Nuorisosäätiö
Suomen Keskustan poliittisen nuorisojärjestön – perustettu vuonna 1945, Keskustanuorien perustama Nuorisosäätiö perustettiin 500 000 markalla 25.10.1961 pullistellen, mutta lopulta sen johto myös tuhosi sen itse. Nuorisosäätiön valta ja hallinto olivat tukevasti säätiön perustajien käsissä. Nuorisosäätiö sr on säätiönä määritellyt tarkoituksekseen sosiaalisen nuoriso- ja kasvatustyön sekä nuorten itsenäistymisen tukemisen. Säätiö ilmoittaa tukevansa nuoria aikuisia itsenäiseen asumiseen ja elämään rakennuttamalla ja ylläpitämällä kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Nuorisosäätiö lupaa tarjota asukkailleen myös itsenäiseen asumiseen liittyvää neuvontaa, ohjausta ja tukea elämänhallintaan sekä vapaa-ajan toimintaan. Nuorisosäätiö on rakentanut varallisuutensa lähinnä julkisten tukien varaan. Vuonna 2018 Nuorisosäätiö ajautui suuriin talousvaikeuksiin menetettyään 80 prosenttia omista varoistaan tappiollisissa liiketoimissa. Tuolloin Nuorisosäätiön johtajat vaihdettiin ja säätiö menetti yleishyödyllisyysasemansa.
Poliisi epäili tuolloin, että Nuorisosäätiön varallisuutta oli siirtynyt entiselle säätiön johdolle epäedullisilla kaupoilla ja vuokrasopimuksilla. Nuorisosäätiö hakeutui maaliskuussa 2019 velkasaneeraukseen, mutta velkasaneeraus päättyi loppuvuodesta 2020. Nuorisosäätiötä uhkasi tuolloin konkurssi, mutta säätiö selvisi keväällä 2021, kun velkojat suostuivat velkojen leikkauksiin. Vuoden 2018 alussa Nuorisosäätiöllä oli 67 asuinrakennusta, joissa oli yhteensä 4 000 asuntoa. Niissä asui 5 000 nuorta ihmistä. Asuntoja sijaitsi mm. Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Tuusulassa, Järvenpäässä, Keravalla, Sipoossa, Nurmijärvellä, Vihdissä, Riihimäellä, Lahdessa, Hollolassa, Orimattilassa, Tampereella ja Lappeenrannassa. Nuorisosäätiön päätoimipiste on Helsingin Herttoniemessä sijaitseva ja vuonna 1973 valmistunut Herttoniemen nuorisohotelli, jossa sijaitsee yli 170 vuokra-asuntoa. Talossa on myös Nuorisosäätiön toimitilat ja saunaosasto.
Nuorisosäätiön vuokra-asunnot on tarkoitettu työssäkäyville, työelämään hakeutuville ja opiskelujaan päättämässä oleville 18-29-vuotiaille nuorille aikuisille. Nuorisosäätiön vuokra-asunnoissa on mahdollista asua 35-vuotiaaksi saakka. Nuorisosäätiö saa toimintaansa tukea Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta ja sen lisäksi asuntojen rakentamista on rahoitettu Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) myöntämällä tuella sekä korkotukilainoilla. Vuonna 2009 Nuorisosäätiöllä oli nettovarallisuutta noin 200 miljoonaa euroa.
Vuonna 2006 Nuorisosäätiön silloinen puheenjohtaja, kansanedustaja Antti Samuli Kaikkonen (s. 14.2.1974 Turku) ilmoitti hauskasti näin: ”Nuorisosäätiön rahat eivät katoa pörssiin, osinkoihin tai optio-ohjelmiin, vaan ne pysyvät säätiön omassa piirissä. Hyöty tulee asukkaille ennen kaikkea kohtuullisen vuokratason kautta. Taloutta hoidetaan pitkäjänteisesti ja hyvin, siten, että toiminta on kestävällä pohjalla ja taloissa asutaan myös vuosikymmenten kuluttua.” Nuorisosäätiön ensivuodet olivat etupäässä tyhjää aatteellista puuhastelua niukan talouden luodessa rajalliset puitteet.
Säätiön johdossa toimivat alkuaikoina mm. sieltä ulkoministeriöön presidentti Urho Kekkosen aikana vuonna 1967 noussut keskustalainen poliitikko, Keijo Tero Korhonen (s. 23.2.1934 Paltamo ja k. 4.6.2022 Tucson, Arizona, Yhdysvallat). Keijo Korhonen oli se poliitikko, joka vastasi Köningstedtin kartanossa saksalaisen Die Weltin toimittajan Korhoselle esittämään kriittiseen kysymykseen suomettumisesta siten, että jokainen maa valitsee mieluummin suomettumisen (finlandization) kuin saksoittumisen (germanization). Saksalaistoimittajan kysyessä, mitä Korhonen tarkoitti saksoittumisella, Keijo Korhonen vastasi sen tarkoittavan maan miehittämistä ja kahtiajakoa. Muita Nuorisosäätiön johdossa olleita olivat sittemmin MTK:n johtajana uran tehnyt entinen ulkoministeri Heikki Johannes Haavisto (s. 20.8.1935 Raisio ja k. 22.7.2022 Raisio) sekä Kansaneläkelaitoksen (Kela) pääjohtajana myös tunnettu Jaakko Ilmari Pajula (s. 9.8.1928 Helsinki ja k. 24.1.2012).
Alkuaikoina Nuorisosäätiössä mietittiin varoja toimintaan hankittavan myymällä kortteja, adresseja ja presidentti Urho Kaleva Kekkosen valokuvia. Tämä toimintamalli oli kopioitumsisarsäätiö Maaseudun Kukkarahasto Säätiöltä. Nuorisosäätiön asiamieheksi valittiin vuonna 1970 diakoni ja aktiivinen kansalaisvaikuttaja, Osmo Olavi Aulis Junes (s. 16.8.1938 Kemi ja k. 30.9.2023). Junes teki varsinkin huumeista kärsivien nuorten kanssa työtä. Hän toimi Mannerheimin Lastensuojeluliiton vuonna 1969 perustetun nuorille päihteidenkäyttäjille ensiapua tarjonneen yksikön eli Arkadian nuorisoklinikan johtajana Helsingissä. Politiikassa Junes toimi sekä Espoon että Helsingin kaupunginvaltuutettuna. Myöhemmin Junes vihittiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon diakoniksi, mutta hänet vapautettiin tehtävästään myöhemmin, kun hän antoi virka-asuntonsa asunnottomien ja alkoholistien käyttöön.
Nuorisosäätiön asiamies Junes perusti yhtiön, joka hankki taakseen joukon yleishyödyllisiä rakennuttajia – mm. VATRO, jonka emoyhtiö on Sato – sekä työmarkkinajärjestöjä ja teollisuusyrityksiä. Junes neuvotteli Helsingin kaupungin kanssa vuokratontintontin Herttoniemestä sekä rakennusluvat erityisen, Ruotsin mallin mukaan rakennetun nuorisohotellin pystyttämisestä tälle tontille. Sanomalehdistö seurasi kiinnostuksella tulisiko hankkeesta koskaan mitään. Junes vei ideaansa sitkeästi päättäjille eteenpäin ja hankki samalla markkinoilta rahoitusta tälle hankkeelle. Moderni Nuorisohotelli – asuntolan nimi oli tässä vaiheessa jo vaihdettu Nuorisohotelliksi – valmistui jouluksi 1972 Helsingin Herttoniemeen.
Nuorisohotellia kehuttiin näyttäväksi rakennukseksi, johon pääsi hyvillä liikenneyhteyksillä ja valmistuvan metron myötä liikenneyhteydet vain paranisivat entisestään. Nuorisohotellin 165 yksiötä ja seitsemän kaksiota takasi kodin 350 nuorelle ihmiselle. Vain 40 asuntoa oli tässä vaiheessa Nuorisosäätiön hallinnassa ja valtaosa rakennuksen asunnoista oli lähiseudun teollisuuslaitoksien, kuten Wärtsilän, Valmetin ja Paasivaara Oy:n nuorille työntekijöille varaamia työsuhdeasuntoja. Nuorisohotellissa sai siinä vaiheessa asua vain kaksi vuotta; näin yritettiin tasata asuntopulaa, ja nuori ehtisi kerätä käsirahaa omaa omistusasuntoa varten. Nuorisohotellin vuokrataso oli kovin kohtuullinen, 350 markkaa kuukaudessa kahdelta hengeltä.
Nuorisohotellissa toimi tuolloin pieni kanttiini, josta sai ostaa kahvia, kahvileipää sekä virvoitusjuomia. Asiamies Junes hankki myös kahvilan Helsingin Kalliosta Castreninkatu 7:stä vuonna 1973. Samassa paikassa oli kymmenen vuotta aikaisemmin aloittanut toimia Grillipannu Oy. 1990-luvun puolivälissä nuorisokahvilatoiminta hiipui ja päättyi lopulta, mutta baari jäi Nuorisosäätiön kirjanpitoon kummajaiseksi 50 euron taseineen aina vuoteen 2009 saakka. Kun Nuorisohotelli oli saatu toimimaan, säätiön takana olleet poliitikot valtasivat Nuorisohotelliyhtiön ja ottivat kunnian asuntohankkeesta itselleen, mutta antoivat asiamies Junekselle myös potkut. Nuorisosäätiön 40-vuotisjuhlakirjassa Juneksen toimintaa asiamiehenä nonsoleerattiin ja suorastaan pilkattiin kaikkiaan yhden kirjan luvun verran. Junesta kutsuttiin ”pilvilinnojen rakentajaksi” ja jopa taloudellisen katastrofin aiheuttajaksi. Junes muisteli itse syksyllä 2018, kuinka Keskustapuolueen Helsingin piiri koetti hänen asiamiesaikanaan maksattaa piirin omia laskuja Nuorisosäätiön kassasta. Nuorisosäätiön silloista hallitusta Junes kuvasi ”mafiaporukaksi”, joka kaappasi lopulta Nuorisosäätiön omia tarkoitusperiään varten.
1990-luvulla ei sitten tuoreita pikavoittoja Keskuspuolueen Nuorisosäätiölle juuri tullutkaan. Kuitenki Nuorisosäätiön 40-vuotisjuhlan johdosta kirjoitettu historiikki ilmaisi jälkiviisaasti todellisen totuuden, että Nuorisosäätiön tehtävä oli varsinkin maalta kaupunkiin muuttavien nuorten auttaminen nimenomaan asuntokysymyksen ratkomisessa. Säätiöinnovaatio vain jatkossa kuitenkin yhdisti myöhemmin menestyksellisesti nuorten asuttamisbisneksen, Keskustapuolueen taustalla pälyilevien virkamiesten ja poliitikkojen verkoston, omanvoitonpyynnin sekä vaalikampanjoiden rahoittamisen julkisuudelta salassa. Poliitikkojen rahajakoa ei silti koskaan kirjattu nuorisosäätiön sääntöihin, minkä vuoksi asiasta juontui suuria ongelmia vielä myöhemmin.
Nuorisosäätiön asiamiehelle, Junekselle, annettujen potkujen myötä sangen vauhdikas säätiön lähtövaihe hiipui ja Nuorisosäätiö jäikin paistattelemaan päivää hienolla saavutuksellaan seuraavan 15 vuoden ajaksi. Nuorisohotellin vapaarahoitteiset asunnot ja niistä korjattu vuokratuotto tuottivat vakaata kassavirtaa Nuorisosäätiölle. Uusia asuntoja Nuorisosäätiö ei tohtinut rakennuttaa ennen kuin vasta 1980-luvun loppupuolelle tultaessa. Tuolloin Helsingin Vuosaareen valmistui Nuorisosäätiölle aravarahoituksella 126 asuntoa kiinteistöyhtiö Vuosaaren Nuorisokylään. Tämän jälkeen Nuorisosäätiön turpoamisen tiellä ei ollutkaan enää mitään esteitä.
