Koronaviruksen ensimmäinen uhri Italiassa oli 77-vuotias Adriano Trevisan, joka kuoli sairaalassa hoidettaessa keuhkokuumetta. Hän teki kuuluisaksi Vo’Euganeon-nimisen paikkakunnan Italiassa, josta nyt tiedetään jo Covid-19-viruksen avulla mielenkiintoisia uutisia. Tämä pieni, noin 3300 asukkaan kylä sijaitsee liki 50 kilometriä Venetsian länsipuolella. Tämä kylä suljettiin täysi, kun virus pääsi leviämään Italiassa helmikuun puolivälissä. Samaan aikaan viranomaiset testasivat viruksen varalta joukkotesteillä kyläläiset. Valtaosa virustartunnan saaneista olivat kuitenkin täysin oireettomia, mutta tutkimusten mukaan täysin kykeneviä levittämään virusta eteenpäin. Näistä uutisoi ensimmäisenä British Medical Journal-lehti maailmalle muutama päivä sitten.

Emeritusprofessori Sergio Romangnani.

Italiassa tehtyä joukkotutkimusta johti Firenzen yliopiston kliinisen immunologian ja sisätautien emeritusprofessori Sergio Romangnani. Hän on kirjoittanut yli 400 laajaa julkaisua omalta alaltaan. Professori kirjoitti Toscanan alueen viranomaisille kirjeen, jossa hän kertoi, että peräti 50-75 prosenttia vahvistetuista tartunnan saaneista oli oireettomia, mutta valitettavasti samalla kertaa myös huomattavia tartunnan mahdollisia levittäjiä.

Testin tuloksena kaikki positiivisen tuloksen testissä saaneet määrättiin karanteeniin, mutta jo kymmenen vuorokauden kuluttua karanteenin alkamisesta heitä testattiin uudestaa. Tällä kertaa tartunnan kantajien määrä oli tippunut 88:sta vain 7:ään viruksen kantajaan.

”Tartunnan saaneiden ja etenkin oireettomien sellaisten osuus väestöstä on erittäin suuri. Valtaosa tartunnan saaneista on iältään nuoria. Oireettomien taudinkantajien eristäminen on ensiarvoisen tärkeää viruksen leviämisen estämiseksi ja epidemian vakavuuden lievittämiseksi”, professori Sergio Romagnani kirjoitti viranomaisille. Professori katsoi tutkimuksen valossa, että laajat testaukset varsinkin kaikille terveyshuollon työntekijöille olisivat ehdottoman tärkeitä, koska he näin saattavat olla tietämättään itse levittämässä potilaisiin ja omiin työtovereihin tartuntaa.

”Näiden tulosten valossa viranomaisten päätös olla testaamatta oireettomia lääkäreitä ja hoitajia voi olla vaarallinen. Sairaaloista voi tulla infektion keskeisiä leviämispaikkoja, joissa tartunnan saaneita ei ole eristetty”, hän kommentoi italialaislehti La Repubblicalle.

Epidemiologi Tom Jefferson.

Italialaisen Nordic Cochrane Centren brittiläinen epidemiologi Tom Jefferson uskoo, että Vo’Eugeanon kylän testien havainnoilla todella olisi merkittäviä vaikutuksia testauskäytännöille, mikäli havaintojen voidaan todentaa koskevan COVID-19-tapauksia muualla. Myös Diamond Princess-laivalla testatuilla havaittiin merkittävä määrä täysin oireettomia taudinkantajia. Epidemiologi Tom Jefferson muistuttaa, että Romagnanin raportoimat tutkimustulokset ovat kuitenkin Maailman terveysjärjestö WHO:n raportoimien havaintojen kanssa ristiriitaisia. WHO:n tämänhetkisen ymmärryksen mukaan oireettomat taudinkantajat eivät ole taudin merkittäviä levittäjiä.

Vaikka tästä asiasta vallitsee vielä ristiriitaista tietoa, on Tom Jefferson kuitenkin kääntynyt sen puolelle, että väestölle kannattaisi tehdä laajamittaisia tutkimuksia taudinkantajien paljastamiseksi. Myös Italian korkeimman terveysneuvoston entinen puheenjohtaja, Roberta Siliquini, katsoo maan ongelmien johtuvan juuri siitä, että täysin itsensä terveeksi tuntevat ovat tietämättään levittäneet tautia eteenpäin liikkuessaan. Samoin Nottinghamin yliopiston virologi Jonathan Ball on samoilla linjoilla. Hänen mukaansa oireettomien ja lievien tapausten suuri määrä voi kieliä esimerkiksi siitä, että lapset olisivat pandempian keskeinen ajuri.

Elintarviketeollisuus houkuttelee suuria ihmismassoja hiilihydraattien ja rasvan eri yhdisteiden hyvin koukuttavalla, tunnetulla tavalla. Kiusaus on suuri, kun rasvoja yhdistetään sopivasti hiilihydraatteihin ja suolaan; usein seurauksena on täysin vastustamaton mielihalu, jota ihminen haluaa aina vain lisää. Kaupalliset toimijat ovat kehittäneet tästä houkuttavuudesta jopa oman tieteenalansa ihmisten saamiseksi ansaansa. Huumausaineaddiktio ja ruoka-addiktio sisältävät yllättävän paljon samankaltaisuuksia. Ruokateollisuuden kemistit sekoittelevat aineksia etsien aina vain uusia muotiruokia, jotka paljastuvat monien kemikaalien ja tarkasti suunniteltujen ja kokeiltujen aineiden yhdistelmiä. Näissä on tyypillisesti paljon rasvoja, sokeria, makeutusaineita sekä lisäaineita, jotka tutkitusti maistuvat suurille ihmismassoille ja saavat heidät yhä uudestaan hamuilemaan näiden ainesten perään.

Kun rasvan osuus hiilihydraattipolttoisessa ruokavaliossa on hyvin pientä, ei rasvojen lähteellä ole niin suurta merkitystä, kuin ketogeenisessa ruokavaliossa. Jos haluat siirtyä rasvapolttoiselle ruokavaliolle, on hyvin tärkeää, että rasva saadaan lähinnä tyydyttyneistä ja kertatyydyttymättömistä rasvoista eli siis eläinkunnan rasvoista, oliiviöljystä, kookosöljystä tai avokadosta. Monet hyvin rasvaiset maitotuotteet, kuten voi ja kerma, voivat avittaa painonhallintaa ja olla jopa sydänystävällisiä. Ihmisiin on aivan suotta kylvetty pelko rasvaisiin tuotteisiin viime vuosikymmenten aikana. Nämä virallisten ravintosuositusten ohjeet eivät kyllä perustu mihinkään yksiselitteiseen tieteelliseen näyttöön; suositusten antajilla on vahva kytkentä kotimaiseen elintarviketeollisuuteen.Tiedemaailma ei ole pystynyt esittämään ainuttakaan päivänvalon kestävää tieteellistä tutkimusta siitä, että tyydyttynyt rasva olisi epäterveellistä ihmiselle.

Suomessa meille mielellään tyrkytetään kotimaisen elintarviketuotannon tukemiseksi mm. rypsiöljyä ns. terveellisenä öljynä. Totuus on kuitenkin, että rypsiöljy härskiintyy helposti, koska se sisältää monityydyttymättömiä rasvahappoja; samasta syystä tämä öljy aiheuttaa myös matala-asteista tulehdusta. Näitä rasvahappoja me saamme aivan liikaa joten rypsiöljyä ei tulisi käyttää laisinkaan. Kuumennettaessa nämä rasvahapot muodostavat haitallisia yhdisteitä, kuten esim. aldehydejä.

Toinen syy, miksi teollisuus perustelee rypsiöljyn käyttöä, on sen sisältämä Omega-3-rasvahappo. Rypsiöljyn sisältämä Omega-3 on alfalinoleenihappoa eli Omega-3:n esiastetta, joka löytyy kasveista. Valitettavasti on vain niin, että ihminen ei voi tätä käyttää hyväkseen, ennen kuin alfalinoleenihappo on muutettu ihmiselle sopivaksi, joko dokosaheksaeenihapoksi (DHA) tai eikosapentaeenihapoksi (EPA). Kehomme ei pysty juuri muuttamaan paljoakaan alfalinoleenihaposta DHA:ksi tai EPA:ksi, joten yhtälö ei toimi. Usein vielä näiden öljyjen valmistus tehdään kuumentamalla ja monia kemiallisia prosesseja käyttäen. Koskaan ei tulisi käyttää mitään rasvoja, joita on valmistettu kuumentamalla. Kuumennettaessa nämä rasvat muuttuvat helposti transrasvoiksi, jotka ovat myrkyllisiä ihmiselle. On olemassa luonnollisia transrasvahappoja, kuten konjugoitu lipolihappo (CLA), jotka ovat terveellisiä rasvahappoja. Sitä vastoin teolliset eli keinotekoiset transrasvat taas ovat hyvin haitallisia. Ruokavaliomme tänään sisältää aivan liikaa näitä haitallisia transrasvoja, joita sata vuotta sitten ravintomme ei sisältänyt vielä lainkaan. Nämä lisäävät selvästi riskiä sairastua mm. diabetekseen, syöpään sekä sydän- ja verisuonitauteihin.

Kylmäpuristettu rypsiöljy ei ole niin huonoa kuin kuumentamalla valmistettu rypsiöljy, mutta siltikin rypsiöljy sisältää aivan liikaa Omega-6-rasvahappoja. Omega-6-rasvahapot käynnistävät kehossa tulehdusprosesseja, kun taas Omega-3-rasvahapot suojelevat tulehduksilta. Alunperin rasvahappojen Omega-3:n suhde Omega-6:een oli 1:1. Nykyisin saamme ravinnostamme helposti noin 16-17 kertaisen annoksen Omega-6-rasvahappoja suhteessa Omega-3-rasvahappoihin, ja Yhdysvalloissa tämä suhde on vielä huonompi. Nykyään kuitenkin onneksi jo tiedetään, että tämä kehitys on epätervettä ja tulisi vähentää runsaalla kädellä Omega-6-rasvahappojen osuutta rasvahapoissa. Härskiintyvät Omega-6-rasvahapot jouduttavat vanhenemista ja lisäävät syövän riskiä. Kasviöljyjen ja varsinkin margariinin teollinen valmistus tekee nämä tuotteet hyvin vaarallisiksi. Nämä öljyt valmistusprosessissa hajotetaan korkeissa lämpötiloissa ja paineissa. Valmistuksessa käytetään myös erilaisia haitallisia liuottimia. Voimakkaissa prosesseissa kaikki vitamiinit katoavat, mutta myös öljy menee pilalle. Margariinien valmistuksessa tapahtuu niin huonoja asioita kasviöljyille, että on syytä välttää ravinnossa nämä teollisesti valmistetut, keinotekoiset tuotteet.

Omega-6-rasvahappoja on erityisen paljon esim. näissä elintarvikkeissa: keksit, leipä, viinerit, munkit, makeiset, perunalastut ja valmiskastikkeet. Kasvisöljyjä, joita elintarikkeissa paljon käytetään, ovat maissi-, rypsi-, soija-, auringonkukkaöljyt. Aivan erityisesti elintarviketeollisuus käyttää varsinkin halpaa soijaöljyä.

Rypsiöljylle on siis olemassa monia paljon parempia vaihtoehtoja. Esim. MCT-öljy, kookosöljy ja oliiviöljy. Keskipitkät rasvahapot, MCT (mediumchain triglycerides), eivät kulkeudu verenkiertoon, vaan siirtyvät porttilaskimon kautta suoraan maksaan, jossa ne palavat energiaksi.

Elimistömme toimii monin eri tavoin ennennäkemättömällä nerokkuudella. Vaikka kehomme pystyy rakentamaan glukoosista (hiilihydraatin pienimmästä aineosasta) tiettyjä rasvahappoja ja biokemiallisia välituotteita, emme pysty elimistössämme kuitenkaan valmistamaan kaikkia kaksoissidoksia sisältäviä tyydyttymättömiä rasvahappoja. Siksi meidän täytyy koko ajan saada niitä ravinnostamme. Nämä meille tärkeät ja välttämättömät rasvahapot ovat linolihappo ja alfalinoleenihappo ja parhaimmillaan nämä rasvahappojen hyödyt saamme nauttimalla ne kuumentamattomina.

George ja Mildred Burr havaitsivat jo vuonna 1929 linolihapon tarpeellisuuden nisäkkäillä tekemissään eläinkokeissa. Koe-eläimet saadessaan täysin rasvatonta ravintoa kehittivät puutosoireita kasvussa, ihossa, munuaisten toiminnassa ja lisääntymiskyvyssä. Tarkentavissa tutkimuksissa edelleen 1930-luvulla ihmisillä tehdyissä kokeissa todettiin täysin samankaltaisia tuloksia. Vasta vuonna 1982 pystyttiin alfalinoliinihapon (ALA) tärkeys osoittamaan, kun sen avulla parannettiin lapsen neuropatia.

Luustommekin on elävää kudosta; luustomme uusiutuu noin kerran seitsemässä vuodessa. Luustoa hajoittavat ja rakentavat solut säätelevät luuston uusiutumista. Osteoblastit eli rakentavat solut tuottavat osteokalsiinia, joka saa kalsiumin sitoutumaan ns. matrikseen luuta rakentaen. Tutkimusten mukaan kalsiumin optimaalisen imeytymisen kannalta nauttimastamme rasvasta tulisi olla tyydyttynyttä ainakin puolet rasvojen kokonaismäärästä. D-vitamiini on erittäin tärkeä luustomme hyvinvoinnin kannalta. D-vitamiinin lisääminen meillä Suomessa on todella kannattavaa ja suositukset D-vitamiinin saannin suhteen ovat viime vuosina hieman parantuneet, vaikka ovat edelleenkin aivan liian matalalla tasolla.

Toinen luuston kannalta merkittävä rasvaliukoinen vitamiini on K2-vitamiini. Luuston uusiutumisen kannalta välttämätön osteokalsiini tarvitsee toimiakseen K2-vitamiinia. Pitkäaikainen K2-vitamiinin puute aiheuttaa luuston kalsiumkatoa ja haurastuttaa näin luustoa. K2-vitamiini (menakinoni) on anabolinen aine, joka stimuloi luun muodostusta estämällä luuta syntetisoivien osteoblastisolujen apoptoosia estämällä luuta hajottavia osteoklastisoluja. Ihmisen keho ei riitä valmistamaan tarvitsemaamme määrää K2-vitamiinia, joten sitä täytyy saada ruoasta sekä ravintolisänä. K2-vitamiini on ehkäisemässä sepelvaltimoiden kalkkeutumista ja kovettumista, sillä se ohjaa ravinnosta saadun kalkin luustoon, eli siis pois valtimoista. Valtimoiden kalkkeutuminen on merkittävä 30–49-vuotiaiden sydänkuolleisuuden syytekijä, osoittaa uusi yli 22 000 henkilön pitkäaikainen seurantatutkimus. K2-vitamini parantaa tyypin 2 diabeetikkojen insuliiniresistenssiä vaikuttamalla osteokalsiiniin ja vaimentamalla kroonista matala-asteista tulehdusta. K2-vitamiini kykenee palauttamaan mitokondrioiden häiriintyneitä toimintoja, mikä selittää sitä, että K2-vitamiini palauttaa heikentynyttä fyysistä lihaskuntoa sekä sydämen suorituskykyä. K2-vitamiini – aivan samoin kuten myös ubikinoni – on siis erinomainen ravintolisä sydämen vajaatoiminnasta kärsiville ihmisille. Erinomaisia K2-vitamiinin lähteitä ovat esim. rasvaiset juustot, kalkkuna ja broileri. K1:tä on vihreissä kasviksissa ja K2:ta fermentoiduissa maitotaloustuoteissa, kuten rasvaisissa juustoissa ja rahkassa sekä nattossa. K2-vitamiinin puoliintumisaika on 72 tuntia, joten sitä ei ole tarpeen nauttia joka päivä. Nykyään suositellaan K2-vitamiiniannokseksi 180-360 µg.

Paolo Fazioli syntyi Roomassa huonekaluja valmistavaan perheeseen vuonna 1944. Fazioli valmistui vuonna 1969 Sapienzan yliopistosta aiheenaan konetekniikan tutkinto ja pari vuotta myöhemmin hän sai todistuksen Pesaron G. Rossinin konservatoriosta, jossa hän opiskeli Sergio Cafaron johdolla. St, Cecilian akatemiassa hän suoritti maisteri tutkinnon musiikin sävellyksessä; täällä hän opiskeli säveltäjä Boris Porenan johdolla.

Paolo Faziolin opiskellessa musiikkia oli perheyrityksen johto siirtynyt hänen vanhempien veljiensä käsiin. Tämä huonekalutehdas valmisti toimistokalusteita eksoottisista puista, kuten teak, mahonki ja ruusupuu. Vuonna 1978 Paolo Fazioli perusti 40 km pohjoiseen Venetsiasta Faziolin pianotehtaan Sacileen. Ensimmäisen pianonsa prototyypin hän suunnitteli vuonna 1979. Faziolia avusti tuolloin pieni ryhmä, johon kuuluivat musiikin akustiikan asiantuntija professori Pietro Righini, puutekniikan professori Guglielmo Giordanosta sekä Virgilo Fazioli ja Lino Tiveron. Kesäkuussa 1980 valmistui ensimmäinen prototyyppi F183-mallista ja saman vuoden lopulla seurasivat protyypit malleista F156 ja F278. Vielä samana vuonna sai alkunsa mallin F228 prototyypin valmistelu. Helmikuussa 1982 kaikki nämä neljä pianomallia olivat jo esillä Frankfurtin Musiikkimessuilla. Pianotehtaan tiloja laajennettiin 600 neliömetriä kaikkiaan 6 500 neliömetriin ja pinoja valmistui käsityönä tehtaalta kaksi pianoa kuukaudessa.

Faziolin lippulaiva on F308-malli, joka on maailman pisin konserttiflyygeli.

Vuonna 1983 tehdas aloitti yhteistyön Zeltronin (Zanussi Research Institute) kanssa. Vuosien 1984 ja 1985 aikana monet kuuluisat pianistit ilmoittivat alkavansa soittaa Faziolin soittimilla; esim. Aldo Ciccolini, Alfred Brendel, Martha Argerich, Vladimir Ashkenazy, Lazar Berman, Nikita Magaloff, Michel Beroff, Annie Fisher, Louis Lortie ja useat muut. Tehtaalle tuli tilauksia F278 mallista konserttisaleihin Euroopasta ja Yhdysvalloista. Rikas sävyistä ja voimakasäänistä F308-mallia (10 jalkaa, 2 tuumaa) suunniteltiin jo nyt suuriin konserttisaleihin ja tämä malli yhä edelleen maailman pianomarkkinoiden pisin flyygelimalli. Tässä F308-mallissa on erikoisuutena neljä pedaalia vakiona. Fazioli aloitti nyt myös uuden mallin kehittelyn; keskikokoinen flyygeli F212 sai alkunsa.

Fazioli investoi vuonna 1998 ostaen tontin tehtaansa vierestä ja pian tähän rakentui uusi tehdas, joka pystyisi valmistamaan noin 150 flyygeliä vuodessa. Tähän uuteen tehtaaseen sisältyi konserttisali sekä akustisen tutkimuksen laboratorio, jossa uusia soittimia päästiin testaamaan. Sali ja uudet toimistotilat tehtaan yhteyteen valmistuivat vuonna 2004. Konserttisali on mainio paikka paitsi soitinten testaamiseen, myös konsertteihin ja äänityksiin. Konserttisalin vihki käyttöön F278-flyygelillä Aldo Ciccolini.

Vuonna 1987 Teatro Comunalessa Monfalconessa otettiin ensimmäinen F308-prototyyppi käyttöön. Ranskalainen pianisti François-Joël Thiollier soitti tuolloin Tšaikovskin molemmat pianokonsertot uudella flyygelillä. Vielä samana vuonna juutalainen Lazar Naumovitš Berman (s. 26.2.1930 Pietari ja k. 6.2.2005 Firenze) soitti New Yorkin Carnegie Hallissa Lisztin toisen pianokonserton F308-mallilla. Yhdysvaltalainen pianisti ja kapellimestari, Murray David Perahia (s. 19.4.1947) pyysi saada soittaa – ja myös sai – F308-mallilla Venetsian Teatro Goldonissa.

Vuoden 1987 loppupuolella itävaltalainen pianisti Alfred Brendel (s. 5.1.1931) päätti ottaa italialaisen Faziolin flyygelin kiertueelleen mukaan. Vuonna 1988 esiteltiin Frankfurtin Musiikkimessuilla jo kuusi pianomallia Faziolin tuotannosta; F156, F183, F212, F228, F278 ja F308. Faziolin mallit esiteltiin myös ensikerran NAMM-näyttelyssä Kalifornian Anaheimissa vuonna 1994. Malli F308 esiteltiin NAMM:ssa vasta vuonna 1995. Vuonna 1994 Faziolin konserttiflyygeli pääsi Sydneyn kaupungintaloon ja pianomerkki esiteltiin näyttävästi Kiinan Shanghaissa. Faziolin soittimilla soitettiin myös Gina Bachauer-kilpailussa Salt Lake Cityssä.

Indonesialainen pianisti Anando Sukarlan teki ensimmäisen cd-levytyksen, The Pentatonic Connection, Faziolin soittimella Hollannissa vuonna 1993. Kesäkuussa 1995 Faziolin F308-malli esiteltiin Kiinassa ja Pekingin konservatorio osti heti yhden soittimen käyttöönsä. Wienin Musikvereinissa Faziolin soittimet otettiin käyttöön vuonna 1996, kun Ingeborg Baldaszti, Markus Schirmer, Jasminka Stancul ja Elisabeth Leonskaya soittivat valitsemillaan soittimilla. Brunein sulttaanille rakennettiin hänen toiveidensa mukainen – eksoottista puulajia, jalokiviä ja helmiäisiä – koristeellinen flyygeli.

Pianisti Angela Hewitt tunnetaan varsinkin Bach-tulkinnoistaan, joita hän mieltyi soittamaan Faziolin rakentamalla soittimella.

Faziolin soittimia käytettiin ensimmäisen kerran Umbria Jazzeilla – Perugia ja Orivieto vuodesta 1973 lähtien – vuonna 1997. Ainakin seuraavat jazzpianistit ovat ottaneet Faziolin soittimet soitinvalikoimaansa: Herbie Hancock, Bred Mehldau, Uri Caine, Michel Camilo, Martial Solal, Chucho Valdez, Kenny Barron, Enrico Pieranunzi, Stefano Bollani ja Danilo Rea. Kanadalainen pianovirtuoosi Angela Hewitt (s. 26.6.1958) kuuluu myös Faziolin käyttäjiin. Hän pyysi ensi kerran soitinta konserttikiertueelleen vuonna 2003. Tammikuun lopulla vuonna 2020 hänen F278 Faziolin malli putosi siirtäjiltä Berliinin studiossa, jossa Hewitt oli nauhoittamassa Beethovenin pianomuunnelmia. Vähintää 150 000 (194 000 dollarin) punnan arvoinen flyygeli – varustettuna neljällä pedaalilla - vaurioitui korjauskelvottomaksi, sillä 590 kg:n soittimen valurautarunko murtui ja soittimen kansi halkesi.

The Economist-lehden mukaan jotkut taiteilijat arvottavat Faziolin flyygelit jopa maailman parhaiksi pianoiksi tällä hetkellä. Kesäkuussa 2010 Herbie Hancock ylisti Keyboard-lehden Michael Gallantin haastattelussa Faziolin soitinten ominaisuuksia. Faziolin rakentamia soittimia on käytetty monissa kuuluisissa pianokilpailuissa, kuten Chopin pianokilpailussa Varsovassa (2010, 2015), Tšaikovski-kilpailussa Moskovassa (2011, 2015), ja Rubinstein-kilpailussa Tel Avivissa, jossa viisi kilpailijaa kuudesta soitti Faziolin rakentamalla soittimella. Juilliard School New Yorkissa – juuret johtavat vuoteen 1905 – hankki soitinvalikoimiinsa Faziolin flyygelin myös vuonna 2015.

Professori Antonius Gerhardus Michael (Ton) Koopman (s. 2.10.1944 Zwolle, Alankomaat) on urkuri ja cembalon soittaja sekä kapellimestari. Hän opiskeli musiikkitieteitä, urkujensoittoa ja cembalonsoittoa Amsterdamissa; molempien instrumenttiensa soitossa hän saavutti Prix d’Excellencen. Koopman on erikoistunut historiallisten soitinten maailmaan varsinkin hänen lähestymiskulmansa on ollut filologinen esitystapa erityisesti barokkimusiikkiin, ja varsinkin Johann Sebastian Bachin musiikkiin. Nykyään hänet hänet on jo pitkään tunnettu johtavana hahmona autenttista esitystapaa vaalivassa tyylisuuntaliikkeessä.

Ton Koopman urkuja soittamassa.

Helsingin tuomiokirkko valmistui vuonna 1852.

Helsingin tuomiokirkon urkufasadi.

Cembalistina ja urkurina Ton Koopman on kirtänyt konsertoimassa maailman tunnetuimmissa konserttitaloissa. Suomessakin hän on käynyt useamman kerran, mutta perjantain 6.3.2020 Helsingin Urkufestivaalin avauskonsertti Helsingin tuomiokirkossa oli Ton Koopmanin kolmas soolokonsertti Suomessa; edellisen kerran hän on pitänyt soolokonsertin Suomessa vuonna 1991 ja sitä edellisen kerran joskun 1980-luvulla. Koopman on kolunnut lähes kaikki Euroopan historialliset soittimet soittamassa. Jo 25-vuotiaana Koopman perusti ensimmäisen barokkiorkesterinsa ja vuonna 1979 hän perusti Amsterdamin barokkiorkesterin ja -kuoron. Tämä kuoro ja orkesteri ovat nousseet maailmanlaajuiseen suosioon yhtenä parhaimmista periodisoittimia käyttävistä kokoonpanoista. Varhaisbarokista myöhäisklassismiin venyvällä ohjelmistolla he ovat esiintyneet Amsterdamin Concertgebouw’ssa, Pariisin Théâtre des Champs-Elyséessä ja Salle Pleyelissä, Lontoon Barbicanissa ja Royal Albert Hallissa, Wienin Musikvereinissa ja Konserttitalossa, Berliinin Filharmoniassa, New Yorkin Lincoln Centerissä ja Carnegie Hallissa, Tokion Suntory Hallissa, kuin myös mm. Brysselissä, Milanossa, Madridissa, Roomassa, Salzburgissa, Kööpenhaminassa, Lissabonissa, Münchenissä ja Ateenassa.

Ton Koopman toiminut Alankomaiden radion kamariorkesterin pääkapellimestarina ja johtanut vierailevana kapellimestarina mm. Wienin sinfoniaorkesteria, joka on perustettu Wienissä vuonna 1900. Vuosina 1994-2004 Ton Koopmanin kunnianhimoisena tehtävänä oli esittää ja levyttää kaikki Johann Sebastian Bachin kantaatit, joita Bach aikoinaa sävelsi tiettävästi noin 350. Näistä on meille säilynyt vähän yli 200 kantaattia. Koopman rekonstruoi niiden kantaattien puuttuvat osat, jotka ovat osaksi kadonneet. Bachin kantaattien kokonaislevytyksestä Koopman sai Deutsche Schallplattenpreis-, BBC- ja Hector Berlioz-palkinnot. Koopman oli myös ehdolla Grammy ja Gramophone-palkintojen saajaksi.

Tuomiokirkon saarnastuoli.

Tuomiokirkon urkujen soittopöytä.

Johann Sebastian Bachin musiikin lisäksi Ton Koopman on pitkään ollut J. S. Bachin edeltäjän Dieterich Buxtehuden musiikin esitaistelija ja puolestapuhuja. Vuodet 2005-2014 Ton Koopman työsti Busxtehuden sävellystuotannon kokonaislevytyksen kanssa. Tuotanto katta kantaatteja, kamarimusiikkia, urku- ja cenbalosävellyksiä. Kokonaislevytys koostuu 30 cd-levystä. Ton Koopman toimii myös kansainvälisen Dieterich Buxtehude-seuran puheenjohtajana. Ton Koopmanille on myönnetty kesäkuussa 2006 Leipzigin kaupungin Bach-palkinto, Lyypekin kaupungin Buxtehude-palkinto ja Lontoon kuninkaallisen musiikkiakatemian Bach-palkinto.

Helsingin Urkufestivaalin taiteellinen johtaja Pétur Sakari.

Ton Koopman sai kunniatohtorin arvon Utrechtin yliopistosta vuonna 2000 ja hän on Lyypekin musiikkikorkeakoulun kunniaprofessori ja Guangzhoun oopperatalon taiteellinen neuvonantaja. Vuonna 2003 Koopmanista tuli Alankomaiden Leijonan ritarikunnan ritari. Leidenin yliopiston – perustanut Vilhelm I Oranialainen vuonna 1575, Alankomaiden vanhin yliopisto – musiikkitieteen professoriksi Koopman nimitettiin vuonna 2004. Hän on työskennellyt myös Haagin kuninkaallisessa konservatoriossa cembalonsoiton professorina ja päässyt Lontoon Royal Academy of Musicin kunniajäseneksi. Professori Koopman on levyttänyt useille eri levy-yhtiöille, kuten Eratolle, Teldecille, Sonylle, Philipsille ja Deutsche Grammophonille. Vuonna 2003 Koopman Challenge Classicin alaisen oman levymerkkinsä Antoine Marchandin. Breitkopf & Härtel on julkaissut Ton Koopmanin toimittaman nuottiedition Händelin urkukonsertoista ja Carus Verlag on julkaissut hänen editionsa Händelin Messias-oratoriosta ja Buxtehuden sävellyksestä Das Jüngste Gericht.

Suomessa professori Koopman on vieraillut vuodesta 1981 lähtien. Koopman on toiminut Itinéraire Baroque-festivaalin taiteellisena johtajana ja vuodesta 2019 lähtien Leipzigin Bach-Archive-tutkimuslaitoksen puheenjohtajana. Organum-seura järjesti 4.-5.3.2020 Kotkan kirkossa Ton Koopmanin mestarikurssin, johon osallistui 20 oppilasta; oppilaista puolet olivat aktiivioppilaita ja puolet passiivioppilaita. Tuomiokirkon konsertissa perjantaina 6.3.2020 klo 19 Koopman soitti seuraavan ohjelman:

DIETERICH BUXTEHUDE (1637–1707):
Preludi & Fuga in D, BUXWV 139
WIE SCHÖN LEUCHTET DER MORGENSTERN, BUXWV 223
Passacaglia in D, BUXWV 161
EIN FESTE BURG IST UNSER GOTT, BUXWV 184
Fuga in C, BUXWV 174

ANÓNIMO:
Batalha Famosa

PABLO BRUNA (1611–1679):
TIENTO SOBRE LA LETANÍA DE LA VIRGEN

C.Ph.E. BACH (1714-1788):
SONATA in D, WQ 70/5
1. Allegro di molto
2. Adagio e mesto
3. Allegro

JOHANN SEBASTIAN BACH (1685–1750):
Fantasia in G, BWV 572
NUN KOMM, DER HEIDEN HEILAND, BWV 659
WACHET AUF, RUFT UNS DIE STIMME, BWV 645
Fuga in G, BWV 578

Ylimääräisenä numerona vielä Johann Sebastian Bachin urkukoraalin Orgelbüchleinista - ICH RUF ZU DIR, HERR JESU CHRIST f-molli BWV 639.

Helsingin Urkufestivaalin esiintyjinä tällä kertaa olivat Ton Koopmanin lisälsi, Vincent Warnier (Ranska), Gunnar Idestam (Ruotsi), Ilpo Laspas ja Anna-Maria Lehtoaho (Suomi) sekä Kadri Toomoja (Viro). Suomalaista urkumusiikkia on tuettu ja edistetty Organum-seuran vuodesta 1970 lähtien järjestämillä Helsingin urkupäivillä. Nyt ensimmäistä kertaa järjestetty Helsingin Urkufestivaali tavoitellaan näkyvyyttä ja kuuluvuutta koko Suomessa.