Fimea on julkaissut arviointiraportin harvinaislääke nusinerseenin hoidollisista ja taloudellisista vaikutuksista SMA-taudin hoidossa. SMA (spinalmuscular atrophy, spinaalinen lihasatrofia) on harvinaissairaus, johon ei ole tiedossa vielä parantavaa hoitoa. Vakavimmat SMA-taudin muodot voivat johtaa hengitysvajaukseen ja kuolemaan jo varhaislapsuudessa, kun taas lievimmät tautimuodot puhkeavat usein vasta aikuisiällä ja oireilevat lievänä tai kohtalaisena lihasheikkoutena.

Fimean julkaiseman arvioinnin mukaan nusinerseeni-hoidon vaikutukset ovat suotuisat lumeeseen verrattuna. Suotuisista vaikutuksista huolimatta nusinerseeni-hoito ei kuitenkaan ole parantavaa hoitoa. Imeväisikäisillä tyypin 1 SMA-tautia sairastavilla lapsilla vaikutukset näkyvät motoristen taitojen kehityksessä, jatkuvan hengitystuen tarpeen viivästymisenä sekä elinajan pidentymisenä. Leikki-ikäisillä tyypin 2 tai 3 SMA-tautia sairastavilla lapsilla vaikutukset näkyvät lähinnä toimintakyvyn paranemisena. Nusinerseeni-hoidon vaikutuksia ei tunneta kovin pitkällä aikavälillä. Vaikutuksia on tutkittu satunnaistetussa tutkimusasetelmassa vain enintään 9-vuotiailla potilailla. Geneettisesti diagnosoiduilla oireettomilla potilailla tai muilla alle 18-vuotiailla potilailla vaikutuksia on tutkittu joissakin potilasmäärältään pienissä tutkimuksissa ilman vertailuhoitoa. Nusinerseeni-hoidon vaikutuksista aikuispotilailla ei toistaiseksi ole tutkimusnäyttöä.

Nusinerseeni-hoito on sairaalaolosuhteissa selkäydinnesteeseen annosteltava hoito, joka on erittäin kallista. Listahinnoin arvioituna yksittäisen potilaan nusinerseeni-hoidon lääkekustannukset ensimmäisenä hoitovuonna ovat noin 500 000 euroa ja seuraavina vuosina noin 250 000 euroa vuodessa. Budjettivaikutusarvion mukaan nusinerseeni-hoidon lääkekustannukset ensimmäisenä hoitovuonna ovat noin 13,5 miljoonaa euroa ja viidentenä vuonna noin 8,4 miljoonaa euroa, mikäli hoitoa saavia potilaita on Suomessa vuosittain hieman alle 30.

Nusinerseeni-hoidon käyttöönottoa harkittaessa voitaisiin kansainvälisten esimerkkien mukaisesti pyrkiä hyödyntämään hallitun käyttöönoton sopimuksia julkishallinnollisen toimijan ja lääkeyrityksen välillä. Tällaisissa sopimuksissa voidaan sopia esimerkiksi suorista hinnan alennuksista tai hinnoittelun kytkemisestä hoidon tuloksiin tai hoidettavien potilaiden lukumäärään.

Paljon hintansa vuoksi keskustelua ja kohua aiheuttanut spinaalisen lihasatrofian (SMA) hoitoon kehitetty lääke, nusinerseeni, on tullut yliopistosairaaloiden käyttöön. SMA-tauti on geenivirheestä johtuva neurologinen sairaus, joka aiheuttaa etenevää lihasrappeumaa. Yliopistosairaaloiden apteekit neuvottelevat lääkkeen hinnasta Husin sairaala-apteekin johdolla lääkkeen valmistajan, Biogen Finlandin, kanssa. Jokainen yliopistosairaala tekee lääkkeen valmistajan kanssa oman sopimuksensa ja näiden sopimusten yksityiskohdat ovat liikesalaisuuksia. Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (Palko) antoi maaliskuussa 2018 suosituksen, jonka mukaan nusinerseenillä voisi hoitaa tiettyä SMA-tautia sairastavien potilaiden joukkoa, mikäli lääkkeen todellinen hankintahinta saadaan neuvotteluissa merkittävästi ns. listahintaa halvemmaksi.

Iiro Rantala, viriili 50-vuotias.

Helsinkiläinen pianisti ja säveltäjä Iiro Emil Rantala täyttää tänään, sunnuntaina 19.1., 50 vuotta. Parhaiten Iiro Rantala varmaan vieläkin muistetaan Trio Töykeiden perustajana. Trio Töykeissä soittivat Rantalan lisäksi Eerik Siikasaari (basso) ja Rami Eskelinen (rummut).

Iiro Rantala aloitti musiikkitaipaleensa Cantores Minores-poikakuorossa jo seitsemänvuotiaana. Piano-opinnot Iiro Rantala aloitti Käpylän musiikkiopistossa ja vuonna 1983 hän pääsi opiskelemaan Oulunkylän Pop & Jazz-opistoon. Rantala on ottanut pianossa myös yksityistunteja Seppo Kantoselta (s. 1963 Pylkönmäki). Iiro Rantala sävelsi ensimmäiset kappaleensa jo Pop & Jazz-opiston aikana Ikivihreät yhtyeelle, jossa soittivat mm. rumpali Sami Kuoppamäki ja saksofonisti Manuel Dunkel. Rantala soitti myös Urpo Tapani ”Upi” Sorvalin (s. 31.7.1952 Helsinki ja k 24.3.1989 Helsinki) johtamassa Big Bad Family-big bandissa.

Kirjastonhoitaja Marjaana Hietala haastatteli Iiro Rantalaa. Tässä tutkitaan oopperan pianopartituuria.

Iiro Rantala pääsi vuonna 1988 pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolle. Tuona samana vuonna perustettiin Trio Töykeät. Trio Töykeät voitti perustamisvuotenaan Jazz Hoeilaart-yhtyekilpailun Belgiassa. Tri Töykeät teki vuonna 1989 ensimmäisen ulkomaankiertueensa ja seuraavana vuonna se julkaisi ensimmäisen albuminsa, Päivää. Rami Eskelinen ja Iiro Rantala lähtivät vuonna 1990 opiskelemaan Yhdysvaltoihin, New Yorkin Manhattan School of Musiciin. Iiro Rantala pettyi opiston jazzosastoon ja siirtyi opiskelemaan klassista pianoa. Iiro Rantala opiskeli New Yorkissa kolme vuotta. New Yorkissa Iiro rantala perusti vuonna 1992 yhdessä harmonikkataiteilija Gil Goldsteinin kanssa Tango Kings-yhtyeen, joka julkaisi Iiro Rantalan sävellyksistä koostuvan debyyttialbuminsa vuonna 1995.

Trio Töykeät on julkaissut seitsemän albumia elinkaarensa aikana, joista lähes jokainen on myynyt yli 10 000 kappaletta. Trion viimeisin albumi on vuonna 2007 julkaistu konserttitaltiointi Tampere-talosta, On night in Tampere. Trio Töykeät on esiintynyt yli 2 000 kertaa 43 maassa ja toiminut UNICEFin hyvän tahdon lähettiläänä vuodesta 1993. Iiro Rantala on naimisissa Ilkka Kuusisto tyttären, tanssija-koreografi Lotta Kuusiston, kanssa ja heillä on kaksi poikaa. Rantala pitää osoitteenaan Lallukan taiteilijakotia Helsingissä.

Iiro Rantala suosittelee musiikkikirjoja luettavaksi.

Heikki Salo ja Iiro Rantala julkaisivat vuonna 2003 SaloRantala Soi-yhtyeen albumin, SaloRantala Soi!. Levyn kappaleen ovat parivaljakon omaa tuotantoa. Iiro Rantala on esiintynyt monien suomalaisten sinfoniaorkestereiden kanssa soittaen esim. Wolfgang Amadeus Mozartin pianokonserttoa nro 23, A-duuri. Hän on myös toiminut Riku Niemen Cartoon-konserton sekä George Gershwinin Sininen rapsodia solistina. Iiro Rantala on säveltänyt pianokonserton Concerto for Piano and Orchestra in GismajAs, joka kantaesitettiin 23.4.2003, kun Iiro Rantala toimi Tapiola Sinfonietan solistina April Jazzissa. Pianokonserttoa on esitetty myöhemminkin muualla Suomessa ja tammikuussa 2006 Ondine-levy-yhtiö julkaisi pianokonserton CD-levyllä. Iiro Rantalan muita sävellystöitä taidemusiikin puolella ovat mm. Four Seasons for Finnish man (kuoroteos Polyteknikkojen Kuorolle) ja Gigi-Trio for Piano, clarinet and violin, joka sai kantaesityksensä Sysmän Suvisoitossa heinäkuussa 2010. Iiro Rantala on myös säveltänyt musiikkia Trio Töykeiden, Jaakko ja Pekka Kuusiston sekä Sinfonia Lahden levylle Musis!, joka julkaistiin vuonna 2001.

Näiden lisäksi Iiro Rantala on säveltänyt musiikkia teattereihin ja elokuviin. Musiikaaleja, Patukkaooppera ja Mulle kaikki ja heti-revyy, on syntynyt mm. Tampereen Työväen Teatteriin. Vuonna 2002 syntyi Risto Räppääjä ja Pakastaja-Elvi ja 1999 musikaali Hukassa on hyvä paikka, Helsingin kaupunginteatteriin. Vuonna 1995 syntyi ensimmäinen Lava-ammuntaa-musikaali Ryhmäteatteriin. Kyseisiä sävellyksiä on myös levytetty. Vuonna 2008 syntyi musiikkia Risto Räppääjä elokuvaan. Elokuvan musiikista on tallennettu myös soudtrack-levy. Vuonna 2010 Iiro Rantalalta ilmestyi ensimmäinen soolopianolevy Lost Heroes. Marraskuussa 2011 Deutsche Phono-Akademie palkitsi tämän levyn vuoden parhaan jazzlevyn Echo-palkinnolla. Vuonna 2012 Iiro Rantala palkittiin vuoden parhaana kansainvälisenä jazzpianistina samalla palkinnolla. Pro Finlandia-mitali Iiro Rantalalle myönnettiin vuonna 2013. Rantala sai myös Yrjö-palkinnon vuonna 1996.

Nykytanssikoreografi ja tanssija Tommi Kitin kanssa Iiro Rantala on tehnyt yhteistyötä. Heidän yhteistyönöän syntyneitä teoksia ovat mm. Kaksi miestä ja piano, Harmaa Sointu (2000) sekä Hyppy (2005). Tämän lisäksi pari on tehnyt yhteisiä improvisaatioesityksiä. Iiro Rantala perusti vuonna 2006 Iiro Rantala New Trion, jossa Rantalan lisäksi soittavat Marzi Nyman (kitara) ja Felix Zenger (beatbox). Tämä trio julkaisi Elmo-levyn April Jazzissa vuonna 2008 ja yhtye lopetti toimintansa vuonna 2010. Iiro Rantala on viulisti Pekka Kuusiston kanssa julkaissut tangolevyn Subterráneo vuonna 2009.

Rantala on luotsannut Iirottelua-talkshowta TV1:ssä. Myöhemmin hän teki Ylen Teemalle Iiro irti-ohjelmaa, jossa hän soitti eri artistien kanssa keikoilla. Vuoden 2012 juhannuksena Iiro Rantala juonsi Ella Kannisen kanssa Yle Teemalla Juhannusjuna-kulttuuriohjelmaa. Vuonna 2016 Rantala teki Yle Teemalle ohjelmasarjan Iiron musiikkiluokka. Kesällä 2018 Yle Radio 1-kanava teki Rantalan kotona Lallukan taiteilijakodissa ohjelmasarjaa, Kotikäynti Iiron pianohuoneessa, jossa vieraina oli aina kaksi ihmistä. Vieraat eivät ennakolta tienneet kenet tapaavat ohjelmassa.

Illalla jatkamme G Livelabissa! Oonks määkin siellä?

Pianisti Iiro Rantala ja Minna Huuskonen (Minnamurra) ovat perustaneet agentuurin, Apollo Artistit, jonka suojiin on otettu nousevia, nuoria taiteilijalupauksia. Näitä nuoria esiintyi Tampereen G Livelabissa Iiro Rantalan isännöimässä konsertissa maanantaina 13.1.2020 klo 19. Iiro Rantala toimi konsertin seremoniamestarina ja säesti osaa illan esiintyjistä konsertissa. Tampereen G Livelabissa lavalle nousivat kapellimestari Tarmo Peltokoski, Tampereen pianokilpailun voittaja Ossi Tanner, kitarataituri Johannes Granroth johtama groovaavaa jazzia soittava PEELA-yhtye, Kuopion Viulukilpailun voittaja Tami Pohjola, Curtis-Instituutissa opiskeleva pianisti Anton Meijas, loistava lyyrinen sopraano Minna-Leena Lahti sekä Milo ja Mooses duostakin tutut Milo Mäkelän pop-yhtye ABOYMÖLJÖKKILTD. Tätä maanantai-illan Tampereen G Livelabin konserttia Iiro Rantala mainosti näyttävästi Tampereen pääkirjasto Metson musiikkiosastolla samana päivänä klo 15.30 alkaneessa tilaisuudessa, jossa Rantala myös soitti toistaiseksi viimeiseltä levyltään kappaleen Marraskuu. Iiro Rantalaa Metsossa haastatteli kirjastonhoitaja Marjaana Hietala.

Iiro Rantala tutkii suomalaisen sielunmaisemaan uudella soololevyllään, My Finnish Calendar, joka julkaistiin levyliikkeissä elokuussa 2019. Iiro Rantala esittää tutkimusmatkansa tuloksia soolokonsertissa Tampereen G Livelabissa torstaina 16.1.2020 klo 19. Iiro Rantala konsertoi tällä samalla soolokonsertilla 5.12.2019 Helsingin Musiikkitalossa ensimmäinen jazzartistina, joka esiintyi soolokonsertissa. Levyllä ja konsertissa kuullaan teos jokaisesta kuukaudesta sekä tarinoita suomalaisten omaleimaisesta käytöksestä. Iiro käyttää konsertissa ennalta tehtyä taustanauhaa, joka koostuu flyygelin rungosta peräisin olevista mielenkiintoisista äänistä.

Tohtori Josef Mengele.

Josef Mengele oli pienikokoinen, mustatukkainen ja tummapintainen mies, jonka vasen silmä karsasti lievästi ja jolla oli kolmikulmainen rako ylhäällä etuhampaiden välissä. Mengele oli 168 cm pitkä ja 53-vuotiaana hän alkoi kaljuuntua. Joseg Mengelellä oli tapana hienostella koreilla vaatteilla; hän käytti Auschwitzin keskitysleirillä aina hyvin silitettyjä univormuja, kiiltäviä saappaita ja valkeita hansikkaita.

Josef Mengele saapui kerran Auschwitzin lastenosastoon tarkoituksenaan mitata poikien pituuksia. Mengele raivostui huomatessaan, että monet pojat olivat liian lyhyitä varreltaan ikäisikseen. Josef Mengele mittasi poikia ovenpieltä vasten; ovenpieleen oli merkitty nauloilla merkit, jotka vastasivat eri ikäryhmien mittoja. Jos mitattavan pojan pää ei ulottunut määrättyyn naulaan, viittasi Mengele ratsupiiskallaan hänet sivuun. Nämä ”alamittaise” pojat vietiin välittömästi kaasukammioon. Tällä yhdellä kerralla vietiin kaasukammioon kaasutettavaksi yli tuhat poikaa.

Josef Mengele opiskeli Münchenin yliopistossa filosofian tohtoriksi. Hän luki Kantin ”Puhtaan järjen kritiikkiä” ja omaksui samalla hitleriläisen filosofin Alfred Rosenbergin roskapuheita ihmisroduista. Josef Mengele, joka oli opiskellut Frankfurtin yliopistossa lääketiedettä ja kirurgian tohtorin tutkinnon, uhrasi urallaan tuhansittain eri puolilta Eurooppaa keskitysleirille tuotuja kaksosia tutkimuksiinsa. Hän käytti mm. paljon tuskaa tuottavia ruiskeita koettaessaan muuttaa lasten ruskeat silmät sinisiksi. Myöhemmin molemmat yliopistot ovat riistäneet Josef Mengeleltä tälle antamansa akateemiset arvonimet.

SS-mies ja Auschwitzin keskitysleirin Kuoleman enkeli, Josef Mengele.

Josef Mengelellä oli teoria, että ihmisillä on sukupuu kuten koirilla. Mengele oli tyystin vakuuttunut tehtävästään; hänen tuli synnyttää täysin ylivoimainen sinisilmäisten, vaaleiden pohjoisten ihmisten rotu. Täysin varma hän oli myös velvollisuudestaan tappaa biologisesti ala-arvoiset yksilöt. Mengelen kirurginen osasto Auschwitzin keskitysleirillä oli moitteettoman puhdas; hänen käyttämänsä ruiskut olivat aina puhtaat. Mengele antoi ruiskuillaan usein uhreilleen fenolia, bensiiniä tai ilmaa ja uhri kuoli muutamassa sekunnissa. Josef Mengele oli täydellinen SS-mies. Hän saattoi hymyillä sieville tytöille lähettäessään heidät kuolemaan. Hänen on kuultu sanovan Auschwitzin krematorion edessä: ”Juutalaiset tulevat tänne portista ja lähtevät savupiipun kautta”.

Auschwitzin keskitysleirin varuskunnan päällikkö teki Josef Mengelestä ja tämän toiminnasta arvion 19.8.1944. Tämän raportin mukaan Josef Mengelen henkinen tila oli suorastaan erinomainen. Arviossa ylistettiin Mengelen ratkaisuja vankien lähettämisessä kaasukammioon ja kaksosilla suorittamia kokeita. Arviossa edelleen kiitettiin Mengelen päätöstä tuhota romaneja ja lavantautisia naisia. Raportissa Josef Mengelelle annettiin runsaasti tunnustusta hänen isänmaan eteen tekemästään tieteellisestä työstä. Josef Mengelen johtajaominaisuudet olivat raportin mukaan SS-upseerille kaiken tavoin sopivat.

Toisen maailmansodan päätyttyä Josef Mengele palasi kotiinsa Günzburgiin, jossa hänen ystävänsä ja sukulaisensa eivät tienneet Mengelen urasta Auschwitzin keskitysleirissä. Suku ja tuttavat ottivat Josef Mengelen vastaan hyvänä sotilaana, joka oli tehnyt oman velvollisuutensa sodassa. Ne, jotka tiesivät Josef Mengelen toimineen ”niillä leireillä”, eivät kuitenkaan kyselleet häneltä asiasta mitään. Vielä silloinkin, kun huhut Mengelen todellisista toimista olivat alkaneet levitä, kylän ihmiset pysyttelivät tiukasti vaitonaisina asiasta. Günzburg kuului sodan jälkeen Yhdysvaltojen valvomaan vyöhykkeeseen, mutta amerikkalaisilla ei ollut tietoa Josef Mengelen tekemisistä ja näin ollen häntä ei myöskään asetettu heti syytteeseen. Tämä tilanne kuvaa hyvin sodan jälkeistä sekasorron tilannetta Saksassa.

Josef Mengele pystyi rauhaisaan elämään noin viiden vuoden ajan hiljaisessa Günzburgissa; hän matkusti usein Müncheniin ja muullekin lähiympäristössä. Kukaan ei tullut häirinneeksi hänen seesteistä eloansa paikkakunnalla. Mutta vuonna 1950 Josef Mengelen nimi tuli esille natsioikeudenkäynneissä. Jotkut hänen entisistä virkatovereistaan ja alaisistaan, kuten hänen entinen SS-autonkuljettajansa, kertoivat Josef Mengelen tekemisistä Auschwitzin keskitysleirissä.

Viitisen vuotta sodan jälkeen Mengele vietti kotiseudullaan seesteistä elämää täysin rauhassa.

Tässä vaiheessa Josef Mengele tajusi, että hänen täytyy poistua ja kadota paikkakunnalta pian. Josef Mengelellä oli apunaan hyvin vaikutusvaltaisia SS-miehiä ja ystäviä ODESSAssa. Mengele pakeni Reschen-solan ja Meranon kautta Italiaan vuonna 1951 ja jatkoi sieltä matkaansa Espanjaan sekä myöhemmin vielä latinalaiseen Amerikkaan. Buenos Airesiin Josef Mengele saapui vuonna 1952 monien väärien henkilöpapereiden kanssa. Täällä hän alkoi harjoittaa lääkärin ammattia ilman virallista lupaa. Tuohon aikaan hän käytti nimenään Friedrich Edler von Breitenbachia ja asuinseudullaan hänellä oli paljon paikallisina ystävinään natseja. Diktaattori Juan Perónin poliisivoimien kanssa Mengelellä oli hyvät välit.

Juan Perónin valtakausi päättyi kuitenkin 16.9.1955 ja diktaattorin oli lähdettävä maanpakoon. Nyt myös natsiyhdyskunnan keskuudessa levisi levottomuus siitä, että he eivät saisikaan enää suojelua viranomaisilta. Natseja alkoi siirtyä pian joukoittain Paraguayhin ja Josef Mengelekin muutti näin maan pääkaupunkiin, Asuncioniin. Myöhemmin Josef Mengele muutti takaisin taas Buenos Airesiin, koska elämä oli siellä hänelle mukavampaa. Nyt hän ei enää uskaltanut toimia laittomana lääkärinä kaupungissa ja Mengele alkoi johtaa oman sukunsa perheyhtiön paikallista toimistoa Buenos Airesissa.

Josef Mengelellä oli paljon vaikutusvaltaisia ystäviä ja tukijoita.

Nyt oli kulunut jo kymmenen vuotta Josef Mengelen sadasta paluusta ja yksikään saksalainen tuomioistuin ei ollut nostanat oikeusjuttua Mengeleä vastaan. Mehgelestä tuntui jo siltä, että hänen ei tarvinnut enää piileskellä salanimien suojassa. Hän päätti asettua asumaan Buenos Airesiin aivan omalla nimellään. Vain pari vuotta myöhemmin natsien metsästäjät pääsivät hänen jäljilleen kaupungissa. Samaan aikaan länsisaksalainen tuomioistuin valmisteli oikeudenkäyntiä Auschwitzin keskitysleirin natsirikollisia vastaan ja tässä oikeudenkäynnissä Josef Mengelen nimi esiintyi tärkeimpien syytettyjen joukossa.

Saksassa asuneet Mengelen sukulaiset ilmoittivat Josef Mengelelle, että Freiburgissa oli julkaistu häntä koskeva pidätysmääräys. Toukokuussa 1959 – kahdeksan viikkoa ennen pidätysmääräyksen julkistamista – Josef Mengele oli matkustanut Paraguayhin, missä Mengelellä oli paljon ystäviä aikaisemmilta matkoilta. Paroni Alexander von Eckstein, Baltian venäläinen, oli eräs hänen paikallinen ystävänsä. Paroni oli läheinen ystävä Paraguayn presidentin, Alfredo Stroessnerin, kanssa ja presidentti taas oli saksalaista sukujuurta. Paroni tuki voimallisesti Mengelen ottamista Paraguayn kansalaiseksi. Saksalainen liikemies Werner Jung ja paroni von Eckstein todistivat valheellisesti, että Josef Mengele oli asunut Paraguayssa viisi vuotta, mikä aika vaaditaan maan kansalaisoikeuksien saamiseksi. Tämä tieto paljastui, kun Werner Jung joutui vuonna 1961 Frankfurtissa yleisen syyttäjän Hans Küglerin valaehtoiseen kuulusteluun. Väärin todistuksin Josef Mengelelle myönnettiin Paraguayn kansalaisoikeudet 27.11.1959 hallituksen päätöksellä n:o 809.

Pian Josef Mengele palasi jälleen Argentiinaan, jossa hän sai kuulla, että Länsi-Saksan hallitus oli esittänyt hänestä toisen, kiireellisen vaatimuksen hänen luovuttamisestaan Saksaan. Asia oli paikallisen valtionsyyttäjän hoidettavana, mutta hänellä ei ollut ilmeisesti mitään haluja tehdä asian suhteen yhtään mitään. Samoihin aikoihin natsien metsästäjät saalistivat todella ahkerasti Adolf Eichmania Argentiinassa ja lopulta saivatkin hänet saaliikseen ja kuljettivat tämän Israeliin saamaan tuomionsa. Josef Mengelen vaimo, Irene, joka ei ollut muuttanut miehensä mukana Etelä-Amerikkaan, erosi puolisostaan vuonna 1954. Josef Mengele taas solmi vuonna 1958 avioliiton edesmenneen veljensä, Karl nuoremman, Martha-lesken kanssa.

Josef Mengele ystäviensä seurassa.

Josef Mengele tunsi oman olonsa epävarmaksi kuitenkin Buenos Airesissa; hän ei ollut varma, suojelisiko Paraguayn passi häntä. Hän jätti kaupungin taakseen ja siirtyi Barilocheen, kauniiseen lomanviettopaikkaan Andien järvialueelle. Täällä monilla rikkailla entisillä natseilla oli loistavia huviloita ja isoja maatiloja. Bariloche oli myös hyvin lähellä Chilen rajaa ja tuolloin Chile oli myös hyvin suosittu entisten natsien pako- ja piilopaikka.

Josef Mengele pääsi aina karkuun etsijöitään.

Josef Mengele sai paljolti hyvien suhteidensa ansiosta elää loppuelämänsä vapaana, vaikka Israelin tiedustelupalvelu, Mossad, ja monet muut natsien metsästäjät tiesivät Mengelen piileskelevän Etelä-Amerikassa. Mossadin agentin Zvi Aharoni löysi Josef Mengelen vuonna 1962 Brasilian viidakosta; Mossadin agenttien päätehtäväksi laitettiin kuitenkin Yossele Schumacherin etsiminen ja näin Josef Mengele pääsi jälleen katoamaan. Josef Mengelen tiedetään käyttäneen henkilötodistusta vuodesta 1976 lähtien, jossa hänen nimekseen mainittiin Wolgang Gerhard. Josef Mengele vietti elämänsä viimeiset vuodet São Paulon lähellä Brasiliassa. Mengele sai aivohalvauksen ja hukkui uidessaan Bertiogan lähellä sijaitsevassa lomakohteessa 7.2.1979. Hänet haudattiin São Paulon esikaupunkiin Wolfgang Gerhard-nimisenä vainajana.

220 vuotta sitten ihmiset söivät keskimäärin viisi kiloa sokeria vuodessa. Sata vuotta myöhemmin tapahtui jotakin ja sokerin kulutus lähti järkyttävään nousuun. Vuonna 1890 Yhdysvalloista lähti kolajuomien räjähdysmäinen valloitus kohti maailman markkinoita. Sokerin kulutus nousi vuosien 1828 ja 1928 välissä noin kymmenkertaiseksi. Vuonna 1975 USA:n maatalousministeriön tilastojen mukaan keskivertoamerikkalainen nautti erilaisia makeutusaineita – pääasiassa jalostettua sokeria ja hyvin fruktoosipitoista maissisiirappia – 53 kiloa vuodessa ja vuonna 1990 tuo luku oli jo 62 kiloa vuodessa.

Sokeri ei mitenkään ole hyödyllistä ihmiselle eikä ravitsemuksellisesti lainkaan arvokasta ravintoa ihmiselle. Päinvastoin, se on aivan kiistattomasti terveydelle vahingollista ainetta. Lukemattomat tutkimustulokset maailmalla näyttävät tämän väitteen toteen. Silti – varsinkin elintarviketeollisuuden puolelta – sokerin puolesta esitettään jatkuvasti äänekkäitä lausuntoja. Teollisuus on päättänyt käyttää elintarvikkeissaan makeutusta, sillä ilman niitä ruokamme ei maistuisi juuri miltään, eikä siten kelpaisi edes syötäväksi.

Ruokateollisuuden ja ravitsemustieteilijöiden mukaan meidän vihollisemme on rasva! Kautta historian aikakausien ihmiset ovat kuitenkin syöneet lihaa, kalaa ja siipikarjaa. Vielä 1800-luvulla ihmiset kaikkialla söivät voita ja läskiä, sian- ja naudanlihaa sekä kananmunia. Silti sydänkohtaukset väestöllä olivat suhteellisen harvinaisia. Vaikka ranskalaiset syövät paljon voita, kermaa ja rasvaista hanhenpateeta ruokavaliossaan, on heidän sydänkohtausriskinsä keskimäärin 60 % verrattuna amerikkalaisten sydänkohtausriskiin. Naisilla tämä suhde on vielä parempi ranskalaisnaisten hyväksi. Herkullista paté de fioe grasea syövät ranskalaiset kärsivät merkittävästi amerikkalaisia vähemmän sekä ylipainosta että sydäntaudeistakin. Silti ranskalaiset syövät keskimäärin paljon enemmän rasvaa amerikkalaisiin verrattuna. Yhdysvaltoihin verrattuna Ranskassa syödään enemmän lihaa ja kalaa, neljä kertaa enemmän voita ja kaksi kertaa enemmän juustoja. Vain sokeria amerikkalaiset syövät viisi ja puoli kertaa enemmän kuin ranskalaiset. Kun ruokavaliossa yhdistyvät vaaleiden ja prosessoitujen jauhojen käyttö ja keinotekoinen makeutus sekä suolaus, saadaan roskaravintovalio, jonka seurauksista saamme nyt kaikin tavoin nautiskella.

Lohduttavaa on kuitenkin tietää ja ymmärtää, että ruokahimomme ei johdu luonneviasta vaan kemiallisesta virheestä, nimittäin hyperinsulinismistä. Tämän aiheuttaja on juuri se epäterveellinen ruokavalio, jota meille tuputetaan ja jota suurin osa ihmisistä valitettavasti noudattaa. Sokeri aktivoi tiettyjä aineenvaihdunnan prosesseja, jotka ovat hyvälle terveydelle haitallisia ja kasvattavat vain vyötärön ympärysmittaa. Virhe tapahtuu siinä, kun laaduntarkkailun sijaan ryhdytään rajoittamaan kaloreita ja grammamääriä painonhallitsemiseksi.

Luodaanpa hetkeksi tuokio aineenvaihdunnalle ja insuliinille, lihottavalle hormonille. Olemme varmasti kaikki kuulleet puhuttavan tästä insuliinista sokeritaudin eli diabeteksen yhteydessä. Tietyntyyppistä sokeritautia sairastava diabetikko käyttää insuliinia hallitakseen sokeriarvoja. Insuliini lienee kehon energian käytössä, varastoinnissa ja jakelussa käytetyistä aineista eräs kaikkein tehokkaimmista ja voimakkaimmista aineista.

Hämmästyttävä luomus, ihmiskeho, on taas toimiessaan väsymätön energiakone, joka ei koskaan huilaa vaan toimii aineenvaihdunnan tasolla jatkuvasti. Ihmiskehon elintoimintojen tärkein raaka-aine on veren glukoosi, joka taas on eräänlainen sokeri. Elimistömme kaipaa välttämättä glukoosia ja kehomme nälkiintyessä se valmistaa mistä tahansa energiaksi kelpaavasta osasta tarvitsemansa ravinnon. Kehomme pystyy ylläpitämään veren glukoosipitoisuuden lähes normaalina jopa pitkän ja kattavan paaston ajan. jaNormaaliolosuhteissa kehon tarvitsema glukoosi katetaan siis luonnollisen syömisen avulla.

Syömämme ruoka siirtyy ohutsuolessa kehomme käyttöön. Hiilihydraateista keho hyödyntää ns. yksinkertaisia sokereita, jotka ovat jo valmiiksi glukoosia tai ne muutetaan sellaiseksi hyvin nopeasti ja helposti. Rasvoista keho hyödyntää glyseroleja ja rasvahappoja ja proteiineista eli valkuaisaineista keho puolestaan noukkii proteiinien rakennusaineita, aminohappoja. Mitä enemmän syömme hiilihydraatteja, sitä enemmän verenkiertoomme pääsee glukoosia. Suurenmoinen kehomme toimii hyvin saadessaan luonnosta saatavia jalostamattomia ruoka-aineita, mutta nopeasti energiaa vapauttavien yksinkertaisten sokerien kanssa keho joutuu ongelmiin. Tästä syystä nykyihmisten ruokavalio huonoimmillaan johtaa suuriin vaikeuksiin ja kärsimyksiin.

Kun verensokeri lisääntyy nopeasti – kuten hiilihydraattien syönnin yhteydessä siis tapahtuu – on elimistön tehtävä nopeasti jotakin. Keho joutuu päättämään, kuinka paljon pikaenergiaa käytetään välittömästi ja kuinka paljon varastoidaan tuleviin tarpeisiin. Tämän päätöksen keho tekee insuliinin avulla; insuliini säätelee verensokeria. Keho tuottaa insuliinin haiman osassa, jota kutsutaan Langerhansin saarekkeiksi. Kun verensokeri jatkaa edelleen nousuaan, erittyy lisää insuliinia ja osa glikoosista muunnetaan insuliinin avulla glykogeni-nimiseksi tärkkelykseksi. Tämä tärkkelys varastoidaan sitten lihaksiin ja maksaan nopeita energiatarpeita varten. Jos nämä varastotkin sitten jossain vaiheessa täyttyvät, elimistä muuntaa ylimääräisen osan triglyseridi-nimiseksi rasvaksi. Tämä on juuri sitä rasvaa, jonka kanssa liian monet ylipainoiset painiskelevat päivittäin.

Verensokerin normaaliarvot ovat luokkaa 3,25-5,5 millimoolia litrassa verta. Kehomme tarvitsee hyvin paljon insuliinia varsinkin puhdasta glukoosia sisältävien nopeiden hiilihydraattien kuten sokerin, maidon, hunajan, hedelmien, jauhojen, valkaistun riisin ja perunatärkkelyksen kaltaisten nopeasti imeytyvien ja siten glukoosiksi muuttuvien hiilihydraattien käsittelyyn. Proteiinit ja rasvat eivät vaikuta juuri lainkaan insuliiniarvoihin.

Mitä runsaimmiksi lihavat ihmiset tulevat, sitä suuremmaksi ongelmaksi insuliini muodostuu. Maailmalla monet tutkimukset ovat osoittaneet, että ylipainoiset ihmiset lopulta reagoivat erittäin huonosti insuliiniin. Tällöin on kyse insuliiniresistanssista. Hiilihydraatit johtavat runsaaseen insuliinin eritykseen, mutta ihmisen keho ei pysty enää käyttämään insuliinia hyväkseen. Kehon vastaus tähän on tuottaa entistä enemmän insuliinia. Solujen pinnalla olevat insuliinireseptorit eivät pysty toimittamaan tehtäväänsä ja insuliini ei pääse energiaksi solun sisään. Tämän vuoksi esim. ihmiset väsyvät ja keho muuttuu rasvantuottajaksi. Ajan oloon jopa glukoosin rasvaksi muuntavat insuliinireseptorit väsyvät turhaan työhön ja sitten ollankiin jo lähellä sokeritautia. Pahimmassa tapauksessa itse haima väsyy jatkuvaan insuliinin tuotantoon ja tuotanto tyrehtyy puutossokeritaudiksi. Termi hyperinsulinismi tarkoittaa tilaa, jossa veren insuliiniarvot ovat jalkuvasti koholla eikä ihmiskeho pysty kunnolla reagoimaan insuliiniin.

Edellä kuvattu traaginen tapahtumaketju johtaa siis sokeritautiin; ylipainoisilla ihmisillä tämä tauti yleistyy kuin epidemia. Sokeritauti on hyvin vakava sairaus, joka ei ainoastaan lisää huomattavasti sydäntautiriskiä vaan aiheuttaa myös pitkällä aikavälillä vaurioita silmiin, munuaisiin, hermostoon ja ihoon. Kaikista ylipainoisista ihmisistä ei onneksi tule diabeetikkoja. Sairauden vaaroihin edelleen kuuluvat mm. päivittäiset väsymyskohtaukset, jolle ei pysty tegdä oikein mitään. Väsymystä, näläntunnetta jatkuvasti, masennusta, ärtyneisyyttä ja heikentynyttä ajatustoimintaa. Vaikka riski ihminen saa sokeria, voi hypoglykemiasta kärsivän ihmisen verensokeri olla liian alhainen jatkuvasti.

Vaikka kehomme tarvitseekin glukoosia polttoaineekseen, sitä ei ole kuitenkaan lainkaan välttämätöntä saada ruoasta. Insuliini saa tässä kohtaan kilpailijakseen todella aidon ja ihmiselle hyvin luonnollisen tavan painonhallintaan ja terveyteen: ketoosin ja lipolyysin. Näitä asioita keskitymme tarkastelemaan hieman tuonnempana.

Kunnallisalan kehittämissäätiö teetätti 1.-5.12.2019 Kantar TNS Oy:llä Gallup Kanavan kautta tutkimuksen suomalaisten suhtautumisesta viranomaisten lahjontaan. Tässä mielenkiintoisessa tutkimuksessa esitettiin kolme kysymystä osallistujille: kuinka hyväksyttävää olisi Suomessa tai ulkomailla tarjota rahaa viranhaltijalle, mikäli olisi voimakas tarve saada jokin palvelus, suostumus tai välttää ikävä seuraamus. Jatkokysymyksissä vastaajat saivat ottaa kantaa lahjan antamiseen ja lopulta vastapalveluksen tekemiseen.

Tutkimuksen mukaan enemmistö vastanneista ei olisi valmis lahjomaan viranhaltijoita. 74 % vastanneista ei tarjoisi kotimaassa tai ulkomailla rahaa viranhaltijoille, eikä 73 % vastanneista haluaisi käyttää lahjomista viranhaltijoihin. 63 % ilmoitti suhtautuvansa kielteisesti vastapalveluksen käyttämiseen selvitäkseen hankalasta tilanteesta.

Joka viidennellä olisi kuitenkin valmius tarjota rahaa viranhaltijalle (19 %) ja 21 % voisi voidella viranomaista lahjoituksella tarvittaessa. 29 % vastanneista voisi luvata jonkun vastapalveluksen välttääkseen ikävän seuraamuksen tai saadakseen itselleen suotuisan lopputuleman. Miehet suhtautuivat periaatteessa naisia ymmärtäväisemmin lahjontaan ja nuoriso suhtautui myös positiivisemmin lahjontaa, kuin varttuneemmat. Peräti 37 % nuorista hyväksyi lahjonnan käyttämisen sopivassa tilanteessa tavoitteisiin pääsemiseksi. Yli 60-vuotiaista vain 11 % olisi valmis lahjomaan viranomaisia.

Asian suhteen löytyi myös eroja tutkittaessa poliittisia näkökulmia vastanneiden joukosta. Jälleen ennemmistö kaikkien puolueiden kannattajista ilmoitti tuomitsevansa viranomaisten lahjonnan lähtökohtaisesti. Eniten ymmärrystä lahjontaa kohtaan oli kuitenkin vihreiden kannattajilla; noin neljännes vihreiden kannattajista käyttäisi rahaa tarvittaessa ja 28 % vihreiden kannattajista voisi hyvin antaa lahjan sekä reilu kolmannes vihreiden kannattajista suorittaisi tarvittaessa vastapalveluksen. Vasemmistoliiton kannattajat suhtautuivat tämän tutkimuksen mukaan kaikkein kriittisimmin lahjontaan; 15 % vasemmistoliiton kannattajista voisi sortua rahan antamiseen ja 17 % lahjan antamiseen. Vastapalveluksen hyväksyisi vasemmistoliittolaisista 22 %.

Keskustalaisista 17 % hellittäisi kukkaronsa nyörejä rahan antamiseen viranomaisille ja 16 % heistä hyväksyisi lahjan antamisen. 29 % keskustalaisista hyväksyisi vastapalveluksen tekemisen. Kokoomuksen kannattajista 22 % hyväksyisi rahalla lahjonnan viranomaisille ja 21 % kokoomuslaisista hyväksyisi lahjan käytön viranomaisille asian edistäjänä. 28 % kokoomuslaisista olisi valmiita vastapalvelukseen tarpeen mukaan. SDP:n kannattajista 20 % voitelisi viranomaisia rahan avulla ja 22 % hyväksyisi lahjonnan. Peräti 32 % heistä olisi valmis tekemään vastapalveluksia edistääkseen asioiden hoitoa.