Royal Festival Hall sijaitsee Lontoon Southbank Centerissä, Thames-joen etelärannalla, lähellä Hungerford Bridgeä, Lontoon Lambethin kaupunginosassa. Konserttisali vetää noin 2 700 ihmistä tilaisuuksiinsa ja sali tunnetaan Lontoon philharmonikkojen orkesterin kotisalina. Royal Festival Hall rakennettiin London County Councilille ja konserttitalon avajaisia vietettiin 3.5.1951. Rakennuksen pääarkkitehti oli skotlantilainen Sir Robert Hogg Matthew (s. 12.12.1906 ja k. 2.6.1975) apunaan arkkitehti Sir John Leslie Martin (s. 17.8.1908 Manchester ja k. 28.7.2000 Manchester). Talon suunnittelu alkoi jo vuonna 1948. Alunperin konserttisalissa oli 2 901 istumapaikkaa. Talon peruskiven muurasi pääministeri Clement Richard Attlee (s. 3.1.1883 ja k. 8.10.1967) vuonna 1949. Talon ensimmäinen johtaja oli Mr. Bean, joka oli aikaisemmin johtanut Charles Hallén toukokuussa 1857 perustamaa Hallé Orchestraa. Rakennusta on remontoitu useaan otteeseen. Vuonna 1951 rakennuksen budjetti oli 2 miljoonaa puntaa, mutta viimeisemmän korjauksen kustannukset vuonna 2007 olivat jo 111 miljoonaa puntaa.

Royal Festival Hall.

Tampere Filharmonian ja vuonna 1905 perustetun Göteborgin sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali (s. 5.11.1985 Lahti) aloitti ylistävien arvostelujen ympäröimänä Lontoon Philharmonisen orkesterin johtajankautensa Royal Festival Hallissa ylikapellimestari Esa-Pekka Salosen (s. 30.6.1958 Helsinki) seuraajana torstaina 30.9.2021. Santtu-Matias Rouvali on toiminut Lontoon Philharmonia-orkesterin päävierailijana vuodesta 2017 alkaen. Rouvali on saanut viisivuotisen sopimuksen orkesterin kanssa. Hän työskentelee orkesterin kanssa kymmenen viikkoa vuodessa ja on mukana äänityksissä sekä orkesterin kiertueilla Britanniassa ja ulkomailla. Vielä tämän vuoden joulukuussa Rouvali nousee mm. viulisti Pekka Kuusiston kanssa Royal Festival Hallin lavalle esittämään Sibeliuksen viulukonserton. Toukokuussa 2022 Lontoon Philharmonia-orkesteri vierailee Suomessa sekä Musiikkitalossa että Tampere-talossa konsertoimassa Santtu-Matias Rouvalin johdolla. 4.11.2021 ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali johtaa Lontoon Philharmonia-orkesteria sen kotisalissa ja ohjelmassa on tuolloin Straussin neljä viimeistä kappaletta – solistina sopraano Miah Persson – sekä Wagnerin Sormus (arr. Maazel).

Vuonna 1785 John Walterin perustama The Timesin kriitikko Rebecca Franks kirjoitti Santtu-Matias Rouvalin ensimmäisestä virallisesta konsertista orkesterin ylikapellimestarina, että se oli kuin uuden ajan auringonnousu. ”Rouvalin on vielä näytettävä, että hän osaa tehdä myös hienovaraisia konsertteja tällaisen ylellisyyden lisäksi. Mutta ilman epäilystäkään voi sanoa, että alku oli kunnianhimoinen menestys”, lehdessä mainitaan. Rebecca Franks antoi viisi tähteä saksalaisen säveltäjä Richard Georg Straussin (s. 11.6.1864 München ja k. 8.9.1949 Garmisch-Partenkirchen) musiikista koostuneelle konsertille. Soittajia oli esiintymislavalla reilut sata henkeä ja konsertti alkoi Straussin teoksella Also Sprach Zarathustra, Op. 30, jota seurasi Straussin Alpine Symphony, Op. 64.

The Times-lehden mukaan ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali teki konserttiin dramaattisen sisääntulon. ”Suosionosoituksia seurasi pitkä tauko ennen kuin Santtu-Matias Rouvali nousi lavalle. Onko hänellä ramppikuume?, lähellä istuva yleisö alkoi kysellä. Kun suomalainen kapellimestari lopulta ilmestyi, hän näytti rennolta ja keskittyneeltä. Hän tervehti yleisöä omaperäisellä tahtipuikon heilautuksella ja kääntyi orkesterin puoleen.” Kriitikko huomioi, että Santtu-Matias Rouvalin balettimainen liikehdintä toi Straussiin viehkeyttä ja joustavuutta. Kaikki tuntui luontevalta.

Slippedisc-sivustolla - aikaisemmin The New York Times-lehteen sekä The Times- ja Financial Times-lehtiin kirjoittanut – kriitikko Alistair Macaulay kuvailee, että Santtu-Matias Rouvalin tyyliä luonnehtii sekä täsmällisyys että pursuilevuus. Hänen mukaansa ensin huomio kiinnittyy energisyyteen, vilkkuviin silmiin, kiharapehkoon ja näyttäviin eleisiin kunnes huomiotaherättävä taiteellisuus paljastuu.

Barry Millington arvio pari kertaa viikossa ilmestyvässä Evening Standard-ilmaislehdessä, että orkesterin ensimmäinen konsertti uuden ylikapellimestarin johdolla oli voitto. Barry Millington antoi arviossaan myös täydet viisi tähteä konsertille. ”Rouvalin energinen johtamistyyli toi esiin kappaleiden dynaamisuuden ja teki samalla oikeutta niiden filosofiselle taustalle”, kirjoitti Barry Millington arviossaan.

Aikoinaan Daily Telegraphin ja London Evening Standardin musiikki- ja kulttuuriasioiden kommentaattorina toiminut Norman Lebrecht (s. 11.7.1948 Lontoo) suomii The Critic-kuukausijulkaisussa nykyisiä kapellimestareitamme. Hän muistuttaa, että saksalaissyntyisellä kapellimestarilla, Bruno Walterilla (s. 15.9.1876 Berliini ja k. 17.2.1862 Beverly Hills, Yhdysvallat) oli tapana sanoa, että kapellimestarit eivät synny, ne on tehtävä. Norman Lebrecht uskoo, että kuusi alle 40-vuotiasta nykykapellimestaria tulevat vielä lunastamaan paikkansa jatkossa huippukapellimestareiden joukossa. Hänen mukaansa he ovat: Alpesh Chauhan, 28, Mirga Gražinyé-Tyla, 35, Elim Chan, 35, Santtu-Matias Rouvali, 35, Klaus Mäkelä, 25 ja Lahev Shani, 32, joka toimii Israelin filharmonikkojen johtajana intialaisen kapellimestari Zubin Mehtan (s. 29.4.1936) jälkeen.

Santtu-Matias Rouvalin ansioksi Norman Lebrecht katsoo, että Rouvali on yksi harvoista kapellimestareista, joka pystyy muuttamaan orkesterin sointia vain astumalla harjoitushuoneeseen. Pariisin Orchestrea ja Oslon filharmonikkoja johtava Klaus Mäkelä levyttää Sibeliuksen seitsemän sinfoniaa Decca-levy-yhtiölle. Norman Lebrecht kysyy: ”Liikaa, liian aikaisin?” Mäkelä poseeraa muotokuvissa hänen mukaansa kaksirivisissä puvuissa näyttääkseen enemmän aikuiselta. Muutoin meille jää vain paljon piirteittömiä suomalaisia kapellimestareita, hampaattomia nuoria naisia ja peukaloituja kilpailun voittajia.

Vuonna 1821 perustettu brittiläinen sanomalehti, The Guardian, antoi omassa arviossaan torstain konsertille neljä tähteä. Lehden kriitikko Tim Ashley nimesi kapellimestari Santtu-Matias Rouvalin hienoksi ”straussiaaniksi” sekä huolelliseksi sointivärien ja detaljien huomioijaksi. Kuitenkin joistakin tempovalinnoista kriitikko Tim Ashley oli eri mieltä. Parhaimmillaan hänen mielestään musiikin tekemisessä oli myös ”vastustamatonta kiihkoa”.

 

Tampereen tuomiokirkon urkuri Esa Toivola.

Keskiviikkona 13.10.2021 klo 19 vuonna 1907 valmistuneessa Tampereen tuomiokirkossa kajahti paikalla oleville kuultavaksi urkukonsertti, Osaavat kädet, auttavat kädet. Konsertin urkuri, Esa Toivola (s. 1976), kertoi valinneensa tähän urkukonserttiin kappaleita, jotka korostavat tuomiokirkon urkujen soinnin värikkyyttä ja onnistuneen kirkon urkujen peruskorjauksen myötä lisääntyneitä mahdollisuuksia. Urkukonsertilla kunnioitettiin Tampereen tuomiokirkon pääurkujen peruskorjausremonttia, joka vaati monipuolista ja poikkeuksellista kädentaitojen hallintaa. Tuomiokirkon keskiviikkoisessa konsertissa urkujenrakentaja, Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy:n toimitusjohtaja Heikki Autio kertoi hyvin vaativasta ja noin vuoden päivät kestäneestä sekä noin 250 000 euroa maksaneen urkuremontin eri vaiheista kuvin ja sanoin. Yli 5 000 urkupilliä, kolme sormiota ja jalkio sekä lähes 70 äänikertaisissa uruissa ilmeni hiljan valmistuneessa remontissa yllättäviäkin käänteitä, kun puretuissa uruissa havaittiin oletettua enemmän huonokuntoisia osia. Urkupillistöäkin haastavampana Heikki Autio piti kuitenkin soittopöydän kunnostusta. Pneumaattisesti (paineilmalla) toimivissa uruissa on lukemattomasti pieniä osia – esim. tuhansia nahasta tehtyjä palkeita -, jotka piti kaikki kunnostaa yksi kerrallaan käsin. Nahasta ja luista keitettyä liimaa kului restauroinnin aikana paljon.

Tampereen tuomiokirkon pääurut korjattavana.

Tuomiokirkon urkujen suunnittelija Kangasalan Urkutehtaalle vuonna 1929 oli Tampereen vanhan kirkon urkuri Aarne Wegelius (s. 29.4.1891 Tampere ja k 14.7.1957), joka ennätti hoitaa virkaansa Tampereella yli 40 vuotta. Vuoden 1929 urkuremontissa jätettiin alkuperäisestä saksalaisesta Walckerin urkutehtaan uruista jäljelle vielä 44 äänikertaa. Alkuperäiset Walcker-urut tuomiokirkkoon pystytti Juho Albanus Jurva (s. 9.6.1865 Turtola ja k. 4.7.1926 Yhdysvallat), joka oli oppinsa urkuammattilaiseksi saanut Bror Axel Thulén Kangasalan Urkutehtaalla (vuosina 1881-1886) ja Walckerin urkurakentamossa Saksassa (vuosina 1887-1893).

Tuomiokirkon urkukonsertin käsiohjelman tuotolla autetaan seurakuntien ruokapankin kautta vähävaraisia tamperelaisperheitä. Urkukonsertin yhteydessä jaettiin vuonna 1985 perustetun Riutun säätiön kädentaitajapalkinto urkujenrakentaja Heikki Autiolle. Palkinto on suuruudeltaan 5 000 euroa ja palkintoa on jaettu vuodesta 1990 lähtien. Tämän lisäksi Riutun säätiö jakoi kolme tunnustuspalkintoa erityisistä ansioista kädentaitojen ammateissa toimiville. Tunnustuspalkinnon suuruus on 500 euroa ja sen saivat kelloseppä Ville Santaharju (Pori), veneenrakentaja Miikka Karisjoki (Luvia) ja uistinrakentaja Lari Haapkari (Ylöjärvi).

Tamperelainen lapseton kelloseppäpariskunta Auno (1913-2002) ja Mauri (1917-1992) Riuttu menestyivät liiketoimissaan hyvin. Heidän jäädessä eläkkeelle 1980-luvun alussa oli kertakäyttökulttuuri valtaamassa yleisesti alaa erityisesti kellomaailmassa. Riutun pariskunta oli huolissaan käsityöammattien katoamisesta ja he halusivat perustaa säätiön, joka tukee käsityöalojen koulutusta ja ammattitaitoa. Säätiö toteuttaa tarkoitustaan tukemalla taloudellisesti käsityö- ja taideteollisiin ammatteihin valmistuvien ja näissä ammateissa jo toimivien henkilöiden opintoja, työharjoittelua ja opintomatkoja sekä osallistumalla näihin ammatteihin liittyvän perinteen ja ammattitaidon tallentamisesta, tutkimisesta, julkaisemisesta ja opettamisesta aiheutuviin kustannuksiin.

Ennen Riuttu säätiön palkintojen jakamista ja urkurakentaja Heikki Aution esitelmää urkuri Esa Toivola soitti Hermann Schroederin (1904-1984) Kleine Präludien und Intermezzi, nro 6, op. 9/6. Varsinainen urkukonsertti käynnistyi Johann Sebastian Bachin (1685-1750) Preludilla G-duuri, BWV 541/1. Johann Sebastian Bachin Preludissa kuultiin tuomiokirkon pääurkujen vanhimpia, vuoden 1907 Walcker-Jurva-uruista peräisin olevia äänikertoja. Urkumusiikki jatkui englantilaisen urkurin ja säveltäjän, ”englannin Mozart”, Samuel Wesleyn (s. 24.2.1766 ja 11.10.1837) kappaleella Air. Urkukonsertin vanhempaa sävelantia edusti vielä Lyypekin Marian kirkon urkuri ja säveltäjä Dietrich Buxtehuden (1637-1707) Canzona G-duuri, BuxBWV 170.

Beirutissa syntyneen libanonilaisurkuri, säveltäjä ja improvisoijan, Naji Subhy Paul Irénée Hakimin (s. 31.10.1955) yhdeksänosaisella sarjalla Suite Norvégienne syvennyttiin urkukonsertissa säveltäjän tulisella ja rytmikkäällä sävelkielellä tutkimaan norjalaista kansanmusiikkia ja virsiä. Teoksen osat ovat: 1.) Langeleik, 2.) Dype, stille, sterke, milde, 3.) Kråkevisa, 4.) Mitt hjerte alltid vanker, 5.) Bånsull i vals, 6.) Håvard Hedde, 7.) Byssan lull, 8.) Litle fuglen ja 9.) Kjerringa med staven. Osista 3. on lastenlaulu, 5. ja 7. kehtolauluja ja 2.,4. ja 8. hengellisiä lauluja. Ensimmäinen ja viimeinen sävelteoksen osa ovat meneviä kansantansseja. Säveltäjä Hakim opiskeli ranskalaisen säveltäjän ja urkurin, Jean François-Hyacinthe Langlais’n (s. 15.2.1907 ja k. 8.5.1991) ohjauksessa ja seurasi Oliver Eugéne Prosper Charles Messiaenia (s. 10.12.1908 ja k. 27.4.1992) Èglise de la Sainte-Trinitén urkurina Pariisissa.

Urkuri Esa Toivolan urkukonsertin tuomiokirkossa päätti lopulta Andreas Petersenin urkusovitus Ludwig van Beethovenin Kohtalon Sinfonian nro 5 kaikille tutusta ensimmäisestä osasta, Allegro con brio, op. 67/I. Mutta ennen konsertin loppuhuipennusta urkuri Esa Toivola tulkitsi vielä Sigrid Karg-Elertin Cathedral Windows (op. 106) sarjasta osat Kyrie ja Ave Maria sekä urkuri ja säveltäjä Félix-Alexandre Guilmant (s. 12.3.1837 ja k. 29.3.1911) innosti Esa Toivolan esittelemään uusittujen urkujen kieliäänikertojen mahdollisuuksia Scherzolla, Urkusonaatista nro 5, op. 80. Suomalaista urkumusiikkia keskiviikon urkukonsertissa tuomiokirkossa edusti Väinö Raution (1891-1945) Legenda, op. 20 No. 1, joka on urkumusiikkia 1920-luvulta.

 

Säveltäjä Toivo Kärki.

Metro-Tytöt levyttivät pelkästään säveltäjä Toivo Kärjen originaalisävellyksiä vuosina 1952-1958 peräti 48 kappaletta. Vuoden 1953 sävelsatoa oli Toivo Kärjen tango Reino Helismaan sanoihin, Hiljainen kylätie, jonka ilmeisesti työpari Kärki-Helismaa omistivat sodissa kaatuneiden ystävien muistolle ja autioituvalle maaseudulle. Tällä hienolla tangolla keinahti käyntiin torstaina 14.10.2021 klo 19 Tampere-talossa Suuri suomalainen tangokirja vol. 4 – Naisen kosketus-konsertti, jossa Riku Niemi Orkesteri tarjoili tuuhean annoksen tangoja solistinaan Heidi Pakarinen, Arja Koriseva, Soulsisters ja helmenä pohjalla Eila Pienimäki. Hiukan yli kolmekymmentä prosenttia konsertin sävellyksistä oli säveltäjämestari ja sovittaja Toivo Kärjen kynästä lähteneitä lauluja. Hiljaisen kylätien estradilla lauloivat RNO:n säestyksellä vuonna 2007 perustettu tyttötrio Soulsisters – Anna, Pi ja Heidi.

Kapellimestari Riku-Jussi Niemi on syntynyt 24.11.1967 Turussa.

Samalta levytysvuodelta (1953) Soulsisters tulkitsi vielä Toivo Kärjen tangosävellyksen sanoittajamestari Reino Helismaan herkkään sanoitukseen, Muista minua. Sujuvasti tyttötrio Soulsisters käsitteli laulustemmoilla kolmantena Kärjen tangona Metro-Tyttöjen originaalilevytyksistä tangon, Rakas, kärsi ja unhoita. Ajallisesti laulu vie vuoteen 1955, jolloin Toivo Kärki lopetti käytännössä keikoilla käynnin juhannuksena. Kaikki tuona kyseisenä vuonna sävelletyt Kärjen laulut saivat sanoituksen Reino Helismaalta, paitsi tämä yksi laulu, jonka sanoitti Kemistä Haukiputaalle muuttanut Veikko Enckell (1922-2000). Veikko Enckell opiskeli musiikkia Oulussa ja hänen pääsoittimensa oli viulu. Häneltä tiedetään syntyneen kaikkiaan viisi sävellystä ja yksitoista sanoitusta, joista sanoituksista kolme hän on tehnyt Toivo Kärjen lauluihin vuosina 1955-1970. Pöytälaatikkoon häneltä on tiettävästi jäänyt sekä sanoituksia että sävellyksiä, jotka odottavat vielä julkaisuaan.

Kapellimestari Riku Niemi kutsui lavalle seuraavaksi Seinäjoen Tangomarkkinoiden vuoden 2013 Tangokuningattaren, Heidi Pakarisen (s. 25.2.1976 Siilinjärvi). Heidi Pakarisen osaksi jäi tulkita salin konserttiväelle tässä yhteydessä kaksi tangoa; Yön kuningatar ja Soi maininki hiljainen. Yön kuningatar on Mika Toivosen sävellys ja Jorma Toiviaisen sanoitus vuodelta 2009, jolloin Eija Kantola (s. 6.3.1966 Pori) tangon myös lauloi levylle. Vuodesta 1974 Tampereella elänyt säveltäjä Fridrich Bruk (s. 18.9.1937 Harkova, Ukraina) ennätti tehdä viiden laulun verran yhteistyötä sanoittaja ja kansakoulunopettaja Juha Harri Vainion (s. 10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 Gryon, Sveitsi) kanssa. Bruk kävi tarjoamassa lauluaan (Soi maininki hiljainen) tuottaja, sovittaja, säveltäjä ja kapellimestari Jaakko Elias Salolle (s. 22.2.1930 Viipuri ja k. 13.6.2002 Helsinki) ja pian laulu löysi tiensä Jaakon sovittamana Eino Grönin laulamalle levylle.

Vielä ennen väliaikaa kapellimestari Riku Niemi vapautti neljä laulun ajaksi Arja Korisevan Tampere-talon suuren salin lavalle laulamaan laulut: Siks oon mä suruinen, Kultaiset korvarenkaat, Rannalla ja Pieni sydän. Säveltäjä Toivo Kärjen hämmästyttävän laajasta säveltuotannosta Riku Niemi oli nostanut esiin täysin ansiokkaasti Kärjen sota-aikaista musiikkia, laulun Siks oon mä suruinen. Tämä laulu on sotarintamalla ilmeisesti sävelletty – kuten säveltäjä Toivo Kärjellä oli tapana, vain kynää ja paperia hyväksi käyttäen – jo keväällä 1943. Toivo Kärki oli saanut sanoittaja Kerttu Mustoselta kahdeksan laulusanoitusta – joihin myöhemmin vielä lisättiin kaksi laulua – sotarintamalle sävellettäväksi. Kaikki kymmenen kappaletta levytettiin 4.3.1944 Niilo Saarikon uudelle Isku-levymerkille Rytmin Niittykadun studiossa. Levylle laulut lauloi Olavi Virta ja orkesteria johti Harry Bergström.

Sanoittaja Kerttu Mustonen.

Sanoittaja Kerttu Mustonen teki päivätyötä metsäyhtiön kirjanpitäjänä. Nurmeksesta kotoisin oleva Mustonen teki Toivo Kärjelle vuosina 1939-1949 kaikkiaan 55 levytettyä sanoitusta, joista Toivo Kärjen jäämistössä on vielä kaksi kaksi sanoitusta esittämättömänä. Naimaton Mustonen soitti viulua. Itse hän kertoi vuonna 1941 tekemisistään näin: ”Hauskempaa iltatyötä tuskin tiedän. Oikein hekumoitsen kun levittelen eteeni uusia nuotteja. Soitan ne sitten viululla pari kertaa läpi – ja sitten alkaa sanojen nikartelu. Idean teksteihin saan melkein aina sävelestä. Toisinaan sanat syntyvät hyvin helposti, toisinaan taas ne voivat olla suurenkin työn takana. Usein on sattunut, että jo sävelestä kuulen iskelmän nimen – siis pääidean. Yleensä tekstejä tehdessäni koetan pitää pääasiana sitä, että saisin ne syntymään hyvälle kielelle – mikäli siinä onnistun on eri asia. Suomen kieli on taipuisa, sanarikas. Löytyy suunnattomat määrät kauniita sanoja, jotka jo lausuttuina kaiullisesti ovat musiikkia. Jos onnistun tällaisia sanoja käyttelemään sopivissa paikoissa musiikin kanssa on iloni kaksinkertainen.”

Säveltäjä ja orkesterinjohtaja Albert Victor Young.

Kultaiset korvarenkaat (Golden Earrings) on viulisti, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari Albert Victor Youngin (s. 8.8.1900 Chicago ja k. 10.11.1956 Palm Springs) musiikkia samannimisestä Mitchell Leisenin ohjaamasta elokuvasta vuodelta 1947. Victor Young teki musiikkia yli 300 elokuvaan. Tunnusmelodian tunnetuin laulaja lienee Peggy Lee – oikealta nimeltään Norma Deloris Egstrom – (s. 26.5.1920 ja k. 21.1.2002). Suomenkieliset sanat lauluun on tehnyt Anja Eskonmaa, ja tätä nimeä pidetään taiteilijanimenä, jonka takana olevaa henkilöä ei tunneta. Suomessa laulun esittivät levylle seuraavat laulajat: Kalevi Touru (1957), Eila Pellinen (1963), Eino Grön (1970), Taisto Tammi (1976), Erkki Junkkarinen (1978) ja Arja Koriseva (1989).

Rannalla-tango on muusikko Vesa Jarmo Tuomen (s. 24.10.1946) sävellys Tuula Heikkilän sanoihin. Sävelmän lauloi levylle Arja Koriseva vuonna 1990. Vesa Tuomi opetti 39 vuoden ajan Tampereen konservatoriossa musiikin teoriaa ja säveltapailua. Tällä kappaleella Vesa Tuomi voitti Seinäjoen Tangomarkkinoiden sävellyskilpailun vuonna 1989. Tangokonsertin alkupuoliskon päätti talvisodassa kadonneen Valto Veikko Tynnilän (s. 19.1.1904 ja k. 16.2.1940) sävellys ja ”Tatu” Taavetti Pekkarisen (s. 6.12.1892 ja k. 4.7.1951) sanoitus, Pieni sydän.

Toinen puoliaika Tampere-talon suuressa salissa aloitettiin Unto Uuno Monosen (s. 23.10.1930 Muolaa ja k. 28.6.1968 Somero) Lapin tangolla, jonka sovituksen oli laatinut muusikko, tuottaja, säveltäjä ja sovittaja Paul Mikael ”Nacke” Johansson (s. 26.6.1932 Turku ja k. 14.10.2007 Finström, Ahvenanmaa). Lapin tangon lauloi aikoinaan levylle laulaja Tamara Lund (s. 6.1.1941 Turku ja k. 21.7.2005 Turku). Torstain tangokonsertissa laulun sai laulettavakseen Heidi Pakarinen. Pakarinen jatkoi vielä esitystään kahdella muullakin tangolla: Nuoruustango ja Kotkan ruusu. Säveltäjä Kaj Oskar Chydenius (s. 16.10.1939 Kuusankoski) sävelsi Nuoruustangon, johon Anu Kaipainen teki sanat. Laulu sai ensiesityksensä Joensuun kaupunginteatterin näytelmässä Tangokuningas vuonna 1970. Sittemmin laulu löysi tiensä myös Peter von Baghin elokuvaan, jossa sen lauloi tamperelainen Kirsi ”Kiti” Neuvonen (s. 1950).

Teatterikapellimestari ja säveltäjä Helvi Aallotar Mäkinen.

Seuraavaksi Heidi Pakarinen sukelsi laululla teatterimusiikin ja musikaalin maailmaan, josta esitti tulkintansa teatterikapellimestari ja pianisti Helvi Aallotar Mäkisen tangosta (s. 24.10.1902), Kotkan Ruusu. Säveltäjä Helvi Mäkinen on toiminut vuosina 1927-1929 Tampereen Teatterin ja vuosina 1936-1957 Tampereen Työväen Teatterin kapellimestarina sekä johtanut Tampereen kaupunginorkesterin konsertteja ja Tampereen Oopperan esityksiä. Mäkinen toimi samoin pianonsoitonopettajan Tampereen musiikkiopistossa vuodesta 1927 lähtien ja Aamulehden sekä Kansan Lehden musiikkiarvostelijana. Menestyttyään Tampereella ja Turussa musiikkirevyiden säveltäjänä, Helvi Mäkiseltä tilattiin Kotkaan myös revyytä, jonka nimeksi suunniteltiin Kotkan laulua. Aluksi Helvi kieltäytyi työkiireisiin vedoten, mutta taipui sitten kuitenkin säveltäen täysimittaisen revyyn musiikin, 20 laulua. Näiden laulujen joukossa oli laulu, Kotkan Ruusu, joka kertoo Rosa Mäkisestä. Kymenlaaksolainen Kotkan kauppakamarin palveluksessa toiminut varatuomari, mutta Tampereella 20.4.1903 syntynyt innostunut teatteri-ihminen, Leo Otto Anttila, sanoitti Kotkan lauluun yhden ainoan kappaleen, Kotkan Ruusun. Laulusta on sittemmin muodostunut Kotkan kaupungille ja varsinkin sen satamalle varsinainen mainoslaulu. Kotkan laulu-revyytä esitettiin sodan aikana Kotkassa, mutta sittemmin se on tyystin unohtunut. Ainoastaan tango Kotkan Ruusu on jäänyt tästä revyystä elämään omaa elämäänsä.

Viipurissa 13.11.1902 syntyi varakkaaseen juutalaiseen perheeseen ainoa tytär, Rosalia (Rosa Ruiza Leah) Mäkinen os. Gurovitch. Perheen isä oli venäjänjuutalainen Benjamin Gurovitch, joka tuli sotilaana Suomeen ja äiti, Bertha Gurovitch, oli kotoisin Turusta. Rosa Gurovitch rakastui 17-vuotiaana intohimoisesti viipurilaisen poliisiin, Lauri Mäkiseen ja pari sai vielä yhdessä aviottoman lapsen, Noran. Täysi-ikäiseksi tultuaan Rosa avioitui Lauri Mäkisen kanssa, mutta menetti oman tyttärensä tämän ollessa 3-vuotias Eero Hirvimaan vanhemmille kasvatettavaksi. Koska poliisi Lauri Mäkinen ei ollut juutalaisia, oli avioliitto hänen ja Rosan välillä niin iso häpeä Rosan vanhemmille, että Rosan äiti Bertha meni ja hirtti itsensä. Gurovitchin perhe hylkäsi myös Rosan tämän mennessä naimisiin Lauri Mäkisen kanssa. Kun Nora-tytär otettiin Rosalta huostaan, hän erosi myös miehestään ja ajautui alkoholin kanssa ongelmiin. Alkuun Rosa teki ompelutöitä sekä opetti kieliä. Hänen kotikielensä oli venäjä ja suomen ja ruotsin lisäksi hän puhui myös englantia ja saksaa.

Vuonna 1940 Rosa Mäkinen tuli Kotkaan ja perusti Kantasataman kupeeseen osoitteessa Satamakatu 9 sijaitsevaan Tukkukauppiaantaloon parturiliikkeen. Tukkukauppiaantalon suunnitteli arkkitehti Vilho Penttilä (s. 6.10.1868 Suursaari ja k. 12.2.1918 Kauniainen) ja jugendtalo valmistui vuonna 1912. Perimätiedon mukaan parturiliikkeensä takahuoneessa Rosa harjoitti myös kurtisaanin ammattia. Seireenin tavoin kutsuen merimiehiä Rosa päivysti aikalaisten mukaan Tukkukauppiaantalon porttikäytävässä. Rosa Mäkinen oli Kotkassa hyvin värikäs persoona ja hänet tunnettiin kaupungissa hyvin. Rosa Mäkinen kuoli Kotkassa 3.1.1966 ja hänet on haudattu Helsinkiin juutalaiselle hautausmaalle.

Säveltämäänsä laulua, Kotkan ruusu, Helvi Mäkinen muisteli haastattelussa vuonna 1972 näin: "Kumma kun se nyt tuolla lailla putkahti. Johan minä olin sen unohtanutkin. Ei sitä silloin yhtä rallia kauan muisteltu, kun päivästä päivään ja vuodesta vuoteen teki työkseen musiikkia teatterin tarpeisiin. Toisaalta menestyksen ymmärränkin. Jaakko Salon sovitus on hyvä, paljon parempi siitä on tehty kuin se minun alkuperäiseni. Ja Räsäsen Pauli laulaa sen hyvin."

Soulsisters sai vielä kahden laulun verran tilaa konsertissa. Harvinainen Harmony Sistersin levylle laulama tango Fallande snö oli näistä jälkimmäinen ja sitä edelsi Kaarlo Kullervo Linnan (s. 24.11.1911 Helsinki ja k. 19.10.1987 Helsinki) sävellys Unikuva. Sanat tangoon teki Tapio Kullervo Lahtinen (s. 18.7.1922 Helsinki ja k. 24.7.1996 Tampere). Lahtinen piiloutui koko tuotannollaan salanimien taakse; hän käytti salanimiä Kullervo, Hilma Järvi, Ilpo Kallio, Pirkko Mäki, Pentti Rautio ja Juhani Sälö. Osittain tähän saattoi olla syynä se, että Lahtinen oli luonteeltaan hiljainen ja ujo, jopa arka. Lahtisen innoitti sanoittajaksi hänen sodanaikainen muusikkoystävänsä, Karl Klaus Salmi (s. 3.12.1908 Helsinki ja k. 10.7.1987 Kuopio), joka valitteli tuolloin, ettei hyviin ulkomaisiin kappaleisiin ollut suomenkielisiä sanoja.

Paul "Nacke" Johansson.

Arja Koriseva piipahti lavalla vielä kolmen laulun ajan. Tuhon tietä kuljen (I’m a fool to want you) oli näistä ensimmäinen. Laulun takaa löytyvät tekijät Jack Wolf, Joel Herron ja Frank Sinatra. Solja Tuuli eli sanoittaja Niilo Sauvo Pellervo Puhtila (s. 27.4.1928 Helsinki ja k. 2.11.2014 Helsinki) teki lauluun suomalaiset sanat. Arjan toisena lauluna oli Toivo Kärjen Eron hetki on kaunis, jonka sanat sommitteli nimimerkki H. Neva eli sanoittaja Aune Helena Eeva (s. 13.10.1923 Metsäpirtti ja k. 24.3.1960 Helsinki). Salanimien varjossa Helena Eeva teki kaikkiaan yli 150 sanoitusta, joista merkittävän osan Toivo Kärjen sävellyksiin. Helena Eevan käyttämiä salanimiä olivat Arvi Tarvainen, Helen Neva, A. Kojo, L. Suolakivi, Asser Tervasmäki, Tjärbacka ja Aarne Torniainen. Kolmas laulu oli Astor Pantaleón Piazzollan (s. 11.3.1921 ja k. 4.7.1992) säveltuotannosta laulu Maria de Buenos Aires.

Sanoittaja Aune Helena Eeva.

Viimeiseksi konsertin laulajaksi Riku Niemi talutti lavalle laulaja Eila Pienimäen (s. 18.2.1939 Töysä). Pienimäen tie levytysstudioihin aukesi vuonna 1958 saavutetulla kilpailuvoitolla. Vuonna 1959 Eila Pienimäki levytti Toivo Kärjen ja Reino Helismaan laulun, Vanhan veräjän luona. Konsertissa Eila Pienimäki lauloi ensin Toivo Kärjen ja Reino Helismaan tangon vuodelta 1960, Tulenliekki. Pienimäki on sen vielä vuosina 1990 ja 2006 laulanut uudestaan levyille. Konsertin päätti säveltäjä Toivo Kärjen laulu, Älä mene pois, Reino Helismaan sanoihin. Eila Pienimäki lauloi laulun levylle vuonna 1961. Kapellimestari Riku Niemi hihkaisi yleisölle vielä Eila Pienimäkeä pois taluttaessaan lavalta: ”Muistakaa vaihtaa talvirenkaat ajoissa!”

 

Kiinteistöosakeyhtiö Klio.

Liikemies ja Töölön sokeritehtaan isännöitsijä Georg Gottfried Federley (s. 22.6.1850 ja k. 1.8.1920) oli senaattori, Vaasan ja Kuopion läänien kuvernööri, Berndt Federleyn (s. 22.12.1799 Sund ja k. 13.1.1863 Helsinki) ja Hedvig Fredrika Aurora Richterin (s. 10.1.1813 Turku ja k. 31.7.1893 Helsinki) poika. Georg Federleyn hyvä ystävä ja liikemiestuttava oli rautakauppias, suurlahjoittaja ja moninkertainen valtiopäivämies Karl Herman Renlund (s. 1850 Kokkola ja k. 18.2.1908), jonka vanhemmat olivat perämies Petter Renlund (Räihä) ja Brita Maria Skoglund. Ala- ja yläalkeiskoulut Kokkolassa käytyään Karl Renlund siirtyi vuonna 1864 Helsinkiin G. A. Herlinin rautakauppaan kauppapalvelijaksi. Neljä vuotta toimittuaan Stockmannin rautakaupassa hän siirtyi vuonna 1874 samana vuotena perustetun Parviainen & Winterin palvelukseen kauppamatkustajaksi. Tukkukauppias Anders (Antti) Parviaisen (s. 29.12.1848 ja k. lokakuussa 1887) vanhempi veli oli Jyväskylässä vaikuttanut kauppias ja teollisuusmies Johan Parviainen (s. 12.3.1834 Kiihtelysvaara ja k. 8.1.1900). Karl Renlund oli A. Parviainen & Co:n osakkaana vuosina 1878-1884, jolloin Renlund otti yrityksen jakauduttua sen rautakaupan hallintaansa.

Töölön sokeritehtaan isännöitsijä Georg Federley.

Karl Renlund toimi itsenäisenä rautakauppiaana Mikonkadulla Helsingissä vuosina 1884-1905. Vuonna 1905 rautakauppa muuttui K. H. Renlund Oy-nimiseksi osakeyhtiöksi, jonka toimitusjohtajana Karl Renlund toimi vuodet 1905-1908. Renlundin rautakauppa kasvoi Suomen suurimmaksi rautakaupaksi. Vuonna 1959 Renlundin rautakauppa siirtyi Keskusosuusliike OTK:n omistukseen ja Eka-yhtymän konkurssin yhteydessä vuonna 1993 Renlund siirtyi Keskolle. Karl Renlund oli samoin useissa suomalaisissa yrityksissä osakkaan, esim. Suomen Höyrylaiva Oy, Paraisten Kalkkivuori Oy ja metalliteollisuusyritys Oy Ferraria. Karl Renlund takasi Karl Fazerille 250 000 markan lainan tämän aloittaessa konditoriotaan Kluuvikatu 3:ssa Helsingissä. Laina tulikin maksettua parin vuoden kuluttua. Karl Renlund osallistui valtiopäiville porvarissäädyn Helsingin edustajana vuonna 1888 ja myöhemmin useita kertoja Kokkolan edustajana. Valtiopäivämies Karl Renlund lahjoitti 500 000 markkaa testamentissaan K. H. Renluns Stiftelse för Finlands praktiskt geologiska undersökning-nimisen säätiön perustamiseen. K. H. Renlundin säätiö – nimi muutettu vuonna 1990 – tukee geologian tutkimusta Suomessa. Karl Renlund lahjoitti taidekokoelmansa Kokkolan kaupungille, ja Kokkolaan perustettiin Renlundin lahjoitusvaroin mm. lastenkoti ja lastentarhoja. Karl Renlundin testamenttilahjoituksella perustettiin Brita Maria Renlundin muistosäätiö, joka huolehtii mm. Kokkolan ruotsinkielisten lasten kouluruokailusta. Karl Renlundin taidekokoelma sijaitsee nykyään vuonna 1813 rakennetussa Roosin talossa, K. H. Renlundin taidemuseossa Kokkolassa.

Rautakauppias ja valtiopäivämies Karl Herman Renlund.

Georg Federley ja Karl Renlund perustivat yhdessä insinööri Werner Hultin kanssa kiinteistöosakeyhtiön – Fastighets Aktiebolaget Klio - Helsingissä 21.11.1903. Kiinteistöosakeyhtiön vanhin asiakirja yhtiön arkistossa on Polón & Georg Wasastjernan arkkitehtitoimiston laatima uuden talon kannattavuusarvio, jonka on allekirjoittanut Werner Polón 4.11.1903. Samassa kokouksessaan perustajat yhdessä laativat kiinteistöosakeyhtiö Kliolle yhtiöjärjestyksen ja anoivat sitten Keisarilliselta Senaatilta yhtiöjärjestyksen vahvistamista. Klio (Kleio) oli kreikkalaisessa mytologiassa historian ja sankarirunouden muusa eli runotar, joka kuvataan usein pergamenttikäärön ja kirjojen kanssa. Klio oli Makedonian kuninkaan Pieroksen kanssa yksi poika, Hyakinthos. Kiinteistöosakeyhtiön osakepääoma, 200 000 markkaa, jaettiin kahteensataan tuhannen markan osakkeeseen, joka olisi mahdollista korottaa tarvittaessa kaksinkertaiseksi. Kiinteistöosakeyhtiö Klion yhtiöjärjestysehdotus piti sisällään viisitoista pykälää, joissa mm. tarkoin määriteltiin osakkeiden osto- ja maksutavat, hallituksen sekä isännöitsijän velvollisuudet ja oikeudet, tilintarkastus ja tilinpäätös sekä yhtiökokouksista ilmoittaminen. Keisarillinen Senaatti vahvisti Kiinteistöyhtiö Klion yhtiöjärjestyksen pari kuukautta myöhemmin, 22.1.1904.

Uusi kiinteistöosakeyhtiö rakennutti kivitalon Annankadun ja Antinkadun (nyk. Lönnrotinkadun) kulmaukseen, Kampin kaupungisosassa sijaitsevaan Paratiisilinnun kortteliin eli kortteliin nro 66 tontille nro 4. Asuintalon suunnitteli arkkitehti Georg Axel Wasastjerna (s. 23.4.1865 Hämeenlinna ja k. 1.12.1915 Helsinki). Uuden talon rakennustöiden ollessa vielä käynnissä kesäkuussa 1904 Helsingissä tapahtui kummia, kun aktivisti Eugen Schauman (s. 10.5.1875 Harkova ja k. 16.6.1904 Helsinki) ampui kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikovin (s. 27.1.1839 Strelna ja k. 17.6.1904 Helsinki) venäläistämispolitiikan eli sortokauden aikana. Seuraavana vuonna taas vaikutti maassamme suurlakko. Rakennustyö saatiin onneksi valmiiksi ennen kuin yhteiskunta lamaantui suurlakon vuoksi. Rakennuksen lopputarkastus tosin onnistui vasta suurlakon päätyttyä. Huomauttamistakin lopputarkastuksessa löytyi: läikkiä rappauksessa ja värivirheitä kylpyhuoneiden laatoissa. Yhdestä asunnosta puuttui kynnys, toisen asunnon ruokasalista soittokello. Kolmannen asunnon herrainhuoneessa notkui parketti, ja neljännessä asunnossa parveke keräsi kosteutta.

Kiinteistöyhtiö Klion uusi asuintalo rakennettiin puutalojen paikalle niin sanottuun Paratiisilinnun kortteliin, jossa on asunut esimerkiksi filosofi Johan Vilhelm Snellman (s. 12.5.1805 Tukholma ja k. 4.7.1881 Kirkkonummi). Sittemmin tässä samassa korttelissa toimi vuonna 1886 perustettu Suomalainen yhteiskoulu. Sivistystyötä naapurissa harjoittaa yhä Ressun lukio eli entinen Helsingin suomalainen reaalilyseo. Tästä johtuen korttelia onkin kutsuttu koulujen ja suurmiesten kortteliksi.

Kiinteistöyhtiö Klion uusi asuinkerrostalo puolestaan sai lempinimekseen ”apteekkareiden talo”. Tämä johtuu ensimmäisistä uuden talon asukkaista, joista monet olivat apteekkareita. Yksi oli taloyhtiön nykyisen hallituksen puheenjohtajan Sebastian Björksténin isoisän isä Richard Björkstén (s. 5.1.1872 Lappeenranta ja k. 17.1.1968 Helsinki). Richard Björkstén alkoi apteekkialan jo vuonna 1889, mutta suoritti farmaseuttitutkinnon vuonna 1892 ja valmistui proviisoriksi vuonna 1898. Hän työskenteli Karhulassa apteekissa vuoteen 1900 saakka ja oli Yliopiston Apteekin vuokraaja vuoteen 1910 asti. Kemian assistenttina Björkstén toimi syksyllä 1910 lyhyen aikaa ja sen jälkeen vuosina 1911-1917 lääkintöhallituksen apteekkitarkastajana. Saatuaan uuden XIV eli Kallion apteekin apteekkioikeudet Helsingissä vuonna 1915 Richard Björkstén avasi oman apteekin Kolmannelle Linjalle vuonna 1918. Apteekkari Richard Björkstén osti joskus 1900-luvun alkupuolella uudesta talosta asuntoja, joissa asuu täällä nyt jo suvun viidettä sukupolvea. Talon pohjakerroksessa oli tilat muun muassa maito- ja siirtomaatavarakaupoille. Kiinteistöön kuului myös rohdosvarasto, renkitupa ja talli. Talon nykyisen hallituksen puheenjohtaja, Sebastian Björksténin serkkujen isoisä piti talossa lääkärin vastaanottoa.

Varakkaalle väestölle rakennetut talon asunnot edustivat oman aikansa ylellisyyttä. Jokaiseen asuintalon huoneistoon asennettiin parkettilattioiden lisäksi kaakeliuunit, vesijohdot, vessat, kylpyhuoneet, vedenlämmittimet, käsienpesualtaat ja pisuaarit. Keittiöihin tuli kaasuliedet, tiskipöydät ja astiakaapit. Talon suojeltua porrashuonetta koristivat Victor Långin lasimaalaukset. Asuinkerroksiin pääsee ajamalla ruotsalaisella Graham Brothersin valmistamalla hissillä, joka on tiettävästi Suomen vanhin henkilöhissi. Hissien tuotanto alkoi Graham Brothersilla vuonna 1887, vaikka itse yritys oli perustettu jo vuonna 1860. Suomalainen hissiyhtiö Kone Oy asensi ensimmäiset omat hissinsä Helsinkiin vasta vuonna 1918. Koneen edeltäjä oli vuonna 1905 perustettu Koneliike Tarmo, joka osti, myi ja korjasi käytettyjä koneita. Ab Gottfr. Strömberg Oy osti yrityksen vuonna 1910 ja siitä muodostettiin osakeyhtiö Kone Oy. Kone Oy toi maahan Graham Brothersin hissejä ennen omaa tuotantoaan. Vuonna 1924 insinööri ja teollisuusmies Bror Harald Herlin (s. 30.8.1874 Helsinki ja k. 25.7.1941) osti Kone Oy:n ja siitä lähtien yritys on ollut Herlinin suvun omistuksessa.

Aina elämä talon naapureiden kanssa ei ollut helppoa. Kiinteistöosakeyhtiössä on käyty riitoja, joita on ratkottu aina tuomioistuimissa asti. Korkeimman hallinto-oikeuden esimerkkitapauksissa on jopa viitattu kiinteistöyhtiö Klioon. Sodista ”apteekkarien” talo selviytyi aluksi vähäisin vaurioin, kunnes jatkosodan pommituksissa 21. maaliskuuta 1943 talon kaakkoiskulman torni sai osuman ja tuhoutui ensimmäisestä kerroksesta kattoon asti. Kun eräässä talon asunnossa tehtiin muutama vuosi sitten peruskorjausta, maalipinnan alta paljastui sodanaikaisia palojälkiä tiilistä. Rakenteita oli korjattu mm. rautatiekiskoilla.

Lääkäri Elias Lönnrotin muistomerkki Lönnrotin puistossa.

”Apteekkarien” talon huonekorkeus on melkein neljä metriä. Talon valmistumisen aikoihin asuntoihin kantautui kadulta hevosten kavioiden kopse. Taloa vastapäätä tien toisella puolella on yhä vehreä Vanha kirkkopuisto ja arkkitehti Johan Carl Ludvig Engelin (s. 3.7.1778 Berliini ja k. 14.5.1840 Helsinki) suunnittelema kantakaupungin vanha kirkko, joka vihittiin käyttöön 17.12.1826. Vanha kirkkopuistikko on entinen hautausmaa, johon isovihan aikoihin syksyllä 1710 haudattiin toista tuhatta ruttoon kuollutta puiston Annankadun puoleiseen osaan; tämän vuoksi sitä kutsuttiin myös ”ruttopuistoksi”. Toisella vierustalla on Lönnrotin puistikko, jossa sijaitsee Kalevalan isän, kielentutkija ja lääkäri Elias Lönnrotin (s. 9.4.1802 Sammatti ja k. 19.3.1884 Sammatti) muistomerkki.