Tampereen vaakuna vuodelta 1839.
Vuonna 1765 tammikuun
13. päivä Huittisissa syntynyt Ernst Fredrik Tihlman oli aikanaan Tampereen
kaupungin järjestysmies kaikkiaan 25 vuoden ajan. Asiaa vähemmän harrastaneille
kerrottakoon, että kaupungin järjestysmies oli iso "pamppu", virka
vastasi vanhojen kaupunkien pormestarin virkaa. Ernst Tihlman avioitui 9.6.1793
lääninrovasti Eric Castrénin tyttären Catharina Christina Castrénin (1772-1852)
kanssa ja heille syntyi kaikkiaan kuusi tytärtä; Maria Johanna, Katarina
Vilhelmina, Sofia Frederika, Helena Matilda, Aurora Erika ja Katarina
Konstantina.
Kuvassa oikealla Ernst Fredrik Tihlmanin tytär Sofia Frederika, joka avioitui August Carl Ludvig Munck af Fulkilan kanssa (kuvassa vasemmalla).
Ernst Tihlman
ei halunnut luopua armeijan leivästä, vaan yleni järjestysmiehen virassa
samanaikaisesti luutnantista kapteeniksi (kapteeni 23.5.1808) asti armeijan
kirjoissa. Kuninkaallisen käskykirjeen - käskykirje annettu 8.12.1801 - oikeuksin
ja velvollisuuksin Ernst Fredrik Tihlman asetettiin Tampereen kaupungin
järjestysmiehen virkaan 15.12.1802. Tihlman oli mukana kuningas Kustaa III:sta
vastaan suunnatussa Anjalan liitossa ja hän sai tämän vuoksi
kuolemanrangaistuksen, mutta armahdettiin, kuten muutkin upseerit - yhtä lukuun
ottamatta. Suomen siirryttyä Venäjän vallan alle vuonna 1809 suoritettiin
armeijassakin uudelleenjärjestelyjä ja tässä yhteydessä myös Ernst Tihlman
jättäytyi siviiliin. Vuonna 1812 esitti Ernst Fredrik Tihlman kirkon
rakentamista Tampereelle; keväällä 1823 hän vastusti kivikirkon rakentamista ja
sen sijaan kannatti puukirkon rakennustyön antamista urakalla kauppias
Lindbergille.
Myös hänen
kasvanut vapaa-aikansa mahdollisti järjestysmiehen virkatehtävien ohessa hoitaa
Tampereen postimestarin tehtäviä. Ernst Fredrik Tihlman oli toiminut jo
Tampereella postimestarina 3.6.1803-23.5.1804 ja tuli jälleen nimitetyksi
virkaan Ruotsin vallan päätyttyä. No, valpas lukija saattaa jo arvata, kuinka
tässä lopulta taas kävi! Postimestari ja järjestysmies piti kotitalossaan postitoimistoa
ja osittain postin kortiston kanssa olivat sekaisin kaupungin järjestysoikeuden
arkisto. Asia paljastui kenraalikuvernöörin tarkastusmatkan yhteydessä ja
lopulta järjestysmies Ernst Tihlman joutui eroamaan kaupungin virastaan vuonna
1827 sekavuuksien vuoksi. 30.8.1827 kirjattiin Tampereen kaupungin
tuomiokirjaan kenraalikuvernööri Sachrewskij'n huomauttaneen maaherra Walleniukselle,
että hän oli havainnut mielipahakseen viime käynnillä Tampereella kaupungin
arkistoa säilytettämän postikonttorissa eikä Oikeuden Kokoushuoneessa kuten
pitäisi ja toiseksi, että tamperelaisten pitäisi viimeinkin rakentaa aiemmin
annetun määräyksen mukaisesti puinen vankila, jossa olisi kaksi asianmukaisin
kalterein ja puomein varustettua selliä sekä välttämätön vartija. Tämä
huomautus johti Tihlmanin virkakauden päättymiseen Tampereella. Tampereelta hän
siirtyi Hämeenlinnaan postimestariksi. Ernst Tihlmanin jälkeen järjestysmiehen
virka muuttui pormestarin viraksi vuonna 1830. Ernst Fredrik Tihlman päätti
maallisen vaelluksensa 19.8.1844 Koivulahdella 79 vuoden iässä.
Tampereen pormestarin virka-asu Museokeskus Vapriikissa.
Vuoden 1619
yleisissä kaupunkisäädöksissä määrättiin jokaiseen kaupunkiin ainakin yksi
kaupunginpalvelija hoitamaan maistraatin määräämiä yleisiä tehtäviä ja näitä
juoksevia asioita hoiti - jo aika paljon ennen järjestysmiehen nimeämistä
virkaan - Tampereen kaupungissa ensimmäisenä Tammerkosken säterin lampuoti
Matti Grönlund vuodesta 1782 alkaen. Mistään ei ole ainakaan löytynyt tarkempaa
tehtäväkuvausta kaupunginpalvelijan työstä, mutta tiedämme hänen toimineen
ainakin rumpalina (tiedotus), haastemiehenä, maksujen kerääjänä ja hän valvoi,
kuinka porvarit suoriutuivat velvollisuuksistaan kaupunkia kohtaan. Vuosisadan
vaihtuessa kaupunginpalvelijoiden määrä nostettiin kolmeen ja palkkaa kukin sai
kolme riksiä ja 16 killinkiä vuodessa. Kaupunginpalvelijoiden määrä pysyi
ainakin 1840-luvulle asti kolmena, mutta palkka muuttui 25 ruplaksi vuodessa.
Kaupungin
talouden hoito kuului kaupungin perustamiskirjan mukaan kruununvoudille, mutta
kaupungin epäonneksi Uumajassa 15.1.1756 syntynyt kruununvouti Jakob Callmeijer
sai kaupungin raha-asiat huonolle tolalle osin hävittämälläkin varoja. Kaupunginvanhempain
pöytäkirja vuodelta 1793 tietää mainita kaupungin rahastonhoitajan eli kasöörin
viran joustavampana raha-asiain hoitajana ja tässä tehtävässä ensimmäisenä
Tampereella on toiminut Kurun rovastin poika Johan Allén. Ennen Tampereelle
tuloa Allén toimi Vesilahden komppanian katselmuskirjurina ja piti virkatalonaan
Narvan Pietilää. Vuonna 1781 hän ryhtyi kruununpolttimon ja kaupungin
yhteiseksi postimestariksi, ja tässä virassa hän viihtyi vuoteen 1803 asti. Postimestari
Allénin mainitaan tässä samaisessa pöytäkirjassa olleen viranhaltijana jo hyvän
aikaa ja kasöörinä hänen suurin huolenaiheensa näyttää olleen kaupunkilaisten
maksamatta jättämät vuokramaidensa vuokrat. Vuodelta 1805 löytyy tieto
kaupunginkasöörin palkasta; 16 riksiä ja 32 killinkiä vuodessa.
Tampereen kaupungin pienoismalli Museokeskus Vapriikissa.
Ensimmäisen kaupunginviskaalin
virkaa Tampereella hoiti Tukholmasta vuonna 1782 saapunut kruununpolttimon
kirjuri Abraham Hellsing, joka uudessa virassaan aloitti ilmeisesti vuonna
1786. Virkaa ei hänelle milloinkaan määrätty ja aluksi hän ei saanut siitä
palkkaakaan. Kaupunginviskaalin virka syntyi tarpeesta valvoa ja ehkäistä
laitonta kauppaa ja valvoa, että kaupassa käytettiin oikeita punnuksia ja
mittoja sekä valvoa yleistä rauhaa kaupungin kaduilla ja tarvittaessa haastaa
rikoksentekijät oikeuteen. Tästä virasta kehkeytyi myöhemmin yleisen syyttäjän
virka. Virka saattoi olla hyvinkin tuottoisa ilman palkkaakin, sillä lain
mukaan virkamiehellä oli oikeus saada määräämistään sakkotuloista itselleen
kolmannes. Keväällä 1802 ylioppilas Sven Erik Häggberg haki valtakirjaa
upouudelta järjestysoikeudelta kaupunginviskaaliksi ja saikin oikeudelta
puoltolauseen toimilleen. Hellsing syrjäytettiin omasta vastustuksestaan
huolimatta ja nuori Häggberg sai nimityksen viskaalin virkaan, johon nyt
yhdistettiin myös notaarin virka. Häggberg sai kaupungilta tontin nro 15
Satakunnankadun kulmasta palkaksi virastaan. Hän pystyi hoitamaan virkaa neljä
vuotta, vaikka oli taipuvainen alkoholin käyttöön ja kerran nousi juovuksissa
jopa saarnastuoliinkin. Häggberg myi tonttinsa vähän päälle 33 riksillä ja
virkaan nimitettiin polttimomestari Wilthausenin vävy vääpeli Fredrik Hultman.
Vääpeli
Hultman oli kyllä jo entuudestaan kaupungin virassa, sillä vuonna 1805 hän
lupasi perustaa Tampereelle huutokauppakamarin ja tarjoutui kaupungin
huutokauppatirehtööriksi. Huutokauppakamari sijaitsi ainakin alkuun Kauppakadun
varrella, tontilla nro 14. Hultman myi korvauksetta kruunun ja kaupungin
takavarikoimaa tavaraa, mutta kaikesta muusta hän sai lain salliman palkkion
korvaukseksi. Näin syntynyt uusi virka oli vakinaisena virkana jatkossakin ja
1840-luvulla siitä maksettiin samaa palkkaa, kuin viskaalille eli noin 29
ruplaa vuodessa.
Tampereen pienoismalli - kooltaan yli 12 m2 - löytyy Museokeskus Vapriikista. Pienoismallissa kuvataan kaupunkia vuoden 1890 tilanteen mukaan.
Ehkä kaikkein
omaperäisin kaupungin virkamies oli rumpali; kaupungin alkuajoista lähtien
rumpali kiersi katuja pitkin ja teki yleisiä tiedotuksia kansalle. Ensimmäisen
tiedottajan, Matti Grönlundin kuoltua virka jäi hieman epämääräisesti
hoidetuksi ja vuodesta 1806 virka elvytettiin uudestaan kauppias Axel
Grönlundin hoidossa (Matti Grönlundin poika). Aamurummutus oli joka aamu
kaupungissa klo neljä (4) ja iltarummutus joka ilta klo 21. Rummuttajan kierros
alkoi raatihuoneen kulmalta Hämeenkatua pitkin kiertäen keskustan neljä
korttelia ympäri Läntisen kadun, Puutarhakadun ja Itäisen kadun kautta takaisin
lähtöruutuun. Rummuttajan palkka oli kymmenen (10) riksiä sisältäen kaupungin
viralliset tiedotukset, mutta muista rummutuksista virkamies sai periä
erillisen korvauksen.
Kaupungin
virkamiehiä olivat lisäksi esim. vakinaiset palovartijat sekä raatimiehet ja
vuoden 1806 lopussa virkamiehiä oli kaikkiaan 15 henkilöä. Järjestysmiehen
palkkamenot olivat tuolloin 33⅓ riksiä vuodessa ja rahastonhoitajan 16⅔ riksiä,
kaksi kaupunginpalvelijaa 8⅓ riksiä kummallekin, voudille 3⅓ riksiä, rummuttaja
10 riksiä ja palovartijat 1⅓ riksiä kummallekin. Raatimiehet olivat palkattomia
luottamusmiehiä. Näin kaupungin palkkamenot olivat tuolloin 82 riksiä 32
killinkiä; kaupungin jokaista tonttia kohden tämä merkitsi kahden voikilon ja
kutakin asukasta kohden runsaan kahden ruiskilon verorasitusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti