Maija Leino ja kapellimestari Tung-Chieh Chuang.

Tampere Filharmonian perjantain 8.4.2016 kausisarjan konserttia Tampere-talon suuressa salissa klo 19 saapui johdattelemaan hieman päälle 30-vuotias taiwanilainen kapellimestari Tung-Chieh Chuang. Musiikkimaailma olisi saattanut hänet myös menettää, sillä hetken aikaa hän opiskeli tilastotieteitä ennen uravalintaansa. Tämä lahjakas aiemmin pianonsoittoa ja käyrätorvensoittoa opiskellut kapellimestari tuli laajemmin tietoisuuteen tultuaan vuonna 2013 toiseksi Gustav Mahlerin nimeä kantavassa kapellimestarikisassa (Gustav Mahler Conducting Competition) ja sen jälkeen varsinkin voittamalla keväällä 2015 kansainvälisen Malko-kapellimestarikilpailun, jonka tuomaristoa vetää kapellimestari Sakari Oramo. Tung-Chieh Chuang on jatkanut musiikkiopintojaan Curtis-instituutissa Philadelpiassa ja Weimarin musiikkikorkeakoulussa. Palkintona Malko-kapellimestarikilpailusta Tung-Chieh Chuang sai 20 000 € ja kapellimestari Sakari Oramon mentorikseen kolmen vuoden ajaksi. Palkintoon liittyi myös oiva mahdollisuus päästä johtamaan 27 kuuluisaa orkesteria. Näiden orkestereiden joukossa ovat mm. Wienin Filharmonikot, Tukholman Filharmonikot, Oslon Filharmonikot, Münchenin Filharmonikot, Bamberg Symphony, MDR Symphony Orchestra Leipzigissa ja Deutsche Kammerphilharmonie-orkesteri Bremenissä.

Kansainvälisen Malko-kapellimestarikilpailun keväällä 2015 voittanut Tung-Chien Chuang.

Alkuperäinen konserttiohjelma Tampere Filharmonian konsertissa muuttui hieman, koska orkesterin nimikkosäveltäjä Jouni Kaipaisen Marimbakonsertto jäi säveltäjältään kesken ja tämän tilalle jouduttiin vaihtamaan Kaipaisen Pianokonsertto nro 1 op. 55. Pianokonserton tilasi Yle ja se kantaesitettiin RSO konsertissa maaliskuussa 1997 Sakari Oramon johdolla. Pianosolistina toimi tuolloin – kuten myös perjantai-illan Tampere Filharmonian konsertissa – Sibelius Akatemian pianomusiikin professorina toimiva Juhani Lagerspetz. Tämä esitys oli Lagerspetzille tästä kyseisestä pianokonsertosta jo kuudes esitys. Tämän teoksen kohdalla nuori kapellimestarimme ei ennättänyt saada kaikilta osin orkesterin balansseja kuntoon, sillä orkesteri jyräsi kunnolla pianosolistin yli varsinkin parissa kohdassa ensimmäisessä osassa (Allegro con spirito [ma un poco nervoso]) ja toisessa osassa (Larghetto). Kurkistakaamme säveltäjä Jouni Kaipaisen kuvausta omasta pianokonsertostaan 20.2.1998 Tampereen kaupunginorkesterin konsertin käsiohjelmasta:

Jouni Ilari Kaipainen (s. 24.11.1956 Helsinki ja k. 23.11.2015 Tampere).

”Pianokonserttoni syntyi Yleisradion tilauksesta ja sai kantaesityksensä Helsinki Biennalen konsertissa viime vuoden [1997] maaliskuun 12. päivänä; solistina oli [...] Juhani Lagerspetz ja RSO:ta johti Sakari Oramo. Sävellystyö tapahtui kahdessa vaiheessa, kuten kaikkien konserttomuotoisten teosteni: kirjoitin soolostemman ensin, loka–marraskuussa 1996, ja orkesteriosuuden tammi–helmikuussa 1997. Tilanne oli todella sähköinen, sillä samaan aikaan tein myös alttoviulukonserttoni. Räjähtävän nopeassa työskentelyssä on hyvät ja huonot puolensa. Monomaaninen omistautuminen tekee työn jäljestä ehyempää, mutta tekijälle se on ilmeinen terveysriski. Asetelma on sama kuin sairastaessa: kun flunssaviruskanta voi paremmin, minä voin huonommin. Tässä tapauksessa tosin osat täytyy kääntää ja ottaa tavoitteekseen kamppailun vähittäinen häviäminen. Suloisen tappion päivämäärä oli 24. helmikuuta, jolloin työpöydälläni oli kaksi uutuuttaan hohtavaa konserttopartituuria ja itse olin epätietoinen siitä, millä planeetalla ollaan.

Sävellystehtävänä pianokonsertto tarjoaa kaksi hykerryttävän haasteellista tekstuuriongelmaa. Ensimmäinen niistä on klaverismi: piano on instrumenteista monipuolisin ja muuntautumiskykyisin – urut mukaan lukien! – ja sille on pitkin historiaa sävelletty valtava määrä mitä erilaisinta musiikkia. Vaikka vain murto-osa säveltäjien ratkaisuista tällä alueella on todella toimivia, tuo murto-osakin on volyymiltaan suuri ja kirjava. Jokainen tietysti pyrkii omaleimaiseen, itsenäiseen kirjoitustapaan, mutta olisi älytöntä kuvitella, etteikö maailman pianomusiikin suurenmoisilla valioilla olisi mitään vaikutusta. Mozart, Beethoven, Brahms, Chopin, Liszt, Rahmaninov, Debussy, Skrjabin, Ravel ja Prokofjev ovat esikuvallisia myös minulle, mutta ratkaisuni ovat omani ja vastaan niistä.


Toinen probleema on pianon ja orkesterin välinen suhde. Kysymyksessä ei ole tavanomainen solistikonsertto, koska piano yksinään vastaa suunnilleen toista orkesteria, varsinkin jos sitä käyttää suurieleisellä tavalla, kuten minä teen. En halunnut luoda modernin muodikasta ’epäkonserttoa’ vaan Oikean Solistisen Konserton, mutta en liioin halunnut pitäytyä romanttiseen ’yksilö vastaan yhteisö’ -sosiodraamaan; kirkasotsaiset sankaritarinat ovat nykyään vähemmän uskottavia kuin sata vuotta sitten. Tämän vuoksi pianokonsertto sisältää lukuisia erilaisia asetelmia: vastakohtaisia rintamalinjoja, yhteistoimintaa, polaarisia tilanteita, pianon eriasteista sulauttamista orkesteriin jne.

Ensimmäinen osa on ylivoimaisesti laajin, monimuotoisimmin hahmoteltu, ja sen ytimenä on draaman rakentaminen suhteellisen pienieleisistä aineksista; melkeinpä leikkisäksi mieltyvästä pääteemasta ja laajakaarisesti laulavasta sivuteemasta syntyy suuri joukko asetelmia, joista osa ponkaisee varsin pitkälle näennäisen vaatimattomista lähtökohdista. Hitaan osan suvantoon on tunkeutunut tummempia, salaperäisempiä sointeja, ja jotakin sen varjoista voidaan aistia myös finaalin muuten räväkässä ilotulituksessa; omasta mielestäni viimeinen osa ’avautuu’ hauskasti ’takaperin’, sillä lähelle loppua sijoittuu eräänlainen motto tai ’avain’. Pianokonsertto on omistettu pojalleni Tuomakselle hänen ylioppilaskeväänään.”

Juhani Lagerspetz.

Auvoisan konserttiehtoon taitava pianosolisti, Juhani Henrik Lagerspetz on syntynyt 12.7.1959 Turussa, missä paikallisessa konservatoriossa opiskeli pianonsoittoa vuosina 1965 – 1975 ja jatkoi sitten opintojaan Sibelius-Akatemiassa vuosina 1975 – 1977. Opinnot jatkuivat vielä vuosina 1977 – 1979 Leningradin konservatoriossa, kunnes valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 1980. Siitä lähtien hän on toiminut Sibelius-Akatemiassa opetustehtävissä ensin pianonsoiton opettajana (vuodet 1980-1983), sitten lehtorina (vuodet 1983-1993), jatkaen va. apulaisprofessorina (1993-1994) sekä (vuodet 1995-1999) vt. apulaisprofessorina ja lopulta pianomusiikin professorina elokuusta 2009 lähtien. Kasteensa orkesterisolistina hän sai RSO:n solistina 13-vuotiaana soittaessaan Šostakovitšin pianokonserton. Kotimaassaan Lagerspetz on voittanut mm. Ilmari Hannikaisen pianokilpailun vuonna 1975 ja saanut jaetun ensipalkinnon sekä Yleisradion tunnustuspalkinnon Maj Lind-pianokilpailussa vuonna 1976.

Ludwig van Beethoven (s. 17.12.1770 ja k. 26.3.1827).

Konsertin alkunumerona soi Ludwig van Beethovenin Coriolanus-alkusoitto op. 62, joka kestoltaan on noin kahdeksan minuuttia. Beethoven teki sävellyksensä itävaltalaisen kirjailijan Heinrich Joseph von Collinin näytelmään, joka taas perustui William Shakespearen 1600-luvun alussa kirjoittamaan tragediaan sotapäälliköstä nimeltä Caius Marcus.

Dmitri Šostakovitš.

Konsertin päätösnumerona soi Dmitri Šostakovitšin (s. 25.9.1906 Pietari ja k. 9.8.1975 Moskova) Sinfonia nro 5 d-molli op. 47. Tämän lähes 50 min. kestävän teoksen kapellimestari johti ilman partituuria. Sinfoniassa on neljä osaa: I Moderato, II Allegretto, III Largo ja IV Allegro non troppo. Teoksen kantaesitys oli Leningradissa 21.11.1937. Teoksen finaalia kapellimestari Tung-Chieh Chuang kuvailee: ”Se ei ole todellista iloa, se ei ole todellinen voitto. Sadat tuhannet saivat surmansa, ihmiset kärsivät todella paljon. Šostakovitškin kärsi. Häneltä vietiin vapaus, joku kertoi, miten piti säveltää. Ja hän tavallaan totteli, mutta teos on aivan täynnä sarkasmia. Se on täynnä piiloviestejä, jotka yritämme orkesterin kanssa saada mahdollisimman läpinäkyvästi esille. Šostakovitš kirjoitti musiikiksi sen, mitä kuuli ympärillään. Siellä on itkua, on aseita, on korkeita huudahduksia, viulut soittavat sellaista hullua huutoa, joka pyrkii pakoon hulluutta. Oikeastaan tätä teosta on turha kuvailla monisanaisesti, kaikki salissa olevat ymmärtävät kyllä. Tämä teos ei ole vain nuotteja. Šostakovitš ei kirjoittanut vain nuotteja, vaan soundin, kaiken sen, miltä hänen maailmansa kuulosti.”

Tampere Filharmonian perjantain konserttia edelsi Teokset tutuksi-esittelytilaisuus Tampere-talon Sonaatti-salissa (alakerta) klo 18. Tässä tilaisuudessa orkesterin tiedottaja Maija Leino haastatteli ensin vierailevaa kapellimestaria Tung-Chieh Chuangia ja sen jälkeen vuoron haastateltavana sai illan pianosolisti Juhani Lagerspetz. Tilaisuus päättyi lopulta hieman sekavassa tilanteessa osan yleisöä jo poistuessa paikalta, kun säveltäjä Fridrich Bruk (s. 18.9.1937 Harkova, Ukraina) piti tilaisuuden lopussa oman monologinsa varastaen täysin tilaisuuden hallinnan. Bruk oli ilmeisesti oivaltanut tilaisuutensa tulleen oman musiikkinsa markkinointiin. Vähän varttuneempi väki ei voi olla muistamatta takavuosilta paikallisen Aamulehden yleisönosastossa käytyä tulikivenkatkuista kirjeenvaihtoa säveltäjien Jouni Kaipainen ja Fridrich Bruk välillä. Tuolloin käyty ajatustenvaihto ei pienimmässäkään määrin muistuttanut keskinäisen kehumisenkerhoa, vaan kummatkin säveltäjät eivät tohtineet jättää suuren yleisön tietämättömiin oman taiteensa erinomaisuutta, siinä sivussa sivaltaen aina toistensa taitoja arvioden. Käyty kirjeenvaihto ehkä kärjistyi kysymykseen orkesterimme nimikkosäveltäjyydestä; Bruk koki oman musiikkinsa jääneen syrjään, sillä sitä on viimeksi soitettu Tampere-talossa Eri Klasin ylikapellimestaruuskauden alkuaikana.