Helen Adams Keller.

Helen Adams Keller (s. 27.6.1880 Tuscumbia, Alabama ja k. 1.6.1968 Westport, Connecticut), kuurosokea kirjailija, luennoitsija ja aktivisti on sanonut: ”Kauneimmat ja ihanimmat asiat tässä maailmassa, niitä ei voi nähdä eikä edes kuulla, vaan ne on tunnettava sydämellä.Oletko koskaan muuttunut tai kokenut henkistä kasvua aikana, jolloin tuntuu, että kaikki on hyvin? On hyväksyttävä, että muutos harvoi tulee ilman vaikeuksia tai haasteita. Kun tämän ymmärtää, oppii iloitsemaan huonoistakin ajoista. Näin opimmme olemaan kiitollisia ja myös kiittämään asioista, joita aikaisemmin pidimme itsestään selvyyksinä. Joskus epämiellyttävät tilanteen tai ärsyttävät ihmiset on tuotu tiellemme vain, jotta löytäisimme oikean suunnan elämällemme. Muista; ei ole olemassa sattumaa.”

Kapteeni Arthur H. Kellerille ja Kate Adams Kellerille syntyi täysin terve tyttö 27.6.1880 Ivy Greenin talossa Tuscumbiassa, Alabamassa. Mutta 19 kuukauden ikäisenä tyttö, Helen sairastui ilmeisesti aivokuumeeseen; tauti ei ollut pitkä, mutta tuhosi tytön näkökyvyn, kuulon ja orastavan puhekyvyn. Perheen kanssa hän pystyi kommunikoimaan omalla viittomakielellään; seitsemänvuotiaana hänellä oli jo käytössää yli 60 viittomaa, mutta jos hän ei tullut ymmärretyksi, hän saattoi turhautua ja saada raivokohtauksia.

Helen Keller 7 vuotiaana tyttönä.

Helen Kellerin äiti, Kate Keller tutustui ensimmäiseen tunnettuun kuurosokeaan Yhdysvalloissa, Laura Dewey Lynn Bridgmaniin (s. 21.12.1829 ja k. 24.5.1889), joka vammastaan huolimatta oli saanut kunnollisen koulutuksen. Laura oli 2-vuotiaana sairastunut tulirokkoon, joka tuhosi hänen näkökyvyn ja kuulon sekä tilapäisesti haju- ja makuaistit. Lauran kaksi isosiskoa menehtyivät samaan sairauteen. Jo lapsena Laura oppi kosketuksen avulla ompelemaan ja kutomaan. Suositusten avulla Laura pääsi lokakuussa 1837 Perkins Institution for the Blind -erityiskouluun, jossa vieraili kirjailija Charles Dickens vuonna 1842.

Kate Keller otti vuonna 1886 yhteyttä Charles Dickensin American Notesin kautta Baltimoressa erikoislääkäriin matkustamalla häntä tapaamaan. Tämä lääkäri lähetti Kate Kellerin Alexander Graham Bellin (s. 3.3.1847 Edinburg, Iso-Britannia ja k. 2.8.1922 Nova Scotia, Kanada) pakeille; Bell oli vuonna 1876 saanut patentin puhelimen keksimisestä, vaikka puhelimen oli jo keksinyt italialainen Antonion Santi Giuseppe Meucci (s. 13.4.1808 ja k. 18.10.1889) jo yli parikymmentä vuotta aiemmin. Meucci rakensi ensimmäisen puhelimensa vuonna 1854 pitääkseen yhteyttä alakerran verstaalta liikuntakyvyttömään vaimoonsa. Taloudellisen tilanteen vuoksi Meuccilla ei ollut varaa hankkia uudelle keksinnölleen patenttia, joten hän myi sen oikeudet muille tahoille. Skotlantilainen keksijä ja tiedemies Alexander Graham Bell oli syntynyt Edinburgissa ja hänen isänsä oli puhefysiologian tutkija ja kuurojen puheopetukseen erikoistunut Alexander Melville Bell (1819-1905). Alexander Bellin äiti ja vaimo olivat kuuroja ja hänen kaksi veljeään kuolivat tuberkuloosiin. Alexander Graham Bell teki menestyksellistä työtä National Geographic Sosietyn sekä kuurojen lasten hyväksi.

Alexander Graham Bell.

Antonion Meucci.

Bellin kehotuksesta Kate Keller otti yhteyttä Perkinsin sokeain kouluun Massachusettssiin. Koulu lähetti opettaja Anne Mansfield Sullivanin (s. 14.4.1866 ja k. 20.10.1936 New York) Helen Kellerin tukihenkilöksi. Sullivan sairastui lapsena trakoomaan ja menetti näkönsä mutta useiden leikkauksien tuloksena sai näkökykynsä osittain takaisin. Anne Sullivan oli vuodesta 1905 naimisissa Harvardin yliopiston professori John A. Macyn kanssa. Anne Sullivan ja pieni Helen Keller tapasivat ensimmäistä kertaa 3.3.1887. Helen Keller kirjoitti omassa elämänkerrassaan, Elämäni tarina, Anne Sullivanin aivan keskeisestä merkityksestä Kellerin elämään lapsena ja nuorena. Heidän yhteistyö kesti 49 vuoden ajan.

Vasemmalla kuvassa Helen Keller ja oikealla Anne Sullivan.

Anne Sullivan sai vaadittua Helen Kellerin isältä luvan saada eristää Helen Keller muusta perheestä pieneen rakennukseen puutarhassa, jossa hän ensiksi muutti Helenin käyttäytymistä. Läpimurto kielenoppimisessa tapahtui Helenin ymmärtäessä opettajansa tekemää kuviota hänen toiselle kädelle samalla, kun pumppasi vettä toisella kädellä; hän oivalsi tämän merkitsevän vettä. 10-vuotiaana Helen Keller sai tietää kuurosokeasta norjalaisesta Ragnhild Tollefsen Kåtasta (s. 23.5.1873 j k. 12.2.1947), joka kolme ja puoli vuotiaana menetti näkö-, kuulo-, haju- ja makuaistinsa tulirokon seurauksena. Halvard Bergh kirjoitti vuonna 1887 Kåtasta tarinan sanomalehteen ja tämä tarinan luki lehdestä kuuro Lars A. Havstad. Kåta pääsi opiskelemaan Havstadin langon Elias Hofgaardin johtamaan kuurojen-instituuttiin; valtio maksoi opetuksesta koituneet kustannukset. Täällä kuurojen-instituutissa Kåta oppi mm. pistekirjoituksen ja Hofgaard opetti Kåtaa puhumaan ensin opettamalla häntä ääntämään kirjaimia ja sitten tavuja sekä lopulta monitavuisia sanoja. Kesällä 1889 Kåta pystyi jo sanomaan yksinkertaisia lauseita. Kåta oppi puhumaan koskemalla kädellään puhuvan ihmisen suuhun ja tuntemalla puhujan huulten liikkeet. Helen Keller halusi oppia puhumaan samalla tavoin, mutta hän ei ollut lopulta yhtä onnekas. Helen Kellerin opettajat tekivät monia virheitä ja harjoitukset tuntuivat kovin rasittavilta. Helen Kellerin puhe jäi hyvin epäselväksi ja vain läheiset ystävät ymmärsivät hänen puhettaan. Muuten Helen Keller oli kielellisesti hyvin lahjakas; hän oppi pistekirjoituksella englannin lisäksi myös espanjaa, ranskaa, saksaa, kreikkaa sekä latinaa.

Parkinsin sokeiden koulussa Helen Keller alkoi opiskella vuonna 1888 ja vuonna 1894 Helen Keller ja Anne Sullivan muuttivat New Yorkiin jatkamaan opintoja Wright-Humasonin kuurojenkoulussa. Massachusettsiin he palasivat vuonna 1898 ja Helen aloitti opiskelun Cambridge school for youg ladies -opistossa ennen kuin pääsi Radcliffe Collegeen vuonna 1900. Vuonna 1904 Helen Keller valmistui 24 vuoden ikäisenä humanististen tieteiden kandidaatiksi ensimmäisenä yliopiston suorittaneena kuurosokeana.

Valmistumisensa jälkeen Helen Keller aloitti elämäntyönsä kuurojen ja sokeiden auttajana; hän piti aktiivisesti yhteyttä lainsäätäjiin ja kiersi maailmalla luennoimassa sekä kirjoitti monia teoksia ja artikkeleita. Ensimmäinen Yhdysvaltojen presidentti – maan 22. ja 24. presidentti -, jonka Helen Keller aktivistina tapasi, oli demokraattien Stephen Grover Cleveland (s. 18.3.1837 Caldwell, New Jersey ja k. 24.6.1908 Princeton, New Jersey). Cleveland oli presbyteeripappi Richard Falleyn ja Anne Neal Clevelandin kahdeksasta lapsesta viides, joka joutui isän kuoltua ansaitsemaan rahaa perheelleen. Hän ei päässyt opiskelemaan collegeen ja työskenteli opettajana sokeille tarkoitetussa koulussa New Yorkissa sekä asianajotoimiston apulaisena Buffalossa. Useiden vuosien kokemuksella aianajotoimistosta Claveland sai luvan lakimiehen ammatinharjoittamiseen New Yorkin osavaltiossa vuonna 1859 ja kolme vuotta tämän jälkeen hän perusti oman lakitoimiston.

Presidentti Stephen Grover Cleveland.

Politiikkaan Cleveland tuli kahden vuoden kaudella Erien piirikunnan seriffinä vuonna 1871. Vuonna 1881 hän pyrki ja pääsi Buffalon pormestariksi ja vuonna 1883 hänestä tuli New Yorkin pormestari. Cleveland käytti useasti veto-oikeuttaan vastustaessaan eri hankkeita ja hänet tiedettiin korruption vastustajaksi. Vuonna 1884 hän voittidemokraattien esivaalit ja pääsi puolueen presidenttiehdokkaaksi James G. Blainea vastaan. Kumpikin presidenttiehdokas ryvettyi vaalitaiston aikana erilaisissa skandaaleissa; Blainea syytettiin useista finanssisotkuista ja Claveland joutui tunnustamaan maksavansa elatusapua naiselle, joka väitti Clevelandin olevan lapsensa isä. Presidentti Clavelandin yhteiskunnalliset mielipiteet olivat usein ristiriitaisia; hän vastusti kiinalaisten maahanmuuttajien syrjintää lännessä, mutta kannatti intiaanien sulauttamista valkoisten kulttuuriin. Hän vastusti myös mustien ja valkoisten yhdenvertaisuutta sekä naisten äänioikeutta. Isänsä tavoin presbyteeri Claveland meni vuonna 1886 naimisiin 27 vuotta itseään nuoremman Frances Folsomin kanssa ja vihkitilaisuus pidettiin Valkoisessa talossa. Pariskunnalle syntyi viisi lasta.

Helen Keller tapasi Clevelandin jälkeen kaikki Yhdysvaltojen presidentit aina Lyndon Baines Johnsoniin (s. 27.8.1908 Stonewall, Texas ja k. 22.1.1973 Stonewall, Texas) saakka (Yhdysvaltojen 36. presidentti). Johnson oli lähtöjään köyhästä, neljän lapsen maanviljelijäperheestä. Hän kävi kansakoulun ja valmistui Johnson City Hihg Schoolista vuonna 1924. Hän toimi kengänkiillottajana, maatalous- ja betonityöläisenä, hissinkuljettajana, autonpesijänä ja talonmiehenä kunnes jatkoi opiskelua Lounais-Texasin opettajanopistossa valmistuen opettajaksi vuonna 1927. Lyndon Johnson toimi valmistuttuaan opettajana Houston High Schoolissa, mutta alkoi pian poliitikoksi, kun hänet valittiin kongressiedustajainsihteeriksi vuonna 1931.

Presidentti Lyndon Johnson.

Vuonna 1937 Johnson valittiin kongressiin Texasin edustajana Austinista. Toisen maailmansodan aikana hän palveli komentajana Yhdysvaltojen laivastossa ja sai sotilaallisista ansioistaan Hopeatähden, Aasia-Tyynenmeren taistelujen mitalin ja toisen maailmansodan II Viktorian mitalin. Senaattiin Lyndon Johnson valittiin vuonna 1949 ja demokraattisten senaatinedustajien johtajaksi vuonna 1953. Vuonna 1960 presidentti John F. Kennedy nimitti Johnsonin varapresidentiksi. Yhdysvaltojen presidentiksi hän nousi presidentti John F. Kennedyn murhan jälkeen 23.11.1963. Toukokuussa 1964 Johnsonin puhe suuresta yhteiskunnasta ennakoi kansalaisoikeuksien laajentamista mustalle väestölle. Lyndon Johnson jatkoi presidentti John F. Kennedyn aloittamia uudistuksia ja sai kongressin taivutettua näihin uudistuksiin. Lyndon Johnson sai suuren vaalivoiton presidentinvaaleissa syksyllä 1964. 2.7.1964 presidentti Johnson allekirjoitti kansalaisoikeuslain, joka kielsi rotuerottelun hotelleissa, ravintoloissa ja julkisissa tiloissa. Lain mukaan liittohallituksen oikeusministerillä oli mahdollisuus puuttua rotusyrjintään. Laki kielsi mm. työnantajia ja ammattiliittoja harjoittamasta rotuerottelua ja lain toteutumista valvoi komissio. Vuonna 1965 astui voimaan myös sairausvakuutuslaki (Medicare) ja yliopistokoulutukselle ohjattiin anteliaammin määrärahoja. Presidentti Johnson allekirjoitti 6.8.1965 äänioikeuslain. Keväällä 1968 presidentti Johnson ilmoitti luopuvansa ehdokkuudestaan presidentinvaaleissa ja viran jälkeen hän asettui asumaan ranchilleen Johnson Cityyn, Texasiin vuonna 1969 sekä julkaisi muistelmansa Etuasemissa (Vantage Point) vuonna 1971. 22.1.1973 Johnson kuoli kotonaan 64-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Helen Keller teki merkittävää työtä sokeiden, kuurojen ja muiden syrjittyjen aseman parantamiseksi. Keller esitti vetoomuksen 30.6.1925 Lions Clubs Internationalin (LCI) kansainvälisessä kokouksessa Ohion Cedar Pointissa Yhdysvalloissa ja tämän johdosta Lionclubien Sight First-näönsuojeluohjelmat saivat alkunsa. Toukokuussa 1957 Helen Keller vieraili myös Suomessa. Kellerin elämästä on tehty useita elokuvia: Deliverance (mykkäelokuva vuodelta 1919), Ihmeidentekijä 1962, Helen Keller and Her Teacher 1970 ja Helen Keller: The Miracle Continues 1984. Hänen teoksiaan ovat vastaavasti: The Story of My Life 1903, Light in My Darkness 1927 ja Elämäni tarina 1957.