Seestan kartano on Ehrnroothien sukukartano
Seestan kartano, Ehrnroothien sukukartano, sijaitsee Nastolassa Ahtialan kylässä ja Kivijärven itärannalla. Kartanon päärakennuksen nurkalla on seissyt satoja vuosia vanha lehmus, jonka halkaisija on kuusi metriä. Kartanon päärakennus on ollut nykyisellä paikallaan 1730-luvulta lähtien. Seesta on ollut suvun hallussa siitä lähtien, kun suvun kantaisä, ruotsalainen kenraalimajuri Carl Gustaf Ehrnrooth (s. 7.10.1744 ja k. 2.6.1817) osti kartanon huutokaupalla vuonna 2.11.1791 Ruotsin valtakunnanpankilta 2 360 riksillä.
Carl Gustaf Ehrnrooth oli majuri Gustaf Henrik Ehrnroothin ja Christina Catharina Hästeskon poika ja Gustaf Adolf Ehrnro0thin isä (1779-1848). Carl Gustaf Ehrnrooth osallistui kuningas Kustaa III:n joukoissa Venäjän sotaan vuosina 1788-1790. Hänestä tuli Pohjanmaan rykmentin eversti 21.10.1789 ja Hämeenlinnan rykmentin eversti 2.12.1790. Carl Gustaf Ehrnrooth omisti Seestan kartanon lisäksi Lohjalla Laakspohjan kartanon, Erkylän kartanon Hausjärvellä vuosina 1833-1843 sekä Porlammin kartanon Lapinjärvellä vuosina 1837-1848.
Laakspohjan kartano sijaitsee Lohjan keskustan koillispuolella Pappilanselän toisella puolella Moisionlahden Pohjoisrannalla. Vuonna 1556 kartano perustettiin Kustaa Vaasan kuninkaankartanoksi Laakspohjan kylän viidestä talonpoikaistilasta. Kuninkaan tiedetään vierailleen kartanossa 1550-luvulla. Kruunu omisti tilan vuosina 1556-1559, sen jälkeen Juhana-herttua vuosina 1559-1562 ja valtioneuvos Nils Boije vuonna 1563. Myöhemmin tilalla on ollut runsaasti omistajia, mm. vapaaherra, vuorineuvos ja ruukinpatruuna Magnus Linder (s. 15.7.1792 Mustio ja k. 1863 Mustio) ja hänen jälkeläisensä vuosina 1846-1906 sekä Maximilian Henrik van Gilse van der Pals (s. 5.12.1885 Pietari ja k. 6.10.1966 Lugano, Sveitsi) ja hänen jälkeläisensä vuodesta 1911. Kartanon päärakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Valter Thomé (s. 5.8.1874 Pudasjärvi ja k. 1.2.1918 Vihti) ja Ivar Alfred Thomé (s. 11.12.1882 Alajärvi ja k. 1.2.1918 Vihti).
Erkylän kartano sijaitsee Hausjärven Erkylänjärven rannalla. Kartanon kaksikerroksisen vaaleaksi rapatun päärakennuksen suunnitteli 1840-luvulla arkkitehti Anders Fredrik Granstedt (s. 24.1.1800 Hankoniemi ja k. 26.11.1849 Helsinki). Nykyään Erkylän kartanon omistaa Ilkka Brotherus perheineen ja siellä sijaitsee myös heidän perheyrityksensä, Sinituote Oy:n pääkonttori. Porlammin kartanon omistaa nykyään agrologi Georg Johan Casimir Ehrnrooth (s. 16.1.1966). 1500-luvun lopulla Lapinjärven kylistä Ingermaninkylä, Porlammi, Vasarankylä ja Rutumi olivat läänitetyt Viipurin linnapäällikölle Arvid Tönnesson Wildemanille (k. 4.4.1617 Viipuri). 1600-luvulla muodostettiin Lapinjärvelle Lapinjärven säteri ja Porlammin säteri.
Pankille Seestan kartano oli joutunut Sprengtporteneilta. Göran Magnus Sprengtporten (s. 16.8.1740 Porvoon pitäjä ja k. 13.10.1819 Pietari) oli kreivi, joka vaikutti Ruotsin ja Venäjän politiikassa, Suomen ensimmäisen kadettikoulun isä ja autonomisen Suomen ensimmäinen kenraalikuvernööri. Hän kirjoitti ensimmäisen ehdotuksen itsenäisen Suomen perustuslaiksi. Hänet tuomittiin Anjalan liittoon kytköksissä olleiden tavoin menettämään omaisuutensa ja aatelisarvonsa.
Venäjälle siirryttyään hän toimi Kustaa III:n sodassa vuosina 1788-1790 Venäjän armeijan joukoissa kenraalimajurina ja tuomittiin siksi Turun hovioikeudessa kuolemaan vuonna 1790. Hän ei itse osallistunut Anjalan liiton tai Liikkalan nootin valmisteluun, vaan rohkaisi Katariina keisarinnaa tukemaan sitä. Sprengtporten haavoittui pahoin Porrassalmen taistelussa vuonna 1789. Katariina II lahjoitti hänelle tuhat kultadukaattia, kartanon ja viisisataa maaorjaa. Sprengtportenin asema Suomen historiassa on ristiriitainen ja kiistelty; häntä on pidetty maanpetturina ja kansallissankarina, mutta aina kuitenkin hankalana persoonana. Sprengtportenin ensimmäisen vaimon, Anna Elisabet Glansenstiernan (s. 8.5.1746 Nastola ja k. 8.5.1785 Nastola) perintönä omistama Seestan kartano oli takavarikoitu Ruotsin valtakunnanpankille maksamattomien lainojen vuoksi.
Seestan kartano muodostettiin Didrich von Essenille vuonna 1662 lahjoitetusta Vanhalan tilasta ja Seestan tilasta, jotka yhdistettiin Seestana ratsutilaksi vuonna 1683. Göran Magnus Sprengtporten asui kartanossa vuosina 1782-1790. Kartanon päärakennus on ollut isovihan jälkeen nykyisellä paikallaan 1730-luvulta lähtien. G. R. Jürgensohnin suunnittelema uusklassinen päärakennus rakennettiin 1820-luvulla Kivijärven lahden perukkaan ja empiretyylinen siipirakennus valmistui vuonna 1848. Seestan kartanon talouspihalla sijaitsee kivinavetta (vanhimmat osat vuodelta 1836), vuonna 1900 valmistunut sikala sekä tiilinen tallirakennus vuodelta 1926. Kartanon puistoon liittyy myös laaja Kivijärven rannalla sijaitseva luonnonpuisto. Seestan kartanon itäpuolella on 1900-luvun alkupuolelta peräisin olevia työväenasuntoja, metsävartijan asuinrakennus sekä sepän pajarakennus. 1990-luvun alussa tehdyn kunnostustyön yhteydessä salitiloihin palautettiin alkuperäistä vastaavat seinä- ja kattomaalaukset. Kartanon lähistöllä sijaitsee myös nykyisin päiväkotina toimiva Seestan entinen koulu, jonka kenraali Johan Casimir Ehrnrooth (s. 26.11.1833 Nastola ja k. 5.2.1913 Helsinki) rakennutti vuonna 1889. Johan Casimir Ehrnrooth oli perinyt Seestan kartanon isältään Gustaf Adolf Ehrnroothilta. Gustaf Adolf Ehrnroothin aviopuoliso oli vuodesta 1814 Johanna Christina von Platen. Heillä oli 16 lasta, joihin kuuluivat mm. kenraaliluutnantti Gustaf Robert Ehrnrooth (s. 31.1.1821 Loviisa ja k. 25.10.1911 Helsinki), kirjailija Lovisa Adeleïde Ehrnrooth (s. 17.1.1826 Nastola ja k. 13.1.1905 Helsinki), senaatin protokollasihteeri Carl Albert Ehrnrooth (s. 25.11.1831 Nastola ja k. 19.7.1873 Helsinki) ja kenraaliluutnantti Johan Casimir Ehrnrooth.
Johan Casimir Ehrnrooth suoritti asepalveluksensa Venäjällä ja osallistui Kaukasian sotaan; hänestä tuli eversti vuonna 1862. kenraalimajuri vuonna 1863 ja kenraaliluutnantti vuonna 1877 sodassa Turkkia vastaan. Vuonna 1880 hänet vapautettiin Venäjän palveluksesta, jotta hän sai ottaa vastaan sotaministerin viran vasta perustetussa Bulgarian valtiossa. Väliaikaisen hallituksen johtajana hän järjesti vallankaappauksen prinssi Aleksanteri I:n (s. 5.4.1857 ja k. 17.11.1893) hyväksi vuonna 1881. Johan Casimir Ehrnrooth joutui eroamaan vielä samana vuonna, koska hän joutui erimielisyyksiin Venäjän lähettilään kanssa Sofiassa. Vuonna 1882 hänestä tuli Suomen valtioministerin apulainen ja vuonna 1888 ministerivaltiosihteeri. Sellaisena hän osoittautui taipuvaiseksi venäläistämispyrkimyksille; hän mm. allekirjoitti tsaarin manifestin rikoslain kumoamiseksi vuonna 1890. Vuonna 1891 hän menetti kuitenkin suosiotaan ja hänet erotettiin virasta.
Seestan kartanon entisten omistajien merkitys ei voinut olla juuri kenellekään epäselvä asia. Kartanossa säilytettiin yhä kenraali Johan Casimir Ehrnroothin kirjoitushuone 1990-luvulle saakka sellaisena kuin hän sitä oli aikoinaan käyttänyt; kirjoituslipasto, kirjahylly ja kaksi keisarilta saatua kultaista sapelia seinällä. Seestan kartanon omistajien yhteiskunnallisesta merkityksestä kertoi samoin jotain päärakennuksen koko. Alakerrassa oli yksitoista huonetta ja yläkerrassa seitsemän makuuhuonetta. Seestan kartano oli täynnä elämää sotavuosina. Isäntäväen ohella kartanon työyhteisöön kuului työntekijöitä ja heidän perheenjäseniään yhteenlaskettuna noin 50 henkilöä. Seestan kartanoa hallinnoitiin vanhan patruunahengen mukaisesti: perusperiaatteena oli, että kaikista yhteisön jäsenistä pidettiin hyvää huolta.
Talouselämän vaikuttaja ja vuorineuvoksen arvonimenkin saanut Georg Casimir Ehrnrooth (s. 4.4.1866 Helsinki ja k. 9.5.1935 Helsinki) oli naimisissa vuodessa 1897 lähtien Anna Gabriella (Ella) af Nyborgin kanssa. Heidän poikansa oli Pohjoismaiden Yhdyspankin pääjohtaja Göran Robert Ehrnrooth (s. 1.4.1905 Helsinki ja k. 9.1.1996). Georg Ehrnroothin isä oli protokollasihteeri Carl Albert Ehrnrooth (s. 25.11.1831 Nastola ja k. 19.7.1873 Helsinki) ja äiti kreivitär Lovisa Fredrika Adelaide De Geer af Tervik. Varatuomariksi valmistunut Georg Ehrnrooth toimi vakuutusyhtiö Suomen Maalaisten Paloapuyhdistyksen toimitusjohtajana vuosina 1896-1921, johtokunnan puheenjohtajana vuodesta 1921 ja Nääs Spritfabriks Ab:n toimitusjohtajana vuodesta 1898. Vuonna 1902 hän osti sedältään Casimir Ehrnroothilta Seestan kartanon Nastolasta ja vuonna 1911 Porlammin kartanon Lapinjärveltä sedältään, kenraali Gustaf Robert Ehrnroothilta. Hän perusti testamentillaan vuonna 1935 tiedettä ja kirjallisuutta tukevan Ella ja Georg Ehrnroothin säätiön.
Georg Casimir Ehrnroothin kuoltua vuonna 1935 Seestan kartano siirtyi nimellisesti vanhimman pojan, Carl Johan Ehrnroothin omistukseen. Käytännössä Seestan kartanoa kuitenkin hallinnoi isoäiti, vuorineuvoksetar Ella Ehrnrooth. Georg Casimir Ehrnroothin testamentissa seisoi selvästi, että niin kauan kuin Ella elää, hän olisi Seestan kartanon emäntä. Ellan asema Seestan kartanon emäntänä oli horjumaton, eikä hän kartanoon liittyvissä asioissa edes kysellyt poikiensa mielipiteitä. Vielä 90-vuotiaanakin vuorineuvoksetar toimi elokorjuujuhlissa emäntänä johtaen kaikkea. Sisäkkö Rakel Hagas onkin todennut, että vuorineuvoksetar ”tiesi, miten päivällinen katettiin Ruotsin prinsessa Sibulalle ja hänen tyttärilleen ja taisi seurustelun Mannerheimin vieraillessa kartanossa”. Ella Ehrnroothin käskyvalta näkyi Seestassa vielä tämän kuoltuakin; kartanon pihalla seissyttä nelihaaraista kuusta ei uskallettu kaataa, vaikka ei vuorineuvoksetarta enää ollutkaan. Seestan kartanon arvokkaista puitteista huolimatta Ellan persoonaan ja laajemminkin kartanon elämään voidaan luonnehtia kuuluneen tietynlaista vaatimattomuutta ja työteliäisyyttä. Ella ja Georg Ehrnroothin säätiön historiikin kirjoittanut Peter Stadius onkin todennut, että ”Seestan elämässä oli tolstoilainen häivähdys”. Tolstoilaisuus ei tullut tyhjästä, koska Ella Ehrnroothin mieliromaani oli Leo Tolstoin Sota ja Rauha.
Georg Ehrnroothin poika, Göran Robert Ehrnrooth oli pankinjohtaja ja varatuomari. Vuosina 1945-1955 hän oli Pohjoismaiden Yhdyspankin pääjohtajan varamies ja vuodesta 1955 johtokunnan puheenjohtaja sekä pääjohtaja. Göran Ehrnrooth toimi Vehon hallituksen puheenjohtajana vuosina 1939-1949. Hänen aviopuolisonsa oli vuorineuvos Jacob von Julinin tytär Louise von Julin. Heidän lapsiaan ovat Göran Casimir Ehrnrooth (s. ), vuorineuvos Clas Göran Jacob Ehrnrooth (s. 12.1.1934 Helsinki), Robert Ehrnrooth (s. 1939) ja Elsa Margaretha Louise Fromond (s. 1942). Göran Robert Ehrnrooth omisti Janakkalassa Vanantaan kartanon; tilan ensimmäiset omistajat mainitaan jo vuonna 1539. Varsinaisen kartanon alku oli Alastalon ja Simolan tilojen muutos säterikartanoksi vuonna 1582. Tällöin Maunu Heikinpoika Spåre sai tiloihin oikeudet. Kuningas Kustaa III:n vallankumouksessa vuonna 1772 aateloitu vänrikki Henrik Justander aateloitiin kuninkaalle tekemistään palveluksista 13.9.1772 ja hän otti nimekseen Standertskjöld. Vasta hänen aikanaan muodostettiin Vanantaan fideikomissi eli sääntöperintötila, joka periytyisi kokonaisuudessaan suvun vanhimmalle miespuoliselle perilliselle.
Valtiopäivämies Henrik Carl Gustaf August Standertskjöld rakennutti kartanon nykyisen päärakennuksen vuosina 1900-1901. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Waldemar Johannes Aspelin (s. 26.9.1854 Kosken rautatehdas, Perniö ja k. 10.11.1923 Helsinki). Päärakennus on Hämeelle ja viereiselle Leppäkoskelle tyypillistä poltettua punatiiltä. Rakennus on saanut vaikutteita ranskalaisesta barokista, jota edusti myös samaan sukuun kuuluneen Hugo Standertsköldin omistama Aulangon päärakennus. Kartanon päärakennukseen tehtiin kolmeen kerrokseen yhteensä 30 huonetta. Lähellä uutta päärakennusta, alueella sijaitsevaan puistoon entisen päärakennuksen paikalle pystytettiin arkkitehti Max Relanderin piirustusten mukainen huvila. Huvila rakennettiin vuosina 1911-1912 ja siinä in 14 huonetta. Huvilassa on selkeät jugend-tyyliset vaikutteet. Tämä vierastalo oli ajatuksena myös omaksuttu Aulangolta.
Seestan kartanossa on harjoitettu myös pienimuotoista teollisuustoimintaa. Vuonna 1873 perustettu Kaukas Oy:n omistama, vuonna 1904 perutettu Seestan rullatehdas toimi vuoteen 1935 saakka Seestassa. Rullatehtaan vuokramaa myytiin jo seuraavana vuonna Kaukaan tehtaalle, jonka omisti Hugo Standertskjöld, Ehrnroothien vanha tuttu Nääsin Väkiviinatehtaan kautta. Rullatehtaat olivat aikansa ilmiö ja niiden valmistamat tuotteet vietiin lähinnä maailmanmarkkinoille. Vuoteen 1907 asti Kaukas Oy oli Suomen suurin lankarullien valmistaja. Vuoden 1913 jälkeen lankarullien kysyntä ei kuitenkaan enää kasvanut.
Eversti Hugo Robert Standertskjöld (s. 24.9.1844 Janakkala ja k. 9.5.1931 Helsinki) oli asetehtailija, teollisuusmies, suurlahjoittaja ja Aulangon luonnonpuiston rakennuttaja Hämeenlinnassa. Hän syntyi suomalaisperäiseen aatelisperheeseen Janakkalassa sijaitsevassa Vanantaan kartanossa. Suku on aateloitu 13.9.1772. Hänestä tuli tykistöupseeri jo 20-vuotiaana ja vuonna 1866 hänet komennettiin Tulan kivääritehtaaseen Venäjälle vastaamaan tehtaan teknisestä valmistuksesta. Tämä asetehtailu oli jo suvussa, sillä hänen setänsä; Carl August Standertskjöld toimi Iževskin ja Tulan asetehtaiden päällikkönä ja vuokraajana. Vuonna 1883 Hugo Standertskjöld osti kaupunkiasunnokseen Helsingistä talon osoitteessa Pohjoisesplanadi 3. Arkkitehti Frans Anatolius Sjöström (s. 3.7.1840 Turku ja k. 1.8.1885 Rönnskär) suunnitteli rakennuksen korottamisen ja laajentamisen. Rakennuksen korkeassa keskikerroksessa oli asuinhuoneisto ja kolmannessa kerroksessa sijaitsi hänen omistamansa Kaukas Oy:n konttori. Hugo Standertskjöldin kaupunkikodista tuli vuosikymmeniksi Helsingin seurapiirien kohtaamispaikka. Nykyisin Korkeimman oikeuden täysistuntosalina – Korkein oikeus muutti taloon vuonna 1934 - toimivassa parvekkeellisessa salissa järjestettiin tanssiaisia.
Seestan kartanon saha sekä Seestanjoen Kaarkoskessa sijainnut vesimylly olivat toiminnassa aina 1940-luvulle saakka. Vuonna 1935 Seestan kartanoon kuului 2 338 hehtaaria maata, joista 2 165 hehtaaria oli metsää. Seestan kartano on edelleen suvun hallinnassa ja nykyinen omistaja on kauppatieteiden maisteri, Paul Robert Göran Ehrnrooth (s. 5.8.1965), jonka omistuksessa Seestan kartano on ollut vuodesta 1997 lähtien. Hän on ollut vuodesta 2005 lähtien Turret Oy Ab:n toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Vuodesta 2014 hän on toiminut myös Fiskarsin hallituksen puheenjohtajana. Paul Ehrnrooth toimi Savox Oy:n toimitusjohtajana vuosina 1999-2007 ja Savox Groupin hallituksen puheenjohtajana vuodesta 2004. Paul omistaa Jacob veljensä ja Sophian sisarensa kanssa yhdessä 60 prosenttia helsinkiläisestä Savox-konsernista, joka toimii myös Espoossa ja Savonlinnassa. Sitä ennen hän toimi johtotehtävissä Kone Oyj:ssä vuodet 1993-1994 ja Wärtsilä Oyj Abp:ssä vuodet 1994-1999. Hän oli Wärtsilän hallituksen jäsen vuosina 2010-2015. Vuodesta 2010 hän on ollut myös Digitalist Group Oyj:n hallituksen jäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti