Olli Antero Ahvenlahti (5. osa)
Kun Olli Ahvenlahti oli soittanut pianoa Aino Loikkasen pianotunneilla neljä vuotta, oli piano-opettaja sitä mieltä, että Olli olisi valmis hakeutumaan Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle jatkamaan opintojaan. Hän myös haki nuoriso-osastolle ja pääsi sinne opiskelemaan. Kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin, Olli matkusti Herttoniemestä Helsingin keskustaan ja oppitunnit olivat kello 16-18. Ensimmäinen tunti oli soittoa ja toinen musiikin teoriaa sekä säveltapailua.
Televisiokerho lähetti 20.4.1955 Suomen ensimmäisen langattoman tv-lähetyksen. Ensimmäinen julkinen tv-lähetys oli Helsingissä 24.5.1955 ja tämän lähetyksen sekä ohjasi että juonsi näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja Lasse Erik Pöysti (s. 24.1.1927 Sortavala ja k. 5.4.2019 Helsinki), joka sai professorin arvonimen vuonna 1994. Ensimmäisessä tv-ohjelmassa englantilainen Mr. Watson hypnotisoi ja Erkki Harjama esitti sääkatsauksen. Muita ohjelmassa esiintyviä olivat näyttelijä Marja-Helena ”Maikki” Länsiö (s. 12.11.1932 Turku ja k. 13.10.1996 Turku), näyttelijä Birgitta Margaretha Ulfsson-Pöysti (s. 1.7.1928 Helsinki ja k. 8.10.2017 Helsinki), näyttelijä Nils Brandt (s. 13.1.1932 Porvoo ja k. 5.6.1990 Helsinki) sekä vuonna 1950 perustettu ja Harry Lennart Yrjö Bergströmin (s. 4.4.1910 Tampere ja k. 12.11.1989 Nurmijärvi) johtama Kipparikvartetti ja vuonna 1933 Helsingissä perustettu teekkariorkesteri Retuperän VBK. Testelevisio toimi alkuun Teknillisen korkeakoulun toimiluvalla. Lähetysten taloudellinen toiminta vakiintui, kun Teknillisen korkeakoulun satavuotisjuhlavuonna 1949 perustettu Tekniikan edistämissäätiö alkoi tukea toimintaa vuonna 1956.
Testelevisio aloitti säännölliset lähetyksensä 21.3.1956 Suomessa. Vuoden 1957 alusta alkaen kanava otti nimekseen TES-TV. Suurin osa kanava ohjelmistosta oli kaupallisia mainoksia ja sponsoroitua ohjelmaa. Kanava toimi Teknillisen korkeakoulun tiloissa vuoteen 1959 saakka, jolloin alettiin miettiä kanavan kaupallistamista. Kanavaa varten perustettiin osakeyhtiö marraskuussa 1959 ja sen nimeksi tuli seuraavan vuoden alussa Tesvisio. Vuonna 1963 näkyvyysalue laajeni Turkuun ja Tampereelle. Televisio-ohjelmaa esitettiin keskimäärin 28 tuntia viikossa ja Tampereen paikallisyhdistyksestä alkunsa saanut Tamvision ohjelmia alettiin näyttää koko näkyvyysalueella.
Tesvision sisarkanava Tamvisio toimi Tampereen alueella vuosina 1957-1964. Yleisradio osti Tesvision ja Tamvision vuonna 1964 ja niistä muodostettiin TV-ohjelma 2. Tamvision tunnetuin ohjelma oli varmasti Reino Lahtisen käsikirjoittama ja Vilho Emil ”Vili” Auvisen (s. 11.11.1931 Lohja ja k. 2.8.1996 Tampere) sekä Pertti ”Pepe” Nättilän (s. 1.2.1934 Viipuri ja k. 16.10.2021 Pirkkala) ohjaama Heikki ja Kaija, joka alkoi jo vuonna 1961 ja jatkui 1960-luvun puolivälissä Yleisradion ohjelmana.
Muita Tamvision suosittuja ohjelmia olivat ainakin keväällä 1961 aloittanut Tenavatuokio, joka perustui Talbot TV:n formaattiin Romper Room. Makasiiniohjelman rekvisiitta ja käsikirjoitus tulivat Englannista ja käsikirjoitus muokattiin Suomen oloihin sopivammaksi. Romper Room oli alun alkujaan yhdysvaltalainen formaatti, jota alettiin esittää Yhdysvalloissa 1950-luvulla. Tenavatuokiota lähetettiin keväällä ja syksyllä kolme kertaa viikossa ja kesän aikana kerran viikossa. Ohjelman ensimmäisestä juontajasta, Arja-tädistä (oik. Arja Virtanen), tuli suosittu paitsi lasten myös isien keskuudessa. Tenavatuokiossa leikittiin, laulettiin ja askarreltiin. Keväällä 1973 juontajaksi vaihtui Maija Salo (o.s. Vikman, s. 17.2.1945) ja ohjelman viimeisellä tuotantokaudella keväällä 1974 juontajana toimi Sinikka Haataja. Syksyllä 1974 Yleisradio luopui englantilaisesta formaatista.
Olli Ahvenlahti teki debyyttinsä televisiossa vuonna 1959. Olli Ahvenlahti oli mukana musiikinopettaja Pekka Raution musiikkikerholaisten ryhmässä Herttoniemen kansakoulusta, josta kasattiin lapsiorkesteri; nokkahuilisti, kellopelin soittaja, laulaja ja pianisti, joka oli tietenkin Olli. Pekka Rautio järjesti nämä lapset esiintymään Musikaaliset muksut -nimiseen televisio-ohjelmaan TES-TV:ssä. Tämä orkesteriryhmä soitti televisiossa parikin kertaa. Olli Ahvenlahti soitti pianoa myös kaksi kertaa suositussa lastenohjelmassa, Sirkus Papukaija, jota esitettiin televisiossa vuosina 1961-1967. Nämä ohjelmat kuvattiin Helsingin Työväenopistolla.
Tesvision Ratakadun studiossa Olli kävi Herttoniemen yhteiskoulun näytelmäkerhon säestäjänä soittamassa. Näytelmäkerhoa ohjasi noin kuusikymmentävuotian näyttelijä, Saara Wilhelmiina Ranin (o.s. Muhonen, s. 3.3.1898 Hamina ja k. 3.3.1992 Helsinki), näyttelijä Matti Helge Raninin (s. 21.11.1926 Tampere ja k. 24.11.2013 Helsinki) äiti. Saara Raninilla oli joitakin suhteita Tesvisioon ja sillä tavoin näytelmäkerho pääsi televisioon helposti esiintymään. Näytelmäkerho oli hyvin aktiivinen ja sillä oli mm. esityksiä koulun juhlatilaisuuksissa. Ollin rooli oli toimia näytelmäkerhon pianistina eli huolehtia kerhon tarvitsemasta musiikista. Ensimmäisistä televisioesiintymisistään Olli sai jo mielenkiinnon alaa kohtaan. 1960-luvun alkupuolella Olli pääsi käymään juuri valmistuneessa Yleisradion Pasilan studiotalossa, joka oli hänelle valtavan suuri kokemus.
Herttoniemen kansakoulun musiikinopettaja Pekka Rautio järjesti television ulkopuolella Olli Ahvenlahdelle ensimäisen varsinaisen esiintymisen, josta muodostui nuorelle muusikonalulle ikimuistoinen kokemus. Esiintyminen oli eräänä iltapäivänä Rajamäellä, joten Olli meni ensin kotoaan bussilla Helsingin keskustaan ja käveli ohjeiden mukaan Kansallisteatterin henkilökunnan ovelle. Ovella odotti auto ja autonkuljettaja; Kansallisteatterin ovesta saapui autoon pian myös näyttelijä Oke Nisse Hemming Tuuri (ent. Blomfeldt, s. 4.2.1909 Hanko ja k. 28.4.1976 Helsinki) Tippavaaran isännän roolivaatteisiin pukeutuneena. Oke Tuuri esitti jo vuosina 1945-1961 suositussa Kalle-Kustaa Korkin seikkailuja -radiokuunnelmassa Pekka Lipposta sekä Tippavaaran vanhaisäntää radiohupailussa, Kankkulan kaivolla, vuosina 1958-1970. Sarjaa kirjoittivat Antero Aatos Väinämö Alpola (s. 19.2.1917 Kaavi ja k. 11.9.2002 Kerava) ja Aune Ala-Tuuhonen. Kun ryhmä oli koossa, autonkuljettaja ajoi noin viidenkymmenen kilometrin päähän Rajamäelle, jossa Olli ensin tilaisuuden aluksi soitti pianoa ja sen jälkeen oli Tippavaaran vanhaisännän stand up -shown vuoro.
Kankkulan kaivolla -hupailussa Speaker – jota esitti näyttelijä Johan Erik ”Hannes” Häyrynen (vuoteen 1948 Högdahl, s. 25.4.1914 Jyväskylä ja k. 21.12.1991 Helsinki) – suhtautui 105-vuotiaaseen isäntään kunnioittavasti ja koetti saada tätä kertomaan kansan perinnetavoista ja muistella lapsuusaikojaan. Vanhaisäntä oli kuitenkin paljon kiinnostuneempi puhumaan vain pontikasta ja Perheyhtiönsä asioista ja hän onnistui menestyksellä aina kääntämään keskustelun aiheen alkoholiin. Kuulijalle kävi rivien välistä myös selväksi, että vanhaisäntä oli pontikkabisneksiensä vuoksi joutunut kahnauksiin virkavallan kanssa; hän oli istunut vankilassa sekä menettänyt kansalaisluottamuksensa useita kertoja ja nimismiehen pakoilu oli merkittävä osa hänen elämäänsä. Speaker taisteli urheasti palauttaakseen keskustelun takaisin soveliaille raiteille ja estääkseen vanhaisäntää lausumasta ”kiellettyjä” sanoja radioon. Isännän tunnustaessa viinan turmelleen hänen kotinsa innostui Speaker jo saamaan häneltä yleisradiolaiseen valistushenkeen sopivaa katumuspuhetta, jolloin vanhaisäntä veti maton Speakerin jalkojen alta sanoen: ”Kattokaas se on silleen, että pannu räjähti ja se sai sentään kauheaa turmiota aikaan.” Sarjan loppupuolella Speaker oli oivaltanut jo isännän tavat ja pyrki kokonaan estämään tämän pääsyn mikrofonin ääreen, tavallisesti kuitenkin huonoin tuloksin.
Kankkulan kaivon uskaliain hahmo oli eittämättä Tippavaaran vanhaisäntä, sillä alkoholi oli sodan jälkeen Yleisradiossa tabuaihe. Hahmosta muodostui kuitenkin sarjan hahmoista yleisön suuri suosikki. Oke Tuuri esiintyi televisiossa ja keikkaili Tippavaaran vanhaisäntänä sekä levytti kähisevällä äänellään humoristisia iskelmiä, kuten brittiläisen sotilaslaulun It’s a Long Way to Tipperary, jonka sarjan käsikirjoittaja, Aune Onerva Haarla (o.s. Lahdelma, ent. Ala-Tuuhonen, s. 12.4.1923 Iitti ja k. 4.2.1976 Helsinki), käänsi muotoon Pitkä matka on Tippavaaraan. Saksalaisfoksi Pigalle, jossa vanhaisäntä kuvailee seikkailuitaan Pariisin yössä, nousi Suomen myydyimpien singlelevyjen listalla maaliskuussa 1962 kolmanneksi. Aune Ala-Tuuhonen kokosi vuonna 1965 Tippavaaran vanhaisännän parhaita sketsejä teokseen Tippavaaran vanhan isännän kootut seokset.
Kun ohjelma oli Rajamäellä ohi lähtivät Oke Tuuri ja Olli Ahvenlahti autonkuljettajan mukana takaisin Helsinkiin. Auto vei Oke Tuurin jälleen Kansallisteatterin henkilökunnan ovelle, koska hänellä oli Kansallisteatterissa illalla vielä näytäntö. Olli Ahvenlahti oli niin jännittynyt kaikesta tapahtuneesta, ettei huomannut edes pyytää nimikirjoitusta kuuluisalta näyttelijältä, Oke Tuurilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti