Veikseljoen varteen perusti Kasimir Uudistaja
valtakuntansa pääkaupungiksi Krakovan vuonna 1038, joka sai kaupunkioikeudet
5.6.1257 ja Krakova pysyikin sitten pääkaupunkina aina vuoteen 1596 asti.
Kaupunki makaa Etelä-Puolassa, Vähän-Puolan voivodikunnassa ja se on Varsovan
jälkeen Puolan toiseksi suurin kaupunki – esikaupunkeineen 1,2 miljoonaa
asukasta – ennen Łódźia. Tässä historiallisessa kaupungissa – Krakovan
vanhankaupungin otti Unesco maailmanperintöluetteloonsa vuonna 1978 - pitää
tukikohtaansa ja kotiaan (puolalaisen miehensä ja Wilhelm-poikansa kanssa)
Tampere Filharmonian perjantain 11.12.2015 klo 19 konsertin solisti ja
orkesterinjohtaja, viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch. Pohjoismaiden
suurimman kongressi- ja konserttitalon isoon saliin oli kerääntynyt
(ba)rokkimusiikin äärelle n. 1400 keskittynyttä kuulijaa yleisöksi.
Vanhan musiikin erityisasiantuntija Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch.
Sirkka-Liisan musiikkiopinnot alkoivat jo
9-vuotiaana Kajaanissa, kun koulu osti 20 viulua oppilailleen. Sirkka-Liisa oli
ainut tästä ryhmästä, joka jaksoi jatkaa opintojaan viululla ja hänen tiensä
kulki Kajaanista Helsinkiin Sibelius Akatemiaan. Myöhemmin hän on ammentanut
oppejaan mm. Frans Brüggenin ja Philippe Herreweghen ohjauksessa ja
Sirkka-Liisasta on kehkeytynyt varsinkin vanhan musiikin oivallinen
esitaistelija. Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch on ennättänyt toimia
opetustehtävissä mm. Sibelius Akatemiassa, kamarimusiikin professorina
Stavangerin yliopistossa sekä hoitanut professuuria Tanskan Kuninkaallisessa
konservatoriossa että Bremenin Taideakatemiassa, ja nykyään hän opettaa myös
Tampereella viulunsoittoa. Viimeisin hänen levytyksensä sisältää Bachin
sooloviulusarjat, jotka hän levytti verkkaiseen tahtiin äänitysten kestäessä
toista vuotta.
Johan Helmich Roman
Perjantain barokkikonserton sai kunnian aloittaa
”ruotsalaisen musiikin isäksi” tai Ruotsin ”Händeliksi” kutsuttu Tukholmassa
26.10.1694 syntynyt ja 20.11.1758 kuollut säveltäjä Johan Helmich Romanin
musiikki. Johanin Helmich Romanin isä, Johan Roman, toimi hovikapellin
viulistina ja on esitetty hänen polveutuvan suomalaisesta Raumannusten
pappissuvusta. Ennen sävellysurakkansa alkamista Ruotsin kuninkaallisessa
kapellissa Johan Helmich Roman vietti vuodet 1715-1721 Englannissa opiskellen
musiikin saloja ohjastajanaan Johann Christoph Pepuschin. Täällä Roman tapasi
mm. Georg Friedrich Händelin. Ehkä tunnetuinta Romanin musiikkia on
Drottningholmsmusiken vuodelta 1744, josta konsertin avasivat osat nro 21, 23,
18, 12 ja 22. Johan Helmich Roman sävelsi kaikkiaan 33-osaa tähän teokseen,
joka esitettiin elokuussa 1744 kruununprinssi Adolf Fredrikin ja Loviisa
Ulriikan vihkiäisissä Drottningholmin – linna paloi vuonna 1661 ja
uudelleenrakennustyö alkoi seuraavana vuonna, kun alkuperäinen linna oli
rakennettu 1500-luvulla Katariina Jagellonican kesäasunnoksi - linnassa
säveltäjän johdolla.
Arcangelo Corelli
Romanin musiikkia konsertissa seurasi italialaisen
säveltäjän ja viuluvirtuoosi Arcangelo Corellin (s. 17.2.1653 Fusignano ja k.
8.1.1713 Rooma) Conserto grosso op. 6 nro 8 g-molli. Konserton alaotsikko on
Fatto per la notte di Natale eli joulumusiikista on tässä konsertossa kysymys. Konserton osat ovat: I Vivace – Grave –
Allegro, II Adagio – Allegro – Adagio, III Vivace, IV Allegro ja V Pastorale. Musiikki kuvaa hyvin retoriikalle uskollisesti jouluevankeliumin
tapahtumia. Corelli vieraili vuonna 1680 Saksassa ja vuodesta 1681 lähtien
elämänsä loppuun hän asusti Roomassa. Hänet on haudattu Pantheoniin (Santa
Maria della Rotonda) Roomassa.
Georg Philipp Telemann
Ennen väliaikaa suuri sali hiljentyi kuuntelemaan
vielä Georg Philipp Telemannin Konsertto F-duurissa TWV 51:F4. Telemann syntyi
14.3.1681 Magdeburgissa ja kuoli 25.6.1767 Hampurissa. Hän oli säveltäjänä
lähinnä itseoppinut, mutta opiskeli alkuun lakia. Äiti jopa takavarikoi Georgen
soittimet pistäessään hänet oppilaitokseen oppimaan kunnon ammattia
Zellerfeldissä. Onneksi kuitenkin koulun rehtori ymmärsi pojan lahjakkuuden ja
tuki häntä musiikin tiellä. Äidin toive kirkollisesta urasta ei toteutunut
koskaan ja Georg aloitti muusikon uransa 21-vuotiaana. Aluksi hän opetti
musiikkia, perusti jopa oman musiikkioppilaitoksen. Leipzigissa hänet valittiin
oopperan johtajaksi ja Neuerkirchetä hän otti vastaan urkurin viran. Hän oli
käsittämättömän tuottelias ja aikaansaapa säveltäjä, jota monet aikalaiset tämän
vuoksi kadehtivat. Tämän samaisen kateuden vuoksi hän joutui vaihtamaan myös
paikkakuntaa melko usein. Telemann oli Johann Sebastian Bachin ystäviä.
Telemann kustansi omia sävellyksiä nuoteiksi ja oli varmasti ensimmäisiä
muusikoita, jotka kiinnittivät näin huomiota omilla teoksillaan saamiin
tuloihin. Hampurissa hänet nimitettiin viiden kirkon musikaaliseksi johtajaksi
ja myöhemmin hän toimi vielä oopperoidenkin johdossa samassa kaupungissa.
Vuonna 1740 hän heitti säveltämisen pitkäksi toviksi ja jatkoi vasta vuonna
1755; hän sävelsikin kuolemaansa asti vuoteen 1767 ja säveltäminen oli hänelle
helppoa. Pelkästään oopperoita hän ennätti säveltää 40 kappaletta ja mm. satoja
kantaatteja.
Säveltäjä Graupnerin omakätistä nuottikirjoitusta kantaattinsa partituurista.
Christoph Graupner
Konsertin jälkipuoliskon väliajan jälkeen avasi
säveltäjä Christoph Graupnerin (s. 13.1.1683 Hartmannsdorf ja k. 10.3.1760)
Sinfonia G-duuri GWV 611. Graupnerilta on säilynyt n. 2000 lueteltua teosta,
joiden joukossa on mm. 85 alkusoittoa, 113 sinfoniaa, 8 oopperaa, 44
konserttoa, 66 sonaattia, 1418 kantaattia, 24 maallista kantaattia, 40 partitaa
cembalolle. Graupner sai aluksi musiikinoppia sedältään, Nicolaus Kuesterilta.
Myöhemmin hänkin luki lakia Leipzigissa ja keskittyi sitten musiikkiopintoihin
Johann Kuhnaun ohjauksessa. Leipzigin Tuomaskirkon kanttorin virkaa tarjottiin
ensin Georg Philipp Telemannille ja sitten Christoph Graupnerille, mutta nämä
kieltäytyivät ottamasta virkaa vastaa. Lopulta virkaan tuli valituksi
Eisenachissa 31.3.1685 syntynyt Johann Sebastian Bach.
Jean-Philippe Rameau
Konsertin loppunumerona toimi ranskalaisen musiikinteoreetikon,
urkurin ja säveltäjän Jean-Philippe Rameaun (s. 25.9.1683 Dijon ja k. 12.9.1764
Pariisi) oopperamusiikki oopperasta Les Boreades, säveltäjänsä viimeisimmäksi
jäänyttä musiikkia, jota hän ei ehtinyt koskaan kuulla valmiina kokonaan.
Konsertin kuuntelijat saivat myös kuultavakseen teoksesta vain valittuja osia,
osat olivat: I a Ouverture, I c Allegro, II Rondeau vif, III Gavottes vives I
& II, V Loure, VI Gavottes I & II, VII Entée d'Abaris, VIII Air
gracieux & Air vif, XI Countredanses I & II. Myös Rameaun isä toimi
muusikkona ja Jean-Philippekin opiskeli ensin lakia, ennen kuin antautui
musiikin vietäväksi täysin. Vaikka hän opiskeli Italiassa monia soittimia
nuorena, hän ei kuitenkaan mieltynyt paikalliseen tyyliin tehdä musiikkia.
Rameau jätti jälkeensä paitsi oopperoita ja näyttämömusiikkia, myös paljon
soitinmusiikkia, motetteja ja kantaatteja.
Barokkikaudella musiikkia soitettiin tuntuvasti
pienemmillä kokoonpanoilla, kun tämän päivän taidemusiikkia/sinfoniamusiikkia
konserteissa. Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchillekin tämä perjantain konsertin
yllättävän suuri kokoonpano oli ensimmäinen kokemus laatuaan. Orkesterin
jousisoittajilla oli käytössään barokkijouset, jotka Tampere Filharmonia teetti
konserttikaudella 2011-2012 ystäväyhdistyksensä Pro Orchestran avustuksella
viulun- ja jousenrakentaja Luis Emilio Rodriguez Carringtonilla. Barokkijousi
on hieman lyhyempi pituudeltaan sekä kevyempi tavalliseen jouseen verrattuna.
Sen kärki on taivutettu loivemmin, mikä vaikuttaa taas jousen jännitteeseen.
Tämä mahdollistaa soittajalle aivan toisenlaisen mahdollisuuden artikulaatioon,
jota retoriikan opeilla barokkikautena paljon kuvattiin. Barokkikaudella
käytettiin myös paljon terassidynamiikkaa. Nykyään harrastetaan myös maailmalla tyylinmukaista soittoa periodisoittimilla ja suolikielillä. Vaikka konsertin kokoonpano oli
melko iso, oli todella nautittavaa kuunnella kuinka asioita saatiin hienosti
soitettua esille hiljaisellakin dynamiikalla. Soittajat nauttivat myös
silminnähden itsekin soitettavasta musiikista, mitä sitäkään ei aina tapahdu
nykyään.
Mainiossa Tampere Filharmonian
barokkikokoonpanossa soittivat illan konsertissa konserttimestarina Maria
Ikonen (3. konserttimestari). I viuluissa soittivat: Riikka Marttila, Lea
Antola, Tatevik Ayazyan, Siri Heinonen, Lotta Laaksonen, Jaakko Nordman, Riikka
Alakärppä ja Hong You. II viuluissa: Heidi Kuula (myös solistina), Hanna
Parviainen, Anna Angervo, Elina Kilpinen, Kristine Lilientale-Birzniece,
Eeva-Liisa Suuronen, Pirjo Tulisalmi, Sanna Tullila ja Kaisa Hiilivirta. Alttoviuluissa:
Mikhail Slobodjaniuk (solistina), Heili Hannikainen, Marianne Hautakangas,
Taavi Nachtigall, Elisabete Sorokina ja Anni Tiainen-Hammo. Selloissa: Virpi
Välimäki Miika Jämsä, Reinis Birzbieks ja Lauri Kankkunen (solistina).
Kontrabassoissa: Jarkko Uimonen ja Joni Armio. Huiluissa: Pekka Rankka ja Nina
Johnson. Oboeissa: Juha Ala ja Kari Nikkanen. Fagotissa: Alexandru Cozma ja Eri
Ikeda. Käyrätorvissa: Ismo Ponkala ja Jouni Suuronen. Trumpeteissa: Jonas
Silinskas ja Tapio Kilpinen ja patarummuissa Péter Fodor sekä cembalossa ja
urkuposetiivissa Annamari Pölhö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti