Tyrvään Pappila (3. osa)

Suuresti pidetty kansanmies

Eino Kolari oli Tyrväällä suuresti pidetty kansanmies, joka keskusteli maanviljelijöiden kanssa sujuvasti vuoden sadosta. Oppineena miehenä hän nautti suurta arvostusta ja usein häneltä pyydettiin apua esim. virallisten asiakirjojen laadintaan. Kolari tunsi seurakuntalaiset nimeltä ja vielä vanhanakin kävi tervehtimässä tuttuja seurakuntalaisia, jotka eivät enää jaksaneet tulla seurakunnan tilaisuuksiin.

Tyrvään Sanomissa 5.12.1967 ilmestyneessä artikkelissa kirkkoherra Eino Kolari ennusti, minkälaista on hengellinen elämä seurakunnassa vuonna 2017 seuraavasti: ”Uskon, että Vammalan kaupunkiin, vai onko sillä silloin nimenä Sastamala, ovat liittyneet kaikki ympärillä nyt olevat kunnat, siis suurin osa entistä sydän-Sastamalaa. Elämme suurten organisaatioiden kehittymisaikaa ja uskon, että suunta jatkuu niin taloudellisessa kuin uskonnollisessa mielessä. Ja tämä tietää, että näistä kärsii yksilön vapaus. Nythän jo poliittisessa elämässä ihminen tulee merkityksi omiensa piirissä, jos hän ajattelee omilla aivoillaan. Entä millaiset mahdit ovat kaupalliset yhteenliittymät suurvaltioissa? Nämä pyrkivät tekemään yksilön yhdeksi rattaaksi yrityksessä; tekemään työtä, jonka tuloksista ja vaikutteista yksilö ei tiedä mitään. Mitä tietää joku suuren yhtiön työmies tai virkamies yhtiön tavoitteista tai tuloksista? Minkälaisia ovat jo meidän aikanamme työntekijä- ja työnantajajärjestöt, kaupalliset yhteenliittymät, koulut, yliopistot, uskonnolliset järjestötkin. Kaikki nämä muokkaavat mielipiteitämme. Teollistuminen ja taistelu elintasosta näkyy myös perheen elämässä. Koti piti ennen huolta lasten kasvatuksesta. Nyt tätä tehtävää hoitaa etupäässä koulu, koska äitikin on vedetty ansiotyöhön. Toisena kasvattajana ovat edellä mainitut organisaatiot. Kodille näyttää jäävän etupäässä biologinen suvun lisäämistehtävä. Säilykepurkki tulee yhä enemmän tulevaisuudenkodin tunnukseksi.”

Taistelua verottajan kanssa

Kirkkoherra Eino Kolari jäi eläkkeelle kirkkoherran virastaan vuonna 1972. Uudeksi kirkkoherraksi valittiin vuonna 1973 Timo Kökkö (s. 14.5.1927 ja k. 23.7.2015), alun perin Mouhijärveltä kotoisin ollut pappi, joka ennen Tyrväälle tuloaan oli ollut Ylitornion kirkkoherrana. Jälleen oli pappilassa edessä remontti. Seinät tapetoitiin ja ulkorakennukseen rakennettiin WC-tila. Julkivivut pinnoitettiin ohutrappauksella 1970-luvun loppupuolella.

Kirkkoherra Timo Kökkö.

Kirkkoherra Kökkölle tyypillistä oli syvä rakkaus historiaan ja kulttuuriin. Timo Kökköä arvostettiin yhteiskunnallisesti aktiivisena ja sivistyneenä pappina ja ihmisenä, jota oli helppo lähestyä. Timo Kökkö tunnettiin hyvin niin Tornionjoen väylän varressa kuin Satakunnassakin. Siteet pohjoiseen syntyivät jo nuorena, kun hän solmi avioliiton Ellin kanssa, joka kuuluu vanhaan lappilaiseen Jokelan sukuun. Ylitorniosta tuli Kökön perheen ensimmäinen ja rakas kotipaikka. Timo Kökkö toimi siellä lähes 20 vuotta, muun muassa kristillisen kansanopiston johtajana ja Ylitornion kirkkoherrana. Kirkkoherran perheeseen syntyi viisi lasta. Timo Kökkö kuului elänsanalaiseen liikkeeseen ja toimi vuosina 1975-1981 Lestadiolaisten ylioppilaskodin hallituksen puheenjohtajana. Kirkkoherra Kökkö toimi yhteiskunnallisesti aktiivisesti ja hän toimi mm. kirkolliskokousedustajana vuosina 1974-1978 ja 1982-1988, Suomen kirkon pappisliiton puheenjohtajana sekä Suomen sotaveteraaniliiton hengellisen toimikunnan varapuheenjohtajana.

Takaisin synnyinseudulle

Taidemaalari Osmo Rauhala ja kirkkoherra Timo Kökkö Pyhän Olavin kirkossa.

Elämän toinen vaihe alkoi vuonna 1973, kun Timo Kökkö muutti perheineen takaisin synnyinseudulleen Tyrvään kirkkoherraksi. Hän otti keskiaikaisen Pyhän Olavin kirkon uudelleen käyttöön. Kirkko restauroitiin, mutta pian se tuhoutui tulipalossa. Pyhän Olavin jälleenrakennus synnytti kansanliikkeen, jossa eläkkeelle jäänyt Timö Kökkö oli yksi keskeisistä vastuunkantajista. Hän vaikutti siihen, että tuhoutuneen kirkon uusiksi kuvittajiksi valittiin osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen.

Timo Kökkö perheineen asui Tyrvään pppilassa vuoteen 1980 asti

Aikojen kuluessa pappiloiden merkitys oli muuttunut. Kun pappila vielä 1800-luvun lopulla oli vireästi toimiva maatila, oli se 1980-luvulla enää kirkkoherran virka-asunto. Entisinä aikoina kirkkoherra sai tuloja pappilan maanviljelyksestä ja asuminen pappilassa oli lähes maksutonta. Pappiloiden verotus kuitenkin muuttui ja kirkkoherra joutui maksamaan veroa asumisedusta asunnon neliöiden mukaan. Vaikka kirkkoherra Kökkö järjesti paljon seurakunnan tilaisuuksia ja toimituksiakin kotinsa salissa, ei kirkkoherran virkahuonetta katsottu kirkkoherran työtilaksi, vaan verotus asuntoedusta toteutui raskaimman päälle. Tämä sai lopulta kirkkoherra Kökön hankkimaan oman talon ja pappila jäi tyhjilleen.

Tyrvään pappila virastona, 1981-2012

Kökön perheen muutettua pois tyrvään pappilasta rakennus muutettiin virastokäyttöön. Kirkkoherranvirasto ja taloustoimisto jäivät entisille paikoille. Pappilan sali otettiin kokouskäyttöön. Ruokasali muutettiin toimitus- ja kahvihuoneeksi. Nurkkahuoneesta tehtiin kirkkoherran virkahuone ja välihuoneesta monistushuone. Keittiöstä tehtiin päivystävän papin huone. Yläkerran huoneet jätettiin tyhjilleen. Sauna jätettiin kylmilleen energian säästämiseksi ja autotallista tehtiin välinevarasto. Kellariin sijoitettiin lämmin arkisto. Valaistus uusittiin.

Uuden virastotalon valmistuttua kirkkoherranvirasto muutettiin vuonna 1989 toimisto- ja päiväkerhotiloiksi. Rakennuksessa oli tilat päiväkerholle, nuorisotoimistolle, lähetys- ja lapsityön toimistolle sekä päiväkerhotoimistolle. Ullakkohuoneisiin sijoittuivat lastenohjaajien sosiaalitila, varastotiloja ja pieno kokoustila. Keittiö- ja WC-kalusteet uusittiin. Keittiöön ja WC-tiloihin tehtiin koneellinen ilmanpoisto. Pappilan ruukkutiilikatto uusittiin vuonna 1992.

Vuonna 2012 Tyrvään pappilassa todettiin sisäilmaongelma, jonka aiheuttivat kostuneet eristeet ja lahonneet lattiarakenteet. Eristeet vaihdettiin ja koko taloon asennettiin uudet lakatut puulattiat. Lämpöputket uusittiin ja ne vedettiin pääosin pinta-asennuksina rakennuksen seinille. Piha-alue asfaltoitiin.

Kirkkovaltuusto päätti pappilan myymisestä

Lattiaremontin jälkeen todettiin, että pappilassa aiemmin olleet toiminnot oli siirretty muihin toimivimpiin tiloihin ja kun seurakuntien yhdistyessä Sastamalan seurakunnalla oli samaan aikaan runsaasti huolehdittavia tiloja, Sastamalan seurakunnan kirkkoneuvosto päätti laittaa Tyrvään Pappilan kiinteistön myyntiin. 31.1.2014 Sastamalan seurakunnan kirkkovaltuusto päätto pappilan myymisestä Partnos Oy:lle niukalla määräenemmistöllä äänin 22-10. Kaupasta valitettiin ja vuoden verran oltiin epätietoisia, mikä pappilan kohtalo tulee olemaan. Valitukset hylättiin ja pappilan valmistuminen kohti uutta elämää saattoi alkaa.

Rapistunut pappila oli surullinen näky

Ulkorappauksesta puuttui suuria paloja. Yläkerran parvekkeen kaiteen alaosan tiilet olivat murentuneet ja kaide pysyi vain hyvällä onnella paikallaan. Sisällä uudet lakatut mäntylattiat näyttivät hienoilta, mutta niiden alla ei ollut kosteudensulkuelementtejä. Lattiat jouduttiin avaamaan. Pappilassa oli alas lasketut katot, jotka oli koolattu kiinni vanhoihin tikkurapattuihin kattoihin. Valaistuksena olivat loisteputket ja seiniä kiersivät tietoliikennekourut. Yläkerrassa molempien päiden ullakot olivat täynnä tavaraa. Tapetit ja ulko-ovet edustivat 1950-lukua. Puutarha rehotti ja piha-alue oli kauttaaltaan asfaltoitu.

Uusille omistajille oli alusta asti selvää, että pappila palautettaisiin siihen loistoonsa, jossa se oli ollut valmistuttuaan vuonna 1922. Pappila sijaitsee luonnon ja kulttuurihistorian kannalta upealla paikalla Liekoveden rannalla, lähellä Sastamalan keskustaa ja Tyrvään kirkkoa.

Tyylikkäästi ja huolella entisöity Tyrvään Pappila on kulttuuriteko

Kirsi-Marja ja Jarmo Nieminen ovat Tyrväänpappilan uusi omistajapariskunta. Tyylikkäästi ja huolella entisöity Pappila on heille elävä kulttuuriteko, josta kaikki vieraat voivat nauttia. Kirsi-Marja ja Jarmo ovat halunneet luoda Suomeen ja Sastamalaan uudenlaisen tapahtumatalon, jossa herkullinen ruoka on kaikkien tilaisuuksien keskiössä. Pappila yhdistää elämyksellisesti historiallisen miljöön ja elävän kulttuurin. Kirsi-Marja ei ole viihtynyt viittä vuotta pidempään yhtäjaksoisesti samassa työssä; hän on alkuperäiseltä ammatiltaan lastenlääkäri. Lääkärin työuran aikana hän ehti toimia sairaalalääkärinä, yksityislääkärinä sekä perustaa Pohjois-Suomeen kaksi lääkäriasemaa. Hän ei ole enää palaamassa lääkärin toimeen, koska hän ei koe pystyvänsä 20 minuutin vastaanotolla potilaitaan auttamaan. Seuraava haaste Kirsi-Marja Niemisen elämässä on opiskella ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi.

Jarmo ja Kirsi-Marja Nieminen.

Opettajapariskunta adoptoi Kirsi-Marjan hänen ollessa 6-vuotias. Perhe asui talvet Kaustisella ja kesät Sastamalassa, missä perheellä oli oma mökki. Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla viulua soittanut Kirsi-Marja sai kokemuksesta tuhdisti esiintymisvarmuutta. Niemiset ovat tehneet suuria kulttuuritekoja, jotka lisäävät Sastamalan matkailun vetovoimaa paikkakunnalle. Tyrvään Pappilan kunnostusta varten Kirsi-Marja Nieminen tutki Vammalan seurakunnan kirkkoherran viraston arkistoa ja sai tutustua kiinnostaviin ihmisiin, jotka tiesivät neuvoa vanhan ajan rakennustavoista ja arkkitehtuurista.

Vuonna 2014 Niemiset ostivat Tyrvään Pappilan 510 000 eurolla. Tarjouksen Pappilasta jätti Vexve Group Oy, jonka hallituksen puheenjohtaja Jarmo Nieminen on. Sitä ennen Niemiset olivat viettäneet viitisen vuotta Kittilässä. Tyrvään Pappila oli hyvin huonossa kunnossa ja paikka jouduttiin remontoimaan lähes kauttaaltaan. Pappilan kunnostus kesti yli kaksi vuotta ja kunnostustöissä oli noin 250 henkeä kaikkiaan. Niemisen perheen toiminta kulttuuriperinnön vaalijana on merkinnyt monenlaisia työtehtäviä. Tyrvään Pappilaa vielä suurempi ponnistus oli Funkkistalo, missä toimii tänä päivänä galleria, kahvila ja musiikkisali. Niemisen perhe omistaa myös Mattilan majatalon, joka sijaitsee Kärppälän ratsutilalla. Tilalla on 30 hevosta, joista Niemisten omistuksessa on kymmenen hevosta.

 Tyrvään Pappila (2. osa)

Seppo Heikinheimo päätyi konserttiarvioissaan usein joko ylistäviin tai täysin tyrmääviin arvioihin. Hän toimi 1970-luvun vaihteessa monia vuosia Helsingin kaupunginorkesterin määräaikaisena intendenttinä ja oli mukana perustamassa Mikkelin musiikkijuhlia, jonka kannatusyhdistys perustettiin vuonna 1991. Seppo Heikinheimolla oli huvila Hirvensalmella. Seppo Heikinheimo teki itsemurhan toukokuussa 1997 helsinkiläisessä hotelli Pasilassa. Postuumisti ilmestyneessä omaelämäkerrassaan, Mätämunan muistelmat, hän kertoo tehneensä päätöksen itsemurhastaan saman vuoden maaliskuussa. Hänen syitään itsemurhaan olivat mm.: pesäpallo-otteluissa soitettava musiikki, jonka vuoksi otteluissa ei voinut käydä, hänen surkimukseksi kutsumansa Martti Ahtisaaren valinta Suomen presidentiksi sekä Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen ilmapiiri, jonka Heikinheimo mainitsi muuttuneen epämiellyttäväksi. Hän kertoi myös musiikkikirjojen ja elämäkertojen kirjoittamisen käyneen turhaksi lukijoiden puuttumisen takia.

Seppo Heikinheimo.

Karl Abiel Heikell (1846-1919) toimi Tyrvään kirkkoherrana vuosina 1904-1919.

Kirkkoherra Karl Abiel Heikel.

Sodan jälkeen rakennustarvikkeista oli pulaa ja rakentaminen oli kallista. Pappilan uudelleen rakentamista pohtimaan nimitettiin toimikunta, joka kutsui rakennusmestari Heikki Tiitolan Tampereelta tutkimaan palaneen pappiulan tonttia ja tekemään siitä suunnitelmia. Osittain vaurioitunut kivinavetta päätettiin korjata ja uuden pappilan paikaksi valittiin palaneen pappilan tontti, jolloin palaneen talon perustuksia voitiin hyödyntää. Palamatta jääneet luhtirivi, sauna pesutupineen ja aitta säilytettiin. Uuden pappilan rakentamiseksi päätettiin järjestää ylimääräinen kirkollisveron keräys. Tästä eräs seurakuntalainen kuitenkin valitti tuomiokapituliin ja kerätyt rahat jouduttiin palauttamaan. Lopulta pappilan uudelleen rakentamiseen haettiin 600 000 markkaa lainaa sisällissodan tuhojen korjaamiseen perustetulta rahastolta.

Pappilan rakennustyöt aloitettiin keväällä 1922

Rakennusmestari Tiitola oli tehnyt piirustukset uusklassismia edustavasta kivipappilasta, jonka rakennuskustannukset olivat hänen mukaansa selvästi halvemmat kuin vastaavan puupappilan. Seurakunnan taloudesta vastaava Herman Salli taas ehdotti, että pappila rakennettaisiin puusta, mutta arkisto tehtäisiin tulenkestävästä materiaalista. Sallin laskelmien mukaan puupappila olisi tullut selvästi kivipappilaa edullisemmaksi. Eri vaihtoehtoja vertailtiin perusteellisesti ja lopulta päätettiin valita Heikki Tiitolan ehdotus ja rakentaa nykyinen Tyrvään pappila tiilestä. Pappilan rakennustyöt aloitettiin keväällä 1922 ja jo loppuvuodesta asukkaat pääsivät muuttamaan sisään uuteen pappilaan.

Rakennusmestari Heikki Tiitola (s. 3.8.1874 Kangasala ja k. 18.9.1952) valmistui rakennusmestariksi teollisuuskoulusta vuonna 1895. Tiitolan vanhemmat olivat maanviljelijä Kaarlo Tiitola ja Maria Kristiina Uotila. Heikki Tiitola oli Tampereen kaupungin kunnallisraatimies vuosina 1926-1944, Tampereen rahatoimikamarin jäsen vuosina 1913-1918 ja Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuosia 1921-1926. Tiitola sai kunnallisneuvoksen arvon vuonna 1930. Rakennusmestari Heikki Tiitolan tuotanto käsittää julkisia rakennuksia ja yksityisiä asuintaloja. Tiitolalla oli samoin merkittävä kunnallispoliittinen ura Tampereen kaupunginvaltuustossa. Heikki Tiitolan pojat Risto, Martti, Jaakko, Matti ja Jussi pelasivat jääkiekon SM-sarjaa Ilveksessä ja muissa seuroissa.

Elokuvateatteri Petit valmistui vuonna 1911 Tampereelle osoitteeseen Hämeenkatu 31.

Rakennusmestari Heikki Tiitolan suunnittelemia kohteita Tampereella ovat mm. Tampereen työväentalo (1900), Koulukadun päiväkoti (ent. lääkäreiden sairaala 1904), Hämeen Pohjan talo (1909), Ososen talo (1910), Tampereen VPK:n talo (1910), Elokuvateatteri Petit (1911), Attilan kenkätehdas Yliopistonkatu 38 (1915), Pispan koulu (1915), ”Kilometritalo” Pyynikinrinne (1923), As Oy Erkkilän-Aukee Aleksanterinkatu 6. Toisaalle Suomeen rakennusmestari Heikki Tiitola suunnitteli mm. kohteita, kuten Kiviniemen tilan päärekennus Jämsässä (1899), Siuron rukoushuone (sittemmin kirkko, Nokia 1910), Kajaanin Puutavara Osakeyhtiön pääkonttori (1912), Voipaalan päärakennus Valkeakoskella (1912), Rauman Osuuskaupan leipomorakennus (1913), Korkeakosken Kenkä- ja Nahkatehtaan laajennus Juupakoskella (1915), Ruoveden kunnantalo (1915), Satanahka Oy Kiukaisissa (1919), Halkivahan rukoushuoneen laajennus Urjalassa kirkoksi sekä kellotapuli (1923-1926), Poikeluksen koulu Kurussa (1924), Kangasalal Yhteiskoulu Kangasala (1925), Kangasalan Suinulan koulu (1925), Vehoniemen matkailumaja ja ravintola Kangasala (1928-1929), Kuivannon rukoushuone Orimattilassa (sittemmin kirkko 1930), Villilän kartanoalueen asuinrakennus Nakkilassa (1935), Kansallis-Osake-Pankin toimitalo Pakkahuoneenkatu 20 Kemissä (nyk. Kauppakatu 20), Pohjanlinna Kankaanpäässä (1942, paloi 1970).

Tyrvään pappilan asemapiirros 1930-luvun lopulta

Pappilan tontin pohjoisreunalla sijaitsevan navetan ja päärakennuksen välissä sijaitsivat tuparakennus sekä aitta- ja vajarakennukset. Talouspiha sijaitsi erillään virkatalon paraatipihapiiristä. Asemantieltä pihaan johtava tie haarautui tuparakennuksen ja talouspihan suuntaan sekä pappilaan. Pappilan saunan vierestä työntyi pitkälle sisämaahan Moirislahti, jonka keskellä oli Pannukakkusaari.

Uudet tuulet puhaltavat Tyrvään pappilassa

Kirkkoherra Heikel kuoli ennen pappilan valmistumista vuonna 1919. Uuden pappilan ensimmäiset asukkaat olivat lääninrovasti Ludvig Hjalmar Svanberg (s. 11.4.1869 Vehmaa ja k. 20.12.1954 Tyrvää) sekä hänen puolisonsa, Selma Aline o.s. Hilden lapsineen. Kirkkoherra Svanbergin vanhemmat olivat ratsutilallinen, valtiopäivämies Henrik Svanberg (s. 22.12.1826 Vehmaa ja k. 8.1.1900 Vehmaa) ja Eeva Vilhelmina Lindgrén. Svanberg toimi mm. kirkkoherran virka-apulaisena, pitäjänapulaisena ja vt. kirkkoherrana Hausjärvellä vuosina 1894-1902 ja kirkkoherrana Kuortaneella vuosina 1902-1912, Vilppulassa vuosina 1912-1922. Hän sai vuonna 1918 rovastin arvon ja oli myöhemmin myös lääninrovastina. Lisäksi hän toimi kirkkoherrana ollessaan myös tuomiokapitulin asessorina. Rovasti Svanberg kuului marsalkka Mannerheimin esikuntaan ja häntä pidettiin puolustusvoimien kirkollisen työn isänä. Kirkkoherra oli monessa mukana: Vammalan seudun sairaalan hallituksen puheenjohtajana, Tyrvään yhteiskoulun johtokunnassa ja Tyrvään säästöpankin isäntänä.

Rovasti Svanbergin aikana pehtoorina ja autonkuljettajana toimi Kivistön Masa, joka vaimoineen muutti Svanbergin mukana Vilppuilasta Tyrväälle. Masan vaimo, Maiju, toimi pappilan keittäjättärenä. Maijulla oli tiettävästi Tyrvään ensimmäinen afrokampaus, Masa taas oli kova kiroilemaan ja vähän viinaan meneväkin, mitä kirkkoherra ja ruustinna paheksuivat, mutta halusivat silti Masan pitää, koska hän oli hyvä työmies.

Vuonna 1934 kaikki Svanbergin pojat ottivat sukunimekseen äidin äitinsä tyttönimen, Rislakki. Yksi heistä, Ensio Rislakki, työskenteli toimittajana Uudessa Suomessa ja päätoimittajana Suomen Kuvalehdessä. Innokkaana matkailijana tunnetun Rislakin kirjat, kuten matkakirjat yleensäkin, olivat suosittuja sodan jälkeisenä aikana Suomessa, jolloin tavallisilla suomalaisilla ei ollut mahdollisuuksia matkustaa ulkomaille. Rislakki on tunnettu myös näytelmäkirjailijana ja elokuvakäsikirjoittajana. Ension poika, Eero Rislakki on teollinen muotoilija, joka on suunnitellut muun muassa Jopo-polkupyörän.

Kirkkoherra Svanbergin toinen poika, Jaskaksi kutsuttu Einar Rislakki, asui 1920-luvulla perheineen Kanadassa ja työskenteli paperi-insinöörinä. Kolmekymmentäluvun laman myötä työt Kanadassa loppuivat ja Einari palasi Suomeen tuoden mukanaan suuren maailman tuulia. Työttömänä Einari vietti aikaa pappilassa ja rakensi aikansa kuluksi tenniskentän, jota Tyrväällä kovasti ihmeteltiin. Einari Rislakki toi samoin suuren maailman tuliaisina Tyrväälle ensimmäisen auton, T-mallin Fordin.

Kirkkoherra Svanbergin aikana Tyrvään pappila toimi usein vaeltavien kirkonmiesten majapaikkana. Piispalle oli pappilassa varattuna oma huone, joka avattiin vain piispantarkastuksen aikana. Pappilassa järjestettiin myös pohjoismaisten piispojen yhteistapaaminen ja muutenkin pappilan sosiaalinen elämä oli vilkasta.

Suuri remontti Tyrvään pappilassa

Pappila peruskorjattiin 1950-luvulla. Kolmekymmentä vuotta vanhaan rakennukseen asennettiin keskuslämmitysjärjestelmä. Vain eteisen ja ruokasalin uunit jätettiin ennalleen. Vesijohdot uusittiin ja keittiöön rakennettiin kylmiö. Ikkunat ja ovet kunnostettiin. Salien seinät tapetoitiin ja ulkohuoneiden sisäkattoihin viritettiin pinkopahvit. Vuonna 1959 rakennettiin arkkitehti Mirjam Kulmalan suunnitelman mukaisesti talousrakennus, jonka katossa oli kiinalaistyyliset sousevat lappeet. Pappilan sisäkatot laskettiin alas vuonna 1968, jotta lämmitettäviä kuutioita saatiin pienennettyä.

Kirkkoherra Svenbergin seuraajaksi valittiin vuonna 1952 Eino Kolari. Alun perin Kansakoulunopettajaksi opiskellut Kolari valmistui teologian maisteriksi vuonna 1932 ja avioitui samana vuonna opettaja Aino Sarajoen kanssa. Pariskunnalle syntyi tytär, Marketta. Aino-vaimo menehtyi neljän vuoden kuluttua. Eino Kolari teki surutyötään opiskelemalla filosofian maisteriksi. Tämän jälkeen hän avioitui kansakoulunopettaja Saara Valtasaaren kanssa vuonna 1939. Tämäkin avioliitto päättyi vaimon kuolemaan vajaan vuoden kuluttua avioitumisesta. Kolari opiskeli itsensä filosofian lisensiaatiksi ja myöhemmin väitteli tohtoriksi aiheenaan musiikki-instrumentit vanhassa testamentissa. Kolmannen kerran Eino Kolari avioitui vuonna 1944 käsityönopettaja Saara Isomuotian kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa, Sakari ja Samuli sekä tytär Mirjami.

Tyrvään Pappila herää henkiin

Liekoveden rannassa, Sastamalan ydinkeskustassa on yksi Suomen kauneimmista ja tyylikkäimmistä pappiloista. Tyrvään Pappila yhdistää herkullisen ruuan, taiteen ja elämykselliset tapahtumat ympäri vuoden. Kesäaikaan käytössä on myös vehreä terassi sekä ulkoilma-amfiteatteri.

Tyrvään Pappilan upea historiallinen miljöö, elävä kulttuuri ja herkullinen ruoka tekevät Pappilan vierailijoille käynnistä ainutlaatuisen. Huolella entisöity Pappila palvelee niin ruokailijoita, yksityisiä juhlatarpeita kuin yritysten edustustarpeita. Tyylikkäät tilat tarjoavat upeat puitteet onnistuneisiin juhliin sekä inspiroiviin kokouksiin. Hyvä ruoka ja elämykset vievät mielen ja kielen mennessään.

Ryhmille Tyrvään Pappila järjestää tilauksesta virkistyspäiviä, illanviettoja tai juhlia paketoiden herkullisen ruuan sekä asiakkaan toivoman ohjelman. Samalla Pappilanmäellä sijaitsee myös Pappilan Kivinavetta, missä järjestetään erilaisia tapahtumia ja kesäisin ainutlaatuisia taidenäyttelyitä.

Tyrvään Pappilan keittiömestarit tarjoavat Pappilan vieraille uusia makuelämyksiä ja trendikkäitä menukokonaisuuksia lähituottajien päivän tuoreimmista raaka-aineista. Pappilan viinit ovat omaa maahantuontia Italiasta, Unkarista, Ranskasta ja Espanjasta.

PAPPILAN HISTORIA

Puupappilasta vuonna 1922 valmistuneeksi kansallisromanttiseksi kivipappilaksi ja edelleen huolella entisöidyksi tapahtumatalo Tyrvään Pappilaksi

1889-1901	Johannes Bäckin aika: Puupappila Liekoveden rantaan
1904-1919	Carl Abiel Heikelin aika: Puupappila palaa ja nykyisen kivipappilan suunnittelu alkaa
1922-1951	Ludvig Hjalmar Svanbergin aika: Uudet tuulet puhaltavat pappilassa
1952-1972	Eino Kolarin aika: Suuri remontti pappilassa
1973-1980	Timo Kökkön aika: Taistelua verottajan kanssa
1981-2012	Viraston aika
2014-	Pappilan uusi elämä

Puupappila Liekoveden rantaan

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko.

Tyrvään seurakunnan kirkkoherran virkatalo on sijainnut 1700-luvulta asti Vammaskosken pohjoispuolella lähempänä Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Myöhäiskeskiaikainen harmaakivikirkko on rakennettu noin vuosina 1506-1516 ja se sijaitsee Rautaveden rannalla Kallialan kylän Vanhankirkonniemellä noin kolmen kilometrin päässä Sastamalan keskustaajamasta. Vuonna 1890 kirkkoherra Johannes Bäck ehdotti, että pappila siirrettäisiin Vammaskosken eteläpuolelle, Liekoveden rannalla sijaitsevalle Uossonmäelle, vastapäätä uutta kaksitornista uusgoottilaista tyyliä edustavaa kirkkoa, joka oli valmistunut vuonna 1855.

Turun kaupunginarkkitehti Pehr Johan Gylich.

Tyrvään kirkon suunnitteli Turun kaupunginarkkitehtina vuosina 1829-1859 toiminut Pehr Johan Gylich (s. 1786 Borås, Ruotsi ja k. 3.10.1875 Turku). Kirkossa on istumapaikat 1 000 ihmiselle ja kirkon kolme alttaritaulua – Ristiinnaulitseminen, Kirkastuminen ja Ylösnousemus - ovat Robert Wilhelm Ekmanin (s. 13.8.1808 Uusikaupunki ja k. 19.2.1873 Turku) maalaamia. Tyrvään kirkko on ensimmäinen Suomen kahdesta kaksitornisesta kirkosta; toinen on Helsingin kertaustyylejä edustava Johanneksenkirkko, joka rakennettiin vuosina 1888-1891 ja jonka suunnitteli tukholmalainen arkkitehti Adolf Emil Melander (s. 28.2.1845 Tukholma ja k. 13.3.1933 Tukholma). Tyrvään kirkon urut vaurioituivat tulipalossa helmikuussa 1982 ja niiden tilalle asennettiin vuonna 1986 uudet 30-äänikertaiset urut, jotka on valmistanut Åkerman & Lundin urkurakentamo Ruotsin Knivstassa. Urkurakentamon perusti vuonna 1860 Per Larsson Åkerman (1826-1876) Tukholmassa.

Vanhan pappilan rakennukset olivat huonossa kunnossa, eikä niitä kannattanut korjata. Pappilan siirtämisestä keskusteltiin kiivaasti. Ehdotusta vastustettiin mm. sillä perusteella, että kesällä lypsymatkat pitenisivät, samoin polttopuiden kuljettaminen hankaloituisi. Korkonkokouksessa 26.4.1890 asiasta äänestettiin ja pappilan siirtämistä puoltanut kanta voitti. Piirilääkäri Edvard Otto Stenbäck (s. 26.2.1840 Vaasa ja k. 30.7.1904 Helsinki) – toimi Tyrvään piirilääkärinä vuosina 1884-1896 - laati piirustukset, joiden mukaan Uossonmäelle rakennettiin kaunis puupappila väentupineen ja ulkorakennuksineen. Rakennukset valmistuivat vuonna 1892.

Kirkkoherra Johannes Bäck.

Pappi, valtiopäivämies (1891) ja evankelisen liikkeen johtomies Johannes Bäck (s. 31.10.1850 Uudenkaarlepyyn mlk ja k. 28.1.1901 Tyrvää) toimi Tyrvään kirkkoherrana vuodet 1889-1901. Johannes Bäckin isä oli kansanlääkäri Johan Jakob Bäck (1824-1879). Jo 19-vuotiaana papiksi vihitty Johannes Bäck oli vahvisti mukana Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen toiminassa. Hän toimi pappina Pohjanmaalla Lappajärvellä, jossa hän oppi suomenkielen ja omaksui evankelisen katsomuksen. Sen jälkeen hän pastoroi Vaasassa ja Uudessakaarlepyyssä. Vuosina 1884-1889 Johannes Bäck toimi Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (SLEY) yliasiamiehenä Helsingissä.

Papinvirkansa ohella hän oli voimakas kansansivistystyön harrastaja. Bäckin virkakauden aikana Tyrvään kuntaan perustettiin kolme uutta kansakoulua kunnassa aiemmin olleen yhden koulun lisäksi. Kirkkoherra Johannes Bäck oli tinkimätön raittiusaatteen kannattaja ja tulisieluinen, kiivas saarnamies. Tyrvään kirkkoherrana ollessaankin hän saattoi viipyä vuoden aikana jopa kaksi kuukautta matkoilla. Johannes Bäck kirjoitti monia hartauskirjoja, joista on suomennettu mm. Muukalaisten kotielämä (1887) ja Terveellinen oppi (1892). Lisäksi Johannes Bäck toimitti useiden vuosien ajan Sändebudet- ja Kristillisiä Sanomia-lehtiä. Johannes Bäckin aviopuoliso oli Hilda Charlotta Bäckström ja pojat, Alfred Johannes Bäck (s. 1.9.1872 Lappajärvi ja k. 22.3.1952 Munsala) sekä Jacob Immanuel Bäck (s. 25.5.1876 Vaasa ja k. 7.3.1939 Vöyri), olivat myös pappeja. Äkillisen sairauden murtamana Johannes Bäck kuoli vain 50-vuotiaana ja hänet haudattiin toiveensa mukaisesti Tyrvään hautausmaalle. Bäckin kuoleman jälkeen hänen leskensä ja lapsensa muuttivat Helsinkiin asumaan. Sastamalassa on kirkkoherran muistoksi Johannes Bäckin katu.

Uossonmäen rakennukset puupappilan aikaan: A päärakennus, B pirtti, C puuhuone ja sauna, D karjahuone, E talli ja vaunuhuone, F ulkohuone, G talonväen sauna, H jyväaitta, I sikolätti, K kaivoja, L puutarha.

Puupappila palaa ja nykyisen kivipappilan suunnittelu alkaa

Kirkkoherra Karl Abiel Heikel ja vaimonsa Augusta.

Vain 51-vuotiaana kuolleen Bäckin seuraajaksi valittiin vuonna 1904 evankelis-luterilaisen kirkon pappi, Karl Abiel Heikel (s. 4.11.1846 Oulu ja k. 27.8.1919 Tyrvää), lestadiolainen saarnaaja, joka ennen Tyrväälle siirtymistään toimi kirkkoherrana Kittilässä, Pudasjärvellä ja Jyväskylässä. Karl Heikel oli vuonna 1880 perustetun Kristillisen kuukausilehden päätoimittaja vuoteen 1883 saakka. Karl Abiel Heikel vihittiin papiksi 22-vuotiaana vuonna 1868 ja hän toimi ensin kirkkoherran apulaisena Ylitorniolla. Vuonna 1870 hän siirtyi kirkkoherran armovuoden saarnaajaksi Kittilään ja vuonna 1872 Heikel tuli väliaikaiseksi kirkkoherraksi Sodankylään, josta hän palasi jälleen Kittilään vuonna 1874 vakituiseksi kirkkoherraksi. Heikel siirtyi vuonna 1883 kirkkoherraksi Pudasjärvelle ja sieltä vuonna 1889 Jyväskylän maaseurakuntaan.

Herätyssaarnaaja Frans Willehard Hannula.

Heikel liittyi Tyrväällä vahvasti vaikuttaneen herätyssaarnaaja Frans Willehard Hannulan (s. 4.3.1855 Nakkila ja k. 1.4.1914 Turku) edustamaan suuntaukseen. Heikel kuului ensimmäisellä sortokaudella venäläistämispolitiikan suhteen myöntyvyyssuuntaukseen kirkonmiesten enemmistön tavoin. Karl Abiel Heikel osallistui vuonna 1904 Tyrvään yhteiskoulun perustamiseen. Karl Heikel solmi avioliiton Augusta Hellmanin (1851-1930) kanssa vuonna 1870. Heikelin perheeseen syntyi kaikkiaan 11 lasta, jotka suomensivat vuonna 1906 nimensä Heikinheimoksi. Heikelin poika oli mm. lääkintäneuvos, kansanedustaja ja piirilääkäri Oskari Fredrik Heikinheimo (s. 3.8.1873 Kittilä ja k. 27.3.1950 Helsinki). Kirkkoherran poika, jääkäriluutnantti Jalo Veikko Heikinheimo (s. 3.1.1890 Jyväskylä ja k. 15.11.1972), karkasi salaa isältään jääkärioppiin Saksaan ja palasi sieltä sisallissodan aikana taistelemaan valkoisten riveissä. Tällä lienee ollut osuutta siihen, että 17.4.1918, vain päivää ennen Vammalan kauppalan paloa Tyrvään puupappila tuhoutui tulipalossa täysin. Kirkkoherra Heikel oli sodan kuluessa siirrättänyt kirkonkirjat turvaan Sammaljoelle erään maatalon navettaan. Näin Tyrvään seurakunnan kirkonkirjat pelastuivat palosta huolimatta.

Musiikkitoimittaja Seppo Heikinheimo.

Karl Abiel Heikelin pojantytär oli opettaja ja Naisylioppilaiden Karjala-Seuran johtohahmo, Anna-Liisa Heikinheimo (s. 13.1.1905 Tyrvää ja k. 30.7.2000 Tampere). Anna-Liisan vanhemmat olivat kirkkoherra Veli Abiel Heikinheimo (s. 20.8.1875 Kittilä ja k. 18.11.1948 Perniö) ja opettaja Anna Sofia Drake. Anna-Liisa Heikinheimon pojanpoikansa poika oli musiikkikriitikko Seppo Erkki Sakari Heikinheimo (s. 3.6.1938 Helsinki ja k. 26.5.1997 Helsinki). Seppo Heikinheimo opiskeli pianonsoittoa Erik Tawaststjernan ohjauksessa sekä musiikkitiedettä ja klassista filologiaa Helsingin yliopistossa. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 1972 Karlheinz Stockhausenin musiikista. Heikinheimo aloitti työuransa Uudessa Suomessa (1959-1963) ensin valokuvaajana ja sitten toimittajana, mutta maineensa hän loi Helsingin Sanomien musiikkitoimittajana. 

 Grafeeni mRNA-rokotteissa

Tärkeimmät havainnointi- ja tutkimuslaitteet ja -menetelmät:

• Optinen bifokaalinen eli kaksitehoinen mikroskooppi, Mag x1500 max.

• Optinen mikroskooppi, Mag x1500 max, tietokoneistettu.

• Elektroninen mikroskooppi, Mag x200 000 max, tietokoneistettu.

• Molekyyli- ja subatomiset emittoidut (ulosvirtaus)taajuudet Spektroskooppi.

• Gravitaatioelektroninen interferometrimikroskooppi, jossa on massakohtaisen painovoiman kartoitusmahdollisuus, subatomikomponenttien havaitsemisominaisuus yhdistettynä lääketieteelliseen kvanttiholografiseen tietokoneeseen, jossa on teräväpiirtohologrammitietomonitori. Kyky lukea materiaaleja ydintasolla ja luokitella aineita, näytteitä ja biologisia kudoksia sekä kyky kartoittaa tai lukea tällaisten näytteiden solujen DNA:ta.

• Kvanttiholografinen tietokone lääketieteellisellä ohjelmalla, joka simuloi yksityiskohtaisesti koko ihmiskehoa kaikkine biologisine prosesseineen progressiivisen kehityksen ennustamiseksi aikavälillä.

-50 pulloa Pfizer COVID 19 -rokotetta, 5 annosta 0,3 ml.

-50 pulloa Moderna Vaccine COVID 19, 10 annosta x 0,5 ml.

-50 pulloa AstraZeneca COVID 19 -rokotetta, 10 annosta x 0,5 ml.

Suuri määrä ainehiukkasia, jotka ovat yhteneväisiä grafeenin kanssa, joiden atomi- ja molekyylirakenne on osittain epäjärjestynyt ja osittain järjestetty synteettistä keinotekoista alkuperää olevaan kiteiseen muotoon, löytyy kaikkien sisältä. Siinä yksittäiset atomit ohjataan muodostamaan hiukkasia kiteisessä järjestyksessä. Tässä järjestyksessä on jäljellä olevan molekyylin magneettinen kapasiteetti tai taajuus ja sähköiset ominaisuudet, joita kutsutaan grafeeniksi. Se sisältää teknologisen kyvyn luoda älykäs partikkeli, jonka koko vaihtelee, mutta joka on kooltaan vain noin 10 nm ja joka on valmistettu alle 60 atomista, mikä on 10 kertaa pienempi kuin keskimääräinen viruseksosomi.

Grafeeni koostuu yhdestä kerroksesta toisiinsa sitoutuneita hiiliatomeja.

Grafeeni materiaalina on äärimmäisen kestävää, joustavaa, sisältää läpinäkyviä ominaisuuksia, jos se on ryhmitelty oikeaan kiteiseen muotoon, se on lämpöä johtavaa, sähköä johtavaa ja erittäin magneettista tai magnetoituvaa. Ryhmittelemällä sen molekyylit yhteen tasoon grafeenirakenne tai -levy voi olla vain yhden atomin paksuinen. Se on luultavasti vahvin ihmiskunnan tuntema materiaali. Arvioiden mukaan kolmen miljoonan grafeenikalvon pino olisi noin yhden millimetrin paksuinen. Grafeeni on äärimmäisen kovaa ja satoja kertoja terästä lujempaa. Sen sähkönjohtavuus on erinomainen ja sulamispiste on yli 3 000 celsiusastetta.

Grafeeni on hiilien allotrooppinen – alkuaineiden kyky esiintyä samassa paineessa ja lämpötilassa erilaisissa kemiallisissa muodoissa - muoto, joka koostuu yhdestä kerroksesta toisiinsa sitoutuneista sp²-hybridisoituneista hiiliatomeista. Jokainen hiiliatomi on grafeenissa kiinnittynyt toisiinsa kolmella, yhtä voimakkaalla kovalenttisella sidoksella. Tämän vuoksi sidokset ovat symmetrisissä 120° kulmissa ja rakeenteesta tulee hunajakennomainen. Grafeeni on maailman kestävin tunnettu aine. Grafeeni on myös erittäin hyvin valoa läpäisevää ja hyvin lämpöä sekä sähköä johtavaa. Grafeenista valmistetulla transistorilla on saavutettu sadan gigahertsin kytkentänopeus. Grafeenin erinomaisia ominaisuuksia ovat sähkön- ja lämmönjohtokyky, läpinäkyvyys ja mekaaninen kestävyys. Teräkseen verrattuna grafeenilla on 200-kertainen vetolujuus, mikä tekee siitä nanomekaanisiin sovelluksiin sopivan materiaalin.

Grafeenin kestävyys perustuu hiiliatomien väliseen vahvaan kemialliseen sidokseen.

Siinä yksittäiset atomit ohjataan muodostamaan hiukkasia kiteisessä järjestyksessä. Tässä järjestyksessä on jäljellä olevan molekyylin magneettinen kapasiteetti tai taajuus ja sähköiset ominaisuudet, joita maan päällä kutsutaan grafeeniksi. Se sisältää teknologisen kyvyn luoda älykäs partikkeli, jonka koko vaihtelee, mutta joka on kooltaan vain noin 10 nm ja joka on valmistettu alle 60 atomista, mikä on 10 kertaa pienempi kuin keskimääräinen viruseksosomi.

Grafeeni materiaalina on äärimmäisen kestävää, joustavaa, sisältää läpinäkyviä ominaisuuksia, jos se on ryhmitelty oikeaan kiteiseen muotoon, se on lämpöä johtavaa, sähköä johtavaa ja erittäin magneettista tai magnetoituvaa. Ryhmittelemällä sen molekyylit yhteen tasoon grafeenirakenne tai -levy voi olla vain yhden atomin paksuinen. Se on luultavasti vahvin ihmiskunnan tuntema materiaali. Yksi hiiliatomi, grafeenin perusta, koostuu 6 protonista, 6 (tai 7) neutronista ja 6 elektronista (666).

Atomiohjelmoitu grafeeni pystyy muodostamaan minkä tahansa rakenteellisen muodon yhdistäen monia sen molekyylejä. Tämä saavutetaan aktivoimalla tai deaktivoimalla kiinnityspisteitä tai sidospisteitä kussakin molekyylissä käyttämällä sähkömagneettista vastetta tietyllä taajuudella jokaisessa keinotekoisesti valmistettujen molekyylien sitoutumispisteiden ryhmässä.

Grafeenia ohjaavat sähkömagneettiset taajuudet voidaan ohjelmoida ja lähettää ilmassa olevilla mikroaaltotaajuuksilla, mukaan lukien itse muoto, jonka grafeeni ottaa pienimpään yksityiskohtaan myöten, kunnes haluttu rakenne muodostuu. Rokotepulloissa olevan grafeenin magnetismi on hyvin alhainen, kunnes se viedään elävään kudokseen, jossa se aktivoituu ja aloittaa ennalta ohjelmoidun prosessinsa. Kun grafeeni saapuu kehoon, siitä tulee erittäin magneettista. Sama kehon sähkökemiallisten ja biologisten taajuuksien kenttä laukaisee ohjelmoidun grafeenin kytkemällä sen päälle. Tämä saavutetaan klusteroimalla grafeenissa olevat molekyylit uudelleen rakenteeseen, joka on tarpeen magneettisen polariteetin tuottamiseksi, se syttyy kosketuksesta elävän organismin ja sen biosähköisten ominaisuuksien läheisyydessä.

Grafeeni kulkeutuu verenkierron kautta koko kehoon kiinnittyen kudoksiin prosessissa. Sitä löytyy korkeampana pitoisuutena kudoksissa, joissa on korkeampi grafeenimolekyylien pitoisuus per millilitra, ja verta eli lähellä rokotuksen sisääntulokohtaa, mikä selittää magnetoituja aseita, joista on raportoitu maailmanlaajuisesti. Saavuttuaan elävään kudokseen grafeeni kiinnittyy soluseiniin ja kulkeutuu jokaiseen soluun suodattumalla solukalvon läpi sen erittäin pienen koon vuoksi. Kun grafeenia on jokaisen solun sisällä, se liikkuu organellien välillä ja tunkeutuu solun ytimeen, jossa se kiinnittyy solun DNA:han.

Grafeeni muodostaa nanotubulusmaisia rakenteita solun DNA:n ympärille ja suorassa kosketuksessa sen kanssa eristää tai sulkee sen. Jokainen nanoputkisegmentti reagoi välittömästi solu-DNA:n kunkin komponentin sähkömagneettis-biosähköisiin ominaisuuksiin ja spesifiseen sähköresistanssiin.

Adeniini, tiamiini, guaniini, sytosiini tai A-T-G-C. Sen reaktio grafeenihilan huokosten tai aukkojen välillä luo magneettisilla ominaisuuksilla tarkan kopion DNA-rakenteesta nanoputkirakenteen sisään, joka ympäröi solun DNA:ta, ja tällä menettelyllä grafeeni voidaan dekoodata DNA:n jokaisen solun sisällä. Ja se voidaan lukea tai lähettää teknisellä tavalla, joka on samanlainen kuin tietokoneen kiintolevy, toimii samalla periaatteella. Kun solun DNA on dekoodattu, grafeeni reagoi ennalta ohjelmoidulla tavalla tai etäaktivoimalla käyttämällä mikroaaltoja, jotka ovat yhdenmukaisia 5G-taajuuksien välillä 3,4 Ghz – 29,8 Ghz. Kun tietyt geenit on dekoodattu tai löydetty, kyseinen grafeenisegmentti houkuttelee grafeenivastineen, jolla on vastaava sekvenssitaajuus ja joka löytyy myös rokotettujen ihmisten verestä.

Tämä grafeeni sisältää mRNA-sekvenssejä, jotka on ohjelmoitu ja koodattu tietylle proteiinille, jotta voidaan muuttaa tiettyä DNA-sekvenssiä. MRNA uutetaan samalla nanografeenilla yllä olevalla menetelmällä rokotteessa olevien organismien soluemäsjäännöksistä. Näitä ovat ihmisen sikiöiden, apinoiden sikiöiden, nautaeläinten ja muiden selkärankaisten ja selkärangattomien kantasolut, joita emme ole vielä pystyneet täysin tunnistamaan tässä vaiheessa, mukaan lukien Hydra vulgariksen solut ja DNA, jotka grafeeni on kyennyt eristämään ja joiden kanssa nanografeeni, joko täysin esiohjelmoidulla tavalla tai kauko-ohjattuilla 5G-signaaleilla tai vastaavilla, ottaa geneettiset sekvenssinsä perustaksi tai resurssiksi muodostaakseen mRNA-säikeitä, joilla edetään korvaamaan ihmissolujen alkuperäiset DNA-säikeet rokotetussa kohteessa.

Nanografeenipartikkeli vetää puoleensa solua ja soluryhmiä, jotka muodostavat spesifisiä kudoksia vastaavien sähkömagneettisten mikrotaajuuksien avulla ja sisältyvät itse nanografeenirakenteiden ominaisuuksiin. Nämä hiukkaset keinotekoisten virusten tapaan mRNA-sisältöineen suorittavat minkä tahansa geneettisen muutoksen solun DNA:ssa käyttämällä käänteiskopiointimenettelyä, mutta näiden keinotekoisten partikkelien ohjaamana.

Samoin rokotteet sisältävät jo nanografeenia kapseloivia mRNA-sekvenssejä, spesifistä mRNA:ta, joka korvaa tietyt geenit rokotettujen henkilöiden kehon tietyissä kudosten soluissa. Nanografeeni esiohjelmoituna älypölynä pystyy muuttamaan joko osittain tai kokonaan ihmisen genomia, tiettyjä geenejä, kuten lisääntymisjärjestelmää tai sen osia ohjaavia geenejä, ja geenejä, jotka ohjaavat hermoprosesseja rokotetun aivoissa tai kokonaan. Tätä prosessia voidaan ohjata etänä. Ihmiskehon muuttaminen biologiseksi nukeksi onnistuu tämän teknologian hallitsevalla.

 Kurufestin kamarikonsertti Parkkuun seuratalolla 10.6.2023

Kurun Parkkuun seuratalo 10.6.2023.

Viulisti Leena Jaakkola on vuodesta 2016 lähtien ollut Radion sinfoniaorkesterin ykkösviulusektion soittajia. Jaakkola aloitti viulunsoittonsa jo kuusivuotiaana Keravan musiikkiopistossa Erkki Palolan ohjauksessa. Musiikkiopintojaan Jaakkola jatkoi Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa Seppo Tukiaisen, Mari Tampere-Bezrodnyn ja Petri Aarnion luokilla. Professori Rudolf Koelmanin luokalla Sveitsissä Leena Jaakkola täydensi opintojaan ja valmistui musiikin maisteriksi sekä Sveitsistä Zürcher Hochschule der Künste-taideyliopistosta että Sibelius-Akatemiasta. Hän on osallistunut monille mestarikursseille opettajinaan mm. Hagai Shaham, Gerhard Schultz, Tuomas Haapanen ja Mi-Kyung Lee. Leena Jaakkola on innokas kamarimuusikko ja hän rakastaa lämpöä, niin soinnissa kuin ilmastossakin.

Viulisti Leena Jaakkola.

Erityisiä mielenkiinnokohteita Leena Jaakkolalle ovat kuumat ja trooppiset kohteet maailmalla ja hän pyrkiikin järjestämään konsertteja mahdollisimman eksoottisiin kohteisiin, kuten Malesiaan ja Australiaan. Sormia ei soittajan tarvitse lämmitellä niissä kohteissa ja soitto sujuu kuin öljyttynä. Aivan erityistä lämpöä hänen mukaansa löytyy kuitenkin paljon lähempää kotimaastakin; Suomen maakuntien yleisöstä. Ei ole mitään palkitsevampaa, kuin soittaa täyteen ahdetussa pienen kylän kirkossa ja kokea suuria tunteita yhdessä loistomuusikkokollegoiden ja yleisön kanssa. Leena Jaakkola on esiintynyt mm. Zürichin ZHDK – sekä Musicia di Parma – kamariorkestereiden solistina sekä voittanut 2. sijan Kiwanis kamarimusiikkikilpailussa Sveitsissä yhdessä pianotrion kanssa. Jaakkolan ensimmäinen vakituinen työ oli Tampere Filharmoniassa. Leena Jaakkolan soitin on italialaisen Giofreddo Cappan (1644-1717) rakentama soitin vuodelta 1690. Saluzzossa syntynyt Cappa työskenteli Amati-perheen – asuivat Cremonossa vuosina 1538-1740 - kanssa Cremonossa kunnes perusti oman työpajansa Saluzzoon; Cappa tunnetaan loistavista viuluistaan ja selloistaan.

Alttoviulisti Ezra Woo.

Alttoviulisti Ezra Woo syntyi Etelä-Koreassa, mutta Woo asui nuoruutensa Venäjällä, Siberian Novosibirskissä. Siellä Woo aloitti musiikkiopintonso jo kuusivuotiaana viululla ja pianolla. Myöhemmin Ezra Woo jatkoi musiikkiopintojaan alttoviululla ja valmistui Berliinin Taideyliopistosta parhain mahdollisin arvosanoin. Ezra Woo on soittanut Radion Sinfoniaorkesterin alttoviulujen varaäänenjohtajana vuodesta 2016 alkaen. Tämän tehtävän lisäksi Woo on työskennellyt Musica Aeternan, BBC Philharmonicin, Staatskapelle Berlinin ja Berliinin Filharmonikoiden orkestereiden avustajana. Oman orkesterityönsä ohella Erza Woo on hyvin innokas kamarimuusikko. Vapaa-ajallaan Erza Woon mielipuuhaa ovat ruoan laittaminen, uinti ja tenniksen pelaaminen.

Elina Lehto aloitti oman äitinsä ohjauksessa viulutuntinsa jo kolmivuotiaana. Muusikkoperheen lapsena tie viulistin ammattiin vei luontevia latuja pitkin. Elina Lehto pääsi kuusivuotiaana oman äitinsä mukana seuraamaan Suzuki-pedagogiikan isän, Shinichi Suzuki mestarikurssia. Elina tarkkaili opetusta yleisön puolelta, kunnes hänen mittansa tuli täyteen. Kun äidin silmä vältti, karkasi pikku Elina lavalle herra Suzukin luokse ja tokaisi: ”Nyt on minun vuoroni!” Mestari Suzuki oli tilanteen tasalla ja antoi pikku Elinalle oppitunnin yleisön edessä.

Viulistit Petri Aarnio ja Elina Lehto.

Valmistuttuaan Sibelius-Akatemiasta Elina Lehto sai työpaikan RSO:sta ja samoin hän toimi orkesteri- ja kamarimuusikkona eri puolilla Eurooppaa. Hän asettui asumaan kanadalaisen fagotistimiehensä kanssa Kööpenhaminaan. Elina Lehto sai paikan Malmön sinfoniaorkesterissa ja hän matkusti junalla Juutinrauman siltaa pitkin töihin ja takaisin kotiin. Vuonna 2015 pakolaiskriisin puhjettua pendelöinti Tanskan ja Ruotsin välillä kävi maiden rajatarkastusten takia painajaismaiseksi. ”Myöhästyin joka päivä töistä. Myöhästyin konserteista. Joskus en päässyt töihin ollenkaan.” Lopulta muusikkopariskunta päätti ottaa riskin ja muuttaa Suomeen. ”Tuntui vaikealta uskoa, että löytäisimme kumpikin täältä työpaikan.” Silti hyvin kävi; ensin oman koesoittonsa voitti aviomies ja keväällä 2018 Elina Lehto sai paikan HKO:n ykkösviulusektiossa. Orkesterityön ohessa Elina Lehto opiskelee Suzuki-pedagogiikkaa. ”Pienten lasten parissa työskentely kiinnostaa ja Suzuki-yhteisö tuntuu omalta.” Ympyrä sulkeutuu, kun harjoitusoppilaana on oma poika.

Sellisti Samuli Peltonen.

Sellisti Samuli Peltonen aloitti Etelä-Pohjanmaan musiikkiopistossa sellonsoiton opiskelun jo vuonna 1989 Ferenc Gyimesin ja Jussi Peltosen ohjauksessa. Timo Hanhisen oppilaana Peltonen opiskeli musiikkia Turun taideakatemiassa vuosina 1998-2002. Professori Arto Noras sai luokalleen Samuli Peltosesta oppilaan vuosiksi 2002-2010 Sibelius-Akatemiaan. Vuonna 2011 Samuli Peltonen valmistui musiikin maisteriksi erinomaisin arvosanoin. Peltonen soitti selloa Helsingin kaupunginorkesterissa vuosina 2006-2016. Samuli Peltonen on täydentänyt musiikkiopintojaan monilla mestarikursseilla, joissa opettajina ovat toimineet mm. Fred Sherry, Heinrich Shiff, Gary Hoffman, Tsuyoshi Tsutsumi, Torleif Thedeen, Frans Helmersson, Martti Rousi ja Marko Ylönen.

Nykyään sellisti Samuli Peltonen toimii Suomen Kansallisoopperan soolosellistinä, Sibelius Piano Triossa, Total Cello Ensemblessä sekä tuntiopettajana Sibelius-Akatemiassa. Samuli Peltonen on pitänyt mestarikursseja Italiassa, Suomessa ja Virossa. Keväällä 2015 Samuli Peltonen toimi soolosellistinä Royal Danish oopperassa. Opera Australian soolosellistinä Samuli Peltonen on soittanut syksyt 2016, 2017 ja 2018 Melbournessa ja Sydneyssä.

Samuli Peltonen.

Sellisti Samuli Peltonen on soittanut monien suomalaisten orkestereiden, kuten mm. Helsingin kaupunginorkesterin, Radion Sinfoniaorkesterin, Tampere Filharmonian, Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin, Turun Filharmonisen orkesterin, Tapiola Sinfoniettan, Oulun Sinfonian sekä Seinäjoen ja Vaasan kaupunginorkesterien sellosolistina. Peltonen on samoin esiintynyt mm. English Chamber Orshestran solistina, Itämeri-festivaalilla Tukholmassa sekä Puolassa Czestochowassa Bronislaw Huberman Festivaalilla. Peltonen on esiintynyt monipuolisena kamarimuusikkona eri kokoonpanoissa mm. Yhdysvalloissa, Espanjassa, Australiassa, Saksassa ja Islannissa sekä Tanskassa ja Virossa. Samuli Peltonen on sellonsa kanssa tuttu näky Suomen kesän kamarimusiikki festivaaleilla. Peltonen on työstänyt Suomen Yleisradiolle radionauhoituksia, levyttänyt Uuno Klamin Tseremissiläisen fantasian Helsingin kaupunginorkesterin sellosolistina sekä levyttänyt Yarlung-recordsille debyytti-albumin Sibelius Piano Trion kanssa.

Samuli Peltonen on sellonsa kanssa voittanut II-palkinnon Baltian ja Pohjoismaiden välisissä duo-kilpailuissa sisarensa Anna-Mari Murdveen kanssa vuonna 2004. Pariisin Rostropovits-kilpailussa Peltonen oli semifinalisti vuonna 2009. Turun kansallisissa sellokilpailuissa Samuli Peltonen saavutti I-palkinnon vuonna 2006 ja IV-sijan Paulon kansainvälisessä sellokilpailussa vuonna 2007. Puolassa Samuli Peltonen saavutti voiton vuonna 2008 kansainvälisessä Krystof Penderecki-sellokilpailussa. Samassa kilpailussa Peltonen palkittiin myös erikoispalkinnolla parhaasta Krystof Pendereckin konserton esityksestä.

Samuli Peltonen soitta Mandatumlifen omistamalla Giovanni Grancinon (1637-1709) valmistamalla sellolla. Giovanni oli Andrea Grancinon poika ja hän työskenteli Milanossa tehden siellä viuluja, alttoviuluja, selloja ja kontrabassoja. Varhaisvaiheessa Giovanni Grancino sai vaikutteensa Niccoló Amatilta (s. 3.9.1596 Cremona ja k. 12.4.1684 Cremona). Giovanni Grancinon sellot ovat yleensä suurempia kuin muut sellot, mutta näissä italialaissoittimissa on hyvin selkeä ääni.

 KuruFest 10.6.2023 Parkkuun seuratalo

Parkkuun seuratalo.

Lauantaina 10.6.2023 klo 13 kerääntyi kamarimusiikin ystäviä KuruFestin Parkkuun seuratalolla järjestämään kamarimusiikkikonserttiin lämpimänä päivänä. Kamarikonsertin ohjelma oli seuraava: C. 

Saint-Saens Sonaatti fagotille ja pianolle G-duuri op. 168

Etienne Boudrealt, Liisa Malmivaara

F. Hensel Jousikvartetto Es-duuri

Petri Aarnio, Elina Lehto, Ezra Woo, Tuomas Lehto

Väliaika

D. Tabakova Insight jousitriolle (2002)

Leena Jaakkola, Ezra Woo, Tuomas Lehto

S. Rachmaninov Sonaatti sellolle ja pianolle g-molli op. 19

Samuli Peltonen, Liisa Malmivaara

Viulisti Petri Aarnio.

Petri Aarnio on soittanut Radion sinfoniaorkesterin konserttimestarina vuodesta 1996 alkaen ja RSO:ssa Aarnio alkoi soittaa jo vuonna 1991. Aarnio on samoin maineikkaan Uusi Helsinki-kvartetin primas sekä Trio Ad Libitumin jäsen. Näiden lisäksi hän on ollut mm. Suomalaisen Kamariorkesterin konserttimestari ja kamariorkesteri Kerberoksen jäsen. Petri Aarnio on esiintynyt kamarimuusikkona ja solistina eri puolilla Eurooppaa, Yhdysvalloissa, Etelä-Amerikassa ja Japanissa. Petri Aarnio aloitti viuluopinnot jo Itä-Helsingin musiikkiopistossa Géza Szilvayn oppilaana ja jatkoi Sibelius-Akatemiassa Lajos Garamin opissa. Yhteismusisointi, kamarimusiikki on aina ollut Aarnion sydäntä lähellä ja hän on saanut toteuttaa sitä jo lapsesta lähtien. New Yorkin Juilliard Schoolissa, jossa hän suoritti diplomin 1988, hänen opettajiaan olivat Dorothy Delay ja Joel Smirnoff. Sibelius-Akatemiassa Aarnio suoritti musiikin kandidaatin tutkinnon 1989. Petri Aarnio on opettanut Sibelius-Akatemiassa vuodesta 2000.

Pianisti Liisa Malmivaara.

Liisa Malmivaara aloitti jo viisivuotiaana pianonsoiton opiskelun Porvoonseudun musiikkiopistossa Brita-Liisa Johanssonin oppilaana. Syksyllä 1989 Malmivaara aloitti opiskelun Sibelius-Akatemiassa Hui-Ying Liu-Tawaststjernan luokalla, ensin nuorisokoulutuksessa ja syksystä 1993 solistisella linjalla. Syksyllä 2001 Liisa Malmivaara suoritti pianonsoiton A-kurssitutkinnon erinomaisin arvosanoin. Keväällä 2004 Malmivaara valmistui musiikin maisteriksi. Liisa Malmivaara opiskeli lukuvuoden 1995-1996 Tanskan kuninkaallisessa konservatoriossa Kööpenhaminassa professori José Ribéran luokalla ja vuosina 1998-2000 Amterdamin Sweelinck-konservatorion Music Post graduete-linjalla Naum Grubertin ohjauksessa. Ralf Gothóni, Tom Ernst ja Peter Csaba ovat ohjanneet Liisa Malmivaaraa kamarimusiikin saloihin. Tämän lisäksi Malmivaara on osallistunut mm. Liisa Pohjolan, Emanuel Krasovskyn, Murray Perahian, Lauri Väinmaan, Olli Mustosen, Pascal Devoyon ja Fou Ts’ongin mestarikursseille.

Pianisti Liisa Malmivaara on palkittu mm. Kilin kansainvälisessä pianokilpailussa vuonna 1992 ja Nyborgin pohjoismaisissa pianokilpailuissa vuonna 2000 Tanskassa. Hän sai ensimmäisen palkinnon Fazerin musiikkisäätiön pianokilpailujen 13-15-vuotiaiden sarjassa vuonna 1990 ja Sibelius-Akatemian Helmi Vesa-pianokilpailussa Malmivaara palkittiin vuonna 1997. Liisa Malmivaara on esiintynyt mm. Josef Hofman-festivaaleilla Puolassa vuosina 1992 ja 1993, Radion sinfoniaorkesterin nuorten solistien konsertissa vuonna 1995, Pianoaura-festivaaleilla, Lemin musiikkipäivillä, Kaakon Kamarimusiikissa, Nurmeksen Nuori Musiikki-festivaaleilla ja Mäntän musiikkijuhlilla vuonna 2004. Turun konservatorion pianonsoiton yliopettajana Liisa Malmivaara toimi vuosina 2003-2016. Nykyisin Malmivaara opettaa pianonsoittoa ja kamarimusiikkia Helsingin konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa. Opetustoimensa ohella Liisa Malmivaara soittaa aktiivisesti kamarimusiikkia eri kokoonpanoissa ja toimii Jousiakatemian pianistina.

Fagotisti Etienne Boudreault.

Fagotisti Etienne Boudreault aloitti musiikkiopintonsa Québecin kaupungin musiikkikorkeakoulussa Saguenayssa Kanadassa opettajansa, Richard Gaynonin johdolla. Hän jatkoi musiikkiopintojaan Indianan yliopistossa professori Kim Walkerin ohjauksessa, josta sai diplomin vuonna 1997. Vielä myöhemmin hän jatkoi opiskelua Geneven musiikkikorkeakoulussa Lontoon sinfoniaorkesterin soolofagotisti Roger Birnstinglin ja Berliinin filharmonikoiden soolofagotisti Daniele Damianon ohjauksessa.

Etienne Boudreault voitti 17-vuotiaana Canadian Music Competition-kilpailun (CMC) puhallinsarjan ja hän voitti yleissarjan National Music Festival of Canada-kilpailussa vuonna 1997. Etienne Boudreault opettaa ja esiintyy säännöllisesti monilla eurooppalaisilla kamarimusiikkifestivaaleilla, kuten mm. Kuhmon kansainvälisessä kamarimusiikissa, Storioni Festivaaleilla, Korsholman musiikkijuhlilla, KuruFestissä, Mozart festivaaleilla Belgiassa, Crusell viikoilla, Esbjerg International Chamber Music-festivaaleilla Tanskassa. Muusikoita, joiden kanssa hän on soittanut ovat mm. Peter Franklin, Pascal Moraguesin, Vladimir Mendelssohn, Ilya Gringolts, Janne Thomsen, Francis Orval, Nicholas Daniel, Hervé Joulain, Wolfgang Meyer, Finghin Collins, Henri Sigfridsson, Storioni-trio, Jacques Zoon ja Aldo Baerten. Etienne Boudreault on soittanut myös mm. l’Orchestre de la Suisse Romanden, Vancouverin sinfoniaorkesterin ja Sønderjyllandin sinfoniaorkesterin solistina. Etienne Boudreault on työskennellyt soolofagotistina Sønderjyllannin sinfoniaorkesterissa sekä Århusin sinfoniaorkesterissa ja hänellä on myös ollut vakituinen kiinnitys kamariyhtyeissä Ensemble MidtVest ja Esbjerg Ensemble. Etienne Boudreault on opettanut Odensen konservatoriossa sekä Play With A Pro-online sivustolla. Hän on nykyään Turun filharmonisen orkesterin soolofagotisti.

KuruFestin taiteellinen johtaja, sellisti Tuomas Lehto.

KuruFestin taiteellinen johtaja, Tuomas Lehto, on Radion Sinfoniaorkesterin ensimmäinen soolosellisti, Uusi Helsinki-kvartetin sellisti sekä Total Cello Ensemblen jäsen. Hän esiintyy aktiivisesti solistina ja kamarimuusikkona maailmalla ja häntä voi kuulla useilla musiikkifestivaaleilla säännöllisesti. Tuomas Ylisen kanssa yhdessä hän opettaa Porvoossa toimivassa Selloakatemiassa. Sibelius-Akatemian taideopettajana Tuomas Lehto toimii myös.

Petri Aarnio, Elina Lehto, Ezra Woo ja Tuomas Lehto.

Jo kolmivuotiaana Tuomas Lehto aloitti sellonsoiton ja tuolloin hänen opettajanaan oli Anja Maja. Musiikkiopinnot jatkuivat Sibelius-Akatemiassa vuonna 2000 ensin Hannu Kiiskin opetuksessa ja myöhemmin Marko Ylösen ja Jan-Erik Gustafssonin ohjauksessa. Tuomas Lehto opiskeli Tukholmassa Torleif Thedéenin luokalla vuosina 2007-2008. Myös kapellimestari Jorma Panulan ohjauksessa Tuomas Lehto on nauttinut orkesterinjohtoa. Suomen Yleisradiolle Tuomas Lehto on tehnyt radionauhoituksia sekä levyttänyt ahkerasti sellosolistina ja erilaisten yhtyeiden jäsenenä. Lehto on myös kantaesittänyt monia teoksia, kuten mm. Ville Matvejeffin sellokonserton.