Säveltäjä Yrjö Hjelt Musiikkitalossa 18.9.2015.
Helsingin kaupunginorkesterin konserttiin Musiikkitaloon kerääntyi
merkittävä joukko musiikinnälkäisiä ihmisiä nautiskelemaan säveltäjien Carl
Nielsen ja Yrjö Hjeltin musiikista perjantaina 18.9.2015 klo 19.
Helios-alkusoitto on saanut nimensä Kreikan mytologian auringon
jumalasta. Carl Nielsen työskenteli viulistina Det Kongelige Kapel-orkesterissa
hankkiakseen perheelleen elantoa. Vuonna 1891 Nielsen oli avioitunut
kuvanveistäjä Annie-Marie Brodersenin kanssa ja perheessä oli kolme lasta.
Ensimmäisellä sinfoniallaan Nielsen nousi kuuluisaksi heti ensiesityksessä
14.3.1894. Vuosi 1902 toi ensiesitykseen Nielseniltä kaksikin teosta: oopperan
Saul ja David ja toisen sinfonian Neljä temperamenttia. Vuonna 1903 Carl
Nielsen solmi kustannussopimuksen Wilhelm Hansenin kanssa ja hänen
taloudellinen tilanne muuttui edullisemmaksi. Samoihin aikoihin Nielsenin
kuvanveistäjävaimolle myönnettiin apuraha. Taiteilijapariskunta matkusti pian Kreikkaan,
jossa Annie-Marie tutki antiikin veistoksia ja Carl syventyi musiikin
säveltämiseen merelle näköalan avaavassa työhuoneessaan.
Säveltäjä Carl Nielsen.
Lopulta Helios-alkusoitto op. 17 tuli valmiiksi huhtikuussa 1903 ja sen
kantaesityksen johti Johan Svendsen saman vuoden lokakuussa Kööpenhaminassa.
Nykyään tämä alkusoitto on Carl Nielsenin yksi suosituimmista
orkesterikappaleista. Orkesteripartituuriin säveltäjä kirjalsi teoksen sisältöä
valaisevan tekstin: ”Hiljaisuus ja pimeys – aurinko nousee, laulaa ylistystään
– tekee kultaisen vaelluksensa – ja vaipuu hiljaa mereen.”
Nielsenin neljäs sinfonia kantaesitettiin helmikuussa 1916
Kööpenhaminassa säveltäjän toimiessa kapellimestarina ja teos oli jo tuolloin
saanut lisänimen, Sammumaton. Keväällä 1914 säveltäjä Nielsen kirjoitti omalle
vaimolleen näin: ”Minulla on idea uuteen sävellykseen jolla ei ole ohjelmaa
mutta joka pyrkisi ilmaisemaan sitä, mitä me ymmärrämme elämänvoimalla tai
ilmaisulla elämä, t.s. kaikki se mikä liikkuu, haluaa elää.” Säveltäjällä kesti teoksen synnyttämisen
kanssa aikaa pari vuotta ja sen aikana ehti syttyä ensimmäinen maailmansota,
oma avioliittokriisi ja kiireet kapellimestarina myös vaikeuttivat työtä.
Säveltäjä Carl Nielsen perheineen.
Neljäs sinfonia koostuu neljästä tauotta soitettavasta osasta.
Ensimmäisessä osassa, Allegro, vaihtelevat vuoron toiveikkaat ja väkivaltaiset
tunteet. Toinen osa, Poco allegretto on välisoitto, jota seuraa kiihkeä Poco
adagio quasi andante. Viimeinen osa, Allegro lähtee energisesti liikkeelle,
mutta vajoaa toistuvasti ristiriitoihin. Tässä osassa on myös kuuluisa
patarumpujen kaksintaistelu. Säveltäjä kuvasi teoksensa musiikin
sammumattomaksi ja lannistumattomaksi elämänhalun ilmaukseksi, jossa järjestys
ja kaaos kamppailevat keskenään. Säveltäjä laittoi eri sävellajit kuvaamaan eri
rooleja; d-molli vastaa repivää ja E-duuri rakentavaa musiikillista voimaa.
Yrjö Hjelt muistetaan loistavana sovittajana ja monien hienojen
orkesterisovitusten laatijana. Helsingin kaupunginorkesterin käsiohjelmassa
Yrjö Hjelt kuvailee tuoreen teoksensa - Konsertto fagotille ja kamariorkesterille - syntyä seuraavasti: ”1980-luvun alussa perustimme
ystävieni kanssa trion, johon kuuluivat huilu, fagotti ja oma instrumenttini
kitara. Noin kymmenen vuoden ajan Trio Elite toimi minulle arvokkaana sävellys-
ja sovituslaboratoriona, ja etenkin fagottiin syntyi erityinen suhde, mikä on
näkynyt ja kuulunut myöhemmissä töissäni.
Tavatessamme ensimmäisen kerran syksyllä kaksi vuotta sitten
Mikko-Pekka Svala ehdotti yhteistyötä. Ajatukselle lämpeni myös Helsingin
kaupunginorkesteri, joka antoi siunauksensa fagottikonsertolle. Partituurin
kirjoittaminen alkoi keväällä 2015. Sitä edelsi pohjustava työ materiaalin ja
muodon kanssa, etenkin syventyminen symmetrisiin all-interval-riveihin tuli
vaikuttamaan teokseen ratkaisevasti.
Idea teoksen muodosta oli alun perin abstrakti, mutta jossakin
vaiheessa huomasin muihin asioihin liittyvien pohdiskelujen ja kokemusten
ohjaavan muotoa ja dramaturgiaa siinä määrin, että puhuminen ohjelmallisuudesta
on perusteltua, kuten osien nimistäkin voi aavistaa. Ohjelmallisuus heijastelee
myös itse työskentelyprosessin vaiheita, sen haasteita, sen tuottamaa iloa ja
vapautumisen tunnetta.
Osat seuraavat toisiaan välittömästi. Toisen osan alku on selvästi
kuultavissa, mutta ylimenot osien 2.-3. sekä 3.-4. välillä voivat olla vaikeammin
havaittavia samanlaisen materiaalin levittäytyessä kummallekin puolelle.
Ensimmäinen osa, Solitude, tarkastelee erilaisia yksinäisyyden tuntoja
ja ilmenemismuotoja; ei niinkään yksin olemisen auvoisuutta kuin yhteyden
puutetta, uhmaa ja alistumista. Toista osaa, Confusion, hallitsee hämmennys,
väkinäisetkin yritykset kontaktiin vaihtelevalla menestyksellä, ja kuten
aiemminkin, uhma ja alistuminen. Mutta myös yhteys ja yhteisyys löytyvät.
Kolmas osa, Emergence, ottaa etäisyyttä, perspektiivi muuttuu, asiat
tulevat ymmärrettäviksi ja saavat uuden merkityksen, saavutetaan rauha ja
tasapaino. Neljännessä osassa, Revival & Purification, elpyminen palauttaa
ilon ja tuo puhdistuksen.”
Fagotisti Mikko-Pekka Svala.
Konsertin fagottisolistina soitti Helsingin kaupunginorkesterin
vuorotteleva äänenjohtaja Mikko-Pekka Svala, joka aloitti pianonsoittajana
musiikkiopintonsa. Svala opiskeli alkuun
Länsi-Pohjan musiikkiopistossa Jari Laakson ohjauksessa ja siirtyi
peruskoulun jälkeen Turkuun Jarmo Korhosen oppilaaksi. Svala on tehnyt työtä
mm. Malmön oopperaorkesterissa, Berliinin radion sinfoniaorkesterissa, Tampere
Filharmoniassa ja Avantissa. Solistina Svala on esiintynyt Helsingin
kaupunginorkesterissa, Turun filharmonisessa orkesterissa, Radion
sinfoniaorkesterissa, Kemin kaupunginorkesterissa ja Malmön
musiikkikorkeakoulun orkesterissa. Vuonna 2003 hän sai toisen palkinnon ja
erikoispalkinnon Crusell-fagottikilpailussa parhaasta Eero Hämeenniemen
Alberobello-teoksen esityksestä.
Svala tilasi fagottikonserton säveltäjä Yrjö Hjeltiltä. ”Useissa
moderneissa konsertoissa fagotti joutuu taistelemaan suuren orkesterin massaa
vastaan eikä fagotti pysty käyttämään koko soitinpalettiaan. Hjeltin Tango
fagottiseptetolle nauttii soittajien keskuudessa kulttimaineesta. Hjelt
ymmärtää soitinta hyvin, ja halusin tilata nimenomaan häneltä konserton
pienelle orkesterille ja fagotille. Nautin 'basistin' roolista. Siitä, että
olen osana ainutlaatuista orkesterikoneistoa ja rakentamassa soinnille pohjaa.
Vaikka soitankin nyt konserton soolo-osuuden, se ei sulje pois työskentelyn
sosiaalista piirrettä. Fagotille ei ole niin paljon ohjelmistoa, että itsensä
voisi elättää vain solistina, ja vaikka sitä mahdollisuutta tarjottaisiinkin,
en lähtisi orkesterista soolouralle.” Svala on soittanut Helsingin
kaupunginorkesterissa vuodesta 2008 lähtien.
Perjantain konsertin johti ruotsalainen kapellimestari Johannes
Gustavsson (s. 23-8-1975 Trollhättan), jonka oma instrumentti on alttoviulu. Kapellimestaririksi hän on
opiskellut Lars Anders Tomterin, Ole Kristian Ruudin ja Olav Anton Thommesenin
ohjauksessa Norjan musiikkikorkeakoulussa. Sittemmin hän on täydentänyt
opintojaan Jorma Panulan ja Simon Streatfeildin kursseilla. Vuonna 2004
Johannes Gustavsson voitti Georg Solti-kilpailussa toisen palkinnon ja vuonna
2008 Arturo Toscanini-kilpailussa hän sai yleisöpalkinnon. Hän on myös saanut
Herbert Blomstedt-kapellimestaripalkinnon Ruotsin kuninkaalliselta
musiikkiakatemialta.
Pienikokoisemmat sinfoniettat ja kamariorkesterin ovat Gustavssonin
mieleistä työsarkaa. Vakituiseen hänet nähdään vierailijana Keski-Pohjanmaan
kamariorkesterissa ja Västerås Sinfoniettan päävierailijana. Nykyään hän toimii
Oulun Sinfonian ja Wermlandin oopperan ylikapellimestarina ja Sundsvallin
Nordic Chamber Orchestran taiteellisena johtajana. Vierailevana
kapellimestarina hänet nähdään usein Ruotsin radion orkesterissa, kuninkaallisessa oopperassa, Göteborgin
oopperassa ja sinfoniaorkesterissa sekä Oslon filharmonikoissa. Hän johtaa
mielellään pohjoismaista musiikkia konserteissaan.
Rondo Classic-lehdelle Gustavsson kuvaili tekemisiään vuonna 2013 näin:
”Näen heti orkesterista, onko sitä kohdeltu hyvin. Sen aistii, onko siellä hyvä
itsetunto, tiimihenki ja tervettä kanssakäymistä, jossa palautetta annetaan ja
kuunnellaan hyvällä. Itse olen tottunut kamarillisempaan musisointiin, koska
opiskellessani Oslossa soitimme orkesterissa usein ilman kapellimestaria.
Kapellimestari ei saa passivoida soittajia määräilemällä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti