Pedro Heikki Kalevi Hietanen

Pedro Heikki Kalevi Hietanen.

Vantaalla Ruskeasannan kappelissa siunattiin lauantaina 30.12.2023 Pedro Heikki ”Hessu” Kalevi Hietanen haudan lepoon. Heikki ”Pedro” Hietanen ennätti tehdä merkittävän uran sekä musiikin alalla että viihteenkin parissa. Hietanen oli syntynyt 5.5.1949 Verlan kylässä, Jaalassa ja hän kuoli pitkän sairauden uuvuttamana 6.12.2023. Heikki Hietasen pääinstrumentteja olivat piano ja harmonikka sekä sähköurut ja muut kosketinsoittimet.

Hietanen syntyi musikaaliseen sukuun; hän sai jo kolmevuotiaana harmonikansoiton opetusta omalta äidiltään. Jo viisivuotiaana Hietanen esiintyi ensimmäisen kerran yleisölle. Tässä esityksessä hän soitti kaksi kappaletta haitarilla ja lauloi samalla. Myöhemmin koulussakin Hietanen jatkoi musiikkiharrastustaan. Hän pääsi koulun välitunneilla musiikkiluokkaan väittäen, että hänen pitää harjoitella pianonsoittoa.

Heikki Hietanen esiintyi pääasiassa Kymeenlaaksossa mm. Matti Lavin yhtyeen mukana tanssikeikoilla ja ravintoloissa 14-vuotiaasta lähtien. Alaikäinen Hietanen tarvitsi sitä varten luvan Kouvolan nimismieheltä sekä koulunsa rehtorilta. Lupa tarvittiin myös omilta vanhemmilta, jotta hän pääsi esiintymään ravintoloihin. Hietasen ammattilaisura soittajana alkoi 1960-luvun puolivälissä, jolloin Hietanen soitti kouvolalaisessa tanssiorkesterissa. Sieltä Hietanen poimittiin iskelmätähtien taustamuusikoksi. 1960-luvulla Tampereella perustetussa yhtyeessä Hietanen säesti sen aikaisia huippusolisteja, kuten Irwin Goodmania, Paula Koivuniemeä, Eino Gröniä, Sammy Babitzinia, Kari Kuuvaa ja Kristina Hautalaa.

Pedro Hietanen ja Harri Marstio.

Heikki Hietanen muutti sittemmin Helsinkiin ja ryhtyi soittamaan pop-yhtyeissä. Pääkaupungissa hän aloitti ensin Pepe & Paradise-yhtyeessä, jossa hän soitti vuosina 1969-1974. Vuosina 1975-1979 hän soitti Wigwamissa. Oman yhtyeensä, Pedro’s Heavy Gentlemen, Hietanen perusti vuonna 1980. Pedro’s Heavy Gentlemenin ideana oli tehdä levyjä, joissa sekoitettiin eri genrejä. Kappalevalikoimaan kuului niin calypso-, tango kuin reggearytmejä. Yksi tunnetuimmista hänen levytyksistään on alun perin venäläinen kappale ”Huopikkaat”, jonka levylle lauloi suomeksi ruotsalainen, Skånesta kotoisin oleva Peps Persson.

M. A. Numminen ja Pedro Hietanen.

Yhteistyö kansantaiteilija M. A. Nummisen kanssa alkoi tilanteessa, jossa Hietanen oli tullut Euroopasta Wigwamin kiertueelta ja oli käytännössä rahaton reissun jäljiltä. Hän kohtasi Nummisen levy-yhtiö Love Recordsin toimistossa ja tuli maininneeksi tälle osaavansa soittaa myös haitaria. Hietanen kertoi itse näin: ”Ajattelin, ettei siitä seuraa sen enempää. Mutta ei mennyt kuin kuukausi, ja minulla oli eka keikka Nummisen kanssa. Siitä se lähti, eikä ole loppua näkynyt.” Hietanen on ollut mukana monissa M. A. Nummisen kokoonpanoissa, kuten Underground Rock Orchestrassa, Uusrahvaanomaisessa Jatsiorkesterissa sekä lapsille suunnatussa Gommi ja Pommi-duossa.

Kun Hietanen alkoi esiintyä M. A, Nummisen kanssa keikoilla, hän alkoi käyttää taiteilijanimenään Pedroa. Tästä seurasi myöhemmin melkoisia ongelmia mm. Pedron nimellä varattujen lentolippujen kanssa, joka ei siis ollut Hietasen virallinen nimi. Siksi Hietanen otti Pedron ensimmäiseksi viralliseksi nimekseen. Alkuperäinen etunimi oli Heikki. Hietanen teki yhteistyötä samoin lukuisten muiden artistien kanssa, kuten mm. Pirkka-Pekka Peteliuksen, Tapio Liinojan, Remu Aaltosen, Veikko Lavin, Yrjänä Sauruksen, Topi Sorsakoski & Agentsien, Jukka Pojan, Ritva Oksasen, Matti Salmisen ja Ismo Alangon kanssa. Pianisti Laura Mikkolan ja Jukka Perkon kanssa Hietanen muodosti trion.

Pedro Hietanen ja Pirkka-Pekka Petelius Serpien kylässä.

Pedro Hietanen sävelsi ja sovitti musiikkia suomalaisiin elokuviin, kuten mm. Aki Kaurismäen Rikos ja rangaistus, Jörn Donnerin Dirty Story, Kuulustelu ja Isäni jalanjäljillä, Tapio Piiraisen Glenn sekä Mika Kaurismäen Haarautuvan rakkauden talo. Pedro Hietanen toimi kapellimestarina television viihdeohjelmissa, kuten Yle1:n Velipuolikuussa, Mutapainin ystävissä ja Hotelli Soinnussa. Pedro Hietanen muistetaan myös koomikon työstään yhdessä näyttelijä Pirkka-Pekka Peteliuksen kanssa televisio-ohjelmissa Hei hulinaa, Hui helinää ja Neurovisio sekä Yleisradion Yömyöhä-radiolähetyksissä. EMI on julkaissut kaikki 1980- ja 1990-lukujen Yömyöhä-jaksot CD-levyillä otsikolla Serpien kylässä. Viimeisin Yömyöhä lähetettiin 29.5.2009.

Pianistit Pedro Hietanen ja Laura Mikkola.

Pedro Hietanen työskenteli vuosina 1984-1989 EMI Oy:n tuotantopäällikkönä ja freelance-tuottajana eri levy-yhtiöille sekä studiomuusikkona vuodesta 1970 lähtien. Tuotantotehtäviä Hietanen kommentoi: ”Kiinnosti katsoa musiikkibisnestä myös siltä toiselta puolelta. Mutta lopulta tuntui, että teen mieluummin muuta kuin istun täällä ja teen muille levyjä. Ja hyvä että lähdin, koska olen ehtinyt tehdä sen jälkeen vaikka mitä mielenkiintoista.” Lastenohjelmissa Pedro Hietanen nähtiin Pommi-kissana M. A. Nummisen esittämän Gommi-jäniksen kanssa. Hietanen toimi myös Ruisrockin juontajana 1990-luvulla. Kesän 2009 tangokonsertti Verlan tehdasmuseossa, jossa Hietanen, Laura Mikkola ja Jukka Perko esiintyivät triona, teki Pedro Hietasesta kertaheitolla yhden Iitin festivaalin suosikkimuusikoista. Trio esiintyi suomalaisine tangoineen myös Pariisissa. Iitin musiikkijuhlilla Pedro Hietanen esiintyi viimeisen kerran kesällä 2021.

.

Pedro Hietanen ei tehnyt enää viimeisinä vuosinaan yksittäisiä keikkoja, joita varten olisi pitänyt harjoitella erikseen. Poikkeuksena tästä oli Wigwamin 50-vuotisjuhlakiertue, johon hän osallistui syksyllä 2018. Hietaselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke vuonna 2012. Hän ilmoitti kesällä 2022 sairastuneensa vakavasti. Hänen vaimonsa kuoli kaksi vuotta aikaisemmin. Fredrika ja Laura Mikkola soittivat hautajaisissa mm. John Williamsin Schindlerin listan.

 Musiikkitalon urut otetaan käyttöön 1.1.2024.

Urkujen rakentamista Musiikkitalon konserttisalissa.

Tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2024 Helsingin Musiikkitalon uudet urut otetaan virallisesti käyttöön klo 16 alkavassa konsertissa. Korona-aikana urkujen rakennustyöt oli jonkin aikaa keskeytettynä; jos urkujen kokoamistöitä olisi tehty Musiikkitalossa yhtämittaisesti olisi urkujen pystytys kestänyt seitsemän kuukauden ajan. Musiikkitalon rakenteita on jouduttu vahvistamaan, sillä uusilla uruilla on painoa peräti 40 000 kilogrammaa. Urkujen rakentamista varten järjestettiin suunnittelukilpailu, johon kutsuttiin kahdeksan urkurakennuttajaa ympäri maailmaa. Heistä neljä pystyi toteuttamaan sellaiset urut, joita Helsingin Musiikkitaloon haluttiin. Itävaltalainen Riger Orgelbau sai Musiikkitalon urkujenrakentamisen hoitaakseen.

Säveltäjä Anneli Kaija Saariaho (o.s. Laakkonen, s. 14.10.1952 Helsinki ja k. 2.6.2023 Pariisi). 

Musiikkitalon uudet urut tulivat maksamaan 4,4 miljoonaa euroa, joista rahoista enin osa upposi itse soittimeen. Urkujen tarina alkoi vuonna 2017, kun säveltäjä Kaija Saariaho lahjoitti Musiikkitalon urkujen rakentamiseen miljoona euroa. Saariahon lahjoituksen ehtona oli, että kalliiseen urkuhankintaan tulee mukaan myös muitakin lahjoitustahoja mukaan. Lahjoituksia tulikin sitten Helsingin kaupungilta, Yleisradiolta sekä opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Lahjoituksia saatiin myös yksityisiltä kansalaisilta ja säätiöiltä.

Helsingin Musiikkitalon uruista tuli 124-äänikertaiset ja ne ovat samalla Suomen suurimmat urut. Tämä soitin kuuluu myös maailman konserttitalojen urkujen ehdottomaan eliittiin; urut on suunniteltu rakennettu ”kerran elämässä”-asenteella ja soitin on haluttu nähdä tulevaisuuden soittimena, jolla ei ole haluttu sitoutua vain yhden aikakauden musiikin soittamiseen, tyyliin tai genreen. Musiikkitalon urut ovat hyvin rikkaat ja monipuoliset, soveltuvat hyvinkin monenlaiseen musiikin esittämiseen erinomaisesti. Uusien urkujen suunnittelutyötä työryhmässä johti professori, urkutaiteilija ja -pedagogi Olli Kalevi Porthan (s. 11.12.1957 Tampere), joka on ollut suunnittelemassa urkuja myös Janakkalan ja Kotkan kirkoissa sekä Tallinnan tuomiokirkossa.

Professori Olli Porthan.

Olli Porthan opiskeli aikoinaan urkujensoittoa Sibelius-Akatemiassa professori ja urkutaiteilija Gustaf Edvard Enzio Forsblomin (s. 14.3.1920 Lohja ja k. 10.2.1996 Vantaa) ja Amsterdamissa Sweelinck-konservatoriossa Jacques van Oortmessenin ohjauksessa sekä monilla kansainvälisillä mestarikursseilla opettajinaan mm. Marie-Claire Alain (s. 10.8.1926 Saint-Germain-en-Laye ja k. 26.2.2013 Le Pecq, Île-de-France), Montserrat Torrent i Serra (s. 1926 Barcelona) ja Harald Vogel. Olli Porthan sai Lahden urkuviikkojen ensimmäisen palkinnon urkukilpailussa vuonna 1980. Hän suoritti urkujensoiton diplomitutkinnon ja antoi ensikonserttinsa vuonna 1983 Finlandia-talon uruilla Helsingissä. Olli Porthan toimi Sibelius-Akatemian urkumusiikin opettajana vuodesta 1980 ja professorina vuodesta 1988 lähtien. Vuosina 1997-2002 Porthan oli Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston johtajana, minkä lisäksi hän on opettanut useilla mestarikursseilla urkujensoittoa.

Musiikkitalon urkujen toinen soittopöytä.

Musiikkitalon urkuihin tuli kaksi soittopöytää, joista toinen sijaitsee urkujen yhteydessä ylhäällä urkuparvella ja toinen soittopöytä on konserttisalin lavalla. Tämä järjestely mahdollistaa mm. urkurin työskentelyn konserteissa kapellimestarin vieressä sekä yleisön nähtävillä. Musiikkitalon urkujen julkisivu on hyvin moderni ja urut rikastuttavat olemuksellaan Musiikkitalon arkkitehtuuria. Uudet urut on kokonaisuudessaan sijoitettu kaapin sisälle, mikä mahdollistaa täysin ainutlaatuiset dynaamiset mittasuhteet. Julkisivukaappien liikkuvat osat voidaan avata, jolloin yleisö näkee urkupillistön eri tasot kaapin sisältä erilaisin valotehoisten. Urkujen julkisivun edessä sijaitseva visuaalisesti merkittävä putkisto on yleensä perinteisissä uruissa viety piiloon katseilta.

Musiikkitalon uruista vastannut suunnitteluryhmä aloitti professori Olli Porthanin johdolla työnsä vuonna 2017. Ryhmä toteutti uusien urkujen rakennuksen kilpailutuksen sekä luonnosteli urkujen käyttöä suunnittelun ohella. Syksyllä 2019 perustettiin Musiikkitalon Urut Soimaan ry. Yhdistys vastasi urkukonserttien ja Musiikkitalon urkukilpailun järjestämisestä. Musiikkitalo uusia urkuja juhlistetaan kansainvälisellä säveltäjä Kaija Saariaho-urkusävellyskilpailulla sekä koko vuoden kestävällä urkukonserttisarjalla. Urkusävellyskilpailu on avoin kaikille halukkaille ja kilpailussa on kolme sarjaa: orkesterikonsertot, kamarimusiikkiteokset ja soolourkuteokset. Tarkoitus on palkita reilut kymmenkunta urkuteosta, jotka esitetään ensi vuoden aikana omissa konserteissaan. Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin lisäksi joukko suomalaisia orkestereita ja kansainvälisiä urkutaiteilijoita esittävät nämä teokset konserteissa. Kansainvälisen urkukilpailun rahoituksesta vastaa Alfred Kordelinin säätiö.

 Markku Johansson (9. osa)

Pepe & Paradise-yhtyeellä oli melko paljon esiintymisiä niin televisiossa kuin radion puolellakin. Kesällä 1971 yhtye soitti Folkparken-puistoissa eri puolilla Ruotsia kiertueen. Pepe & Paradise esiintyi Suomessa kevään 1972 aikana Mainostelevision Pinnalla-ohjelman vakinaisena orkesterina. Markku Johansson, Pepe Willberg, Pave Maijanen ja Kalle Fält esiintyivät taustakuorona Suomen Euroviisukarsinnoissa laulajatar Seija Simolan kanssa Fyrkka-nimisenä kokoonpanona. He esittivät kilpailussa säveltäjä ja kapellimestari Esko Elias Linnavallin (s. 4.9.1941 Turku ja k. 21.12.1991 Helsinki) säveltämän kappaleen, One Two Three, joka sijoittui karsinnoissa toiselle sijalle.

Esko Linnavalli.

Levytysmateriaali oli Pepe & Paradisen levyillä huomattavasti iskelmällisempää, kuin se materiaali, jota bändi soitti esiintymistilaisuuksissa. Yhtyeen keikkasettilista oli hyvin kansainvälistä musiikkia ja Pepe Willbergin lauloi mielellään englannin kielellä lauluja. Ainoana suomalaisena yhtyeenä Pepe & Paradise pääsi soittamaan Helsingin Taka-Töölössä Mannerheimintiellä sijaitsevaan ja 20.5.1972 avattuun Hotelli Hesperian ravintolan yökerhoon. Paradise soittikin sitten Hesperian yökerhossa usean kuukauden ajan. Ainoastaan neljäsosa yhtyeen keikkaohjelmistosta oli suomalaista musiikkia. Markku Johanssonin liityttyä yhtyeeseen alkoi myös yhtyeen ohjelmisto kansainvälistyä. Ohjelmistoon tulivat mm. Blood, Sweat and Tears ja Chicago-yhtyeiden soittamaa musiikkia, jossa välttämättä tarvittiin soittimena myös trumpettia.

Pepe & Paradise sai vuonna 1974 kuukauden kestävän kiinnityksen suosittuun tukholmalaiseen Berns-ravintolaan. Markku Johansson ei halunnut lähteä kuukaudeksi Ruotsiin, koska Johanssonien ensimmäinen lapsi oli syntymässä kaksi viikkoa ennen yhtyeen kiinnityksen alkua. Yhtyeen muut jäsenet kummastelivat Markun poisjääntiä, mutta Markku halusi olla perheensä kanssa, kun ensimmäinen lapsi, tytär Pia, syntyi. Markku Johansson jaksoi viiden vuoden ajan tehdä yhtä aikaa Paradisen keikkoja iltaisin ja päivät tehdä sovituksia ja johtaa äänityssessioita studiossa. Kun Pepe Willberg haki Markun studiopäivän jälkeen studion pihasta keikkapussin kyytiin, Markku oli niin uupunut, että hän nukahti heti keikkabussiin. Aamuyöstä ja kaikki pienet tauotkin keikkojen ja studiotyön välissä Markku käytti hyväkseen nuottien kirjoittamiseen. Vuonna 1975 Markku oli jo niin töidensä uuvuttama, että hän lopetti ammattimaisen keikkailunsa Pepe & Paradise yhtyeessä. Totaalinen väsymys vaivasi Markkua vielä useiden kuukausien ajan senkin jälkeen, kun hän jätti orkesterissa soittamisen. Vuosia myöhemmin Markku vasta oivalsi, että hän oli uuvuttanut liiallisella työllä itsensä.

Muutenkin Pepe & Paradisen toiminta alkoi seitsemänkymmentäluvun puolivälissä hiljalleen hiljentyä, vaikka keikoillaan yhtye oli edelleen hyvin suosittu. Musiikkialalle tuli uusia, pienempiä kokoonpanoja, eivätkä tilaisuuksien järjestäjät halunneet maksaa enää suurten orkestereiden kustannuksia. Nuorisobändeistä tuohon aikaan kaikkein suosituin oli Hurriganes, joka soitti vain yhden setin illassa ja bändin palkkio esiintymisestä oli kuitenkin kolminkertainen Pepe & Paradisen palkkioon nähden. Paradise soitti joka keikallaan kuitenkin neljä settiä musiikkia. Lopulta yhtyeen esiintymiset vähenivät niin paljon, että koko bändin toiminta päättyi. Myöhemmin yhtye on kasattu joihinkin esiintymisiin uudelleen; vuonna 2013 yhtye esiintyi Pepe Willbergin 50-vuotistaiteilijajuhlassa ainakin Tampereella ja Helsingissä.

Säveltäjä Erik Lindström.

Säveltäjä Erik Wilhelm Lindströmin (s. 29.5.1922 Helsinki ja k. 27.8.2015) ja Rolf Kroqvistin vuonna 1963 perustettu pieni Finndisc-levy-yhtiö otti talliinsa taiteilijanimellä Irwin Goodman esiintyneen Antti Yrjö Hammarbergin (s. 14.9.1943 Hämeenlinna ja k. 14.1.1991 Hamina). Irwinin ”hovisanoittaja” oli hänen lapsuudenystävänsä, iskelmäsanoittaja ja tuottaja Veikko Olavi ”Vexi” Salmi (s. 21.9.1942 Hämeenlinna ja k. 8.9.2020 Helsinki). Muita Finndiscille levyttäneitä artisteja olivat mm. Juha Vainio, Martti Mikko Sakari ”Huuhaa” Innanen (s. 20.3.1931 Helsinki ja k. 3.12.2014 Helsinki), Taisto Olavi Ahlgren (s. 15.2.1943 Iitti ja k. 7.6.2008 Helsinki), Kivikasvot, Danny (Ilkka Johannes Lipsanen, s. 24.9.1942 Pori), Kirka (Kirill Babitzin, s. 22.9.1950 Helsinki ja k. 31.1.2007), Eino Grön (s. 31.1.1939 Pori), Kai Lind (Kaj Mikael Lindberg, s. 31.12.1937 Helsinki), The Adventurers, Pauli Lehtola, Kauko Käyhkö (s. 5.4.1916 Pietari ja k. 8.4.1983 Espoo) ja Kaj Tapio Rautavaara (s. 8.3.1915 Pirkkala ja k. 25.9.1979 Helsinki). Kun Irwin Goodmanin suosio lähti vauhdilla nousuun, tuli Musiikki-Fazerilla kiire ostaa Goodman oman yhtiöönsä kalliilla korvauksella. Finndiscin osti vuonna 1971 Scandia-Musiikki ja seuraavana vuonna Scandia-Musiikin osti Musiikki-Fazer.

Kansantaiteilija Martti Innanen.

Jo vuonna 1970 alkoi Markku Johanssonin yhteistyö Irwin Goodmanin ja Vexi Salmen kanssa St. Pauli ja Reeperbahn-levyn merkeissä. Tämän albumin sovitukset olivat Paul ”Nacke” ja Markku Johanssonin tekemiä. Vuonna 1970 Syksyn Sävel-kilpailun voitti Irwin Goodmanin säveltämä ja Nacke Johanssonin sovittama St. Pauli ja Reeperbahn. Seuraavana vuonna Irwin Goodman voitti jälleen Syksyn Sävel-kilpailun nyt Markku Johanssonin sovittamalla kappaleella Poing poing poing. Vielä samana vuonna Irwin Goodmanilta julkaistiin samanniminen LP-levy. Vexi Salmi ja Irwin Goodman osallistuivat vuoden 1972 Syksyn Sävel-kilpailuun kappaleilla Las Palmas ja Yhdet vielä, joista ensimmäinen oli Markku Johanssonin sovittama ja jälkimmäinen Nacke Johanssonin sovitus. Itse kilpailuun taiteilija ei osallistunut, mutta sen sijaan Hymy-lehdelle myytiin sensaatiouutisena tarina, että Irwin on muuttanut Suomesta Espanjaan veroja pakoon.

Irwin Goodman eli Antti Hammerberg.

Irwin Goodmanilla oli taito keksiä mieleenpainuvia melodioita. Irwin lauloi tai rallatteli melodiaa, jonka Markku kirjoitti heti nuoteille. Irwinillä oli myös hyvä rytmitaju, minkä vuoksi hän oppi työn alla olevat kappaleet hyvin nopeasti. Hän ei aina välttämättä muistanut tarkasti miten hän oli edellisenä päivänä laulanut Markulle laulunsa demoversion, mutta kerran jälleen kuultuaan kappaleen hän muisti melodian kokonaisuudessaan. Toisinaan Irwin oli myös tallentanut demon c-kasetille, josta Markku jälleen nuotinsi melodian ylös. Hänellä saattoi joskus olla jokin iskevä refrengi (kertosäe) valmiina, johon Vexi, Irwin ja Markku alkoivat työstää sopivaa verseä eli säkeistöä. Markku toi usein kappaleiden nuotintamisen yhteydessä omia ajatuksiaan esille ja ehdotti joskus mm. muutoksia sointuharmonioihin, jotka Irwin Goodman joko hyväksyi tai hylkäsi.

Sanoittaja Veikko "Vexi" Salmi.

Musiikki-Fazerin kotimaisen tuotannon päällikkö Toivo Kärki ei puuttunut Irwin Goodmanin levytyksiin; Kärki tiesi kuinka hyvin Irwin Goodmanin levytykset myivät ja siksi hän sieti näitä levyjä, vaikka ei itse siitä musiikista pitänytkään. Markku Johanssonin tehtävä oli Musiikki-Fazerilla huolehtia, ettei näihin levytyksiin käytetty liian paljon kallista studioaikaa. Muuten Irwin, Vexi ja Markku saivat suhteellisen vapaasti päättää, minkälaista musiikkia Irwin Goodmanin levyille tuli. Toivo Kärki ohjeisti näitä kolmea, että kaikkea saa pilkata, paitsi Kekkosta, Neuvostoliittoa ja eri uskontoja.

Sanoittaja ja säveltäjä Juha Vainio.

Kansakoulunopettaja Juha Vainio saapui Kotkasta Helsinkiin ja sanoittaja Niilo Sauvo Pellervo Puhtila (s. 27.4.1928 Helsinki ja k. 2.11.2014 Helsinki) suositteli häntä levy-yhtiöille ammattisanoittajana. Ensimmäiset yhteistyönsä Juha Vainio teki Erik Lindströmin kanssa, mutta Reino Helismaan kuoltua Toivo Kärki otti Juha Vainion jopa kuukausipalkalla istumaan työhuoneessa ja tekemään sanoituksia lauluihin Musiikki-Fazerille. 1960- ja 1970-luvuilla tehtiin paljon käännösiskelmiä, joista sanoittaja sai vain kertakorvauksen. Markku Johansson oli ollut jo 1970-luvulla Juha Vainion levytyksissä soittamassa, mutta heidän varsinainen yhteistyö alkoi 1980-luvun vaihteessa Juha Vainion Albatrossi ja sorsa-albumin teolla. Kapellimestari Jaakko Salon sovittama ja Juha Vainion säveltämä ja laulama Käyn ahon laitaa-kappale nousi vuonna 1979 suureksi kesähitiksi. Juha Vainio aktivoitui muiden kiireidensä ohella tekemään kevättalvella 1980 jälleen itselleen laulettavaa uudelle LP-levylle. Juhan luottosovittaja, Jaakko Salo, oli keväällä kiireinen Uuden Iloisen Teatterin (UIT) harjoitusten kanssa ja Jaakko Salo neuvoi Juhaa olemaan yhteydessä Markku Johanssoniin.

Muusikko Jaakko Salo.

Juha Vainio pyysikin Markku Johanssonia tekemään uusia sovituksia pariin uuteen lauluun. Markku oppi tästä nopeasti, että Juhan ”pari kappaletta” tarkoittikin aina useampia teoksia. Markku työsti sovitukset Juhalle hyvin nopeassa aikataulussa muiden töidensä ohella; usein hän joutui tekemään niitä öiseen aikaan, jotta sovitukset olivat äänitykseen valmiina aamulla. Juhalla oli yleensä kova kiire päästä laulamaan laulunsa studioon, jotta laulujen tunnelma ei ehdi väljähtyä. Markku Johansson oli kuitenkin aina innostuneesti mukana Juha Vainion levytysten teossa, koska hän oivalsi Juha Vainion laulujen nerouden ja merkityksen. Juha Vainio lauloi omat osuutensa studiossa aina muutamalla otolla; hän tunsi laulunsa ja oli sisäistänyt sanoitukset, hän myös tiesi, millainen laulutapa niihin vaadittiin. Juha Vainio oli studiossa aina seuraamassa laulujensa taustojen valmistumista ja Jaakko Salo vaati, että kappaleiden tempot olivat sopivia Juhan laulettavaksi.

 Markku Johansson (8. osa)

Pepe & Paradise.

Pertti ”Pepe” Willbergin (s. 17.12.1946 Turku) perhe muutti Helsinkiin pojan ollessa yhdeksänvuotias. Perhe asui ensin vajaan vuoden Suomenlinnassa, kunnes uusi koti valmistui Lauttasaareen. 13-vuotiaana Pepe Willberg sai oman kitaran. Musiikkiura lähti Pepe Willbergillä käyntiin vuonna 1962, jolloin hän aloitti The Islanders-yhtyeen komppikitaristina. Seuraavaksi Willberg siirtyi Jormas-yhtyeeseen, joka tunnettiin melodisista stemmalaulukappaleista. Yhtyeen soittajat vaihtuivat melko tiuhaan. Vuonna 1966 Jormas levytti käännöskappaleen, Saat miehen kyyneliin, josta tuli aikoinaan suuri hitti. Muita tuon ajan hittejä olivat mm. Rööperiin, Alusta mä kaiken alkaisin ja Taivas vain tietää. Kesällä 1968 Jormas lopetti toimintansa, kun sen soittajat lähtivät suorittamaan asepalvelustaan.

Pepe Willberg Musiikkitalossa syyskuussa 2023.

Tässä vaiheessa Pepe Willberg levytti jo ensimmäisen soolosinglensä, Se onnistuu/Elää, mutta Willberg kuitenkin liittyi Suoraan sydämeen-kesäkiertueelle laulaja John Eljon ”Johnny” Liebkindin (s. 22.9.1945 Helsinki) Frankies-yhtyeeseen. Bändi laajeni, kun siihen liittyi laulaja Aarne Tapani Kansan (s. 9.3.1949 Hamina) yhtyeen soittajia. Kevääseen 1970 bändi säesti Tapani Kansan keikkoja. Yhtye ei ollut pitkäikäinen ja Willberg perusti jo vuonna 1970 oman orkesterin, Pepe & Paradisen, joka oli 1970-luvulla johtavia bändejä Suomessa. Rumpali Antero ”Ande” Päiväläinen soitti syksyllä Markku Johanssonin kotiin Lauttasaareen ja tiedusteli haluaisiko Markku lähteä soittamaan Pepe & Paradise-yhtyeeseen. Markku oli tutustunut ja soittanutkin jo Jormas-yhtyeen hittikappaleita, joten päätös oli helppo; hän liittyi kokoonpanoon mielellään.

Laulaja Johnny Liebkind.

Seuraavat viisi vuotta merkitsivät Markku Johanssonin elämässä isoa elämänmuutosta. Hän otti yhtyeessä myös vastuun sovittamisesta ja myöhemmin hän on sanonut, että tuo aika oli hänen ”kevyen musiikin yliopistonsa”. Pepe & Paradise esiintyi tyypillisesti Suomen sen ajan parhaissa yökerhoissa ja ravintoloissa. Bändi soitti tasokaasti rockia ja poppia ja yhtyeellä oli selvä musiikillinen oma linja. Yhtyeessä soittivat Pepe Willbergin lisäksi Markku Johansson, Crister Gustaf ”Kicke” Bergholm (basso, s. 21.9.1946), Antero ”Ande” Päiväläinen (rummut), Erik ”Dani” Dannholm (saksofoni, huilu s. 21.5.1941 ja k. 28.10.1985)), Heikki ”Pedro” Kalevi Hietanen (koskettimet s. 5.5.1949 Jaala ja k. 6.12.2023) ja Erkki ”Unde” Lehtola (saksofoni). Erkki Lehtolan lopetettua soiton saksofonistiksi tuli Pertti Antero ”Kalle” Fält (s. 1.10.1949 Oulu). Bändia alkuaikana basistina oli Jorma Valdemar Kalenius (s. 10.11.1941 ja k. 5.7.1996). Christer Bergholmin lopetettua hänen tilalleen bändiin tuli Lappeenrannasta soittamaan bassoa Pekka Juhani ”Pave” Maijanen (s. 3.9.1950 Lappeenranta ja k. 16.1.2021).

Pepe & Paradise levytti ensimmäisen singlensä vuonna 1971 ja ensimmäinen albumi, levy-yhtiö Love Recordsille levytetty, Niin vähän on aikaa, ilmestyi seuraavana vuonna. Pepe Willberg oli yhtyeen perustajana myös luontaisella auktoriteetillaan bändin johtaja; hänellä oli selkeä ja yksinkertainen näkemys, miltä bändin tulisi kuulostaa ja näyttää. Yhtyeen levyttämät ulkomaisten kappaleiden cover-versioista tehtiin mahdollisimman paljon laulujen alkuperäisversioiden kaltaisiksi. Vuonna 1972 ilmestyi single, Elämältä kaiken sain, josta tuli yhtyeen ensimmäinen suuri hitti. Myös saman singlen B-puolella julkaistu, Sotilaat, kansat, maat, oli hyvin suosittu kappale. Yhtyeeltä tuli vuonna 1973 albumi Pepe & Paradise, joka oli bändiltä myös hyvin kaupallinen menestys. Levy-yhtiö EMI julkaisi vuonna 1972 kokoelma-albumin, Pepen parhaat, joka sisälsi pääasiassa Jormas-yhtyeen levyttämiä kappaleita.

Levy-yhtiö Love Records Oy:n perustivat vuonna 1966 toimittaja Artto Anders ”Atte” Blom (s. 12.6.1943 Helsinki), säveltäjä, sovittaja ja tuottaja Henrik Otto Donner (s. 16.11.1939 Tampere ja k. 26.6.2013 Pietarsaari) ja rumpali Kurt Christian ”Chrisse” Schwindt (s. 14.3.1940 Helsinki ja k. 12.10.1992 Helsinki). Love Records oli Suomen tärkein vaihtoehtoisen ja kaupallisesti marginaalisen musiikin tarjoaja 1970-luvulla. Levy-yhtiö teki konkurssin vuonna 1979. Levy-yhtiön ensimmäinen julkaisu oli säveltäjä Kaj Oskar Chydeniuksen (s. 16.10.1939 Kuusankoski) albumi, Lauluja, vuonna 1966. Love Records ennätti julkaista 384 LP-levyä musiikkia. Sen tunnetuimpia levyttäviä artisteja olivat mm. Juice Leskinen, Hurriganes, Kaseva, Hector, Dave Lindholm, Pelle Miljoona, Pekka Pohjola, Royals, Leevi and tje Leavings, Pekka Streng, Tasavallan Presidentti, Wigwam, Maarit Hurmerinta, Mikko Alatalo, Pepe & Paradise, M. A. Numminen, Pihasoittajat, Kari Peitsamo, Rauli ”Badding” Somerjoki, Agit Prop, KOM-teatteri, Kristiina Halkola, Kaisa Korhonen, Aulikki Oksanen ja Arja Saijonmaa.

Pepe Willberg tunnisti nopeasti, mitkä kappaleet soveltuivat hänen esitettäväkseen; näin monista hänen levylle poimimistaan kappaleista syntyikin hittejä. Pepe & Paradise esitti ja levytti sekä ulkomaista materiaalia että myös Pepe Willbergin ja Markku Johanssonin tekemiä kappaleita. Markku teki myös levytysmateriaalista paljon omia aloitteita, jotka kuitenkin levytettiin hyvässä yhteisymmärryksessä. Yhtyeen muusikoista sekä Pave Maijanen että Hessu Pedro Hietanen ovat tunnustaneet, että he imivät Markku Johanssonilta oppia sovittamiseen, josta heille molemmille oli hyötyä myöhemmässä elämässä.

Paradise-yhtyeen soittajat tekivät laulajatar Seija Saara Maria Simolan (s. 25.9.1944 Helsinki ja k. 21.8.2017 Vantaa) kanssa Yleisradion kantanauhoille äänityksiä. Lauluyhtye Fyrkka-nimellä he nauhoittivat Radio Ykköselle ohjelmakokonaisuuden, joka sisälsi mm. säveltäjien kuten Esa Matti Helasvuo (s. 9.3.1945 Helsinki), Eero Uolevi Koivistoinen (s. 13.1.1946 Helsinki), Erkki Olavi Melakoski (s. 5.1.1926 Turku ja k. 6.4.1997 Helsinki) ja Henrik Otto Donnerin sävellyksiä. Fyrkka nauhoitti myös kansanlaulusovituksia Ylelle. Yleisradion kevyen musiikin osaston johtajana toiminut Henrik Otto Donner innostui nauhoituksista niin kovasti, että hän halusi tuottaa seuraavan Pepe & Paradise-yhtyeen äänilevyn Love Records levy-yhtiölle. Henrik Otto Donner oli säveltänyt ja Aulikki Oksanen sanoittanut jo laulun, Kuka kertoisi hänelle, jonka Pepe Willberg oli laulanut levylle vuonna 1968. Niin vähän on aikaa-albumi sisälsi Henrik Otto Donnerin sävellyksiä mm. runoilija ja suomentaja Pentti Juhani Saaritsan (s. 29.12.1941 Helsinki) runoihin. Levy ei kuitenkaan saavuttanut kovin suurta myyntimenestystä, sillä levyn kappaleet olivat suurelle yleisölle liian vaikeaselkoisia. Tänä päivänä tätä levyä tosin arvostetaan erittäin merkittävänä Pepe & Paradise-yhtyeen äänilevynä.

Aarno Raninen.

Markku Johansson sävelsi Pepe & Paradiselle vakavan kappaleen, Syvä hiljaisuus, jonka hän sävelsi Juha Vainion valmiiseen runoon. Juha oli tehnyt runon aikanaan säveltäjä, laulaja, sovittaja, muusikko ja kapellimestari Aarno Erik Ranisen (s. 27.4.1944 Kuhmoinen ja k. 3.9.2014 Tuusula) Adlon-ravintolan show:ta varten, mutta jostakin syystä sanoitus oli jäänyt käyttämättä. Kappaleen tausta äänitettiin Scandia levy-yhtiön Alppi-studiolla Kulttuuritalon kellarissa sataprosenttisena ottona eli kaikki instrumentit äänitettiin yhtäaikaa nauhalle. Tämän jälkeen Pepe Willberg lauloi oman osuutensa nauhalle ja Juhani Aaltonen soitti alttohuilulla lauluun improvisoituja osuuksia. Sovituksessa olivat mukana myös käyrätorvi (corno), harppu sekä jousisto.

Muutaman vuoden päästä Markku Johansson ja rumpali Ande Päiväläinen kävivät New Yorkissa tutustumassa amerikkalaisen Radio Corporation of America eli RCA-levy-yhtiön studioihin. Siellä Ande Päiväläinen huomasi käytävän varrella yhden työhuoneen ovessa nimen, Warren Schatz. Eräänä kesänä Markku Johansson oli tutustunut Suomessa Warren Schatziin (s. 3.11.1945 Brooklyn, New York), kun tämä oli levyttämässä maassamme. Warren oli levytyksensä aikana käynyt useita kertoja kuuntelemassa Pepe & Paradisen esiintymisiä. Nyt Markku koputti RCA:lla rohkeasti työhuoneen oveen ja tunnisti heti huoneesta Warren Schatzin, joka kutsui vieraat heti huoneeseensa. Keskustelun lomassa Schatz kysyi Markulta, oliko ”Deep Silence” Markun säveltämä kappale. Markku myönsi näin olevan ja Warren Schatz veti laatikosta Syvä hiljaisuus kappaleen englanninkielisen sanoituksen. Laulaja Perry Como (s. 18.5.1912 Canonsburg, Pennsylvania, Yhdysvallat ja k. 12.5.2001 Florida) oli ihastunut kappaleeseen ja halusi levyttää kappaleen vieläpä alkuperäisen Paradisen äänittämän taustan päälle. Warren Schatz oli soittanut Pepe & Paradisen levyjä Perry Comolle, jolloin Como oli innostunut Markun sävellyksestä.

Laulaja Perry Como.

RCA:n edustaja tiedusteli suomalaiselta Fazer Finnlevyltä, saisiko RCA ostaa Syvä hiljaisuus-kappaleen taustan Perry Comon käyttöön, mutta Fazerilla kieltäydyttiin myymästä taustaa Yhdysvaltoihin. Fazerin faksissa todettiin tylysti, että levy-yhtiö ei ole aikaisemminkaan myynyt kappaleiden taustoja, eikä myynyt nytkään. Markku Johansson sai varmistuksen tarinaan, kun tiedusteli asiaa Fazerilta Suomesta. Markku Johanssonia asia harmitti pitkään, sillä kappaleen tekijöille olisi ollut suuri mahdollisuus saada jalkansa todella suurille levymarkkinoille Yhdysvalloissa Perry Comon levytyksen myötä.

 

Yli 5 miljoonaa yli 65-vuotiasta ihmistä Yhdysvalloissa sairastaa yleisintä dementian muotoa, Alzheimerin tautia (AD). β- amyloidiplakin kerääntyminen, Tau-proteiinia muodostavat vyöt ja lisääntynyt solukuolema AD-potilaiden aivoissa on yhdistetty kognitiiviseen heikkenemiseen ja muistin menettämiseen. Eräässä tutkimuksessa hedelmien ja vihannesten - jotka ovat runsaita folaatin lähteitä - lisääntynyt kulutus yhdistettiin dementian ja AD:n kehittymisen riskiin naisilla. Sen roolin kautta nukleiinihapposynteesissä ja metyyliluovuttajana metylaatiossa reaktioissa folaatti on kriittinen aivojen normaalille kehitykselle ja toiminnalle, ei vain raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen, vaan myös myöhemmässä elämässä. Folaatteja käytetään histidiinin (aminohappo) hajotukseen. Folaatit ovat suoraan pakollinen osa DNA:ssa ja RNA:ssa käytettyjen puriinien ja tymidiinin tuottoa. Ihmisissä ja useissa muissa eliöissä folaatit sitovat ”välikäsinä” yhden hiiliatomin sisältävän atomiryhmät joltakin molekyyliltä ja siirtävät sen toiselle. B12-vitamiinia tarvitaan pitämään folaattia aktiivisessa muodossa.

Yhdessä poikkileikkaustutkimuksessa iäkkäillä naisilla AD-potilailla oli merkittävästi korkeampi homokysteiini ja alhaisemmat punasolujen folaattipitoisuudet terveisiin henkilöihin verrattuna. Seerumin folaattitasoissa ei kuitenkaan ollut eroa ryhmien välillä, mikä viittaa siihen, että pitkäaikainen folaatin tila, pikemminkin kuin äskettäinen folaatin saanti, saattaa liittyä AD:n riskiin.

Monet tutkijat ovat kuvanneet yhteyksiä kohonneiden homokysteiinipitoisuuksien – aminohappoa, joka sisältää pieniä määriä rikkiä - ja ikääntyneiden kognitiivisten häiriöiden välillä, mutta prospektiiviset kohorttitutkimukset eivät ole havainneet korkeamman folaatin saannin liittyvän parantuneeseen kognitioon. Korkeammat homokysteiinipitoisuudet havaittiin henkilöillä, jotka kärsivät dementiasta, mukaan lukien AD ja verisuonidementia, verrattuna terveisiin koehenkilöihin. Vaikka folaatin, B6-vitamiinin ja B12 -vitamiinin puutteet voivat lisätä homokysteiinipitoisuuksia, vitamiinin väheneminen AD-potilaiden seerumin pitoisuuksia terveisiin verrattuna ei voitu katsoa johtuvan vähentyneestä vitamiinin saannista.

Tällä hetkellä ei ole selvää, onko seerumin homokysteiini riskitekijä dementian kehittymiselle vai liittyykö se yksinkertaisesti kognitiiviseen heikkenemiseen. Viimeisen vuosikymmenen aikana useissa kliinisissä tutkimuksissa on testattu B-vitamiinien käyttöä homokysteiinin alentamiseksi ja kognitiivisen heikkenemisen ehkäisemiseksi tai hidastamiseksi. Yhdeksän satunnaistetun lumekontrolloidun foolihappolisätutkimuksen meta-analyysi (0,2-15 mg/vrk keskimäärin kuusi kuukautta) terveillä yli 45-vuotiailla henkilöillä ei löytänyt lyhytaikaista vaikutusta kognitiivisiin toimintoihin, mukaan lukien muisti, nopeus, kieli ja suoritustoiminnot. Viime aikoina a19 satunnaistetun, lumekontrolloidun b-vitamiinilisää koskevan tutkimuksen meta-analyysissä ei havaittu eroa kognitiivisissa parametreissä hoito- ja lumeryhmien välillä, vaikka hoito alensi tehokkaasti homokysteiinipitoisuuksia. Epäjohdonmukaiset havainnot kokeiden välillä voivat johtua suunnittelun ja metodologian eroista.

Siitä huolimatta kaksivuotisessa satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa 168 iäkkäällä henkilöllä, joilla oli lievä kognitiivinen vajaatoiminta, kuvattiin äskettäin 800 µg foolihappoa, 500 µg B12-vitamiinia ja 20 mg B6 -vitamiinia sisältävän päivittäisen annostelun hyödyt. Molempien ryhmien yksilöillä havaittiin AD:n vaikuttamien spesifisten aivoalueiden atrofiaa, ja tämä atrofia korreloi kognitiivisen heikkenemisen kanssa; B-vitamiinihoitoryhmässä harmaan aineen menetys kuitenkin oli pienempi plaseboryhmään verrattuna (0,5 % vs. 3,7 %). Suurempi hyöty havaittiin potilailla, joilla oli korkeammat lähtötason homokysteiinipitoisuudet, mikä viittaa verenkierron homokysteiinin alentamisen tärkeyteen kognitiivisen heikkenemisen ja dementian ehkäisyssä. Vaikka se on rohkaisevaa, B-vitamiinilisän vaikutusta on tutkittava edelleen suuremmissa tutkimuksissa, joissa arvioidaan pitkän aikavälin tuloksia, kuten AD:n ilmaantuvuutta.

Foliinihappoa, tetrahydrofoolihappojohdannaista, käytetään harvinaisten folaatin kuljetukseen tai aineenvaihduntaan vaikuttavien synnynnäisten vikojen kliiniseen hoitoon. Tällaiset tilat ovat autosomaalista resessiivistä perinnöllistä, mikä tarkoittaa, että vain yksilöt, jotka saavat kaksi kopiota mutatoituneesta geenistä (yksi kummaltakin vanhemmalta), saavat taudin. Folaatin perinnöllinen imeytymishäiriö johtuu mutaatioista SLC46A1-geenissä, joka koodaa folaatin kuljettajaa PCFT, ja se vaikuttaa tyypillisesti folaatin imeytymiseen ruansulatuskanavasta ja folaatin kuljettamiseen aivoihin. Seerumin ja aivo-selkäydinnesteen folaattipitoisuudet ovat alhaiset tai havaitsemattomat potilailla, pansytopenia (kaikkien verisolujen alhainen määrä), immuunivasteiden heikkeneminen, joka lisää infektioalttiutta, ja yleinen epäonnistuminen menestyä. Myös neurologisia oireita, mukaan lukien kohtauksia, on havaittu. Kliinisiä parannuksia on havaittu parenteraalisen foliinihapon antamisen jälkeen.

CFD:lle on ominaista alhaiset folaattikoentsyymien tasot aivo-selkäydinnesteessä huolimatta normaaleista folaattipitoisuuksista veressä. Folaatin kuljetus veri-aivoesteen läpi on vaarantunut CFD:ssä ja se on yhdistetty joko folaattireseptorin FRa:aa salpaavien vasta-aineiden läsnäoloon tai FRa :aa koodaavan FOLR1-geenin mutaatioihin. Neurologisia poikkeavuuksia sekä näkö- ja kuulovaurioita on kuvattu lapsilla, joilla on CFD; Autismispektrihäiriötä (ASD) esiintyy joissakin tapauksissa. Foliinihappo (tunnetaan myös nimellä leukovoriini) voi päästä aivoihin ja normalisoida folaattikoentsyymien tasoa, ja sen on osoitettu normalisoivan folaattipitoisuuksia ja parantavan erilaisia sosiaalisia vuorovaikutuksia CFD:ssä, mukaan lukien mieliala, käyttäytyminen ja sanallinen kommunikaatio ASD-lapsilla.

DHFR on NADPH-riippuvainen entsyymi, joka katalysoi dihydrofoolihapon (DHF) pelkistymistä tetrahydrofoolihapoksi (THF). DHFR tarvitaan myös foolihapon muuttamiseksi DHF:ksi. DHFR-puutokselle on ominaista megaloblastinen anemia ja aivojen folaatin puute, joka aiheuttaa vaikeasti hoidettavia kohtauksia ja mielenterveysongelmia. Vaikka foliinihappohoito voi lievittää DHFR-puutoksen oireita, varhainen diagnoosi on välttämätöntä peruuttamattomien aivovaurioiden estämiseksi ja kliinisten tulosten parantamiseksi.

Runsaan folaatin lähteitä ovat vihreät lehtivihannekset. Myös sitrushedelmät, palkokasvit ja väkevöidyt ruoat ovat hyviä folaatin lähteitä. Kuitenkin täydennetyn viljan folaattipitoisuus vaihtelee kovasti. Folaatin pääasiallinen muoto on foolihappo. Vesiliukoiset orgaaniset yhdisteet, B9-vitamiinit, ovat eliöissä luontaisesti esiintyviä biologisesti aktiivisen tetrahydrofolaatin esiasteita, joita kutsutaan folaateiksi. Synteettisesti valmistettua B9-vitamiinia kutsutaan foolihapoksi. Foolihappo koostuu 6-metyylipteridiinistä, 4-aminobentsoehaposta ja L-glutamiinihaposta. Sitä on saatavana yksiaines- ja yhdistelmätuotteina, kuten B-vitamiinikompleksi- ja monivitamiinivalmisteena. 1 mg:n tai sitä suuremmat annokset vaativat reseptin. Lisäksi foliinihappoa, tetrahydrofoolihappojohdannaista, käytetään tiettyjen aineenvaihduntasairauksien hoitoon . Tämän lisäksi Yhdysvaltain FDA on hyväksynyt folaatin lisäämisen oraalisissa ehkäisyvalmisteissa. Levomefolaattikalsiumin (MeTHF:n kalsiumsuola; 451 μg/tabletti) lisäämisen oraalisiin ehkäisyvalmisteisiin on tarkoitus nostaa folaattitasoa hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Yhdysvaltalaisen kansallisen tutkimuksen mukaan vain 24 % ei-raskaana olevista 15–44-vuotiaista naisista täyttää nykyisen foolihapposuosituksen 400 µg/vrk.

DHFR-aineenvaihduntakapasiteetin kyllästyminen oraalisilla foolihappoannoksilla on yhdistetty metaboloitumattoman foolihapon ilmestymiseen vereen. Hematologisia poikkeavuuksia ja huonompaa kognitiota on liitetty metaboloitumattoman foolihapon esiintymiseen B12-vitamiinin puutteesta kärsivillä vanhemmilla aikuisilla (≥60 vuotta). Pieni, postmenopausaalisilla naisilla tehty tutkimus herätti myös huolta metaboloitumattomalle foolihapolle altistumisen vaikutuksesta immuunitoimintoihin. Pienessä, satunnaistetussa avoimessa tutkimuksessa 38 hedelmällisessä iässä olevalla naisella, jotka saivat 30 viikon päivittäistä monivitamiinilisää, päivittäinen lisäys joko 1,1 mg:lla tai 5 mg:lla foolihappoa johti ohimenevään metaboloitumattoman foolihapon esiintymiseen veressä ensimmäisten 12 lisäravintoviikon aikana. Metaboloitumattomat foolihappopitoisuudet palasivat kuitenkin lähtötasolle tutkimuksen lopussa, mikä viittaa siihen, että adaptiiviset mekanismit muuttivat foolihapon lopulta pelkistetyiksi folaatin muodoiksi. Siitä huolimatta täydentävän levomefolaatin (5-metyyli-THF) käyttö voi tarjota vaihtoehdon muuntumattoman foolihapon mahdollisten kielteisten vaikutusten estämiseksi vanhemmilla aikuisilla.