Skinnarilan hovi.

Zacharis Topelius aikanaan jo kirjoitti Maamme kirjassa karjalaisista seuraavasti: "Matkustaminen ja kaupanteko ovat hänelle mieluisia, hän kulkee pitkiä matkoja omassa maassaan ja vie tavaroitaan Venäjälle asti. ... ajaa nelipyöräisiä vankkureita Pietariin. Siellä on karjalaisten alinomainen markkinapaikka. Siellä hän ansaitsee rahaa pienillä kivilläkin, ja yhtä helposti kuin raha on tullut, se taas meneekin. Sillä karjalaiset ovat iloista ja anteliasta väkeä, joka mielellään elää itse hyvin ja tarjoaa omastaan toisillekin. 'Kun leipä on lopussa, syödään vehnästä.'"

Petter (Pekka) Silventoinen oli Pietarissa hopeaseppänä. Hänen oma isänsä oli kauppias Kerimäeltä, joka kävi kauppaa voilla ja riistalla Pietariin asti. Surkeiden katovuosien aikaan 1860-luvulla perheen kotitalo joutui pakkohuutokaupan alle ja Pekka-poika lähti 12-vuotiaana Pietarin talonpoikaiskauppiaan kyydissä. Monien vaikeuksien jälkeen ja suomalaisten nuohoojien ystävällisellä avustuksella Pekka päätyi lopulta parikkalalaisen hopeasepän, Johan Lajusen oppiin Pietarissa. Lajusen neljänkymmenen työntekijän liikkeessä Pekka Silventoinen yleni työnjohtajaksi asti. Pekka Silventoinen avioitui amiraali J. E. von Schantzin lesken pohjalaisen kamarineidin Henrika (Hanna) Häggsonin kanssa ja parille syntyi viisi varsin musikaalista lasta, jotka saivat oivallista koulutusta. Johan Lajusen kuoltua Pekka osti tämän liikkeen Lajusen leskeltä vuonna 1885 ja laajensi liikkeen "tehtaaksi", jossa parhaimpaan aikaan oli työssä noin seitsemänkymmentä henkeä.

Alma ja Toivo Kuula vuonna 1914.

Lappeenrannassa kylpylälomallaan vuonna 1894 Pekka Silventoinen löysi Skinnarilanniemen, tykästyi tähän paikkaan ja se hankittiinkin perheen kesäasunnoksi. Skinnarilan päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1901, mutta Pekka Silventoinen rakennutti samalle paikalle uuden rakennuksen, Skinnarilan Hovin, joka valmistui vuonna 1903. Pekka Silventoinen itse kuoli täällä Skinnarilassa lopetettuaan ensin liiketoimintansa Pietarissa vuonna 1916.

Silventoisen perheen lapsista neljä kävi suomalaisen seurakunnan Kolomnan alustavaa kirkkokoulua ja heistä kolme jatkoi Helsingissä opiskeluaan. Perheen toisiksi vanhin tytär Emilia (Emmi) aloitti koulunsa saksalaisessa alkeiskoulussa, St. Petri Schulessa ja jatkoi venäläisessä sisäoppilaitoksessa koulunkäyntiä. Perheen kahdesta tyttärestä kehkeytyi konserttilaulajia ja kolmaskin kävi konservatorion. Oili-tytär luki aluksi kieliä ja pääsi opettajaksi Pietarin suomalaiseen yhteiskouluun, mutta päätyi omistamaan uransa laulutaiteelle. Pietarissa 5.2.1884 syntynyt Alma Silventoinen kulkeutui Helsinkiin ja Milanoon lauluopintojen perässä ja hän yltyi antamaan ensimmäisen laulukonserttinsa Pietarissa vuonna 1910. Pietarin suomalaisten sanomalehti - joka näki päivänvalon tammikuussa 1884 ja ilmestyi vuoteen 1917 asti - innostui antamaan tästä ensikonsertista ylistävän arvion ja siteeraan tätä kirjoitusta pienesti: " Alma Silventoisen konsertti wiime perjantaina oli tavallaan merkkitapaus Pietarin suomalaisten musiikkielämässä. Siihen nähden, että neiti Alma Silventoinen on ensimmäinen Pietarin suomalaisten omia lapsia, joka, warsinaisella laulajatar-uralle antautuneena, on täällä esiintynyt omalla itsenäisellä konsertillaan."

Laulaja Abraham Ojanperä.

Laulaja ja laulunopettaja Alexandra Ahnger.

Helsingin suomalaisen tyttölyseon jälkeen Alma Silventoinen ryhtyi opiskelemaan musiikkia Helsingin Musiikkiopistossa vuosina 1903-1908; ensin pääaineena oli pianonsoitto, mutta säveltäjä-kapellimestari Armas Järnefeltin (s. o14.8.1869 Viipuri ja k. 23.6.1958 Tukholma) ohjeesta piano vaihtui lauluopintoihin Abraham Ojanperän (s. 16.9.1856 Liminka ja k. 26.2.1916 Liminka) ja Alexandra Ahngerin (s. 15.5.1859 Kuopio ja k. 9.9.1940 Helsinki) ohjauksessa. Kotimaan opintojen jälkeen Alma jatkoi opintojaan ensin Milanossa Mathilde Riccin oppilaana (1908-1909) ja sen jälkeen Pariisissa M. Duquennen oppilaana (1909-1910). Alma oli suosittu konsertti- ja oratoriolaulaja, joka kotimaan konserttien lisäksi esiintyi myös mm. Unkarissa, Italiassa, Baltian maissa, Saksassa sekä muissa Pohjoismaissa.

Säveltäjä Toivo Kuula.

7.7.1883 kirkonkirjan mukaan Vaasassa syntynyt säveltäjä Toivo Timoteus Kuula vietti myös kesiään Skinnarilan Hovissa - ensimmäisen kerran kesällä 1907 - ja täällä hän myös tutustui laulajatyttö Almaan. Toivo Kuula opiskeli vuosina 1908-1909 mm. kontrapunktia, säveltämistä, orkestrointia ja orkesterinjohtamista ainakin Bolognassa, Leipzigin konservatoriossa sekä Pariisissa. Pariisissa syntyikin Toivo Kuulan suurimuotoinen teos Orjan poika sopraanolle, baritonille, kuorolle ja orkesterille. Koska säveltäjä Kuula ei saanut helposti eroa ensimmäisestä vaimostaan, 22.11.1883 Saarijärvellä syntyneestä luokkatoveristaan Rauha Maria Cecilia Nelimarkasta (Silja Valo), joutui Alma odottaman sitkeästi usean vuoden ajan Toivottomana. Ensimmäisestä avioliitosta Toivolla oli Aune-niminen tytär, joka kuitenkin kuoli parin kuukauden ikäisenä. Lopulta kuitenkin pariskunta Alma ja Toivo Kuula pääsivät avioon ja heidät vihittiin Skinnarin Hovissa 29.4.1914.

Kuvassa vasemmalta Urho Peltonen, Julius Saaristo ja Väinö Siikaniemi vuonna 1912.

Alma ja Toivo Kuula antoivat yhdessä konsertin Pietarissa vuonna 1916 ja tästä konsertista lainaan piskuisen kuvauksen Alma Kuulan omasta päiväkirjasta: "Konsertti meni aivan loistavasti. Saimme toistaa monta laulua ja Tule armaani-laulun lopussa tuli sellainen aplodien ja hyvä-huutojen myrsky, että loppusoitosta ei kuulunut yhtään mitään. Yleisö olisi vaatinut sen kolmasti laulettavaksi, mutta en jaksanut. Lopuksi ei yleisö tahtonut poistua millään salista, vaikka olin jo laulanut monta ylimääräistä. Estraadin ympärillä oli vaan kansaa, joka tahtoi vielä kuulla kunnes lopuksi jo ruvettiin salissa valoja sammuttamaan. Yleisössä oli suomalaisia, saksalaisia, virolaisia, venäläisiä ja ties mitä kaikkia. Konsertissa avustivat vielä rouva ja herra Wolkoff ja herra Tarle, jotka soittivat Toivon Trion kauniisti ja saivat suurta suosiota osakseen. Saimme sieltä erinomaiset arvostelut."

Pianisti Sinikka Kuula-Marttinen.

Pariskunnalle syntyi myös Sinikka-tytär 4.4.1917 Helsingissä, jonka jälkipolvet muistavat pianotaiteilija Sinikka Kuula-Marttisena (kuollut 18.8.1981). Sinikka suoritti diplominsa vuonna 1943 ohjaajinaan France Ellegaard ja Timo Mikkilä. Vuonna 1942 Sinikka avioitui Lassi Marttisen kanssa ja heillä on kaksi lasta; vuonna 1944 syntynyt pianotaiteilija Marja Väisänen ja 1954 syntynyt biologi Markku Marttinen. Sinikka Kuula-Marttinen on julkaissut vuonna 1968 kirjan äitinsä, Alma Kuulan, vuosien 1901-1919 päiväkirjamerkinnöistä nimellä: Virta venhettä vie.

Alpo Sailo.

Säveltäjä Yrjö Kilpinen.

Säveltäjä Leevi Madetoja.

Säveltäjä Sulho Ranta.

Säveltäjä Taneli Kuusisto.

Säveltäjä Toivo Kuula sävelsi Häämarssinsa Alman sisaren Emilia Silventoisen ja Yrjö Putkisen häihin. Alma kirjoitti omassa päiväkirjassaan tästä Häämarssista seuraavasti: "Olet säveltänyt häämarssin Emmin häihin. Se on äärettömän originelli ja kaunis. Itkin sitä ensi kerran kuullessani." Tämä kyseinen Häämarssi soi aivan ensimmäisen kerran julkisesti Mooses Putron soittamana uruilla häissä 6.5.1908 Pietarin suomalaisessa kirkossa. Toivo Kuula oli myös Suomen Säveltäjien Liiton (SSL) perustajajäseniä vuonna 1917. Alman ja Toivon avio-onni jäi valitettavan lyhytaikaiseksi, koska Toivo Kuula ammuttiin Viipurin Seurahuoneella 18.5.1918. Alma jäi nuorena leskeksi ja kuoli vasta 8.10.1941 sydänkohtaukseen matkallaan konserttinsa harjoituksiin. Toivo ja Alma haudattiin vieretysten lepäämään Helsingin Hietaniemen hautausmaalle ja paikalle pystytettiin vuonna 1922 kuvanveistäjä ja taidemaalari Alpo Sailon (s. 14.11.1877 Hämeenlinna ja k. 6.10.1955 Helsinki) tekemä hautapatsas. 

Runoilija L. Onerva.

Hilja Haahti.

Säveltäjä Ilmari Krohnin puoliso oli Hilja Haahti.

Kirjailija Maila Talvio.

Alma Kuulan nuorempi sisko, laulajatar Oili Silventoinen (1888-1932) avioitui maisteri ja olympiamitalisti Väinö Siikaniemen (alkujaan Siegberg, s. 27.3.1887 Hollola ja k. 24.8.1932 Helsinki) kanssa 31.12.1916 Skinnarilan Hovissa ja pariskunta vietti myös kaikki kesänsä Skinnarilan Hovissa, kansallisromanttisessa kulttuurikodissa. Lukuisia kesiään Skinnarilan Hovin läheisessä pikkumökissä vietti säveltäjä ja akateemikko Yrjö Henrik Kilpinen (s. 4.2.1892 Helsinki ja k. 2.3.1959 Helsinki) vuokralaisena. Muutkin säveltäjät, kuten ainakin Sulho Veikko Juhani Ranta (s. 15.8.1901 Peräseinäjoki ja k. 5.5.1960 Helsinki), Leevi Antti Madetoja (s. 17.2.1887 Oulu ja k. 6.10.1947 Helsinki) ja Taneli Kuusisto (s. 16.6.1905 Helsinki ja k. 30.3.1988 Helsinki) olivat ahkeria vierailijoita 1920- ja 1930-luvuilla Alma Kuulan ja Siikaniemen perheen luona Skinnarilassa. 

Professori V. A. Koskenniemi.

Kirjailija Olavi Paavolainen.

Runoilija Katri Vala.

Taidemaalari Tyko Sallinen.

Säännöllisiä vierailijoita olivat mm. runoilija L. Onerva (Hilja Onerva Lehtinen, s. 28.4.1882 Helsinki ja k. 1.3.1972 Helsinki), kirjailija Maila Talvio (Maila Mikkola, o.s. Winter, s. 17.10.1871 Hartola ja k. 6.1.1951 Helsinki), säveltäjä ja musiikkitieteilijä Ilmari Henrik Reinhold Krohn (s. 8.11.1867 Helsinki ja k. 25.4.1960 Helsinki), kirjailija ja suomentaja Hilja Haahti (Hilja Theodolinda Krohn, o.s. Haahti ent. Hahnsson, s. 11.9.1874 Hämeenlinna ja k. 6.1.1966 Helsinki), runoilija, professori ja akateemikko Veikko Antero Koskenniemi (vuoteen 1906 Forsnäs, s. 8.7.1885 Oulu ja k. 4.8.1962 Turku), kirjailija ja toimittaja Olavi Paavolainen (s. 17.9.1903 Kivennapa ja k. 19.7.1964 Helsinki) ja runoilija ja suomentaja Katri Vala (Karin Alice Heikel o.s. Wadenström, s. 11.9.1901 Muonio ja k. 28.5.1944 Eksjö, Ruotsi) sekä taidemaalari Tyko Sallinen (s. 14.3.1879 Nurmes ja k. 18.9.1955 Helsinki). Silventoisen suvun hallinnassa Skinnarilan Hovi säilyi vuoteen 1962 asti ja lopulta kuntainliitosten kautta se päätyi Lappeenrannan kaupungin omistukseen. Vuonna 1974 kaupunki luovutti tontin valtiolle ja siihen alettiin pystyttää Lappeenrannan teknillistä korkeakoulua eli nykyistä teknillistä yliopistoa. Nykyään Skinnarilan Hovi saa toimia yliopiston koulutus- ja juhlatilana ja tiloja vuokrataan myös ulkopuolisille eri tarkoituksiin.