Punaisen Myllyn taru (15. osa)

Toimittaja Aune Onerva Haarla.

Yleisradion viihdeohjelmien tuottaminen oli ajanvietetoimittaja Antero Alpolan vastuulla. Alpola oli itseasiassa Yleisradion ainoa ajanvietteestä vastannut toimittaja vuosikymmenen ajan. Vuonna 1956 nimitettiin toiseksi toimittajaksi ajanvietepuolelle Aune Onerva Haarla (o.s. Lahdelma, ent. Ala-Tuuhonen, s. 12.4.1923 Iitti ja k. 4.2.1976 Helsinki). Yleisradion Radioteatteri ja ajanvietepuoli erotettiin vuonna 1970 toisistaan ja Yleisradiolle perustettiin oma radion ajavieteosasto. Antero Alpolasta tuli tämän radion ajanvieteosaston päällikkö. Alpola työskenteli Yleisradiossa vuoteen 1977 asti eli eläkkeelle siirtymiseen saakka; senkin jälkeen Alpola osallistui freelancerina radion viihdeohjelmien tekemiseen.

Aune Haarla ja Antero Alpola.

Antero Alpolan parhaiten tunnettu radiohupailu lienee Kankkulan kaivolla, jota Alpola ja Haarla kirjoittivat yhdessä vuosina 1958-1970. Radio-ohjelman omaksi studio-orkesteriksi keksittiin Antero Alpolan aloitteesta humppa-humppa-orkesteri Pumppu-Veikot – myöhemmin orkesterin nimeksi vakiintui Humppa-Veikot – ja orkesteri soitti 1930-luvun fokseja Kaarlo Kullervo ”Lutu” Linnan (s. 24.11.1911 Helsinki ja k. 19.10.1987 Helsinki) johdolla. Orkesterin solistina lauloi ja soitti viulua Teijo Reino Joutsela (s. 29.8.1912 Helsinki ja k. 15.9.1999 Helsinki). Joutselalle kertyi elokuvarooleja – mainos- ja dokumenttielokuvat mukaan laskien – kaikkiaan parisenkymmentä.

Tippavaaran vanhaisäntä, Åke Tuuri, ja Hannes Häyrinen.

Toinen hyvin muistettu Antero Alpolan ohjelmaidea oli Aatonaaton joululahjavalvojaiset radiossa, jossa Aune Haarla toimi Jouluakkana ja mukana oli myös Johan Hannes Erik ”Hanski” Häyrinen (vuoteen 1948 Högdahl, s. 25.4.1914 Jyväskylä ja k. 21.12.1991 Helsinki). Hannes Häyrynen ennätti uransa aikana tehdä kaikkiaan viitisenkymmentä elokuvaroolia. Aatonaaton joululahjavalvojaisia juonsi Antero Alpola itse ja ohjelmaa lähetettiin kaikkiaan 36 jouluaaton aattona vuosina 1956-1991. Antero Alpola ehti pitkän työuransa aikana olla mm. Pertti Olavi ”Spede” Pasasen (s. 10.4.1930 Kuopio ja k. 7.9.2001 Kirkkonummi) esimies. Pertti Pasanen kuoli vain neljä päivää ennen Antero Alpolaa. Antero Alpola kirjoitti muistelmateoksensa, Viihdevuosien vilinässä – Radiokauteni ensimmäinen puoliaika 1945-1960 (Karisto 1988). Toiseksi osaksi suunniteltu ”toinen puoliaika” (vuoteen 1977 asti) jäi lopulta julkaisematta. Antero Alpola kirjoitti tämän lisäksi myös pakinakokoelman, Poudalla sataa harvoin (Gummerus 1958) ja toimitti koululaiskaskukokoelman, Opin sauna autuas aina (Tammi 1984).

Uusi revyy – Tukasta Kiinni – Ketä? - otettiin kiitoksella vastaan, vaikka aina on tietysti myös arvostelijoita. Käsikirjoitusta pidettiin yleensä parempana, kuin Meksikon Pikajunaa. Sketseissä esitettyjä hahmoja olivat mm. Veikko Vennamo, Ville Pessi, Hertta Kuusinen, Raoul Palmgren, Väinö Meltti, Erik von Frenckell, Armas Äikiä ja varsinkin Urho Kekkonen, jota esitti Pekka Ainonsalo. Punaisen Myllyn revyiden tuottaminen ei ollut kovin helppoa, sillä ensi-iltojen väliin ei sopinut pitkiä taukoja. Monasti uudet revyyt harjoitettiin kiertueilla ja vasta viimeistely tehtiin Helsingissä. Monet esityksiin kirjoitetut sketsit olivat jo vanhoja niitä esitettäessä. Revyytä saatettiin esittää muutama kuukausi ja senkin aikana käsikirjoitusta muokattiin yleensä moneen kertaan, usein jopa parempaan suuntaan.

Selvät sävelet-revyy tuli Punaisen Myllyn esitykseen huhtikuussa 1953. Tekstit revyyseen tekivät Kai Brunila ja Gustav Laurentin. Yleisradion ajanvietetoimituksen sihteeri, Aune Ala-Tuuhonen (myöh. Haarla) suomensi esityksen tekstit. Revyyssä parodioitiin suunnitteluneuvoston suunnitteluja ja sen ympärillä juoneen kuulumattomia välipaloja. Revyy oli kokonaisuutena vähän sekava. Näyttelijä Einari Ketola esiintyi Romeona sekä sotamies Möttösenä. Möttönen kaivettiin naftaliinista, koska tämä revyyesitys oli Ketolan 25-vuotisjuhlanäytäntö. Tämä revyy ei ollut Punaisen Myllyn parhaita esityksiä. Ruotsinkielinen Nya Pressen kehui kuitenkin esitystä enemmän kuin suomalaiset lehtikirjoitukset. Ossi Elstelä ei tässä revyyssä ollut näyttämöllä, mutta revyyn kupletit tekivät Reino Helismaa ja Toivo Kärki. Osa revyyn lauluista sisällytettiin myös elokuvaan ”Voi yksi päivä olla sata vuotta”. Selvät sävelet-revyyllä Punainen Mylly teki myös sata päivää kestäneen kesäkiertueen, joka alkoi 27.5.1953. Kiertue oli hyvin tehokas ja työteliäs, sillä vapaapäiviä oli kiertueella vain kaksi.

Kari Suomalainen sanaili joskus näin: ”Miksi ei Lohengringistä pyyhitä yli muutamia tylsiä aarioita ja panna tilalle Punaisen Myllyn balettinumeroita? Ellei kansa voi tulla taiteen luo, niin taiteen on tultava kansan luo. Taiteilijat, älkää unohtako varsinaista työtä tekevää kansaa!” Teatterinjohtaja Ossi Elstelä on aikoinaan ollut varsinainen Kansan Kasvattaja, kun hän ryhtyi viemään monien vaikeuksien kautta teatteriesityksiään maaseuduille ja uhmaamalla monia vastoinkäymisiä sinnikkäästi uskonut asiaansa. Elstelä on luottanut omaan yritykseensä, neuvotellut paikallisten nimismiesten ja verottajan kanssa järjestelyistä, taiteillut samalla taloudellisen tilanteensa kanssa ja huolehtinut samalla kuitenkin esitysten taiteellisesta laadusta. Ossi Elstelältä on kysytty varmasti usein joustavuutta ja kärsivällisyyttä, kun hän on pitänyt teatterijoukkonsa koossa moninaisista uhkaavista tilanteista huolimatta. Vuosina 1945-1955 teatteriseurue varasi kiertueillensa Rautatiehallituksen Kuljetustoimistolta 33 hengen III luokan Olympiamakuuvaunun väkensä kuljetuksiin ja tavaravaunun näyttämökalusteille. Vuodesta 1955 eteenpäin kiertueet toteutettiin linja-autoilla ja henkilökunnan majoituvaraukset täytyi tuolloin tehdä jo etukäteen. Revyykiertueet olivat verrattavissa täysin kiertävään sirkuselämään, jossa työtä tehtiin koko ajan eikä lomia tunnettu.

Ossi Elstelä baskeri päässään.

Kiertueen esityspaikan vuokrat olivat tyypillisesti 7-25 prosenttia esityksen bruttotulosta – rahassa vuokrat liikkuivat alle tuhannesta markasta yli 10 000 markkaan. Alennusta oli mahdollista saada kahdesta peräkkäisestä näytännöstä. Ossi Elstelä havaitsi vähitellen eron maakuntayleisön ja helsinkiläisen yleisön välillä. Helsingin Sanomien toimittajalle Ossi Elstelä paljasti näin: ”Sen muuten opin tällä kiertueelle (Eloisat elukat), että tästä lähtien jo alun perin uutta ohjelmaa suunniteltaessani otan kovasti myös maaseudun huomioon. En koskaan enää tee revyytä vain helsinkiläisiä varten. Maaseudulla nauretaan melko lailla eri asioille kuin täällä ja se täytyy ottaa huomioon jo ajoissa.”

13.11.1953 alkoi Punaisen Myllyn ensi-ilta revyyllä Paratiisi, jonka musiikista vastasi säveltäjä Toivo Kärki ja käsikirjoitus pohjasi O Scottin laulunäytelmään – tekstiin koosti esityskuntoon kuitenkin Reino Helismaa. Sellofan kuunarin miehistö – miehistö oli pestattu Halvan humalan baarista – pelastautuu laivastaan autiosaarelle, jossa ihmissyöjä-alkuasukkaiden joukossa revyyn hulvaton loppuhuipennus tapahtuu. Revyyssä on keskeinen asema totuuksia laukovalla papukaijalla. Revyyn lavalla nähtiin Pentti Viljanen, Ossi Elstelä, Laila Sjöström, Anna-Liisa Hämeensalo, Anja Räsänen, Arttu Suuntala, Urho Seppälä ja Armas Jokio. Esityksen ohjasi Ossi Elstelä, lavasti Leo Lehto ja puvuista vastasi Irja Laine. Vierailija oli Ivor Grant ja tanssit suunnittelivat Alex Sommer ja Leena Rintala. Revyyn kapellimestareina toimivat Aapo Heimonen, Alvar Kosonen sekä Karl Klaus Salmi (s. 3.12.1908 Helsinki ja k. 10.7.1987 Kuopio).

Paratiisi-revyytä edeltävänä kesänä Anna-Liisa Hämeensalo, Ossi Elstelä, Toivo Kärki ja Reino Helismaa kävivät Pariisissa ja Lontoossa hakemassa ideoita sekä pukukankaita uuteen revyyseen. Seurueen matka tuli tosi tarpeeseen ahkeran kiertämisen ja työrupeaman jälkeen. Revyyesityksiä Paratiisilla jatkettiin Punaisen Myllyn kiertueella maakunnassa alkutalven ja kevään aikana. Punaisessa Myllyssä pidettiin luovaa taukoa Paratiisin jälkeen ja Ossi Elstelä ohjasi sillä aikaa Reino Helismaan kaksi käsikirjoittamaa elokuvaa: Kaksi vanhaa tukkijätkää ja Majuri maantieltä. Näillä ohjaustöistä saamillaan rahoilla Ossi Elstelä maksoi Punaisen Myllyn velkojaan.

Vuoden 1954 lopulla asetettiin Ossi Elstelän ja Reino Palmrothin yhdessä perustama Ohjelma Oy konkurssiin. Ohjelma Oy:n velat olivat peräisin maksamattomista veroista pääosin; velkoja oli siinä vaiheessa vähän yli kaksi ja puoli miljoonaa markkaa. Ohjelma Oy:n varat arvioitiin samaan aikaan sadaksituhanneksi markaksi, joten konkurssi raukesi tämän vuoksi varojen puutteeseen.

Reino Helismaa ja Toivo Kärki palaverissa.

Reino Helismaan ja Toivo Kärjen tuore yhteisrevyy, Voi suutarin ”suutari”, tuli revyyteatteri Punaisen Myllyn ohjelmiston esitykseen itsenäisyyspäivän alla vuonna 1954. Esitys otettiin niin hyvin vastaan revyyssä, että verottajaa harhauttaakseen tekijöiksi ilmoitettiin saksalaiset R. Hoffmeister ja T. Meyer. Revyy kertoi hypnotisoidun suutarinsällin seikkailuista diplomaattisissa tehtävissä Kapulitaniassa. Revyyssä ei unohdu kotimainen politiikkakaan, mutta seikkailussa poiketaan myös puistossa, ravintolan kabinetissa, Nyhavnissa, lentokentän tullissa, keksintöjen näyttelyssä, stadionilla, vetypommikonferenssissa sekä Pariisin Moulin Rougessa. Jopa Ossi Elstelän revyyohjausta kehuttiin ilmentävän aikaisempaa tyylikkäämpää lopputulosta. 

Pääkallossamme sijaitsee kehomme elin, aivot, joka koostuu hermokudoksesta, vedestä, soluista, kemikaaleista ja verisuonista. Samassa paikassa, aivoissa, mieli työstää ajatuksia, haluja, toiveita, muistoja, uskomuksia ja kokemuksia. Kognitiotieteilijät kuvailevat toisinaan, että aivot ovat verrattavissa tietokoneen keskusyksikköön, ja mieli on kuin se ohjelmisto, jota tietokoneen keskusyksikössä pyöritetään. Monet eri ohjelmat voivat toimia samassa keskusyksikössä. Vaikka aivot olisivat samanlaisia, voi niistä ilmetä hyvin erilaisia mieliä.

Filosofi René Descartes.

Filosofi René Descartesin (s. 31.3.1596 La Haye en Touraine ja k. 11.2.1650 Tukholma) dualistisen teorian mukaan mieli ja aivot ovat kaksi täysin eri asiaa. Teorian mukaan mieli oli olemassa ensin, jo ennen kuin synnyit. Aivot eivät sisällä mieltä tämän teorian mukaan. Aivot kuvattiin mielen välineeksi, jotka toteuttivat mielen tahtoa, liikuttivat lihaksiamme sekä pitivät yllä kehomme sisäistä homeostaasia eli tasapainoa. Nykyään enin osa aivotutkijoista ja filosofeista uskoo, että mieli ja aivot ovat saman asian kaksi eri puolta ja joidenkin mielestä niiden erottaminen toisistaan on todella suuri virhe.

Neuropsykologiset löydöt aivojen eri alueilta näyttäisivät puhuvan sen puolesta, että aivot ja mieli olisivat yhteydessä. Nykyään ajatellaan aivojen olevan laskennallinen järjestelmä, jota eräällä tavalla voisi verrata tietokoneeseen. Neuronit – toisiinsa liittyneinä – muodostavat verkostoja ja laskevat informaatiota ja laskelmien tuloksina syntyy ajatuksia, päätöksentekoa, havaintoja sekä tietoisuutta. Aivojen eri alajärjestelmät vastaavat tajunnan eri puolista. Jos esimerkiksi vasemman korvan yläpuolella ja takana – alue on nimeltään Wernicken alue - sattuu aivoissa vaurio, se ilmenee helposti vaikeutena ymmärtää puhuttua kieltä. Sormien liikuttaminen voi taas vahingoittua, jos aivovaurio tapahtuu päälaen yläosassa eli liikeaivokuoressa. Mikäli vahinko tapahtuu aivojen keskiosassa eli hippokampuksessa, voi olla vaikeuksia muodostaa uusia muistoja, vaikka vanhat muistot säilyisivätkin. Jos otsan takaisella osalla tapahtuu vaurio voi ihmisen persoona muuttua radikaalisti. Mielen eri toimintojen paikantaminen on tieteessä tulkittu siten, että aivot osallistuvat vahvasti ajatteluun ja ajatukset itseasiassa tulevat aivoista.

Ihmisen aivot.

Likvori eli aivo-selkäydinneste tuotetaan aivojen sisällä olevassa sen täyttämissä aivokammion onteloissa. Aivosilta ja ydinjatke sijaitsevat aivojen ja selkäytimen välissä yhdistäen ne toisiinsa. Jopa 0,2 neliömetrin kokoiset isoaivot ovat voimakkaasti poimuttuneet. Niiden pinnassa eli isoaivokuoressa, korteksissa, on harmaata ainetta, josta muodostuu neuronien soomaosat. Isoaivot ovat jakautuneet kahteen aivopuoliskoon, joita yhdistää aivokurkiainen oikeaan ja vasempaan aivolohkoon. Väliaivot sijaitsevat isoaivojen sisällä ja väliaivojen tärkeimmät osat ovat suuret tumakkeet talamus eli näkökukkula (lat. thalamus) ja hypotalamus. Väliaivojen sivuseinässä sijaitsevan tumakkeen kautta välittyvät kaikki muut hermoradat paitsi hajuaistimuksia välittävät hermoradat. Väliaivojen pohjaosassa talamuksen alapuolella sijaitsee hypotalamus (lat. hypothalamus), joka aivolisäkkeen (hypofyysin) kanssa säätelee hormoneja. Hypotalamuksen tehtävä on säädellä mm. kehon lämpötilaa, kiintymystä, nälkää, janoa, väsymystä, unta ja sisäistä kelloamme. Suunnilleen herneen kokoinen ja gramman painoinen aivolisäke (umpirauhanen isoaivojen pohjaosassa) erittää hormoneja, jotka osallistuvat elimistön kasvuun, verenpaineen sekä nestetasapainon, seksuaalitoimintojen, raskauden, synnytyksen, maidontuotannon, lämpötilan ja kivun säätelyyn.

Väliaivojen alapuolella sijaitsevat keskiaivot, joissa kulkee hyvin runsaasti hermoratoja. Keskiaivojen tumakkeet säätelevät vireystilaamme, unentuottoa ja univaiheiden säätelyä sekä on osa vireystilaa säätelevästä aivoverkostosta. Isoaivojen alla takaraivossa sijaitsevat pikkuaivot, aivojen vanhin osa. Pikkuaivot muistuttavat rakenteeltaan isoaivoja; harmaan aineen alla on valkeaa ainetta, jossa on harmaita tumakkeita. Se on poimuuntunut vielä enemmän kuin isoaivot ja se on keskeltä miltei halki. Pikkuaivot vastaavat nopeista, korjaamattomista liikkeistä, valmiiden liikemallien tuottamisesta ja lihasten synkronisaatiosta sekä koordinoinnista liikkeiden aikana.

Kuvan aivojen sininen osa on otsa- eli frontaalilohko, keltainen päälaen eli parietaalilohko, vihreä ohimo- eli temporaalilohko ja punainen takaraivo- eli oksipitaalilohko. 

Melkein jokaisella meille tutulla aivojen alueella on havaittavissa musiikkiin liittyviä toimintoja ja sama pätee myös melkein jokaiseen hermostolliseen alajärjestelmään. Musiikin eri osat saavat käsittelynsä hermoston eri alueilla. Aivot delegoivat tehtäviä musiikin käsittelyssä ja käyttävät järjestelmää, joka analysoi musiikkisignaalin eri puolia, kuten esimerkiksi tempoa, sävelkorkeutta, sointiväriä jne. Monia musiikillisten äänten erilaisia ulottuvuuksia ei ole tarpeen analysoida. Monasti niihin liittyy useita näennäisesti riippumattomia hermostollisia tapahtumasarjoja. Lopulta kaikki äänet täytyy saattaa yhteen tuottamaan stabiili esitys siitä, mitä olemme kuuntelemassa.

Musiikin kuuntelu lähtee aivojen kuorikerroksen alaisista rakenteista – simpukkatumakkeissa, aivorungossa ja pikkuaivoissa – ja jatkuu sieltä ylös kuulokuorelle aivojen molemmille puolille. Seuratessasi tuttua musiikkia kuuntelu valloittaa aivoista lisää alueita esimerkiksi hippokampuksen, joka toimii muistin keskuksena. Musiikin mukaan rytmin taputtelu laukaisee pikkuaivot toimintaan mukaan. Otsalohkot aktivoituvat silloin, kun ryhdyt esittämään musiikkia joko itse soittamalla, laulamalla tai vaikkapa johtamalla orkesteria. Samoin aktivoitumista on havaittavissa myös otsalohkon aivokuoren takaosassa, jossa motorisia toimintoja käsitellään. Musiikin lukeminen nuoteista laukaisee toimintaa näköaluetta koskevassa pään takaosassa, takaraivolohkossa. Sanoitusten seuraaminen tai muisteleminen herättää toimintaa kielikeskuksessa, kuten esimerkiksi Brocan ja Wernicken alueilla sekä kielikeskuksen ohimolohkossa ja otsalohkossa.

Aivoissa ei ole yhtä musiikkikeskusta eikä yhtä kielikeskusta, vaan aivot ovat massiivinen rinnakkaislaskentaa suorittava koje, jonka eri toiminnot ovat hyvin laajasti hajautettu kaikkialle aivoissa. Aivoissa on useita alueita, jotka suorittavat täydentäviä laskutoimitusten osasia ja alueita, jotka yhteistyössä yhdistävät näiden tuottaman informaation. Normaalit aivot koostuvat noin sadasta miljardista hermosolusta eli neuronista. Tämän lisäksi aivoissa on noin kolme kertaa enemmän gliasoluja kuin hermosoluja; gliasolujen tehtävä on tukea hermosoluja. Gliasoluja ovat oligodendrosyytit – muodostavat myeliinituppea aksonien ympärille -, astrosyytit – tukevat hermosolujen kemiallista toimintaa -, mikrogliasolut – poistavat hermokudoksesta solujätettä – ja ependyymit (neuroepiteeli), jotka verhoavat aivokammioiden pintaa. Jokainen neuroni on kytkeytynyt toisiin neuroneihin, tavallisesti tuhannesta kymmeneen tuhanteen toiseen neuroniin. Tämä neuronien kytkentä ja kytkentöjen määrä on siis aivojen todellinen riemuvoitto. Aivot ovat myös hyvin joustavia toiminnoissaan. Suhteellisen myöhään on vasta havaittu, että aivojen jonkin tietyn osan vaurioituessa kyseisen toiminnan voi ottaa hoitaakseen jokin toinen aivojen osa.

Aivotutkijat ajattelevat, että aatoksemme ja muistomme syntyvät lukemattomista hermosolujen kytkennöistä. Kaikki hermosolut eivät ole tasapuolisesti aktiivisia samalla kertaa. Tietyt hermosoluryhmät, joita voimme kutsua verkostoiksi, aktivoituvat tiettyjen kognitiivisten toimintojen aikana. Ne voivat vuorostaan aktivoida muita hermosoluja. Lähtien Aristoteleen aikakaudesta on ollut hyvin tiedossa, että aistimme saattavat vääristää tapaa, jolla havainnoimme maailmaa. John Locke ilmoitti, että saamme tietomme maailmasta näkemällä, haistamalla, kuulemalla, maistamalla ja koskettamalla. Helposti oletamme maailman olevan juuri sellainen, joksi sen itse havaitsemme. Kokeet ovat kuitenkin osoittaneet, että näin ei välttämättä kuitenkaan ole todellisuudessa.

Italialainen Rooman yliopiston psykologian professori ja Italian psykologisen seuran kunniapuheenjohtaja, Mario Ponzo (s. 23.6.1882 Milano ja k. 9.1.1960) osoitti vuonna 1911 kehittämällään Ponzo illuusiolla, kuinka ihmismieli arvioi kohteen koon sen taustan perusteella. Hän todensi väitteensä piirtämällä kaksi identtistä viivaa parin yhtenevän viivan yli, ikäänkuin rautatiekiskoissa. Ylempi viiva näyttää pidemmältä, sillä tulkitsemme lähentyvät sivut lineaarisen perspektiivin mukaan yhdensuuntaisina viivoina, jotka vetäytyvät etäisyyteen. Ylempi viiva tulkitaan siten pidemmäksi, kun se näyttäisi olevan kauempana. Todellisuudessa kuvan keltaiset viivat ovat yhtä pitkiä.

Ponzon illuusio.

Kanizan illuusiossa valkea kolmio näyttäisi olevan mustaviivaisen kolmion päällä. Kuitenkin tarkemmassa tarkastelussa havaitsemme selvästi, että kuvassa ei tosiasiassa ole kolmioita laisinkaan. Havaintojärjestelmämme yrittää täydentää tai lisätä informaatiota, jota todellisuudessa edes ei ole kuvassa. Voidaan tietysti kysyä, miksi havaintojärjestelmämme toimii näin. Mahdollisesti tässä on kyse historiallisesta sopeutumisestamme. Jos järjestelmä kykeni rekonstruoida puuttuvaa informaatiota, auttoi se esi-isiämme nopean päätöksen tekemisessä uhkaavan tilanteen lähestyessä. 

Punaisen Myllyn taru (14. osa)

Punaisen Myllyn syyskausi aloitettiin Johan nyt on markkinat-esityksellä. Tämän esityksen kanssa samanaikaisesti valmisteltiin uutta farssioperettia, Meksikon Pikajuna, joka oli Reino Helismaan käsikirjoittama. Esitys sijoittui elokuvamaailmaan ja siinä käsiteltiin ajankohtaisina aiheina juuri pidettyjä olympiakisoja. Harjoitusten jälkeen Meksikon Pikajuna saatiin ensi-iltaan 12.10.1952. Ossi Elstelä ohjasi jälleen Punaiseen Myllyyn Meksikon Pikajuna-esityksen. Esityksen näyttelijät olivat Sylva Rossi, Anna-Liisa Hämeensalo, Ossi Elstelä, Henry Theel, Arttu Suuntala, Einari Ketola, Arvo Kuusla, Rainer Karvinen ja Urho Seppälä. Puvustuksen hoiti Irja Laine ja tanssijat ohjasi Anna-Liisa Hämeensalo. Esityksen vierailijana oli Sylvi Palo. Meksiko Pikajunan musiikista vastasi säveltäjä Toivo Kärki. Kärki oli jo ensimmäisen kerran Punaisessa Myllyssä vastannut musiikista revyyssä, Eipäs Tirkistellä!

Toivo Pietari Johannes Kärki (s.3.12.1915 Pirkkala ja k. 30.4.1992 Helsinki) oli muusikko, säveltäjä, sovittaja ja kotimaisen musiikin tuotantopäällikkö Musiikki Fazerilla. Erityisesti hänet muistetaan sanoittaja Reino Helismaan tehokkaana ja tuotteliaana työkumppanina. Toivo Kärjen vanhemmat olivat pappi ja kansanedustaja – syntynyt Vesilahdella - Frans Kärki (1884-1965) ja Ester o.s. Kurvinen (1883-1952), jonka isä oli ilomantsilainen lähetyssaarnaaja Pieteri Kurvinen. Toivo Kärjellä oli kuusi sisarusta ja lapsuutensa Toivo Kärki vietti ensin Töysässä ja sitten Laihialla. Koulunsa Kärki kävi Tampereen Klassisessa lyseossa, josta hän pääsi ylioppilaaksi vuonna 1933. Jo pienestä saakka Toivo Kärki oli soittanut pianoa ja hän opiskeli myös musiikin teoriaa sekä teki mm. jo varhain urkurin tuurauksia. Vuonna 1928 Kärki kuuli Tampereen Tammelassa kahvilassa Louis Armstrongin esittämää musiikkia ja innostui sen myötä amerikkalaisesta jazzmusiikista.

Syksyllä 1933 Toivo Kärki aloitti ammattimuusikon uransa pianistini tamperelaisessa ravintola Funkiksessa. Kärki siirtyi vuonna 1935 laulaja ja pasunisti Karl Klaus Salmen (s. 3.12.1908 Helsinki ja k. 10.7.1987 Kuopio) johtamaan Ramblers-orkesteriin Turkuun. Orkesterissa soitti tuolloin sovituksista vastannut saksofonisti, viulisti ja trumpetisti Kaarlo Armas Valkama (s. 16.9.1908 Helsinki ja k. 29.7.1980 Helsinki), jolta Toivo Kärki sai hyviä neuvoja sovittamiseen. Kesäkuussa 1936 Toivo Kärki avioitui Laihialta löytämänsä Tuulikki Leikkaan kanssa ja perheen ensimmäinen lapsi, Anna-Liisa, syntyi marraskuussa 1937.

Varusmiespalveluksensa Toivo Kärki suoritti Kenttätykistörykmentti 1:ssä Hämeenlinnassa vuonna 1938 ja Reserviupseerikoulun hän kävi Haminassa talvella 1939. Keväällä 1939 Kärki osallistui englantilaisen Rhythm-lehden (Melody Makerin edeltäjän) kansainväliseen sävellyskilpailuun yhdessä yli 500 muun osallistujan kanssa. Toivo Kärki kilpailun sävellyksellään Things happen that way, jonka Eila Pellinen (oik. Eila Reima, s. 6.8.1938 Sulkava ja k.10.4.1977 Espoo) lauloi suomenkielellä vasta vuonna 1958 nimellä, Näin kai määrätty on. Voitonhuumassa Toivo Kärki suunnitteli jopa Yhdysvaltoihin lähtöä, mutta sota murensi haaveet. Talvisodan aikana Toivo Kärki oli I/KTR11:n 1. patterin patteriupseerina Karjalankannaksella, Muolaassa Oinalan kylän läheisyydessä. Välirauhan aikana syntyi Kärkien perheeseen toinen lapsi, Pekka, huhtikuussa 1940 ja perhe asettui asumaan Helsinkiin.

Toivo Kärki aloitti nyt Erkki Vilhelm Ahon (s. 10.12.1918 Lapinjärvi ja k. 19.8.2002) orkesterissa pianistina ja sovittajana ja samalla hän myös sävelsi musiikkia ahkerasti. Eero Väre (oik. Wäre, s. 22.2.1913 Turku ja k. 11.6.1972 Helsinki) ja Lennart Mathias ”Matti” Jurva (vuoteen 1933 Jurvanen, s. 29.4.1898 Helsinki ja k. 16.9.1943 Helsinki) lauloivat joulukuussa Berliinissä Kristall-levymerkille 28 Toivo Kärjen säveltämää ja sovittamaa kappaletta, mm hänen ensimmäisen tangonsa, On elon retki näin ja valssin, Olit Karjala kaunein maa. Sanoittajaksi Toivo Kärki oli tuolloin löytänyt konttoristi ja kirjanpitäjä, Kerttu Mustosen (s. 21.3.1891 Nurmes ja k. 21.5.1959 Helsinki). Joulukuussa 1945 Kärjen perheeseen syntyi kolmas lapsi, Kalervo. Vuonna 1945 syntyivät Toivo Kärjen ensimmäiset menestyskappaleet, kuten esim. Tule hiljaa, Liljankukka, Hiljaa soivat balalaikat. Kärki kasasi yhtyeen vuonna 1946 ja lähti sen kanssa kiertämään Suomea kiertueille. 

Alunperin solistiksi piti tulla Olavi Virta, mutta Virta kasasikin oman yhtyeen ja kiersi sen kanssa. Lähes kymmenen vuotta Kärki kiersi yhtyeellään tanssilavoja, seuraintaloja ja muita huvipaikkoja ja solistiksi saatiin Henry Theel. Yhtyeen kunnia-asiana oli soittaa yleisön pyytämiä toivekappaleita keikoillaan. Välillä solisteina olivat myös Erkki Aukusti Junkkarinen (s. 22.4.1929 Suonenjoki ja k. 9.4.2008 Hämeenlinna), Matti-Lauri Louhivuori (s. 14.9.1928 Heinola ja k. 31.8.1977 Helsinki) ja Metro-Tytöt. Toivo Kärjen yhtyeessä soittivat mm. Yrjö Osvald ”Ossi” Runne (vuoteen 1936 Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri ja k. 5.11.2020 Helsinki), Pauli Granfelt (s. 9.7.1921 Helsingin mlk ja k. 23.9.2005 Helsinki), Usko Dahl, Mauno Maunola, Per-Erik ”Pärre” Förars (s. 4.10.1924 Vaasa ja k. 14.1.2011 Helsinki) , Tage Manninen (s. 14.7.1926 Helsinki ja k. 14.8.2010 Helsinki) ja Harry Eino Veikko Aaltonen (s. 3.2.1930 Vaasa ja k. 26.8.2000).

Kärki ja Helismaa tekivät ensimmäisen yhteisen kappaleensa, Suutarin tyttären pihalla, vuonna 1948, mutta varsinainen yhteistyö alkoi voimallisemmin loppuvuodesta 1950. Kärki ja Helismaa olivat todella tehokkaita työskennellessään; he istuivat toisiaan vastapäätä pöydän molemmilla puolilla toisen kirjoittaessa sävellystä ja toisen laatiessa sanoitusta. Tällaisessa istunnossa jomman kumman kotona tai hotellihuoneessa saattoi syntyä samalla kertaa useita lauluja. Toivo Kärki myös tutustutti Reino Helismaan ja Esa Pakarisen maisteri T. J. Särkkään ja tämän johdosta alkoi siksi Helismaan ja Kärjen yhteistyö myös elokuvien parissa; Helismaa teki elokuvien käsikirjoituksia ja Toivo Kärki sävelsi musiikin noin 50 kotimaiseen elokuvaan. Parivaljakkoa myös arvosteltiin ”rillumarei”-kulttuurista, joka ei voinut olla leimaamatta myös tekijöitään. Toivo Kärjellä oli yleensä kyllä pettämätön vainu siitä, mistä yleisö pitää, sitä se myös sai. Tämän syyn vuoksi parivaljakko joutui käyttämään paljon salanimiä, sillä heidän tuotantonsa määrä oli hyvin käsittämätöntä luokkaa. Reino Helismaalta julkaistiin noin 5 000 laulunsanoitusta ja Toivo Kärjeltä noin 1 500 sävellystä, joista useat on levytetty moneen kertaan. Kärjen perikunnan hallussa on yhä vieläkin parivaljakon ennen julkaisematonta musiikkia.

Juhannuksena 1955 Toivo Kärki lopetti keikkailun soittamalla viimeisen keikkansa Säkylän lavalla. Hän pisti haitarinsa laukkuun – jonne se kuuluukin – ja alkoi työskennella kauppaneuvos Roger Gustaf Lindbergin (s. 20.9.1915 Helsinki ja k. 14.11.2003 Helsinki) omistamassa Musiikki Fazerissa kotimaisen musiikin tuotantopäällikkönä. Viimeiset elinvuotensa myös Reino Helismaa toimi Musiikki Fazerilla kuukausipalkkaisena sanoittajana, omassa työhuoneessa. Kun Helismaa kuoli 21.1.1965 hänen työtään jatkoi Musiikki Fazerilla sanoittaja ja kansakoulunopettaja sekä artisti ja säveltäjä, Juha Harri Vainio (s. 10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 Gryon, Sveitsi). Vainio sai melko pian työkaverikseen Musiikki Fazerille sanoittaja, Veikko Olavi ”Vexi” Salmen (s. 21.9.1942 Hämeenlinna ja k. 8.9.2020 Helsinki).

Ossi Elstelä jakoi teatterinsa syksyllä 1952 velkojensa vuoksi kahteen osaa: Punaiseksi Myllyksi ja Revy-Myllyksi. Elstelä lähti kiertueelle Meksikon Pikajunalla Punaisen Myllyn vakituisen väen kanssa ja Hämäläis-Osakunnan talossa jatkoivat Armas Jokio ja Pentti Viljanen – Viljasen ohjaamalla – uusien vierailijoiden kanssa revyyllä, Tukasta Kiinni – Ketä? Revyyn olivat käsikirjoittaneet Fia & Filuuri eli salanimien takaa löytyivät Antero Alpola ja Rauni Rantasalo. Rantasalo suomensi Boris & Gustavin revyyn jo aikaisemmin radiosta tutulla nimellä, Fransiska, ja Rantasalo oli toiminut samoin Sotaleski-yhdistyksen toimistopäällikkönä.

Yleisradion ajanvieteohjelmien pitkäaikainen toimittaja ja esimies oli Antero Aatos Väinämö Alpola (s. 19.2.1917 Kaavi ja k. 11.9.2001 Kerava). Vuonna 1938 Antero Alpola kirjoitti ylioppilaaksi. Hän osallistui talvi- ja jatkosotaan, mutta ennätti välirauhan aikana vuosina 1940-1941 opiskella Helsingin yliopistossa. Vuodesta 1937 lähtien Antero Alpola avusti Yleisradiota käsikirjoituksilla. Vuonna 1943 Antero Alpola voitti sekä Suomen puolustusvoimien että Yleisradion ajanvieteohjelmien kirjoituskilpailun ensimmäiset palkinnot. Yleisradion teatteripäällikkö, Matti Kurjensaari (vuoteen 1939 asti Salonen, s. 4.5.1907 Hämeenlinna ja k. 10.3.1988 Helsinki) etsi vuonna 1945 uutta työntekijää Yleisradion ajanvietetoimittajan virkaan. Antero Alpola tarjosi Yleisradiolle parodista jännityskuunnelmaa, Kalman-karman mysteerio, ja Matti Kurjensaari ihastui Antero Alpolan älykkääseen tyyliin. Alpola kirjoitti vielä työnäytteeksi virkaa varten kuunnelman, Luulot pois eli Ville Vastamäki, onnettoman ikäluokan mies; kuunnelmassa sota-aikaa tarkasteltiin satiirisessa valossa. Kuunnelma tehtiin heti Yleisradioon ja tähän kuunnelmaan mielistyi myös itse Yleisradion pääjohtaja, Hella Wuolijoki. Antero Alpola sai nimityksen Yleisradion teatteriosaston ajanvietetoimittajaksi. 

 

Ursula von der Leyen.

Lääketieteen tohtori Ursula Gertrud von der Leyen (o.s. Albrecht, s. 8.10.1958 Bryssel) on puuhastellut Euroopan komission puheenjohtajana vuodesta 2019 alkaen. Vuosina 2005-2019 hän toimi liittokansleri Angela Merkelin hallituksissa eri tehtävissä ministerinä, viimeksi puolustusministerinä. Ursula von der Leyen on keskustaoikeistolaisen kristillisdemokraattisen CDU:n jäsen sekä Euroopan kansanpuolueen EPP:n jäsen. Ursulan isä oli saksalainen kristillisdemokraattisen unionin poliitikko ja yksi ensimmäisistä EU:n virkamiehistä, Ernst Carl Julius Albrecht (s. 29.6.1930 ja k. 13.12.2014). Isän isovanhemmat olivat puuvillakauppias Carl Albrecht (1875-1952) ja amerikkalainen Mary Ladson Robertson (1883-1960). Ursula sai kasvatuksen kaksikieliseksi, sekä saksaksi että ranskaksi. Perhe muutti vuonna 1971 Hannoverin alueelle, koska isä oli mukana politiikassa.

Ernst Carl Julius Albrecht.

Rose Ladson-nimisenä Ursula asui 1970-luvun lopulla Lontoossa opiskellen taloustieteitä London School of Economicsissa. Vuonna 1980 hän aloitti lääkärinopinnot ja vuonna 1987 hän valmistui lääkäriksi Hannoverin lääketieteellisestä koulusta. Saksalaisen lääkäri Heiko von der Leyenin kanssa hän solmi avioliiton vuonna 1986 ja heillä on yhdessä seitsemän lasta. Perhe asui neljä vuotta Stanfordissa, Kaliforniassa, koska Heiko oli Stanfordin yliopiston tiedekunnassa. Vuonna 1996 perhe palasi Saksaan. 1990-luvun lopulla Ursula meni mukaan Hannoverin alueella Ala-Saksin osavaltion alueella ja toimi osavaltion hallituksessa vuodet 2003-2005. Ursula opetti vuosina 1998-2002 Hannoverin lääketieteellisen koulun epidemiologian, sosiaalilääketieteen ja terveysjärjestelmätutkimuksen laitoksella ja vuonna 2001 hän suoritti kansanterveystieteen maisterin tutkinnon laitoksella. Vuodet 2005-2019 Ursula oli mukana Angela Merkelin hallituksissa eri ministeritehtävissä. Eurooppa-neuvosto ehdotti Ursula von der Leyeniä 2.7.2019 Euroopan komission puheenjohtajaehdokkaaksi. Ehdokkaana ollessaan hän julkaisi 24-sivuisen ohjelman ”Minun agendani Euroopalle”, jossa hän nosti tärkeimmiksi asioiksi Euroopan saannin ilmastoneutraaliksi maanosaksi, naiskiintiöitä yritysten hallituksiin, vähimmäispalkka kaikille sekä rajavalvonnan kohentamisen. 16.7.2019 hänet valittiinkin Euroopan parlamentissa komission puheenjohtajaksi. Virka astui voimaa 1.12.2019 ja hän tässä virassa ensimmäinen nainen.

Ursula ja Haiko von der Leyenin perheen sukuvaakuna.

Ursula von der Leyenin vuonna 1991 tekemästä väitöskirjasta on tarkastuksessa löytynyt opinnäytetyön sivuista 43,5 prosenttia plagiointia sekä 23 viittausta, joihin ei löydy vahvistusta. Monet saksalaiset tutkijat, kuten esimerkiksi Gerhard Dannemann ja Volker Rieble moittivat Ursula von der Leyeniä julkisesti suunnitellusta palgioinnista. Hannoverin lääketieteellinen koulu vapautti Ursulan kuitenkin tutkimuksen jälkeen syytöksistä maaliskuussa 2016 ja mainitsi päätöksessään, että vaikka väitöskirja sisältää palgiointia, mitään tahallista aikomusta petokseen ei voitu kuitenkaan todistaa. Näin ollen opisto ei myöskään peruuttanut Ursula von der Leyenin lääketieteellistä tutkintoa. Tämän jälkeenkin on esitetty kritiikkiä siitä, että väitöskirjan uusintatarkastus ei ollut riippumatonta, sillä Ursula von der Leyen tunsi henkilökohtaisesti tarkastuksen johtajan yhteistyöstä alumniyhdistyksessä. Myös tarkastuksen läpinäkemättömyyttä on kritisoitu voimakkaasti, sillä se ei noudattanut alan korkeita akateemisia standardeja.

Vuonna 1851 perustettu The New York Times kertoi huhtikuussa 2021, että puheenjohtaja Ursula von der Leyen oli käynyt kirjeenvaihtoa sähköpostin välityksellä maailman suurimman lääkeyhtiön, Pfizerin, toimitusjohtaja Albert Bourlan kanssa COVID-19-rokotteen myyntiehdoista EU:lle. Jopa EU:n sisältäkin tuli virkamiehiltä julkisia syytöksiä hallinnollisesta epäkohdasta puheenjohtaja Ursula von der Leyeniä kohtaan, koska hän ei paljastanut kirjeenvaihtoaan FOI:n pyynnöistä huolimatta; hän väitti, että nämä sähköpostiviestit ovat hävinneet ja lisäksi, että talousarvion rokotekohta oli luottamuksellinen.

Taloustieteilijä Klaus Schwab.

Ursula von der Leyen liittyi elokuussa 2016 Maailman talousfoorumin (WEF) johtokuntaan. Kyseessä on Sveitsin Colognyssa kotipaikkaansa pitävä kansalais- ja lobbausjärjestö, jonka perusti 24.1.1971 saksalainen insinööri ja taloustieteilijä Klaus Schwab. Noin 1 000 jäsenyritystä rahoittaa pääosin foorumin toimintaa.

Ursula von der Leyen oli COVID-19-pandemian alettua neuvottelemassa komission puheenjohtajan roolissa koronarokotteiden saamisesta ensimmäisten joukossa Eurooppaan lääketeollisuuden edustajien kanssa. Näistä neuvotteluiden pöytäkirjoista käy selvästi julki se, että lääkeyhtiöt vievät helposti poliitikkoja ”kölin alta” mennen ja tullen. Poliitikot uskoivat liian helposti lääketeollisuuden löyhiin lupauksiin rokotteiden toimitusvarmuudesta, joka sitten osoittautuivatkin vain kuplaksi. Nämä samat EU-virkamiehet olivat neuvotteluissa antaneet myöden lääkeyhtiöiden edustajille, että nämä saivat pandemiankin poikkeusolosuhteissa suojata uudet kehitteillä olevat rokotteensa patenttisuojin, joita ei voida murtaa.

 

Vuores Palvelut Oy:n kokoustila.

Suomen Vuokranantajat ry:n Pirkanmaan aluetoiminta lähti maanantaina 26.9.2022 klo 17.30 käyntiin Pirkanmaan vuokranantajakabinetilla, joka tällä kerralla oli järjestetty Vuoreksen kaupunginosaan, Vuores Palvelut Oy:n kokoustilaan osoitteessa Vuoreksen Puistokatu 94. Tilaisuuden vastuullisena järjestäjänä toimi Suomen Vuokranantajien Pirkanmaan aluepäällikkö, Kimmo Aleksanteri Jyrkkä. Tilaisuus oli järjestetty Suomen Vuokranantajien jäsenille. Kimmo Jyrkän kuuden vuoden aluepäällikköuralla tämä tilaisuus oli 129. hänen järjestämä tilaisuus Pirkanmaalla. Vuokranantajakabinetit ovat Suomen Vuokranantajat ry:n aluepäälliköiden järjestämiä maksuttomia keskustelutilaisuuksia yhdistyksen jäsenille. Kabineteissa pääset tapaamaan toisia vuokranantajia ja vaihtamaan ajatuksia vuokrauksen onnistumisista ja haasteista.

Vuores on Etelä-Tampereen ja Lempäälän rajalla sijaitseva alue, johon kunnat rakentavat yhteisen kaupunginosan. Tällä hetkellä Vuoreksessa asuu jo yli 7 000 henkilöä. Vuoreksen alue on tällä hetkellä yksi nopeiten kasvavia asuinalueita Tampereella. Kumpikin kunta rakentaa omalle alueelleen, mutta osayleiskaava on laadittu yhteistyössä. Vuoreksen Tampereen kaupungin puolella rakentaminen alkoi jo vuonna 2010. Vuoreksen alue on maastoltaan ja luonnoltaan monimuotoista, ja siellä on lukuisia järviä.

Aluepäällikkö Kimmo Jyrkkä.

Kaupunginosaa on suunniteltu ekotehokkuuden lähtökohdista yhteistyössä Tampereen kaupungin ECO2-ohjelman kanssa. Esimerkiksi Koukkurannan asemakaavaluonnos on arvioitu erityisellä ekotehokkuuden työkalulla, jonka VTT on kehittänyt. Tampere osallistuu työkalun jatkokehittämiseen. Vuoreksessa on meneillään kehityshankkeita, joilla edistetään kotitalouksien mahdollisuuksia käyttää uusiutuvaa energiaa, kuten tuuli- ja aurinkovoimaa. Vuoreksessa on jätteiden putkikeräysjärjestelmä, joka on lisännyt jätekustannuksia käyttäjilleen noin 1,5 kertaisiksi.

Toimitusjohtaja Reetta Hynynen.

Tampereen kaupungin lokakuussa 2016 antaman tiedotteen mukaan Vuorekseen on tulossa vuoteen 2025 mennessä noin 12 000-14 000 asukasta. Vuoreksen alueella pidettiin asuntomessut vuonna 2012. Monet vuokranantajat ovat myös sijoittaneet Vuoreksen alueen asuntoihin ja alueen neliövuokrat ovat myös Vuoreksessa kasvaneet vuosina 2015-2022 toisiksi nopeimmin Tampereella. Tällä hetkellä keskimääräinen neliöhinta vuokrauksessa on 20,50 euroa/kuukausi. Vuoreksen asukkaiden keski-ikä on myös selvästi nuorempi, kuin muualla Tampereen kaupungissa.

Mikko Sjögren.

Vuores Palvelu Oy:n toimitusjohtaja Reetta Hynynen piti Pirkanmaan vuokranantajakabinetissa yleiskatsauksen Vuoreksen alueen suunnittelusta, vuokra-asunnoista, erityispiirteistä, kehityksestä ja asuntokannasta. Asuntopehtoori Oy LKV:n liiketoimintajohtaja Marco Matrone oli sairastumisen vuoksi jättäytynyt tilaisuuden yhtenä puhujana pois, mutta aluepäällikkö Kimmo Jyrkkä paikkasi hänen esitystään Vuoreksen alueen statistiikkaa esittämällä. Suomen Vuokranantajat ry:n jäsen ja pitkään Vuoreksen alueeseenkin sijoittanut Mikko Sjögren kertoi läsnäolijoille omia näkemyksiään vuokraustoiminnan nykytilanteesta.

Varsinkin hyvin harvinaisiin sairauksiin tuotetut lääkkeet voivat antaa harvinaisia sairauksia sairastaville potilaille toivoa paremmasta. Koska kyseessä on harvinainen sairaus on lääkkeistä myös valmistajan mukaan saatava kovat rahalliset korvaukset. Tämä vuoksi nämä lääkkeet myös saavuttavat tarvitsijansa heikosti. FDA eli Yhdysvaltojen elintarvike- ja lääkevirasto on hyväksynyt erittäin harvinaislaatuisen selkäydinperäisen lihassurkastuman (SMA) hoitoon lääkkeen, jota annetaan vain yhden kerran. Tauti lopulta vähitellen surkastuttaa jopa sydän- ja hengityslihakset. Yksi lapsi 10 000:sta voi saada tällaisen taudin itselleen. Lääketehdas Novartis toi vuonna 2019 markkinoille Yhdysvalloissa lääkkeen, jota annetaan vain kerran potilaalle ja annoksen hinta on 2,125 miljoonaa dollaria. Lääkehoitoa voi saada vain Yhdysvalloissa, ja Euroopan lääkevirasto ei ole ainakaan vielä antanut hyväksyntää tälle lääkkeelle.

Tässä se on, maailman kallein lääke, Zolgensma.

Zolgensma-lääke – onasemnogeeniabeparvoveekki – on kehitetty SMA:n eli kromosomiin 5q liittyvän spinaalisen lihasatrofian hoitoon. Lääke on geeniterapialääke, jonka potilas saa vain yhden kerran infuusiona laskimoon sairaalassa. Lääke sisältää AAV9-viruksia, jotka geneettisesti muokataan sisältämään SMA-potilailta puuttuva SMN1-geeni. Virukset kuljettavat SMN1-geenin soluihin, jotka alkavat tuottaa SMA-potilailta puuttuvaa SMN-proteiinia. Hoidon kannalta tärkeimmät kohdesolut ovat liikehermosolut, jotka SMA-sairaudessa kärsivät. Tutkimuksien mukaan Zolgensma vähentää tyypin 1 spinaalista lihasatrofiaa sairastavilla vauvoilla keinotekoisen ventilaation tarvetta, pidentää elämän pituutta sekä parantaa liikuntakykyä. Zolgensmalla hoidetut SMA1-vauvat saavuttavat kehitystason, johon taudin luonnollisessa kulussa ei ikinä päästä, kuten istumisen ilman tukea. Ensimmäisissä hoitokokeissa olleet vauvat olivat vuonna 2021 jo 5-vuotiaita. Zolgensma on kansallisilla päätöksillä otettu käyttöön korvattavana hoitoja Euroopassa kahdeksassa maassa kesäkuusta 2021 lähtien: Itävallassa, Saksassa, Slovakiassa, Tšekissä, Italiassa, Iso-Britanniassa, Unkarissa ja Tanskassa sekä 27.10.2021 myös Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palkon hyväksynnällä Suomessa.

Sveitsiläinen lääkeyhtiö ei hinnoitellut tätä lääkettä sen aiheuttamien kustannusten perusteella, vaan sen perusteeksi tulikin se, mitä yhteiskunta olisi valmis maksamaan hoidosta. Lääkeyhtiö myös perusteli hintaa sillä, että heidän lääke on Yhdysvalloissa 50 prosenttia edullisempi, kuin kilpailijoiden vastaava lääke, jonka hoitokustannuksiin oli laskettu myös SMA-potilaiden kymmenen vuoden hoitokustannukset. Koska lääkeyhtiöillä on poikkeuksetta monopoliasema, he voivat toimia näin aivan laillisesti nykyisessä systeemissä; he myös vaativat haluamansa hinnan lääkkeestä. Suuri ongelma lääkeyhtiöiden kanssa on se, että lääkemarkkinat eivät ole läpinäkyviä. Lääkeyhtiöt kertovat mielellään, kuinka kallista lääkkeiden kehittäminen heille on ja kuinka paljon he investoivat lääkkeiden tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä infrastruktuuriin. Samanaikaisesti lääketeollisuus kieltäytyy esittämästä näitä todellisia kustannuksiaan ja lukujaan avoimesti tutkittavaksi.

Sveitsiläinen lääkeyhtiö Novartis on tällä hetkellä maailman viidenneksi suurin lääkeyhtiö. Novartis ei itse kehittänyt tätä harvinaislaatuiseen SMA-sairauteen kehitettyä lääkettä, vaan lääke päätyi heille startup yritys Avexisin oston yhteydessä. Geeniterapiayritys Avexis kehitteli lääkkeen valmiiksi ja Novartis osti Avexisiksen 8,7 miljardilla dollarilla. Lisäksi lääkeyhtiö Novartis sijoitti ehkä miljardin lääkkeen tuotantolinjaan ja myyntilupiin. Nykyisin lääkeyhtiö ovat lähinnä riskisijoittajia, jotka etsivät suuria tuottoja tuomalla markkinoille uusia tuotteita, joita he eivät välttämättä edes itse ole kehitelleet. Entisaikaan lääkeyhtiöt tekivät tutkimustyötä itse ja kehittivät lääkkeensä itsenäisesti. Tuolloin lääkkeet vielä tuotiin markkinoille kohtuullisen hinnoittelun tuloksena. Nykyisistä lääkkeistä vain noin neljäsosa on lääkeyhtiöiden oman lääkekehitystyön tuloksena syntyneitä lääkkeitä.

Mielenkiintoista on myös se, että lääkeviranomaiset arvioivat, että kohtuullinen hinta tässä SMA-lääkkeen tapauksessa olisi ollut 155 000 euroa. Lääkeyhtiö Novartis pyytää siis noin 11-kertaista hintaa Zolgensman-lääkkeestään! Yhtäältä lääkeyhtiö Novartis ei myöskään vahvista voittomarginaaliaan julkisuuteen. Ranska neuvottelee samaan aikaan Zolgensman-lääkkeen hinnasta; kymmenen lasta saa poikkeusluvalla hoitoa tällä lääkkeellä Ranskassa Novartiksen haluamalla hinnalla. Neuvotteluissa joudutaan pohtimaan mm. sitä, että lääkkeen perustutkimuksen suoritti julkinen laitos, jota tuettiin kymmenillä miljoonilla euroilla.

Necker-sairaalan tutkija löysi Pariisissa vuonna 1995 selkäydinperäistä lihasrappeumaa aiheuttavan geenin. Vuonna 2011 ranskalaistukijaryhmä sai rahoitusta kehittääkseen geeniterapiaa hiirillä. Seuraavassa vaiheessa yhdysvaltalainen startup-yritys teki kliinisiä kokeilta vauvoille ja sen jälkeen lääketehdas Novartis kiinnostui asiasta niin paljon, että osti tämän startup-yrityksen itselleen sijoituksena. Tällä hetkellä tämä lääketehdas Novartiksen myymä Zolgensman-lääke on maailman kallein lääke. Esimerkki osoittaa selvästi, miten julkisen varoin tuettu lääketutkimus voidaan kylmän rauhallisesti rahastaa yksityisen yrityksen puolella.

Koronapandemia aiheutti ennennäkemättömän tilanteen maailmassa. Silloin lääketeollisuus pääsi selvästi sellaiseen asemaan, joka tuntuu hyvin pelottavalta vallankäytöltä. Koronatilannetta hyväksikäyttäen lääkeyhtiöt maksattivat EU:lla neljä miljardia euroa etukäteen koronarokotteiden valmistusta varten. Tämän lisäksi lääkeyhtiöt saivat muilta mailta viisi miljardia samaan tarkoitukseen. Vastaavaa tilannetta ei ole koskaan koettu maailmassa. Pandemian aivan alkuvaiheessa EU komission puheenjohtaja, Ursula von der Leyen vaati varojen satsaamista koko maailmaan pandemian torjumiseksi, mutta yllättävän pian hän kääntyikin rokotekilpailun kautta satsaamaan Euroopan hyvinvoiviin maihin rokotteiden saamista. EU varmista toimillaan, että se olisi ensimmäisten joukossa saamassa rokotteita koronapandemiaa vastaan.

Puheenjohtaja Ursula von der Leyen.

Kuten kakki jo hyvin tiedämme, rokotekilpailu johti siihen tunnettuun tilanteeseen, että pohjoisen hyvinvoivat maat saivat rokotteensa ensimmäisten joukossa ja etelän köyhemmät maat saivat valtavalla viiveellä ja pienissä erissä rokotteita – jos ylimalkaan edes saivat rokotteita. Intiassakin monet lääketehtaat olivat kehittämässä koronarokotteita, mutta vain yksi lääketehdas sai lisenssin valmistaa rokotteita. Tehdas valmisti 90 miljoonaa rokotusannosta kuukausittain, joka oli tietysti täysin riittämätön määrä 1,5 miljardin väestön rokottamiseen. Intiassa muutkin lääketehtaat anoivat lisenssiä valmistaa rokotteita, mutta eivät saaneet lisenssejä. Vielä puoli vuotta myöhemmin vielä 90 prosenttia intialaisista oli edelleen rokottamatta. Koronapandemian aikana kaikkein halutuin ja kysytyin lääke, koronarokotus, oli myös epätasaisimmin jaeltu lääke maailmassa.

EU ei ole koskaan vaatinut rahoittamansa koronarokoteteknologian julkistamista lääkeyhtiöiltä. Kaikki uudet koronarokotteet kehitettiin valtavalla nopeudella ja ihmiskunta laitettiin joka puolella ennennäkemättömään testiin, miten rokotteiden kanssa käy. Rokotteet maksettiin kalliisti julkisilla varoilla. EU:n olisi pitänyt varoja myöntäessään koronapandemian aikana ilmoittaa, että varat jos myönnetään, täyty rokoteteknologia myös julkistaa yhteiseen käyttöön maailmanlaajuisesti. Lääketeollisuus nautti tilanteesta suunnattomasta, eikä kaikkein vähiten valtavien voittojen muodossa. Lääketeollisuus ei myöskään halua nähdä mitään muutoksia aineettomissa oikeuksissa, jotka ovat lääkeyhtiöille todella tuottavia. Pandemian olosuhteissa patentteja voitaisiin toki jakaa ja WHO eli maailman terveysjärjestö sitä jopa suositteli. Monopoliasemansa säilyttääkseen lääkeyhtiöt viimeiseen asti vastustavat sellaista toimintaa. Lääkeyhtiöt haluavat kunnian ja voitot lääkkeiden valmistuksesta itselleen.

Monikansalliset lääkeyhtiöt kehittelivät RNA-koronarokotteet sellaisiksi, että ne voidaan melko nopealla aikataululla siirtää sellaisille yrityksille tehtäviksi, joilla ei itsellä ole kokemusta näiden rokotteiden valmistuksesta. Koska valmistus on näin helposti siirrettävissä, ei lääkkeiden patenttien avaaminen voisi olla kovin vaarallista lääkeyhtiöille. Ainoastaan lääkeyhtiöt joutuisivat menettämään kohtuuttomia voittojaan tällä patenttien avaamisella, sillä osakkeiden tuotot vähenisivät. Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden kannattaa lääkeyhtiöiden patenttien avaamista, mutta Euroopassa poliitikot eivät ymmärrä tai eivät halua ymmärtää asiaa laisinkaan. Poliitikot pelkäävät puuttua lääketeollisuuden immateriaalioikeuksiin. Tämä näkyy mm. EU:n ja lääketeollisuuden edustajien välisissä sopimuksissa. Mikä näissä neuvotteluissa meni pieleen ja miksi kaikki tarvitsevat maat eivät saaneet rokotteita tasapuolisesti? Näissä sopimuksissa huokuu lääketeollisuuden voimakas vaikutus; 16.12.2022 oli neuvottelut, jossa käsittelyssä oli poikkeuslupaehdotus. Lääketeollisuuden edustajat esittivät selvänä kantanaan esityksen olevan liioiteltu toimenpide olemattomaan ongelmaan. Lääketeollisuuden väite kuului, että rokotetuotannossa ei tulisi olemaan ongelmia ja heidän kapasiteetti kyllä riittäisi rokotteiden tuotantoon. Kokouspöytäkirjoista näkyy, että lääketeollisuus ja EU komissio sopivat samalla, että lääkepatentit antaisivat monopolin ja olisivat yksityisomaisuutta. Tällainen sopiminen ei millään tavalla edusta yhteistä hyvää. Vielä koronapandemian aikana tehtynä tämä sopimus edustaa historiallisen suurta virhettä. Euroopan komissio otti tässä sopimuksessa itselleen suuren vastuun ja sillä on siksi EU:n kansalaisille hyvin paljon selitettävää.

Poliitikoilla ei ole kompetenssia tai halua hoitaa sairaanhoitokulujamme kuntoon.

Koronapandemia on vain vahvistanut kaikkien lääkeyhtiöiden kuristusotetta maailman valtioista, jotka puolestaan ovat hämmästyttävän avoimesti ja runsaasti tarjonneet lääketeollisuudelle varoja sen käyttöön. Monet ihmiset ympäri maailmaa ovat täysin aiheesta vihaisia hallituksilleen, jotka tilannetta hyväksikäyttäen ovat vain vahvistaneet lääketeollisuuden asemia häikäilemättömässä maailmassa. Hallitukset yrittävät selittää, että tilanne tuli äkkiä eikä mitään muuta ollut tehtävissä. Jättimäiset lääkeyhtiöt ovat pelottavan suuria ja niillä on valtavasti nyt jopa poliittista valtaa. Lääkeyhtiöiden valvonta on häkellyttävän pientä ja heiltä ei uskalleta vaatia dokumentteja nähtäviksi suorastaan niiden harrastamasta rikollisesta toiminnasta. Suurien lääkeyhtiöiden johtajat keskustelevat suoraan pääministereiden ja hallitusten kanssa. Hyvinvointivaltiot kärsivät jo nyt tästä ongelmasta valtavasti.

 

Elämme sellaisia aikoja, joita ei olisi halunnut enää koskaan nähdä uudestaan. Sota-aikoina monet esivanhempamme joutuivat elämään fyysisesti puutteessa ja monista asioista oli oikeasti pulaa. Nyt meidän sukupolvelle koitetaan tuoda tätä samaa puutetta tutuksi hämmästyttävällä tavalla. Tänään katselemme asiaa hieman yhden alan näkökulmasta, nimittäin lääketeollisuuden kannalta.

Tänään voi edessämme hyvin olla tilanne, että hyvin varakkaissakin maissa on todella pulaa lääkkeistä. Enää ei voida sanoa, että tämä ongelma näkyisi vain Etelä- tai Itä-Euroopan maissa; nyt olemme lääkepulassa koko EU-alueella, jos lääketeollisuus niin haluaa. Tämä julma tosiasia on tullut karulla tavalla monien sairauksien kanssa täysin selväksi. Kuinka me sitten olemme tulleet tähän tilanteeseen, vaikka lääkeyhtiöt tahkoavat biljoonien eurojen tuloksia maailmanlaajuisesti? Lääketeollisuus häikäilemättömästi myöntää sen tosiasian, että lääkkeiden toimitushäiriöt johtuvat suoraan liian alhaisiksi valtioiden neuvottelemista lääkkeiden hinnoista. Lääkeyhtiöt hyvin mielellään koittavat kääntää vastuun tilanteesta sopijakumppaneiden, – käytännössä siis – valtioiden syyksi. Käytännössä kuitenkin lääketeollisuudella on käytössä kiristyskeino, jolla lääkkeiden hintoja saadaan edelleen nostettua keinotekoisesti.

Vaikka vanhat, toimivat ja elintärkeät lääkkeet olisivat käypää tavaraa markkinoilla, lääketeollisuus voi jopa lopettaa tällaisten lääkkeiden valmistuksen täysi itse. Tämä on johtanut jopa siihen, että ihmishenkiä menetetään, koska lääkkeiden valmistus yhtäkkiä lopetetaan. Itse lääketeollisuus laittaa innovatiiviset lääkkeensä etusijalle toiminnassaan. Näiden lääkkeiden hinta voidaan nostaa niin korkeaksi, että potilailla ei ole enää mitään mahdollisuuksia hankkia näitä lääkkeitä. Globalisaatio on johtanut apteekkien lääkevarastot lääkepulaan, vaikka sairaaloissa esimerkiksi tarvittaisiin samaan aikaan runsain määrin lääkkeitä ja lääkinnällisiä tarvikkeita. Näillä välttämättömyystuotteilla häikäilemätön lääketeollisuus tekee kansainvälistä kauppaansa.

Useilla lääkkeillä ilmoitetaan olevan toimituskatkoksia apteekeille. Apteekeilla saattaa olla samanaikaisesti useita kymmeniä lääkkeitä, joiden toimitus on katkaistu ainakin väliaikaisesti. Kaikki lääkevalmistajat harjoittavat tätä toimitusten katkomista ja näiden lääkkeiden joukossa on hyvinkin tarpeellisia lääkkeitä monille ihmisille. Apteekit on tässä tilanteessa täysin avuttomia ja kädettömiä. Terveydenhoidossa tällaisen tilanteen jatkuminen on johtanut lääkkeiden ja hoitojen säännöstelyyn potilaille. Kaikille potilaille ei vain yksinkertaisesti riitä jotakin lääkettä, joten hoitohenkilöstön täytyy priorisoida hoidon saajat.

Lääketehdas Sanofi.

Saksalainen Medac-lääkeyhtiö toimittaa syöpähoitoihin Ranskassa BCG-liuosta, jolla valmistaja ilmoittaa olevan suuria toimitusvaikeuksia. Koska lääkettä ei ole vapaasti saatavilla, täytyy tarkasti valita mahdolliset potilaat, joille lääkehoitoja voidaan kulloinkin antaa. Tässä kyseisessä syöpähoidossa oli jo olemassa vanha lääke, joka kehitettiin yli sata vuotta sitten rokotteesta. Calmette-rokotetta annettiin vielä 1950-luvulla lapsille tuberkuloosia vastaan. Nyt lääkeyhtiötä ei kiinnosta enää tämän vanhan lääkkeen valmistus varastoon, koska se on heidän mielestään liian halpa lääke. Nämä toimitusvaikeudet alkoivat jo yli kymmenen vuotta sitten. Silloinen lääkevalmistaja Sanofi-yhtiö oli lääkevalmistajana kolmanneksi suurin yhtiö. Lääkettä valmistettiin lääkeyhtiön Toronton tehtaalla. Jo vuonna 2012 lääkkeen tuotanto keskeytettiin.

FDA eli Yhdysvaltojen elintarvike ja lääkevirasto ilmoitti lääkevalmistajalle, että he ovat havainneet lääkkeen valmistuksessa kontaminaatio-ongelmia. Aseptisten tuotantoalueiden ja -välineiden siivouksessa ja desinfioinnissa on puutteita. Havaittiin myös lintujen pesivät tehtaan ilmanottoaukkojen ritilöillä. Sanofi-lääkeyhtiö teki tarvittavat korjaukset tuotannon suhteen ja lääkkeen tuotanto saatiin jälleen käynnistettyä. Lääkeyhtiö ilmoitti kuitenkin lopettavansa kyseisen lääkkeen valmistuksen vuonna 2016. Lopetuksen syyksi tehdas ilmoitti tuotantovaikeudet. Selitys oli kummallinen, koska yhtiön asiakirjojen mukaan tehdas oli valmiudessa vastaamaan lääkkeen kysyntään. Sanofi ei selvästi enää halunnut valmistaa vanhaa ja liian edullista lääkettä, sillä BCG:n valmistui toi valmistajalleen vain surkean pienen osuuden yhtiön liikevaihdosta. Yhtiö ei myöskään halunnut enää investoida rahaa lääkettä valmistaneeseen, vanhaan tehtaaseen. Sanofi-yhtiön päätös lääkkeen valmistuksen lopettamisesta johti välittömästi pulaan virtsarakon syövän lääkkeistä.

Tilanteen vuoksi hoitoa tarvitsevia potilaita joudutaan pisteyttämään, jotta saadaan jollakin tarkkuudella selville, ketkä tarvitsevat kiireellisemmin hoitoa ja ketkä joutuvat hoitoa vielä odottamaan. Leikkaushoidolla voidaan ehkä koittaa poistaa kasvaimia, mutta riski kasvaimien uusimiseen on erittäin suuri, koska lääketiede ei pääse käsiksi syöpäkasvainten syntymekanismiin. Nämä priorisoinnit tuovat monille vanhemmille ihmisille vääjäämättä mieleen sotien ajat, jolloin myös kaikesta todella oli pulaa. Silloin se vain oli enemmän todellista pulaa, kun nyt tilanteessa on suurelta osin tehdyn maku.

Tästä esimerkistä näemme selvästi, kuinka lääkkeiden valmistus on vain kylmää liiketoimintaa. Jos lääkeyhtiö laskeskelee, että tuotantolinja kannattaa valjastaa tuottavampaan käyttöön, kuin vanhan lääkkeen valmistamiseen, se myös sen tuotantomuutoksen liiketaloudellisin perustein tekee. Tässä yhtiön päätöksessä ei mitenkään oteta huomioon, että valtava määrä ihmisiä joutuu pulaan, kun eivät saa tarvitsemaansa lääkettä. Ansaintalogiikka lääkeyhtiöillä toimii siten, että aluksi uusi lääke suojataan patenteilla, joilla voidaan saada monopoliasema lääkemarkkinoilla 10-20 vuoden ajaksi. Tämän suojauksen voimassaollessa koitetaan lääkkeen hinta nostaa niin korkeaksi, kuin se vain on mahdollista. Patenttisuojan aikana lääkkeellä on mahdollista tehdä maksimaalisia voittoja lääkeyhtiöille. Kun patenttisuoja raukeaa, saavat kilpailijat valmistaa rinnakkaistuotteita lääkkeestä, joka yleensä kilpailun kautta johtaa lääkkeen halpenemiseen ja lääkeyhtiön katteen pienenemiseen.

Viranomaisetkin ovat jo havainneet, että vanhoja, pitkän aikaa markkinoilla olleita ja hyviksi todettuja lääkkeitä yhtäkkiä katoaa markkinoilta. Hieman myöhemmin tilalle tulee samaan vaivaan uusia lääkkeitä, mutta nämä uudet lääkkeet ovat vain hinnoiltaan moninkertaisia, vaikka näiden lääkkeiden vaikuttavat tehot voivat olla jopa heikompia, kuin mitä oli niiden vanhojen lääkkeiden vaikutus hoidettaviin. Lääkeyhtiöt ovat jopa aivan suoraan hintaneuvotteluissa ilmoittaneet, että jos lääkkeen hintaa ei voida nostaa on seurauksena lääkkeen toimitusvaikeuksia. Kaikkein röyhkeimmät yhtiöt myös vetävät heti lääkkeensä pois markkinoilta, jos lääkkeiden hinnoista ei päästä sovintoon neuvotteluissa.

ALK:n valmista lääkekynä adrenaliinin antamiseksi.

Hormoni adrenaliini olkoon toinen esimerkki tästä lääkekiristyksestä. Adrenaliinin vaikutus on tunnettu jo yli sata vuotta. Adrenaliinin eristi ja tunnisti puolalainen Napoleon Cybulski vuonna 1895 ja Friedrich Stolz syntetisoi sen vuonna 1904. Brittiläinen T. R. Elliott huomasi vuonna 1905, että hermosolujen välinen tiedonsiirto synapsista toiseen hermosoluun tapahtuu kemiallisesti eikä sähköisesti. Lääkeaineena adrenaliinia käytetään mm. anafylaksian, sydänkohtauksen, astman ja valekuristustaudin hoidossa. Nykyään adrenaliinia voidaan antaa helposti injektiokynällä. Espanjan Madridissa on lääketehdas ALK, joka valmistaa näitä injektiokyniä 500 000 ihmisen käyttöön ympäri maailmaa. Lääkeyhtiö lopetti vuonna 2017 näiden lääkekynien myynnin Espanjaan, koska Espanjan hallitus halusi alentaa lääkkeen hintaa. Tilanne vaikutti heti potilaisiin, joilla oli vaikeuksia saada tarvitsemaansa lääkettä. ALK:n pääkonttori sijaitsee Kööpenhaminan lähellä. Espanja hallitus tinkasi lääkekynän hinnan 34 eurosta alle 24 euron, ja se oli lääkeyhtiölle liikaa. Se kieltäytyi enää myymästä lääkettä Espanjaan, muille valtioille lääkettä yhä valmistetaan Espanjan tehtaalla. Espanja joutuu nyt tuomaan lääkekynät tuontitavarana, vaikka niitä valmistetaan juuri Espanjassa.

Tilanteessa on nyt siis vastakkain potilaat lääkkeiden käyttäjinä sekä lääketeollisuus lääkkeiden valmistajana. Tilanne on siis päässyt näin pahaksi, koska olemme antaneet lääkkeet kaupallisiin tarkoitusperiin, vaikka niillä pitäisi hoitaa ihmisiä. Edes lääkeyhtiöille asetettavat sanktiot eivät varmasti paranna olennaisesti tilannetta, sillä lääketeollisuuden alalla liikkuu huikeita summia rahaa. Vallitsevaan tilanteeseen tarvitaan täydellinen muutos, jolla viedään lääketeollisuudelta sellainen uskomaton asema pois, jossa he voivat käyttäytyä näin, kuten edellä kuvattiin. Lääketeollisuus on päässyt aivan liian isoon ja määräävään asemaan, jota se korruption avulla myös käyttää häikäilemättömästi hyväkseen. Nyt joutuvat aloittavat hyvinvointialueet asiassa paljon vartijoiksi. Päättäjiltä vaaditaan myös aloitteellisuutta tarvittaviin lakimuutoksiin asian suhteen.