojen kanssa paljon.
Olli Ahvenlahti opiskeli oppikouluaikanaan jazzmusiikkia lähinnä itsekseen. Hän kuunteli jo nuorena paljon pianisti William John "Bill" Evansia (s. 16.8.1929 Plainfield, New Jersey ja k. 15.9.1980 New York), ikätovereiden kuunnellessa silloin lähinnä rautalankamusiikkia. Hän mieltyi erityisesti Evansin jazzpianon harmonioihin, joita Bill Evans on alkanut jo tehdä 1950-luvun loppupuolella. Evans toi paljon uutta jazzharmonioihin verrattuna varhaisempiin jazzsoittajiin; soinnut kasvoivat isommiksi ja sointimaailma uudistui hänen jäljiltään. Muita Ollin ihailemia jazzsoittajia olivat mm. Charlie Parker (s. 29.8.1920 Kansas City ja k. 12.3.1955 New York), John Birks "Dizzy" Gillespie (s. 21.10.1917 Cheraw, Etelä-Carolina ja k. 6.1.1993 Englewood, New Jersey), John Leslie Wes Montgomery (s. 6.3.1923 Indianapolis, Indiana ja k. 15.6.1968), John William Coltrane (s. 23.9.1926 Hamlet, Pohjois-Carolina ja k. 17.7.1967 Long Island, New York) ja Miles Dewey Davis (s. 26.5.1926 Alton, Illinois ja k. 28.9.1991 Santa Monica, Kalifornia). Kaikki he toivat jotakin omaa ja uutta jazzmusiikkiin mukanaan. Ollille vain kaikki asiat eivät vielä auenneet.
Samoihin aikoihin Olli Ahvenlahti sai joululahjaksi Grundigin kelanauhurin. Kelanauhurista oli valtavan suuri apu Ollille musiikin kuunteluun. Äänilevyt saattoivat kulua huonoon kuntoon, jos jatkuvasti toisti yhtä ja samaa kohtaa levyltä; kelanauhuria oli helppo kelata eteen- ja taaksepäin. Samoin kelanauhurin pyörimisnopeutta pystyi myös hidastamaan, joka helpotti kuulemaan nopeasti soitettuja asioita musiikista. Tätä samaa metodia käytti aikanaan monet muutkin musiikin opiskelijat. Samalla tässä kehittyi myös kuuntelutaito, joka taas on välttämätön apu sovitustaidossa.
Kesällä 1965 Olli Ahvenlahti teki matkan Ruotsin Gotlantiin, Visbyhyn; hän opiskeli kielikurssilla saarella ruotsinkieltä. Kotona hän oli jo oppinut ruotsinkieltä, mutta muodollisempi opetus teki Ollin mielestä hänelle pelkästään hyvää. Seuraavan kesän (1966) kielikurssimatkan hän teki sitten Bournemouthiin, Ekglantiin, jossa vierähti peräti neljä viikkoa. Kielikurssin jälkeen Olli Ahvenlahti jäi Englantiin vielä kahden viikon ajaksi. Ollin koulukaveri, Heikki Kehälinna, lensi myös Lontooseen ja yhdessä he liftasivat pitkin saarivaltakuntaa seikkaillen. Heikki Kehälinnan isä oli Finnairin teknisellä osastolla töissä, joten näin hänen lapsetkin saivat lentää ilmaiseksi. Tällä reissulla he kävivät mm. Lontoossa, Liverpoolissa, Manchesterissa ja Oxfordissa. He yöpyivät vain halvoissa hotelleissa. Musiikki-ihmiselle tällainen matka oli todella antoisa kokemus.
Olli Ahvenlahden ensimmäinen pitempi seurustelusuhde alkoi hänen lukioaikanaan samalla kadulla asuneen naapuruntytön, Mervin, kanssa. Mervi oli lukiossa Ollin rinnakkaisluokalla ja Olli vietti myös Mervin kotona paljon aikaansa. Mervi ja Olli tekivät myös yhdessä ulkomaanmatkan Mervin isosiskon ja tämän aviomiehen luokse Italian Genovaan; Mervi ja Olli vietti Genovassa joulua. Matka tehtiin Euroopan halki laivalla ja junalla. Ollin isä, Igor Ahvenlahti, auttoi matkasuunnittelussa nuoria. Koska ulkomaanpuhelut olivat tuolloin kovin kalliita, yhteydenpito matkan aikana hoidettiin kirjeitse. Vain hyvin tärkeät ja kiireelliset yhteydet hoidettiin sähkeitse.
Helsingin Alppilassa sijaitsevalla arkkitehti Hugo Alvar Henrik Aallon (s. 3.2.1898 Kuortane ja k. 11.5.1976 Helsinki) suunnittelemalla ja vuonna 1958 valmistuneella Kulttuuritalolla konsertoi 1960-luvulla monia kuuluisia esiintyjiä. Olli Ahvenlahti ei tuolloin vielä käynyt itse konsertteja katsomassa. James Marshall ”Jimi” Hendrixin (s. Johnny Allan Hendrix, s. 27.11.1942 Seattle, Washington ja k. 18.9.1970 Lontoo) esiintymistä Kulttuuritalolla Olli olisi mielellään katsonut, mutta samaan aikaan Mervin järjesti Ollille esittäytymistilaisuuden omille vanhemmilleen Mervin kotona. Olli oli myös vielä liian nuori, jotta hän olisi ehtinyt tutustua legendaarisen jazzklubi Mäyränkolon toimintaan Helsingin Albertinkadun vanhassa puutalossa. Jazzklubi Mäyränkolo toimi jäsenkorttiperiaatteella ja 15-vuotiaana Olli olisi varmasti päässyt klubille, mutta hänellä ei vain vielä tuolloin ollut jazzia soittavia tuttuja. Ollin myöhemmistä soittokavereista ainakin Reiska Laine ja Eero Koivistoinen ehtivät itse soittaa Mäyränkolossa.
Samoin Olli Ahvenlahdelta jäivät nuoren iän vuoksi tutustumatta mm. E-Clubin toimintaan Hakaniemessä ja Kampin Hankkijan talossa toimineeseen jazzklubi Down Beatin elämään. Vuonna 1965 Ahvenlahden perhe muutti Hirvitien rivitalosta omakotitaloon Näätäkadulle. Vastapäätä Ahvenlahtien omakotitaloa asui Karhilan perhe, jonka Vesa-poika ystävystyi pian Ollin kanssa. Vesa Karhilan hyvä ystävä oli saksofonisti Antero Helander, joka myöhemmin oli perustamassa free jazz- ja performanssiryhmä The Spermiä. Kaveriporukassa oli lisäksi Ilkka ”Emu” Lehtinen, josta tuli myöhemmin Digelius -levykaupan omistaja ja sielu.
Tämä em. kaveriporukka alkoi kokoontua Vesa Karhilan perheen autotallissa säännöllisesti. Siellä kuunneltiin hyvillä levysoitin- ja äänentoistolaitteilla Emun sinne tuomia äänilevyjä. Emu oli jo tuolloin hyvin tietoinen äänilevyistä ja tunsi alaa kattavasti. Autotallissa he kuuntelivat mm. Eric Dolphya, Charles Mingusia, Miles Davisia sekä Archie Sheppin, John Coltranen ja Thelonius Monkin musiikkia. Oli peräti harvinaista saada vielä tuolloin jazzlehti Down Beat käteensä luettavaksi. Emu toi autotalliin kuunneltavaksi vielä blueslevyjä, jotka tuolloin olivat hyvin harvinaisia Suomessa. Tässä autotallissa Olli Ahvenlahti sai aivan ensimmäiset orastavat kokeilunsa jazzin soittamisesta yhtyeen kanssa kaveriporukalla.
Antero Helanderin ja rumpali Olli ”Pulli” Soinion kanssa Olli Ahvenlahti perusti pian freejazztrion, jolla he harjoittelivat Herttoniemen yhteiskoulussa. 4th Erection -teoksella kaverukset osallistuivat Lahden vanhalla konserttitalolla järjestettyihin teinien taidepäiville. Tämä esiintyminen oli Olli Ahvenlahden elämän ensimmäinen jazzkeikka. Trumpetisti ja säveltäjä Henrik Otto Donner oli teinien taidepäivien puheenjohtaja ja hän myös istui kilpailun tuomaristossa. Donner kehui palkintoa pojille jakaessaan poikien soittoa hyvin ennakkoluulottomaksi, jossa oli myös raikkautta ja luovuutta. Teinien taidepäivillä Olli Ahvenlahden free jazz -trio edusti Herttoniemen koulun musiikkiosastoa, mutta koulua edusti taidepäivillä myös näytelmäkerho, jota ohjasi näyttelijä Saara Ranin. Ranin oli innossaan koulun menestyksestä taidepäivillä ja sen mukanaan tuomasta maineesta koulun taidekerholle. Tästä kiitollisena Saara Ranin nouti trion pojille kaupasta korillisen keskiolutta; pojat olivat tästä yllättyneitä, koska he olivat itse vasta 16-vuotiaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti