Oppiiko
ihminen koskaan mitään historiasta? Nauru on ainakin herkässä kun
seuraa, kuinka ihminen hoitaa yhteisiä asioita ja perustelee
päätöksiään. Ihmisten tekemissä päätöksissä on aina mukana
inhimilliset tekijät ja tunteet; sama ihminen voi olla hyvin tarkka
jossakin asiassa ja sitten taas toisessa asiassa hän osoittautuu
täysin holtittomaksi. Ihmisrodulle ei ole tyypillistä rationaalinen
toiminta ja todistuksia saat siitä joka päivä vain katselemalla
ympärillesi, kuinka ihminen toimii ja hoitaa asioita. Poliitikot
saattavat perustella jonkin säästön täysin välttämättömäksi,
ja sitten taas jossakin toisessa asiassa he voivat hukata yhteisiä
varojamme täysin surutta.
Järkeväksi
ei voi sanoa ihmisen suhtautumista luontoon ja luonnonvaroihin. Aivan
omituisen lukunsa ansaitsisi ihmisen käyttäytyminen terveyden
suhteen ja hänen riippuvuutensa erilaisista nautintoaineista. Jos
ihminen olisi todella järkevä olio, kohtelisiko hän luontoa kuten
hän nyt tekee? Entä pistäisikö hän oman nautinnonhalunsa
terveiden elämäntapojen ja ravinnon edelle? Historian kirjoitus on
täynnä mitä kummallisimpia ihmisten pölhöilyjä eri
aikakausilla. Surkeaksi asian tekee se, että ihminen syyllistyy
usein samoihin virheisiin, eikä näyttäisi oppivan historiastaan
juuri mitään.
Kautta
ihmiskunnan historia on aina jossakin maailman kolkassa käyty sotia
ja edelleenkin se on ihmisen tapa hoitaa asioita ja viedä tahtonsa
läpi hankalissa tilanteissa. Ihminen on kehittänyt demokratian,
joka on katsottu melko yleisesti sopivan parhaiten politiikkaan eli
yhteisten asioiden hoitoon. Demokratiassa enemmistön ääni voittaa,
mutta missään ei ole sanottu, että enemmistö osaisi tehdä
viisaita ja oikeita päätöksiä. Aina suuressa joukossa ihmisiä on
mukana heitä, jotka päättävät kokeilla onneaan epärehellisin
keinoin. Moraali näyttäytyy eri ihmisille näköjään kovin
monella tavalla.
Kovin
arvaamattomiksi muuntautuvat tapahtuvat ihmisen päästessä niihin
vaikuttamaan; tästä syystä esim. onnettomuuksia tulee aina
sattumaan eri aloilla ja paikoissa.
Hauskaa
kesäluettavaa ja osuvaa arviota ihmisten hölmöilyistä oli
yhteiskuntatieteiden tohtori ja ajatuspaja e2:n johtajan, Karina
Jutilan vierasartikkeli Satakunnan Kansassa torstaina 23.6.2016.
Samainen artikkeli oli myös Aamulehdessä tiistaina 28.6.2016, sillä
Lännen Media kierrättää artikkeleitaan kustannustehokkaasti eri
medioissa. Nyt voimmekin hetkeksi rauhoittua Jutilan artikkelin
äärellä, jota tähän seuraavaksi lainaan:
”Ole
ajan hermolla: hölmöile!
Suomalaispariskunnat
osallistuvat houkutussaarella kuvattuun tv-ohjelmaan, jossa humalassa
ja selvin päin avataan sielua ja vaatteita. Kotisohvilta seurataan
tosiviihdettä viikosta toiseen ja aiheeseen voi syventyä lisää
verkkolehdissä ja sosiaalisessa mediassa.
Jos
houkutusohjelma on tauolla, voimme katsoa ulkomaista
selviytymisseikkailua, jossa kisataan voitosta kovaa kuntoa
vaativissa tehtävissä. Formaattiin kuuluu, että osallistujat ovat
alasti.
Kun
missikisat ovat lakanneet kiinnostamasta, tilalle on otettu
tosi-tv-uurastuksen seuraaminen. Henkinen ja ruumiillinen riisuminen
on arkipäiväistynyt, ja harva kysyy, onko hommassa mitään järkeä
sen enempää katsojan kuin ohjelmassa esiintyvän kannalta.
Viihteen
lisäksi muoti on hölmöilyn kuningaslajeja. Ihmisille keksitään
uusia tarpeita, lisätään turhaan kulutusta ja ylläpidetään
ihmisarvoa rikkovaa halpatuotantoa.
Juuri
nyt muodissa ovat liian pienet miesten puvut, joiden pukemiseen
tarvitaan kai kenkälusikkaa.
Muutaman
kuukauden kuluttua ne ovat taatusti ”out” ja vaatehuoneissa
riittää taas kallista kierrätettävää. Toivottavasti kangas
kelpaa matonkuteeksi tai edes energiajätteeksi.
Vaatemuotia
suurempaa typeryyttä on kenkäbisneksessä. Moni nainen kärsii joka
askeleella ja pilaa jalkansa korkokengillä, jotka eivät sovi
elolliselle. Kipuitku on kauneuden hinta myös silloin, kun ulkonäköä
rakennetaan kirurgin kanssa.
Ajattelemattomuus
ei rajoitu vain viihteeseen ja kulutukseen. Trendikästä on ottaa
harrastukset tosissaan tai kuolemanvakavasti. Liikuntaharrastus voi
tarkoittaa pakonomaista tarvetta treenata enemmän kuin ihminen
kestää.
Äärimmillään
ruoka muuttuu polttoaineeksi, jota mitataan apteekkivaa’alla.
Avuksi voidaan ottaa lääkkeet ja kielletyt aineet.
Yliyrittämistä
ja ajattelun sumentumista on työelämässäkin. Halu menestyä
polttaa loppuun jo kolmekymppisiä.
Hölmöilyn
historia lienee yhtä pitkä kuin ihmiskunnan historia –
esimerkkejä on kaikilta aloilta.
Olemme
rakentaneet taloja, joissa home kasvaa ja ihminen sairastuu.
Olemme
keksineet byrokratiaa, joka työllistää tuhansia ja jota kukaan ei
tarvitse.
Koululaisille
on opetettu numero seitsemän ilman poikkiviivaa, jotta ääniä
voidaan hylätä vaaleissa ja väärinymmärryksiä riittää kynää
käyttävillä aloilla.
Taitavat
konsultit pystyivät myymään Postin nimen muuttamisen Itellaksi ja
takaisin Postiksi, vaikka maalaisjärki sanoi, ettei kansainvälisesti
toimivaa vuosisataista nimeä kannata vaihtaa.
Järjetön
kauppa onnistuu, kun ostaja on tyhmä ja myyjä moraaliton.
Tietopalveluista
löytyy monta esimerkkiä hankintaosaamattomuudesta ja heikosta
yritysvastuusta. Viimeksi uutisoitiin Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen verkkopalvelun maksaneen 1,4 miljoonaa, eikä valmista
saatu silläkään.
Julkisella
sektorilla on pulaa palkkarahoista, mutta näihin hölmöilyihin
riittää maksajia.
Harmittavin
on hanke, jolla ihminen pilaa ympäristöä laajasti ja
peruuttamattomasti. Talvivaara-sana kuvaa koko ilmiötä.
Hölmöily
on osa politiikkaa. Ydinasemahti USA:ssa presidentiksi voi tulla
Donald Trump, joka puhuu mitä sattuu. Amerikkalaisista osa uskoo
häneen ja osa vain leikkii vaaleilla. Kumpikin on huolestuttavaa.
Suomessa
hallituspuolueet päättivät helpottaa kansalaisten alkoholinsaantia
siitä huolimatta, että puoli miljoonaa suomalaista kärsii
viinariippuvuudesta. Ratkaisun kansantaloudellinen hinta voidaan
laskea, inhimillinen hinta jää kotien seinien sisään.
Julkinen
keskustelu paljastaa kansallisen hölmöilyn tason. Nyt olennaista on
erottuminen ja jyrkät mielipiteet.
Puhe
ei tunnu miltään, jos sitä ei vauhditeta kirosanoilla. Kolumni
nousee luetuimpien joukkoon, kun otsikossa on sana seksi tai viittaus
parisuhteen pimeimpiin puoliin.
Tasa-arvoa
ajetaan twiiteillä, joissa on #naisensukuelin ja mielellään isoin
kirjaimin. Ennen näitä tehokeinoja pidettiin mauttomuuksina, nyt
rohkeuden osoituksena.
Moni
seuraa hullutuksia sivusta ja elää kuten ennenkin. Elämää
rytmittävät työ, kotiaskareet ja iltauutiset.
Osa
meistä on mukana vauhdissa ilman kykyä pysähtyä. Kiihkeä
elämänmeno voi lopulta kaataa kovakuntoisenkin ja apua tarvitaan.
Ei
ihme, että kysyntää on terapeuteille, tämän ajan kädestä
kiinni pitäjille.
Osa
ei pysähdy lainkaan, vaan ryntää seuraaviin elämyksiin. Heitä
kutsutaan edelläkävijöiksi.”