Juuso Walden (13. osa)

Kauppaneuvos Rafael Haarla

Kauppaneuvon Toivo Rafael Valdemar Haarla (vuoteen 1906 Herberg, s. 6.3.1876 Korpilahti ja k. 1.6.1938 Helsinki) osti Laukon kartanon vuonna 1929 ja rakennutti kartanon maille uusklassisen päärakennuksen. Tampereelle Rafael Haarla rakennutti edustusasunnokseen vuonna 1923 kaksikerroksisen uusklassisen Haarlan palatsin, joka sijaitsee Hatanpään valtatien alussa, aivan kaupungin keskustassa. Kauppaneuvos Rafael Haarla lahjoitti Tampereen kaupungille Wäinö Waldemar Aaltosen (s. 8.3.1894 Karinainen ja k. 30.5.1966 Helsinki) tekemät Hämeensillan Pirkkalaisveistokset: Suomen neito, Eränkävijä, Veronkantaja ja Kauppias. Hämeensilta valmistui syksyllä 1929. Rafael Haarla oli taiteilija Aaltosen tukija ja hän ihaili yleensä klassista taidetta.

Laukon kartano.

Keväällä 1932 lakkasi vaikuttamasta kieltolaki, joka oli jo aikaisemmin kansanäänestyksellä kumottu, joulukuussa 1931. Yleisesti kieltolakina tunnettu laki oli voimassa vuosina 1919-1932; sen aikana Suomessa ei ollut luvallista myydä, eikä itse valmistaa alkoholijuomia. Viinan kotipoltto-oikeus oli riistetty jo kansalaisilta vuonna 1866. Kieltolaki johti nopeasti siihen, että väkevää alkoholia eli pirtua alettiin salakuljettaa ulkomailta Suomeen melkoisia määriä. Säätyvaltiopäivät eivät kieltolakia milloinkaan hyväksyneet, mutta vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen Suomen ensimmäinen yksikamarinen eduskunta hyväksyi yleisen kieltolain yksimielisesti 31.10.1907, mutta keisari ja suuriruhtinas Nikolai II ei vahvistanut lakia. Uusi kieltolakiehdotus näki päivänvalon 15.3.1909 ja sen vahvisti 29.5.1917 ruhtinas Georgi Lvovin (s. 2.11.1861 Dresden ja k. 7.2.1925 Pariisi) johtama Venäjän väliaikainen hallitus, joka määräsi lain astumaan voimaan kahden vuoden päästä, 1.6.1919.

Ruhtinas Georgi Lvov.

Laki koski kaikkia aineita, joissa oli enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia etyylialkoholia eivätkä olleet denaturoituja. Sellaisten aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastointi oli luvallista vain lääkinnällisiin, tieteellisiin ja teknisiin tarkoituksiin. Yksinoikeus Suomessa alkoholin valmistukseen, myyntiin ja maahantuontiin näissä laillisissa tarkoituksissa oli vain valtiollisella monopolilla, Valtion Alkoholiliikkeellä. Kirkkoviini oli myös sallittua, mutta sen maahantuonnista vastasi Valtion Alkoholiliike. Raittiusliike oli ladannut lakiin suuria odotuksia, mutta laki osoittautui heti epäonnistuneeksi. Pirtuajaksi kutsuttiin yleisesti tuota aikakautta, jolloin etelästä, Virosta, Saksasta ja Puolasta tuotiin salakuljettamalla alkoholia Suomeen. Vuonna 1930 takavarikoitu pirtumäärä oli jo yli miljoona litraa. Tuon ajan legendaarisia salakuljettajia olivat jalkapalloilija Algoth Johannes Niska (s. 5.12.1888 Viipuri ja k. 28.5.1954 Helsinki) ja Turusta Korppooseen muuttanut Hjalmar Mäkelä, joka ei koskaan jäänyt salakuljetuksesta kiinni. Myös kotipolttoinen viinan valmistaminen itse tislaamalla oli yleistä, etenkin tässä asiassa kunnostautui saaristoalueet, joita oli huomattavasti vaikeampi valvoa syrjäisen sijaintinsa tähden.

Algoth Johannes Niska.

Virkavaltaa kieltolaki työllisti todella paljon. Vuodesta 1922 lähtien juopumukset ja kieltolaki aiheuttivat jatkuvasti yli 80 prosenttia kaikista poliisin tietoon tulleista rikkomuksista. Väkivaltarikoksia oli runsaasti ja valtio menetti sievoiset summat myös kertymättöminä verotuloina. Suomen maine ulkomaankaupassa heikkeni samalla kieltolain aikana. Varsinkin suuret viinintuottajamaat kohdistivat vihansa Suomeen ja suomalaisiin tuotteisiin. Portugali julisti suomalaisen paperin tuontikieltoon ja Ranska asetti suomalaistuotteet boikottiin. Pakotteet poistuivat vasta kun kieltolaki kumottiin.

Joulukuun 29.-30. päivänä vuonna 1931 pitkään pohdittu kieltolaki kumottiin kansanäänestyksellä, jossa yli 70 prosenttia äänestäneistä äänesti lakia vastaan ja kumoamisen puolesta. Eduskunta hyväksyi 25.1.1932 uuden väkijuomalain, joka sääti myyntimonopolin alkoholin suhteen valtiolle. Laki vahvistettiin 9.2.1932 ja se tuli voimaan 5.4.1932 klo 10, kun käytännössä Alkoholiliikkeen myymälät aikaisivat ovensa asiakkaille. Juuso Walden täytti myös samana päivänä, 5.4.1932, kaksikymmentäviisi vuotta.

Maaliskuussa 1932 olivat johtaja K. E. Ekholm ja konttoripäällikkö Samuel Krogius tehneet Juuso Waldenille tarjouksen, josta hänen oli vaikea kieltäytyä; he tarjosivat Juuso Waldenille konttoripäällikön vakanssia Valkeakoskelle. Kahden viikon aikana Waldenin tehtävät täytyi uudelleen järjestää Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksessä ja Juuso Walden siirtyi tehtäviin Valkeakoskelle, jonne hän matkusti 15.4.1932. Tellervo ja Juuso Walden olivat päättäneet avioitua välittömästi Tellervon saatettua opintonsa loppuun. Tellervo Arvolalla oli jo suoritettuna filosofian kandidaatin tutkinto ja toukokuussa olisi vielä promootio. Karl Rudolf Walden ei päästänyt poikaansa, Juuso Waldenia töihin vedoten Tellervon promootioon, vaan Tellervon veli, Usko Arvola, oli sisarensa seuralainen tilaisuudessa.

Tellervo ja Juuso Walden seuraavat kättelyä.

Aluksi Juuso Walden asui Valkeakoskella virkailijakerholla, mutta tuleva perheen ensimmäinen koti oli sovittu vapautuvaksi toukokuun kuluessa. Waldenien talo oli pieni, valkoiseksi maalattu rakennus Sahanlahdenkadun varrella keskusvaraston kohdalla. Vesijohtoa tai muitakaan mukavuuksia kotitalossa ei ollut ja halkoliiteriin tehtiin maapohjainen sauna. Vesitiinua täytti tarvittaessa tirehtööri Hellsten. Tonttia kiersi aita. Näin alkoi Waldenien yhteiselämä Valkeakoskella. Onneksi kuitenkin Juuso Walden sai isältään luvan osallistua omiin häihinsä, sillä olisi ollut noloa laittaa sinnekin tuuraajaksi Usko Arvola, morsiamen veli. Häiden ajankohta tosin pohditutti järjestäjiä, sillä ne eivät saaneet häiritä työntekoa. Päätettiin järjestää häät juhannuksen aatonaatto, sillä päivällä Juuso Walden pystyi vielä työskennellä Valkeakoskella ja illaksi ehti vielä Helsinkiin omiin häihinsä. Seuraavana päivänä nuoripari muutti jo virallisesti Valkeakoskelle asumaan.

Juuso Waldenin ensimmäinen tehtävä Valkeakoskella oli yhtiön nimen muuttaminen Aktiebolaget Walkiakoskesta Osakeyhtiö Walkiakoskeksi, sen kirjanpidon ja pöytäkirjakielen muuttaminen suomeksi sekä pankkitoimien vaihtaminen Tampereen Yhdyspankista Suomen Pankkiin. Edelleen tehtaan paikalliset asiat hoituivat Kansallis-Osake-Pankin Valkeakosken konttorin johtajan, Oskari Salon kanssa. Lopullinen sulautuminen Yhtyneisiin Paperitehtaisiin – jolloin myös Osakeyhtiö Walkiakosken tarina päättyi – toteutui kaksi vuotta myöhemmin eli vuonna 1934. Tähän asti oli molemmilla yhtiöillä omat hallintoelimensä ja johtokuntansa.

Konttoripäällikkö Juuso Walden.

Konttoripäällikkö Juuso Waldenin toimenkuvaan kuului tuolloin tehtaan konttorin johtaminen, postin käyminen läpi sekä konttoritoimen yleinen järjestäminen. Hänelle oli tuoreena päällikkönä uskottu myös joitakin henkilökuntaan liittyviä tehtäviä niin konttorissa kuin tehtaan ulkopuolellakin. Hänen edellytettiin seuraavan Paperituotteen kehitystä sekä tukevan kaikin tavoin tätä uutta tuotantohaaraa. Juuso Walden oli alusta alkaen Puutuotteen johtokunnan jäsen. Hänen tehtäviinsä lukeutui samoin myyntipäällikkyyden hoitaminen ja tämä oli vievä merkittävän ajan hänen työpanoksestaan toimessaan. Waldenin omien laskujen mukaan parhaana vuotena Valkeakosken aikanaan hän joutui 250 vuorokautta viettämään ulkomailla myyntitehtävissä.

Kun pulakausi vihdoin hellitti otettaan, voitiin Valkeakosken tuotteiden hintaa varovasti nostaa. Paperi oli saatu oksapaperista nostettua puhtaaksi voimapaperiksi sekä sulfaattiselluloosan laatu oli parantunut merkittävästi, joten silläkin alkoi olla kysyntää. Virinnyt jalostustoiminta lisäsi samoin huojentavasta paperitehtaan siirtymisvaihetta. Tehtaalla tarvittiin myös koko ajan enenevässä määrin henkilökuntaa. Rakennuspuolellakin näkyi elpymisen merkkejä. Kauppatorille alkoi nousta saunarakennus ja aloituksen saivat myös Niementien varteen rakentuvat virkailija-asunnot. Vielä puutavaran hinta ei ollut noussut. Vuonna 1931 oli Suomen markka devalvoitunut ja se lisäsi heti ulkomaankauppaa ja Suomen Pankin valuuttavarantoa, se näkyi myös piristyksenä Valkeakosken tehtaalla. Sauna ja pesutupa valmistuivat vuonna 1932 ja niistä tuli heti hyvin suosittuja. Oma haasteensa – Valkeakoskella ei ollut vesijohtolaitosta – muodosti puhtaan veden johtaminen saunaan. Saunan vesi pumpattiin Apian virrasta, eikä sen laatu ollut aivan moitteetonta. Tehtaan työntekijöiden asuintalo kanavan rannassa, Lepänkorva sai noihin aikoihin oman kellarin, johon asukkaat olivat tyytyväisiä.

Valkeakoskella oli ennenkin ollut pyrkimystä perustaa uutta urheiluseuraa, mutta vuonna 1932 vihdoin Valkeakosken Haka perustettiin. Jalkapallo ei tosin ollut seuran ohjelmassa aivan alusta lähtien, koska Valkeakoskelta puuttui peliin tarvittavat kentät. Hakan ensimmäisessä johtokunnassa olivat J. V. Suihko, Juuso Kasurinen, Vilho Virjula, Onni Backman (Perolahti), Arvi Eriksson, Ensio Huttunen ja Juuso Walden. Jalkapallojaosto urheiluseura Hakaan perustettiin vuonna 1934. Aikaisemmin oli Valkeakoskella toiminut Jyry-niminen urheiluseura, joka sittemmin lakkautettiin ja sen sijalle perustettiin Valkeakosken Koskenpojat. Juuso Walden oli urheiluseura Hakan merkittävä taustavaikuttaja ja tukija vuosien ajan. Harald Henriksson suunnitteli Hakan urheiluasun ja merkin. Seuraan liittyi heti valtavasti jäseniä ja pian se oli jo suurseura. Vuonna 1933 Juuso Walden oli ehdolla kunnallisvaaleissa ja hän tuli valituksi Valkeakosken valtuustoon.

 Juuso Walden (12. osa)

Eräänä päivänä Juuso Waldenin ystävä, Pakkaslahti, soitti hänelle konttoriin tiedustellen haluaisiko hän lähteä tulevana sunnuntaiaamuna pelaamaan tennistä Epsomiin, missä sijaitsi Kuninkaallisen Automobiiliklubin kenttä ja laitokset. Juuso Walden teki vielä tarkentavan kysymyksen, että mistä nyt oikein olisi kysymys. Hän sai kuulla, että lähetystössä oli vieraillut nuori ylioppilasneiti Tellervo Arvola, joka oli jättänyt sinne oman korttinsa ja osoitteensa. Pakkaslahti oli sopinut neiti Arvolan kanssa tapaamisesta Oxford Circusin ulkopuolella aikaisin sunnuntaiaamuna. Neiti Tellervo Arvola asui High Wycombessa, joka on runsaan tunnin ajomatkan päässä Lontoosta Buckinhamshiressä. Näin kolme nuorta vietti yhdessä sunnuntaita. Myöhemmin Juuso Walden kävi myös tervehtimässä High Wycombessa perhettä, jonka luona neiti Tellervo Arvola asui. Siellä heidät laitettiin englantilaisen tavan mukaan nyppimään rikkaruohoja ruohokentältä ja sen jälkeen leikkaamaankin sitä.

Loppukesän aikana Juuso Walden tapasi neiti Arvolaa useammankin kerran. Sattumalta he tapasivat vielä laivallakin, kun neiti Arvola palasi jatkamaan germaanisten kielten opintojaan. Juuso Walden oli menossa Suomeen lyhyelle käynnille, jonka aikana sovittiin Lontoon harjoittelun kesto ja tuleva vakituinen toimi Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksessä. Neiti Arvola oli opiskellut Saksassa ja Ranskassa sekä toiminut mm. Leipzigin messuilla Suomen osaston esittelijänä. Leipzigin messujen pääjärjestäjänä oli hänen isänsä, johtaja Arvola. Leipzigin messuilla esiteltiin pääasiassa vaatteita, etupäässä turkiksia. Nuori neiti Arvola esiintyi messuilla pukeutuneena kansallispukuun, jakeli kirjallista tietoa Suomesta ja vastaili uteliaiden kysymyksiin.

Maaliskuussa 1931 Juuso Walden asteli Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen toiselle osastolle töihin. Waldenin työhuone sijaitsi osoitteessa Etelä-Esplanadi 2:n pihan puolella. Osaston esimies oli johtaja Konrad Schuster ja hänen apulaisena oli Holger Nystén. Walden istui samassa työhuoneessa Holger Nysténin kanssa ja heistä tulikin hyvät ystävät myös työn ulkopuolella aina Nysténin varhaiseen poismenoon saakka. Holger Nystén oli tottunut jo varhain ahkeroimaan ja hän osasi vaatia samaa muiltakin. Esim. kirjeiden sanelua suomenkielellä sihteereiden käännettäväksi ja puhtaaksikirjoitettavaksi ei Nystén suvainnut. Hän vaati, että kirjoittaja laati kirjeen itse, jolloin ajanoloon tietysti myös kirjoittajan kielitaitokin parani. Kesäloman jälkeen osaston johto ylensi Juuso Waldenin prokuristiksi. Tästä rohkaistuneena Juuso Walden meni ja kosi Tellervo Arvolaa ja sai hänet kihlattua. Muutaman kuukauden päästä he perustivat ensimmäisen yhteisen kotinsa Valkeakoskelle. Vain hiukan myöhemmin myös Holger Nystén kihlautui saman toimiston konttorineidin, Anita Furuhjelmin kanssa.

Holger Nystén kokosi taitavasti ympärilleen toimistolle osaavia henkilöitä, joille myös jaettiin mielellään tietoa asioista. Työyhteisö alkoi hyvin hitsautua toimintaan ja ihmiset viihtyivät tehtävissään. Tähän tiiviiseen Holger Nysténin vetämään ryhmään lukeutuivat mm. konttoripäällikkö Albert Jansson, kirjeenvaihtotehtäviä hoitava Dimitrio Erroll, Bror Serlachius - vuorineuvos Gösta Serlachiuksen nuorempi poika ja sittemmin Tervakosken johtaja ja vuorineuvos itsekin -, Henrik Hackman ja Juuso Walden. Hyvin tärkeitä henkilöitä osastolla olivat myös laivaajat, joiden kesken oli jaettu agentit ja vientimarkkinat ja kukin laivaaja hoiti niistä joko yhtä tai useampaa kerrallaan. Heidän työmaansa alkoi, kun tilaus oli hyväksytty ja se oli valmis toimitettavaksi asiakkaalle.

Kymin Osakeyhtiön lähteminen omaksi myyntiorganisaatioksi oli suuri menetys Suomen Paperitehtaiden Yhdistykselle. Kymiä ja Suomen Paperitehtaiden Yhdistystä peluutettiin monasti toisiaan vastaan, sillä näin ostajat halusivat saada hintoja halvemmiksi. Kymi oli aikaisemmin yhdistyksen jäsenistä suurin tuottaja ja sen vaikutus maailmanmarkkinoillakin omassa laaturyhmässään oli merkittävä. Tuohon aikaan suurimmat asiakkaat löytyivät Englannista, Hollannista, Belgiasta sekä Ranskasta, kun taas Saksa oli Suomen kilpailija paperinviejänä. Myös Tanska oli koostaan huolimatta uskollinen ostaja. Kaukomaista tärkeimmät ostajat olivat Egypti ja Etelä-Afrikan liittovaltio sekä Intia. Vientiliikkeet hoitivat tavallisesti suhteita merentakaisiin markkinoihin; näitä vientiliikkeitä sijaitsi esim. Göteborgissa, Hampurissa ja Lontoossa.

Suomen Papperitehtaitten Yhdistyksen hallintoelimissä oli tehty päätös, että yhdistyksen johdossa olevien miesten pojat eivät voisi ottaa vastaan tiettyä tasoa korkeampia johtajantehtäviä Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksessä sen paremmin kuin sen sisaryhdistyksissäkään. Rima oli asetettuapulaisjohtajan tehtävien tasolle. Tästä päätöksestä Yhdistyksessä pidettiin tiukasti kiinni. Päätöksen tekijöillä lienee ollut pelko siitä, että vieraat miehet tutustuisivat turhan hyvin toiseen taloon. Suomen Paperitehtaitten Yhdistyksen sisaryhdistyksistä suurin oli tuolloin Suomen Selluloosayhdistys, jota johti Walter Gräsbeck, apulaisinaan herrat Björnström ja Sundkvist. Suomen Puuhiomoyhdistyksen johdossa oli eversti Favre ja hänen uskottuna miehenä Diehl. Puuhiomoyhdistys kauppasi tuolloin myös Suomessa tuotetun kartongin, sen määrä kyllä oli tuohon aikaan vähäinen. Vasta myöhemmin perustettiin Suomen Kartonkitehtaitten Yhdistys. Omaa varsinaista yhdistysta saha-alalla ei ollut, mutta Suomen Sahanomistajayhdistys hoiti sahojen kauppapoliittisia asioita. Hiljan oli aloittanut Suomen Vaneritehtaitten Yhdistys ja puurullien valmistajilla oli pieni Rullatehdasyhdistys.

Maaliskuussa 1932 alkoi kuulua huhuja, että Mäntsälässä olisi jotakin tekeillä ja talonpoikaismarssin miehet olisivat taas ryhtyneet toimeen. Huhujen mukaan näillä miehillä olisi Riihimäellä jonkinlainen esikunnan tapainen. Juuso Walden kuuli kotonaan, että perheystävä kenraali Hannes Ignatius olisi myös sekaantunut näihin Mäntsälän miesten kuvioihin. Ignatiuksen terveyden vuoksi hänen vaimonsa sekä Karl Rudolf Walden olivat erittäin huolissaan kenraalista. Juuso Walden anoi ja sai vapaata Nysténiltä Riihimäellä käyntiä varten. Hän matkusti aamujunalla Riihimäelle ja esikunta löytyi yllättävän helposti sieltä. Esikunnassa hän kohtasi Ignatiuksen lisäksi mm. Vihtori Kosolan. Walden kertoi kenraali Ignatiukselle – hän oli jo toista viikkoa ollut poissa kotoa – että kotona hänestä oltiin jo huolissaan, mutta hän oli myös halukas kuulemaan, mitä oli tekeillä. Walden suostutteli kenraalin mukaansa Tampereelle ja sieltä Helsinkiin. Tampereen rautatieasemalla oli runsaasti vastaanottajia, kun he sinne saapuivat. Asemalta Walden ja Ignatius menivät kauppaneuvos Toivo Rafael Valdemar Haarlan (vuoteen 1906 Harberg, s. 6.3.1876 Korpilahti ja k. 1.6.1938) kotiin Hatanpään valtatielle. Juuso Waldenin päivälevon aikana kenraali Ignatius kävi lapuanliikkeen rahoittajana tunnetun kauppaneuvos Haarlan kanssa neuvonpitoa. Illan hämärässä matkamiehet Walden ja Ignatius saapuivat Helsinkiin, jossa heitä vastaanotti jälleen runsas väkimäärä.

Kauppaneuvon Rafael Haarla.

Rafael Haarlan vanhemmat olivat kauppias Elis Akates Harberg ja Eedla Aurora Arvelin. Haarla kävi kolme luokkaa lyseota ja työskenteli aluksi kauppa-apulaisena sekä viipurilaisen Tukkuliike Häkli, Lallukka ja Kumpp. Oy:n kauppa-edustajana. Haarla perusti oman sekatavaraliikkeensä vuonna 1895 Korpilahdelle 18-vuotiaana. Oman tukkuliikkeen Haarla perusti vuonna 1900 muuttaessaan Tampereelle ja tätä tukkuliikettä hän piti vuoteen 1908 asti. Haarla perusti vuonna 1903 paperinjalostustehdas Raf. Haarla Oy:n, joka valmisti lehtiöitä, paperipusseja ja kirjekuoria. Myöhemmin hän perusti tehtaansa raaka-aineiden turvaamiseksi vuonna 1920 paperitehtaan, Haarlan Paperitehdas Oy:n ja vuonna 1926 vielä Lievestuoreelle selluloosatehtaan, Haarlan Selluloosayhtiö Oy:n. Haarlan Paperitehdas Oy ja Haarlan Selluloosayhtiö Oy sulautettiin Raf. Haarlaan vuosina 1969-1973. Rafael Haarlalla oli myös vuonna 1933 perustettu sriitehdas Lievestuoreella sekä Tallinnassa vuonna 1927 perustettu paperinjalostustehdas. Kauppaneuvos Haarla oli Lohjan selluloosa Oy:n pääosakas ja toimi yhtiön johtokunnan puheenjohtajana vuodet 1929-1938.

Sisällissodan aikana Rafael Haarlaa vihattiin punaisten joukoissa ja häntä mm. puukotettiin eräässä Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa vuodenvaihteessa 1917-1918 sekä hänen omistamansa mahonkivene upotettiin. Kauppaneuvos Haarla oli toukokuussa 1929 perustetun Vapaussodan Rintamiesten Liiton rahoittaja ja hallituksen jäsen. Liitto lakkautettiin jatkosodan päätyttyä välirauhansopimuksen 21. artiklan määräyksellä vuonna 1944. Kauppaneuvos Rafael Haarlan poika, tehtaanjohtaja Eino Toivo Rafael Haarla (s. 9.3.1896 Korpilahti ja k. 24.4.1938 Vaajakoski) toimi Vapaussodan Rintamamiesten Liiton puheenjohtajana. 1930-luvun lopulla liiton jäsenmäärä oli noin 20 000. Kauppaneuvos Rafael Haarla tuki korporatiivista yhteiskuntamallia ja vastusti parlamentarismia, puoluelaitosta ja yleistä sekä yhtäläistä äänioikeutta. Kauppaneuvos Haarla oli innokas Lapuan liikkeen tukija ja rahoittaja. Hän oli itse mukana myös Mäntsälän kapinassa. Vuonna 1929 Haarla pyysi Väinö Alfred Tanneria (vuoteen 1895 Thomasson, s. 12.3.1881 Helsinki ja k. 19.4.1966 Helsinki) Suomen diktaattoriksi. Rafael Haarla oli Tampereen kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1916-1922 ja hän toimi presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 vaaleissa. Haarla sai kauppaneuvoksen arvonimen vuonna 1924.

 Juuso Walden (11. osa)

Lontoossa Juuso Walden tapasi Suomen paperiteollisuuden edustajista mm. insinööri Alex Lampénia, Oy Tornator Ab:n toimitusjohtajaa ja Suomen Paperitehtaiden Yhdistyksen toisen osaston varapuheenjohtajaa, joka suurkaupungissa poikkesi usein. Myyntityöhön hän ei insinöörinä luonnollisesti puuttunut, mutta tärkeänä pidettiin toisaalta, että hän tuntee yhdistyksen myyntiverkoston ulkomailla. Osaton puheenjohtajaa, Gösta Serlachiusta, tottunut Lontoon kävijä hänkin, hänen kanssaan Juuso Walden ei ollut niin paljoa tekemisissä, koska hän vietti mielellään saarivaltiossa ollessaan aikaansa ystävänsä, Peter Dicksonin perheen kanssa Grimsbyssä.

Tehtailija, proviisori ja kauppaneuvos Gustav Serlachius.

Gustaf Adolf Serlachiuksen (s. 5.11.1830 Ilomantsi ja k. 13.6.1901) veli oli Gabriel Serlachius, joka syntyi vuonna 1835 Ilomantsissa ja palveli nuoruutensa sotilaana ensin Turussa ja Viipurissa, sittemmin Venäjällä Sofin jalkaväkirykmentissä ja Kuurinmaan henkiulaanirykmentissä ja lopulta Porin tarkk'ampujarykmentissä. Hän jätti armeijan kotkotukset alikapteenina vuonna 1868 ja alkoi ravintoloitsijaksi ja olutpanimon isännöitsijäksi Pietarsaareen, jossa vuodesta 1880 lähtien myös hankki saman panimon omistukseensa. Gabriel Serlachius avioitui maaliskuussa 1873 1851 syntyneen Aina Matilda Rosalie Schaumanin kanssa ja pian heillä oli kaksi tuoretta poikaa; Birger (s. 17.5.1874) ja Gösta Michael (s. 26.4.1876 Pietarsaari ja k. 18.10.1942 Mänttä). Gabriel Serlachiuksen terveys oli heikentynyt sotareissuilla Puolassa ja tämän vuoksi hän oli sairaalloinen tuon tuostakin loppuelämänsä. Muuten häntä kuvailtiin paitsi ankaraksi, myös käsistään käteväksi ja käytännölliseksi, oikeudenmukaiseksi, hyväntuuliseksi ihmiseksi, joka ei vaivojaan paljon valitellut. Aina Matilda taas oli tunnollinen ja taloudellinen sekä uhrautuvainen perheen huolehtija. Tulonsa perhe sai panimosta, mutta taloudellista lisäapua tuli myöhemmin myös Aina Matildan perimistä Strengbergin tupakkatehtaan osakkeista. Ruotsinkielisessä n. kahdentuhannen asukkaan pikkukaupungissa Gösta varttui lähinnä äidinpuolen suvun piirissä, sillä isä oli veljensä Gustafin kanssa melko huonoissa väleissä, silloin kun veljesten välit eivät olleet kokonaan poikki.

Gösta Serlachiusta ei koulunkäynti paljoa kiinnostanut; talvisin hiihtäminen ja kesäisin purjehtiminen oli kiinnostavampaa. Nuoresta lähtien hän osoitti pian myös liikemiestaitoja myymällä itse poimittuja sieniä ja postimerkkejä kauppaamalla. Lomien aikana hän sai Mäntän tehtaiden agentuurin ja myi siellä valmistettuja pusseja Pietarsaaressa, Uudessakaarlepyyssä ja Vanhassa Kaarlepyyssä. Pietarsaaren koulun jälkeen Gösta kävi Oulun ruotsinkielisen lyseon, josta valmistui ylioppilaaksi tammikuussa 1895. Isä Gabriel kuoli vuonna 1896 ja Gösta opiskeltuaan Helsingin yliopistossa lakitiedettä jätti opintonsa kolmen lukukauden jälkeen kesken äidin kovasta vastustuksesta huolimatta.

Vuorineuvos Gösta Serlachius.

Opinnot heitettyään Gösta sai setänsä G. A. Serlachiuksen pojan, serkkunsa Axelin avustuksella harjoittelupaikan Manchesterissa myyntiyhtiön toimistossa paperinmyyjänä. Huhtikuusta 1898 hänet kutsuttiin konttoristiksi Mäntän tehtaalle, jossa Gösta aloitti työskentelyn 15.6.1898. Gösta kihlautui salaa G. A. Serlachiuksen tyttären, vuonna 1877 syntyneen serkkunsa Sigrid Edith (Sissi) Serlachiuksen kanssa loppuvuodesta 1898 ja he julkistivat kihlauksensa perheelle vasta tammikuussa 1899. Häitä vietettiin Mäntässä elokuussa 1899 ja nuorelleparille syntyi kaikkiaan viisi lasta; Ralph Erik (s. 1901), Kersti (Stina) (s. 1902), Greta (s. 1904), Bror Gustaf Gabriel (s. 1907) ja lopulta Gustaf Adolf (s. 1913).

Gösta Serlachius halusi nyt lisää tietämystä paperiteknologiasta ja sen vuoksi hän opiskeli alaa vuosina 1902-03 Technologishes Gewerbe Museumissa Wienin teknillisessä korkeakoulussa. Vuodet 1904-08 hän toimi Kankaan paperitehtaan isännöitsijänä Jyväskylässä velkojenhallinnon kutsumana ja sai tehtaan taas muutamassa vuodessa voitolliseksi. Vuodet 1908-13 Gösta toimi Kymmene Aktiebolagin toimitusjohtajana Kuusankoskella. Vuonna 1913 Gösta siirtyi lopulta Mänttään perheyritys Serlachius Oy:n toimitusjohtajaksi kuolemaansa vuonna 1942 asti. Gösta Serlachius rakennutti Mänttään sulfiittiselluloosatehtaan, hankki yhtiölle Tampereelta Takon tehtaan ja Jyväskylästä Kankaan tehtaan vuonna 1918 sekä Suomen Hihnatehtaan Tampereelta ja Kolhon sahan. Hän oli osakkaana Leppäkosken tehtaat Oy:ssä ja sen johtokunnan puheenjohtaja vuodet 1913-18 sekä perustamassa Kajaanin Koski ja Teollisuus Oy:tä vuonna 1906. Birger veljeltään hän osti vuonna 1913 Pietarsaaren olutpanimon. Gösta Serlachiuksen aloitteesta potkaistiin käyntiin Suomen Paperitehtaitten Yhdistys sekä Suomen Selluloosayhdistys. Suomen Puuhiomoyhdistys organisoitiin uudelleen Suomen Puunjalostusyhdistysten Keskusliitoksi. Gösta Serlachiukselle myönnettiin vuorineuvoksen arvonimi vuonna 1918.

Gösta ja Sigrid Serlachius asuivat aluksi Mäntässä ns. isännöitsijän talossa, mutta he olivat hankkineet omistukseensa myös Isoniemen tilan vuosisadan vaihteessa; tilalla harjoitettiin karjanhoitoa ja maanviljelystä. Gösta Serlachius osti tilan vierestä Joenniemen torpan maa-alueineen vuonna 1916. Sigrid ja Gösta Serlachius erosivat vuonna 1916 ja tyttäret jäivät äidille ja pojat isälle. Sigrid muutti hänelle rakennetulle Juhola-nimiselle tilalle Keurusselän rantaan, jossa eli elämänsä loppuun vuoteen 1944 asti.

Gösta Serlachius meni uudelleen naimisiin vuonna 1919 filosofian kandidaatin (pääaineina maanviljelysoppi ja karjataloustiede) Ruth Ingrid Björkenheimin kanssa. Molemmat olivat toista kertaa naimisissa ja heidän avioliittonsa oli lapseton. Pariskunta asui vuosina 1895-96 vaiheilla valmistuneessa Mäntän linnassa, jonka arkkitehti A. E. Melander suunnitteli Gustaf Adolf Serlachiukselle kodiksi. Ruth Serlachius muistetaan Mäntän kehittäjänä; hänen aikaansaamansa Säde-yhdistys sai Mänttään aikaiseksi mm. synnytyslaitoksen. Puheenjohtajina hän toimi Vapaan Huollon keskuksessa ja sotakummivaliokunnassa, oli aktiivinen Lotta- ja Martta-työssä, sekä rakasti musiikkia ja näyttämötaiteita. Gösta Serlachius omisti vuosina 1915-28 Karjalassa maa- ja metsätilan nimeltä Syskyjärven hovi ja vielä myöhemmin Huhkojärven tilan Koskenpäällä. Joenniemen mailla alkoi 1920-luvulla taimitarha sekä karjanhoito ja maanviljely, jotka olivat Ruthin sydäntä lähellä jo ammatillisestikin. Arkkitehti W. G. Palmqvist oli suunnitellut heille tilalle pehtorin talon, navetan sekä joitakin pienempiä rakennuksia. Jarl Eklund suunnitteli pariskunnalle kotitaloksi Joenniemen kartanon, joka valmistui vuonna 1935. Gösta Serlachius menehtyi Helsingissä suvun kesäpaikassa Lövössä saamansa sydänkohtauksen jälkeen 18.10.1942. Ruth asui Joenniemen kartanossa kunnes 1960-luvun alussa muutti Helsinkiin, jossa kuoli vuonna 1963.

Harjoittelija Juuso Walden vietti loppuajan Lontoossa Price & Pierce Ltd:ssä, Cityn itäosassa osoitteessa 27. St. Clemens Lane. Toiminimi oli kaikkein tärkein puutavara- ja selluloosa-agentuuri. Ylimpänä johtajana agentuurissa toimi herra John Benn vanhempi, joka oli toimelias ja taitava johtaja ja sellaisena olisi pysynytkin ellei vähitellen olisi menettänyt näkökykyään ja lopulta menettänyt sen kokonaan. Nuorempi veli, Anthony Benn tuli hänen jälkeensä Prive & Piercen puheenjohtajaksi ja toimitusjohtajaksi. Vanhemman Bennin kaksoisjohtajana toimi Sir Keith Price. Juuso Waldenin osastoa päälliköi herra R. C. Purkiss, jonka osaavana apulaisena oli Edward Holmes. Itämeren puutavaraosaston eli Baltic Timberin päällikkö oli herra Cecil Cochran.

Juuso Walden aloitti viimeisen harjoittelupaikkansa selluloosaosaston puolella, hyvin vaativissa tehtävissä, vaikka apuakin oli lähellä saatavilla. Waldenin takana istui paikkansa hänelle väliaikaisesti luovuttanut, Tim Drystale, sekä Stanley Ford, jonka tehtävänä oli vastata koko puuhiokemyynnistä samoin kuin laivauksesta ja laskutuksesta. Läheisessä huoneessa istuivat pikakirjoittajatytöt. Tämän vuoksi toimistossa ei saanut polttaa tupakkaa ennen kuin kello viiden iltapäiväteen jälkeen, jolloin kirjeitäkään ei enää saneltu. Kukaan ei saanut poistua osastolta ennen kuin johtaja suvaitsi lähteä toimistolta. Usein kävikin niin, että tolimistolla oltiin kahdeksaan asti illalla. Toimiston pihalla sijaitsi siisti pubi nimeltä Lomberd. Toiset pääsivät rentoutumaan pubiin, kun yksi jäi vuorollaan aina päivystämään toimistolle. Uudet isommat tilat toimisto sai myöhemmin Aldwichiin Kingswaylle, jossa kaikki toiminnot saatiin keskitettyä saman katon alle.

Juuso Walden oli usein mukana osaston matkoilla ostaviin tehtaisiin ja nämä matkat olivat hänelle hyvin mielenkiintoisia ja opettavaisia. Hän pääsi näillä matkoilla näkemään Euroopan suurimpia ja vanhimpia paperi- ja kartonkikoneita. Price & Pierce oli Juuso Waldenin ainut Lontoon harjoittelupaikka tällä harjoittelumatkalla, joka maksoi hänelle palkkaa harjoitteluajalta. Muista harjoittelupaikoista hän oli saanut vain lahjoja, toisinaan melko arvokkaitakin. Price & Pierce agentuurissa Juuso Walden pääsi tutustumaan moniin hyödyllisiin henkilöihin, jotka kaikki olivat hänelle hyvin ystävällisiä ja huhtautuivat auttavaisesti häneen. Yleensä tällä toiminimellä ei ollut tapana ottaa ulkomaalaisia harjoittelijoita, ainakaan selluloosapuolelle. Juuso Walden oli tuomari Holger Nysténin jälkeen toinen osaston ulkomaalainen harjoittelija. Price & Pierce agentuuri oli kyllä innokas omien lupaavien nuorien harjoittelijoiden lähettämisessä Suomeen paperitehtaille. Nämä harjoittelijat viihtyivät yleensä myös niin pitkään maassamme, että oppivat hyvin kielen.

 

Tampereen yliopiston juhlasalissa musiikinystävät kokoontuivat nauttimaan lauantaina 13.5.2023 klo 15 Tähtitaivas-konserttia. Konsertin orkesterina toimi Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri, jota johti ja on alusta lähtien johtanut kapellimestari ja viulisti, Kimmo Tullila. Konsertissa esitettiin sävelteoksia seuraavilta säveltäjiltä: Yrjö Hjelt, Mira Volkova, Niilo Halminen, Samuel Ahonen, Joonas Pesonen ja Aram Hatšaturjan. Kertojana toimi Kielo Kärkkäinen.

Kapellimestari Kimmo Tullila.

Tampereeen akateeminen sinfoniaorkesteri TASO on aktiivisten pirkanmaalaisten musiikinharrastajien ylläpitämä sinfoniaorkesteriyhdistys. TASOn tarkoituksena on tarjota soittajilleen mahdollisuus tavoitteellisen soittoharrastuksen ylläpitämiseen sekä rikastuttaa samalla monipuolisesti alueensa musiikkielämää. Orkesterissa musisoi vakituisesti noin 65 soittajaa, mutta sen kokoonpano vaihtelee konserttikohtaisesti ohjelmistosta riippuen. Jokaisella orkesterin soittajalla on tastallaan pitkään jatkunut musiikin harrastus tai musiikkialan ammattitutkinto. Tavoitteellisella toiminnallaan ja taiteellisesti korkeatasoisilla toteutuksillaan TASO on noussut vuosien varrella merkittäväksi musiikkielämän vaikuttajaksi kotikaupungissaan Tampereella.

TASO on syntynyt jatkumona alttoviulisti Emily Wagonerin vuonna 1998 perustamalle Tampereen yliopiston jousiorkesterille (TYVI). Vuonna 2003 orkesterin kokoonpano laajeni sinfoniaorkesteriksi, jonka nimeksi vakiintui sittemmin Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri TASO. TASOn taiteellisena johtajana on toiminut sen perustamisesta lähtien kapellimestari Kimmo Tullila. Monipuolisen ja heittäytymiskykyisen kapellimestarinsa johdolla TASO on menestyksekkäästi esittänyt niin orkesterikirjallisuuden suurteoksia kuin uudempaa sinfoniaorkesterille sävellettyä sekä sovitettua musiikkia.

TASO järjestää vuosittain vähintään kaksi taidemusiikille rakentuvaa sinfoniakonserttia. Orkesteri tekee solistiyhteistyötä niin solistiuraa luovien suomalaisten kärkinimien kuin suomalaisen musiikkimaailman merkittävien taiteilijoiden kanssa. Sinfonisten pääkonserttiensa lisäksi TASOa on mahdollisuus kuulla säännöllisesti viihdekonserteissa, kirkkokonserteissa, tilausesiintymisissä sekä eri tarkoituksia varten muodostettuina kamarimusiikkikokoonpanoina. Vuonna 2018 orkesteri oli mukana myös Tampere Sinfonia-dokumenttielokuvan musiikillisessa tuotannossa. Musiikkiproduktioidensa toteutuksessa TASO tekeekin usein aktiivisesti yhteistyötä muiden pirkanmaalaisten kulttuuritoimijoiden kanssa.

Kimmo Tullila

Seinäjoelta lähtöisin oleva viulisti-kapellimestari Kimmo Tullila opiskeli Sibelius-Akatemiassa viulunsoittoa ja orkesterinjohtoa. Viuludiplomin hän teki vuonna 1998 Igor Bezrodnyin johdolla ja jatkoi opintojaan kapellimestariluokalla opettajinaan mm. Leif Segerstam, Atso Almila ja Jorma Panula. Kapellimestaridiplomin hän suoritti syksyllä 2009.

Tullila on vieraillut johtamassa lukuisia suomalaisia sinfoniaorkestereita. Hän on johtanut myös oopperaa ja musikaalia sekä musiikin useisiin Chaplinin elokuvien esityksiin. Tullila työskentelee Tampere Filharmonian II-viulun äänenjohtajana ja on Tampereen akateemisen sinfoniaorkesterin TASOn taiteellinen johtaja.

Säveltäjä ja sovittaja Yrjö Hjelt.

Yrjö Hjelt

Yrjö Hjelt (s. 1953) valmistui kitaransoiton opettajaksi Helsingin konservatoriosta 1983, minkä jälkeen hän on toiminut mm. kuoron- ja orkesterinjohtajana sekä nuottigraafikkona. Hjelt on myös opettanut orkestrointia Teatteri-korkeakoulun musiikkiteatteriosastolla. Säveltäjänä Yrjö Hjelt on itseoppinut. Hänen tyylillisesti laaja-alaiseen tuotantoonsa kuuluu orkesterimusiikkia, fagottikonsertto, kamarimusiikkia ja kuoromusiikkia. RSO:n tilauksesta Hjelt on säveltänyt musiikkia myös 1920-lukujen mykkäelokuviin. Hjeltin moninaiseen sovitustuotantoon kuuluu satoja teoksia, suurin osa orkesterille. Hjeltille myönnettiin taiteilijaeläke vuonna 2020.

Tähtitaivas ja äänien synty

Musiikkisatu Tähtitaivas ja äänien synty orkesterille ja kertojalle sai ensiesityksensä helmikuussa 1997 Tampere-talossa Pikku Kakkosen 20-vuotisjuhlakonsertissa, jossa Radion Sinfoniaorkesteri esitti sen Sakari Oramon johdolla. Teoksen tekstin kirjoitti tietokirjailija Marjut Hjelt.

Tähtitaivan ja äänien synty kertoo myyttisen tarinan siitä, miten aurinko ja tähdet loivat maailman luonnon äänet – meren liplatuksen ja pauhun, vuorten kuminan, tuulen huminan, sateen ropinan ja ukkosen jyrinän. Äänensä saivat myös eläimet niin maalla, merellä kuin ilmassakin.

Teos alkaa avaruuden huminasta. Siihen ilmestyvät tähtien kirkas tuike esittelee pienen melodian, joka saa teoksen kuluessa eri muotoja sen mukaan, mihin luonnonilmiöön tai eläimeen se liittyy. Niitä kuvaillessaan pääsevät esittäytymään orkesterin eri soitinryhmät ja yksittäiset soittimetkin. Lopussa palataan taas avaruuden huminaan.

Vaikka teos on sävelletty ennen kaikkea lapsia ajatellen, se ei ole varsinaisesti lastenmusiikkia. Laaja ilmaisuasteikko ulottuu kromaattisesta sointikentästä yksittäisten soitinten kuvaileviin eleisiin. Impressionistiset harmoniat saavat rinnalleen kevyttä hälyä aleatoriikkaa, ja suuret sointimassat hiipuvat pehmeän lyyrisiin tuokioihin.

Kamariorkesteri Avanti! Esitti vuonna 1998 Porvoon Suvisoitossa teoksen tarkistetun version, mutta pieniä muutoksia tuli vielä keväällä 1999 ennen Porissa ja Tampereella tapahtuneita esityksiä.

Teoksen vaatiman suuren orkesterikokoonpanon vuoksi siitä toivottiin vaihtoehtoista versiota pienemmälle orkesterikokoonpanolle, joka sai ensiesityksensä Lahden Kaupunginorkesterin lastenkonsertissa marraskuussa 2000.

Mira Volkova

Mira Volkova (s. 2007) kertoo suhteestaan säveltämiseen seuraavaa: Aloitin musiikin säveltämisen jo hyvin nuorena. Tuolloin säveltäessäni ajattelen melodian ajatuksena, jonka haluan välittää kuulijalle. Haluan teokseen äärimmäisen vahvan tunnelman luodakseni melodiasta teoksen, kuvan, tapahtuman. Musiikki on elämäni. Näen kaiken eri tavoin ja jokainen hetki elämässäni on helpompaakuvata enemmin musiikin kuin sanojen kautta.

They are falling to the top tarkoittaa vajoamista ylöspäin. Kun kuuntelet sitä, voit tuntea vajoamisen, mutta et alaspäin vaan ylöspäin. Tämä ei ole selkeä, vaan hyvin mielenkiintoinen uusi tunne… Teos ja sen jokainen melodia perustuvat tunteeseen, jota on mahdotonta kuvailla, mutta joka on mahdollista tuntea.

Niilo Halminen

Niilo Halminen (s. 2007)on Kagasalta kotoisin oleva säveltäjä ja viulisti. Viulunsoiton opinnot hän aloitti 7-vuotiaana Pirkanmaan musiikkiopistossa mestaripelimanni Leenamaija Ruokolan ja myöhemmin Ulla Tervan opissa. PMO:n ohella Niilo on tehnyt viuluopintoja Yvonne Fryen ja Noora Voiman johdolla Itä-Helsingin musiikkiopistossa, josta sai musiikin perusopintojen todistuksen keväällä 2021. Hän jatkaa tällä hetkellä viulun syventäviä opintoja Ulla Tervan johdolla PMO:ssa. Niilo on osallistunut useana kesänä Kemiönsaaren ja Kälviän musiikkileireille sekä Kälviän barokkileirille. Hän on soittanut Kangasalan pikkupelimanneissa, PMO:n jousiorkesteri Alberonessa ja Sinfoniajousissa, Helsingin Lapsijousissa sekä monissa kamarimusiikkikokoonpanoissa. Niilo on myös kiinnostunut barokkimusiikista ja on opiskellut barokkiviulua PMO:ssa Aira Maria Lehtipuun sekä barokkileireillä Kreeta-Maria Kentalan, Anthony Marinin ja Hannu Vasaran johdolla. Niilo on saanut viulunsoiton saralla tähän mennessä useita stipendejä ja kunniamainintoja.

Säveltäminen alkoi jo varhain Leenamaija Raukolan kanssa improvisoinnin kautta. Niilo on saanut myös inspiraatiota säveltäjiltä Linjaman musiikkisuvusta, jonka neljännen polven säveltäjiä hän on. Kun Niilo aloitti alkuvuodesta 2021 sävellysopinnot Minna Leinosen johdolla Pirkanmaan musiikkiopistossa, säveltämiseen tuli uutta motivaatiota ja oma ääni lähti kehittymään. Tähänastisesta tuotannosta voi mainita Pianosonaatin, Viulupartitan ja Kapriisin sekä Urkufantasian ja Jousikvarteton. Säveltämisen saralla merkittävin saavutus on tähän asti ollut vuoden 2022 Lasten ja Nuorten Uuno Klami-sävellyskilpailun finaaliin pääseminen ja siellä saatu tunnustuspalkinto jousiorkesterille sävelletyllä kappaleella Harmonies. Niilon sävellyksiä on aikaisemmin kuultu konserteissa Pirkanmaan musiikkiopistossa, jossa sävellysopinnot jatkuvat edelleen Minna Leinosen oppilaana.

Teon L’Espoir (suomeksi Toivo) sai alkunsa 2022 syyskuussa. Sen säveltäminen oli uutta ja Niilo löysi siihen vaikutteita kirjastosta, konserteista sekä perheestä. Myös maailman tilanne vaikutti suuresti tähän kappaleeseen. Teoksen nimi muotoutui ajan kuluessa ja sen sanoman ja lokakuussa syntyneen Niilon veljenpojan Toivon mukaan. Tiivis kappale koostuu monista päällekkäisistä tapahtumista. Teos alkaa puupuhaltimien esittelemällä melodialla, joka johdattelee kohti uusia tunnelmia. Teema pysyy pitkään piilossa ja sen tuloa valmistellaan läpi kappaleen sen putkahdellessa sieltä täältä vaivihkaa. Lopulta teeman päästessä esille siinä on kuitenkin jotain tuttua ja turvallista. Viimeisen nostatuksen jälkeen se yrittää vielä kerran kuulua kaiken keskellä. Toivon teema.

Säveltäjät (vasemmalta päin) Samuli Ahonen, Niilo Halminen ja Joonas Pesonen.

Samuel Ahonen

Samuel Ahonen (s. 2009) on tamperelainen klarinetisti ja säveltäjä. Hän aloitti klarinetinsoiton vuonna 2014 tampereen konservatoriossa. Tällä hetkellä Samuel opiskelee Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla Harri Mäen oppilaana. Vuodesta 2019 hän on osallistunut aktiivisesti klarinetin mestarikursseille Framnäsissä, Ruotsissa, jossa tärkeitä opettajia ovat olleet Yehuda Gilad, Olli Leppäniemi, Hermann Stefansson, Shirley Brill, Martin Fröst, Nicolas Baldeyrou sekä Philippe Berrod. Vuonna 2019 Samuel voitti ensimmäisen palkinnon Huittisten Hullun Puhalluksen C-sarjassa.

Sävellystä Samuel opiskelee Pirkanmaan Musiikkiopistossa Minna Leinosen johdolla. Marraskuussa 2022 hän voitti ensimmäisen palkinnon Lasten ja Nuorten Uuno Klami-sävellyskilpailussa nuorempien sarjassa sävellyksellään Saame. Samuel on esittänyt teoksiaan klarinetille ja pianolle useissa konserteissa Tampereella vuodesta 2022 lähtien.

Klarinetinsoiton ja säveltämisen ohella Samuel opiskelee pianonsoittoa opettajanaan Kristiina Kask-Valve. Hän on menestyksekkäästi osallistunut useisiin pianokilpailuihin ja on palkinnonsaaja mm. Pirkanmaan pianokilpailussa Tampereella, Turun Pianoaura-kilpailussa sekä Oulun Leevi madetoja-pianokilpailussa.

Le Dodici Pietre sai ideansa Pohjois-Italiassa Gardajärvellä kesällä 2022. Inspiraatio kappaleen alun intervalleihin tuli kylän kirkonkelloista. Italian matkalla luin Mika Waltarin Turms, Kuolematonta. Waltari kirjoitti etruskien jakavan eri elämänvaiheensa kiviin. Rannalla Gardajärven kiviä katsellessa ajattelin, minkälaisten ihmisten elämiä nämä kivet voisivat symboloida. Kun kello löi kaksitoista, siitä sävellys sai nimensä.

Joonas Pesonen

Olen 19-vuotias helsinkiläinen, ja aloitin piano-opinnot 6-vuotiaana Helsingin konservatoriossa. Innostuin säveltämisestä koulun musiikkiluokalla 11-vuotiaana, ja aloitin sävellysopinnot syksyllä 2016 Pasi Lyytikäisen oppilaana. Sijoituin kolmanneksi Lasten ja Nuorten Uuno Klami-sävellyskilpailun nuorempien sarjassa vuonna 2017, orkesterina Kymi Sinfonietta. Opiskelin sävellystä myös helsingin konservatoriossa, ja nyt on meneillään kolmas vuosi Minna Leinosen sävellysoppilaana Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksessa. Sävelsin 14-vuotiaana orkesteriteoksen Vulcano Helsingin kaupunginorkesterin tilauksesta HKO:n juniorikonserttiin vuonna 2018. Olen säveltänyt myös mm. piano- ja kamarimusiikkia sekä teoksia lasten ja nuorten orkestereille.

Aloin säveltää teostani Revontulet syksyllä 2022 Minna Leinosen johdolla. Teos on sävelletty sinfoniaorkesterille. Teos alkaa hiljaisella ja rauhallisella jousien motiivilla, joka on tärkeä osa koko kappaletta. Teoksessa kuullaan myös voimakkaita kohtia. Nimi Tevontulet syntyi vasta kun teoksen säveltäminen oli jo lopuillaan, nimi tuntui sopivan kappaleen tunnelmaan.

Säveltäjä Aram Hatšaturjan.

Aram Hatšaturjan

Aram Iljitš Hatšaturjan (s. 6.6.1903 ja k. 1.5.1978 Moskova) oli maailmankuulu armenialainen säveltäjä ja aidosti universaali muusikko, joka jätti kattavan musiikillisen perinnön. Hyödyntämällä laajalti armenialaista maaseutu- ja kaupunkiperinnettä Hatšaturjan nosti armenialaisen sävellyskoulun uudelle klassiselle tasolle varmistaen sen paikan maailmankulttuurissa. Hatšaturijan syntyi Tbilisissä Georgian tasavallan pääkaupungissa köyhään perheeseen. Hän kiinnostui musiikista jo hyvin varhain. Vuonna 1921 hän matkusti Moskovaan ja aloitti musiikkiopintonsa mm. Nikolai Miaskovskin johdolla. Vuonna 1929 hän siirtyi Moskovan konservatorioon opiskelemaan musiikkia. 1930-luvulla säveltäjä Hatšaturjan avioitui säveltäjä Nina Makarovan kanssa. Aram Hatšaturjan johti omia sävellyksiään myös Suomeen tekemillään konserttivierailuilla.

Aram Hatšaturjanin teoksiin lukeutuu mm. konserttoja, sinfonioita sekä kolme balettia. Gajane-baletin loppuun kuuluva Miekkatanssi on tullut suosituksi myös itsenäisenä teoksena. Hän sävelsi myös jonkin verran orkesterimusiikkia ja elokuvamusiikkia. Pianoteoksista tunnetuin lienee hänen toccatansa.

 

Tehokkain tapa on tuottaa itse musiikkia

Onko aivojen aktivoinnin kannalta parempi tuottaa itse musiikkia vai saako pelkästä musiikin kuuntelusta hyötyjä?

Kun laulamme, liikumme musiikin tahtiin tai soitamme jotakin instrumenttia, aktivoituu samalla lisäksi aivojen motorinen järjestelmä. Tästä on hyötyä erityisesti, kun musiikkia käytetään henkilön oppimisen tai potilaan kuntoutuksen tukena.

Se, miksi musiikki on niin hyödyllistä erityisesti muistisairaiden kuntouttamisessa, perustuu siihen, että musiikki liittyy aina vahvasti muistojen ja muistin tasoon. Musiikin synnyttämät muistot kuulijassa vahvistavat tunnekokemusta, joka musiikista saadaan ja toisin päin: voimakkaan tunnekokemuksen aikaansaanut musiikki muistetaan paremmin. Tätä kautta musiikki on suorassa yhteydessä pitkäkestoiseen muistijärjestelmään.

Musiikkiterapiaan ei tarvita aina ammattilaista

Musiikkia voidaan käyttää hyvin erilaisiin kuntoutuksellisiin tarkoituksiin. Pelkistetyimmässä muodossa kuntoutus voi olla sairastuneen itsenäistä musiikin kuuntelua tai musiikkiharrastus, joka hänellä on ollut jo kauan ennen sairastumista tai joka vasta aloitetaan sairastumisen jälkeen. Se voi olla hyvin myös koulutetun musiikkiterapeutin tuottamaa ja tarjoamaa musiikkiterapiaa tai muun hoitohenkilökunnan toteuttamia musiikkiaktiviteetteja, joista käytetään joskus termiä ”music medicine”. Kaikista kolmesta keinosta on hyötyä eri tavoin, erityisesti mielialan kohentamisessa tai kognitiivisten tai motoristen toimintojen harjoittamisessa.

Apulaisprofessori Teppo Särkämön omat aivoverenkiertohäiriöiden kuntoutukseen liittyvät tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa päivittäisellä musiikin kuuntelulla potilaan ensimmäisten toipumiskuukausien aikana saattaa olla positiivisia vaikutuksia sairauteen.

Tutkimuksessa verrattiin musiikin kuunteluryhmää äänikirjan kuunteluryhmään ja tavallista kuntoutusta saaneeseen tutkimusryhmään. Musiikkia kuunnelleessa ryhmässä erityisesti kielellisen muistin kuntoutuminen nopeutui kolmen kuukauden tutkimusjakson aikana. Samalla ryhmän jäsenet kokivat vähemmän masentunutta mielialaa tutkimuksen aikana.

Myös aivoissa nähtiin positiivisia, neuroplastisia muutoksia, jotka kertovat rakenteellisesta tai toiminnallisesta muovautuvuudesta musiikin kuuntelun seurauksena. Pelkkä kuuntelukin saattaa siis olla itse tehtynä aktiviteettina hyödyllistä potilaille.

Jatkotutkimuksessa apulaisprofessori Teppo Särkämön ryhmä vertaili laulumusiikin ja instrumentaalimusiikin kuuntelun vaikutuksia. Laulumusiikki osoittautui tehokkaimmaksi puhetoimintojen ja kielellisen muistin kuntoutuksessa, erityisesti potilailla, joilla oli puheen tuoton vaikeuksia eli afasiaa.

Jos taas halutaan kuntouttaa potilaan käden tai jalan liikkeissä näkyviä toispuoleisia halvausoireita, instrumenttien soittamista voidaan käyttää potilaan kuntoutuksen tukena. Tällöin voidaan harjoitella soittamaan vaikkapa tuttuja joulu- tai lastenlauluja rummuilla tai kosketinsoittimilla ja treenataan hienomotoriikkaa osittain halvaantuneessa raajassa.

Musiikin rytmiä voidaan hyödyntää esimerkiksi kävelykuntoutuksessa, jolloin harjoitellaan ottamaan askeleita musiikin rytmiin. Tämä saattaa auttaa, kun normaalia palautetta potilaan raajan toiminnasta ei saada aistijärjestelmän kautta tai kun liikkeiden aloittaminen on vaikeaa.

Musiikki yksi komponentti taistelussa muistisairauden etenemistä vastaan

Kun väestö maassamme ikääntyy, lisääntyy myös muistisairauksien määrä. Apulaisprofessori Teppo Särkämö ei kuitenkaan ole valmis vetämään suoraa yhteyttä musiikin ja muistisairauksien ehkäisyn välille. ”Voidaan ajatella, että musiikilla lisätään kognitiivista reserviä. Mitä enemmän aivoilla on kykyä selvitä erilaisissa kognitiivisesti, sosiaalisesti tai emotionaalisesti haastavissa tilanteissa, sitä parempi on vastustuskyky selvitä tilanteessa, jossa alkaa syntyä rappeuttavan aivosairauden alkuvaiheen oireita. Musiikkiharrastus voi siis toimia yhtenä osatekijänä, joka vaikuttaa siihen, miten muistisairaus lähtee etenemään”, sanoo apulaisprofessori Teppo Särkämö.

Tutkimus onkin keskittynyt viime vuosina löytämään tekijöitä, joilla voidaan vaikuttaa siihen, miten alkavaa tai todennäköiseen muistisairauteen voidaan vaikuttaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Teppo Särkämö toivoo, että musiikkiterapiaa hyödynnettäisiin paljon systemaattisemmin erilaisten aivosairauksien hoidossa ja erityisesti hoitokodeissa. ”Usein ajatellaan, että pitäisi olla musiikin ammattilainen ja omata jokin koulutus, jotta voisi hyödyntää musiikkia hoiva- ja kuntoutustyössä. Tämän asian toivoisin muuttuvan. Kynnys omaisille tai vaikkapa dementiahoitoyksikön hoitajille voisi olla paljon matalampi lähteä tuottamaan musiikkia yhdessä potilaan kanssa”, apulaisprofessori Teppo Särkämö toivoo.

Kysymys on myös annostamisesta: musiikki kannattaa ottaa osaksi pieninä annoksina muistisairaan päivittäisiä rutiineja. ”Myös henkilöiden omia mieltymyksiä voitaisiin kunnioittaa paljon enemmän kuntoutuksessa. Musiikki tehoaa vain silloin, kun henkilöllä on oma henkilökohtainen side musiikkiin, jota kulloinkin käytetään. Hoitokotien nuoret hoitajat eivät välttämättä tunne vanhempien ikäluokkien musiikkimieltymyksiä. Onneksi nykyään voi tehdä musiikkitestamentin. Sitä varten kehitetään koko ajan lisää teknologiaa, mutta tällä hetkellä striimauspalveluita varmempi tallennuspaikka voisi olla hoitotahto, jonka voi liittää Omakanta-palveluun”, apulaisprofessori Teppo Särkämö huomauttaa.

Musiikki voi edistää toipumista ja tukea muistia

Apulaisprofessori Teppo Särkämö selvittää, miten musiikkipohjaiset työkalut voivat toimia neurokognitiivisen ikääntymisen ja kuntoutuksen tukena.

Väestön joka tapauksessa ikääntyessä aivoverenkiertohäiriöiden ja dementian yleistyminen on valtava haaste terveydenhuollolle. Kuntoutustarpeisiin vastaaminen vaatii tavallisen kuntoutuksen ohessa muutakin tukea.

– Musiikin kuuntelu voi tutkitusti edistää kognitiivista ja emotionaalista toipumista, ja laulaminen voi tukea muistia ja mielialaa dementian alkuvaiheessa, apulaisprofessori Teppo Särkämö toteaa.

Vanhusten asialla

Tutkimustuloksia hyödynnetään uudessa hankkeessa aivoverenkiertohäiriöiden hoitoa kehitettäessä. Tulokset myös laajentavat tietoa musiikin vaikuttavuudesta ikääntyvälle.

Uudessa hankkeessaan Music-Based Tools for Supporting Neurocognitive Ageing and Rehabilitation (AGEMUS) Teppo Särkämö selvittää, miten uudemmat musiikkisovellukset, kuten musiikin suoratoistopalvelut, soveltuvat osaksi aivoverenkiertohäiriöpotilaiden kuntoutusta.

Hän selvittää myös, voiko kuorolaulaminen ehkäistä ikääntymiseen liittyviä neurokognitiivisia, emotionaalisia ja sosiaalisia vaikeuksia. Mukana tutkimuksissa ovat Turun yliopistollinen keskussairaala sekä Helsingin työväenopiston ja Vantaan aikuisopiston seniorikuorot.

Hankkeessa on tarkoitus myös luoda erityinen verkkokirjasto vanhuksille tärkeistä ja tutuista lauluista yhteistyössä Sentinan kanssa sekä selvittää tabletilla pelattavien musiikkipelien kuntoutuskäyttöä yhdessä Mubik Entertainmentin kanssa. Verkkokirjastoa voidaan jatkossa hyödyntää niin tutkimuksessa kuin vanhusten neurologisessa hoivatyössä.

– Varsinkin lapsuuden ja nuoruuden musiikki on muistisairaille tärkeintä, mutta useimmiten 30–70–lukujen musiikki ei nuoremmalle hoitohenkilöstölle ole tuttua ja sitä ei osata valitettavasti käyttää hyväksi, Teppo Särkämö kertoo.

Odottamisen sijaan aivoja voikin aktivoida musiikilla

Musiikin emotionaalinen ja kognitiivinen vaikutus säilyy pitkälle Alzheimerin taudin edetessä, mutta käytännössä musiikkia ei vielä hyödynnetä riittävän yksilöllisesti ja säännöllisesti muistisairaiden hoitokäytännöissä. Muissakin neurologissa sairauksissa kuntoutusta on potilaille usein tarjolla liian vähän tai liian myöhään.

– Makoilun ja odottamisen sijaan aivojen toipumista ja aktiivista kuntoutumista voitaisiin tukea musiikin ja muiden ympäristön virikkeiden avulla ajasta ja paikasta riippumatta, Teppo Särkämö sanoo.

Apulaisprofessori Teppo Särkämö tutkii myös tervettä vanhenemista ja mahdollisesti alkavaa muistisairautta ja miten musiikki auttaa ylläpitämään hyvää elämänlaatua. Uusi kärkihanke on jatkoa edelliseen tutkimukseen ja paluuta väitöskirjan aikaan. Nyt hankkeessa tuodaan käytäntöön jo olemassa olevaa tutkimusta.

– Musiikkiteknologian kehitys on ollut todella huimaa ja nyt tutkimukseemme sopivat laitteet ja sovellukset ovat kaikkien saatavilla.

Kaikki alkoi väitöskirja-artikkelista

Teppo Särkämön ura tiedejulkisuudessa alkoi rytinällä helmikuussa 2008 Brain-lehdessä julkaistusta väitöskirjan artikkelista joka käsitteli lempimusiikkia aivoinfarktista toipumisen apuna. Artikkeli levisi maailmanlaajuisesti kaikille mantereille ja oli tuolloin Helsingin yliopiston mediaseurannan koko alkuvuoden kansainvälinen tiedehitti. Tutkimusta luettiin runsaasti myös Suomessa ja lempimusiikin avusta keskusteltiin silloin ahkerasti iltapäivälehtien palstoilla.

– Hevi ei tule ja tapa vaan voi vahvistaa, jos se on toipujan lempimusiikkia, Teppo Särkämö sanoo.

Teppo Särkämö työskentelee Kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä käyttäytymistieteiden laitoksella Helsingin yliopistossa.

Särkämön tutkimushanke on saanut Suomen Akatemian Tutkimuksella eteenpäin -kärkihankerahoituksen. Rahoituksella tuetaan nuoria tutkijoita, joiden hankkeet on vertaisarvioitu jo aiemmin korkeatasoisiksi.