Reposaaren satamassa varsin usein vierailleet norjalaiset merimiehet olivat tämän kirkon pystyttämisessä avainasemassa. Kirkko valmistui Reposaareen vuonna 1876 Tukholmasta tulleiden piirustuksien mukaisesti, mutta kirkon suunnittelija ei ole kylläkään tiedossa. Vaikka kulkuyhteydet mantereen ja Reposaaren välillä olivat haasteelliset, 250 henkeä vetävä kirkko kuului kuitenkin Porin kaupunkiseurakuntaan. Kirkon pystyttämiseksi järjestettiin aikanaan myös rahankeräys. Kahdeksankulmainen kellotapuli ja kuusikulmainen kirkko muistuttavat tyyliltään norjalaisia tunturikirkkoja. Alusta asti kirkko oli melko vaatimaton lautarakennus, jota voitiin käyttää vain kesäaikoihin, mutta vuonna 1902 kirkko ehostettiin talvikäyttöiseen kuntoon. Vuosi 1906 toi mukanaan korjauksen, jossa kirkon saarnatuoli sijoitettiin alttarin yläpuolelta nykyiselle paikalleen. Alttaritaulun maalasi Felix Frang ja taulu aihe on "Jeesus herättää nukkuvat opetuslapset pettäjän lähestyessä Getsemanessa".

Seuraavan kerran tätä kirkkoa korjailtiin vuonna 1928, nyt kirkko sai lehterinsä ja maalauksen sisältä päin. Lennart Segerstråle sai tehtäväksi maalata kirkon kattoon neljä suurikokoista teosta: "Jumalan liitto Noan kanssa", "Jesus pelastaa uppoavan Pietarin", "Jeesus asettaa myrskyn" ja "Meri antaa ne kuolleet, jotka siinä ovat". Hän suunnitteli myös kirkon katto- ja seinävalaisimet sekä alttarikaiteen ja saarnatuolin koristekuviot. Kauppaneuvos Otto Werner Hacklin (s. 5.8.1880 Pori, Reposaari ja k. 5.11.1958 Cardiff, Iso Britannia) mahdollisti lahjoituksellaan kirkon urkujen hankinnan. Vuonna 1940 Kangasalan urkutehdas valmisti 11-äänikertaiset urut Reposaaren kirkkoon. Wäinö Aaltonen suunnitteli vuonna 1926 uponneen torpedovene S2:n muistomerkin kirkkopihalle. Vuonna 1956 valmistui pengertie mantereelta monien pienten saarien kautta Reposaareen.

Hacklin aloitti laivanhuolinta-alalla veljensä kanssa vuonna 1905 palattuaan Yhdysvalloista Suomeen ja laivanvarustajana ura alkoi vuonna 1915. Vuosina 1916-32 hänellä oli lähinnä kaljaaseja 13 kpl:ta liikennöimässä Itämerellä ja Englantiin asti. Suomesta vietiin etupäässä selluloosaa, puutavaraa ja paperia, ja paluulasteina tuotiin lähinnä kivihiiltä. Vuonna 1925 Hacklin osti konkurssipesältä vuonna 1916 perustetun Reposaaren Moottoritehdas Oy:n konepajan ja telakan, jossa alkuun korjailtiin varustaja Hacklinin omia aluksia. Myöhemmin vuosina 1946-1952 telakalla tehtiin proomuja Neuvostoliittoon sotakorvauksina. Reposaaren Konepaja Oy:ksi muuttunut yhtiö työllisti parhaimmillaan 300 henkilöä ja laivoja rakennettiin vuoteen 1975 asti. Hacklinin yhtiö teki myös polttoaine- ja puutavarakauppaa, maatiekuljetuksia sekä lentorahtihuolintaa. Kauppaneuvoksen arvonimen hän sai vuonna 1931 ja vuodesta 1921 Hacklin toimi Porin  kaupunginvaltuuston jäsenenä. Vuosina 1926-58 Hacklin toimi Tanskan varakonsulina ja vuonna 1956 hän perusti Werner Hacklin säätiön, joka tukee apurahoilla kotimaisia kohteita. Kauppaneuvos Hacklin on haudattu Reposaaren hautausmaahan.

Entinen tehtaanisäntä Gustaf Tigerstedt anoi vuonna 1871 Turun ja Porin läänin kuvernööriltä lupaa perustaa höyrysahalaitosta Reposaaren kaakkoisrannalla oleville Alholman saarille, joihin hän oli jo solminut Porin kaupungin kanssa vuokrasopimuksen 50 vuodeksi vuoden 1872 alusta alkaen. 11.10.1871 kuvernöörinvirasto teki myönteisen päätöksen hankkeelle ja senaatti vahvisti päätöksen 1.3.1872. Tigerstedt ei ennättänyt alkaa sahahankkeen toteutusta, kun tukholmalainen tukkukauppias ja puutavaraliikkeen harjoittaja J. E. Francken huomasi myös Reposaaren oivan sijainnin puutavaran jalostus- ja vientitarkoituksiin. Reposaareen voitiin uittaa miltei koko vuoden puuta, koska sen satama jäätyi vain aniharvoin ja sahalta johti jo valmis rautatie Mäntyluotoon. Nyt alkoi kova vääntö sahan tulevaisuudesta ja 28.7.1872 Francken sai ostettua senaatin lupakirjan Tigerstedtilta. Tukkukauppias Francken perusti välittömästi Räfsö Ångsågs Aktiebolag-osakeyhtiön sahaustoimintaa varten. Yhtiön säännöt vahvistettiin 27.8.1872 ja uusi höyrysaha siirtyi tämän osakeyhtiön omistukseen 25.11.1873. Osake-enemmistö - 1 500 osakkeesta 1 407 - oli Francken omistuksessa ja pieni osuus oli mm. porilaisilla liikemiehillä, jotta yhtiö saatiin perustettua Suomeen. Alunperin saha oli kolmeraaminen ja muutostöiden yhteydessä sahasta tehtiin kuusiraaminen vuosina 1874-75, mutta tämän saha kohtaloksi koitui kuitenkin perusteellinen tulipalo 16.2.1901. Välittömästi palaneen sahan tilalle alkoi uuden pystytys ja uusi saha oli jo käytössä saman vuoden heinäkuussa.

Francken kauppahuoneen ansiosta Reposaaren sahayhtiöllä oli erinomaiset suhteet isoihin eurooppalaisiin ostajiin sekä kattava ja pitkäaikainen asiamiesverkosto olemassa. Pääkonttori sijaitsi Tukholmassa ja sieltä hoidettiin tuotteiden markkinointia. Sivukonttorit sijaitsivat Reposaaressa ja Tampereella. Sahayhtiön toimitusjohtajana oli vuoden 1917 loppuun asti Adam Haeggström toimipaikkanaan Reposaaren konttori. Tampereen konttorin johtaja oli Albert Håkanzon ja saattaa olla jopa mahdollista, että Alfred Kordelin (s. 6.11.1868 Rauma ja k. 7.11.1917 Lammi) - merkittävä liikemies, jonka omaisuudella perustettiin myöhemmin hänen nimeään kantava säätiö - tutustui Albertiin jo Tampereen vuosinaan. Sahayhtiön suuret ja arvokkaat metsävarat joka tapauksessa herättivät Alfred Kordelinin huomion; jo alkuvuosistaan lähtien yhtiö oli määrätietoisesti hankkinut metsäomaisuutta eri puolilta maatamme, mutta lähinnä kuitenkin Kokemäenjoen vesistöalueelta ja Keski-Suomesta. Metsäomaisuutta oli kertynyt noin 18 000 hehtaaria ja yhtiöllä oli 43 maatilaa hallussaan.

 

Sahayhtiö vuokrasi Porin kaupungilta vuonna 1911 Kappelinsaaren lautatarhakseen ja näin yhtiö Reposaaressa hallinnoi 70 hehtaari vesialueita ja 40 hehtaaria maata. Yhtiö omisti myös muitakin sahoja. Siuron aseman kupeessa sijainnut saha Kuloveden saarella oli peräisin vuodelta 1897, mutta tämä saha tuli tiensä päähän vuonna 1905. Merikarvialta sahayhtiö hankki Yläsahan kaksi- ja kolmiraamiset sahat J. W. Norrgårdilta vuonna 1908 laajoine metsävaroineen. Poomarkun kirkolla yhtiöllä oli myös yksiraaminen saha. Kordelin oli aikanaan ajautunut yhtiön kanssa tekemisiin myydessään Mommilan kartanon puutavaraa tälle yhtiölle. Sahayhtiön maatiloja hoiti Albert Engman, joka myöhemmin toimi myös yhtiön rahastonhoitajana. Tampereen konttorin johtaja Håkanzon järjesteli yhtiön puutavaran ostot, hakkuut, ajot ja uitot. Yhdessä W. Rosenlew & Co Oy:n ja A. Ahlström Oy:n kanssa Reposaaren saha olivat osakkaana Kokemäen Lauttausyhtiön osakkaana. Reposaaren saha oli myös osakkaan vuonna 1916 perustetussa Björneborgs Peppersbruk Ab:ssa, jonka osake-enemmistön omisti W. Rosenlew & Co Oy. Sahayhtiöllä oli 20.3.1916 perustettu sisaryhtiö, Räfsö Ångsågs Rederi Ab. Enimmillään Reposaaren saha työllisti noin 550 työntekijää ja toinen iso työnantaja Reposaaressa oli 1900-luvun alussa toimintansa aloittanut Reposaaren Konepaja. Nämä edellä mainitut yhtiöt saivat idyllisen kalastajakylän muuttumaan toimintansa ansiosta teollisuustaajamaksi.

 

Kordelin oli vuodesta 1916 alkaen omistanut Reposaaren sahayhtiöstä yhden osakkeen ja kun hän aloitti neuvottelut yhtiön ostamisesta, oli hän luvannut myös ottaa sahayhtiön Tampereen konttorin johtajan Albert Håkanzonin yhtiökumppanikseen viidenneksen osuudella pääomasta. Rahoitus oli tähän osakkuuteen tarkoitus hoitaa Alfred Kordelinin takaamilla lainoilla. Ruotsista katseltiin hermostuneena Suomen epävakaita oloja keväällä 1917 ja höyrysahan omistajat olivat jo valmiita luopumaan sahaustoiminnasta Suomessa. Alfred Kordelin jopa itse matkusti Tukholmaan neuvottelemaan Reposaaren sahayhtiön ostamisesta, mutta varsinaisena neuvottelijanaan hän käytti asianajajaa ja Suomen tulevaa presidenttiä, Risto Rytiä, Kordelinin monien liiketoimien luottomiestä.

Melkoinen onnenkantamoinen oli myös se tosiseikka, että myyjätaho lopulta hyväksyi kauppahinnan suorittamisen Suomen markkoina. 2.6.1917 Helsingissä kirjoitettiin alustava sopimus alle ja lopullinen kauppakirja allekirjoitettiin Helsingissä 6.6.1917 ja kauppahinnaksi sovittiin 20 miljoonaa markkaa (14,4 miljoonaa kruunua). Näin Kordelin sai ostettua Reposaaren sahayhtiön erittäin edullisin ehdoin, koska Suomen markan kurssi heikkeni erittäin nopeasti tuona aikana. Kordelin oli vielä neuvottelujen loppusuoralla epäröinyt kauppaa, mutta myyjä ja Risto Ryti painostivat häneltä nopeaa ratkaisua. Kaupassa Kordelinin omistukseen siirtyi 1 500 osakkeesta 996 osaketta ja sahayhtiön hallussa oli 500 osaketta sekä yksityisillä neljä osaketta. Alfred Kordelin ennätti omistaa Reposaaren sahayhtiön noin viisi kuukautta ennen yllättävää ja väkivaltaista kuolemaansa marraskuun 7. päivänä 1917, hieman ennen Suomen itsenäistymistä. Pesänselvitysmiehet myivät Reposaaren Höyrysaha Oy:n 8.7.1918 helsinkiläisille suurliikemiehille K. E. Kontrolle ja Juho Kuosmaselle kaikkiaan 30 753 000 markalla.