Olli Antero Ahvenlahti (10. osa)
1960-luvulla Matti Kassila ohjasi neljä Mika Valtarin käsikirjoittamaa komisaario Palmu -rikoskomediaa, joista ensimmäinen, Komisaario Palmun erehdys, valmistui vuonna 1960. Seuraavana vuonna sarja jatkui elokuvalla, Kaasua, komisaario Palmu. Vuonna 1962 valmistui rikoskomediasarjan kolmas osa, Tähdet kertovat, komisaario Palmu. Sarja täydentyi neljännellä elokuvalla vasta vuonna 1969, Vodkaa, komisaario Palmu, joka oli neljästä komisaario Palmu -elokuvasta ainut värifilmi; viimeisen komisaario Palmu -elokuvan musiikin sävelsi Tampereella syntynyt säveltäjä Rauno Väinämö Lehtinen (s. 7.4.1932 Tampere ja k. 1.5.2006 Helsinki).
Syksyllä 1966 Fennada-Filmi aloitti Väinö Linnan romaanitrilogiaan pohjautuvan Täällä Pohjantähden alla -elokuvan filmauksen ohjaaja Edvin Laineen kanssa. Suuritöinen elokuvatuotanto tuli ensi-iltaan syksyllä 1968 ja elokuvasta muodostui valtava menestystarina, se keräsi miljoona katsojaa. Seuraavana vuonna Fennada-Filmi Oy alkoi tehtä Pohjantähden jatkoksi Akseli ja Elina -elokuvaa, joka oli myös aikanaan hyvin suosittu elokuva. Ilmestyessään tämä elokuva oli myös Suomen toiseksi kallein elokuvatuotanto.
Olli Ahvenlahti tutustui pikkubussia kuljettaessaan moniin näyttelijöihin, sellaisiin kuten mm. Helge Frans Birger Herala (s. 30.9.1922 Hämeenlinna ja k. 27.2.2010 Helsinki) ja Jussi Tapani Jurkka (s. 15.6.1930 Turku ja k. 9.4.1982 Helsinki). Kun näyttelijät oli toimitettu kuvauspaikoille, Olli lähti pääjärjestäjä Pentti Pölläsen kanssa takaisin kaupunkiin tarpeistoja hakemaan eri paikoista. Työ oli hyvin mielenkiintoista, sillä kuvauksiin täytyi löytää aina oikean aikakauden esineet ja tarvikkeet. Illalla jälleen näyttelijät ajettiin kuvauspaikoilta filmistudiolle meikinpoistoon ja vaatteiden vaihtoon, jonka jälkeen Olli vielä toimitti näyttelijöitä yhtiön autolla koteihinsa.
Olli Ahvenlahti ennätti tutustua myös säveltäjä ja kapellimestari Heikki Johannes Aaltoilaan (vuoteen 1934 Aalto, s. 11.12.1905 Hausjärvi ja k. 11.1.1992 Helsinki), joka toimi myös Sibelius-Akatemiassa opettajana. Heikki Aaltoila toimi Suomen Kansallisteatterin kapellimestarina ja säveltäjänä lähes 40 vuoden ajan vuosina 1934-1973. Hän ennätti säveltää musiikin noin 150 näytelmään ja 75 elokuvaan. Aaltoila opiskeli Helsingin konservatoriossa vuosina 1928-1934 ja Helsingin yliopistossa. Heikki Aaltoila toimi samoin Yleisradion äänilevyosastolla vuonna 1939 ja musiikkiarvostelijana. Aaltoilasta tuli vuonna 1934 Suomen Kansallisteatterin virkaa toimittava kapellimestari ja vuodesta 1945 lähtien hän oli saman talon vakituinen kapellimestari. Heikki Aaltoila sai kaksi Jussi-patsasta elokuvista Niskavuoren Aarne (1954) ja Pastori Jussilainen (1956). Hänet tunnettiin varsinkin Suomen Filmiteollisuus -yhtiön hovisäveltäjänä, mutta hän teki hyvin paljon yhteistyötä elokuvaohjaaja Edvin Laineen kanssa. Heikki Aaltoilan tunnetuin sävellys lienee vuonna 1968 valmistuneeseen elokuvaan Täällä Pohjantähden alla sävelletty Akselin ja Elinan häävalssi, jonka sanoittamisen hän nuotissa oli kieltänyt alkuun. Myöhemmin hän sanoitti kappaleen itse, kun sitä niin kovasti häneltä toivottiin. Vuonna 1968 Aaltoila sai Pro Finlandia -mitalin ja vuonna 1977 hän sai Ida Aalberg -mitalin. Vuosina 1943-1986 Heikki Aaltoila toimi sanomalehti Uuden Suomen musiikkikriitikkona. Aaltoilan ensimmäinen aviopuoliso oli vuosina 1941-1948 pianisti Sointu Marja Johanna Oja (o.s. Liuhto, s.7.7.1918 Valkeala ja k. 9.10.2015 Helsinki). Toinen Heikki Aaltoilan aviopuoliso oli vuodesta 1950 lähtien Inkeri Hupli (k. 1976). Heikki Aaltoila on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsinkiin.
Vääjäämättä Olli Ahvenlahti tutustui samoin ohjaaja Edvin Laineen kanssa. Laine oli maalarimestarin perheestä, jossa oli kahdeksan lasta. Laineen perheellä ei ollut varoja laittaa Edvin-poikaa oppikouluun, mutta vuosina 1927-1928 hän opiskeli Suomen Näyttämöopistossa Helsingissä. Teatteriuransa Laine aloitti Turun teatterista näyttelijänä. Vuonna 1935 Laine siirtyi Tampereelle ja hän eteni Tampereen Työväen Teatterin johtajaksi. Helsingin Kansanteatterin ohjaaja-näyttelijä Laine oli vuosina 1943-1953 ja Suomen Kansalliteatterin ohjaaja vuosina 1953-1973. Edvin Laine ohjasi vuodesta 1961 lähtien yhdeksän vuoden ajan Pyynikin Kesäteatterille Tampereella kirjailija Väinö Valtteri Linnan (s. 20.12.1920 Urjala ja k. 21.4.1992 Kangasala) romaaniin perustuvaa Tuntematonta sotilasta ja tämän lisäksi hän ohjasi useita oopperoita. Neljäkymmenvuotisesta teatteriurasta huolimatta Edvin Laine ohjasi ennen kaikkea elokuvia. 43 vuoden aikana hän ennätti ohjata 39 elokuvaa.
Eräänä päivänä Edvin Laine kutsui Olli Ahvenlahden luokseen. Hän kertoi Ollille kuulleensa, että tämä opiskelee yliopistolla englantia. Olli myönsi asian olevan niin. Laine kertoi Ollille, että hänen tytär on tulossa Suomeen ja tytär on naimisissa englantilaisen miehen kanssa. Edvin kertoi, että hän ei osaa englantia, mutta hän pyysi Ollilta apua. Olli saisi yhtiön pikkubussilla hakea hänen tyttären perheen lentokentältä ja esitellä perheelle Helsinkiä autolla ajellen. Tämän jälkeen perhe menisi Edvin Laineen Munkkiniemessä sijaitsevaan kaupunkiasuntoon. Näin myös tapahtui, kun Olli otti tehtävän vastaan. Edvin laine kiitteli runsaasti Ollia tämän jälkeen ja lupasi jopa tarjota pienen roolin elokuvassa. Rooli olisi kuitenkin edellyttänyt Ollilta hiustenleikkausta, joten Olli kieltäytyi kunniasta. Kun Akselin ja Elina kuvaukset saatiin valmiiksi, ohjaaja Edvin Laine järjesti koko tuotantoryhmälle kesäpaikassaan Sipoon Gumbostrandilla tyylikkäät kesäkutsut kiitoksien kera.
Vuosina 1970-1972 Olli Ahvenlahti oli osa-aikaikaisena seurakunnan kanttoriurkurina Herttoniemen seurakunnassa Helsingissä. Olli oli oikein seurakunnan virassa ja sai avustajan kuukausipalkkaa tehtävässä, jota hän hoiti päivisin ja viikonloppuisin kaiken muun toiminnan ohessa sivutoimisesti. Herttoniemessä oli kaksi kirkkoa: seurakunnan pääkirkko ja Siilitien kirkko. Olli oli tämän sivukirkon kanttoriurkuri; hänelle lankesivät mm. häät, hautajaiset ja jumalanpalvelukset. Näiden vakitöiden turvin Olli sai oman henkilökihtaisen taloutensa korjattua aika hyvälle mallille.
Kanttoriurkurintyöt kuitenkin jäivät ja Olli huomasi lehti-ilmoituksessa Yleisradion tarjoavan kuuluttajakoulutusta ja hän haki koulutukseen päästen myös koulutukseen, joka tapahtui Yleisradion Fabianinkadun toimitalossa Kasarmitorin laidassa. Tuohon aikaan Yleisradio oli siirtämässä juuri toimintojaan Pasilaan. Kuuluttajakoulutuksen harjoittelut tapahtuivat pääasiassa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Fabianinkadun radiostudioissa, jotka siellä vielä sijaitsivat. Koulutusta ideoi radiotoimittaja ja radiotutkija Pentti Olavi Kemppainen (s. 1945) – Kemppainen tunnettiin radiolähetyksistään nimellä Poppamies - ja jokainen sai tehdä kuulutuksia ääninauhalle. Koulutuksen suoritettuaa jokainen kurssilainen sai tehdä neljä tai viisi kesäaamun radio-ohjelmaa; Ollille osui keskiviikkoaamun lähetykset kello seitsemästä kahdeksaan ja Olli sai jopa valita ohjelman – ohjelman nimi oli Musalla töihin - aikana soittamansa musiikin aivan itse. Tuon ajan legendaarinen pääkuuluttaja radiossa oli Pentti Johannes Fagerholm (s. 25.1.1935 Kuhmoinen ja k. 20.2.2015 Helsinki). Kemppainen tunnusti myöhemmin Ollin tiedustellessaan omaa suoritustaan häneltä, että olisi se voinut paremminkin mennä. Rohkaisuksi hän sanoi, että Ollin ohjelmaa olisi voitu käyttää ainakin seuraavissa kuuluttajakoulutuksissa esimerkkinä siitä, kuinka ei välttämättä kannata toimia kuulutuksia tehdessä.
Samoihin aikoihin Olli Ahvenlahti aloitti Hasse Wallin ja Make Lievosen kanssa ahkerat harjoitukset kellariharjoituspaikassa, joka sijaitsi Korkeavuorenkadulla Johanneksen kirkkoa vastapäätä olevassa talossa. Hasse Walli oli heistä varsinainen organisaattori; Make Lievonen sävelsi ja oli mielellään kaikessa mukana, mutta hän ei järjestellyt mitään. Yhtye oli kvartetti, mutta vakituista rumpali ei ollut kovin helppo löytää. Useimmiten rumpalina olivat joko Ari Valtonen tai Reiska Laine. Reiska Laineella oli paljon kaikenlaisia keikkoja, joka esti hänen saatavuuttaan. Ari Valtonen puolestaan soitti paljon teatterissa.
Ari Valtonen oli joskus naimisissa laulajatar Anneli Sarin kanssa; Ari asui Pasilassa. He olivat jo ilmeisesti eroamassa, kun Anneli Sari ilmestyi muutaman kerran Korkeavuorenkadun harjoituksiin ja haukkui raakaa kieltä käyttäen Ari Valtosen. Ari Valtonen kuitenkin kylmän rauhallisesti totesi, että hän on Pasilasta ja hän on tottunut tähän. Olli pääsi nyt toteuttamaan itseään myös säveltäjänä harjoituksissa. Hän oli myös paras yhtyeestä kopioimaan kappaleita levyltä. Tästä johtuen Ollilla oli aina harjoituksissa nuottipaperia edessä, joka johti pian myös sovitusten kirjoittamiseen. Hasse Walli luki jonkin verran nuotteja ja Make Lievonen luki paremmin, koska hän oli opiskellut musiikkia Sibelius-Akatemiassa. Hiljalleen bändillä alkoi olla koossa oma ohjelmisto ja he pääsivät keikoille soittamaan jazzia Helsingin ympäristössä, paikkoja olivat mm. N-Klubi, Vanha Ylioppilastalo ja Tavastia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti