Johtava ylilääkäri, Tommi Väyrynen, Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiöstä (YTHS) paljastaa, että heidän raporttien mukaan tarkkaivaisuushäiriöihin liittyvät asiakaskäynnit ovat heidän yksiköissään varsin dramaattisesti lisääntyneet viime vuosista. Asiakaskäyntien määrä on hyvin nopeasti lisääntynyt noin kaksinkertaiseksi. Asiakaskäyntejä tarkkaavaisuushäiriöiden vuoksi oli vuonna 2020 tuhatta opiskelijaa kohden 36,9 käyntiä, mutta vuonna 2021 vastaavia käyntejä oli tuhatta opiskelijaa kohden jo 70,6. Lisääntynyt tarve konkretisoituu varsinkin diagnostisen prosessin alkuvaiheen käynneissä. Muutos asiakaskäynneissä ei selity myöskään palveluresurssien lisääntymisellä.

Ylilääkäri Tommi Väyrynen.

Ylilääkäri Tommi Väyrysen mielestä tällainen muutos asiakaskäynneissä on peräti poikkeuksellista. Näin äkkinäinen ja valtaisa lisäys hoitoihin ja tutkimuksiin hakeutumisessa on yleensä tyypillistä ainoastaan tartuntatautiepidemioiden aikana. Potilaiden tarkkaavaisuushäiriöissä, kuten esim. aktiivisuuden ja tarkkaivaisuuden häiriössä ADHD:ssa (lyhenne englanninkielisestä nimityksestä Attention Deficit Hyperactivity Disorder) – oireyhtymä, joka liittyy aivojen tarkkaavuutta ja vireystilaa säätelevien hermoverkkojen häiriintyneeseen kehitykseen. Häiriö on tunnistettavissa jo lapsuudessa ja jatkuu osalla nuoruuteen ja aikuisikään saakka – ja pelkästään tarkkaavaisuuden vaikeutena ilmenevä ADD:ssä on kysymys keskushermoston rakenteellisista ja toiminnallisista ominaisuuksista. Näiden em. häiriöiden ei pitäisi lisääntyä, koska niihin eivät voi vaikuttaa myöhemmin elämässä esiin tulevat tapahtumat.

Koska Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön asiakkaat ovat jo korkeakouluopiskelijoita, vaikuttaa nykytilanne entistä omituisemmalta; nämä opiskelijat ovat nimittäin jo läpäisseet mm. esiopetuksen, peruskoulun sekä toisen asteen opinnot siten, että heillä ei ole havaittu tarkkaavuushäiriöitä. Nämä nykyiset korkeakouluopiskelijat ovat kuitenkin selvästi varttuneet sellaisena ajanjaksona, jolloin koulujen henkilökunta ja terveydenhoitojärjestelmä on omannut jo varsin hyvät resurssit tarkkaavuushäiriöiden varhaiseen huomaamiseen, ja nämä mahdollisuudet häiriöiden tunnistamiseen ovat heidän aikanaan olleet paremmat kuin koskaan aikaisemmin.

Ylilääkäri Tommi Väyrynen nostaa keskusteluun erääksi selitykseksi neuropsykiatristen tarkkaavuushäiriöiden räjähdysmäisestä lisääntymisestä siirtymisen etäopiskeluun koronapandemian kestäessä pitkään. Koronapandemian aikana useille opiskelijoille normaali opiskelu tutulla nopeudella on osoittautunut aivan liian haastavaksi toimenpiteeksi. Melko tuoreessa korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimuksessa on myös ylilääkäri Tommi Väyrysen mukaan selvästi havaittavissa, että erittäin merkittävällä osalla opiskelijoita on samoin suuria vaikeuksia aivan hyvinvoinnin perusasioiden, kuten mm. riittävän liikunnan, unen ja terveellisen ruokavalion kanssa. Nämä muutokset ovat tapahtuneet jo pitemmän ajan kuluessa opiskelijaelämässä.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön ylilääkäri Tommi Väyrysen mukaan yhteiskunnassa ja varsinkin koulujärjestelmässä täytyisi paljon enemmän keskittyä monipuolisesti keskittymistaitojen parantamiseen. Usein keskusteluissa ja mediassa tarjotaan tarkkaavuuden heikkenemiseen syyksi siirtymistä älypuhelimien aikaan. Aivan yksiselitteistä ja vahvaa näyttöä tämän väitteen tueksi ei ole kuitenkaan löytynyt tutkimuksissa. Cambridgen yliopistosta tutkija Maria Vedechkina ja London University Collegen tutkija Francesca Borgonovi kävivät yhdessä lävitse digilaitteiden vaikutuksista laadittuja tutkimuksia. Molemmat havaitsivat, että kaikkien asiasta tehtyjen tutkimusten tulokset olivat ristiriidassa keskenään.

Maailmalta löytyy tutkimuksia siitä, että monotaskaus eli yhden asian kerrallaan tekeminen olisi lopulta tehokkaampaa kuin multitaskaus, jossa keskitytään tekemään monia asioita yhtäaikaa. Jotkut tutkimukset päätyvät siihen tulokseen, että monen asian tekeminen yhtäaikaa heikentää tarkkaavaisuutta. Toisissa tutkimuksissa tätä huomiota ei taas tehty. Myös sellaisia tutkimuksia asiasta on olemassa, joiden mukaan multitaskaus saattaa jopa parantaa aivojen tiedonkäsittelyä parempaan suuntaan eli antaa mahdollisuuden tehokkaampaan vuorotteluun annettujen tehtävien välillä. Vaikuttaisi ilmeiseltä, että multitaskaus mitattavana suureena näyttäytyy vallitsevan ihmisten subjektiivisten kokemusten häiriöherkkyytenä. Tutkimuksen alustavia tuloksia olisi mahdollista tulkita siten, että monien laitteiden ja tehtävien kanssa yhtäaikaisesti puuhaavat ihmiset pystyvät tarvittaessa aivan tavanomaiseen tarkkaavuuden säätelyyn, mutta arkiympäristössään toimivat kuitenkin jostain syystä toisin. Mm. Microsoftin markkinointiosaston Kanadassa teettämässä vertaisarvioitsemattomassa tutkimuksessa haastateltiin 2 000 aikuista. Tutkimuksen mukaan vuonna 2000 ihmiset jaksoivat keskittyä 12 sekuntia, kun taas vuonna 2013 ihmiset jaksoivat keskittyä enää vain kahdeksan sekuntia.

Tutkija Maria Vedechkinan ja hänen tutkijakollega Francesca Borgonovin mielestä on hyvin harhaanjohtavaa keskustella digilaitteiden vaikutuksesta siinä merkityksessä, että kyseessä olisi jokin yleinen ja yhtenäinen ilmiö. Digilaitteiden käytön vaikutukset ihmisten tarkkaavuuteen riippuvat ennenkaikkea siitä, millaisesta käyttäjäryhmästä sekä mistä digilaitteesta tai laitteen sovelluksesta puhutaan kulloinkin. Vaikka pienen lapsen kehitykselle voi nopeatempoisten animaatioiden passiivinen seuraaminen kehittyvässä iässä olla vahingollista tarkkaivaisuuden kannalta, voi teini-iässä olevan nuoren keskittyminen haastavaan tietokonepeliin taas olla tukemassa tarkkaavuuden säätelyä. Väliä on myös sillä asialla, millaisessa tilanteessa digilaitetta kulloinkin käytetään ja mitä se korvaa, kärsiikö yöuni laitteiden kanssa vietetystä ajasta, jääkö liikunta vähemmälle ja tarjoutuuko aivoille tekemistä muutoin niin virikkeettömässä tilassa.

Tutkijatohtori Matti Vuorre.

Oxfordin yliopiston tutkijatohtori, Matti Vuorre on tutkinut digitalilaitteiden psykologisia vaikutuksia ihmisissä ja hänen mielestään tämän aiheen tutkiminen on melko haastavaa. Tutkimuksessa havaittu sovellusten runsas käyttö voi johtaa ahdistusoireisiin, mutta on hyvin vaikea arvioida, aiheutuvatko ahdistusoireet sovelluksesta vai ajautuvatko ahdistukseen taipuvat henkilöt muita helpommin viettämään runsaasti aikaa sovelluksen parissa. Samaista aihetta on myös tutkittu jonkin verran kokeellisesti, mutta silloin tutkijat yleensä keskittyvät yksittäiseen koetilanteeseen. Tutkimukselle aiheuttaa usein käytännön ongelman se, että digilaitteet ja niiden sovellukset vaihtuvat uusiin malleihin hämmästyttävällä vauhdilla. Tietyn yksittäisen laitteen tai sovelluksen täsmävaikutuksesta on tämän vuoksi mahdotonta muodostaa täysin luotettavaa kuvaa. Siksi tutkimustyö kaipaakin tiettyä pitkäjänteisyyttä tutkijoiden mielestä.

Jatkuva teknologian kehittyminen hyödyntää kuitenkin yleensä vanhempien laitteiden ja sovellusten tuttuja elementtejä. Täytyisi selvittää huolellisesti millaisia kaikenlaisia haittoja sekä hyötyjä nykylaitteilla ja -sovelluksilla on liittyen tarkkaivaisuuden säätelyyn. Toisaalta myös tutkijoiden mahdollisuudet tutkimukseen kohenisivat merkittävästi, jos Facebookin kaltaiset yritykset – jotka keräävät meistä valtavasti tietoa ja jakavat sitä eteenpäin – luovuttaisivat keräämäänsä tietoa paljon avoimemmin tutkijoiden käyttöön. Kun asiakas vierailee verkkosivustolla tai sovelluksessa, joka käyttää Facebookin palveluja – vaikka hän olisi kirjautuneena ulos tai hänellä ei olisi Facebook-tiliä – saa Facebook hänestä kerättyä tietoa. Kun ihminen vierailee verkkosivustolla, hänen selaimensa lähettää sivuston palvelimelle pyynnön sekä selain jakaa internet-liittymän yksilöivän ip-osoitteen. Verkkosivustot saavat tietoa myös selaimesta ja käyttöjärjestelmästä, sillä eri käyttöjärjestelmät voivat tukea erilaisia toimintoja. Lisäksi evästeitä keräämällä tunnistetaan mm. onko kävijä vieraillut sivuilla aikaisemmin. Selaimeen lähetetään tavallisesti takaisin kahdenlaista tietoa: sisältöä sivustolta ja ohjeet, joilla selain osaa lähettää kyselyjäsi muille yrityksille, jotka tarjoavat sisältöään ja palvelujaan sivustolla. Siten Facebook myös saa samat tiedot, jotka sivusto kerää.

 

Erikoislääkäri Kaarlo Benjam Jaakkolan (s. 1938) työura sai ratkaisevan suunnan vuonna 1976. Kirurgian erikoislääkäri Kaarlo Jaakkola valmistui vuonna 1965 lääketieteen lisensiaatiksi. Jaakkola tapasi Helsingin yliopistollisen sairaalan immunologian dosenttina vuodesta 1967 lähtien toimineen Thomas Tallbergin (s. 3.2.1934 Helsinki ja k. 30.5.2014 Helsinki) erään syöpäpotilaan hoitojen järjestelyjen yhteydessä. Jaakkola tutustui lääketieteen ja kirurgian tohtori Tallbergiin ja sai erinomaisen mahdollisuuden tutustua myös tämän kehittämään syöpäpotilaiden immunoterapiahoitomalliin. Tähän hoito-ohjelmaan liittyivät ns. tukihoitoina annettavat vitamiini-, hivenaine- ja rasvahappolääkitykset lääketieteellisin eli farmakologisin annoksin. Kaarlo Jaakkola huomasi käytännön lääkärityötä tehdessään hyvin pian potilaiden saaman tukilääkityksen valtavan merkityksen rappeutumissairauksien hoidossa. Sellaisia sairauksia ovat esim. sydän- ja verisuonisairaudet, kakkostyypin diabetes, verenpainetauti, syöpätaudit, osa tuki- ja liikuntaelinsairauksista, vatsa- ja suolistosairaudet, tietyt hengityselinsairaudet, migreeni ja dementia.

Jaakkolan hoitoon ohjautui paljon syöpäpotilaita; varsin pian Kaarlo Jaakkola myös itse päätti järjestää syöpäleikkaukseen tuleville potilaille tukilääkityksen jo ennen leikkaushoitoja. Vuonna 1982 Kaarlo Jaakkola yhdessä lääketieteen tohtori Antti Arstilan ja tohtori Tolosen kanssa perustivat Biomed Oy:n, jonka toimialaksi määriteltiin lääkkeiden ja erikoisvalmisteiden kehittäminen, valmistaminen ja myynti. Vuosien varrella kaksi muuta perustajaa jättäytyi yrityksestä pois ja Biomed Oy jäi Kaarlo Jaakkolan hoitoon. Antti Arstila ja Kaarlo Jaakkola perustivat myös yhdessä vuonna 1981 Mineraalilaboratorio Mila Oy:n.

Erikoislääkäri Kaarlo Jaakkola määräsi ensin potilaille vitamiini- ja hivenainelääkityksiä; dosentti Tallbergilta Kaarlo Jaakkola tarkisti yksityiskohtaiset hoito-ohjeet. Käytännön hoitotyötä ongelmallisten potilaiden kanssa tekevän lääkärin on yllättävän helppo huomata mitkä hoidot tehoavat potilaisiin ja mitkä hoidot eivät tehoa. Varsinkin, jos potilas on kovin vaikeasti sairas, ovat tukihoidoilla saavutettavat edut selvästi osoitettavissa. Kun leikkauspotilaan peruskunto on varsin hyvä, sujuu myös leikkaushoito yleensä ilman ongelmia. Valtaosa leikkauspotilaista on kuitenkin iäkkäämpiä ihmisiä ja heillä voi hyvinkin olla jo pitkäaikaisia vaikeita perussairauksia, jotka heikentävät leikattavien kuntoa. Mitä useampia potilaan yleiskuntoa heikentäviä rappeutumissairauksia leikattavalla on, sitä suuremmaksi muodostuu mahdollisten komplikaatioiden riski. Siksi leikkaavan lääkärin on välttämätöntä etukäteen valmistaa potilastaan tulevaan leikkaushoitotoimenpiteeseen.

Leikkaavan kirurgin täytyisi ymmärtää rappeutumissairauksien syntymekanismit hyvin sekä tunnistaa potilaskohtaiset syyt. Leikkauksen suorittavan kirurgin tulisi hallita keinot tautiprosessin pysähdyttämiseksi jo ennen kuin operaatio suoritetaan. Jo 1970-luvulta lähtien on ollut tiedossa, että enin osa kansansairauksistamme syntyy oksidaation eli hapetusstressin aiheuttamana. Mitä parempi leikkauspotilaan ravitsemuksellinen tila on, sitä turvallisemmin myös hyvin vaativia leikkaustoimenpiteitä voidaan potilaalle tehdä. Varsinki aikaisemmin kirurgit leikkasivat hyvin rutiininomaisesti potilaitaan kiinnittämättä juuri lainkaan huomiota potilaidensa ravitsemustilan häiriöihin. Kirurgit eivät myöskään aikaisemmin vaivautuneet kohentamaan leikkauspotilaidensa paranemismekanismeja.

Yleensä leikkauspotilaille määrätään tukihoitoina muutamia hyvin tärkeitä vitamiini- ja hivenainevalmisteita, sellaisia kuten A-, C- ja E vitamiineja, B-ryhmän vitamiineja, hivenaineina seleeniä, kromia ja sinkkiä sekä kalanmaksaöljyä. Jopa kahdesta neljään viikkoon tukihoidon aloituksesta potilaan heikentynyt yleiskunto on jo selkeästi kohentunut. Useat pitkäaikaiset vaivat, kuten väsymys, masennus, unihäiriöt, sydäntuntemukset sekä monenlaiset kivut ja säryt ovat lieventyneet sekä hoidettavien potilaiden luottamus hoitavaan lääkäriin kasvanut. Samalla myös hoitavan lääkärin kasvavan kokemuksen myötä hän oppii samoin luottamaan tekemiinsä havaintoihin sekä arviointikykyynsä.

Elinympäristöstä meihin tulevat sekä elimistömme sisäpuolellla syntyvät toksikeenit (myrkyt) haittaavat ruoansulatuksen tilaa ja sen toimintakykyä. Näistä ympäristömyrkyistä tuhoisimpia ovat ruoan lisäaineet, yhdisteet, jotka aiheuttavat ruoka-aineherkkyyksiä, kemialliset lääkkeet sekä muut ympäristömyrkkymme. Jos suolistomme pintasolukko ja sen nukka vaurioituvat, pääsevät ulkoa tulevat ja sisäsyntyiset myrkyt imeytymään vääriin paikkoihin suolistostamme. Silloin puhutaan yleisesti vuotavan suolen oireyhtymästä (leaky gut syndrome). Useat yleisesti käytettävät lääkkeet, kuten tulehduskipulääkkeet, sytostaatit (solumyrkyt), antobiootit, tupakointi, ruoka-aineallergiat, tulehdukset, dysbioosi (häiriintynyt suoliston mikrobiflooran taspaino) ja alkoholi lisäävät suolen läpäisevyyttä. Suolen läpäisevyys johtaa immuunipuolustuksen yliaktivoitumiseen; se taas aiheuttaa mm. allergioita, yliherkkyyksiä ja elimistön sisäsyntyisiä sairauksia, autoimmuunisairauksia.

Melko pian erikoislääkäri Kaarlo Jaakkola huomasi, että tukihoitoja nauttivat potilaat myös selvisivät leikkaustoimenpiteistä merkittävästi paremmin kuin aikaisemmin. Tämän johdosta Jaakkola halusi seuraavaksi vertailla 3-4 viikkoa tukihoitoja saaneiden potilaiden selviytymistä tavanomaisiin leikkauksiin tuleviin potilaiden selviytymistä nukutuksesta ja leikkaustoimenpiteistä. Osa potilaista tutkimuksessa sai siis vitamiini- ja hivenainereseptit tukihoidoiksi, mutta osaa potilaista hoidettiin tavalliseen konservatiiviseen tapaan ilman tukilääkityksiä. Tutkimuksessa selvästi havaittiin, että tukihoitoja saaneet potilaat esim. heräsivät operaation jälkeen nukutuksesta virkeämpinä, eivätkä potilaat oleet lainkaan niin tokkuraisia, kun yleensä nukutuksen jälkeen ollaan. Tukihoitoja saaneet potilaat tarvitsivat selkeästi vähemmän kipulääkkeitä toipumisvaiheessa. Samoin tukihoitoja saaneet potilaat olivat hyvin oma-aloitteisia ja halusivat lähteä vuoteistaan liikkeelle jo seuraavana päivänä leikkauksen jälkeen. Leikkauksen jälkitarkastuksissa havaittiin, että tukihoitoja saaneilla leikkauspotilailla myös leikkaushaavat olivat umpeutuneet paremmin ja vähemmän näkyviksi, kuin tukihoitoja saamattomilla potilailla.

Kaarlo Jaakkola käytti aina vähänkin ongelmallisen leikkauspotilaan kanssa tätä hyväksi tutkimuksissa havaittua ja kustannustehokasta tukihoitoa. Jaakkola oli hoitotuloksista niin vakuuttunut, että hän suositteli ennakkoluulottomille ja tutkimushaluisille kirurgeille samaa hoitokäytäntöä lämpimästi. Jaakkola jopa rohkaisi kollegoitaan tekemään rutiinityön ohessa vertailevaa tutkimusta, kuten hän itsekin oli tehnyt asiassa. Tutkimuksen pohjaksi tarvittiin ainoastaan tutkimussuunnitelma. Tutkimustulosten raportoinnilla oli Kaarlo Jaakkolan mielestä jopa yhteiskunnallisesti suurta merkitystä. Kaarlo Jaakkola jatkoi tätä hyväksi havaitsemaansa hoitokäytäntöä leikkaustyössään Selkämeren aluesairaalan kirurgisen osaston ylilääkärinä aina vuoteen 1983 saakka. Senkin jälkeen hän jatkoi samaa hoitokäytäntöä yksityissairaaloissa.

Vaurioiden korjaus on usein hyvin monimutkainen prosessi. Leikkausvamman paranemiseen vaikuttavat paitsi vammojen laajuus ja infektiot, myös verenkierrolliset ja ravitsemukselliset häiriötilat sekä koko elimistöä rasittavat muut mahdolliset sairaudet tai raskaat hoitokäytännöt, kuten sädehoito ja sytostaatit. Sairaaloissa on jo vuosikymmenten kuluessa kiinnitetty pitkään suurta huomiota aseptiseen leikkaustekniikkaan sekä infektioiden hoitoon antibiooteilla. Nykytietämyksen valossa hyvän leikkaustoiminnan peruskulmakiviä on kudosten paranemisen edistäminen. Paranemisen edistämiseen tarvitaan farmakologista tukilääkitystä, jonka tieteellinen näyttö on hyvin vahva. Solu- ja kudosvaurioiden estossa ja korjauslääkinnässä pienoisravintotekijöiden merkitys tunnistetaan varsin yksityiskohtaisesti tänään.

Suolen seinämän sisäkerroksen eli epiteelin uusiutuminen tapahtuu sangen nopeasti, sillä osa suolesta uusiutuu jopa 11 tunnin välein ja epiteelin kaikki solut ovat uusiutuneet 3-7 päivässä. Samoin mahalaukun seinämällä on hyvin nopea paranemistaipumus; mahalaukun pintakerrosten solut uusiutuvat noin 24 tunnissa. Mahalaukun seinämään voi leikkausstressi aiheuttaa tulehduksen tai mahahaavan eli ns. stressiulkuksen. Tällaine komplikaatio voi muodostua hengenvaaralliseksi, koska silloin voimakkaan verenvuodon vuoksi verenpaine laskee hyvin nopeasti ja leikkauspotilas on vaarassa kuolla voimakkaaseen verenvuotoon ennen uutta leikkausta. Leikkausta edeltävä tukilääkitys saattaa estää veritulppia, stressimahahaavoja, infarkteja sekä leikkausten jälkeisten tulehdusten syntymistä potilailla.

Myös sairaalainfektioiden välttämiseksi on peräti välttämätöntä vahvistaa leikkauspotilaiden vastustuskykyä ennen leikkausta ravitsemushoidoilla. Erityisesti suurissa sairaaloissa nämä sairaalainfektiot ovat suuria ongelmia. Parhaita keinoja torjua näitä sairaalainfektioita ovat potilaan omaa vastustuskykyä tukihoidolla tehostamalla sekä aseptiset tekniikat. Erityisesti nivelten proteesileikkauksissa vaanii usein uhka sairaalainfektiosta. Antibiootti hoito näissä tapauksissa on kallista eikä välttämättä aina edes tehoa, jolloin sairaalainfektio merkitsee leikkauspotilaan elämänlaadulle merkittävää heikkenemistä tai vaikuttaa jopa potilaan elämän pituuteen. Toipuminen on joka tapauksessa parhaimmillaankin hyvin hidasta ja samalla usein potilaan nivelten liikeradat jäävät liian rajoittuneiksi.

Samoin potilaan tukihoitoja käyttämällä voidaan tehostaa kirurgisen vamman paranemista. Kirurgin taitavasta leikkaustekniikasta huolimatta sairaalloinen leikkausarvenmuodostus voi muodostaa kosmeettisesti heikon leikkaustuloksen. Ongelmaksi voi muodostua myös liian heikko tai patologinen arvenmuodostus; vaarana silloin on nimittäin arpityrien muodostuminen. Lopulta arpityrien syynä voi hyvinkin olla kudosten paranemisen tehottomuus.

Varsin usein melko huonokuntoisille ja iäkkäille potilaille tehdään sepelvaltimoiden ohitusleikkauksia. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus ei poista sepelvaltimotautia, mutta sen toivotaan helpottavan taudin oireita ja samalla sen toivotaan parantavan sydänlihaksen verenkiertoa. Näille riskiryhmille komplikaatioriskit ovat hyvin suuria. Leikkaushoidon riskejä ovat heillä infektioiden lisäksi myös veritulppien muodostuminen leikattuihin verisuoniin sekä aivohalvauksen riski. Näitäkin potilaita voidaan kuitenkin auttaa ja heidän riskiä pienentää antioksidanttihoidolla tehokkaasti. Jo seleeni ja E-vitamiiniyhdistelmä toimii tehokkaasti näille potilaille, mutta vielä parempia hoidollisia tuloksia saavutetaan laajalla, yksilöllisellä antioksidanttihoidolla. Pitkäaikainen hapetusstressi aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja useille ihmisille, joiden antioksidanttisuojaus on päässyt heikentymään. Soluvaurioiden lisäksi verisuonten seinämiin syntyy tulehdusreaktioita. Näissä tapauksissa antioksidantit nousevat tärkeään asemaan soluvaurioiden ehkäisemisessä ja korjaamisessa. Antioksidantit osallistuvat myös tulehdusreaktioiden sammuttamiseen ja korjaukseen. Antioksidanttilääkitys tehostaa sydänlihaksen hapenpuutealueelle muodostuvan verisuoniston kehittymistä niin tehokkaasti, että sydänlihas alkaa saada verta riittävästi. Joskus on käynyt jopa tilanteita, että kardiologit luopuvat ohitusleikkauksista, koska sydänlihaksen verensaanti on saatu kuntoon jälleen.

Erikoislääkäri Kaarlo Jaakkolalla on vuosikymmenien kokemus myös syöpien leikkaushoidoista. Hänen mielestään syöpäpotilaan tulisi aina kun se vain on mahdollista saada myös ravitsemushoitoa sairauteensa. Ymmärrettävästi syöpäleikkauksia ei pystytä siirtää kovin pitkiksi ajoiksi, mutta onneksi jo muutaman päivänkin tai viikon tukilääkityshoito parantaa leikkaushoidon tuloksia merkittävästi. On olemassa tutkimusnäyttöä siitä, että farmakologinen antioksidanttihoito voi tehokkaasti rajoittaa syövän kasvua ja jopa pienentää syöpämassaa. Samoin farmakologinen tukilääkitys tehostaa syöpäimmuniteettia. Syöpäleikkauksen aikana verenkiertoon kulkeutuu syöpäsoluja; tehostettu immuniteetti pystyy tuhoamaan liikkeellä olevia syöpäsoluja. Tämä rajoittaa uusien etäpesäkkeiden syntymistä.

Jotkut lääkärit ohjeistavat omia potilaita yleisohjeella, että kaikki luontaistuotteiden käytöt tulisi lopettaa kaksi viikkoa ennen suunniteltua leikkaushoitoa. Näin he haluavat suojella mm. potilaiden maksaa. Kuitenkin esim. sinkki ja C-vitamiini sekä monet muut pienoisravintotekijät ovat tärkeitä haavan paranemisessa sekä nukutuksen ja leikkausvamman aiheuttamassa stressissä. Elimistömme monilla välttämättömillä ravintoaineilla ei ole olemassa varsinaisia varastoja. Tämän takia korvauslääkitystä tulisi jatkaa myös silloin, kun kehomme joutuu tavallista vaikeampiin olosuhteisiin, kuten esimerkiksi nukutus tai leikkaus kaikkine mahdollisine komplikaatioineen.

Omista potilaistaa hyvin huolehtiva kirurgi on myös usein hyvin kiinnostunut ravitsemushoidoista. Onneksi alan kirjallisuutta on aiheesta julkaistu jo runsaasti usealla vuosikymmenellä. Haavan paraneminen on samanlainen prosessi kuin mikä hyvänsä solu- tai kudosvaurion paraneminen. Leikkaus ja nukutus aiheuttavat leikkauspotilaan elimistössä hälytystilan, joka johtaa soluvaurioihin ja kudosten hajoamisiin eli katabolisiin reaktioihin. Ihanteellisissa olosuhteissa katabolia kestää noin kolme viikkoa, jonka jälkeen kudosten uudistuminen ja korjaus pääsevät voitolle. Leikkauhoitoa edeltävän tukilääkityksen tarkoitus on hoitaa leikkauspotilasta siten, että kudosten hajoaminen muuttuisi mahdollisimman nopeasti korjaukseksi eli anaboliaksi. Ennen leikkausta on syytä hyvin tehokkaasti katkaista pitkäaikaiset tautiprosessit elimistössä. Leikkauspotilaan hyvä soluravitsemus luo hyvät edellytykset häiriömättömään toipumiseen kaikista nukutukseen ja leikkaukseen liittyvistä rasituksista. Leikkausta edeltävän ammattimaisen tukilääkityksen käytön avulla voidaan monien leikkauspotilaiden sairaalainfektio tavallisesti välttää kokonaan.

 

”Uusien lääkkeiden hinnoittelu perustuu niiden arvoon potilaille, terveydenhoidolle ja yhteiskunnalle. Otamme huomioon tulotasot, paikalliset rajoitukset maksukyvyssä ja taloudelliset realiteetit ja ylläpidämme samalla liiketoimintamme kannattavuutta.” Näin ilmoittaa lääkeyhtiö Novartis, Sveitsi, ja jatkaa: ”Uutta yhteen hoitokertaan perustuvaa syöpähoitoa on verrattava lääkehoitoon, joka kestää potilaan koko elämän.”

Lääketeollisuus on pelottavan vahva toimija maailmassa, joka myös piilovaikuttaa yhteiskunnan päättäjiin monin tavoin. Lääketeollisuus esim. painostaa, lobbaa ja vaikuttaa ohi päätöksenteon halutessaan jotakin itselleen. Lääkkeiden valmistajat tekevät käsittämättömän suuria voittoja tavallisten ihmisten terveydestä piittaamatta. Samoin lääkevalmistajat vähättelevät lääkkeiden aiheuttamia riskejä ja haitallisia sivuvaikutuksia. Kun Yhdysvalloissa FDA – vuonna 1906 perustettu Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto - on antanut lääkkeen valmistajalle myyntiluvan, on valmistajalla täysi vapaus hinnoitella valmistamansa lääke itse täysin vapaasti. Poliitikoilla ei ole Yhdysvalloissa mitään keinoja rajoittaa tai alentaa lääkkeiden korkeita hintoja. Sekä rebuplikaanit että demokraatit ovat vuoroin yrittäneet alentaa Yhdysvalloissa lääkkeiden hintoja, mutta täysin turhaan.

Tässä on esimerkki vain yhdestä ylihinnoitellusta lääkkeestä, joka nosti valmistajansa nauttimat tulot lääkkeestä täysin uudelle tasolle. Kyse on lääkeyhtiö Gileadin hepatiitti C-hoitoon valmistamasta lääkkeestä, joka kolmessa kuukaudessa valmistajansa mukaan tappaa maksasairauden tuhoamalla sen aiheuttaman viruksen. Lääkeyhtiö Gileadin valmistama lääke on nimeltään Sovaldi ja tämä lääke tuotiin Yhdysvaltojen markkinoille vuonna 2014. Kolme kuukautta kestävä hoito Sovaldi-lääkkeellä maksaa 84 000 dollaria, tuhat dollaria tabletilta. Lääkettä valmistaa vuonna 1987 perustettu Gilead Sciences, Inc., ja yrityksen pääkonttori sijaitsee Foster Cityssä, Kaliforniassa. Lääkeyhtiöllä oli viime vuonna lähes yhtä paljon työntekijöitä, kuin Tampereen kaupungilla on henkilöstöä eli noin 14 400 henkilöä.

Lääkäri Michael L. Riordan.

Biofarmaseuttiyrityksen perusti kesäkuussa 1987 lääkäri Michael L. Riordan aluksi nimellä Oligogen. Lääkeyhtiön alkuperäinen nimi viittaa oligomeereihin, jotka ovat pieniä DNA-säikeitä, joita käytetään geneettisten sekvenssien kohdistamiseen. Lääkeyhtiö Gilead listautui Nasdaqiin vuonna 1992. Lääkeyhtiön menestyslääkkeitä ovat olleet mm. flunssaa hoitava viruslääke Tamiflu ja silmän verkkokalvon infektiota hoitava viruslääke Vistide. Riordan on valmistunut Washingtonin yliopistosta St. Louisista, John Hopkins School of Medicinestä ja Harvard Business Schoolista. Yritystä olivat Riordanin kanssa perustamassa kemian professori Peter Dervan Caltechista, tutkija ja professori Doug A. Melton Harvardista ja tutkija sekä tohtori Harold M. Weintraub Fred Hutchinsonin syöpätutkimuskeskuksesta. Toimitusjohtaja Riordan pestasi yritykseensä myös tieteellisiksi neuvonantajiksi mm. yhdysvaltalaisen Nobel-palkitun tiedemiehen, Harold Eliot Varmus (s. 18.12.1939), joka johti vuosian 1993-1999 National Institutes of Healthiä ja vuosina 2010-2015 National Cancer Institutenia sekä biologi Jack William Szostakin (s. 9.11.1952), joka on myös Nobel-palkittu tiedemies. Riskipääomayritys Menlo Ventures teki kahden miljoonan dollarin sijoituksen Gileadiin.

Lääkeyhtiö Gileadilla ei ollut kuitenkaan yhtään mitään tekemistä Sovaldi-lääkkeen tutkimuksen ja kehittämisen kanssa; Gilead osti lääkeyhtiö Pharmassetin ja näin sai haltuunsa tämän Sovaldin-lääkkeen. Lääkeyhtiö Gileadia selvästi kiinnostaa hyvin harvinaiset sairaudet, jotka ovat samalla kuitenkin hyvin hengenvaarallisia sairauksia. Tätä kautta lääkkeille voidaan määritellä pöyristyttävän korkeita hintoja. Gileadin myyntituotot voivat olla jopa 32,5 miljardia dollaria ja vuosikertomuksen mukaan 55 prosenttia siitä on puhdasta voittoa. Yhtiö toi Sovaldi-lääkkeen Euroopan markkinoille puolet alhaisemmalla hinnalla. Näin kolmen kuukauden lääkehoidon hinnaksi tuli 42 000 euroa. Sairastavat potilaat kuitenkin raivostuivat lääkkeen hinnoittelusta. Médecins du monde-järjestö käynnisti tiedotuskampanjan, sillä yksin Ranskassa oli 230 000 maksasairautta sairastavaa potilasta. Näin suurelle ja maksavalle ihmisjoukolle selvisi, miten lääkkeellä rahastetaan häikäilemättömästi. Lääkeyhtiöille tällainen toiminta on vain hyvin kannattavaa taloudellista toimintaa, jossa ei tarvitse ajatella potilaiden etuja laisinkaan. Myöhemmin vielä lääkeyhtiö Gilead joutui laskemaan tämän lääkkeen kolmen kuukauden hoitohintaa erittäin tiukkojen viranomaisten kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen 24 000 euroon. Maailmanlaajuisesti 71 miljoonaa ihmistä kärsii hepatiitti C-viruksesta. Lääkkeiden uskomattomia hintoja yritetään laskea mm. rinnakkaisvalmisteiden avulla. Mylan-lääkeyhtiön rinnakkaisvalmiste hepatiitti C-viruksen hoitoon maksaa tällä hetkellä alle 80 dollaria, mutta sitä myydään ainoastaan kehittyvissä maissa. Pohjoisella pallonpuoliskolla maksasairauden hoito em. lääkkeellä maksaa edelleen kymmeniä tuhansia euroja.

Globaali koronakriisi Sars-Covid19 kasvatti huikeasti lääketeollisuuden voittoja. Maaliskuun alussa vuonna 2020 kaikki suuret lääkevalmistajat ilmoittivat etsivänsä hoitoa koronatautiin ja rokotetta, jolla voisi suojautua tautia levittävää virusta vastaan. Ennen kuin koronapandemia ennätti levitä Yhdysvaltoihin Valkoisessa talossa Washingtonissa käytiin neuvotteluja suurimpien lääkevalmistajien kanssa. Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump tapasi Valkoisessa talossa suurten lääkevalmistajien edustajia. Hepatiitti C-hoidon patentti on merkinnyt amerikkalaiselle Gileadin lääketehtaalle suuret omaisuudet. Giliadin pääjohtaja esitteli mielestään lupaavan lääkkeen koronan hoitoon. Kliinisiä kokeita lääkkeellä tehtiin hänen mukaansa Kiinassa, Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Lääkettä oli lääkeyhtiön mukaan kehitelty vuosikymmenet ebolan hoitoon ja se oli viruslääke nimeltä Remdesiviiri. Jostain syystä lääke ei ollut päätynyt ebolan hoitoon ja lääkettä oli jäänyt yhtiön varastoon. Lääkeyhtiössä havaittiin, että tätä lääkettä voitaisiin ehkä käyttää COVID-19 taudin hoitoon.

Ennen kliinisten kokeiden aloittamista lääkeyhtiö Gilead haki tälle lääkkeelleen patenttia melkein 70:ssä maassa. Vaikka hoitoa ei oltu hyväksytty, Gilead-yhtiö hyötyi suuresti amerikkalaisesta julkisesta rahoituksesta. Julkista rahoitusta oli tullut 79 miljoonaa dollaria kliinisiin tutkimuksiin eri yliopistoissa. Kun koronapandemia puhkesi, lääkeyhtiö Gilead haki tälle lääkkeelleen Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirastolta (FDA) erikoisstatusta. Lääkeyhtiö Gilead yritti käyttää hyväksi Yhdysvaltojen harvinaislääkkeitä koskevaa lakia; harvinaislääkkeillä hoidetaan hyvin harvinaisia sairauksia. Sellaisen lääkkeen statuksen saa Yhdysvalloissa lääke, jota tarvitsee hoitoonsa alle 200 000 henkilöä. Tämän lain tarkoitus on kannustaa lääkeyhtiöitä kehittämään lääkkeitä sairauksiin, joista kärsii vain alle 200 000 henkilöä.

23.3.2020 koronavirustartunnan oli saanut jo 360 000 henkilöä maailmassa, mutta amerikkalaisia oli siihen mennessä sairastunut koronatautiin alle 40 000 henkilöä. FDA eli elintarvike- ja lääkevirasto myönsi harvinaislääkestatuksen lääkeyhtiö Gileadin Remdesiviirille. Siten lääkeyhtiö Gilead sai lääkkeelleen monopoliaseman seitsemän vuoden ajaksi. Harvinaislääkestatus antaa lääkkeelle erityisoikeuksia: lääkkeen pääsy markkinoille nopeutuu, lääke saa nopeammin myyntiluvan sekä suojan patentille 20 vuodeksi. Yhdessä nämä muodostavat kaupallisen yksinoikeuden lääkkeeseen. Vaikka sitten rinnakkaisvalmisteita hyväksyttäisiin markkinoille, niitä ei voitaisi myydä maassa, jossa lääkkeen yksinoikeus on myönnetty. Tämä harvinaislääkestatus antaa saajalleen myös merkittävän veroedun.

Presidentti Donald Trump.

Kuluttajajärjestö Public Citizen paljasti tämän lääkeskandaalin. Lääkeyhtiö Gilead tiesi hakemusta tehdessään, että tähän koronatautiin tulee sairastumaan paljon enemmän ihmisiä, kuin 200 000 henkilöä, mutta sitä se ei kertonut valitettavasti viranomaisille. Senaattori Bernie Sanders vaati presidentti Donald Trumpia perumaan harvinaislääkestatuksen lääkeyhtiö Gileadilta. Hallinto joutui lopulta perääntymään skandaalin vuoksi; harvinaislääkestatus ei kuulu lääkkeelle, jolla hoidetaan maailmanlaajuista pandemiaa. Siinä tapauksessa rikotaan jo immateriaalioikeuksien periaatetta, jos lääkeyhtiö saa patentin täysin perusteettomasti.

Lääkeyhtiö Gileadin pääjohtaja ilmoitti, että julkisen sektorin tutkimuslaboratoriot kaikkialla maailmassa saavat jatkaa Remdesiviiri-hoidon tutkimista ja testaamista koronaan vakavasti sairastuneilla. Lääkeyhtiö Gilead jatkoi kuitenkin lobbaamistaan saadakseen nopean markkinointiluvan. Yhdysvaltojen lääkevirasto FDA on lääketeollisuuden talutusnuorassa. Lääkeyhtiöt maksavat lääkkeidensä pääsystä markkinoille sille lääkeviraston osastolle, joka arvioi uusia lääkkeitä. Osasto, joka vastaa arvioinnista on siten riippuvainen lääkeyhtiöistä, joita sen tulisi säännellä. Tämä riippuvuussuhde on poikkeuksetta lääkeyhtiöille sopivaa, koska siitä seuraa, että lääkkeiden arvioinnista vastaava viraston osasto on lääkeyhtiölle myötämielinen. Tämä tilanne aiheuttaa pahan eturistiriidan; osaston kuuluisi saada riittävä rahoitus puolueettomasti, ettei tällaista eturistiriitaa syntyisi. Presidentti Donald Trump ilmoitti 1.5.2020 tapaamisessaan lääkeyhtiö Gileadin pääjohtajalle, että Remdesiviirin käytölle Yhdysvalloissa oli myönnetty poikkeuslupa.

Steven Siro Vai (s. 6.6.1960 Carle Place, New York) on yhdysvaltalainen säveltäjä, lauluntekijä, tuottaja ja kitaristi, jonka sinfonista säveltuotantoa Tampere Filharmonia levyttää kapellimestari Jukka Iisakkilan johdolla elokuussa Tampereella. Steven Vai on ollut 15 kertaa nominantti Grammy-palkinnon saajaksi ja kolme kertaa hän on sen myös saanut urallaan. Guitar World-lehti on noteerannut hänet maailman kärkikitaristeihin kuuluvaksi ja hänen levyjään on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta. Vai aloitti jo 18-vuotiaana musiikin tekemisen vuonna 1978, kun hän kirjoitti nuoteiksi Frank Vincent Zappan (s. 21.12.1940 Baltimore ja k. 4.12.1993 Los Angeles) kappaleita ja sooloja.

Tampere Filharmonia kotisalissaan Tampere-talossa.

Tampere Filharmonia on yksi maamme kolmesta täysimittaisesta sinfoniaorkesterista – muut ovat Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri – jonka taso on noussut huikeasti viimeisten vuosien aikana. Tampere Filharmonian kotisali on Tampere-talon suuri sali vuonna 1779 perustetussa Tampereen kaupungissa. Nykyään orkesterin ylikapellimestarina toimii Santtu-Matias Rouvali (s. 5.11.1985 Lahti) ja orkesteri on perustettu vuonna 1930.

Steve Vai ohjeistaa orkesteria nauhoituksissa Tampere-talossa.

Steve Vai syntyi Carle Placessa, New Yorkissa roomalaiskatolisisten ja italialaisten maahanmuuttajien, John ja Theresa Vain, neljäntenä poikana. Jo viiden vuoden iässä Steve ymmärsi pianon ääreen päästyään, kuinka sävelet ryhmittyvät ja sijaitsevat pianossa. Samalla hän oivalsi, kuinka musiikkia tulee tehdä ja että hän myös haluaa sitä tehdä. Vuotta myöhemmin, kuuden vuoden iässä hän sai ensikosketuksen kitaraan, kun hän koki yhdeksänvuotiaan pojan soittavan kitaraa alakoulun auditoriossa. Tämän kokemuksen jälkeen hänelle oli täysin selvää, että hänen oma soittimensa tulee olemaan kitara.

Kotoa Steve Vai sai musiikillisia vaikutteita omien vanhempiensa kuuntelemasta musiikista, kuten esim. West Side Storysta. Rock ja progressiivinen musiikki uivat Stave Vain elämään hänen ollessa 11-vuotias. Hän päätti aloittaa kitaransoiton kuultuaan 12-vuotiaana Led Zeppelinin Heartbreaker-kappaleen kitarasoolon yhtyeen kakkosalbumilta. Vai alkoi ottaa vuonna 1973 kitaratunteja Joe Satrianilta (s. 15.7.1956). Satriani on myös 15-kertainen Grammy-ehdokas ja hän on kitaristina myynyt yli 10 miljoonaa albumia musiikkia. Artisteja, jotka Vai itse mainitsee eniten vaikuttaneen hänen soittoonsa esikuvina ovat mm. James ”Jimmy” Patrick Page (s. 9.1.1944), Brian Harold May (s. 19.7.1947 Hampton, Lontoo), Richard Hugh ”Ritchie” Blackmore (s. 14.4.1945), Jeff (Geoffrey Arnold) Beck (s. 24.6.1944 Wallington), James Marshall ”Jimi” Hendrix (s. 27.11.1942), Allan Holdsworth (s. 6.8.1946 ja k. 15.4.2017) ja jazzkitaristi Albert Laurence Di Meola (s. 22.7.1954).

Frank Zappa otti Steve Vain orkesteriinsa vuonna 1980.

Kolmetoistavuotiaasta lähtien Vai harjoitteli soittotekniikkaansa 10-15 tunnin harjoitusohjelman mukaisesti. Vuonna 1978 Steve Vai jatkoi Berklee College of Musicissa Bostonissa musiikin teorian ja sävellyksen opiskelua. Opiskelunsa aikana Vai alotti yhteistyön Frank Zappan kanssa toimien hänen transkriptionistina. Hieman myöhemmin Vai muutti vielä Kaliforniaan ja aloitti soittaa Frank Zappan sessio- ja kiertuemuusikkona. Berkleessä opiskellessaan Vai kohtasi myös tulevan puolisonsa, basisti Pia Maioccon, ja yhdessä heillä on kaksi lasta, Julian ja Fire. Steve Vaille myönnettiin vuonna 2003 musiikin kunniatohtorin arvo Berkleestä.

Frank Zappan orkesterissa Steve Vai soitti vuodet 1980-1983. Ensimmäisen oman sooloalbuminsa, Flex-Able, hän teki kotinsa yhteyteen rakennetussa studiossa Sylmarissa, Los Angelesissa vuonna 1984. Steve Vai perusti myös oman levy-yhtiönsä, Akashic Recordsin, jonka nimi myöhemmin oli Light Without Heat Records. Kaksi hänen omaa ensimmäistä bändiä olivat The Classifield ja 777. Vuonna 1984 Vai soitti hetken aikaa Alcatrazzin kitaristina, mutta siirtyi sitten pian David Lee Rothin bändiin soittamaan vuosiksi 1985-1989. Vain kitarointia kuullaan myös yhdellä Whitesnaken albumilla, Slip of the Tongue, jolloin hän korvasi loukkaantuneen Adrian Vandenbergin osuuksia; Vai oli mukana levyn julkaisun jälkeen Whitesnaken maailmankiertueella 13 kuukauden ajan. Whitesnaken jälkeen vuonna 1990 Vai suunnitteli Ibanezille seitsemänkielisen kitaran – Ibanez Universen. Seuraava soololevy oli nimeltään Passion and Warfare ja se julkaistiin 22.5.1990. Steve Vai opettaa esoteerisia periaatteitaan Alien Guitar Secrets-mestariluokillaan.

Säveltäjä Steve Vai tarkkana.

Siitä huolimatta, että Steve Vai tunnetaan ehkä parhaiten rock-musiikin soittajana, on hän myös täysin pätevä orkesterimusiikin säveltäjä ja sovittaja. Steve Vai kantaesitti Alankomaiden Metropole Orchestran kanssa toukokuussa 2004 kaksiosaisen tilausteoksen, The Aching Hunger. Säveltäjän taidoista puhuttaessa Steve Vai muistaa aina nostaa lukioaikaisen opettajansa, Bill Westcottin esiin. Westcottista Vain on sanonut mm. näin: ”Hän opetti minulle, kuinka kirjoittaa, säveltää ja arvostaa musiikkia. Elämässäni ei ole ollut suurempaa musiikillista vaikutusta.” Lokakuussa 2010 kaksi hänen alkuperäistä sinfoniaansa esitettiin Steve Vai-festivaaleilla Groningenissa, Alankomaissa ja esityksestä vastasi Pohjois-Alankomaiden orkesteri. Steve Vai on asunut 1990-luvun lopusta lähtien Encinossa, San Fernando Valley alueella Los Angelesissa, Kaliforniassa. Steve Vai on kasvissyöjä sekä mehiläishoitaja, joka hoitaa Encinon kiinteistönsä mehiläispesiä tunnollisesti.

Kapellimestari Jukka Iisakkila Steve Vain partituurien kanssa.

Kapellimestari Jukka Iisakkila (s. 6.7.1972) on syntyjään Valkeakoskelta, jossa hän aloitti musiikkiopintonsa ensin pianolla ja otti lisäksi sivuaineeksi klassiset lyömäsoittimet. Iisakkila valmistuikin lyömäsoittajaksi Tanskan kuninkaallisesta musiikkikonservatoriosta vuonna 1995. Hän on myöhemmin työskennellyt mm. Jyväskylä Sinfoniassa ja Vaasan kaupunginorkesterissa. Vuonna 2005 Jukka Iisakkila valmistui kapellimestariksi Jorma Panulan luokalta Tukholman kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta. Sitä ennen hän oli ennättänyt valmistua filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 1996 – pääaineena musiikkitiede – sekä kitaristiksi vuonna 2004 Tukholman kuninkaallisen musiikkikorkeakoulun jazzosastolta.

Jukka Iisakkila ja Steve Vai.

Vuosina 2006-2012 Jukka Iisakkila toimi Pori Sinfoniettan ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Vierailevana kapellimestarina Jukka Iisakkila on toiminut mm. Japanissa Nagoya Philharmonic Orchestrassa, Tanskan radion kamariorkesterissa sekä Tanskan radion sinfoniaorkesterissa, Stavangerin sinfoniaorkesterissa ja Metropole Orchestran kanssa vierailijana. Suomessa Jukka Iisakkila on johtanut mm. Helsingin kaupunginorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa, Avanti!-orkesteria, Turun filharmoniaa, Tampere Filharmoniaa sekä Oulu Sinfoniaa. Jukka Iisakkila työskentelee myös monien koti- ja ulkomaisten artistien kanssa sekä instrumentalistina että säveltäen ja sovittaen niin populaarimusiikkia, viihdemusiikkia, klassista ja jazz-musiikkia tarvittaessa.

Vuonna 2002 Jukka Iisakkila voitti ensimmäisen palkinnon Helsingborgin kapellimestarikilpailussa ja vuonna 2004 hän sai kolmannen palkinnon Jorma Panulan kapellimestarikilpailussa. Vuonna 2006 kapellimestari Iisakkila palkittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian kapellimestaripalkinnolla. Vuodesta 2019 lähtien kapellimestari Jukka Iisakkila on toiminut orkesterijohdon apulaisprofessorina Norjan Stavangerin yliopistossa. Hän on toiminut samoin orkesterijohdon opettajana Sibelius-Akatemiassa, Panula-akatemiassa ja Belgian Leuvenin musiikkiakatemiassa. Oman ensilevynsä, Clocks and Clouds, Jukka Iisakkila julkaisi vuonna 2018. Kapellimestarina Iisakkila on ollut johtamassa noin kymmenellä äänilevyllä. Jukka Iisakkilan aviopuoliso on viulisti Susanna Arminen ja pariskunnalla on kouluikäinen lapsi.

Toukokuussa 2022 kapellimestari Jukka Iisakkila äänitti Hollannissa Metropole Orkesterin kanssa neljä levyllistä kitaristi Steve Vain sinfonista musiikkia. Näissä äänityksissä säveltäjä oli tietysti myös itse mukana. Kapellimestari Jukka Iisakkilan ja säveltäjä Steve Vain yhteistyö alkoi jo vuonna 2018; tuolloin Jukka Iisakkilan johtama Tapiola Sinfonietta esitti Helsingin Juhlaviikkojen Huvila-teltassa kymmenen Steve Vain sävellystä, joiden solistina oli luonnollisesti säveltäjä itse. Kapellimestari Jukka Iisakkila kuvailee arvostavansa äärimmäisen suuresti Steve Vain taitoja säveltäjänä, sillä hän kirjoittaa musiikkia taidolla suurellekin orkesterille. Kontrabassoa soittaneen isänsä hyllystä Jukka Iisakkila löysi ensimmäisen tärkeän äänilevynsä, joka oli Steve Vain ensialbumi Flex-Able. Tuolloin Jukka Iisakkila ei tietenkään voinut unelmoida siitä, että yksi kaunis päivä hän tekisi työtä säveltäjä Steve Vain kanssa yhdessä.