Infektio sanaa käytämme kahdessakin merkityksessä. Sillä tarkoitetaan toisaalta mikrobien tai niiden tuotteiden – esim. eri myrkkyjen – aiheuttamia tartuntoja ja siten syntyviä tauteja. Toisaalta se voi tarkoittaa yleistä tartuntaa, jolloin mukana ovat myös ektoparasiittisten (ulkoisten) eläinten – esim. punkin tai täin – ja endoparasiittisten (elimistön sisäisten) eläinten – esim. suolikainen ja kihomato – aiheuttamat taudit. Bakteerit, sienet ja alkueläimet ovat organismeja eli osa elollista luontoa; ne ovat yksisoluisia. Viruksilla taas ei ole solurakennetta tai aineenvaihduntaa ja siksi ne eivät kuulu elävään luontoon. Viruksilla on kyllä perimäainesta, mutta ne pystyvät lisääntymään vain isäntäsolussa.

Bakteerit ovat yksisoluisia eliöitä, joilla perimäaineksena on sekä DNA:ta että RNA:ta. Ne ovat kooltaan viruksia suurempi kokoisia ja bakteereilla on myös soluseinä. Bakteerit kykenevät lisääntymään aivan itsenäisesti vaikkapa luonnossa tai ovenkahvojen, huonekalujen tai kosteiden tilojen pinnoilla. Merissä elävät fotosynteettiset bakteerit tuottavat puolet kaikesta hengittämästämme hapesta ja sitovat yhtä paljon hiilidioksidia. Eri bakteerilajeja tiedetään jo kymmeniätuhansia, vaikka suurin osa luonnon vesissä ja maaperässä olevista eri bakteerilajeista on vielä tunnistamatta. Bakteerit olivat maapallon ensimmäisiä asukkaita. Ihmisen iholla ja limakalvolla on noin 1,5 kiloa bakteereita ja tämä bakteeristo on ns. normaalifloora, joka on ihmiselle vain hyödyksi. Normaalifloora vastustaa ulkoapäin ihmiseen tunkeutuvia tautia aiheuttavia bakteereita sekä säätelee useita elintoimintoja ihmisessä.

Mikrobisto muuttuu jatkuvasti ja joko hoitaa vointiamme tai myrkyttää meitä siitä riippuen, kuinka ruokimme sitä. Mikrobistomme muodostuvat bakteereista ja arkeoneista, alkueläimistä, viruksista ja sienistä. Arkeonit näyttävät ulkoisesti hyvin samanlaisilta kuin bakteerit, mutta ovat silti hyvin erilaisia; niiden perimäaines on vapaana solulimassa. Ne viihtyvät äärimmäisissä olosuhteissa, kuten kiehuvan kuumissa tulivuorissa, syövyttävissä hapoissa, syvyyksissä meren pohjalla sekä jäälohkareissa. Bakteereita huomattavasti suurempia ovat yksisoluiset hiivasienet, joiden tehtävä on puhdistaa suolistokanavaa syömällä sen jätettä ja ruoantähteitä. Tämä hieno suunnitelma voi alkaa toimia väärin ja muodostaa toksigeenejä eli myrkkyjä, jos tarjoat sille sokerin kaltaista roskaa ravinnoksi. Tunnemme noin 250 000 sienilajiketta, joista noin 200 lajia aiheuttaa ihmisille infektioita. Sienet lisääntyvät joko suvuttomasti yksinkertaisesti jakautumalla tai suvullisesti itiöidensä avulla. Antibiootit eivät tehoa sieniin ja ne voivat jopa altistaa sieni-infektiolle.

Kaikista mikrobiston geeneistä käytetään yhteisnimitystä mikrobiomi. Lähes kaikki kehomme mikrobistot – noin 99 prosenttia – ovat meidän suolistossamme ja 90 prosenttia suolistomme mikrobeista on bakteereita. Ihmisen suolistofloora painaa noin 1-2 kilogrammaa eli suunnilleen yhtä paljon kuin maksa tai aivot. Suolistoflooran aineenvaihduntakapasiteetti ylittää maksan aineenvaihduntakapasiteetin 100-kertaisesti. Seratoniinista (välittäjäaineesta) peräti 90 prosenttia muodostuu suolistossa; seratoniini säätelee mielialaamme ja sen epätasapaino voi aiheuttaa esim. masentuneisuutta. Myös 80 prosenttia ihmisen immuunijärjestelmän soluista sijaitsee suolistossa. Tämä tarkoittaa sitä, että suolistomme on tärkein immunologinen elimemme.

Ilman bakteereita yhteiskunta hajoaisi vuoden kuluessa, kun eläimet ja kasvit kuolisivat. Tämä johtaisi elintarvikeketjun totaaliseen romuttumiseen sekä vääjäämättömään väestökatoon. Olemme tähän asti pitäneet bakteereita pelottavina tai mitätöineet niitä, mutta nyt on aika korjata asennettamme bakteereiden suhteen. Viimeisimmät tutkimukset kertovat, että ihmisessä olisi arviolta 39 biljoonaa bakteeria ja 30 biljoonaa ihmissolua. Jokaisessa bakteerissa on muutama tuhat geeniä. Näin siis ihmisessä on 100-150 kertaa enemmän geenejä bakteereilta kuin omilta vanhemmilta. Geneettisesti katsoen 99 prosenttia meistä on bakteereita ja 1 prosentti ihmistä.

Parhaillaan on eripuolilla maailmaa menossa hyvin mielenkiintoisia tutkimuksia bakteereista, jotka voivat vahvistaa aivojen toimintaa sekä vähentää mielenterveyden häiriöitä. Tällaisia bakteereita kutsutaan psykobiooteiksi. Melkein kaikki psykobioottiset bakteerit kuuluvat kahteen sukuun: bifidobakteereihin ja Lactobacillius-bakteereihin. Tutkimusta tarvitaan selvästi lisää, mutta alustavat tutkimukset sekä ihmisillä että eläimillä viittaavat siihen, että aivan tavalliset maitohappobakteerit tehoaisivat mielenterveyden häiriöitä vastaan.

Bifidobacterium animalis lactis-bakteerin on huomattu parantavan mielialaa otettuna yhdessä Lactobacillius bulgarius-, Lactobacillius lactis- ja S. Thermophilus-bakteerien kanssa. Ummetukseen, ripuliin, ärtyvään suoleen, haavaiseen koliittiin sekä muista stressipohjaisista maha- ja suolistovaivoista kärsiville on apua läheistä sukua olevasta Bifidobacterium animalista. Psykobioottista vaikutusta lisää vielä se, että Bifidobacterium animalis toimii ravintona muille hyödyllisille bifido- ja laktobakteereille.

Ei voi välttyä saamasta Bifidobacterium bifidum-bakteereja, jos on syntynyt alateitse. Näitä bakteereita vastasyntynyt saa aivan ensimmäisenä synnytyskanavan läpi käytyään. Bifidobacterium bifidum ehkäisee ripulia ja auttaa tappamaan vaarallisia mikrobeja, kuten E. Coli-bakteeri sekä Candida-hiivasieni. Sen on huomattu estävän haitallisten bakteerien kiinnittymistä ja kasvua suoliston limakalvoille. Se myös estää bakteerien tuottamien haitallisten amiinien (ammoniakin kaltaisia yhdisteitä) imeytymistä. Maailmalla on tehty kiinnostava havainto siitä, että Bididobacterium bifidum-bakteerien ottaminen samalla Lactobacillius acidophilus- ja Lactobacillius casei-bakteerien kanssa kahdeksan viikon ajan näyttäisi helpottavan vaikeaa masennusta kärsiviä henkilöitä.

Bifidobacterium brevellä on monia merkittäviä yhtäläisyyksiä Bifidobacterium longum-bakteerin kanssa, tosin niillä on kyllä myös pari mielenkiintoista eroakin. Bifidobacterium breve tehoaa voimakkaammin ahdistukseen ja Bifidobacterium longumilla on vuorostaan enemmän masennusta pienentävä vaikutus. Eläinkokeissa molemmat bakteerilajit ovat näyttäytyneet ahdistusta ja masennusta vastaan vähintään yhtä tehokkaiksi kuin Escitalopram-masennuslääke (lääkettä on myös nimillä Cipralex ja Lexapro). Käsillä on todellinen mullistus, jos maitohappobakteerit voivat kilpailla masennuslääkkeen kanssa masennusta ja ahdistusta vastaan.

Bifidobacterium longum voi vähentää stressiä kiertäjähermon ja neuroendokriinisen järjestelmän kautta. Koska sillä on edullinen vaikutus hippokampukseen (aivoturso, joka sijaitsee temporaali- eli ohimolohkojen sisäosissa lähellä korvia), Bifidobacterium longum voi myös vähentää masennusta. Kovan paineen alla Bifidobacterium longum voi parantaa muistia, stressinsietokykyä sekä kognitiivisia kykyjä. Monia terveitäkin ihmisiä kiinnostaa parantaa suorituskykyään. Näitä bakteereita saat hyvin luonnollisella tavalla esim. jogurteista ja kefiiristä.

Lactobacillus acidophilus (LA) voi lieventää voimakasta ahdistusta tuhoamalla ahdistusta aiheuttavia bakteereita. Nämä bakteerit voivat myös estää ripulia ja tulehduksia sekä bakteerien liikakasvua (SIBO). Tämä maitohappobakteeri voi vähentää myös kiputiloja. Se voi estää haitallisten bakteereiden ja hiivojen, kuten Candida albicansin lisääntymistä. Se lisää laktaasientsyymin tuotantoa, joten se helpottaa maitosokerin (laktoosin) imeytymistä. Lactobacillus acidophilus kohentaa tehokkaasti suoliston mikrobiflooraa antibioottikuurien jälkeen. Näitä maitohappobakteereita on mm. fermentoidussa ruoassa, kuten hapankaalissa ja jogurtissa. Lactobacillius acidophilus on varmasti suosituin ja käytetyin probioottisissa tuotteissa käytetty maitohappobakteeri. Lactobacillus acidophilus kuuluu ihmisperäiseen probioottibakteeristoon ja nämä bakteerit elävät normaalisti ohutsuolessa.

Lactobacillus casei-bakteeria sisältävää jogurtia syöneet henkilöt huomasivat kymmenen päivän käytön jälkeen masennuksensa tilan kohentuneen merkittävästi. Tämä huomattiin tutkimuksessa, joka herätti paljon huomiota. Suoliston terveys ja kroonista väsymystä potevat saivat helpotusta vointiinsa Lactobacillus casei-bakteerien nauttimisen jälkeen. Tämä maitohappobakteeri on osoittautunut hyvin tehokkaaksi avuksi antibioottien ja C, diff-infektioiden aiheuttaman ripulin parantamisessa. Näillä bakteereilla on kyky lisätä bifidobakteerien määrää, mikä ei ainoastaan lisää spykobioottista vaikutusta, vaan selvästi osoittaa, että monet bakteerit kykenevät yhteistyöhön. Näitä bakteereita löydät fermentoiduissa maitotuotteissa, kuten erilaisissa juustoissa ja jogurtissa.

Lactobacillus helveticus-bakteeri tunnettiin ennen nimillä Lactobacillus bulgarius ja Lactobacillus delbrueckii. Tämä maitohappobakteeri tiedetään tehokkaana tulehduksen lievittäjänä sekä seratoniinin eli onnellisuushormonin signaaleja vahvistavasta vaikutuksesta. Vuonna 1908 bulgarialainen tutkija Ilya Ilich Metchinikoff (s. 16.5.1845 Kharkovia, Ukraina ja k. 16.7.1916 Pariisi) eristi Lactobacillus bulgarius-bakteerin jogurttiviljelystä. Tällä maitohappobakteerilla on vaikutusta myös verenpaineen madaltamiseen, immuunijärjestelmän vahvistamiseen sekä mielialan kohentumiseen. Tämän bakteeerin on huomattu pystyvän lieventämään ahdistusta sekä tulehdusta. Kun käytätä riittävän vahvoja probioottivalmisteita – väh. 100 miljardia probioottia), saat näitä hyviä bakteereita suolistoosi riittävästi. Näitä maitohappobakteereita löydät fermentoiduista ruoista, esim. jogurtista ja kimchistä.

Lactobacillus plantarum-bakteeri on muodostunut hyvin suosituksi maitohappobakteeriksi probioottien valmistajien joukossa. Tämä maitohappobakteeri on osoittaunut tehokkaaksi tavaksi vähentää ärtyvän suolen oireyhtymää sairastavan suoli- ja vatsakipuja sekä helpottamaan tulehdusta ja soija-allergiaa. Sen lisäksi, että Lactobecillus plantarum tuhoaa vaarallisia lajeja, kuten Glostridia ja Enterococcus, se myös kohentaa hyvien bifidobakteerien määrää. Eläinkokeissa tämän maitohappobakteerin on huomattu parantavan eläinten muistia ja jopa vähentävän ikään liittyvää muistin huononemista. Lactobacillus plantarumia voit saada helposti esim. ferentoiduista vihanneksista, kuten hapankaalista ja kimchistä.

Lactobacillus reuteri-bakteeri vaikuttaa kovin kiinnostavalta lajikkeelta, jolla on todettu olevan useita yllättäviä psykobioottisia ominaisuuksia. Tämä maitohappobakteeri voi mm. parantaa autisteille tyypillisiä sosiaalistumisongelmia juurisyntyneillä hiirillä, joiden emolla on ollut hyvin paljon rasvaa sisältävä ruokavalio. Kokeissa Lactobacillus reuterin on osoitettu kohentavan oksitosiinin (läheisyyshormonin) määrää sekä ihmisillä että hiirillä. Kyseinen maitohappobakteeri käyttäytyy kuin antibiootti, koska se pystyy tuhoamaan tehokkaasti myös vaarallisia bakteereja. Sen on todettu kolonisoituvan (mikrobi asettuu normaaliflooraan lisääntymään aiheuttamatta tautia) suolistoon hyvin nopeasti, joka on vain hyvä asia. Sydänsairauksia voi estää sen kyky alentaa huonoa kortisolia (stressihormoni), kipua sekä siihen liittyvää ahdistusta vähentämällä, nälkähormoneja vähentämällä sekä lisäämällä kylläisyyshormoneja. Näin esim. tästä maitohappobakteerista voi olla apua vaikkapa painonpudotuksessa. Lactobacillus reuteri-bakteeria on ainakin rintamaidossa ja fermentoidussa ruoassa.

Lactobacillus rhamnosus-bakteerin säännöllinen nauttiminen on eläinkokeissa osoitettu vähentävän stressihormoneja, masennusta ja ahdistusta sekä pakkokäyttäytymistä. Monet tutkijat katsovat tämän perustuvan siihen, että Lactobacillus rhamnosus-bakteeri lisää välittäjäaine Gamma-aminovoihappoa eli GABAa (Gamma-aminobutyric acid), joka taas lieventää ahdistusta ja masennusta. GABA on tärkein keskushermoston ja aivojen hermosolujen toimintaa inhibitorinen välittäjäaine. Ahdistuksen ja masennuksen kanssa kulkee monasti myös ärtyvän suolen oireyhtymä, johon tämä maitohappobakteeri näyttäisi myös tehoavan. Lactobacillus rhamnosus tuottaa useita lyhytketjuisia rasvahappoja, kuten tulehdusta vähentävää voihappoa. Sen lisäksi, että voihapolla on suoleen parantavaa vaikutusta, se läpäisee veri-aivoesteen ja lievittää masennusta suoraan aivoissa. Kun Lactobacillus rhamnosus-bakteerin kanssa käytetään yhdessä Lactobacillus paracasei-bakteeria, on huomattu niiden minivoivan intensiivisen treenin jälkeistä oksidatiivista stressiä. Tätä loistavaa maitohappobakteeria voit saada, kun nautit esim. parmesaanijuustoa, kefiiriä, jogurttia tai kimchiä.

 

Psykiatri Aloysius Alzheimer.

Aloysius Alzheimer (s. 14.6.1864 ja k. 19.12.1915) oli tunnettu saksalainen psykiatri ja neuropatologi sekä saksalaisen psykiatri Emil Kraepelinin (s. 15.2.1856 Neustrelitz, Mecklenburg-Strelitz ja k. 7.10.1926 München) kollega. Aloysius Alzheimer julkisti ensimmäisenä tieteellistä evidenssiä vanhuutta edeltävästä dementiasta, jonka psykiatri Emil Kraepelin myöhemmin Alzheimerin mukaan nimesi Alzheimerin taudiksi. Frankfurtin mielisairaalassa vuonna 1901 psykiatri Alzheimer hoiti 51-vuotiasta naispotilasta, Auguste Deteriä, joka käyttäytyi omituisesti ja naisen lähimuisti oli heikko. Hoitosuhde jatkui vuosia, mutta huhtikuussa 1906 rouva Deter kuoli. Aloysius Alzheimer lähetti potilaan sairaskertomukset ja aivot laboratorioon Müncheniin tutkittavaksi. Alzheimer esitteli puheessaan 3.11.1906 ensimmäisen kerran vanhuutta edeltävän dementian patologiset ja kliiniset oireet samalla kertaa.

Alzheimeri tauti on kaikkein yleisin dementiaa aiheuttava sairaus; se aiheuttaa harmaan aivokudoksen tuhoutumista sekä aivojen surkastumista. Sekä Alzheimerin että Parkinsonin tauti kuuluvat ns. neurodegeneratiivisiin sairauksiin, jossa hermosto vähitellen surkastuu. Sairaus vaurioittaa samoin aivojen kemiallisia järjestelmiä. Hyvin tunnusomaista sairaudelle ovat alueellinen aivorappeuma, kuten muistialueiden pieneneminen, aivojen krooninen tulehdus, oksidatiivinen stressi, aivojen väärin laskostuneet tau-säeikimput ja beta-amyloidikertymät sekä ohjelmoitua solukuolemaa kiihdyttävien geenien aktivaatio. Aluksi aivojen harmaasolut hajoavat ja kuolevat, mikä myöhemmin aiheuttaa tuhoisia vaurioita tärkeiden toimintojen heiketessä tai kokonaan loppuessa. Alzheimerin tauti diagnosoidaan väärin laskostuneiden tau-säeikimppujen ja beta-amyloidikertymien perusteella, vaikka näitä esiintyy myös oireettomilla potilailla. Noin puolella Alzheimer tautia sairastavista potilaista esiintyy sekamuotoinen taudinkuva, joka voi sisältää piirteitä monesta eri neurodegeneratiivisesta sairaudesta.

Auguste Deter.

Alzheimerin tauti saa alkunsa jo noin kaksikymmentä vuotta ennen ensimmäisten sairauden oireiden ilmaantumista. Beeta-amyloidiplakkia alkaa kertyä potilaan aivoihin ja aivojen hermosolujen eli synapsien tuhoutumiskehitys käynnistyy sekä ohimolohkon sisäosien patologisia muutoksia alkaa ilmetä. Vauriot leviävät vääjäämättä ohimolohkon muistirakenteista myöhemmin laajemmalle aivokuorelle. Potilaan kärsimät oireet kestävät keskimäärin kymmenen vuotta ennen kuolemaa. Alzheimerin tauti rappeuttaa ensiksi ihmisen muistin ja johtaa lopulta muidenkin henkisten kykyjen sekä liikunta- ja puhekyvyn menetykseen. Hyvin tyypillisiä oireita Alzheimerin taudille ovat apatia, tunneherkkyys, masennus ja ahdistuneisuus. Noin 90 prosentilla Alzheimer taudin potilaista saavat jossakin vaiheessa käytösoireita, jotka ilmenevät mm. raivokohtauksina, tavaroiden kätkemisenä, levottomana kuljeskeluna, ylimääräisenä vaatteidenvaihtona tai riisuuntumisena, itsensä vahingoittamisena, seksuaalisena käyttäytymisenä tai esineiden syömisenä.

Alzheimerin tautia todetaan ensisijaisesti vanhusväestöltä. Kaikista muistisairauksista Alzheimerin tauti aiheuttaa noin 70 prosenttia dementioista. Suomessa arvioidaan olevan noin 80 000 Alzheimer tautia sairastavaa. Naisilla on miehiä suurempi riski sairastua Alzheimerin tautiin. Iän myötä tautiriski kasvaa ja yli 85-vuotiasta jo noin 35 prosenttia potee Alzheimerin tautia. Vuosittain Suomessa todetaan noin 12 000 uutta Alzheimer tautitapausta. Taudin etenemisessä voidaan erottaa neljä eri vaihetta: prekliininen (lievä kognitiivinen heikentyminen), lievä, keskivaikea ja vaikea vaihe eli syvä Alzheimer tai dementia. Taudin eteneminen vaiheesta seuraavaan on hyvin yksilöllistä. Tutkijoiden on ollut myös vaikea päästä yhteisymmärrykseen, missä raja prekliinisen ja dementian välillä kulkee.

Alzheimerin taudin perimmäistä syytä ei lääketiede tunne, mutta teorioita sen synnystä on vallalla erilaisia. Alzheimerin tautiin kuuluva beeta-amyloidin ja tau-proteiinin kertyminen aivoihin viittaa ongelmiin aivojen glymfaattisen puhdistusjärjestelmän toiminnassa. On täysin mahdollista, että tämän ongelman taustalla on huono unen laatu eli liian vähäinen syvän ja hidasaaltoisen NREM-unen määrä. Tätä tukee myös kliiniset havainnot unihäiriöistä, jotka ovat yhteydessä Alzheimerin taudin kohonneeseen riskiin. Samoin aivojen krooninen tulehdus on merkittävässä osassa taudin etiologiassa (syyoppi), sillä se lisää beeta-amyloidin ja tau-proteiinin kertymistä aivoihin. Lisäksi on olemassa yhä enemmän viitteitä siitä, että insuliininpuutos ja insuliiniresistenssi ovat kytköksissä Alzheimer-potilaiden aivojen rappeutumiseen. On vahvaa näyttöä siitä, että Alzheimerin tautiin liittyy insuliinireseptoreita synnyttävien aivosolujen etenevä kato. Tämän vuoksi Alzheimerin tautia kutsutaan useissa oppikirjoissa kolmostyypin diabetekseksi. Diabeetikoilla onkin kohonnut riski sairastua Alzheimerin tautiin. Insuliinilla tai insuliinin puutteella on suoria vaikutuksia amyloidiin ja tau-proteiinin määriin. Nykyisin ajatellaan yhä useammin, että beta-amyloidin muodostuminen muistille tärkeisiin aivojen osiin saisi alkunsa huonoista elintavoista johtuvasta verensokerin muutoksista. Esimerkiksi verensokerin liiallinen insuliinipitoisuus johtaa siihen, ettei insuliinia hajoittavaa IDE:tä (Insulin Degrading Enzyme) riitä enää beta-amyloideiplakkien kunnolliseen hajoittamiseen.

Monien vuosikymmenien ajan taudin tutkijat luulivat, että Alzheimerin taudin aiheuttaa proteiinimöykkyjen muodostuminen aivoissa ja että tulehdus olisi vain yksi taudin oireista. Aivan viimeaikaiset tutkimukset osoittavat kuitenkin, että tulehdus on pikemminkin Alzheimerin taudin syy. Nykyään tutkijat katsovat, että Alzheimerin taudin oireita voidaan vähentää syömällä tulehdusta vähentävää ruokaa. Vuonna 2016 julkaistussa tutkimuksessa esitettiin, että Alzheimerin tauti on tulehdussairaus, joka johtuu aivojen lepotilassa olevien bakteerien tai virusten aktivoitumisesta esim. stressiin liittyvän immuunipuolustusjärjestelmän heikkenemisen seurauksena. Lepotilassa olevat virukset kulkeutuvat aivoihin tyypillisesti hajukäämin kautta. Vuonna 2016 Oulun yliopistossa julkaistiin tutkimus, jonka mukaan Alzheimerin taudin oireet liittyisivät ns. happiradikaalien eli hapen haitallisten muotojen toimintaan. Oulussa saatu tulos sopii hyvin yhteen aiempien tutkimustuloksien kanssa, sillä tulehduksissa syntyy vapaita happiradikaaleja. Myös se, että Alzheimer-potilailta löytyy verestä tulehdusten merkkiaineita tukee tulehdus-teoriaa. Alzheimer tautia sairastavilla on havaittu olevan muita vähemmän elimistön immuunipuolustusta hoitavia ja tulehduksia estäviä imusoluja eli T-lymfosyyttejä. Näitä soluja syntyy naisille lisää raskauden aikana, minkä vuoksi paljon lapsia synnyttäneillä on pienempi riski sairastua Alzheimerin tautiin.

Elokuussa 2016 julkaistiin ensimmäinen tutkimus, jossa tutkittiin Alzheimerin taudin, suolistoflooran ja tulehduksen välistä yhteyttä. Tutkimus tehtiin Italiassa 150 koehenkilölle; henkilöt oli jaettu kolmeen eri ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä oli vain selkeästi Alzheimerin tautia sairastavia henkilöitä, toisessa ryhmässä olivat muistivaikeuksista kärsivät – joilla ei kuitenkaan ollut Alzheimerin taudille tyypillistä amyloidiplakkia aivoissa – ja kolmanteen ryhmään oli koottu täysin terveet ihmiset eli ns. vertailuryhmä. Alzheimerin tautia sairastavien ryhmässä ei sallittu perinnöllistä taipumusta sairauteen, sillä perinnöllisyys on muutoin suuri riskitekijä. Kun verrattiin verikokeita ja ulostenäytteitä, voitiin selvästi havaita, että Alzheimerin tautia sairastavilla oli melko erilainen suolistobakteerien koostumus kuin vertailuryhmillä. Alzheimerin tautiryhmällä oli tavallista enemmän Escherichia/Shigella-bakteereja ja jo aikaisemmissa tutkimuksissa oli näytetty, että kyseiset bakteerit voivat saada elimistön tuottamaan enemmän sytokiineja (proteiinrakenteinen solujen välisen viestinnän välittäjäaine). Verikokeissa Alzheimerin tautia sairastavien ryhmässä löytyikin merkittävästi suurempia määriä tulehdusta edistäviä sytokiineja. Tutkijat havaitsivat samalla ryhmällä olevan myös huomattavasti vähemmän hyviä, tulehdusta vähentäviä Eubacterium rectale-bakteereja. Nämä bakteerit ovat tunnettuja siitä, että ne tuottavat tulehdusta pienentävää voihappoa. Tutkimusryhmän jäsenillä havaittiin myös veressä normaalia vähemmän tulehdusta lieventäviä aineita. Tämä oli laatuaan ensimmäinen tutkimus, jossa osoitettiin, että suolistoflooran koostumus voisi olla merkittävä Alzheimerin taudin edistävä tekijä.

Nature-aikakausilehdessä julkaistiin vuonna 2017 monia artikkeleita Alzheimerin taudista ja suolistofloorasta. Eräs tutkimus osoitti selvästi, että suolistofloorassa olevien bakteerien määrä oli merkittävästi pienempi Alzheimerin tautia sairastavien joukossa kuin terveeseen vertailuryhmään kuuluneilla. Alzheimerin tauti näyttää kulkevan käsi kädessä yksipuolisemman ja tulehdusta edistävän suolistoflooran kanssa. Loistava uutinen on sentään se, että maitohappobakteerit näyttävät kykenevän vähentää Alzheimerin tautiin liittyviä oireita.

Jo vuonna 2014 julkaistiin tutkimus kahdeksasta eri probioottisesta bakteerista koostetusta cocktailista, jolla pystyttiin säätelemään ikään liittyviä muutoksia ohjaavia geenejä vanhoilla hiirillä. Bakteericocktail vähensi hiirien aivotulehdusta ja paransi hiirien muistia sekä plastisuutta. Eräässä tutkimuksessa annettiin Alzheimerin varhaiselle vaiheelle tyypillisiä oireita omaaville hiirille toisenlaista probiootticocktailia vuonna 2017. Tämä tutkimus osoitti, että hiirten aivovauriot ja hermoradat korjaantuivat ja Alzheimerin taudille tavanomainen plakki väheni maitohappobakteerien avulla. Samoin kognitiiviset ongelmat hiirillä vähenivät vertailuryhmään verrattuna. Esim. nämä tutkimukset osoittavat, ettei maitohappobakteerien tarkka koostumus näyttäisi olevan ratkaisevaa, vaan että ainekset voivat vaihdella. Probiootit täytyy kuitenkin saada riittävän suurina annoksina.

Loppuvuodesta 2016 tuotiin julki iranilainen tutkimus, joka tehtiin kuudellekymmenelle vaikeaa Alzheimerin tautia potevalle. Koehenkilöt laitettiin kahteen eri ryhmään, joista ensimmäiseen ryhmään kuuluvat saivat nauttia probioottisia Lactobacillus- ja bifidobakteereja sisältävää maitococktailia ja toiseen ryhmään kuuluvat saivat juotavakseen aivan tavallista maitoa. Kahdentoista viikon kuluttua vertasivat tutkijat tutkimukseen osallistujien kognitiivisia taitoja. Alzheimerin tautia sairastavien ryhmässä probiooteilla vahvistettua maitoa juoneiden taidot kohentuivat peräti 30 prosenttia.

Probioottiset kuidut ovat voihappoa tuottavien bakteerien ruokaa. Useat eri tutkimukset osoittavat, että voihapolla on tulehdusta kohentavia vaikutuksia, jotka voivat myös hollitä syöpäsolujen kasvua paksusuolessa. Kaksi tutkijaryhmää siirsivät vuonna 2012 nämä tiedot Alzheimerin taudin ympärille ja he pystyivät näyttämään hiirillä toteen, että voihappo parantaa myös muistin ikääntymiseen liittyvää voimakasta heikkenemistä. Tuottaakseen voihappoa suolistobakteerit tarvitsevat runsaasti prebioottisia kuituja, kuten hedelmiä ja vihanneksia, yms. Suolistobakteerit pitävät erityisesti resistentistä tärkkelyksestä, jota on esim. perunajauhoissa sekä kylmässä pastassa ja riisissä, kuten myös kylmissä perunoissa; myös kimchissä on paljon prebioottisia kuituja.

Aikaisemmin amyloidiplakkia pidettiin liukenemattomana, mutta nykyään tiedetään, että kehomme pystyy poistamaan plakkia varsinkin unen aikana, jolloin selkäydinneste huuhtelee tehokkaasti beeta-amyloidia pois aivoista. Amyloidiplakki alkaa häiritä aivoissa viestien kulkua, jos sitä syntyy niin paljon, ettei elimistö pysty poistamaan sitä riittävän nopeasti. Tiedetään, että on olemassa myös geneettisiä riskitekijöitä Alzheimerin taudille. Esim. etanoliaineenvaihduntaan liittyvä ALDH2-entsyymin koodaavassa geenissä oleva mutaatio näyttäisi altistavan myöhöisvaiheen Alzheimerille. Myös Apoe-nimisen proteiinin perinnöllinen muoto Apoe4 lisää riskiä sairastua Alzheimerin tautiin, sillä se hidastaa amyloidisakan poistumista aivoista. Apoe4 geenimuoto heikentää immuunipuolustusta lisäten monen tulehduksellisen sairauden esiintymisriskiä. Apoe4-geenimuotoa esiintyy kahdeksalla prosentilla maailman väestöstä, mutta noin 20 prosentilla suomalaisista. Apoe4-geenimuoto on havaittu olevan yleisempi Alzheimerin tautia sairastavilla muuhun väestöön verrattuna, ja se on yhdistetty Alzheimerin tavallista varhaisempaan puhkeamiseen. ApoE4-geeni saattaa jopa nelinkertaistaa Alzheimerin taudin riskin ja kahden ApoE 4-geenin kantajien sairastumisriski saattaa olla jopa 15 kertaa muuta väestöä suurempi. Saman geenin APE E2-variantti puolestaan pienentää sairastumisriskiä. Alzheimeriin liittyy lisäksi kolme geenivirhettä, jotka aiheuttavat sen, että niiden kantajat sairastuvat tautiin. Nämä tapaukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia; Suomessa niitä tunnetaan joitakin kymmeniä.

Positiivista vaikutusta antibiooteista näyttäisi olevan Alzheimerin tautia sairastaville. Tutkijat havaitsivat vuonna 2016 tehdyssä tutkimuksessa, että plakki Alzheimer tautia sairastavien hiirten aivoissa väheni antibioottien saamisen jälkeen. Tämän lisäksi immuunivaste myös parani ja taudin eteneminen hidastui suolistoflooran muututtua. Tutkijat eivät tosin tienneet, johtuiko tämä vaikutus siitä, että antibiootit olivat tappaneet vahingolliset bakteerit vai siitä, että uudenlainen suolistofloora edistäisi muita suotuisia tekijöitä. Tutkijat ovat pitkään miettineet sitä, miksi Alzheimerin taudin esiintyvyys maailman eri puolilla muuntelee niin voimallisesti. Muuan cambridgelainen tutkijaryhmä keräsi 192 maasta tiedot ja vertaili tuloksia. Maiden lineaarinen korrelaatio oli selvä: köyhissä maissa, joissa on heikommat hygienianormit, esiintyy Alzheimerin tautia vähiten. Sitä vastoin rikkaammissa maissa, jossa hygienianormeja on enemmän, tautiakin esiintyi enemmän. Vaikka kyseessä ovat korrelaatiot ja asiaan liittyy monia muitakin tekijöitä, tutkijat uskaltautuivat vetää johtopäätöksen, että länsimaiden puhtausnormit lisäävät Alzheimerin taudin riskiä.

 

Kavala inflammaatio eli matala-asteinen tulehdus piilee sangen helposti kehomme syöväreissä lisäten ajan oloon merkittävästi elimistömme tulehduskuormitusta. Matala-asteista tulehdusta saattaa löytyä monestakin paikasta kehostamme, mutta tyypillisimmin se alkaa esim. suolistosta, suusta tai keskivartalon rasvakudoksesta. Alkuun et edes huomaa mitään oireita inflammaatiosta, mutta monet väärät valinnat – kuten pitkäaikainen stressi, tupakointi, huono nukkuminen, alkoholi, väärä ruokavalio, vähäinen liikunta – lisäävät elimistön oksidatiivista stressiä ja tulehduskuormaa sekä terveyttä tukevien antioksidanttivarastojen häviämistä. Jokaisen oman kehon sietokyky on yksilöllistä, mutta varmaa on se, että kun sietokyky ylittyy, alkavat suuret ongelmat ilmaantua hyvinkin kongreettisesti elimistöösi. Seurauksena saattaa olla mm. rasvamaksa, kroonisia kipuja, kohonneet sokeri- ja verenpaine arvot, masennusta, Alzheimerin tautia, nivelvaurioita ja sydäninfarkti.

Tutkimuksissa on havaittu, että kehomme merkittävin ja aktiivisin matala-asteisen tulehduksen syntyalue sijaitsee vatsaontelon sisäelinrasvassa eli viskeraalisessa rasvakudoksessa. Matala-asteinen tulehdus on tila, jossa esim. rasvakudoksesta erittyy tulehdusta lisääviä välittäjäaineita. Kun rasvakudoksen määrä kasvaa, lisääntyy myös tulehdusta edistävien välittäjäaineiden pitoisuus ja vastaavasti tulehdukselta suojaavien välittäjäaineiden pitoisuus vähenee. Vaikka matala-asteinen tulehdus itsessään onkin oireeton, voi se vaarallisesti vaikuttaa esim. lihavuuden, tyypin 2 diabeteksen, metabolisen oireyhtymän tai sepelvaltimotaudin taustalla. Metabolista oireyhtymää varsin usein edeltää merkittäviä riskitekijöitä, joita ovat mm. painonnousu, tupakointi ja verenpaineen kohoaminen. Tutkimusten mukaan korkea tulehdusindeksi nostaa jopa 32 prosenttia sydän- ja verisuonitaudin riskiä. Masennuspotilailla on huomattu 30 prosentin nousu aivojen tulehdusta osoittavissa merkkiaineissa verrattuna masennusta potemattomiin henkilöihin.Tulehdus on merkittävässä roolissa tutkimuksen mukaan myös neurodegeneraatiossa ja Alzheimerin taudin synnyssä ja progressiossa.

Adiponektiini on rasvakudoksesta verenkiertoon erittyvä hormoni, joka lisää insuliiniherkkyyttä ja vaikuttaa edullisesti verenkiertoelimistöön. Tätä hormonia pidetään yleisesti suojaavana välittäjäaineena, joka hillitsee matala-asteista tulehdusta ja toimii merkittävänä säätelijänä tulehdusta kohottavien ja estävien välittäjäaineiden verkostossa. Tulehdusmerkkiaineet ovat hyvin monissa tieteellisissä tutkimuksissa osoittautuneet monien uusien sairauksien riskin osoittajiksi, mutta silti tulehdusmerkkiaineiden testaaminen mittaamalla ei ole muodostunut potilastyössä vielä rutiininomaiseksi. Matala-asteine tulehdus ei kuitenkaan yksin aiheuta sairauksia, mutta se on mukana synnyttämässä koko joukon vakavia, kroonisia ongelmia sairauksien muodossa elimistöömme.

Matala-asteinen tulehdus voi samoin pahentaa jo olemassa olevien sairauksien oireita. Se pystyy pahentamaan mm. nivel- ja selkäkipuja, astmaa, reumaa, suolistosairauksia, syöpää, ateroskleroosia, fibromyalgiaa, masennusta, MS-tautia, yms. Onneksi kuitenkin useiden sairauksien oireita kyetään hidastamaan ja hoitotasapaino parantuu, kun puututaan matala-asteiseen tulehdukseen sammuttamalla kehomme viheliäiset tulehduspesäkkeet. Eräs merkittävimmistä matala-asteiseen tulehdukseen vaikuttavista tekijöistä on syömämme ravinto. Väärät valintamme ruoan suhteen voivat aktivoida tulehdussoluja muodostaen näin voimakasta syömisen jälkeistä tulehdusta. Mikä sitten on tulehdusruokaa? Sellaisia ovat mm. pikaruoat, hiillostetut ja käristetyt ruoat, mutta samoin myös esim. kotona väärillä rasvoilla kuumennettu sekä liian kuumalla lämpötilalla valmistettu ruoka.

Ihmisten ylipaino ja erityisesti keskivartalolihavuus sekä metabolinen oireyhtymä muodostavat selkeän yhteyden matala-asteisen tulehduksen kehittymiseen. Yksistään lisääntynyt rasvakudoksen määrä aiheuttaa monien tulehdustekijöiden ja tulehdusvälittäjäaineiden erittymisen verenkiertoon. Lisäksi vatsaontelon rasva on hyvin altis tulehtumaan, mutta asiaan vaikuttavat myös geenimme. Vatsarasvan tulehdusta kuormittavat voimakkaasti entisestään väärät ravintotekijät tai muut tulehdusta lisäävät tekijät. Kiputiloihin, aineenvaihdunnan häiriöihin ja matala-asteiseen tulehdustilaan liittyy monasti tärkeiden mikroravintoaineiden ja antioksidanttien puutosta. Kun saamme ruokavaliostamme riittävästi tarvitseviamme vitamiineja ja suoja-aineita ja kehomme antioksidanttikapasiteetti on kunnossa, ei tulehduskuormitus pysty kasvamaan ongelmia tuottavan suureksi. Monien tutkimusten mukaan useiden vitamiinien ja beetakaroteenin saannilla tuntuisi olevan huomattava vaikutus kehon matala-asteisen tulehdustilan sekä metabolisen oireyhtymän synnyn kanssa.

Liikunnalla on monia hyödyllisiä vaikutuksia kehoomme, mutta liika liikunta voi kääntyä keholle rasitukseksi. Erittäin kovatehoinen liikunta voi lisätä tulehdusta ja aikaansaada hapetusstressiä. Esim. maratonjuoksijoilla on havaittu elimistössä huomattavasti enemmän haitallista hapetusstressiä kuin vain kohtuudella liikkuvilla. Samoin vain hyvin vähän liikkuvilla on melkein poikkeuksetta elimistössä lisääntynyt haitallisen tulehduksen määrä, kuin säännöllistä ja kohtuullista liikuntaa harrastavalla. Infektiot, piilevät ruoka-aineallergiat sekä altistumiset myrkyille ja homeille lisäävät matala-asteista tulehdusta. Altistuminen homesienille voi laukaista tai pahentaa jo olemassa olevaa astmaa. Huonosti hoidettu keuhkoputkentulehdus tai angiina voi myöhemmin laukaista pitkäkestoisen tulehduksen. Aikaisemmin sairastetut infektiot jättävät elimistöömme jäljet ja synnyttävät verisuonien sisäseinämän endoteeliin monasti lievän vaurion. Jos sitten myöhemmin kehoomme syntyvä tulehdustauti – esim. flunssa – voi tämän seurauksena tulehduttaa pahentaen vaurioituneeseen verisuoneen syntyneen seinämäplakin aiheuttaen jopa infarktin.

Ihmisen suolistossa on usein myös matala-asteisia tulehduspesäkkeitä ja näin suolisto toimii elimistömme laajemman tulehduskuormituksen tyyssijana. Sekä hyvin hyödyllisiä että haitallisia bakteereita asuu muutaman kilon määrä paksusuolessa. Osa suoliston haitallisista bakteereista muodostaa voimakasta tulehdusta lisäävää lipopolysakkaridia (LPS) kuollessaan. LPS on rasvan ja suurimolekyylisen hiilihydraatin muodostama molekyyli, jollaisia on varsinkin gramnegatiivisten bakteerien ulkokuoressa. Haitallinen LPS imeytyy verenkiertoon lymfanesteen kautta ja etenee näin kehon rasva- ja maksasoluihin, joissa aiheutuu tulehdusreaktio. LPS on endotoksiini eli myrkkyaine, joka vapautuu bakteerin hajotessa; tämä lisää tulehdusta sekä haitallista vuotava suoli-oireyhtymää.

IBD (inflammatory bowel disease) eli tulehduksellisissa suolistosairauksissa – kuten colitis ulcerosa (haavainen paksunsuolentulehdus) ja Crohnin tauti (regionaalinen enteriitti) – käytetään ulosteen kalprotektiinia sairauksien diagnostiikassa.Kalprotektiini on pääosin neutrofiilisolusta (veressä esiintyvä valkosolu eli leukosyytti) peräisin oleva valkuaisaine, jonka määrä ulosteessa kohoaa suoliston tulehduksen yhteydessä. Sillä on helppo seurata taudin aktiivisuutta.

Myös laihoillakin ihmisillä – varsinkin jos syövät tulehdusruokaa, liikkuvat vähän ja polttavat tupakkaa – voi esiintyä voimakasta matala-asteista tulehdusta. Suoliston ja nivelten lisäksi tulehdusta voi esiintyä samoin sidekudoksessa. Esim. fibromyalgikoilla voi olla voimakkaita kipuja, jotka johtuvat elimistössä piilevästä tulehdustilasta. Fibromyalgikon tulehdus on usein sidekudoksessa, jossa taas on paljon hermoja; tämä saa kivun tuntumaan voimakkaalta. Kivun tarkoitus on varoittaa elimistöä sitä uhkaavasta tai kohdanneesta vaarasta. Kipu voi kroonistuessaan nostaa verenpainetta, lisätä sydämen ja keuhkojen kuormitusta sekä supistaa verisuonia. Monet kipukroonikot kärsivät univaikeuksista sekä ahdistuksesta ja väsymyksestä. Kaikkiaan noin miljoona ihmistä kärsii Suomessa kroonisista kivuista. Kroonisista kivuista yleisemmät ovat selkäkivut, nivelkivut, hermonpuristus- tai hermovauriokivut sekä päänsäryt ja migreeni. CRPS-oireyhtymä voi johtaa myös kroonisiin, voimakkaisiin kipuihin sekä ”vaeltavaan” kiputuntemuksiin.

Maailmalla eri tutkimuksissa on yhteneväisesti todettu, että useimpien kiputilojen taustalla on oksidatiivinen stressi ja antioksidanttien puutos, joka johtaa sitten voimakkaaseen tulehduskuormitukseen. Elimistön tulehdustila aktivoi useita kivun välittäjäaineita sekä kipuihin osallistuvia yhdisteitä. Yksi sellainen on yhdeksästä aminohaposta koostuva, verisuonia laajentava proteiini, bradykiniini. Bradykiniini on mukana kivun mekanismissa; se aiheuttaa kipua, kun se stimuloi kipuhermopäätteitä aiheuttaen näin kivun tunteen. Bradykiniini vapauttaa prostasykliiniä ja typpimoniksidia, jotka laajentavat verisuonia.

 

Tampereen Raatihuone valmistui vuonna 1890.

”Loppiaispäivä muodostui varmaan huomattavaksi merkkikohdaksi kaupunkimme musikaalisten olojen historiassa. Onhan Tampereen orkesterikysymys ollut jo vuosikymmeniä sellaisena haaveena, joka on näyttänyt mahdottomalta toteuttaa, vaikka täällä yleisön keskuudessa on orkesterimusiikkia hartaasti kaivattu. Orkesterin perustaminen on nyt kuitenkin tapahtunut tosiasia, ja tämä orkesteri osoitti heti esittäytyessään olevansa myös oikeutettu elämään.”

Näin kuvailee 8.1.1930 Tampereen Sanomissa nimimerkki ”E.P.” kirjoituksessaan kaksi päivää aikaisemmin pidetystä Tampereen orkesterin ensikonsertista, joka järjestettiin Tampereen Raatihuoneen juhlasalissa. Täysin tyhjästä ei tämäkään orkesteri syntynyt kaupungissamme, jossa kuitenkin jo 1800-luvun puolivälistä lähtien oli monin tavoin yritetty synnyttää säännöllisempää musiikkiharrastusta, kuten mm. erilaisia soittokuntia ja pienimuotoisempia orkestereita. Tampereen Soitannollisen Seuran orkesteri toimi kaupungissa vuosina 1878-1887. Soitannollisen Seuran parikymmenhenkinen soittajakuntaa koostui Ernst Schnéevoigtin johtamasta puoliammattilaisorkesterista.

Arkkitehti Georg Wilhelm Ismael Schreck.

Tuohon aikaan Tampereen kaupungin merkittävin ja edustavin musiikkisali löytyi Raatihuoneesta. Arkkitehti Georg Wilhelm Ismael Schreck (s. 25.2.1859 Hämeenlinna ja k. 15.3.1925 Tampere) suunnitteli uusrenessassityylisen raatihuoneen, joka valmistui vuonna 1890 Kauppatorin varteen Tampereelle. Georg Schreck oli perustamassa Otra Oy:tä (Tampereen Rakennuskonttori). Hän omisti Tampereella talon osoitteessa Hallituskatu 25 sekä Ylöjärvellä Pohtolan kartanon. Musiikkitilana Raatihuoneen juhlasalin akustiikkaa oli kiitelty runsaasti ja tämä sali pysyikin aina 1960-luvun alkupuolelle asti merkittävänä tamperelaisen musiikkielämän keskuksena. Tampereelle saatiin vierailulle myös kansainvälisiä esiintyjiä jo 1890-luvulla. Kahdesti Raatihuoneen juhlasalissa esiintyi esim. amerikkalainen Fisk Jubilee Singers-yhtye. Yhtyeen molemmat konsertit vetivät salin täyteen kuulijoita.

Vuonna 1871 Fiskin yliopistolla (Nashville, Tennessee) oli pahoja taloudellisia vaikeuksia ja yliopiston konkurssin ja sulkemisen välttämiseksi Fiskin rahastonhoitaja, lähetyssaarnaaja ja musiikinjohtaja George L. White keräsi yhdeksänhenkisen opiskelijakuoron esiintymään konserteissa ja keräämään rahaa yliopistolle. Alkuperäisessä kokoonpanossa Whiten lisäksi lauloivat neljä tummaihoista miestä – Isaac Dickerson, Thomas Rutling, Ben Holmes ja Greene Evans – sekä viisi tummaihoista naista – Ella Sheppard, Maggie Porter, Eliza Walker, Minnie Tate ja Jennie Jackson. Ryhmän alkuperäinen ohjelmisto koostui lähinnä perinteisistä hengellisistä lauluista, mutta mukana oli myös joitakin Stephen Collins Fosterin (s. 4.7.1826 ja k. 13.1.1864) kaikkiaan 200 laulusta.

Fisk Jubilee Singers.

Ryhmä ja heidän pastorinsa, Henry Bennett, löysivät ryhmän nimen Raamatun kolmannesta Mooseksen Kirjasta (Laviticus), luku 25, jakeet 8-13: ”Ja laske seitsemän vuosiviikkoa: seitsemän kertaa seitsemän vuotta, niin että seitsemän vuosiviikon aika on neljäkymmentä yhdeksän vuotta. Ja seitsemännessä kuussa, kuukauden kymmenentenä päivänä anna pasuunan raikuen soida; sovituspäivänä antakaa pasuunan soida koko maassanne. Ja pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaillensa ja sukunsa luo. Riemuvuosi olkoon teille viideskymmenes vuosi; älkää silloin kylväkö älkääkä jälkikasvua leikatko, älkääkä poimiko, mitä leikkaamattomissa viinipuissa on kasvanut. Sillä se on riemuvuosi, se olkoon teille pyhä; pellolta syökää sen sato. Riemuvuotena saa jokainen teistä palata perintömaillensa.” Nimi ”Jubilee Singers” istui ryhmälle, koska suurin osa Fiskin yliopiston opiskelijoista ja heidän perheistään olivat vasta vapautettuja orjia. Ryhmä kiersi alkuun Yhdysvaltojen kaupunkeja junalla matkustaen konsertoimassa ja saivat kerättyä ensimmäisellä kiertueellaan 40 000 dollaria Fiskin yliopistolle.

Yhtyeen koko kasvoi vuonna 1873 yhdeksitoista hengeksi ja esiintymiskiertueet ulottuivat jo Englantiin ja Eurooppaan asti; tällä kiertueella kerättiin jo Fiskin yliopistolle 150 000 dollaria rahaa. Alkuperäinen Jubilee-laulajien kokoonpano hajosi vuonna 1878, mutta jo seuraavana vuonna George L. White ja laulaja Frederick Jeremiah Loudin (s. 1.1.1836 Charlestown, Ohio ja k. 3.11.1904 Ravenna, Ohio) perustivat lauluryhmän uudestaan. Yhä tänäkin päivänä Jubilee Singers esiintyy Fiskin yliopiston opiskelijoiden kiertueyhtyeenä. Vuodesta 2000 lähtien ryhmässä on ollut 14 laulajaa.

Raatihuoneen salin keräsivät ääriään myöden täyteen vuosisadan vaihteen molemmin puolin pidetyt, Johan Christian Julius ”Jean” Sibeliuksen (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) johtamat orkesterikonsertit. Ensimmäinen Jean Sibeliuksen vierailukonsertti Tampereelle pidettiin Raatihuoneella tammikuussa 1898. Maria Sibelius, Jean Sibeliuksen äiti oli juuri kuollut 29.12.1897. Maria asui yhteystaloudessa opettajatyttärensä, Lindan, kanssa Tampereella. Aamulehti mainitsi Raatihuoneen konsertista: ”...olikin saapunut tupa aivan ahdinkoon asti täyteen; viimeksi tulleitten täytyi palata tyhjin toimin takaisin, kun eivät saaneet paikkoja.” Sibeliuksen seuraava vierailukonsertti Tampereen Raatihuoneella toteutui 21.3.1903; tätä konserttia olikin kaupungissa jo kauan odotettu ja paikallinen Aamulehti kirjoitti odotuksista: ”juhlatilaisuus, jommoista täällä aniharvoin sattuu”. Ja lehti jatkaa Sibeliuksesta: ”nerokas säveltäjä tarjosi kuultavaksi parhaita luomiaan täkäläisen orkesterin ja musikaalisen seuran sekaköörin avulla”. Konsertti alkoi Jean Sibeliuksen ensimmäisellä sinfonialla ”sitten kuin säveltäjä ensin oli otettu vastaan myrskyisillä suosion osoituksilla ja kunniasoitolla”. Yhtä suurella antaumuksella säveltäjä Sibeliusta odotettiin vierailulle kahta vuotta myöhemmin Tampereen Raatihuoneelle vuonna 1905.

Vuosina 1898-1901 toimi Tampereen Orkesteriyhdistyksen kapellimestarina Helsingin Orkesteriyhdistyksen vuonna 1882 perustanut, Robert Kajanus (s. 2.12.1856 Helsinki ja k. 6.7.1933 Helsinki). Aluksi Helsingissä säveltäjä, urkuri ja kapellimestari Friedrich Richard Faltini (s. 5.1.1835 Danzig ja k. 1.6.1918 Helsinki) ohjauksessa musiikin teoriaa ja sävellystä sekä sen jälkeen Leipzigissä, Dresdenissä ja Pariisissa opintojaan jatkanut Kajanus nähtiin Tampereella paljon useammin, kuin Sibeliusta konserttien johtajana. Robert Kajanus oli huomattava ja värikäs persoona suomalaisessa kulttuurielämässä aikanaan. Vuonna 1885 hän perusti orkesterikoulun sekä sinfoniakuoron vuonna 1888. Kajanus tunnettiin erityisesti Jean Sibeliuksen sävellysten tulkitsijana. Kajanus sai vuonna 1908 professorin arvonimen.

Kapellimestari Robert Kajanus.

Keväällä 1897 käytiin katkera kamppailu Helsingin yliopiston musiikin harjoitusmestarin viran täyttämisestä Robert Kajanuksen ja Jean Sibeliuksen välillä. Richard Faltinin puheenjohtajana johtama asiantuntijalautakunta asetti Sibeliuksen ensimmäiselle sijalle lausuen mm.: ”Sibeliuksen tasoinen säveltaiteilija olisi tosi kaunistus mille yliopistolle hyvänsä”. Kajanus loukkaantui arviosta, jonka mukaan Sibeliuksen sävellystyötä arvostettiin valtakunnallisesti tärkeäksi ja hänen sävellyksiinsä ei kohdistettu enää odotuksia, vaan hänen uusimpia teoksia moitittiin jopa taantumuksellisiksi. Professorit antoivat konsistorissa ääniä Sibeliukselle 25 ja Kajanukselle vain kolme ääntä.

Robert Kajanus ei tyytynyt konsistorin päätökseen, vaan teki asiasta valituksen. Valituksessaan hän ylisti omia saavutuksiaan ja piteli pahoin säveltäjä Sibeliusta. Näin Kajanus kirjoitti: ”Voisi luulla, että lautakunta oli suosittelemassa Herra Sibeliusta jonkinlaisen säveltäjänpalkan tai -avustuksen nauttijaksi eikä Yliopiston musiikinopettajan toimeen”. Sibeliusta hän sivalsi vielä: ”helpoin tehtävä mikä orkesterinjohtajan osaksi voi tulla, on omien sävellysten johtaminen”. Sibelius ei provosoitunut Kajanuksen valituksesta, keväällä 1897 hän kuitenkin kirjasi omiin muistiinpanoihinsa: ”Eikö aurinko enää koskaan paista? Totuuden ja levon aurinko – rauhan aurinko. Yksinäsi saat seistä tässä maailmassa. Älä odota sympatiaa keneltäkään. Älä usko kenenkään vilpittömään ystävyyteen. Ainoa joka Sinulla oli – jätti sinut kun usko petti. Ei hän Sinua kumminkaan tapa – siihen hän on liian jalo. Ehkä minä uskon hänestä enemmän kuin hänessä on. Silloinhan minä olen rikkaampi.”

Kajanus toimitti valituksensa kanslerinvirastoon ja yliopiston vt. kansleri, Suomen suuriruhtinaskunnan ministerivaltiosihteeri ja kenraali Woldemar Carl von Daehn (s. 20.2.1838 Sippola ja k. 28.12.1900 Rooma) teki lopulta konsistorin ehdollepanosta poikkeavan päätöksen. Sibeliuksen kiitollisuus ja ystävyys Kajanusta kohtaan oli tapahtuman jälkeen ymmärrettävästi varautunutta ja epäluuloista. Robert Kajanus nimitettiin yliopiston virkaan, mutta hän ei koskaan päässyt orkesterinjohtajan alemmuudentunteesta Sibeliuksen rinnalla. Sitaatti Kajanukselta: ”Minä olen vain taiteen isvosikka. Pääasia että neroille on vaunut valjastettuina.”

Tapani Kärkönen.

Tampereella on aina ollut hyvin suosittua vapaa kansansivistys. Varsinkin kirjastot ovat muodostuneet aikain saatossa hyvin merkittäviksi paikoiksi peruspilareiksi kaupunkilaisten sivistyselämän vaalinnassa. Vuoden 1836 lopussa perustettiin Sällskapet för Låne Bibliothek i Tammerfors Stad eli Tampereen kaupungin lainakirjastoseura, joka tiettävästi on kaupunkimme ensimmäinen lainakirjasto. Kirjaston tuli olla kaikkien kaupungin kansalaisluokkien sekä maalaistenkin käytettävissä seuran sääntöjen mukaisesti. Lainakirjastoseuran jäsenet maksoivat kirjoittautumismaksuna kaksi riikintaalaria ja tämän ohella lisäksi lainausmaksua neljä killinkiä viikossa. Työväen, kisällien ja oppipoikain tuli suorittaa lainausmaksua joko riikintaalari vuodessa tai neljä killinkiä kuukaudessa sekä kaikkien muiden kirjaston käyttäjien kahdeksan killinkiä viikossa.

Lainakirjastoseuran jäsenet olivat kirjojen lainaksi saamisessa etuoikeutettuja. Kirjasto kattoi tuolloin noin kaksisataa sidosta, joista lainakirjastolle oli lahjoittanut peräti 83 teosta Tampereen Frenckellin paperitehtaan tehtailija Johan Christopher Frenckell (s. 22.6.1789 Turku ja k. 16.4.1844 Helsinki). Ensimmäisenä lainakirjaston hoitajana toimi Piikkiössä syntynyt kirjansitoja Anders Lemlin (s. 15.3.1792 ja k. 11.1.1859). Lemlin edusti käsityöläisiä ja oli myös Tampereen kaupunginvanhimpana vuodesta 1831 lähtien elämänsä loppuun asti; Anders Lemlin kuoli keuhkokuumeeseen vuonna 1859 ja on haudattu vaimonsa – Maria os. Ollonberg, kuollut vain 35-vuotiaana 18.8.1833 - kanssa samaan hautaan Tampereen vanhimmalla hautausmaalla Aleksanterin kirkon puistossa. Hautakiven – muistokiven pystytty haudalle Tampereen säästöpankki - takaosassa lukee teksti: ”Tampereen säästöpankkien perustaja”. Muistokivi kunnioittaa Anders Limlin innokkuutta säästöpankkiaatteen väsymättömänä kannattajana, joka alkujaan lahjoitti pankin pohjarahastoon sata (100) ruplaa. Tämä oli aikoinaan lähes puolet pankin alkupääomasta. Pankin alkutaipaleen käynnistysvaikeuksien vuoksi Anders Limlin lainasi pankille vielä yli kaksisataa (200) ruplaa omia varojaan, ja samalla Limlin toimi myös säästöpankin ensimmäisenä hoitajana. Vuoden 1844 jälkeen ei löydy tietoja Tampereen kaupungin lainakirjaseuran toiminnasta.

Tampereen kaupungin yleisistä kirjastoista isoin ja merkittävin oli Tampereen Kansankirjasto, josta myöhemmin tuli Tampereen kaupunginkirjasto. Tämän kirjaston toiminta pyörähti käyntiin vuonna 1861. Lainaan tähän kirjastomies Tapani Kärkösen (1833-1906) tekstiä tämän kirjaston historiasta:

”Tampereen kaupungin lainakirjaston synnyinhetkeksi voi sanoa sitä kokousta, joka pidettiin seurahuoneessa huhtikuun 5 p:nä 1861. Johtokuntaan valittiin hrat piirilääkäri N. Idman, rehtorit A. F. Rosendahl ja B. A. Reinholm, maisteri A. Hilden, nimituomari F. Procopé, kelloseppä O. Mansner ja varapostinhoitaja F. W. Wessman. Kehoitus kokoukseen tapahtui viimemainitun toimesta, sillä hän suosi erittäin hartaasti työkansan tiedoilla kartuttamista ja sivistystä. Puheenjohtajaksi valittiin toht. Idman, joka siinä virassa pysyi kuolemaansa asti ja johti tarkalla osanottavaisuudella kirjastoon kuuluvia asioita. Kirjaston vaikutukseen tultua olivat mainitut hrat edelleen varsinaisena johtokuntana. Kirjasto perustettiin ja ensi vuosina kunnossa pidettiin jäsenmaksuilla, joka oli markka vuodessa. Tällöin oli jo kirjaston jäseniksi yhtynyt 73 henkeä. Tässä perustavassa kokouksessa ilmoitettiin seuraavat kirjaston hyväksi tulleet lahjat: sitä varten pidetyissä arpajaisissa 974 m. 16 p., kontt. Zagel 16 m., nimittämätön 15 kirjaa ja tehtaan isäntä W. v. Nottbeck 100 kirjaa. Näistä kirjoista, jotka ovat vähäisiä Isämeidän selityksiä, on vielä noin 70 kappaletta jälillä. Kirjoja lainaksi päätettiin antaa kaikille maksutta. Tämä määräys pienemmällä poikkeuksella on voimassa pysynyt tähän asti ja on tietysti enemmän kuin mikään muu hyväntahtoisuus suuressa mitassa edistänyt lukemista. Kuukaus myöhemmin pidetyssä kokouksessa ilmoitettiin että kirjoja on ostettu 615 markan 68 pennin arvosta. Kirjojen lainaus alkoi toukokuun 20 p:nä ja lainaajina olivat hrat maist. Hilden ja postinhoitaja Wessman, jotka sen työn toimittivat palkatta.”

Kirjastonhoidosta kerrottiin seuraavasti: ”Kirjojen lainaus toimitettiin n.s. ”huutojärjestelmällä”. Kirjastonhoitaja saneli kirjain nimiä, jolloin halukkaat ilmaisivat toivomuksensa kädellään viittaamalla. Että varttuneemmat henkilöt tällöin olivat tilaisuudessa saamaan mieleisiään kirjoja, on selvää. Jonkun mieleisen ’muotikirjan’ (esim. ’Miten kopeekka kasvoi tuhanneksi ruplaksi’, ’Pruukinpatruuna Aataminpoika l. Kussas asut’, ’Genoveva’, tai ’Kaasemin tohvelit’) saatavana ollessa taas useamman sitä tavoitellessa syntyä äänekäskin huuto: ’Saanko minä, saanko minä.’  Alkuperäisimmässä lainaustavassa merkittiin lainaajan joka kerta uusiutuva numero lainattavan kirjan sisäkanteen liimatulle paperiarkille.”

Kirjastoseuran ylläpitämä kirjasto aiheutti heti alkuun varsin huomattavat lainausmäärät parina  ensimmäisenä vuotenaan. Vuonna 1861 lainauksia tehtiin 9 762 kappaletta ja seuraavana vuonna 9 563. Sen jälkeen lainausmäärät selvästi pienenivät ollen keskimäärin vuosina 1863-1866 vain 5 818. Yleisömääriä leikkasi mm. kirjaston siirto ahtaampiin tiloihin. Lopulta keväällä 1867 kirjasto oli kokonaan suljettava nälkävuoden vuoksi, koska käytännössä kukaan ei pystynyt maksamaan kannatusmaksuja kirjastolle.

Kirjasto saatiin uudelleen herätettyä eloon syksyllä 1870. Kaupunkilaisten yleisessä kokouksessa valittiin kirjastolle johtokunta, jonka tehtävä oli kerätä kirjastolle varoja arpajaisilla, iltamilla ja rahankeruulla. Sellainen rahankeruu jatkui sitten usean vuoden ajan ja näin saatiin kerättyä pari kolmesataa markkaa vuodessa. Vapaaehtoinen lainausmaksu otettiin kirjain lainauksessa käyttöön; uusia kirjoja lainattiin etupäässä henkilöille, jotka maksoivat 5-10 penniä lainatulta kirjalta. Näin kirjasto toimi vuodet 1871-1877. Keskimäärin lainausmäärät olivat tuona aikana 7 478 lainausta vuodessa.

Vasta kun lainakirjaston yhteyteen perustettiin lukusali vuonna 1877, alkoi selvästi uusi aikakausi kirjaston historiassa. Samoihin aikoihin Tampereen kaupunki otti kirjastolaitoksen haltuunsa ja kirjaston tarvitsemat varat – kaikkiaan 5 000 markkaa - kaupunki kattoi anniskeluvaroilla. Tästä syystä myös kirjastomaksuista voitiin luopua. Kirjastoseura oli vuosina 1861-1864 ylläpitänyt Tampereella työmiesten lukuseuran perustamaa lukusalia, jossa oli mahdollista käydä lukemassa mm. kaikkia silloisia suomalaisia sanomalehtiä sekä Helsingfors Dagbad-lehteä. Lukuseuran salissa toimi hetken aikaa vuonna 1862 myös lauluseura, jota johti kanttori Wahlberg. Tätä kirjastoseuran lukusalia jatkoi vuonna 1866 Pumpulitehtaan työntekiäin seura; tämän lukusalin perusti itse tehtaan patruuna, Wilhelm von Nottbeck.  

Vuodesta 1878 lähtien Tampereen kaupunginvaltuusto myönsi yhteisen määrärahan sekä lukusalille että kirjastolle. Alkuun tämä määräraha oli 3 000 markkaa vuodessa usean vuoden ajan, mutta vähitellen summaa kohotettiin 10 000 markkaan vuodessa vuodesta 1905 alkaen ja 16 200 markkaan vuonna 1910. Nämä kirjastolle korvamerkityt varat otettiin säännöllisesti kaupungin anniskeluvaroista. Koska varat tulivat anniskeluvaroista, ei kirjastolaitosta pidetty pysyvänä kaupungin laitoksena. Kirjastolaitoksen tuloja ja menoja ei siksi merkitty kaupungin tileihin; sitä kohdeltiin ikään kuin itsenäisenä laitoksena, jolle kaupunki valitsi johtokunnan sekä tuki toimintaa taloudellisesti. Ensimmäisen kerran kaupungin kirjaston menot ja tulot on merkitty kaupungin tileihin vuonna 1903, mutta sen jälkeenkin kirjaston varat olivat vielä ”erillisiä” varoja.

Vuonna 1879 Tampereella kirjasto sijoitettiin kauppaneuvos Hammarénin taloon osoitteessa Kuninkaankatu 22. Tässä samassa osoitteessa lukusali oli toiminut jo parin vuoden ajan. Samasta ajankohdasta lähtien kirjasto oli auki joka arki-ilta. 1890-luvulla lukusalia alettiin pitää auki myös aamupäivisin. Seuraavaksi kirjasto ja sen mukana lukusali sai siirron vuonna 1891 nahkuri Salmisen taloon, joka sijaitsi Puutarhakatu 23:ssa. Tässä osoitteessa kirjasto ja lukusali toimivatkin sitten aina uuden kirjastotalon valmistumiseen asti Tammerkosken rannalle vuonna 1925. Tampereen kaupunginvaltuusto teki päätöksen toisesta lukusalista vuonna 1898, joka päätettiin perustaa Kyttälän kaupunginosaan. Sanomalehtien lukeminen yleistyi suurlakon jälkeen voimallisesti, että myös Tammelaan ja Amuriin perustettiin omat lukusalit.

Kirjastolaitos sai Tampereella ensimmäiset sääntönsä vuonna 1892. Vuoden 1899 lisätyin muutoksin nämä säännöt olivat voimassa vuoteen 1921 saakka. Tuolloin kirjaston nimi muutti virallisesti Tampereen kaupunginkirjastoksi ja kirjasto sai tuekseen aivan uudet säännöt. Vuosina 1870-1873 kirjastonhoitajana toimi lastenopettaja A. Lindroos. Lindroosia seurasi kirjastonhoitajan toimessa Tapani Kärkönen, joka hoiti tehtävää kuolemaansa saakka eli vuoteen 1906. Neiti Suoma Kärkönen – Tapani Kärkösen tytär – jatkoi tämän jälkeen tehtävässä. Suoma Kärkönen oli jo aikaisemminkin avustanut isäänsä kirjastonhoitajan apulaisena. Vuonna 1920 virkain uudelleenjärjestelyissä neiti Suoma Kärkönen siirtyi kirjastonhoitajan apulaisen toimeen kirjastossa.

Monipuolinen kansansivistyksen harrastaja ja kirjastomies Tapani Kärkönen syntyi köyhiin olosuhteisiin torpparin poikana Savossa, Sulkavalla 24.9.1833. Nuoruudestaan lähtien hän joutui elättämään itsensä raskailla töillä, kuten ulkotyömiehenä seitsemän vuotta isänsä kanssa Saimaan kanavan rakennustyömaalla vuodesta 1846 lähtien, merisotamiehenä Krimin sodan aikoihin vuosina 1854-1858 ja tehtaan työntekijä pellavatehtaalla. Vuonna 1858 Kärkönen muutti pysyvästi Tampereelle. Toimittajan tehtävät hän aloitti jo 1860-luvulla avustamalla Suometarta ja Sanomia Turusta-lehteä. Lahjakkaana ja sinnikkäänä Kärkönen tarmokkaalla itseopiskelulla hankki itselleen poikkeuksellisen laajan sivistyksen, jota hän myös pystyi hyödyntämään yhteiskunnan hyväksi monin eri tavoin. Hän toimi mm. sanomalehtien kirjeenvaihtajana, kymmeniä vuosia sunnuntaikoulun ja käsityöläiskoulun opettajana, Tampereen Sanomain ja sittemmin Aamulehden aputoimittajana, kunnallismiehenä, hartaana raittiustyöntekijänä ja suomalaisuusliikkeen aktiivina sekä ennen muuta Tampereen kaupungin kirjaston hoitajana vuosina 1973-1906. Tapani Kärkönen suomensi Karl Anton Wetterberghin salanimeä käyttäen Onkel Adamin kirjoittaman kirjan, Puulusikka (Jalander, Tampere 1882). Tapani Kärkönen on kuollut Tampereella 28.12.1906. 

 

Arkkitehti Carl Birger Federley.

Nimituomari Carl Berndt Federley ja Anna Maria Sirenin avioliitosta syntyi 17.2.1874 Helsingissä poika, Carl Birger Federley. Suku on vanhaa saksalaista ja sveitsiläistä perua. Federleyn perheeseen syntyi vielä vuonna 1876 tytär, Elsa. Birger Federley opiskeli koulunsa Helsingissä ja valmistui ylioppilaaksi Nya svenska läroverketista vuonna 1892.

Birger Federley jatkoi opiskeluaan Suomen Polyteknillisessä opistossa vuonna 1892 ja Federley valmistui opistosta arkkitehdiksi vuonna 1896. Vuonna 1898 Birger Federley alkoi piirtää kansallisromantiikan kauden arkkitehti Lars Eliel Sonckille (s. 10.8.1870 Kälviä ja k. 14.3.1956 Helsinki). Sonckin vanhemmat olivat kirkkoherra Knut Sonck ja Anna Rebecka Nordström. Jo 1890-luvulla Lars Sonck oli suunnitellut Ahvenanmaalle hirsirakennuksia ja huviloita, joiden muotokieli poikkesi aiemmista pitsihuviloista. 23-vuotiaana Lars Sonck voitti vuonna 1894 Turun Mikaelinkirkon suunnittelukilpailun. Muita kuuluisia suunnitelmia ovat mm. Tampereen Johanneksen kirkko (nyk. Tampereen tuomiokirkko), Kallion kirkko (1912) ja Mikael Agricolan kirkko (1935) Helsingissä, Hyvinkään parantola (1906), Jätkäsaaren sataman hallintorakennus (1929) Helsingissä, Pyhän Yrjön kirkko (1928) Maarianhaminassa, Kultaranta (1917) Naantalissa, Uuno Klamin kesähuvila (1945), Eiran sairaala (1905) Helsingissä, Jean Sibeliuksen Ainola (1904) sekä Alfred Kordelinin hautakappeli (1921) Raumalla. Lars Sonckille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1921 ja Suomen Arkkitehtiliiton kunniajäsenyys vuonna 1930.

Arkkitehti Lars Sonck.

Vuonna 1898 arkkitehdit Lars Sonck ja Birger Federley perustivat yhdessä arkkitehtitoimiston Helsinkiin ja saman vuoden syksynä arkkitehtitoimistolle avattiin vielä sivuosasto Tampereelle. Vielä samana syyskuussa 1898 arkkitehti Birger Federley päätti siirtyä Tampereelle ja perustaa kaupunkiin oman arkkitehtitoimistonsa. Vuonna 1902 syyskuun 26. päivänä hän meni naimisiin viipurilaisen Gertrud Helene Paciuksen (s. 18.3.1881 Viipuri ja k. 23.3.1959 Helsinki) kanssa ja heille syntyi kaksi lasta: Ann-Mari ja Berndt Ludvig. Federleyn perheen Tampereen koti sijaitsi Birger Federleyn suunnittelemassa Tampereen Osake-Pankin talossa, jossa perhe viihtyi kaksikymmentä vuotta. Samassa talossa sijaitsi myös Birger Federleyn arkkitehtitoimisto.

Arkkitehti Birger Federleyn tunnettiin hyvin hillityksi ja ystävälliseksi käytökseltään sekä miellyttäväksi luonteeltaan. Omilta työntekijöiltään hän saattoi kohdella toisaalta vaativasti, mutta toisaalta suurella ymmärryksellä. Itse hän esiintyi hillitysti ja hänen käytöksestään huokui seesteinen rauhallisuus; Federley pukeutui aina hyvin tyylikkäästi ja huolitellusti. Hänen siisteydestään kerrotaan, että häellä oli tapana vaihtaa puhdas paita ylleen kolme kertaa päivässä. Toisaalta tiedetään, että tarvittaessa Federleyn luonteesta löytyi myös temperamenttia ja särmää. Kun kaupunginviskaali ja varatuomari Karl Verner Palanderin taloa Kauppatorin – nykyisen Keskustorin - laitaan Tampereella suunniteltiin vuonna 1905 muutettiin Birger Federleyn alkuperäisiä suunnitelmia, ja talon toinen puoli rakennettiin arkkitehti Vihtori Heikkilän piirustuksia noudattaen, nosti sydämistynyt Federley oikeusjutun piirustustensa luvattomasta muuntamisesta. Federleyn suunnittelema jugendtalon itäinen osa valmistui jo vuonna 1901. Arkkitehti Vihtori Heikkilän suunnittelema rakennus on mm. Peltokadun ja Väinölänkadun kulmassa Tammelan kaupunginosassa Tampereella sijaitseva entinen Lidmanin leipomon – leipomo toimi aina 1970-luvun alkuun asti tässä talossa - talo, jossa nykyisin sijaitsee mm. lakiasiaintoimisto ja kreikkalainen ravintola Antika. Rakennuksen julkisivussa on persoonallisen torni, joka perimätiedon mukaan on vanha palovartijan torni, josta seurattiin puu-Tammelaa varsinkin kuivana aikana.

Arkkitehti Birger Federley toimi myös Tampereella kunnallispoliitikkona pitkään. Vuosina 1900-1901 Federley oli Tampereen kaupunginarkkitehti. Tampereen rahatoimikamarin jäsenenä Federley toimi vuosina 1903-1913 ja sisällissodan aikaan vuonna 1918 hän toimi rahatoimikamarin puheenjohtajana. Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen Federley oli vuosina 1910-1921 ja toimi eri komiteoissa asiantuntijajäsenenä sekä Tampereen kaupungin edustajana monilla kaupunkipäivillä. Kangaskauppias ja kauppaneuvos Frans Nikolai Tirkkosen (s. 5.4.1875 Tampere ja k. 17.12.1926 Tampere) kanssa Birger Federley matkusti syksyllä 1910 Lontooseen asti pyytämään lainaa paikalliselta pankilta Tampereen kaupungille. Lontoon pankki myönsikin Tampereelle merkittävän obligaatiolainan. Birger Federley vaikutti myös evankelisluterilaisten seurakuntien toimintaan mm. siten, että hänet valittiin Johanneksen kirkon – nyk. Tampereen tuomiokirkon – rakennuskomiteaa ja vielä sittemmin kirkon rakennustöitä valvovaksi arkkitehdiksi. Federley vaikutti kirkkohallintokunnan jäsenenä noin kymmenen vuoden ajan.

Arkkitehti Birger Federley lukeutui Tampereen Taideyhdistykseen, ja hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1909-1915. Federleyn suunniteltavaksi tuli vuonna 1913 Tampereen kaupungin ensimmäinen monumentaaliveistoksen, kuvanveistäjä Emil Wikströmi Pohjan neidon, teos- ja suihkukaivoryhmän allas- ja kaiderakennelmat. Birger Federleyllä oli keskeinen rooli Tampereen Teknillisessä seurassa, ja vuonna 1919 Federley kutsuttiin Teknillisen seuran kunniajäseneksi. Vapaa-aikanaan Federley oli hyvin innokas purjehtija ja Tampereelle asetuttuaan hän liittyikin heti Näsijärven Purjehdusseuraan; vuonna 1919 Federley sai myös Näsijärven Purjehdusseuran kunniajäsenyyden. Birger Federley oli samoin Tammerfors Konversationklubbin kunniajäsen vuodesta 1934 lähtien.

Rakennusmestari Karl Arvid Tuominen osti Tuomiokirkonkatu 3 osoitteesta tontin ja pyysi arkkitehti Birger Federleytä piirtämään tontilleen nelikerroksisen asuinrakennuksen, jonka tunnettuna ja huolellisesta jäljestä tiedettynä rakennusyhtiönä Tuomisen oma rakennusliike myös rakensi. Asuintalo suunniteltiin ja toteutettiin kolmessa eri jaksossa ja talon viimeinen osa valmistui vuonna 1914. Kaupunkilaiset kutsuivat myöhäisjugendia edustavaa taloa jo tuolloin Tuomisen kivimuuriksi. Aikaisemmin varsinkin Juhannuskylä ja Kyttälä olivat tunnettuja puutalohökkeleisteen, jossa rahvas asui ahtaasti ja vaatimattomasti. Kun puutaloja hiljalleen raivattiin näistä uuden asemakaavan tieltä, osa esim. Kyttälän asukkaista pääsi muuttamaan Armonkalliolle. Paikan nimi tulikin siitä, että asukkaat armosta saivat uudet asuinsijat. Juhannuskylääkin perattiin uuden rakennuskannan tieltä ja kaupunginosan suhteellinen väestönosuus kuitenkin laski väestönsiirtojen ja pienentyneiden perhekokojen vuoksi. Tuomisen kivimuurin tiilikatto muutettiin vuonna 1966 peltikatoksi ja rakennuksen sisätilat kohennettiin vuonna 1970 nykyaikaisia asumisvaatimuksia vastaaviksi.

Vuosina 1913-1923 arkkitehti Federley toimi Tampereen teknillisessä opistossa huoneenrakennus- ja perustamisopin opettajana sekä vuosina 1923-1933 hän toimi Teknillisen oppilaitoksen rakennusopin yliopettajana. Vuosisadan alkupuolella Birger Federleyn tyyli edusti jugendia, mutta ensimmäisen maailmansodan mentyä Federley siirtyi selvästi klassiseen tyyliin sekä teki uusia aluevaltauksia tehtävissä. Nyt loistavien huviloiden ja liiketalojen sijaan ilmestyivät piirustuspöydälle mm. työväen asuinrakennukset. Federley matkusti mielellään ulkomailla ja varsinkin opintomatkat olivat hänelle mieluisia. Enin osa hänen matkoistaan kohdistui Saksaan ja Pohjoismaihin. Terveydelliset syyt pakottivat Birger Federleyn hoidattamaan itseään ulkomailla vuoden 1918 tapahtumien jälkeen. Sisällisodan tapahtumat horjuttivat ja järkyttivät Birger Federleyn terveyden tilaa ja johtivat lopulta hänen luomisvoimansa vähitellen tapahtuneeseen heikentymiseen. Arkkitehti Federleyn heikosta terveydentilasta huolimatta hänen arkkitehtitoimistonsa työsti suunnitelmia Tampereella täydellä teholla.

Birger Federley jätti Tampereen taakseen ja muutti omien lastensa perässä Helsinkiin vuonna 1934. Arkkitehti Birger Federley kuoli 29.3.1935 kuudenkymmenenyhden vuoden iässä. Federleyn maalliset jäännökset lepäävät Helsingin Hietaniemen uudella puolen hautausmaalla.

Muita kuuluisia arkkitehti Birger Federleyn suunnittelemia kohteita Tampereella ovat esim. Tampellan insinöörien asunnot Tampellan alueella (1899, 1912), Pohjoismaiden Osuuspankkien talo Kauppakatu 9 (1902), Kymmenenmiehen talo Hämeenkatu 27 (1907), Laukonlinna Laukontori 6 (1907), Laivayhtiön talo Hämeenpuisto 6 (1908), Tampereen Telefooni Oy:n talo Hameenkatu 26 (1914), Nygårdin kartanon päärakennus Kuru (1914-1915), Tampereen Osake-Pankin talo Kauppakatu 7 (1916), Blomintalo Hämeenkatu 20 (1916), Lokomon johtajan asunto Hatanpään valtatie (1916), Tampereen kutomoteoll. Osakeyhtiön asuinrakennukset Palomäentie 1 ja 3 (1919), Lapinniemen tehtaan rakennuksia (1920-1921), Antaverkka Ylöjärvellä (1922), Liljeroosintalo Mariankatu 35 (1923), Pikilinna Aaltosenkatu 31-33 (1924), Svenska Samskolan-koulun oppilaskoti Mariankatu 41 (1926), Tampereen Säästöpankin talo Kauppakatu 14 (1902-1903, 1926), Tampereen Kirjapaino-Osakeyhtiö (Aamulehti) talo Hallituskatu 14 (1926), Hammareninkadun makasiinirakennus (1901), Vanhainkoti De Gamlas Hem Papinkatu 24 (1905), Kulkutautisairaala Koulukatu 9 (1909), Näsijärven purjehdusseuran paviljonki Pajasaari (1912), Elokuvateatteri Scala Hämeenkatu 24 (1914), Ratinanlinna (1928), Aitolahden kirkko (1928), Naulatehdas Ferrarian työväenasunnot Mäkipäänkadun ja Kullervonkadun kulma (1899), Lielahden tehtaan työväenasunnot (1917, 1924), Viinikan rivitalot (1919), Tampellan työväenasunnot Messukylässä ja Saukonmäessä.

Muita Birger Federleyn suunnittelemia kohteita maassamme ovat esim. Inkeroisten tehtaankirkko Kouvolassa (1910), Kemi-Yhtiön toimitusjohtajan asunto ja virkailijaklubi Karihaara Kemi (1921), Veljekset Åström Oy:n teollisuusrakennuksia Oulussa (1921-1923), Ruotsilan kartanon päärakennus Kiikassa (1924), Pohjoismaiden Yhdyspankin konttori Sauvosaari Kemi (1928) ja Porin kaupungin puhelinlaitos, nyk. Luontotalo Arkki (1928).

 

Väkiluvulla mitaten vuonna 1779 perustettu Tampereen kaupunki on Suomen kolmanneksi suurin kunta, jonka väkiluku on lähes 240 000 asukasta. Melkein puolet tamperelaisista asuvat vuokralla. Kaksioiden neliöhinnat liikkuvat Tampereella vaihteluvälillä 11,3 euroa neliöltä kuukaudessa 20,3 euroon neliöltä kuukaudessa. Halvimmat vuokrakaksiot löytyvät tämän mukaan postinumeroalueelta 33420 eli Lamminpäästä. Kallein postinumeroalue vuokrakaksioiden kannnalta on 33180 eli Lapinniemen alue ja Ranta-Tampella, joissa on viime vuosina rakennettu paljon järvinäköalalla olevia uusia kaksioita. Tampereen ydinkeskustan kaksion saa vuokrattua tilaston mukaan 16,1 euroa neliöltä kuukaudessa. Kaikkein suurin hajonta on vuokrakolmioiden neliöhinnoissa. Niiden hinnat vaihtelevat 9,9 euroa neliöltä kuukaudessa 19,7 euroon neliöltä kuukaudessa. Kallein vuokrakolmioiden neliöhinta on tällä hetkellä postinumeroalueella 33410 eli Lentävänniemen alue. Halvalla saa nyt asua vuokrakolmiossa Hervannan kaupunginosassa, jossa onkin paljon opiskelijoita mm. korkeakouluopintojen vuoksi.

Vielä edellisvuonna oli Tampereen kaupungissa selvästi kaksi kaupunginosaa, jotka asuntojen neliöhinnoissa laahasivat muiden kaupunginosien jäljessä; nämä kaupunginosat olivat Tesoma ja Multisilta. Vuokrayksiöiden keskineliöhinnat ovat vuonna 2020 olleet kuitenkin Multisillassa kaupungin korkeimmat, eli 22,6 euroa neliöltä kuukaudessa. Tämä johtuu selkeästi alueella tapahtuneesta pienten vuokra-asuntojen voimakkaasta uustuotannosta. Jos Multisillan aluetta tarkastellaan isompien – lähinnä 1970-luvulla rakennettujen - kolmioiden keskineliöhinnoilla, on kaupunginosa edelleen kaupungin edullisinta. Halvimmat vuokrayksiöt löytyvät Tampereella Tesoman kaupunginosasta, jossa neliöhinta oli viimevuonna 14,2 euroa neliöltä kuukaudessa. Halvimman ja kalleimman yksiön neliöhinnassa on siis yli kahdeksan euroa/kk hajontaa.

Tampereen kaupungin etelälaidalla, noin kahdeksan kilometrin päässä kaupungin keskustasta, sijaitsee noin 3 000 asukkaan kaupunkilähiö, Multisilta. Tämä kaupunginosa sai aikanaan nimensä Multiojan ylittäneestä puusillasta. Multioja laskee Sääksjärvestä Pyhäjärven suuntaan. Multisilta ympäristöineen kuului aikoinaan vuonna 1690-luvulla perustetun Hatanpään kartanon maihin, jotka kartanon jouduttua maksuvaikeuksiin kaupattiin 2,5 miljoonalla markalla vuonna 1913 Tampereen kaupungille. Myyjänä toimi kartanon silloinen omistaja Fredrik Idman. Kaupunki osti tuolloin 1 459 hehtaaria kartanon maita, jotka nykyään käsittävät Hatanpään, Viinikan, Nekalan, Koivistonkylän, Rautaharkon, Härmälän, Lakalaivan, Peltolammin, Sarankulman ja Multisillan kaupunginosat.

Naapurikaupunginosa Peltolammin tavoin Multisilta kaavoitettiin aluksi lähinnä omakotialueeksi ja se sai ensimmäisen asemakaavansa vahvistuksen vuonna 1950. Syystä tai toisesta Multisillan laajempi rakentaminen ei lähtenyt vielä tuolloin käyntiin ja alueelle vahvistettiin uusi kerrostalokaava vuonna 1968. Peltolammi sai ensimmäisen asemakaavansa vasta sotien jälkeen vuonna 1948 ja sekin kaupunginosa oli kaavan mukaan tarkoitettu omakotirakentamiseen. Peltolammillakin tarvittiin uusi asemakaava, joka vahvistettiin vuonna 1965 ja tällöin se kaavoitettiin kerrostalotonteiksi. Ensimmäiset kerrostalot Peltolammille valmistuivat vuonna 1966 ja rakentamista rahoittivat Hämeen Työväen Säästöpankki ja Postisäästöpankki.

Multisillan keskuksessa sijaitsee elintarvikeliike, pubi, nuorisotalo sekä pikaruokapaikka. Multisillassa on oma koulu ja päiväkoti sekä runsaat ulkoilumaastot. Peltolammin ja Multisillan kaupunginosien välisen Peltolammin järven ympäri kulkee valaistu noin 2,5 kilometrin mittainen pururata, johon tehdään talvisin hiihtolatu. Multisillan pohjoisosassa on sienimäinen, vuonna 1972 valmistunut Tampereen korkein vesitorni (50 m). Multisilta rajoittuu pohjoisessa Peltolammin kaupunginosaan ja etelässä Lempäälän kuntaan, lännessä Pirkkalaan ja idässä Vuoreksen kaupunginosaan.