Juuso Walden (20. osa) 

Kun esikunnan henkilöstä oli saatu kasaan, toimipaikka vaihtui Imatran Valtion hotelliin ja myös Väärä taloon, OTK:n juuri valmistuneeseen hotellirakennuksen asuntopuolelle. Kun Juuso Walden ei ollut karjalainen, hän vierasti näitä tehtäviään ja koitti alusta alkaen vapautua näistä tehtävistään anomalla siirtoa kymenlaaksolaisten joukkoon. Tässä esikunnassa henkilökunnan vaihtuvuus oli melko suurta. Juuso Waldenin siellä ollessa upseereina olivat esim. luutnantti Roiha, vänrikki Voipio, vänrikki Asteljoki ja vänrikki Tuhkanen sekä sittemmin luutnantti Relander ja jääkärimajuri Malkamäki. Lisäksi esikunnassa olivat mm. agronomi Paavo Aleksanteri Viding (s. 7.3.1899 Jääski ja k. 17.8.1965 Helsinki) – toimi myöhemmin maalaisliiton ministerinä ja SOK:n toimitusjohtajana -, maalaisliiton puheenjohtaja tohtori Johannes Virolainen (s. 31.1.1914 Viipurin maalaiskunta ja k. 11.12.2000 Lohja) ja hänen puolisonsa, Kaarina Virolainen (s. 13.8.1913 ja k. 13.9.2005 Espoo), joka toimi lottana. Tervakoski Oy:n toimitusjohtaja – myöhemmin myös vuorineuvos - Bror Gustaf Gabriel Serlachius (s. 14.2.1907 Jyväskylä ja k. 8.2.1987 Helsinki) sekä lainopillisena neuvonantajana hallintoneuvos Olavi Uno Viktor Honka (vuoteen 1905 Bremer, s. 7.4.1894 Kuusisto ja k. 29.4.1988 Helsinki), myöhemmin oikeuskanslerinakin toiminut vuosina 1956-1961. Enin osa heistä olisi halunnut rintamapalvelukseen, kuten myös komentaja, eversti Arajuuri, joka melko aikaisessa vaiheessa sai siirron Kannakselle. Hänen seuraajakseen määrättiin eversti Eino Koskimies.

Johannes Virolainen.

Sitämukaan kun sotatoimet edistyivät idässä ja vallattuja alueita saatiin Suomen hallintaa, lisääntyivät myös Juuso Waldenin työtehtävät esikunnassa. Puututtavi asioita oli paljon, mutta Juuso Waldenin toimisto hoiti teollisuutta ja kauppaa. Vanhoja myymälöitä ja varastoja oli tuhottu ja usein puhelin- ja sähköyhteydet olivat poikki. Pienempiä sähkövoimaloita koetettiin saada uudelleen käyntiin. Kaikki alueen omaisuus piti inventoida. Onneksi tämä toimisto sai ulkopuolista asiantuntija-apuakin käyttöönsä tarvittaessa. Imatralta Myllykoskelle oli autolla noin kahden tunnin matka ja Juuso Walden koitti aina tarvittaessa seurata käymällä siellä myös Myllykosken tapahtumia.

Yhtyneet Paperitehtaat oli jo käytännössä talvisodan aikana ensimmäisten joukossa maksanut sodassa olleille miehille ja naisille kuukausipalkkaa. Nyt nämä taas otettiin käytäntöön ja monet muutkin työnantajat seurasivat heidän esimerkkiään. Vähitellen myös valtio alkoi maksaa sotakuukausipalkkaa, joka otettiin kokonaispalkanmaksussa huomioon. Näin saatiin monen perheen toimentulo turvattua vaikeina aikoina. Kun Simpeleen tehdas saatiin taas palautettua, alkoi tehdas heti toimia. Juuso Walden kävi Imatralta useita kertoja Simpeleellä, joka sijaitsi hyvin lähellä Imatraa. Kuljetusten järjestäminen ja myös tilausten hankkiminen työllisti paljon Juuso Waldenia.

YH:sta alkaen Simpele oli rajan vieressä ollut evakoituna ainakin muodollisesti, mutta asukkaita paikkakunnalta poistui vain sen verran, että puolustusvoimille järjestyi sen tarvitsemat tilat. Kun Simpeleen tehdas ja voimalaitos oli palautunut Yhtyneitten Paperiteittaitten ja simpeleläisten käyttöön, alkoi niissä välittömästi myös toiminta palautua. Palautunut Laatokan pohjoispuoli toi jälleen käyttöön myös Jylhänvaaran puuhiomon ja pahvitehtaan; näiden koneet olivat valitettavasti päässeet todella huonoon kuntoon, mutta kunnostustöiden avulla toiminta voitiin sielläkin käynnistää. Aivan ensimmäiseksi siellä valmistettiin lastenvaunujen seinämiä, jotka tehtiin pahvista prässäämällä sopivaan muotoon. Lastenvaunuja meni jopa vientiin asti, mutta syntyvyys oli alkanut myös kasvaa Suomessakin. Jylhavaaran tehtaan isännöitsijä, Untamo Väre, oli asepalveluksessa ja häntä tuurasi isännöitsijänä Lauri Tapaninen.

Kapteeni ja insinööri Ilmari Tamminen siirtyi siviilitöihin Enson olosuhteita tutkimaan ja järjestelemään. Näin Juuso Waldenista tuli toimistopäällikkö esikunnassa. Toimiston työtehtäviin lukeutui myös sotasaaliina saadun tavaran luettelointi sekä varastointi, lukuunottamatta sotasaalista, jonka sotatoimiyhtymät itse luetteloivat sekä luovuttivat suoraan päämajalle. Näissä asioissa tehtävän päällä oli luutnantti, tuomari Berndt Relander, joka oli myös tunnettu moninkertaisena Suomen mestarina jääpallossa. Relanderilla ja Juuso Waldenilla oli yhteinen työhuone, jossa he usein pohtivat Suomen tulevaisuutta yhdessä. Asianajaja Berndt Relander oli siviilissä joutunut tekemisiin Toiminimi Pilak & Co:n kanssa, joka aikanaan oli Suomen suurin jätepaperin keräily- ja myyntiyhtiö. Jätepaperi oli tuohon aikaan vielä täysin aliarvostettu talouksissa ja teollisuudessa. Relander ja Walden päättivät sodan jälkeen saattaa jätepaperiasiat kuntoon ja myöhemmin syntyikin Jätekeskus Oy. Sodan jälkeen tunnettiin tämä hyvin ”Jäte-Joonas”-nimellä. Varsin pian paperinkeräys kehittyi Suomessa tärkeäksi toimintamalliksi. Paperi- ja kartonkiteollisuuden kasvaessa oli suuri puute raaka-aineesta ja jätepaperia jouduttiin jopa tuomaan muualtakin Suomeen.

Helmikuussa 1942 Juuso Walden sai ilmoituksen, että hän pääsisi Piikki-rykmenttiin. Hänen piti ilmoittautua Karhumäellä. Hän matkusti Simpeleeltä etappitietä Joensuuhun ja sieltä ylitti rajan Itä-Karjalan puolelle. Porajärven alueella hän havaitsi siellä vielä olevan laajoja ja hyväkuntoisia, koskemattomia metsiä. Iltapimeällä Juuso Walden saapui Karhumäelle. Sieltä hän sai komennuksen Karjalan Maaselkään, Seesjärven rannalle, missä sijaitsi myös Piikki-rykmentin esikunta. Everstiluutnantti Pallari komensi tätä rykmenttiä. Walden komennettiin rykmentin talousesikuntaan, jonka päällikkönä oli aktiiviupseeri ”Poju” Strand. Juuso Walden määrättiin hänen apulaisekseen sekä sijaisekseen. Esikuntaan kuului myös luutnantti Pentti Eerikäinen. Esikunnan vanhin jäsen oli luutnantti Tähtinen, joka oli löhtöisin Pohjois-Kymeenlaaksosta. Vänrikki Veikko Talvi toimi valistus- ja tiedotusupseerina, joka myöhemmin toimi mm. Valkeakosken Sanomien päätoimittajana.

Piikki-rykmentin korsut olivat melkein kiinni Seesjärven rannassa ja Karjalan Maaselän kylä oli hyvin likellä. Rykmentti onnistui valjastamaan muutaman saunan käyttökuntoon ja pääsi näin nauttimaan karjalaisista löylyistä. Kun viimeiset luhistuneet rakennukset oli hyödynnetty, alkoi polttopuusta tosin olla puutetta. Seesjärvi oli tunnettu hyvänä kalavetenä, joten vapaa-aikana sotamiehillä riitti narrattavaa. Naapurin puolella järveä oli rakenteilla voimalaitos ja ilmeisesti myös kanavointi oli ohjelmassa. Seesjärven vedet laskivat Vienan mereen, kun Äänisen vedet taas virtasivat Suomenlahteen. Piikki-rykmentti oli aivan eturintamassa ja laukauksia vaihdettiin vuorokaudet läpeensä. Kun Juuso Walden oli kotiutunut uuteen ympäristöönsä, hän ilmoitti myös kenttäpostiosoitteensa. Sen seurauksena hän alkoi saada postia tulvimalla. Kaikki hänen vapaa-aikansa meni kirjeiden lukemiseen ja vastaamiseen.

Juuso Walden joutui verrattain usein vierailemaan Karhumäellä sekä muissakin lähiseudun kohteissa. Kaksi kertaa Walden kävi myös Äänislinnassa, joka oli kaunis kaupunki Äänisjärveen viettävällä harjulla. Uteliaisuuttaan hän poikkesi myös Kontupohjassa. Kauppayhtiö Vako oli Itä-Karjalaa varten perustettu oma kauppayhtiö. Kauppayhtiö Vakon toimitusjohtajana toimi sodan alussa kenraali Paavo Talvelan adjutanttina kunnostautunut vänrikki Aarne Koskelo. Waldenin opiskelunaikaisia tuttuja oli kovin monia mukana sekä Vakon että Itä-Karjalan sotilashallinnossa.

Juuso Walden viihtyi erittäin hyvin Maaselässä ja olisi jatkanut oleskeluaan siellä vielä mielellään, mutta toukokuussa 1941 tuli kutsu Waldenille saapua jälleen Päämajaan. Kelirikon aikana matkustaminen oli hidasta ja samanaikaisesti suuria joukkojen siirtoja tehtiin Seesjärveltä Aunukseen. Karhumäeltä Walden jatkoi matkaansa junalla Äänislinnaan ja Suojärvelle. Hänelle ilmoitettiin Päämajassa, että hänelle suotaisiin valinta kahdesta vaihtoehdosta; joko hallinto-osasto Imatralla tai varsinaisessa keskuspäämajassa. Juuso Walden valitsi jälleen Imatran itselleen. Samassa yhteydessä hänelle tehtiin selväksi, että olisi jopa suotavaa asemasodan rauhallisessa vaiheessa, että hän olisi vapaa liikkumaan tarpeidensa mukaan Yhtyneitten tehtailla. Asemasodan vaiheessa puolustusvoimat pitivät mahdollisena lomauttaa suhteellisen suuria määriä palvelukseen kutsuttuja, jotta maatalous- ja metsätyöt käynnistyisivät uudelleen ja teollisuuden toiminta-aste saataisiin kohoamaan.

Yhtyneitten Paperitehtaitten tuotantokoostumus oli senkaltainen, että hyvin suuria määriä voitiin käyttää paikallisen jalostuksen hyväksi. Saksaan meni tuolloin paljon paperituotteita, kirjekuorista ja kirjoituslehtiöistä voimapaperisäkkeihin ja aaltopahvi- ja kovapahvilaatikoihin saakka. Uusina tuotteina olivat paperilakanat, paperivaatteet ja-suojapuvut sekä paperin ja pahvin sekoituksesta valmistetut teltat. Koska sanomalehtipaperin tarve tuohon aikaan oli hyvin vähäistä, siirryttiin Myllykosken suurella sanomalehtipaperikoneella voimapaperin ajoon. Sunilasta ostettiin sulfaattiselluloosaa ja säkit valmistettiin Myllykosken hiomon runsahkoissa tiloissa. Markkinoilla oli hyvin tilaa ja vähitellen Yhtyneitten Paperitehtaitten perässä seurasivat muutkin tehtaat heidän esimerkkiään.

 Juuso Walden (19. osa)

Yhtyneitten Paperitehtaitten menetykseksi Moskovan rauhansopimuksessa koitui Simpeleen luovutuksen lisäksi myös Rouhialan voimalaitokset. Tämä voimanmenetys täytyi välttämättä saada jotenkin korvatuksi. Yhtyneet Paperitehtaat, Tampella ja Ahlström ostivat yhdessä toisen puolen Pyhäkoskesta (Oulunjoki), joka oli vielä tarjolla. Ahlström omisti jo Oulunjoen koskenniskan Vaalassa. Toinen puoli Pyhäkoskea oli jo tuolloin valtion omistuksessa. Oulun kaupunki rakensi jo Merikosken voimalaitosta ja kun kaupat Pyhäkoskesta oli tehty, alkoivat heti neuvottelut valtion koskitoimikunnan edustajien kanssa Oulunjoen yhdenmukaisesta rakentamisesta. Valtion koskitoimikunta oli yhtä kuin Imatran Voima Oy. 

Väinö Tanner.

Ministeri Väinö Alfred Tanner (vuoteen 1895 Thomasson, s. 12.3.1881 Helsinki ja k. 19.4.1966 Helsinki) vaikutti voimallisesti ratkaisun löytämiseen Imatran Voima Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtajana. Ratkaisua olivat edesauttamassa myös Imatran Voima Oy:n toimitusjohtaja, diplomi-insinööri Hugo Malmi ja diplomi-insinööri Alfons Alfthan. Uusi yhtiö nimettiin Oulunjoki Oy:ksi ja energiansiirrosta etelään tulisi nyt huolehtimaan Imatran Voima Oy, sen sähköverkkoja hyödyntäen. Yhtyneitten Paperitehtaitten edustajana neuvotteluissa olivat Karl Rudolf Walden ja lainopillisena avustajana varatuomari Lauri Pentti, Tampellasta oli toimitusjohtaja, vuorineuvos Arno Henrik Solin (s. 4.1.1889 Tampere ja k. 19.11.1959 Helsinki) ja Ahlströmiltä toimitusjohtaja, vuorineuvos Harry Gullichsen (s. 31.10.1902 Kotka ja k. 4.9.1954 Helsinki) sekä varatuomari Åke Gartz. Alusta asti Oulunjoki Oy:n toimitusjohtajana toimi diplomi-insinööri Niilo Rafael Saarivirta (vuoteen 1905 Holmström, s. 14.4.1898 Ylimarkku ja k. 25.8.1982 Helsinki). Myöhemmin toimitusjohtajan tehtävät siirtyivät Imatran Voima Oy:n toimitusjohtajalle.

Uudessa yhtiössä yksityisten omistusosuus oli hiukan alle 30 prosenttia ja suurin osuus oli valtion koskitoimikunnan hallussa, mutta myöhemmin siirtyi Imatran Voima Oy:n omistukseen. Näin käynnistyi Suomen siihen asti suurin vesivoimatyömaa. Oulujoki Oy sai vielä myöhemmin haltuunsa eräät Oulujärven tärkeät pohjoiset koskiosuudet. Samoin Kajaani Oy rakensi omat voimalaitoksensa Kajaanin lähiympäristöön. Näin Oulunjoki saatiin täysin valjastetuksi.

Saksa aloitti 9.4.1940 Tanskan ja Norjan miehityksen ja siitä seurasi Suomelle hyvin vaikea tilanne. Suomen merenkulku vaikeutui välittömästi, koska Saksa valtasi Tanskan salmet ja Norjan rannikkovedet, kuten esim. Narvikin, Suomenkin käyttämän laivaussataman. Nyt turvauduttiin Petsamon satamaan, johon oli vielä Rovaniemeltä maantiematkaa viitisensataa kilometriä. Liinahamarin satama oli välirauhan aikana sekä Suomen että Ruotsin ainoa vapaa huoltoreitti Saksan ja Neuvostoliiton valtapiirin ulkopuolelle. Satamaan rakennettiin mm. kuusi laituria, kymmenen öljysäiliötä, 25 tonnin nosturi, 10 000 m² varatoja. Sataman vuorokautinen purkausteho oli 2 000 tonnia. 

Vuoden aikana sataman kautta kulki yli kaksisataa laivaa. Tavaraa tuotiin 340 000 tonnia ja vietiin 180 000 tonnia vuodessa. Rautatien puuttuminen ja talviaika asettivat maantieliikenteelle huomattavia haittoja. Aluksia ei ollut myöskään aina helppo saada tavaran kuljetukseen. Tieyhteyksiä yritettiin sotien välissä kuitenkin parannella. Pohjolan Liikenne Oy perustettiin tämän vuoksi. Sen omistajina olivat tuonti- ja vientikaupan tekijät ja valtio. Pohjolan Liikenne Oy:n johtoon tuli eversti Paavo Juho Talvela (alk. Thorén, s. 19.2.1897 Helsingin maalaiskunta ja k. 30.9.1973 Helsinki), jolle myönnettiin armeijasta lomaa tätä tärkeää tehtävää varten. Paavo Talvelan apuna Pohjolan Liikenne Oy:ssä toimivat mm. Paperiyhdistyksen palveluksessa ollut varatuomari Lauri K. J. Tukiainen, sekä varatuomari Jaakko Rautanen, joka siirtyi Selluloosayhdistykseen jatkosodan aikana.

Eversti Paavo Talvela.

Talvisota vei Yhtyneitten Paperitehtaitten miehistä monia ja kotiuttamisen jälkeen heidän paikkojaan täytyi alkaa täyttää. Varsinkin Birger Söderholmin paikkaa oli työläs korvata. Ratkaisuksi muodostui, että hänen paikalleen tuli ekonomi Veikko Isotupa (s. 16.12.1907 Orimattila ja k. 10.1.1991). Veikko Isotupa sai apulaisekseen usean vuoden tervasaaren lähetysosastolla toimineen harjoittelijan, Maire Söderholmin. Paperituotteen Erkki Grönlund sai seuraajakseen siihen asti lähimmän miehensä, kauppatieteen maisteri Heikki Mäkisen. Tervasaaren touhukkaan sosiaalipäälikön, Pauli Salmisen, seuraajaksi astui voimistelunopettaja Olli Vaalamo, joka itse menehtyi seuraavassa sodassamme.

Maamme ainut tekokuitutehdas – Kaukaan koetehtaan lisäksi – oli Jääskessä sijainnut tehdas, joka jäi rajan taakse. Osa tehtaan koneista oli kuitenkin evakuoitu ja siirretty Pohjanmaalle, sillä tekstiilin raaka-aineista oli huutava pula. Oli välttämätöntä perustaa uutta tuotantoa ja pitkällisten neuvottelujen päätteeksi päädyttiin Säteri Oy:n perustamiseen. Tehtaan paikaksi valikoitui Apian yläpuolinen alue Valkeakoskella. Yhtyneet Paperitehtaat luovutti Säteri Oy:lle osaksi ilmaiseksi ja osaksi halvalla hinnalla tarvittavat maa-alueet, sillä paikkakunnalle haluttiin saada kotimarkkinateollisuuteen perustuvaa teollisuutta työttömyyden lieventämiseen. Säterin johtokunnan ensimmäinen puheenjohtaja oli Karl Rudolf Walden ja varapuheenjohtajana toimi yli 30 vuotta tamperelaista Suomen Trikoota johtanut vuorineuvos Harald Christian Jensen (s. 1.7.1882 Huittinen ja k. 16.9.1953 Tukholma). Toimitusjohtajaksi valittiin vapaaherra, diplomi-insinööri Kenneth A. Wrede (1898-1983) sekä hänen lähimmäksi apulaisekseen diplomi-insinööri Esko Kaj Brax (s. 2.2.1907 Enso).

Siitä huolimatta, että Säteri Oy oli suunniteltu kotimarkkinoita varten, tuli ajan oloon sen päätuotannosta ylivoimaisesti vietivetoista. Ne tuotantohaarat, jotka toimivat kotimarkkinoita varten, olivat kuitenkin niitä, missä henkilökuntaa eniten myös tarvittiin. Säteri Oy työllistikin paljon paitsi valkeakoskelaisia, niin myös esim. Karjalasta saapuneita rakennusalan ammattimiehiä. Se tarjosi paljon työtä myös naisille. Yhtyneet Paperitehtaat oli alunperin Säterin Oy:n suurin osakkeenomistaja ja ostoillaan se vielä lisäsi osuutta, joka asettui 23 prosentin paikkeille. Valkeakosken kauppala sitoutui huolehtimaan mm. asuntojen riittävyydestä ja veden puhtaana säilymisestä. Säteri Oy on sittemmin vuosien saatossa ostanut maata sekä Yhtyneiltä Paperitehtailta että myös yksityisiltä maanomistajilta alkuperäisen tehdastontin välittömästä läheisyydestä sekä kauempaakin. Kuitu Oy:lle jäi evakoituja tehdaskoneita sekä myös oikeus mahdollisiin luovutuskorvauksiin. Asiasta oli hyötyä, kun Kuitu Oy:n toiminta jälleen käynnistyi välirauhan jälkeen alkuperäisessä sijaintipaikassaan, Jääskessä. Juuso Walden toimi tuolloin Valkeakosken ja yhtiön puolesta aktiivisesti mukana Säterin saamiseksi Valkeakoskelle.

Talvisodan aikana Suomen Työnantajain Keskusliitto – sen juuret ovat vuonna 1907 perustetussa Suomen Yleisessä Työnantajliitossa, joka vaihtoi nimensä vuonna 1918 - ja Suomen Ammattijärjestöjen Keskusliitto sopivat keskenään ylimalkaisen sopimuksen. Sopimus edellytti jatkoneuvotteluja sopivan tilaisuuden tullen. Sellaisia neuvotteluja käytiin kyllä sotiemme välissä, mutta etupäässä kaikilla tuntui olevan tuohon aikaan niin paljon muuta miettimistä, että neuvottelujen tulokset jäivät siten melko laihoiksi.

Saksalaiset joukot alkoivat jo vuonna 1941 vyöryä kohti Lappia ja Suomessa julistettiin toukokuussa 1941 liikekannallepano. Pohjoisen saksalaisia joukkoja yhä täydennettiin samanaikaisesti. Berliinin ja Moskovan keskinäiset välit olivat jo selvästi viilentyneet tuohon mennessä. Lopulta 22.6.1941 Saksa aloitti laajalla rintamalla hyökkäyksen Neuvostoliittoa vastaan. Tämä vaikutti heti monin eri tavoin Suomenkin olosuhteisiin. Miehet hävisivät jälleen työpaikoiltaa sotatehtäviin ja kuljetusyhteydet itään samoin kuin kaikkialle Tanskan salmien kautta länteen olivat poikki. Saksasta tuli Suomelle kuitenkin merkittävä ostaja.

Eversti Johan Arajuuri.

Yhtyneitten Paperitehtaitten pääkonttorin konttoripäällikkö kutsuttiin sotapalvelukseen sekä myös suuri määrä heidän reserviläisiään oli sotatoimissa. Juuso Waldenin palvelukseenastumismääräys edellytti ilmoittautumista Mikkelissä. Yleensä Myllykoskelaiset oli sijoitettu ”Piikki”-rykmenttiin, JR 25:een, joka suuremmalta osin koostettiin pohjoiskymeenlaaksolaisista ja täydennettiin upseerivahvistuksella Helsingistä. Valkeakoski oli siirretty uuteen sotilaslääniin ja siksi Juuso Walden joutui vallan eri yksikköön kuin talvisodan aikana. Jämsänkoski ja Simpele olivat edelleen tykistövoittoisia nuorempia ikäluokkia lukuunottamatta, jotka sijoitettiin iv-linjalle. Mikkelissä Juuso Waldenille selvisi pian, että reserviläisvoimista tuli perustettavaksi kaksi hallintoelintä; esikunta takaisin vallatun alueen tarpeisiin ja toinen esikunta rajantakaisten alueitten tarpeisiin. Juuso Walden määrättiin ensin mainittuun kauppa- ja teollisuusosaston apulaistoimistopäälliköksi. Toimistopäällikkönä toimi kapteeni Ilmari Tamminen (s. 17.12.1879 Hämeenkoski ja k. 30.7.1949 Helsinki) ja komentajana toimi aluksi Helsingin poliisimestari ja eversti Johan Viktor Arajuuri (alk. Ahlroth vuoteen 1936 asti, s. 23.6.1894 Tohmajärvi ja k. 28.2.1961 Helsinki).

 Valtteri Laurell Nonet Tampereella 28.9.2023

Valtteri Laurell Nonet vieraili Tampereen G LiveLabissa torstaina 28.9.2023 klo 19 soittamassa jazzkitaristi, säveltäjä, sovittaja, tuottaja ja yhtyeenjohtaja Valtteri Laurell Pöyhösen (s. 23.9.1978 Helsinki) säveltämää musiikkia tasokkaalla kokoonpanolla. Yhtyeessä soittivat Valtteri Laurell Pöyhösen (kitara) lisäksi Jaska Lukkarinen (rummut), Ville Rauhala (basso), Ville Vanninen (bassoklarinetti ja baritonisaksofoni), Antti Rissanen (pasuuna), Jukka Eskola (trumpetti ja flyygelitorvi), Petri ”Pope” Puolitaival (alttosaksofoni ja huilu) ja Jussi Kannaste (tenorisaksofoni). Torstain konsertissa Valtteri Laurell Päyhönen omisti perjantaina 22.9.2023 kuolleelle tamperelaiselle musiikkitoimittaja, kriitikko ja kääntäjä Juhani ”Jussi” Niemen muistolle kappaleen, Elegia vapaalle hengelle.

Valtteri Laurell Pöyhönen.

Valtteri Laurell Pöyhönen valmistui Sibelius-Akatemian jazzosastolta Helsingissä jazzsävellyksen maisteriksi vuonna 2010. Pöyhönen on tämän lisäksi opiskellut musiikkia lisää myös Conservatoire de Parisissa, Hollannin Rotterdamissa Codarts University for the Artsissa sekä Helsingin pop- ja jazzkonservatoriossa. Valtteri Laurell Pöyhönen on jakanut omaa aikaansa Berliinin ja Helsingin välillä vuodesta 2009 lähtien.

Antti Sarpila (klarinetti) ja Antti Rissanen (pasuuna).

Valtteri Laurell Pöyhönen perusti vuonna 2003 Jazz-sekstetin, Dalindéon. Dalindéon kokoonpanossa soittivat Valtteri Laurell Pöyhösen (kitara, yhtyeenjohtaja) lisäksi Jose Mäenpää (trumpetti), Petri ”Pope” Puolitaival (saksofoni ja huilu), Rasmus Pailos (lyömäsoittimet), Pekka Lehto (kontrabasso, kesästä 2004 alkaen) ja Jaska Lukkarinen (rummut). Dalindéon vanha musiikki oli fuusio brasilialaisen jazzin, hard bopin ja eksoottisen musiikin välillä. Raskaat surffikitarat ja rockabilly-soundit ovat olleet vahvasti esillä yhtyeen soundissa vuodesta 2013 lähtien. Yhtyeen neljäs studioalbumi, Kallio, saavutti suurta suosiota ja albumi sai arvostetun Emma-palkinnon ”Vuoden jazzalbumina” vuonna 2013.

Jukka Eskola (trumpetti) ja Pertti Puolitaival (alttosaksofoni).

Opiskeltuaan sävellystä vuoden verran Pariisissa Valtteri Laurell Pöyhönen perusti vuonna 2009 Ricky-Tick Big Bandin. Tämä 16-henkinen Big Band sai nimensä helsinkiläisestä levy-yhtiöstä, Ricky-Tick Recordsista, ja alkuperäiseen kokoonpanoon kuului useita levy-yhtiön artisteja, mukaan lukien esimerkiksi saksofonisti Timo Lassy ja trumpetisti Jukka Eskola. Yhtye julkaisi debyyttialbuminsa Ricky-Tick Big Band vuonna 2010.

Vuonna 2012 Valtteri Laurell Pöyhönen kohtasi räppäri Palefacen ja alkoi Big Band jazzin ja rapin yhteistyön Palefacen eli Karri Pekka Matias Miettisen (s. 21.4.1978) kanssa. Tämän yhteistyön tuloksena syntyi 20-henkinen Ricky-Tick Big band & Julkinen Sana, jossa olivat mukana räppärit Paleface, Tommy Lindren ja Redrama eli Lasse Mellberg (s. 2.10.1977). Yhtyeen esikoisalbumi, Burnaa, julkaistiin vuonna 2013; albumi oli menestys, sillä se nousi Suomen kansallisen albumilistan sijalle neljä ja pysyi Top 10:ssä yhdentoista viikon ajan. Tämän albumin seurauksena kokoonpano kiersi ympäri Suomea jazz- ja rockfestivaaleilla. Kokoonpanon toinen albumi, Korottaa Panoksii, julkaistiin lokakuussa 2015. Jälleen tätäkin albumia seurasi laaja konserttikiertue ympäri Suomea.

UMO Jazz Orchestra tilasi Valtteri Laurell Pöyhöseltä musiikkia ja vuonna 2014 kantaesitettiin Valtteri Laurell Pöyhösen sarja, A Nocturnal Affair, Big Bandille ja tenorisaksofonille, jossa tenorisaksofonia soitti Timo Lassy. Valtteri Laurell Pöyhönen on myös kirjoittanut monia jousi- ja torvisovituksia rap-artisti palefacelle, mukaan lukien ”Palamaan” elokuvan soundtrackista Pahan Kukatille sekä kappaleet ”Snaijjaa” ja ”Vangin laulu”, myös musiikkia albumille Maan Tapa.

Valtteri Laurell Nonet-yhtye viihtyy erittäin hyvin modernin, intiimin jazzmusiikin maailmassa, joka ammentaa aineksia 1960-luvun alun cool jazz- ja third stream-konsepteista. Aivan jokainen tämän loistavan all-star kokoonpanon huippumuusikoista pääsee myös vuorollaan soittamaan solistisia osuuksia esityksen aikana, mutta tämän kokoonpanon valokeilassa on itseoikeutetusti klarinetisti Antti Sarpilan ajaton ja sielukas ilmaisu. Antti Sarpila tunnetaan hyvin etupäässä varsinkin perinteisistä swing-ajan musiikkia esittävistä kokoonpanoistaan ja paikallaolijoiden oli helppo todistaa kuinka Antti Sarpilan soundi kantoi ajattomasti jazztyylien halki.

Tampereen G Livelabissa kuullun konsertin sävellysten teemana oli etupäässä vähemmän tunnetun brittiläis-karibialaisen kirjailijattaren Jean Rhysin novellit ja hänen ainoa julkaistu romaaninsa ”Wide Sargasso Sea” (Siintää Sargassomeri). Kirjailijattaren kirjoitusten melankolinen ja elämänmakuinen tunnelma antoi Valtteri Laurell Pöyhöselle mainiota maaperää säveltää haikean tunnelmallista, mutta silti toisinaan valoisaa jazzmusiikkia. Helsinkiläinen We Jazz Records levy-yhtiö otti julkaistaakseen Valtteri Laurell Nonet-yhtyeen debyyttialbumin ”Tigers Are Better Looking” vuoden 2023 alussa. Tämä hieno albumi on saanut erittäin hyvän vastaanoton sekä Suomessa, että laajemminkin maailmalla.

 William Shakespeare (3. osa)

Macbeth – perustuu Skotlannin todellisen kuninkaan Macbethin vaiheisiin löyhästi - on William Shakespearen traagisista näytelmistä kaikkein lyhyin. Voittoisana taisteluista palaava Macbeth ja hänen ystävänsä Banquo tapaavat sumuisilla ja autioilla Skotlannin nummilla kolme noitanaista. Naiset ennustavat Macbethille, että tämä saa haltuunsa ensin Cawdorin kreivikunnan ja myöhemmin tulevan vielä kuninkaaksi. Banquolle ei luovuta kuninkuutta, mutta hänestä ennustetaan kuningassuvun kantaisää. Pian Macbethin luokse saapuu sanansaattaja, joka ilmoittaa kuninkaan lahjoittaneen hänelle Cawdorin kreivikunnan.

Macbeth ei pääse eroon kuninkuusajatuksesta ja hän laatii oman vaimonsa kanssa kuninkaan murhasuunnitelman. Macbeth murhaa kuningas Duncanin tämän vieraillessa hänen linnassaan ja lavastaa syyllisiksi juopuneet henkivartijat. Kuninkaan pojat pelkäävät vaaraa ja pakenevat maasta. Murhayön jälkeen Macbethistä tulee Skotlannin kuningas. Ensimmäinen, kohtalokas askel rikoksen tiellä johtaa pian kuitenkin uusiin murhatöihin. Macbeth surmauttaa Banquon, jonka poika kuitenkin pääsee pakoon häneltä. Tappotuomittu ylimys Macduff pakenee, mutta hänen perheensä surmataan. Macbeth hallitsee hirmuvaltiaana, mutta murhattujen haamut vainoavat häntä harhoissa.

Macbethin vastainen liitto kokoontuu Englannissa; Macduff ja vanhan kuninkaan poika Malcolm kokoavat armeijan ja lähtevät vapauttamaan Skotlantia. Macbeth tapaa vielä uudestaan noitia luolassaan, jotka antavat nyt hänelle lopulta harhaanjohtavia lupauksia. Edelleen Macbeth jatkaa hirmuhallintoaan kärsien tunnontuskista aina vain enemmän. Lady Macbeth, tuo kovaluonteinen nainen, joka vallanhimossaan yllytti miestään surmaamaan kuninkaan, alkaa kärsiä samoista kohtauksista ja lopulta kuolee ilmeisesti oman käden kautta. Tässä kohtaa näytelmää Macbeth pitää kuuluisan monologinsa: ”Elämä on kuin varjo häilyväinen, vaan näyttelijä rukka, joka riehuin lavalla keikkuu aikansa ja häipyy; se kertomus on, hupsun tarinoima, täys ääntä, vimmaa – tarkoitusta vailla”. Macbethin hovi ja armeija hylkäävät hänet. Lopulta Macbeth kuolee taistellessaan Macduffia vastaan ja Malcolmista tulee kuningas.

Jotkut näyttelijät eivät suostu lausumaan tämän näytelmän nimeä pukuhuoneissa, koska sen uskotaan tuovan huonoa onnea. Britanniassa käytetään sen sijaan usein näytelmästä nimitystä The Scottish Play eli Skottilainen näytelmä. Macbeth-näytelmän kohtaukset ovat synkkiä ja hyvin verisiä, toinen toistaan kolkompia. Suorastaan hermoja raatelevaa on lady Macbethin rauhaton vaeltelu unissaan ja samoin hänen puolisonsa viimeinen epätoivoinen kamppailu elämästä.

Jotkut William Shakespearen näytelmistä julkaistiin kvarttopainoksina vuodesta 1594 lähtien vuoteen 1598 saakka; kirjailijan nimi alkoi olla jo myyntivaltti. William Shakespeare jatkoi myös näyttelemistään omissa ja muiden kirjoittamissa näytelmissä näytelmäkirjailijan menestyksensä jälkeen. Runoilija, esseisti, kustantaja, näytelmäkirjailija ja kriitikko Thomas Stearns Eliot (s. 26.9.1888 ja k. 4.1.1965) piti William Shakespearen tärkeimpinä teoksina hänen viimeisiä suuria tragedioita, Antonius ja Kleopatra sekä Coriolanus, jotka sisältävät kirjoittajansa hienoimpia runoja.

Macbethin jälkeen William Shakespeare kirjoitti seuraavana murhenäytelmänä Kuningas Learin, joka on tragedia kiittämättömyydestä. Näytelmä käsittelee samannimistä kelttiläissatujen kuningasta, joka vanhoilla päivillään päättää luopua kruunustaan kolmen tyttärensä hyväksi. Kaksi tytärtä kuitenkin kohtelee isäänsä niin kiittämättömästi ja sydämettömästi, että suru sammuttaa isän järjenvalon. Hyvin epätoivoinen isä alkaa vaeltaa murtuneena eksyttävällä nummella. Silloin samalla puhkeaa myrsky ja hurja rajuilma, jota viimein seuraa rankkasade. Vanha isä harhailee ympäri nummea pää veressä hopeanharmaita hiuksiaan repien. Tanskalainen kirjallisuusarvostelija, tutkija ja kirjailija, Georg Morris Cohen Brandes (s. 4.2.1842 Kööpenhamina ja k. 19.2.1927 Kööpenhamina) on kuvaillut tätä tragediaa näin: ”Kauhun ja tuskan sinfonia, joka on soitettu kaikilla elämän instrumenteilla”. Niin vaikuttava se on, että kohtaus kohtaukselta ”tuntee kuulevansa onnettoman ihmiskunnan nyyhkytysten saattavan näytelmää, niin kuin rannalla ollessamme alituisesti kuulemme meren huokauksen”.

Roomalaiskonsuli Marcus Antoniuksen ja Egyptin kuningatar Kleopatran rakkaussuhde on yksi maailmanhistorian kuuluisimmista rakkaustarinoista, johon myös William Shakespeare halusi omassa tuotannossaan kajota. Antonius oli aikanaan Rooman vaikutusvaltaisin mies. Kleopatra puolestaan oli älykäs, kunnianhimoinen ja kaunis Egyptin kuningatar. Yhdessä he taistelivat voittaakseen valtakunnan, mutta hävisivät taistelunsa ja surmasivat itsensä. Rakkaus on tässä lemmentragediassa hävittävä voima; se muuttaa täysin karaistuneen ja urhoollisen roomalaisen soturin nautintojen orjaksi, joka hekumassaan koettaa tukahduttaa elämänsä tuhoutumisen aiheuttaman epätoivon. Kuumeinen levottomuus vainoaa Antoniusta. ’Käärme vanhasta Niilistä’, kuten Antonius itse kutsuu kaunista egyptiläisnaista, joka on myrkyllään lumonnut Antoniuksen. Hän häätää ajatuksistaan kaikki velvollisuutta sekä mainetta sivuavat ajatukset, kuin pelkäisi joutua humalastaan takaisin todellisuuden ja omantunnonvaivojen maailmaan.

Antonius kykenee vielä voimiaan pinnistäen erkanemaan Kleopatrasta ja matkustaa Roomaan. Siellä hän solmii sovinnon kilpailijansa Octavianuksen kanssa ja avioituu kilpailijansa jalosukuisen sisaren kanssa. Antonius ei kuitenkaan pääse irti Kleopatran henkisestä otteesta, kun Octavia ei voi antaa hänelle haluamaansa lemmenhuumaa, johon hän on mieltynyt. Antonius alkaa jälleen potea polttavaa rauhattomuutta, joka merkinnee sitä, että hän on kroonisesti sairastunut Niilin lemmenmyrkkyyn. Vihdoin eräänä päivänä Antonius matkaa takaisin Egyptiin Kleopatransa luokse, jolla on vielä jäljellä nuoruuden viehätysvoimaa, vaikka hän ei enää nuori olekaan.

Siirrymme sitten vuoteen 1608, jolloin William Shakespeare kirjoitti Coriolanus-murhenäytelmänsä. Samaan aikaan William Shakespeare myös näyttelee vielä omassa Globe-teatterissaan. Tässä murhenäytelmässään Shakespeare kuvaa Rooman patriisien ja plebeijien välistä taistelua. Coriolanus edustaa näytelmässä patriiseja; hän on kopea soturi, joka kuitenkin omaa aitoroomalaisia hyveitä, ennen kaikkea rehellisyyttä. William Shakespeare kuvaa näytelmässään plebeijit ainoastaan raukkamaisiksi ja oikukkaiksi roskajoukoiksi, jotka täysi sokeasti seuraavat vallanhimoisia kansankiihottajia. Sitä vastoin Coriolanus pitää isänmaan menestystä kaikkea muuta tärkeämpänä ja kuolee rehellisenä ja taipumattomana, kuten on elänytkin elonsa.

Muutamaa vuotta ennen kuolemaansa ja kirjoitettuaan viimeiset suuret murhenäytelmänsä William Shakespeare jätti oman teatterinsa ja siirtyi Stratfordin kotiinsa viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviään. Tässä vaiheessa William Shakespeare oli hyvin varakas mies ja hän olisi voinut levätä sekä nauttia elämästä, mutta hän kirjoitti vielä muutamia teoksia omalle teatterilleen Lontooseen. Vuonna 1609 julkaissut sonetit olivat viimeiset William Shakespearen ei-dramaattiset teokset, jotka painettiin. Tutkijat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen, koska kukin 154 sonetista sävellettiin.

William Shakespearesta ihmisenä ja hänen elämästään tiedämme lopulta häkellyttävän vähän. Häntä pidettiin hauskana ja rakastettavana seuramiehenä. Shakespearen hyvä ystävä, kirjailija Ben Jonson kuvaili hänen luonnettaan kunnolliseksi, suoraksi ja huolettomaksi. William Shakespearen jäljiltä ei ole löytynyt ainuttakaan säilynyttä kirjettä ja hänestä kirjoitettu ensimmäinen elämäkerta – oikeastaan muutamia sivuja käsittävä pikku vihko – julkaistiin vasta vuonna 1709.

Englannin suurin runoilija ja näytelmäkirjailija kuoli vain 52-vuotiaana johonkin kuumetautiin äkillisesti 23.4.1616 kotonaan. Hän jätti jälkeensä 39 näytelmää, 154 sonettia sekä kolme pitkästä runosta koostuvaa kertomusta ja joitakin säkeitä, joiden kirjoittajasta ei olla täysin varmoja. Hänen näytelmiään on käännetty kaikille tärkeimmille kielille ja niitä esitetään useammin, kuin kenenkään muun näytelmäkirjailijan näytelmiä maailmassa. Hänen näytelmiensä ja runojensa myynnin lasketaan saavuttaneen yli neljä miljardia kappaletta yli 400 vuoden aikana hänen kuolemansa jälkeen. Hän on myös historian kolmanneksi käännetyin kirjailija. William Shakespeare on yhä edelleen kiistatta kaikkein vaikutusvaltaisin kirjailija englannin kielellä ja hänen teoksiaan tutkitaan ja tulkitaan aina vain uudelleen.

William Shakespearelta jäivät Anna-vaimo ja kaksi tytärtä, Susanna ja Judith. Judith meni naimisiin viininviljelijä Thomas Quineyn kanssa ja Susanna avioitui vuonna 1607 lääkäri John Hallin kanssa. William Shakespeare testamenttasi suurimman osan omaisuudestaan vanhemmalle tyttärelleen, Susannalle. Hänellä oli miehensä kanssa yksi tytär, Elizabeth, joka avioitui kaksi kertaa, mutta kuoli ilman lapsia vuonna 1670. William Shakespeare haudattiin Pyhän kolminaisuuden kirkkoon kaksi päivää kuolemansa jälkeen.

William Shakespeare (2. osa)

Kaikista William Shakespearen murhenäytelmistä juuri Romeo ja Julia on kaikkein vaikuttavin ja mieltä järkyttävin näytelmä. Näytelmän tapahtumat keskittyvät Italian Veronaan ja tässä näytelmässä on todellista eteläistä väkevien intohimojen sekä runsaiden värien loistoa. Hyvin italialaiselta tuntuu myös rakastavaisten omien perheiden välinen taistelu elämästä ja kuolemasta, joka näytelmän lopuksi myös tuhoaa nuorenparin onnen. William Shakespeare ryhtyi pian mukauttaa perinteisiä tyylejä omiin tarkoitusperiinsä; Romeo ja Julia olivat ehkä paras esimerkki tyylien sekoittumisesta. Romeon ja Julian, Richard II:n ja Kesäyön unelman aikaan 1590-luvun puolivälissä William Shakespeare alkoi kirjoittaa luonnollisempaa runoutta. Hän viritti yhä enemmän metaforiaan ja kuviaan itse draaman tarpeisiin.

Samoin satunäytelmä, Kesäyön unelmia, on mestarillinen näytelmä, joka pitää sisällään niin paljon lyriikkaa, että sitä voitaisiin pitää yhtä hyvin lyyrisenä runona kuin draamana. Shakespearen näytelmistä vain Myrskyä voi verrata samoin verrata Kesäyön unelmiin. Unelmien henkilöhahmot ovat kevyitä sekä ilmavia henkiolentoja, kuten keijukaisten kuningatar, Titania, tai viekkaita ja kujeellisia, kuten Puck, joka ihmisille ja muille olennoille tekee ihan vain huvikseen kepposia.

Vuonna 1597 William Shakespeare osti 60 punnalla Stratfordin suurimman talon itselleen.

Tuohon aikaan, kun William Shakespeare sai valmiiksi tämän näytelmän, hän oli jo saavuttanut merkittävän aseman ja saattoi avustaa taloudelliseen ahdinkoon romahtanutta vanhaa isäänsä. William Shakespeare omisti noin 30-vuotiaana Lontoossa oman, uuden teatterin. Uusi teatteri, Globe-teatteri, oli rakennettu vuonna 1599 Thamesin etelärannalle Southwarkiin; vastarannalla sijaitsi St. Paulin katedraali. Hän onnistui myös aatelisarvon saamisessa itselleen. Vaikka näyttelijöitä etupäässä pidettiin tuona aikana ilveilijöinä ja irtolaisina, Shakespearen onnistui kahden ystävänsä kanssa nousta herrasmiesten luokkaan. William Shakespearesta varttui varakas mies, kun hän pystyi hankkimaan itselleen Stratfordin suurimman talon ja siihen kuuluvan puutarhan. Lisäksi hän hankki vielä toisenkin talon Stratfordista sekä viljelysmaata kaupungin ulkopuolelta.

Tuohon aikaan William Shakespeare vietti huoletonta ja perin onnellista elämää ja tämä huokuu myös hänen näytelmistään samaan aikaan. Esimerkiksi Windsorin iloiset rouvat-huvinäytelmässä kaksi elämänhaluista ja kaikin puolin kunniallista rouvaa tekevät ihan vain huvikseen mustasukkaisille aviomiehilleen sekä naurettavalle naistenmetsästäjälle ja lavertelijalle, John Falstaffille kepposia toistensa jälkeen. Oluttynnyrimahaiseksi kuvattu lihava ritari Falstaff onkin William Shakespearen kuolemattomia koomillisia henkilöhahmoja. Näytelmäkirjailija William Shakespeare oli ennättänyt luoda hahmon jo näytelmässä Henrik VI. Henrik VI-näytelmässä Falstaff on vain merkittävästi korkeammalla tasolla kuin Windsorin iloisissa rouvissa. Tähän samaiseen William Shakespearen elämän kauteen lukeutuvat myös hänen huvinäytelmänsä Miten haluatte, Paljon melua tyhjästä sekä Loppiaisaatto.

Tätä Shakespearen elämänvaihetta seurasi sitten seuraava, jota voisi jo kutsua hyvällä syyllä suurten murhenäytelmien kaudeksi. Tähän vaiheeseen siirtymistä oli vahvasti auttamassa kuningatar Elisabeth I:n (s. 7.9.1533 ja k. 24.3.1603) sairastuminen ja lopulta kuolema maaliskuussa 1603, joka vaikutti jopa kansalaisten yleiseen mielialaan Englannissa tuolloin. Elisabeth I oli yksi Englannin menestyksekkäimmistä monarkeista ja hän oli kuningas Henrik VIII:n ja kuningatar Anna Boleynin tytär. William Shakespearen näytelmätuotannossa ei kuitenkaan pysty erottamaan mitään tiettyä rajaa murhe- ja huvinäytelmäin välillä. Useammin on tilanne se, että huvinäytelmissä on melankolisia, traagisia ja sielun tuskaa ilmentäviä kohtauksia ja murhenäytelmissä taas esiintyy toisinaan meluisan leikillisiä tai hauskoja henkilöitä kohtauksissa. William Shakespeare voidaan tyypillisenä englantilaisena nähdä sekä raskasmielisenä että leikillisenä henkilönä myös itsekin. Hänen näytelmätuotannossaan vain Kesäyön unelmia ja Kuinka äkäpussi kesytetään ovat aidosti puhtaita komedioita.

Williamin isä, John Shakespeare, kuoli ja haudattiin 8.9.1601 Pyhän kolminaisuuden kirkkoon Stratfordissa. Samana vuonna William Shakespeare kirjoitti murhenäytelmän Julius Caesar. Tämän tragedian sankari ei kuitenkaan ole Julius Caesar, vaan roomalainen senaattori, Marcus Junius Brutus (85 eaa. – 42 eaa.), josta tuli yksi Julius Caesarin salamurhaajista. Kun Globe-teatteri Thamesin etelärannalla aloitti toimintansa syksyllä 1599 oli Julius Caesar yksi ensimmäisistä teatterin näytelmistä. Teatterin rakennutti Shakespearen näyttämöyhtiö, Lord Chamberlain’s Men. Suurin osa William Shakespearen suurimmista vuoden 1599 jälkeisistä näytelmistä kirjoitettiin Globe-teatteria varten ja niitä olivat mm. Hamlet, Othello ja King Lear. Teatteri tuhoutui tulipalossa 29.6.1613 ja Globe-teatteri rakennettiin samalle paikalle uudestaan kesäkuuhun 1614 mennessä. Tässä paikassa se toimi teatterin sulkemiseen asti vuonna 1642.

Globen omistivat teatterin näyttelijät, jotka olivat myös Lord Chamberlain’s Menin osakkeenomistajia. Globe-teatterin osakkeenomistajia olivat näyttelijät Richard Burbage ja hänen veljensä Cuthbert Burbage, William Shakespeare, John Heminges, Augustine Phillips ja Thomas Pope. Teatteri rakennettiin vain sadan metrin päähän Thamesin ruuhkaisesta rannasta ja teatterin tontti sijaitsi lähellä viljelysmaata ja avoimia peltoja. Tontti oli huonosti kuivattu ja huolimatta etäisyydestä joesta se oli altis tulville varsinkin nousuveden aikoihin.

Vuonna 1603 valmistui William Shakespearen teos, Hamlet. Juuri tämän näytelmän psykologisesti niin kiintoisasta, puoleksi hullun koomillisesta, mutta pohjimmiltaan kovin pateettisesta ja traagisesta roolista uneksivat kaikki näyttelijät saadakseen sen näyteltäväkseen. Hamlet tunnetaan varmasti William Shakespearen kuuluisimpana luomuksena, ehkä kaikkein vaikuttavimpana myös juuri siksi, että teos sisältää suuren määrän runoilijan omia persoonallisia ajatuksia. Tanskan prinssi käy teoksessa kuuluisaa yksinpuheluaan elämän ja kuoleman mietteitä pohtien, ja olemme siinä helposti myös kuulevinamme runoilijan omankin äänen.

Tunnetussa Hamletin draamassa isän haamu ilmestyy Hamletille ja vannottaa Hamlet prinssiä kostamaan sedälleen, Claudiukselle, julmalle tyrannille, joka on surmannut hänen isänsä, vietellyt Hamletin äidin ja ryöstänyt häneltä itseltään kruunun. Hamlet näyttelee hullua voidakseen epäluuloja herättämättä täyttää lupauksensa. Kuitenkin juuri koston hetken koittaessa Hamletin valtaa arkuus ja lamauttava raskasmielisyys. Hamlet tuntee olonsa kyllästyneeksi. Näytelmän tekstiin William Shakespeare on sisällyttänyt paljon omia ajatuksiaankin. Runoilija Shakespeare laittaa Hamletin repliikkeihin tokaisuja, jotka ovat jääneet elämään lentävinä lauseina. Kaikille tuttu: ”Ollako vai eikö olla, siinä pulma!” Toisaalta: ”On aika sijoiltaan: miks synnyinkään minä kurja paikoilleen sen siirtämään”.

Vuonna 1604 Hamletin jälkeen William Shakespeare kirjoitti näytelmän, Othello. Se kertoo Venetsian palveluksessa olevasta urhoollisesta sekä uskollisesta maurilaisesta kenraalista. Othellon miehisyyteen on rakastunut kaunis ja ylhäissukuinen venetsialainen Desdemona ja he ovat menneet naimisiin. He elävät yhdessä Venetsiassa perin onnellista elämää. Tässä vaiheessa näyttämölle astuu Jago-roisto, kateuden ja vahingonilon henkilöitymä, ihmishahmossa liikkuva paholainen. Jago on Othellon henkivartioston upseeri, mutta hänet on virka-arvossa sivuuttanut firenzeläinen Cassio.

Jagon loukattu turhamaisuus tekee hänestä luihun silmäinpalvelijan, joka päättää kostaa kohtelunsa uskottelemalla Othellolle, että tämän vaimo pettää häntä Cassion kanssa. Varsin suunnitelmallisesti Jago vähitellen valaa epäilyksen siementä Othellon rehelliseen ja pahaa-aavistamattomaan mieleen, kunnes hänen mieli on kokonaan myrkytetty. Silloin maurin kiivas afrikkalainen temperamentti saa ylivallan ja se purkautuu kauheutena. Raivoissaan Othello tappaa naisen, jota hän rakastaa enemmän kuin ketään muuta naista. Hetkellä, jolloin Othello iskee tikarin Desdemonan rintaan, hän tuntee samalla kuolevansa myös itse. Samanaikaisesti, kun hän hukannut uskonsa ihmiseen, jota syvästi rakasti, hän samalla kokee maailman muuttuneen iljettäväksi paheen ja petoksen kuonapesäksi. Tämän näytelmän lopuksi Othello iskee miekan omaan rintaansa ja kaatuu henkensä menettäneenä Desdemonan rinnalle.

Koko uransa ajan William Shakespeare jakoi aikansa Stratfordin ja Lontoon kesken. Vuonna 1596, vuotta ennen kuin Shakespeare osti 60 punnalla New Placen perheensä kodiksi Stratfordista, hän asui St. Helen’sin seurakunnassa Bishopsgatessa, Thames-joen pohjoispuolella. Shakespeare muutti joen yli Southwarkiin vuoteen 1599 mennessä, samana vuonna hänen teatteriyrityksensä rakennutti sinne Globe-teatterin. Vuoteen 1604 mennessä William Shakespeare oli muuttanut joen pohjoispuolelle Pyhän Paavalin katedraalin pohjoispuolelle, jossa oli useita hienoja taloja. Siellä hän vuokrasi huoneita ranskalaiselta hugenotilta nimeltä Christopher Mountjoy, joka valmisti naisten peruukkeja ja muita päähineitä. 

 Taiteilija Osmo Rauhala

Osmo Rauhalan teos, Muista unohtaa kaikki.

Kuvataiteilija Osmo Rauhala (s. 14.9.1957) syntyi hyvin suvaitsevaan perheeseen. Rauhalan suku on viljellyt Pohjolan luomutilaa Nokian Siuron maisemissa jo yli 400 vuotta. Jo vuodesta 1986 lähtien taiteilija Osmo Rauhala perheineen on jakanut elämänsä kahteen osaan vuosittain; kesät hän viljelee luomukauraa kotitilallansa Siurossa ja talvet hän viettää ateljeekodissa työskennellen New Yorkin Sohossa. Laajan taiteellisen tuotannon lisäksi Rauhalalla on kolme akateemista loppututkintoa. Rauhalan perheeseen kuuluu vaimon lisäksi aivotutkimusta opiskeleva 29-vuotian esikoispoika ja 15-vuotias tytär. Osmo Rauhalan töissä vaeltavat mystiset peurat, sudet ja joutsenet, mutta hänen elämäänsä lukeutuvat myös jokihelmisimpukka ja suomalaiset maatiaislehmät sekä lampaat.

Maanviljelijä Osmo Rauhala kotitilallaan.

Osmo Rauhala on jo keskustellut omien lastensa kanssa sukupolvenvaihdosta ja esikoispoika suunnitteleekin vanhempiensa kaltaista mallia jakaa työuransa kahdella mantereella: poika aikoo yhdistää aivotutkimuksen ja maanviljelyn. Elämänkokemus on opettanut Rauhalaa siihen, että talouden liikkeet ovat lopulta epävarmoja, mutta pala puhdasta maata Skandinaviassa on oiva henkivakuutus perheelle. Tämän ajattelumallin hän on siirtänyt myös menestyksellä omille lapsilleen. Kotitilansa Osmo Rauhala on laajentanut 170 hehtaaria käsittäväksi toimintakykyiseksi EU-luomutilaksi.

Osmo Rauhala Tampereella 21.9.2023.

Taiteilija Osmo Rauhalan taiteen ja ajattelun lähtökohta on tietty uteliaisuus ympäröivää maailmaa ja tiedettä kohtaan sekä näiden analyyttinen tulkinta. Taide on Osmo Rauhalan keino jäsentää ymmärrystä luonnon järjestyksestä. Kaoottisuus ja epäjärjestys koetaan uhkaavina ja ne näyttäytyvät usein meille järjestyksen vastakohtina. Taiteilija Osmo Rauhala on tutkinut sekä kuvannut kompleksisia ja kaoottisia systeemejä 1990-luvun alusta lähtien. Esimerkki kompleksisesta systeemistä, jota ei kielen tai matematiikan avulla kyetä tarkasti selittämään, on lintuparven pyrähtely taivaalla. Pyrähtely näyttää samaan aikaan kaaokselta ja oudon kauniilta järjestykseltä.

Taiteilija Osmo Rauhala työhuoneellaan.

Taiteilija Rauhalan maalauksissa ympäröivä luonto, usein eläinten kuvat sekä ihmisten käyttämä kieli, matematiikka ja muuta merkkijärjestelmät sulautuvat monimerkitykselliseksi kokonaisuudeksi. Hänen taiteessaan on viittauksia niin pistekirjoitukseen, tietokoneiden ohjelmointikieleen, viivakoodeihin kuin DNA:n rakenteeseen. Varsinkin kieli on yksi tärkeä järjestyksen muoto, mutta kieli ei kuitenkaan riitä kuvaamaan todellisuuden kaikkia vivahteita. Osmo Rauhalalle taide merkitsee eräänlaista viestijärjestelmää, jonka symbolina monasti hänen teoksissaan näyttäytyy peura. Peuran muoto nähtiin usein muinaisissa uskomuksissa aineen ja hengen kauneimpana ilmentymänä luonnossa. Peuran keskeinen tehtävä oli toimia sanansaattajana eli tiedonvälittäjänä. Taiteilija Osmo Rauhalalle peuran hahmoon liittyvä aineen ja hengen tasapaino sekä sen kauneus ovat yksi järjestyksen muoto elämässämme.

Osmo Rauhala, Mielen koti, 2017.

Osmo Rauhalan ensimmäinen taidenäyttely oli New Yorkissa vuonna 1989 ja toinen hieman myöhemmin samana vuonna Tampereella. Taiteilija Rauhala on opiskellut Vapaassa taidekoulussa vuosina 1981-1982, Taideakatemian koulussa vuosina 1982-1987, Turun kauppakorkeakoulussa vuosina 1976.1987, School of Visual Artsin Master-ohjelmassa vuosina 1988-1990 sekä suorittanut New Yorkin yliopistossa jatko-opintoja. Vuonna 1992 Osmo Rauhala valittiin vuoden taiteilijaksi. Rauhala on pitänyt noin kuutisenkymmentä yksityisnäyttelyä, joista merkittävä osa on ollut ulkomailla. Hän on myös osallistunut yli sataan ryhmänäyttelyyn yli kahdessakymmenessä maassa. New Yorkissa taideala on kolmanneksi suurin liikevaihdoltaan heti pankki- ja kiinteistöliiketoiminnan jälkeen. Metropolissa on toista sataa taidemuseota ja yli tuhat taidegalleriaa. Koko maailmassa on noin 55 000 taidemuseota ja maailman tunnettu kuvataiteen liikevaihto on noin 70 miljardia vuodessa.

Osmo Rauhalan taideteoksia on monissa ulkomaisissa museoissa ja kokoelmissa. Suomessa niitä on mm. Nykytaiteen museossa Kiasmassa, Helsingin kaupunginmuseossa, Amos Anderssonin taidemuseossa, Didrichsenin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa, Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella, Espoon modernin taiteen museossa ja Tampereen taidemuseossa. Osmo Rauhala tuli 2000-luvulla tunnetuksi yhdessä taidemaalari, taidegraafikko, valokuvataiteilija ja professori Kuutti Johannes Lavosen kanssa toteuttamistaan Tyrvään Pyhän Olavin kirkon sisätilojen maalauksista. Keskiaikainen kivikirkko tuhoutui vuonna 1997 lähes täydellisesti tuhopoltossa. Rauhala ja Lavonen saivat vuonna 2009 Kirkon kulttuuripalkinnon tunnustuksena Tyrvään Pyhän Olavin kirkon maalauksistaan. Osmo Rauhala on tehnyt alttaritaulut samoin Korson kirkkoon, Pitkäniemen sairaalakirkkoon sekä Pinsiön kirkkoon.

Rauhalan perhe.

Taiteilija Osmo Rauhala harrastaa biologiaa, vaeltamista, kalastusta, filosofiaa sekä ympäristötaiteen kehittämistä. Osmo Rauhalasta on valmistunut useita tv-dokumentteja niin Suomessa kuin ulkomailla. Osmo Rauhalalle kuvataiteen tekeminen on kunnianhimoista; niiden kautta Rauhala pyrkii ymmärtämään monimutkaista maailmaa. Osmo Rauhalan teokset rakentuvat kerroksista kuin arkeologinen kaivaus. Taiteilija kutsuu mukaansa katsomaan teoksiaan kuten ihmiset ovat katsoneet kuvia vuosituhansien aikana, koska meillä on myötäsyntyinen tapa ymmärtää kuvia. Rauhalan maalaukset tarjoavat visuaalisen kokemuksen lisäksi analyyttisiä näkökulmia maailman moniin ilmiöihin.

 William Shakespeare

Warwickshiren Snitterfieldistä kotoisin oleva raatimies ja menestyvä käsinevalmistaja John Shakespeare asusti ja työskenteli talossa, joka tunnetaan Statford-upon-Avonissa Henley Streetilla. Hän oli maanviljelijä Richard Shakespieren poika, joka muutti Statford-upon-Avioniin vuonna 1551, kylään, jossa tuohon aikaan oli noin 1500 asukasta ja vain 200 taloa. Aluksi hän toimi käsinevalmistajana, mutta myöhemmin hän menestyi kiinteistöostojensa ja politiikan alalla vielä taloudellisesti paremmin. Hän osti ja vuokrasi taloja. Oikeuden asiakirjoista on löydettävissä se tosiasia, että hänet haastettiin kaksi kertaa oikeuteen, koska hän oli rikkonut koronkiskontalakeja, jotka kielsivät perimästä yli kymmenen prosentin laillisen koron.

John Shakespeare valittiin vuonna 1556 ale tasteriksi, jonka vastuulla oli valvoa, että maanviljelijät, lihakauppiaat, leipurit ja kauppiaat noudattivat painoja, mittoja ja hintoja. Jo vuonna 1558 hän tuli kauppalan konstaapeliksi. Vähitellen hän siirtyi kamarimieheksi ja vuonna 1564 hänet mainitaan aldermanina, Stratfordin yhteisen salin jäsenenä. Vuonna 1568 John Shakespiere nimitettiin korkeaksi ulosottomieheksi virkaan, jota tänä päivänä voisi verrata pormestarin vastineeksi. Ilmeisesti John Shakespeare avioitui noin vuonna 1557 Mary Ardenin, varakkaan herrasperheen tyttären kanssa. Mary oli tiettävästi John Shakespearen isän, Richard Shakespearen, veljentytär. Tarkkaa päivämäärää avioliitolle ei ole tiedossa, mutta tallessa on kastetodistus Joan Shakespearesta, John Shakespearen tyttärestä, joka on päivätty 15.9.1558. Avioparille syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta.

John Shakespearen kolmantena lapsena ja vanhimpana tuolloin elossa olevana poikana syntyi Henley Streetin talossa William Shakespeare, joka kastettiin 26.4.1564. Useammassa elämäkerrassa mainitaan Williamin käyneen koulua King’s New Schoolissa Stratfordissa, joka sijaitsi perheen kotitalosta vain vajaan puolen kilometrin päässä; latinakoulu oli perustettu vuonna 1553. Jo suhteellisen varhain William huomasi rakastavansa tässä pienessä Keski-Englannissa sijaitsevassa paikassa solisevan Avon-joen rannalla luontoa, sankkoja metsiä ja maalaisidylliä, joka sitten myöhemmin huokui myös hänen lähes kaikista teoksistaan.

Varmasti tiedämme, että Williamin käydessä viidettätoista ikävuottaan hänen isänsä joutui taloudelliseen ahdinkoon, jonka vuoksi Williamin oli erottava koulusta. Muutaman vuoden William vietti huolettoman seikkailijan elämää, josta emme paljoakaan tiedä. Kuitenkin 18-vuotiaana hän astui avioliiton satamaan; kotiseudultaan hän löysi maanviljelijän tyttären, Anna Hathawayn kanssa, joka oli häntä noin 7-8 vuotta vanhempi. Worcesterin hiippakunnan konsistorioikeus antoi vihkiluvan 27.11.1582. Avioliiton solmimista vauhdittivat tytön vanhemmat ja avioliitto jouduttiinkin solmimaan melkoisella kiireellä, sillä nuorenparin ensimmäinen lapsi, Susanna, syntyi vain viisi kuukautta häitten jälkeen. Susanna kastettiin 26.5.1583. Lähes kaksi vuotta myöhemmin perheeseen syntyi kaksoset, poika Hamnet ja tytär Judith, jotka saivat kasteen 2.2.1585. Hamnet kuoli 11-vuotiaana tuntemattomasta syystä ja hänet haudattiin 11.8.1596.

William Shakespearella oli jo ennen täysi-ikäiseksi tuloaan kohtuullisen suuri perhe elätettävänään, eikä hän voinut saada enää avustusta tuolloin jo köyhtyneeltä isältään. William yritti elättää perhettään jonkin aikaa kyläkoulunopettajana. Vuonna 1586 tiedämme hänen siirtyneen pääkaupunki Lontooseen, jossa hän yritti toimeentuloa täysin toisenlaisessa ammatissa. Pääosa William Shakespearen tuotannosta valmistui vuosina 1589-1613. Hänen säilyneet teoksensa – mukaan lukien yhteisteokset – koostuvat 39 näytelmästä, 154 sonetista, kolmesta pitkästä kertovasta runosta ja muutamasta muusta säkeestä, joista osa on epävarmaa materiaalia. William Shakespearen näytelmiä on käännetty kaikille tärkeimmille kielille ja niitä esitettään useammin, kuin kenenkään muun näytelmäkirjailijan näytelmiä. William Shakespeare on edelleen kiistatta vaikutusvaltaisin kirjailija englannin kielellä ja hänen kirjoittamiaan teoksia tutkitaan ja tulkitaan yhä uudelleen kaikkialla.

Todennäköisesti William Shakespeare laski voimakkaasti varsinkin Lontoossa kuningatar Elisabethin aikana heränneeseen teatteriharrastuksen varaan uravalintansa. Kaupungissa liikkui paljon huhuja rohkeitten merenkulkijain ja löytöretkeilijäin ihmeellisistä seikkailuista. Tuskin 100 000 asukkaan pääkaupungissa oli tuohon aikaan jo kolme suurta teatteria sekä useita pienempiä teattereita. Lontoon koko elämänkulku oli yhtä draamaa verrattuna aikaisempaan aikaan. Tämä aiheutti myös suuren mielenkiinnon näytelmiä kohtaan kaupungissa. Tämä kehityskulku ei tosin ollut puritaanisten viranomaisten mieleen, jotka katselivat tätä kehitystä nurjamielisesti.

Lontoossa hyvät näyttelijät olivat kysyttyjä ja he saivat hyvää palkkaa. Näihin olosuhteisiin halusi William Shakespeare myös käydä käsiksi. Valitettavasti emme tiedä varmasti Williamin edesottamuksista Lontoossa ennen vuotta 1594, jolloin hän alkoi esiintyä näyttelijänä Lontoossa. Samana vuonna alkoi ilmestyä hänen kirjoittamiaan näytelmiä, jotka alkoivat menestyä yhä paremmin suuren yleisön keskuudessa. Näytelmiensä aiheet hän ammensi mm. vanhoista kronikoista, kansanlauluista, italialaisista novellikokoelmista sekä Plutarkhoksen historiallisista elämäkerroista. Aikakaudelle tyypillisesti hän saattoi juonen lainata vanhemmista näytelmistä. Kuitenkin hän muokkasi ainekset näytelmiinsä niin perusteellisesti, että ne tuntuivat täysin uusilta näytelmiltä. William Shakespearen luonnekuvaukset olivat valtavasti parempia kuin hänen edeltäjiensä vastaavat kuvaukset. Ihmismielen syvyyksien sekä voimakkaiden ristiriitojen tuntijana ja tulkitsijana William Shakespeare on yhä edelleen saavuttamaton ihanne monille näytelmäkirjailijoille.

William Shakespeare erottautui varhaisemmista kirjailijoista paitsi etevämpänä luonnekuvaajana myös erinomaisena englanninkielen käyttäjänä. Hän oli hyvin taitava käyttämään sattuvia ilmauksia mitä erilaisimmille sieluntiloille. Jos johonkin tilanteeseen ei ollut olemassa ennestään sopivaa sanaa, jota hän halusi kuvata, hän loi silloin ilmeikkäitä uudissanoja aivan itse lisää. William Shakespearen näytelmissä estradille astuu kuningatar Elisabethin ajan Englanti ja sen tarjoama runsas valikoima eri yhteiskuntaluokkien ihmistyyppejä. Tämä asia päti silloinkin, kun osilla henkilöistä oli kreikkalaiset tai roomalaiset nimet. Vaikka William Shakespearen näytelmissä huokuukin renessanssin henki, niissä on samaan aikaan käsinkosketeltava myöhäiskeskiajan ajatusmaailma ja sen intohimoisen pingottuneiden ristiriitojen sekä rajujen murrosten vaikutus.

William Shakespearen ensimmäiset tallennetut teokset olivat Richard III ja Henrik VI:n kolme osaa, jotka hän kirjoitti 1590-luvun alussa historiallisiksi draamoiksi ajan muoti-ilmiöön sopivasti. Henrik VI kuvaa oikeudentuntoisen ja hurskaan kuninkaan elämää, josta ei puuttunut dramaattisia kohtauksia. Aluksi keskitytään Henrikin alaikäisyyden aikaan, jossa päähenkilöinä seikkailee englantilainen sankari Talbot, ranskalaisten kauhu, sekä Orleans’in neitsyt. Englannin kaikkien aikojen vaarallisin vihollinen, nuori talonpoikaistyttö, jonka William Shakespeare kuvaa tuon ajan kansanperinteen mukaisesti paholaisen kanssa liitossa olevaksi noidaksi, kruununprinssin rakastajattareksi ja lopulta kuoleman lähestyessä kurjaksi raukaksi.

Henrik VI ei vielä ollut Shakespearen mestariteoksia, vaan pikemminkin eräänlainen oppilastyö, joka oli löyhästi sommiteltu vailla osuvia luonnekuvauksia. Ajan yleisön vaatimuksesta Shakespeare oli kuitenkin laittanut näytelmäänsä runsaasti toimintaa. Rikhard III oli jo paljon merkittävämpi teos verrattuna Henrik VI teokseen. Kysymyksessä on täysin kiinteärakenteinen näytelmä, todellinen suuren tyylin tragedia eikä pelkästään näytelmän muotoon kirjoitettu kronikka, kuten Henrik VI.

William Shakespearen varhaiset klassiset ja italialaiset komediat, jotka sisältävät tiukkoja kaksoisjuonia ja hyvin tarkkoja kuvauksia, väistyivät 1590-luvun puolivälissä Shakespearen arvostetuimpien komedioiden romanttisen ilmapiirin tieltä. Kesäyön unelmia on nokkela sekoitus romantiikkaa, keijutaikuutta sekä koomisia kohtauksia. Venetsian kauppias sisältää kuvauksen kostonhimoisesta juutalaisesta rahalainaajasta, Shylockista, joka nykyaikaiselle yleisölle saattaa tuntua halventavalta. Paljon melua tyhjästä-näytelmässä on puolestaan nokkeluutta ja sanaleikkiä. Hairahduksia-näytelmä on melko vapaa mukaelma Plautuksen komediasta, Menaechmi eli kaksoisveljekset. Sarjaa täydensi vielä Turhaa lemmen touhua sekä farssi Kuinka äkäpussi kesytetään. Näissä William Shakespeare vielä opetteli ja hioi kirjoittajantaitojaan. Hämmentävän varhain hän kuitenkin kirjoitti mestariteoksensa, rakkausdraaman Romeo ja Julia, joka on vertaansa vailla koko maailmankirjallisuudessa. Teos on hymni nuoren rakkauden mahdille.

 Bernard Butler Tampereella 16.9.2023

Bernard Butler akustisesti.

Muusikko ja lauluntekijä sekä levytuottaja Bernard Joseph Butler syntyi 1.5.1970 irlantilaiseen perheeseen Pohjois-Lontoossa. Ehkä parhaiten hänet tunnetaan Sueden kitaristina. Toiset kriitikot pitävät Butleria yhtenä sukupolvensa suurimpana kitaristina. Hänet nähdään usein esiintymässä vuoden 1961 kirsikanpunaisen Gibson ES-355 TD SV:n kanssa, niin myös lauantaina 16.9.2023 Tampereen G Livelabissa klo 21.00 alkaneessa esityksessä.

Bernard Butler ja Gibson.

Bernard Butler vietti nuoruutensa kesät vanhempiensa kotikaupungissa Dún Laoghairessa ja hän oli perheen kolmesta poikalapsesta nuorin. Vanhin veli sai hänet kiinnostumaan musiikista. Hän aloitti kahdeksanvuotiaana viulunsoiton opettelemisen. Ensimmäinen vinyylilevy, jonka hän osti oli The Smiths-yhtyeen Hand in Glove. Viulu vaihtoi isompien veljien esimerkin mukana kitaraksi. Bernard Butler ei kuitenkaan ole koskaan saanut kitaransoittoon muodollista opetusta.

Vuonna 1992 Bernard Butler aloitti yhteistyön englantilaisen rock-yhtye, Sueden, kanssa ja hän solmi lauluntekijäkumppanuuden Brett Lewis Andersonin (s. 29.9.1967) kanssa. Butler oli mukana yhtyeessä vuoteen 1994 saakka. Erottuaan Suedesta Bernard Butler perusti välittömästi englantilaisen laulajan, esseistin ja taidehistorioitsija David Irving McAlmontin (s. 2.5.1967) kanssa duon, McAlmont & Butler. Bernard Butler julkaisi Creation Recordsille kaksi sooloalbumia omalla nimellään: People Move On ja Frieds and Lovers. Butler teki vuonna 2001 McAlmontin kanssa toisen albumin, Bring it Back.

Brett Andersonin kanssa Bernand Butler perusti jälleen vuonna 2004 uuden yhtyeen, The Tearsin. The Tears julkaisi debyytti-albuminsa, Here Come the Tears, kesäkuussa 2005 ja tämän levyn tuottajana toimi Bernard Butler. Levyn singlet ”Refugees” ja ”Lovers” nousivat Brittien singlelistalle. Tämäkin yhtye jäi lyhytikäiseksi ja vuonna 2006 Bernard Butler alkoi kokopäiväiseksi tuottajaksi.

Pet Shop Boys.

Bernard Butler on tuottanut tai soittanut mm. seuraavien esiintyjien äänilevyillä: Aimee Mann, Neneh Cherry, Edwyn Collins, Tim Booth, Roy Orbison, Eddi Reader, Hopper, Bert Jansch, The Libertines, Heather Nova, Mark Owen, The Veils, Sophie Ellis-Bextor, The Cribs, The Pretenders, The On-Off’s, Mescalitas, Pet Shop Boys, Nerina Pallot, Natalie McCool, Sharleen Spiteri, Tricky, Cajun Dance Party, Duffy ja The View. Vuonna 2005 Butler osallistui laulaja Duffyn debyyttialbumin, Rockferryn, tekemiseen; albumi oli vuoden 2008 myydyin Isossa-Britanniassa ja se sai parhaan pop-laulualbumin Grammy-palkinnon samana vuonna. Butler teki vuonna 1997 ääniraidan elokuvaan The James Gang ja soitti Velvet Goldminen soundtrackilla. Vuonna 2020 hän teki musiikkia BBC:n Horizon-tiedeohjelman Pluto-jaksoon.

Butler työskenteli vuonna 2013 Teleman-ryhmän kanssa viimeistelläkseen heidän debyyttialbumiaan. Samoin hän työskenteli lontoolaisen Flowers-ryhmän kanssa sekä teki yhteistyötä Paloma Feithin ja Fyfe Dangerfieldin kanssa. Hän soitti elokuussa 2013 kaksi esitystä The Slaughtered Lambissa Lontoossa Ben Wattin kanssa sähkökitaralla; tämä johti kiertue- ja äänitysyhteistyöhön, josta syntyi kaksi albumillista musiikkia ja useita vuosia kestänyt live-esitysten sarja ympäri maailmaa. Toukokuussa 2014 Butler järjesti kaksi McAlmont & Butler-esitystä, joilla kerättiin varoja Bobath Centren työhön CP-vammaisten lasten parissa.

Bernard Butler tuotti vuonna 2017 newyorkilaisen QTY-yhtyeen debyyttialbumin. Pet Shop Boys julkaisi marraskuussa 2019 toisen singlensä ”Burning The Heather” tulevalta ”Hotspot”-albumiltaan; tällä albumilla Butler soitti akustista kitaraa. Samana vuonna Butler teki yhteistyötä Sam Leen kanssa ja yhteistyöstä syntyi ”Old Wow”-albumi. Pete Paphidesin levy-yhtiö julkaisi vuonna 2020 10 kappaletta Catherine Anne Daviesin kappaletta, jotka Butler kokosi yhteen ja viimeisteli albumille ”In Memory of My Feelings”.

Bernard Butler työskenteli vuoden 2021 aikana Bobby Bluebellin kanssa uudella Altered Images-albumilla 1980-luvun bändin jäsenten Clare Groganin ja Stephen Lironin kanssa. Elokuussa 2022 julkaistu albumi kantaa nimeä ”Mascare Streakz” ja sen julkaisi Cooking Vinyl Records. Kesäkuussa 2022 Bernard Butler julkaisi irlantilaisen näyttelijä Jessie Buckleyn kanssa yhteisalbumin, ”For All Our Days That Tear the Heart”, jonka singlejulkaisu oli mm. ”The Eagle & The Dove”. 

Steve Vai Tampere-talossa perjantaina 15.9.2023

Steve Vai syntyi 6.6.1960 Carle Placessa, New Yorkissa italialaisten maahanmuuttajien, John ja Theresa Vain neljäntenä poikana. Steve Vai kasvatettiin roomalaiskatoliseksi. Jo viiden vuoden iässä hän havaitsi pianosta, kuinka sävelkorkeus nousee koskettimia soitettaessa oikealle päin ja vastakkaiseen suuntaan sävelkorkeus laskee. Tuolloin hän ymmärsi heti, että hän voi tehdä musiikkia kuten itse haluaa. Vuotta myöhemmin Steve Vai kuuli alakoulun auditoriossa yhdeksänvuotiaan pojan kitaransoittoa; hän tiesi heti, että kitara tulisi olemaan hänen oma soittimensa musiikissa.

Tampere Filharmonia, Steve Vai ja Jukka Iisakkila Tampere-talossa.

Kotona Steve sai musiikillisia vaikutteita vanhempiensa kuuntelemasta musiikista. Eräs albumi, jonka hän muistaa nuoruudestaan oli vuoden 1961 elokuvan West Side Storyn alkuperäinen elokuvaääniraita. Vai kuunteli 11-vuotiaana mm. Led Zeppelin-yhtyeen kitarasooloja ja hän soitti Deep Purple yhtyeen vuonna 1972 ilmestyneen Smoke on the Water-kappaleen riffiä haitarilla. Seitsemännellä luokalla hän pääsi musiikin teorian kurssille, kun lupautui kurssille päästäkseen soittamaan tuubaa. 12-vuotiaana hän päätti aloittaa itse kitaransoittamisen. Hän alkoi ottaa kitaratunteja vuonna 1973 New Yorkissa Joseph Satrianilta (s. 15.6.1956 New York), joka soitti paikallisissa bändeissä kuten The Ohio Express, Circus ja Rayge lukiovuosinaan. Steve Vain omia esikuvia kitaristeina tuohon aikaan olivat mm. Jimmy Page, Ritchie Blackmore, Brian May, Jeff Beck, Jimi Hendrix sekä jazzfuusiokitaristit Allan Holdsworth ja Albert Laurence Di Meola. Steve Vai sävelsi 16-vuotiaana koulunsa orkesterille ensimmäisen oman teoksensa.

Kapellimestari Jukka Iisakkila.

Vuonna 1978 Steve Vai aloitti musiikin opiskelun Berklee College of Musicissa, Bostonissa. Berkleessä opiskellessaan hän tapasi myös tulevan puolisonsa, basisti Pia Maioccon, jonka kanssa hänellä on kaksi lasta, Julian ja Fire Vai. Berkleestä Steve Vai sai samoin musiikin kunniatohtorin arvonimen vuonna 2003. Vuonna 1978 Steve Vai lähetti Frank Zappalle kappaleesta ”The Black Page” tekemänsä litteroinnin. Zappa oli vaikuttunut nuoren Steven tekemisistä ja hän maksoi Vaille palkkion tekemisistään. Steve Vai lähti Bostonista ja muutti Kaliforniaan, jossa hän osallistui Zappan bändin koe-esiintymiseen. Hän tuli valituksi Zappan bändiin ja vuoden 1980 lopulla Vai lähti Zappan kanssa kiertueelle. Steve Vai aloitti myös levytysuransa vuonna 1980 Frank Zappan kanssa.

Frank Vincent Zappa.

Vuonna 1983 Steve Vai jätti Zappan bändin ja osti Sylmarista Los Angelesista talon, johon rakensi ensimmäisen ammattimaisen studionsa. Tuohon aikaan Steve Vai kasasi kaksi bändiä, The Classified ja 777, joille hän kirjoitti ja äänitti musiikkia suuren määrän, musiikkia, jota ei ollut koskaan tarkoitus julkaista. Tästä musiikkimateriaalista Steve Vai kuitenkin kokosi ensimmäisen studioalbuminsa, Flex-Ablen. Samalla hän perusti oman levy-yhtiön, Akashic Recordsin – myöhemmin Light Without Heat Records – jolla hän julkaisi Flex-Ablen tammikuussa 1984. 1990-luvun lopulta lähtien Vai on perheineen asunut Encinossa, Los Angelesissa. Steve Vai on kasvissyöjä sekä mehiläishoitaja; hän hoitaa säännöllisesti Encinon kiinteistönsä mehiläispesiä.

Myöhemmin Steve Vai on tallentanut musiikkia useiden rock-tähtien kanssa kuten mm. Ozzy Osbournen, David Lee Rothin ja Whitesnaken kanssa. Yli kolme vuosikymmentä, yli 15 miljoonaa myytyä musiikkialbumia ja kolme Grammy-palkintoa myöhemmin Steve Vai on osoittanut olevansa yksi musiikkimaailman loistavista ilmiöistä. Steve Vain täydellinen diskografia kattaa yli 60 albumia ja sen lisäksi live-julkaisuja, yhteistyölevyjä, kokoelmia sekä orkesteriteoksia. Vuonna 1990 hän teki läpimurtonsa sooloartistina albumilla ”Passion and Warfare”. Tätä levyä on pidetty yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista instrumentaalirock-kitaralevyistä.

Alttoviulisti Taavi Nachtigall.

Steve Vai on säveltäjä, tuottaja ja kirjailija. Oman levymerkkinsä kautta Vai julkaisee paitsi omaa musiikkiaan, niin hän on tuottanut myös yli 70 albumia tunnetuille artisteille, joiden joukossa on mm. Steve Lukather, Tommy Emmanuel, Eric Johnson, Billy Sheehan ja Larry Carlton. Tämän lisäksi Steve Vain on säveltänyt musiikkia elokuviin, videopeleihin, urheilulähetyksiin sekä yrityksille. Vai on esiintynyt musiikkikohtauksissa valkokankaalla sekä tuottanut elokuvia myös itse. Ensimmäisen kirjansa, Vaideology – Basic Music Theory for Guitar Players, Steve Vai julkaisi vuonna 2019.

Viulisti Istvan Szalay.

Viulisti Katri Nikkanen.

Steve Vain säveltäjäuran kohokohtiin kuuluvat sinfonisen orkesterimusiikin parissa ”Sound Theories Vol. 1 & 2” (2007), joka esitettiin hollantilaisen Metropole-orkesterin kanssa sekä orkesterisävellys ”The Middle of Everywhere”; sen kantaesitys oli vuonna 2011 Noord Nederlands Orkestin kanssa. Steve Vai on viime vuosina levyttänyt merkittävän kokoelman orkesterisävellyksiään Metropole-orkesterin sekä Tampere Filharmonian kanssa; työparina molempien orkestereiden kanssa on toiminut kapellimestari Jukka Iisakkila. Perjantain 15.9.2023 Tampere-talon konsertti suuressa salissa klo 19.00 Tampere Filharmonian kanssa on jatkoa yhteiselle levytysviikolle Tampereella elokuussa 2022. Viimeksi Steve Vai on konsertoinut Tampereella Tullikamarin Pakkahuoneella vuonna 2012. Lähiaikoina Steve Vai on tekemässä myös big band-albumia.

Viulisti Kristine Lilientale-Birzniece.

Basisti Antti Laulaja.

Vuonna 2012 Steve Vai palkittiin TEC (Technical Excellence & Creativity) Awards-gaalassa arvostetulla Les Paul-palkinnolla, jonka aikaisemmin ovat voittaneet mm. Paul McCatrney, Neil Young, Herbie Hancock, Steely Dan ja Bob Clearmountain. Musiikillista osaamistaan Steve Vai jakaa eteenpäin useilla tavoilla, esimerkiksi vuosittainen VaiAcademy-leiri kokoaan musiikkialan ammattilaiset yhteen ajankohtaisten teemojen äärelle. Make a Noise-säätiön kautta Steve Vai on tarjonnut soittimia ja musiikkikoulutusta varattomille nuorille muusikoille. ”Musiikki kasvattaa ihmistä kokonaisvaltaisesti yksilönä. Se kasvattaa mieltä, aisteja ja tunteita”, Vai kertoo. ”Musiikista kiinnostuneiden ei pitäisi joutua uhraamaan mahdollisuuksiaan kehittää tärkeitä taitoja ja ilmaista tunteita rajallisten taloudellisten resurssien takia”.

Jaan Wessman soitti bassoa Vain bändissä.

Tampere Filharmonian historia käynnistyi vuodesta 1930, jolloin orkesteri aloitti konserttitoimintansa Tampereen Raatihuoneella. Vuonna 1947 orkesterin nimeksi vakiintui Tampereen kaupunginorkesteri ja vuonna 2002 orkesterin nimeksi vaihtui Tampere Filharmonia. Orkesteria ovat vuosien saatossa johtaneet kapellimestareina Eero Kosonen, Juhani Raiskinen, Paavo Rautio, Atso Almila, Ari Rasilainen, Leonid Grin, Tuomas Hannikainen, Eri Klas, John Storgårds, Hannu Lintu, Santtu-Matias Rouvali ja Matthew Halls. Santtu-Matias Rouvali nimitettiin Tampere Filharmonian kunniakapellimestariksi kymmenvuotiskautensa päätteeksi keväällä 2023.

Steve Vai 14.9.2023 Hotelli Marriott, Tampere.

Perjantain 15.9.2023 klo 19.00 Steve Vain ja Tampere Filharmonian yhteiskonsertin ohjelma oli seuraava: Helios and Vesta, Turgescent, Racing the World, Lotus Feet, Velorum, Salamanders in the Sun ja Taurus Bulba. Reilun väliajan jälkeen olivat vuorossa There’s Something Dead in Here, Kill the Guy with the Ball, Whispering A Prayer, The Crying Machine ja The Still Small Voice. Steve Vain bändissä Tampere-talon konsertissa perjantaina soittivat Marzi Nyman (kitara), Aki Lääkkälä (kosketinsoittimet), Jaan Wessman (basso) ja Toni Paananen (rummut).