torstai 30. kesäkuuta 2016

Oppiiko ihminen koskaan mitään historiasta? Nauru on ainakin herkässä kun seuraa, kuinka ihminen hoitaa yhteisiä asioita ja perustelee päätöksiään. Ihmisten tekemissä päätöksissä on aina mukana inhimilliset tekijät ja tunteet; sama ihminen voi olla hyvin tarkka jossakin asiassa ja sitten taas toisessa asiassa hän osoittautuu täysin holtittomaksi. Ihmisrodulle ei ole tyypillistä rationaalinen toiminta ja todistuksia saat siitä joka päivä vain katselemalla ympärillesi, kuinka ihminen toimii ja hoitaa asioita. Poliitikot saattavat perustella jonkin säästön täysin välttämättömäksi, ja sitten taas jossakin toisessa asiassa he voivat hukata yhteisiä varojamme täysin surutta.
Järkeväksi ei voi sanoa ihmisen suhtautumista luontoon ja luonnonvaroihin. Aivan omituisen lukunsa ansaitsisi ihmisen käyttäytyminen terveyden suhteen ja hänen riippuvuutensa erilaisista nautintoaineista. Jos ihminen olisi todella järkevä olio, kohtelisiko hän luontoa kuten hän nyt tekee? Entä pistäisikö hän oman nautinnonhalunsa terveiden elämäntapojen ja ravinnon edelle? Historian kirjoitus on täynnä mitä kummallisimpia ihmisten pölhöilyjä eri aikakausilla. Surkeaksi asian tekee se, että ihminen syyllistyy usein samoihin virheisiin, eikä näyttäisi oppivan historiastaan juuri mitään.
Kautta ihmiskunnan historia on aina jossakin maailman kolkassa käyty sotia ja edelleenkin se on ihmisen tapa hoitaa asioita ja viedä tahtonsa läpi hankalissa tilanteissa. Ihminen on kehittänyt demokratian, joka on katsottu melko yleisesti sopivan parhaiten politiikkaan eli yhteisten asioiden hoitoon. Demokratiassa enemmistön ääni voittaa, mutta missään ei ole sanottu, että enemmistö osaisi tehdä viisaita ja oikeita päätöksiä. Aina suuressa joukossa ihmisiä on mukana heitä, jotka päättävät kokeilla onneaan epärehellisin keinoin. Moraali näyttäytyy eri ihmisille näköjään kovin monella tavalla.
Kovin arvaamattomiksi muuntautuvat tapahtuvat ihmisen päästessä niihin vaikuttamaan; tästä syystä esim. onnettomuuksia tulee aina sattumaan eri aloilla ja paikoissa.
Hauskaa kesäluettavaa ja osuvaa arviota ihmisten hölmöilyistä oli yhteiskuntatieteiden tohtori ja ajatuspaja e2:n johtajan, Karina Jutilan vierasartikkeli Satakunnan Kansassa torstaina 23.6.2016. Samainen artikkeli oli myös Aamulehdessä tiistaina 28.6.2016, sillä Lännen Media kierrättää artikkeleitaan kustannustehokkaasti eri medioissa. Nyt voimmekin hetkeksi rauhoittua Jutilan artikkelin äärellä, jota tähän seuraavaksi lainaan:
Ole ajan hermolla: hölmöile!
Suomalaispariskunnat osallistuvat houkutussaarella kuvattuun tv-ohjelmaan, jossa humalassa ja selvin päin avataan sielua ja vaatteita. Kotisohvilta seurataan tosiviihdettä viikosta toiseen ja aiheeseen voi syventyä lisää verkkolehdissä ja sosiaalisessa mediassa.
Jos houkutusohjelma on tauolla, voimme katsoa ulkomaista selviytymisseikkailua, jossa kisataan voitosta kovaa kuntoa vaativissa tehtävissä. Formaattiin kuuluu, että osallistujat ovat alasti.
Kun missikisat ovat lakanneet kiinnostamasta, tilalle on otettu tosi-tv-uurastuksen seuraaminen. Henkinen ja ruumiillinen riisuminen on arkipäiväistynyt, ja harva kysyy, onko hommassa mitään järkeä sen enempää katsojan kuin ohjelmassa esiintyvän kannalta.
Viihteen lisäksi muoti on hölmöilyn kuningaslajeja. Ihmisille keksitään uusia tarpeita, lisätään turhaan kulutusta ja ylläpidetään ihmisarvoa rikkovaa halpatuotantoa.
Juuri nyt muodissa ovat liian pienet miesten puvut, joiden pukemiseen tarvitaan kai kenkälusikkaa.
Muutaman kuukauden kuluttua ne ovat taatusti ”out” ja vaatehuoneissa riittää taas kallista kierrätettävää. Toivottavasti kangas kelpaa matonkuteeksi tai edes energiajätteeksi.
Vaatemuotia suurempaa typeryyttä on kenkäbisneksessä. Moni nainen kärsii joka askeleella ja pilaa jalkansa korkokengillä, jotka eivät sovi elolliselle. Kipuitku on kauneuden hinta myös silloin, kun ulkonäköä rakennetaan kirurgin kanssa.
Ajattelemattomuus ei rajoitu vain viihteeseen ja kulutukseen. Trendikästä on ottaa harrastukset tosissaan tai kuolemanvakavasti. Liikuntaharrastus voi tarkoittaa pakonomaista tarvetta treenata enemmän kuin ihminen kestää.
Äärimmillään ruoka muuttuu polttoaineeksi, jota mitataan apteekkivaa’alla. Avuksi voidaan ottaa lääkkeet ja kielletyt aineet.
Yliyrittämistä ja ajattelun sumentumista on työelämässäkin. Halu menestyä polttaa loppuun jo kolmekymppisiä.
Hölmöilyn historia lienee yhtä pitkä kuin ihmiskunnan historia – esimerkkejä on kaikilta aloilta.
Olemme rakentaneet taloja, joissa home kasvaa ja ihminen sairastuu.
Olemme keksineet byrokratiaa, joka työllistää tuhansia ja jota kukaan ei tarvitse.
Koululaisille on opetettu numero seitsemän ilman poikkiviivaa, jotta ääniä voidaan hylätä vaaleissa ja väärinymmärryksiä riittää kynää käyttävillä aloilla.
Taitavat konsultit pystyivät myymään Postin nimen muuttamisen Itellaksi ja takaisin Postiksi, vaikka maalaisjärki sanoi, ettei kansainvälisesti toimivaa vuosisataista nimeä kannata vaihtaa.
Järjetön kauppa onnistuu, kun ostaja on tyhmä ja myyjä moraaliton.
Tietopalveluista löytyy monta esimerkkiä hankintaosaamattomuudesta ja heikosta yritysvastuusta. Viimeksi uutisoitiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkopalvelun maksaneen 1,4 miljoonaa, eikä valmista saatu silläkään.
Julkisella sektorilla on pulaa palkkarahoista, mutta näihin hölmöilyihin riittää maksajia.
Harmittavin on hanke, jolla ihminen pilaa ympäristöä laajasti ja peruuttamattomasti. Talvivaara-sana kuvaa koko ilmiötä.
Hölmöily on osa politiikkaa. Ydinasemahti USA:ssa presidentiksi voi tulla Donald Trump, joka puhuu mitä sattuu. Amerikkalaisista osa uskoo häneen ja osa vain leikkii vaaleilla. Kumpikin on huolestuttavaa.
Suomessa hallituspuolueet päättivät helpottaa kansalaisten alkoholinsaantia siitä huolimatta, että puoli miljoonaa suomalaista kärsii viinariippuvuudesta. Ratkaisun kansantaloudellinen hinta voidaan laskea, inhimillinen hinta jää kotien seinien sisään.
Julkinen keskustelu paljastaa kansallisen hölmöilyn tason. Nyt olennaista on erottuminen ja jyrkät mielipiteet.
Puhe ei tunnu miltään, jos sitä ei vauhditeta kirosanoilla. Kolumni nousee luetuimpien joukkoon, kun otsikossa on sana seksi tai viittaus parisuhteen pimeimpiin puoliin.
Tasa-arvoa ajetaan twiiteillä, joissa on #naisensukuelin ja mielellään isoin kirjaimin. Ennen näitä tehokeinoja pidettiin mauttomuuksina, nyt rohkeuden osoituksena.
Moni seuraa hullutuksia sivusta ja elää kuten ennenkin. Elämää rytmittävät työ, kotiaskareet ja iltauutiset.
Osa meistä on mukana vauhdissa ilman kykyä pysähtyä. Kiihkeä elämänmeno voi lopulta kaataa kovakuntoisenkin ja apua tarvitaan.
Ei ihme, että kysyntää on terapeuteille, tämän ajan kädestä kiinni pitäjille.
Osa ei pysähdy lainkaan, vaan ryntää seuraaviin elämyksiin. Heitä kutsutaan edelläkävijöiksi.”













Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Band teki keskiviikkona 29.6.2016 klo 19 näyttävän vierailun Maisansalon Murikan opistolla, Tampereella, jossa vierailijat saivat innostuneen vastaanoton varsinkin paikalla olleilta STM:n puhallinorkesterileirin nuorilta osallistujilta. Lahjakas Varusmiessoittokunnan Show Band esiintyi viidentoista muusikon vahvuudella; kaksi lyömäsoittajaa, kaksi kosketinsoittajaa, kaksi kitaristia, kaksi laulajaa ja basso sekä kuuden soittajan puhallinryhmä (kaksi trumpettia, kaksi saxofonia ja kaksi pasuunaa). Harvoin kuulee näin soitostaan innostunutta ja intensiivistä musisoitia, joka näkyi, kuului ja välittyi aivan esiintymispaikkana toimineen alakerran klubiravintolan perimmäiseen nurkkaan asti. Silti musiikki saatiin pidettyä hyvin järkevästi kokonaisvolumiltaan siedettävänä. Erityiskiitoksen kannattaa antaa ryhmän omalle miksaajalle, joka hoiti ammattimiehen taidolla nautittavan ja hyvin balanssoidun lopputuloksen paikalla yleisön nautittavaksi.


Varusmiessoittokunnan Show Band toimitettiin Parolasta paikalle selvästi leiriläisten toiveesta viihdyttämään nuoria tulevaisuuden lupauksiamme, sillä illan anti koostui täysverisesti kansainvälisestä materiaalista, joka oli sovitettu ja soitettiin pieteetillä, hyvällä sekä tyylinmukaisella otteella. Sovituksiin oli upotettu pikkukoukkuja ja ne jättivät toisaalta tarpeeksi ilmaviksi kappaleet. Esim. Robin-osasto toimi jopa originaalia paremmin, kun ei tarvinnut kuunnella mitään älytöntä vibratolaulantaa. Musiikilliset tähtihetket saavutettiin parhaiten Toton (Rosanna) ja Stevie Wonderin (mm. Sir Duke) tutuksi tekemien kappaleiden äärellä.


Olkoonkin, että soittokunnan idean mukainen soittajisto on noin vuoden kasassa hieoen taitojaan, niin jäin vääjäämättä kaipaamaan bändin esittelyä. Sitä ei tullut konsertin lopussakaan; ainoastaan mainittiin soittokunnan nimi ja täysin aiheesta myös bändin miksaaja kumarrutettiin yleisölle aplodien saattelemana. Suosio oli niin tanakkaa, että Varusmiessoittokunnan Show Band pääsi tai joutui soittamaan vielä sikermän ylimääräistä, yleisöön uppoavaa materiaalia. Seuraavan kerran näitä nuoria muusikoita pääsee kuulemaan ensi perjantaina 8.7.2016 Helsingissä, kun he paraatiasuissaan ensin soittaen marssivat Senaatintorilta Päävartioon ja välittömästi sen jälkeen konsertoivat Esplanadin puiston lavalla. Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnan Show Bandin eturivissä laulaneet nuoret miessolistit olivat melko uskomatonta kuunneltavaa. Varreltaan lyhyemmän laulajan ääni muistutti ajoittain jopa naisääntä; pojat lauloivat – silti huutamatta – falsetista, tietenkin, ja stemmat soivat nautinnollisesti ja puhtaasti. Jälleen Suomen Puolustusvoimat osoitti iskukykynsä; tällaisia Varusmiessoittokuntia tarvitaan esimerkilliseen suohon soittoon Väinämöisen jalanjäljissä. Miksi kukaan ei ole kesinyt perustaa Suomeen musiikkifestivaalia, joka keskittyisi suosoittoon?


perjantai 17. kesäkuuta 2016



Keskiviikkona 25.5.2016 kylpi Tampereen Sorsapuisto jälleen auringossa, kun K50-tapahtuma valtasi puiston nurmikentän viettelyksillään. Tapahtuman päiväohjelma oli messuhenkinen ja suunnattu iäkkäämmille kävijöille ja heidän omaisilleen. Teemana tapahtumassa oli matkailu ja hauskanpito pilke silmäkulmassa. Monenlaista kojua oli pystytetty Sorsapuistoon ja erilaisia esittelyjä sai tarpeen mukaan kokeilla, jos uskalsi. Esillä oli Palin kuljetuspalveluista aina erilaisiin apuvälineisiin asti. Kulkiessa kojulta kojulle pääsi välillä maistamaan vaikka jäätelöä tai lettuja. Lähelle Tampere-taloa oli pystytetty rekan lavalle ohjelmalava, jossa oli tarjolla sekalaista ohjelmaa klo 15-20.


Yhdeksi K50-tapahtuman juontajaksi oli kutsuttu LKV Aninkainen.fi toimitusjohtaja Jethro Rostedt. Hän oli paikalla alkuiltapäivän ja toi Tampereelle hieman turkulaista huumoria. Senioriväelle oli iltapäivällä tarjolla – onneksi lyhyt – yhteislaulutilaisuus, jota juontamaan ja esilaulamaan mikrofoniin oli päästetty kulttuuritoimen ”jokapaikanhöylä”, Tuula Kivistö, jota haitarilla säestettiin. Noloa oli kuunnella laulatusta; laulujen sanoja ei ollut kenelläkään ja aivan joka laulussa sanat olivat myös hakusessa.


Ohjelmalavalle pääsi klo 18 esiintymään Viikinsaaren kesäteatterin näyttelijät Eppu Salminen, Anneli Ranta ja Jarkko Tiainen. He toivat maistiaisia Viikinsaaressa tänä kesänä esitettävästä Jukka Virtasen käsikirjoittamasta musiikkinäytelmästä Albatrossi ja Heiskanen, joka pohjaa tarinan löyhästi Juha Vainion elämään ja Junnun lauluihin. Esityksessä yleisö sai makupaloina esim. näytteet lauluista Elämää ja erotiikkaa, Panaman konsuli ja Käyn ahon laitaa. Musiikkinäytelmän esityksissä Viikinsaaressa säestävää orkesteria johtaa kitaristi Antti Paranko, joka myös säesti näyttelijöitä Sorsapuiston musiikkituokiossa.




Sorsapuiston ohjelmalavalla aloitti klo 20 Marita Taavitsainen ja Koivu-orkesteri tanssimusiikin soitannan. Jotkut yltyivät jopa tanssimaan esityksen aikana nurmikentällä. Satunnaisen ohikulkijan mielestä meininki saattoi olla K50 tapahtumassa melkoista ja vaikeaselkoista.




torstai 16. kesäkuuta 2016



Pirkkalan vanha kirkko 15.6.2016.
Pirkkalan vanha kirkko valmistui vuonna 1921.
Pirkkalan vanhassa, vuonna 1921 rakennetussa tiilikirkossa – jonka suunnitteli arkkitehti Ilmari Launis – käynnistyi keskiviikkona 15.6.2016 klo 19 kesäkonserttisarja. Kesäkonserttisarjan aloittivat viulutaiteilija Henrik Perelló ja musiikin maisteri ja dir.cant. Liisa Aaltola. Kauniin kesäillan konsertti oli otsikoitu: Suosikkisävelmiä viululle. Konsertin säestysosuudet ja yhden soolonumeron hoiti Pirkkalan seurakunnan kanttori Liisa Aaltola vuonna 1972 uusituilla Kangasalan urkutehtaan 16-äänikertaisilla uruilla.
Pirkkalan vanha hautausmaa otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1921.

Kesäkonsertti Pirkkalan vanhassa kirkossa lähti käyntiin viulisti ja säveltäjä Francesco Maria Veracinin (s. 1.2.1690 ja k. 31.10.1768) Largolla, jota välittömästi seurasi Ave Maria (J.S.Bach/C.Gounod). Konsertti jatkui Livornossa syntyneen säveltäjä-viulistin Pietro Nardinin (s. 12.4.1722 ja k. 7.5.1793) Larhettolla. Barokkimusiikki jatkui mestari Johann Sebastian Bachin (s. 31.3.1685 Eisenach ja k. 28.7.1750 Leipzig) musiikilla; Air-osa  orkesterisarjasta nro 3, D-duuri, BWV 1068 ja urkusoolona Johann Sebastian Bachin loistavasti uruille kirjoittama Antonio Vivaldin Konserton a-molli, BWV 593, ensimmäinen osa Allegro, jonka Vivaldi alun perin kirjoitti kahdelle viululle, jousille ja continuolle.
Kirkossa on Kangasalan urkutehtaan 16-äänikertaiset urut vuodelta 1972.

Yhteismusisointi jatkui seuraavaksi säveltäjä ja pianisti Sergei Rachmaninoffin (s. 20.3.1873 ja k. 28.3.1943) teoksella Vocalise, Op. 34, No. 14, joka sävellettiin ja julkaistiin vuonna 1915. Säveltäjä omisti teoksen sopraano Antonina Nezhdanovalle. Kotimaista musiikkia konsertissa edusti kaksi Oskar Merikannon (s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti) sävellystä; Oi, muistatko vielä sen virren ja Valse lente, Op. 33 vuodelta 1898. Oskar Merikanto toimi yli kolmekymmentä vuotta Helsingin Johanneksenkirkon urkurina, oli perustamassa Kotimaista Oopperaa vuonna 1911 ja toimi myös sen ensimmäisenä kapellimestarina sekä toimi Päivälehden musiikkikriitikkona pitkään. Hiljan menehtynyt laulaja ja pianisti Lasse Mårtensonin isä, Elis Hjalmar Mårtenson (s. 8.6.1890 Inkoo ja k. 4.6.1957 Helsinki) oli Oskar Merikannon oppilas Helsingin musiikkiopistossa vuosina 1911-1915 ja myöhemmin Elis Mårtenson toimi vuosina 1939-1957 Sibelius-Akatemian urkujensoiton professorina. Hänen opetuksestaan pääsivät nauttimaan merkittävät musiikkityöläiset; Enzio Forsblom, Tapani Valsta, Tauno Äikää, Antti Koskinen ja Taneli Kuusisto.  
Pirkkalan vanhan kirkon alttaritaulun maalasi Uuno Alanko vuonna 1937.

Kesäkonsertin loppupuolella tulivat vielä esille tango nuevon taitajan, Astor Pantaleón Piazzolan (s. 11.3.1921 ja k. 4.7.1992) vuonna 1972 säveltämä Oblivion. Säveltäjä itse levytti teoksen albumille orkesterin kanssa Italiassa vuonna 1982 ja tämä musiikki löysi tiensä myös vuonna 1984 Marco Bellocchion ohjaamaan elokuvaan Enrico IV. Vielä ennen päätösnumeroa oli vuorossa Gaetano Pugnani/Fritz Kreislerin Preludion ja Allegron. Konsertin päätösnumeroksi oli valittu sovitus skånelaisesta kansansävelmästä Bred dina vida vingar (Mua siipeis suojaan kätke, virsi 552), jonka sovittamisesta oli vastuussa Leif Johansson.
Henrik Perelló ennen konserttia.

Henrik Perellón isän ja isoisän puolelta on suvussa kulkenut kuvallista ja musiikillista lahjakkuutta. Henrikin isä, Luis Perelló-Farré toimi 1970-luvulla Tampereen kaupunginorkesterin konserttimestarina. Vuonna 1969 syntynyt Henrik aloitti viulunsoiton opinnot oman isän ohjauksessa ja Tampereen musiikkiopistossa Arkady Vinokurovin opissa, josta opinnot jatkuivat R. Cekuoliksen ja A. Glazunovin johdolla. Tämän jälkeen Perelló opiskeli Tampereen konservatoriossa Pentti Salosen luokalla. Sibelius-Akatemiassa Perelló pääsi professori Igor Bezrodnyin ohjaukseen ja suoritti viulunsoiton diplomitutkinnon vuonna 1996 erinomaisin arvosanoin. Myöhemmin hän vielä täydensi opintojaan V. Klimovin, A. Melnikovin ja G. Zhislinin mestarikursseilla. Konserttimestarina Henrik Perelló on toiminut Suomen Kansallisoopperan, Savonlinnan oopperajuhla, Tampere Chamberin ja Tampere Filharmonian orkestereissa sekä määräaikaisesti Porin Sinfoniettan ja Vaasan kaupunginorkesterin konserttimestareina. Monien tunnetuimpien kapellimestareidemme johdolla Perelló on soittanut ja hän toimii myös aktiivisesti solistina ja kamarimuusikkona erilaisissa kokoonpanoissa.
Säveltäjä ja pianisti Sergei Rachmaninoff.
Säveltäjä ja urkuri Oskar Merikanto.


Olemme tottuneet kuulemaan ja näkemään Perellón myös viihteellisen viulun mestarina ja erityisen läheiseksi hän kokee crossover-viulistina varsinkin argentiinalaisen tangon ja tango nuevon. Hän onkin kiertänyt esittämässä Astor Piazzollan musiikkia In Time-kvintettinsä kanssa kotimaan lisäksi ympäri maailmaa. Kvintetti on levyttänyt viisi levyllistä Piazzollan musiikkia ja sarjan ensimmäinen levy Piazzolla In Time valittiin vuoden levyksi vuonna 1995. In Time-kvintetti pokkasi ensimmäisen palkinnon ensimmäisessä kansainvälisessä Astor Piazzolla kilpailussa vuonna 1994. Perelló soittaa myös Cuarteto Perelló-kokoonpanossa. Jazz-musiikkia Perelló musisoi gipsy jazz-tyyliin, jota aikanaan edusti maailmalla Stephane Grappelli. Studiomuusikkona Henrik Perelló on myös hyvin käytetty, koska hänen soittoaan löytyy yli tuhannelta ääniraidalta. Perellólle myönnettiin Pirkanmaan taidetoimikunnan kulttuuritekopalkinto vuonna 2005.


Liisa Aaltola opiskeli urkujen- ja cembalonsoittoa Sibelius-Akatemian nuoriso- ja kirkkomusiikkiosastolla Olli Porthanin, Jaana Ikosen ja Anssi Mattilan ohjauksessa. Opintojen täydentämistä hän on jatkanut Harald Vogelin, Mitzi Meyersonin ja Josh van Immerseen mestarikursseilla. Ensikonsertti tapahtui vuonna 1991 Sibelius-Akatemian konserttisarjassa Helsingin Tuomiokirkossa. Tämän jälkeen hän on toiminut continuosoittajana, kamarimuusikkona ja säestäjänä sekä vieraillut orkesterimuusikkona ja –solistina tehden yhteistyötä monien solistien, kuorojen ja orkestereiden kanssa. Kotimaan konserttien lisäksi hän on vieraillut myös Saksassa. Kanttorintyönsä ohessa Aaltola on opettanut urkujen- ja cembalonsoittoa Lahden, Tampereen ja Helsingin konservatorioissa sekä Pirkanmaan musiikkiopistossa. Aaltola on esittänyt koko Johann Sebastian Bachin urkutuotannon konserteissaan ja hänelle myönnettiin konserttisarjastaan Pirkkalan kulttuuripalkinto vuonna 2010.
Konsertin taiteilijat Henrik Perelló ja Liisa Aaltola.

Pirkkalan vanhan kirkon kesäkonserttisarja jatkuu ensi keskiviikkona 22.6.2016 klo 19 Kulojen perhekonsertilla, jossa laulavat ja musisoivat Satu Kaarisola-Kulo (laulu ja piano), Heikki Kulo (laulu ja sello), Silja Kulo (laulu ja piano), Jaakko Kulo (laulu ja sello) ja Ahti Kulo (laulu ja alttoviulu). Vanha kirkko löytyy Pirkkalasta osoitteesta Anian rantatie 226. Musiikkirikasta konserttikesää toivotan aivan kaikille musiikkinälkäisille!
Ensiviikolla Henrik Perellón musisointi jatkuu Madridissa.