Tampereen Vanha kirkko ja Osmo Ikonen 19.1.2025
Tammerfors svenska församling eli Tampereen ruotsalainen seurakunta on luterilaisena seurakuntana osa Tampereen seurakuntayhtymää, joka ruotsinkielisyytensä vuoksi kuuluu Porvoon hiippakuntaan ja Keski-Uudenmaan rovastikuntaan. Tampereen kaupungin alueella on pitkä menneisyys ruotsinkielisellä kirkkoelämällä; ruotsin kielellä toiminut Messukylän seurakunta itsenäistyi jo vuonna 1636 Pirkkalan seurakunnasta. Nykyinen Tampereen ruotsinkielinen seurakunta perustettiin kuitenkin vuonna 1926 kaupunkiimme.
Tampereen ruotsinkielisellä seurakunnalla ei ole omaa kirkko, mutta seurakunnan järjestämiä tilaisuuksia pidetään seurakuntakodissa (Svenska Hemmet) ja Tampereen Keskustorilla sijaitsevassa Vanhassa kirkossa. Tämän lisäksi Tampereen ruotsalaisella seurakunnalla on tiloja Tampereen seurakuntien talolla. Tampereen ruotsinkielinen seurakunta on ainoa edelleen aktiivisesti toimiva ruotsinkielinen seurakunta, joka sijaitsee sisämaassa tai muutoin ei-perinteisesti ruotsinkielisellä alueella. Tampereen ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherra on Janne Heikkilä.
Ruotsin kuningas Kustaa III perusti Tampereen kaupungin lokakuussa 1779. Tampereen kaupunkiin merkittiin jo vuonna 1779 hyväksytyssä asemakaavassa kirkon paikka; asemakaavan suunnitteli maanmittari Daniel Hall (1740-1803), joka suoritti isojakomittauksia Hämeessä ja Savossa sekä laati Tampereelle ja Kuopiolle asemakaavat klassismin periaatteita noudattamalla. Torin varrella – tuohon aikaan torin nimi Tampereella oli vielä Kauppatori – kirkkotontti säilyi vielä pitkään rakentamattomana. Jumalanpalveluksiin tamperelaiset käyttivät vuoroin Messukylän kirkossa ja vuoroin kaupungin laidalla sijainneessa kruunun omistamassa viinanpolttimon rakennuksessa Tammerkosken rannalla. Kruunun viinanpolttimo toimi tällä paikalla ainakin vuosina 1778-1809, vaikka kruunu luopui polttimon toiminnasta jo vuonna 1785.
Tammerkosken kartanon vanha rakennus muutettiin vuonna 1786 tilapäiseksi saarnahuoneeksi. Kartanon vanhan rakennuksen eteläpää toimitti kirkon tehtävää ja pohjoispää toimi pappilana. Jumalanpalveluksia pidettiin näissä tiloissa sittemmin 45 vuoden ajan. Vanhan kartanorakennuksen kupeeseen pystytettiin pylväiden varaan tilapäinen kellotapuli. Vuonna 1786 Tampereen kaupunki sai samoin oman papin.
Rakennusmestari Åkerblom laati jo vuonna 1800 uudelle kirkkorakennukselle piirustukset sekä kustannusarvion. Kirkon rakentamiseen kerättiin varoja mm. kolehdeilla ja lahjoituksilla. Suomen sota Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1808-1809 viivytti kirkon rakennushanketta. Vuonna 1813 hallitus hyväksyi Tampereen Kauppatorin varren tontin uuden kirkon rakennuspaikaksi. Tämänkin jälkeen vielä kiisteltiin siitä pitääkö kirkko rakentaa puusta vai kivestä. Kuninkaan määräyksestä ei Ruotsin vallan aikana puukirkkoja olisi enää saanut tehdä, vaan ne olisi pitänyt valmistaa kivestä. Tamperelaiset olivat kuitenkin saaneet köyhyyteensä vedoten poikkeusluvalla rakentaa tämän puisen kirkkonsa. Lopulta kirkon suunnitteli arkkitehti Charles (Carlo) Francesco Bassi (s. 12.11.1772 Torino ja k. 11.1.1840 Turku), joka toimi myös Yleisten rakennusten intendentinkonttorin ensimmäisenä päällikkönä Helsingissä. Kirkko valmistui Tampereelle jo loppuvuodesta 1824. Vanha pappilarakennus ja kellotapuli purettiin ja keisari Aleksanteri I myönsi Suomen valtiovaroista 10 000 ruplaa uuden kellotapulin rakentamiseen. Arkkitehti Johan Carl Ludvig Engelin (s. 3.7.1778 Berliini ja k. 14.5.1840 Helsinki) suunnittelema tapuli valmistui vuonna 1828. Kellotapuliin tilattiin kirkonkello Tukholmasta ja ainoastaan täydet tunnit näyttänyt tornikello tuli Könniltä, Ilmajoelta. Vanha kirkko sai vuonna 1831 taidemaalari Robert Wilhelm Ekmanin (s. 13.8.1808 Uusikaupunki ja k. 19.2.1873 Turku) maalaaman alttaritaulun, Vapahtaja yrttitarhassa.
Tampereen Vanhaa kirkkoa on kohennettu korjaushankkeilla useaan otteeseen, viimeksi vuonna 2000. Kaikkein merkittävin korjausrestaurointi tehtiin vuosina 1853-1954, jolloin kirkko palautettiin lähes alkuperäiseen asuunsa suomenruotsalaisen arkkitehti ja kirjailija, professori Nils Erik ”Nisse” Wickbergin (s. 10.9.1909 Helsinki ja k. 11.7.2002 Helsinki) laatiman restaurointisuunnitelman mukaisesti. Vanha kirkko on vanhin Tampereen keskusta-alueella säilynyt rakennus. Vanhan kirkon viereinen kellotapuli on toiseksi vanhin keskusta-alueen rakennuksista.
Kirkko vihittiin virallisesti käyttöön 11.4.1825. Ensimmäinen Jumalanpalvelus kirkossa tosin järjestettiin jo adventtina 28.11.1824. Yli kaksikymmentä vuotta kirkko oli ilman urkuja seurakunnan taloustilanteen vuoksi. Vasta vuoden 1846 lopulla ruotsalaissyntyinen urkujenrakentaja ja Kangasalan urkutehtaan perustaja Anders Thulé (s. 11.7.1813 Kila, Ruotsi ja k. 29.2.1872 Kangasala) alkoi itse neuvotella seurakunnan kanssa urkujen valmistuksesta Tampereen kirkkoon. Neuvottelut johtivat vuoden päästä 11-äänikertaisiin urkuihin, joista Anders Thulé teki seurakunnalle 1 200 hopearuplan tarjouksen koneiston kolmen vuoden takuulla, joka hyväksyttiin. Anders Thulésta piti alkujaan tulla lukkari, mutta hän päätyi kuitenkin kisälliksi ruotsalaisen urkujenrakentaja Gustaf Anderssonin urkurakentamolle. Anderssonin lähettämänä Thulé asensi urut mm. Turun tuomiokirkkoon ja Oulun tuomiokirkkoon. Ensimmäiset Anders Thulén omalla nimellä rakentamat urut valmistuivat vuonna 1844 Tammisaaren kirkkoon ja toiset urut vuonna 1845 Kangasalan kivikirkkoon. Kangasalan urkutehtaalla työskenteli urkumestarin itsensä lisäksi oppipoikia ja kisällejä. Tehtaan johtajaksi siirtyi vuonna 1872 Anders Thulén poika, urkutehtailija ja valtiopäivämies Bror Axel Thulé (s. 19.9.1847 Kangasala ja k. 13.8.1911 Kangasala). Tulenheimon suku on hänen jälkeläisiään.
Tampereen Vanha kirkko juhlii parhaillaan 200-vuotisjuhliaan. Juhlavuoden yhtenä konserttina Vanhassa kirkossa järjestettiin tunnin kestänyt Osmo Olavi Ikosen (s. 18.4.1980 Korpilahti) konsertti sunnuntaina 19.1.2025 kello 19. Osmo Ikonen on muusikko ja laulaja, joka soittaa ainakin kuutta eri instrumenttia. Vanhan kirkon konsertissa Ikonen soitti sekä kosketinsoitinta että akustista kitaraa. Vuodesta 2009 alkaen Osmo Ikonen oli mukana suositussa Sunrise Avenue -yhtyeessä kosketinsoittajana.
Sellolla Osmo Ikonen aloitti musiikkiopintonsa jo kuusivuotiaana. Hän kuitenkin innostui myöhemmin pianon- ja bassonsoitosta. Osmo syntyi musikaaliseen viisilapsiseen perheeseen, jossa hänen kolmesta sisaruksistaan – Aili, Tuuli ja Heini - tuli ammattilaulajia. Osmolla on vielä lisäksi Aimo-veli. Osmon isä, musiikkineuvos Hannu Ikonen, on johtanut kuoroja - mm. Jyväskylän Studiokuoroa – ja sovittanut musiikkia. Rajaton-yhtyeessä laulava Aili Ikonen on Osmo Ikosen sisar. Osmo Ikonen opiskeli Kaustisen musiikkilukiossa, mutta hän muutti sieltä myöhemmin Helsinkiin ja jatkoi musiikkiopiskeluaan Sibelius-Akatemiassa. Ylioppilaslahjaksi Osmo Ikonen sai omalta isoisältään viulun.
Osmo Ikonen sai levytyssopimuksensa sovittaessaan J. Karjalaisen kappaletta Essi Wuorelan levyä varten ja tuottajien kuultua Ikosen laulavan demolevyllä kappaletta. Osmo Ikosen ensimmäinen single, Storm, julkaistiin digitaalisena 17.3.2008 ja CD:nä 26.3.2008. Pienlevy-yhtiö Van Gogh Records julkaisi Osmo Ikosen debyyttialbumin, Stories from Within, 21.5.2008. Albumi on tyylilajiltaan R&B- ja popvaikutteista modernia soulia. Albumi valittiin radioasema YleX:n viikon albumiksi viikolla 21/2008. Albumi julkaistiin samoin ulkomailla. Osmo Ikonen sävelsi, sanoitti ja tuotti albumin itse sekä soitti levyllä useita instrumentteja. Albumilla vierailivat mm. kitaristi Petteri Sariola (s. 16.10.1984) sekä rap-artistit Axl Smith (oik. Cas Malek-Smith, s. 10.3.1984 Helsinki) ja Redrama (oik. Lasse Mellberg, s. 2.10.1977 Helsinki). Osmo Ikosen toinen albumi, Heaven or Hell is Just a State of Mind, julkaistiin helmikuussa 2010.
Osmo Ikonen on soittanut Sunrise Avenuen ohella myös selloa Emma-palkitussa Oddattang-yhtyeessä ja bassoa The Northern Governors-yhtyeessä. Ikonen tunnetaan useista tv-ohjelmista, kuten esimerkiksi Lauantaiprojekti, Make up, The Voice of Finland, Tähdet, tähdet ja SuomiLOVE niin solistina kuin musiikin sovittajanakin. Muusikkoja ja laulajana Osmo Ikonen on vieraillut monilla äänilevyillä ja Ikonen on kirjoittanut kappaleita mm. Sunrise Avenuelle, Elastiselle, Anna Abreulle, Cheekille ja Fintelligensille. Nykyään Osmo Ikonen on keskittynyt tekemään omaa soolotuotantoaan suomenkielellä ja viimeksi häneltä on ilmestynyt sooloalbumi, Yhden miehen armeija, vuonna 2021.
Ammattilaulaja Osmo Ikosesta kasvoi armeija-aikana. Pianisteista oli ylitarjontaa eikä soittokunnissa ollut vakanssia edes sellistille. Kuitenkin soittokunnan silloinen soulbändi tarvitsi kipeästi laulajaa, joten Osmo uhrautui taiteen edessä. Nopeasti oli Sibelius-Akatemiassa myös valinnan paikka: jatkaako täyspäiväistä panostusta klassiseen sellonsoittoon vai laaja-alaisempaan muusikkuuteen. Tässä valinnassa rytmimusiikki veti pidemmän korren. Sellonsoitto sai jäädä jopa muutamaksi vuodeksi kokonaan. Päätöksen jälkeen Osmo Ikonen harjoitteli pianonsoittoa ja muitakin instrumentteja valtavalla intensiviteetillä. Vuonna 2009 Sunrise Avenue etsi kosketinsoittajaa ja Osmo Ikonen tuli kiinnitetyksi tuolloin yhtyeeseen.
Kerran Osmo Ikonen oli tilattu keikalle Suomen Turkuun viulun kanssa soittamaan ja hän matkusti matkan julkisilla liikennevälineillä. Sattui kuitenkin niin, että matkan aikana Osmon viulu oli jäänyt jollekin bussipysäkille huomaamatta. Osmo laittoi sosiaalisessa mediassa liikkeelle tiedon viulustaan ja vastauksia odotellessa eräs viulunrakentajan poika lupasi lahjoittaa Osmolle uuden viulun. Kun oma viulu sitten kuitenkin lopulta löytyi, kiitti Osmo viulunrakentajan poikaa saamastaan tarjouksesta ja kertoi oman viulun jo löytyneen. Lahjoittaja halusi kuitenkin itsepintaisesti lunastaa lupauksensa ja lahjoittaa Osmolle viulun. Näin Osmolla on nyt sitten kaksi viulua.
Kun Sunrise Avenue muutamia vuosia sitten ilmoitti tekevänsä jäähyväiskiertueensa ja lopettavansa sen jälkeen toimintansa- koronapandemia siirsi kiertuetta vuoteen 2021 – oli Osmo Ikonen jo kovin uupunut ennen koranapandemiaa ja kaipasi tarvittavaa lepoa kovasti. Tämän jälkeen Ikonen lähti vaimonsa, laulava näyttelijä Reetta Korhosen (s. 1986), kanssa pitkälle matkalle, joka rauhoitti hänen elämäänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti