Richard Wagner vuonna 1861.

 

Richard Wagner vuokrasi toukokuussa 1863 talon yläkerran Penzingistä, läheltä Wieniä, jonka kalustutti kustannuksista piittaamatta kovin ylellisesti. Ystävät ja tuttavat huomauttivat hänelle tästä yli varojensa elämisestä, mutta Richard selitti: ”Olen epätavanomainen organismi: hermoni ovat hypersensitiiviset, minulla on oltava kauneutta, loistoa ja valoa! Maailma on minulle velkaa sen, mitä tarvitsen! En voi elää pikkukaupungin kanttorin kurjaa elämää kuten teidän mestarinne Bach!” Jouluksi Wagner järjesti kodissaan ystävilleen juhlat, jossa hemmotteli vieraitaan arvokkailla lahjoilla, joita hän nimesi ”asiaankuuluviksi joutavuuksiksi”. Velat kasaantuivat vääjäämättä hänelle pian ylivoimaisiksi suoriutua ja häntä uhkasi jälleen pidätys sen vuoksi. Ratkaisuksi hän pakeni Wienistä ja sai piilopaikan Eliza Willen luota Mariafeldistä.

Kruununprinssi Ludwig vanhempiensa ja nuoremman Otto-veljensä kanssa vuonna 1860.

 

Tieteiden tukija ja taiteiden ystävä kuningas Maksimilian II (s. 28.11.1811) menehtyi 10.3.1864 ja vanhempi hänen pojistaan, Ludvig II (Ludwig Friedrich Wilhelm von Wittelsbach s. 25.8.1845), nousi isänsä jälkeen täysin kokemattomana hallitsijaksi 18-vuotiaana Baijerissa. Maksimilianin nuorin poika Otto oli mieleltään sairas ja Ludvig II osoitti hallintokaudellaan kasvavia merkkejä myös mielenvikaisuudesta, minkä vuoksi hänet sitten lopulta syrjäytettiin kesäkuussa 1886 hallitsijana. Jo lapsesta asti Ludvig oli hyvin yksinäinen ja vetäytyi omaan haavemaailmaansa. Neljäntoistavuotiaana hän alkoi nähdä hallusinaatioita. Vaikka hän oli ujo, antelias, itsetietoinen, uneksija ja jännittäjä hänestä monien yllätykseksi ainakin alkuun kehkeytyi sangen älykäs ja tunnollinen hallitsija. Erityisenä kiinnostuksen aiheena hänellä oli suurien linnojen, varsinaisten satulinnojen rakennuttaminen. Samoin hän ihaili kovin Wagnerin musiikkia ja hyvin pian valtaistuimelle päästyään hän kutsui velkaisen säveltäjä Wagnerin luokseen hoviin. Säveltäjä sai kunikaalta muotokuvan ja sormuksen sekä 4 000 guldenia välittömiin velkojenmaksuihin. Ensitapaaminen kesti yli puolitoista tuntia ja sen aikana Ludvig tarjosi työskentelymahdollisuuden Wagnerille ilman taloudellisia huolia sekä lupasi rahottaa säveltäjän tulevia oopperahankkeita.

Kuningas asusti näihin aikoihin Bergin kuninkaanlinnaa ja hän järjesti säveltäjä Wagnerille Starnbergin järven toiselta puolelta asunnoksi Villa Pellet-nimisen huvilan. Näissä maisemissa he tapasivat lähes päivittäin ihaillen toistensa aikaansaannoksia. Täällä huvilassa Wagner viritteli heti naisansojaan ensin alkuun Mathilde Maierille, mutta päätti nopeasti tämän leikin, kun hän kutsui luokseen Cosima von Bülowin – kahden tyttärensä ja lastenhoitajan kanssa. Lokakuussa 1864 Ludvig järjesti Wagnerille suurehkon talon Münchenistä osoitteessa Briennerstrasse 21 ja lisäksi kuningas maksoi Wagnerille 4 000 guldenin stipendin vuosittain. Tämän päälle tuli vielä 16 000 guldenia puhtaasti lahjana ja 4 000 guldenia muuttokorvausta. Münchenin talo sisustettiin tietysti taas ylellisesti ja apuna käytettiin wieniläistä muotitaiteilija Bertha Goldwagia. Wagnerin taiteilijalle lähettämä kirje joutui erään toimittajan käsiin ja lehdistö sai tästä melkoisen aseen käsiinsä. Vihjailtiin Wagnerin naisellisuudesta sekä rappiosta ja Wagner joutui jälleen makujaan puolustelemaan julkisesti.

Neuschwainsteinin linna. 

Linderhofin linna.

Tämä hedonistinen aika esittäytyi jälleen pahassa ristiriidassa Wagnerin jo aiemmin omaksuneen tahtofilosofi Arttur Schopenhauerin (1788-1860) opetuksen kanssa kärsimyksestä ja kieltäymyksen hyväksymisestä. Wagner teki edelleen kirjoituksissaan tämän filosofian ajatuksia tunnetuksi, mutta hänelle itselleen ne näyttivät olevan lähinnä teoriaa. Wagner nautti nyt siis suuria tuloja kuninkaan ystävällisellä avustuksella ja 18.10.1864 kuningas sijoitti 30 000 guldenia Nibelungin sormuksen kustannusoikeuksiin. Kaikkiaan Wagnerille maksettiin Baijerin kuninkaallisesta valtionkassasta 131 173 guldenia, joka edusti kolmasosaa kuninkaan harkinnanvaraisista määrärahoista sekä kymmenesosaa hovin kokonaisbudjetista. Wagner sai Ludvigilta puristettua lupauksen rakennuttaa festivaaliteatterin Nibelungin sormuksen esittämiseen Müncheniin. Tätä varten Dresdenistä kutsuttiin teatteria suunnittelemaan Gottfried Semper. Tämä käynnisti ankaran arvostelun Wagneria vastaan Münchenissä ja tätä arvostelua oli johtamassa Wagnerin vanha vastustaja jo 1840-luvun lopulta, Baijerin uunituore pääministeri Ludwig von der Pfordten. Arvosteluista sai oman osansa myös kapellimestari Hans von Bülow, jolle Wagner oli hankkinut paikan kuninkaallisena hovitaiteilijana.

Oli vain ajan kysymys, koska Ludvug II:n ja Wagnerin erikoislaatuinen suhde nostettaisiin pilkan kohteeksi julkisuudessa; kuninkaan taipumukset homoseksuaalisuuteen olivat tiedossa ja Wagner osasi mielistellä häntä, vaikka hänen suhteensa ei todennäköisesti perustunutkaan intohimoon. Richard Wagner käytti kuitenkin hyväkseen kuninkaan lapsellistakin luottamusta kunnianhimoisten ajatustensa toteuttamiseksi. Alkuvuodesta 1865 Wagner sai osakseen ensi kerran kaltoin kohtelua kuninkaalta ja hänen virkamiehiltään sekä paikalliselta lehdistöltä. Kuninkaalle kerrottiin Wagnerista epäedullisia asioita ja helmikuussa kuningas jopa kieltäytyi vastaanottamasta Wagneria, kun tämä saapui audienssille. Lehdistö herkutteli asialla väittäen Wagneria entiseksi vallankumoukselliseksi ja hekumalliseksi nautiskelijaksi, jota kuningas tuki lempeästi. Kovaa arvostelua sai osakseen myös Wagnerin ajatus saksalaisen musiikkikoulun perustamisesta Müncheniin.

Keväällä alkoivat Münchenin hoviteatterissa Tristanin harjoitukset, ja kapellimestari oli valjastettu johtamaan teosta. Nimirooleihin Wagner halusi tuntemansa pariskunnan, Malvina ja Ludwig Schnorr von Carolsfeldin. Ensiesitys piti olla 15.5.1865, mutta velkojat ilmestyivät hakemaan saataviaan Wagnerilta ja tämän oli pyydettävä kuninkaalta välitöntä taloudellista apua. Tämän lisäksi vielä Malvina Schnorr menetti äänensä, joten esitys oli pakko siirtää vastustajien mieliksi hamaan tulevaisuuteen. 10.6.1865 kantaesitys lopulta toteutui ja sen jälkeen esityksiä oli vielä kolme kertaa. Vihamieliset suhtautujat pitivät teosta musiikillisesti käsittämättömänä ja irstaana ja toiset taas oivalsivat jotakin suurta syntyneen teoksen myötä. Kolme viikkoa esitysten jälkeen tuli suru-uutinen Dresdenistä; Ludwig Schnorr oli menehtynyt. Tämä oli Richard Wagnerille kova isku. 17.6.1865 Wagner alkoi kuninkaan nimenomaisesta pyynnöstä sanella elämäkertaansa Cosimalle ja apuna tässä käytettiin muistiinpanoja, jotka oli tehty punaiseen muistikirjaan.

Wagnerin talo Tribschenissä.

Wagnerin suunnittelema musiikkikoulu eikä Ludvigin hänelle lupaama festivaaliteatteri eivät koskaan Münchenissä toteutuneet ja Wagneria kohtaan kohdistunut vihamielisyys vain kasvoi. Nyt Wagner neuvotteli itselleen 8 000 guldenin vuosittaisen stipendin ja tämän lisäksi hän sai 40 000 guldenia pakottavista velvoitteistaan suoriutumiseen. Virkamiehen julkistivat tämän sopimuksen ja maksoivat rahoja noutamaan tulleelle Cosimalle varat kolikkoina. Wagner katsoi vielä asiakseen neuvoa kuningasta valtion asioiden hoidossa ja sai näin kuninkaan ministerit painostamaan kuningasta ajamaan Wagner pois Baijerista. Painostuksen alla kuningas karkotti Wagnerin joulukuun alussa 1865 Baijerista äärimmäisen vastahakoisesti. Tammikuussa 1866 Wagnerin vaimo, Minna, kuoli eikä Wagner mennyt hautajaisiin Dresdeniin. Muutaman päivän päästä Wagnerin Pohlkin-niminen koira kuoli isännän ollessa poissa kotoa ja Wagner antoi kaivauttaa koiran maasta ja järjesti sille hautajaiset.

Wagnerin ollessa Genevessä Cosima ilmestyi hänen seuraansa, Bülowin ollessa omalla kiertueellaan. Genevestä he matkustivat Vierwaldstätterjärvelle, jonka rannalta heille löytyi talo, Tribschen. 12.5.1866 Cosima muutti tähän taloon Wagnerin luoksen kolmen tyttärensä kanssa. Kuningas Ludvig II oli stressaantunut valtion asioiden hoitamiseen ja hautoi mielessään kruunusta luopumista Wagnerin kauhuksi. Kuninkas vieraili salaa Wagnerin luona Tribschenissä Wagnerin syntymäpäivänä 22.5.1866. Tällöin vielä Cosima esiteltiin kuninkaalle Wagnerin sihteerinä. Volksbote-lehti kuitenkin pian julkaisi artikkelin Cosiman ja Richardin suhteesta ja sai aikaan valtavan skandaalin. Kirjoituksen vuoksi Bülow haastoi lehden päätoimittajan kaksintaisteluun, mutta hänen haastettaan ei noteerattu millään tavalla ja Bülow jätti eroanomuksen kuningas Ludvigille. Richard Wagner kirjoitti kuningas Ludvigille 6.6.1866 kirjeen, jossa pahoitteli kapellimestarin saamaa kohtelua, joka heijastui myös Cosimaan. Hän pyysi kuningasta kirjoittamaan kirjeen Bülowille, jossa hän kertoisi olevansa tyytyväinen kapellimestariin ja närkästynyt tämän saamasta kohtelusta Münchenissä. Cosima lähetti seuraavana päivänä kuninkaalle myös oman kirjeensä, jossa pyysi samoja asioita lastensa vuoksi. Näin kuningas saatiin kirjoittamaan kirje Bülowille, jonka tämä julkaisi. Huijauksen seurauksena oikeus antoi sakot Volksboten päätoimittajalle.

Kapellimestari Hans Richter.

Lokakuun lopussa kapellimestari Hans Richter liittyi Wagnerien talouteen tämän sihteeriksi ja kopistiksi Tribschenissa. Vuoden lopussa erotettiin Wagnerin viholliset Pfordten ja Pfistermeister tehtävistään ja 17.2.1867 syntyi Wagnerille ja Cosimalle tytär, Eva. Hans Richter sai nimityksen hoviteatterin korrepetiittoriksi ja Bülow taas nimitettiin Müchenissä musiikkikoulun johtoon ja hovin kapellimestariksi.