Richard Faltin.

Richard Friedrich Faltin syntyi Danzigissa 5.1.1835 (k. 1.6.1918 Helsingissä) kauppias Hans Edvard Faltinille ja Rose Friederke o.s. Hollatzille. Faltin opiskeli lukioaikanaan Danzigissa urkuri F. W. Markullin johdolla musiikkia ja musiikin opiskelun hän oli aloittanut jo seitsemän vuoden iässä. Opinnot musiikin parissa jatkuivat saumattomasti hovikapellimestari Frierich Schneiderin ohjauksessa Dessaussa. Dessausta Faltin siirtyi Leipzigin konservatorioon jatkamaan musiikkiopintojaan monipuolisesti. 20-vuotiaana Richard Faltin valmistui keväällä 1856 Leipzigin konservatoriosta yhtenä parhaista opiskelijoista; tuolloin hänelle tarjottiin kolmea eri virkaa: Jerusalemiin kuoroa ja orkesteria johtamaan, Saksan Kobyrissa orkesterin ja kuoron johtamista sekä Viipurista Behmin poikakoulun laulunopettajan virkaa. Saksa tuntui kovin likellä olevalta ja Jerusalem taas oli liian kaukana, joten Faltin valitsi tarjotuista vaihtoehdoista Viipurin. Viipurin virkaan kuului myös velvollisuus opettaa viulun- ja pianonsoittoa sekä kuoro- ja yksinlaulun lisäksi antaa opetusta musiikin teoriassa.

Pietarissa syntynyt ja Tarton yliopistosta valmistunut saksalaisteologi ja pastori Karl Gottlieb Behm (s. 17.12.1823 ja k. 29.6.1857) oli Viipuriin vuonna 1853 perustanut nimeään kantavan sisäoppilaitoksen pojille Pietarin ja Viipurin saksankielistä väestöä ajatellen. Karl Behmin isä oli Tallinnasta kotoisin ollut balttiansaksalainen Joachim Christian Behm. Koulun opetuskielenä oli luonnollisesti saksankieli ja koulu sijaitsi Papulan kaupunginosassa. 

Pastori Karl Gottlieb Behm.

Richard Faltin lähti Lyypekistä kohti Viipuria elokuun puolivälissä vuonna 1856 ja merimatka Tukholmaan höyrylaivalla oli tehtävä myrskyisissä olosuhteissa. Matkalla hän tapasi tohtori Zeidlerin, joka myös oli menossa opettamaan Karl Behmin sisäoppilaitokseen, Viipuriin. Höyrylaivan kyydissä taitettiin myös Tukholman ja Helsingin välinen merimatka; Helsingistä matka jatkui vielä kaksi päivää hevoskärryillä Viipuriin asti. Richard Faltin sai koulun naapurista puutalosta asunnon itselleen. Valitettavasti tämä puutalo paloi tulipalossa elokuussa 1857 täysin ja Richard Faltin menetti käytännöllisesti katsoen koko omaisuutensa tässä tulipalossa. Kauppias Leopold Krohn ja rouva Julie Krohn lainasivat Richard Faltinille omistamansa flyygelin heidän maaseutuasunnostaan Kiiskilän kartanosta. Kartano sijaitsee Viipurinlahden rannalla ja kartanosta löytyy maininta jo vuodelta 1560. Vieläpä laulaja Adolf Brömme lahjoitti Richar Faltinille omistamansa viulun. Myöhemmin Richard Faltin hankki Leipzigista omistukseensa uuden flyygelin, johon hankki myös jalkion saadakseen harjoiteltua urkujensoittoa. 

Kiiskilän kartano.

Karl Behmin sisäoppilaitoksessa Richard Faltinilla oli opetusta 24 tuntia viikossa. Tämän lisäksi hänellä oli vielä 12 yksityisoppilasta, joten opetustuntien määrä nousi 50 tuntiin viikossa. Ensimmäisen kerran sisäoppilaitoksen kuoro Richard Faltinin harjoittamana esiintyi 7.9.1856, jolloin Saimaan kanava avattiin käyttöön. Vuonna 1863 teki Porvoon hiippakunnan piispa Ludwig Schauman piispantarkastuksen Viipurissa ja Behmin koulun kuoro ja orkesteri esittivät tämän tarkastuksen lopuksi Mendelssohnin Paulus oratoriosta osia Richard Faltinin johdolla. Viipuriin saavuttuaan Richard Faltin otti tehtäväkseen uudistaa kaupungin musiikkielämää. Tuohon aikaan Richard Faltin järjesti Viipurissa ahkerasti konsertteja sekä harrasti musiikkia runsaasti viipurilaisten perheiden keralla. Faltin harrasti musiikkia mm. Paul Wahl vanhemman kodissa sekä kauppiasperhe Krohnin kaupunkiasunnossa, jossa vietettiin lauantain kvartetti-iltoja.

Kesällä 1859 lukukauden päätyttyä Richard Faltin teki opintomatkan Englantiin. Faltin oli jo Leipzigin konservatoriossa opiskellessaan ystävystynyt nuoren englantilaisen Russel Toplinin kanssa; ystävykset kävivät vuosia vilkasta kirjeenvaihtoa keskenään. Russel Toplin kutsui nyt Richard Faltinin vierailulle Sheffieldiin, mutta matkan aikana Faltin opiskeli myös kaksi viikkoa Lontoossa. Faltin matkusti Helsingistä ensin Tukholmaan ja Göteborgiin ja sieltä Kööpenhaminan ja Kielin kautta Hampuriin. Lopulta matka eteni Hullin kautta Sheffieldiin. Vuonna 1851 Lontoon maailmannäyttelyyn valmistuneessa Kristallipalatsissa Richard Faltin kävi kuuntelemassa Händelin Messias oratorion ja Govent Gardenissa hän seurasi, kuinka Meyerbeer johti oopperansa Dinorah. Viipuriin Richard Faltin palasi ennen syyslukukauden alkua.

Lontoon kristallipalatsi, joka valmistui vuonna 1851.

Richard Faltin oli järjestämässä 1.2.1860 Viipurin ensimmäistä sinfoniakonserttia. Saman kevään aikana hän järjesti vielä Viipurissa kolme muutakin konserttia; ensimmäisessä sinfoniakonsertissa helmikuun alussa oli konserttiyleisöä 90 henkeä paikalla ja viimeisessä kevään konsertissa jo 250 henkeä yleisössä. Näissä em. kevään konserteissa kuultiin mm. osia Haydnin oratoriosta Luominen, Mozartin sinfonia D-duuri sekä Haydnin sinfonia G-duuri. Konserteissa avusti myös 30-henkinen kuoro, jonka Richard Faltin oli heti Viipuriin tulonsa jälkeen perustanut. Faltin aloitti loppuvuodesta 1860 tilauskonserttien sarjan Viipurissa. Ensimmäisen konsertin (12.11.) peruuntuminen siirsi tilauskonserttien aloituksen joulukuun 3. päivälle vuonna 1860. Tässä ensimmäisessä konsertissa kuultiin ensin alkusoitto Mozartin oopperasta Titus. Konsertti jatkui Haydnin sinfonialla D-duurissa ja Beethovenin triolla B-duuri, joita seurasi Schubertin Sotiasmarssi. Kuoro lauloi vielä lopuksi laulun Dåne liksom åskan, bröder. Kaikkiaan vuonna 1860 järjestettiin Viipurin kaupungissa kahdeksan sinfoniakonserttia ja 10.11.1860 sytytettiin Viipurissa myös ensimmäinen kaasuvalo – viisi päivää ennen Helsinkiä.

Vähän ennen joulua vielä pidetyssä toisessa tilauskonsertissa esitysvuoron saivat Mozartin Jupitersinfonia, alkusoitto Cherubinin oopperasta Vedenkantaja, marssi Wagnerin oopperasta Tannhäuser ja Mozartin konsertto, jonka esittivät neiti Melart ja Richard Faltin kahdella flyygelillä. Konsertti päättyi kahteen lauluduettoon. Vasta kolme vuotta myöhemmin kuultiin Viipurissa ensimmäisen kerran pianokonsertto julkisesti pianon ja orkesterin kanssa esitettynä, kun Richard Faltin toimi Mozartin pianokonserton solistina. Tämän jälkeen pianisti ja Richard Faltinin oppilas Elisa Wächter aloitti Viipurissa konserttisarjan, jossa kuultiin mm. Beethovenin, Mozartin ja Mendelssohnin pianokonserttoja.

Richard Faltin poistui Viipurista elokuussa 1861, kun hän lähti täydentämään musiikkiopintojaan Leipzigiin. Tällä matkalla hän viipyi hieman yli vuoden. Syyskuussa selvisi Richard Faltinin sijainen; hän tuli myös Leipzigin konservatoriosta ja oli valmistunut orkesterinjohtajaksi. Sijainen, Oskar Bolck, toimi Faltinin sijaisena myös Behmin sisäoppilaitoksessa Viipurissa. Lokakuussa soi jo ensimmäinen Oskar Bolckin johtama tilauskonsertti, jossa teoksena oli mm. Beethovenin sinfonia nro 1 C-duurissa.

Pianisti Clara Schumann.

Richard Faltin kuuli Leipzigin Gewandhausenissa mm. pianisti ja Robert Schumannin puolisoa Clara Schumannia, joka soitti Johannes Brahmsin 25 variaatiota Händelin teemasta. Clara Schumannilla ja nuorella Johannes Brahmsilla oli – Robert Schumann sairasti jo tuolloin vakavasti mielenterveytensä kanssa – lyhyt mutta kiihkeä rakkaussuhde, jonka seurauksena heille syntyi yhteinen poikalapsi, Felix. Faltin kuuli Leipzigissa urkuri G. A. Thomasia, Haydnin oratorion Vuodenajat sekä Johann Sebastian Bachin h-mollimessun ja Matteus-passion. Professori Davidin parhaana pidetyn oppilaan, viulisti Wilhelmij’n Faltin tapasi matkallaan sekä teki kaupungissa havainnon, että Lisztin, Berliozin ja Wagnerin musiikki oli voimallisesti tulossa konserttisaleihin ja oopperataloihin.

Syyskuussa 1862 Richard Faltin palasi taas takaisin Viipurin kaupunkiin ja jo samassa kuussa pidetyssä Adolp Brömmen vokaali- ja soitinkonsertissa Richard Faltin toimi avustajana. Hätää kärsiville kerättiin varoja marraskuun ja joulukuun 1862 sinfoniakonserteissa, joista marraskuun konsertissa esitettiin mm. Carl Philipp Emanuel Bachin ja Josef Haydnin sinfoniat. Joulukuun sinfoniakonsertissa Faltin soitti pianolla Beethovenin sonaatin op. 26 As-duuri ja muutamia F. Chopinin kappaleita. Joulukuun konsertti päättyi Ludwig van Beethovenin sinfoniaan nro 2 D-duurissa. Heti Leipzigista paluun jälkeen Faltin jatkoi myös konsertointiaan oppilaansa, viulisti Johan Lindbergin kanssa.

Viipurin suhteellisen vilkkaassa musiikkielämässä kävivät 1860-luvun alussa esittäytymässä mm seuraavat taiteilijat: pianisti von Lukachy, viulisti Ferdinand Spohr, hovilaulajatarr Josephine Richter, laulajat Philip ja Ida Jacobsson, klarinetisti Wohllebe, pianisti Jean Kullin, laulaja Adolp Brömme, Decker-Schenkin lauluseura, pianisti Th. Stein, pianisti Wilhelm Sauvlet, huilisti A. Fligg, viulisti Rostad, laulaja Ernst Lindblad, huilisti J. Bapt. Sauvlet, pianisti Carl Idé, laulaja rouva Sauvlet sekä laulajatar Auguste Bornhold.

Richard Faltin avioitui vuonna 1863; hänen puolisokseen lupautui Olga Alina Holstius (s. 4.12.1843 ja k. 12.10.1901), jonka isä oli Vaasassa syntynyt Nils Reinhold Holstius ja äiti Johanna Katarina Holstius. Vuosina 1834-1866 Viipurin kaupunginlääkärin virka oli yhdistetty lääninsairaalan virkaan, jota hoiti lääketieteen tohtori ja kirurgian tohtori Nils Reinhold Holstius peräti 32 vuotta. Faltinin avioparille syntyi kaikkiaan viisi lasta. Kun perhe lisääntyi, oli Richard Faltin sen tosiasian edessä, että perheen elättämiseen tarvittiin isompia tuloja. Vuoden 1868 lopulla kuoli Helsingissä Nikolainkirkon urkuri Rudolf Lagi. Faltinin ystävä, Hermann Paul oli yliopstossa saksan kielen lehtorina Helsingissä, mutta hänet tunnettiin myös kääntäjänä ja viulistina. Kenraalikuvernöörikanslian päällikkö Robert Örn lähestyi tohtori Holstiusta sähkesanomalla, jonka lopussa luki: Faltinin tulee välittömästi hakea (Nikolainkirkon urkurin) virkaa. Sattui vielä sitten niinkin, että Fredrik Pacius oli päättänyt jättää virkansa Helsingin yliopiston musiikinopettajana täyttäessään 60 vuotta vuonna 1868 ja muuttaa takaisin Saksaan. Hermann Paul teki voimallisesti työtä houkutellakseen Faltinin Helsinkiin pysyvästi. Nikolainkirkon urkurin virka täytettäisiin vasta vuonna 1870, mutta Paul houkutteli Faltinia muuttamaan Helsinkiin jo talvella 1869; mukavia tuloja olisi odotettavissa urkurin virasta, teatterin kapellimestarin virasta, yliopiston musiikinopettajan virasta sekä yksityistunneista Helsingissä. 

Nikolain kirkko, joka tunnetaan paremmin Helsingin tuomiokirkkona.

Richard Faltinin olisi kuitenkin ensin esittäydyttävä helsinkiläiselle musiikkielämälle. Faltin järjesti oman urkukonserttinsa Helsingin Nikolainkirkossa 22.9.1868, jossa hän soitti mm. Johann Sebastian Bachin Toccatan ja Fuugan d-mollissa, G. Merkelin Konsert-Adagion uruille ja Richterin Fantasian ja Fuugan a-mollissa. Helsingin matkan jälkeen Faltin palasi vielä Viipuriin, jossa edelleen opetustehtävät veivät häneltä 48-50 tuntia viikossa. Tilauskonsertteja oli kaudella 1868-1869 kuusi kappaletta. Konserttikauden päätöskonsertissa 11.5.1869 esitettiin Mendelssohnin alkusoitto näytelmästä Ruy Blass sekä Beethovenin orkesterimusiikkia, kuten Egmont-alkusoitto ja Haydnin Jäähyväissinfonia vuodelta 1772. Kuorolla oli esitettävänään Tottmanin sävellys Ostern, jota säestettiin pianolla. Konsertti veti yleisöksi 200 henkeä. Kesäkuun loppupuoliskolla Olga Faltinin terveys oli kohentunut siinä määrin, että perhe pääsi muuttamaan Helsinkiin uusien haasteiden äärelle.

Helsingissä Richard Faltin toimi yliopiston musiikinopettajana ja Nikolainkirkon urkurina. Vuonna 1870 perustettiin myös Suomalainen ooppera, jonka kapellimestarina Richard Faltin myös toimi. Vuonna 1870 Faltin perusti oman musiikkiliikkeen Helsinkiin ja seuraavana vuonna hän perusti kaupunkiin Helsingin Lauluyhdistyksen. Myöhemmin hän vielä toimi vuonna 1882 perustetun Helsingin Musiikkiopiston urkujensoiton opettajana. Viipurilaiset eivät aluksi olleet huomanneet, millaisena pioneerina Faltin toimi musiikkialalla heidän kaupungissaan. 

Robert Emil Westerlund.

Smålannista oli vuonna 1806 muuttanut Suomeen Westerlundin suku; Emil Westerlund piti Oulun Vanhaa Apteekkia ja perheessä oli kahdeksan lasta. Emil Westerlundin isä, ruukinpatruuna Anders Westerlund oli Carl Mikael Bellmanin hyvä ystävä ja Anders kuului myös Aurora-seuraan. Tämän kulttuuriseuran perustivat Turussa Henrik Gabriel Porthan ja Johan Lilius ja tämä seura julkaisi ensimmäistä sanomalehteä Suomessa, Tidningar Utgifne Af et Sällskap i Åbo. Tämä seuran raunioille perustettiin vuonna 1790 Turun Soitannollinen Seura, Suomen vanhin sinfoniaorkesteri. Apteekkari Emil Westerlundin perheen ainut poika ja nuorin lapsista, Robert Emil Westerlund (s. 15.1.1859 Oulu ja k. 5.6.1922 Helsinki) osti isältään apteekin ja hoiti sitä tämän kuolemaan asti eli vuoteen 1896. Robert Westerlund opiskeli maisteriksi vuonna 1882 kasvitieteistä ja sai vuonna 1883 farmaseutin paperit. Vuonna 1887 hän oli jo proviisori. Robert avioitui vuonna 1884 varakkaaseen Oulun tervaporvareiden sukuun kuuluvan Helena Emilia Pentzin (1860-1910) kanssa ja he saivat yhdessä kolme poikaa: Leopold Emil (s. 25.4.1885 ja k. 1953), Gustaf Leonard (s. 6.7.1886 ja k. 28.10.1928 Helsinki) ja Karl Torsten (s. 27.7.1888 Helsinki ja k. 1953).

Robert Westerlundilla oli vahva musiikkitausta ja hän toimi jo Oulussa ollessaan sekakuoronjohtajana. Isänsä kanssa Robert järjesti Oulussa konsertteja ja olivat monin tavoin kaupungin teatteri- ja musiikkialan mahdollistajia; he saivat aikaan mm. teatterirahaston perustamisen. Robert Westerlund toimi Oulussa Richard Faltinin pianomakasiinin asiainhoitajana. Kun Robert E. Westerlund vuonna 1896 muutti Helsinkiin, hän osti professori Richard Faltinilta pianoliikkeen kaupungista.

Sveitsissä syntyi 29.12.1821 Eduard Peter Fatzer (nimi muuttui vasta myöhemmin muotoon Fazer), joka jäi isän ja äidin - Johann Joachim Fatzer ja Anna Barbara Kopp - kuoltua vuonna 1840 täysin orvoksi. Eduard lähti tuolloin kotiseudultaan Romanshornista, Thurgaun kantonista  turkiskauppiaan oppiin Venäjälle, Pietariin. Näihin opintoihin kuului kisällivaellus, jonka Eduard suoritti Saksassa. Hän tutustui oppipoikana räätälimestari Ernst Flohriin, jonka muassa kulkeutui Suomen Helsinkiin 27.11.1844. Muutamassa vuodessa Eduard oli jo Suomen kansalainen ja hän sai myös turkkurinoikeudet sekä perusti turkkuriliikkeen Helsinkiin vuonna 1849. Syyskuussa 1851 Eduard ja Anna Dorothea Haunhardtin vihki Eduardin kotikunnan kirkkoherra. Vaimoksi kirkkoherra oli lämpimästi suositellut omaa tytärtään, kun Eduard oli sitä häneltä kirjeitse tiedustellut. Häitä edelsi kolmen viikon tutustuminen Lyypekin kaupungissa.

Tänne Helsingin ytimeen Edvard myös perusti turkisliikkeensä ja vuonna 1856 hän saattoi jo ostaa perheelle Aleksanterinkatu 38:n ja Kluuvikatu 3:n kulmasta talon 6 800 ruplalla. Perheeseen sikisi kaikkiaan neljä tytärtä ja saman verran poikalapsia, jotka lähes kaikki jättivät lähtemättömän jälkensä kulttuuri- ja talouselämän vaikuttajina Suomessa. 

Konrad Fazer.

Toiseksi nuorin poika, Konrad Georg Fazer (1864-1940), otti alkuun isänsä turkisliikkeen hoitaakseen. Musiikki kuitenkin selvästi enemmän kiinnosti häntä taitavana viulistina ja usein hän soitti kamarimusiikkia ja tuurasi Robert Kajanuksen orkesterissa. Opintojaan suorittaessaan Pietarissa Konrad oli tutustunut nuoreen ranskalaiseen nimeltä Jeanne Barrault ja helmikuussa 1887 heidät vihittiin. Saman vuoden marraskuussa tämä perhe sai ensimmäisen lapsen, Lilla Elisabethin, Kluuvikatu 3:ssa. Pari vuotta myöhemmin Lilla sai pikkuveljen, Johan Georgen.

Vuonna 1894 Konradin isä Edvard kuoli ja Konrad pääsi vaihtamaan kauan haaveilemaansa musiikkimaailmaan liiketoimintansa. Joulukuussa 1884 oli Anna Melan perustanut ensin asuntonsa yhteyteen nykyiselle Mannerheimintielle (sittemmin kaupan käydessä jo paremmin Aleksanterinkatu 11:een) musiikkiliikkeen. Hänen kuoltuaan liike jäi käytännössä Annan sisaren hoitoon (Anna testamenttasi liikkeensä sisaren alaikäisille lapsille), joka taitamattomuuttaan päätti myydä liikkeen. Vuonna 1897 lyöttäytyivät Konrad Fazer ja Robert Emil Westerlund yhteen ja ostivat tämän musiikkiliikkeen. Näin tuli perustetuksi Helsingfors Nya musikhandel, f. d. Melan, ägare Fazer & Westerlund.

Uusi musiikkikauppa lähti alusta alkaen hyvin käyntiin; nuottien kustannustoiminta oli vireää ja Suomen säveltäjistä ainakin Sibelius, Merikanto, Järnefelt, Melartin ja Palmgren saivat teoksiaan kustannettuna nuoteiksi. Ensin alkuun piano- ja laulunuotteina, sitten myös kuoroteoksia ja esim. torviseitsikoille tarjottiin uutta esitettävää. Tehtäväkentät olivat tarkoin jaettu osakkailla; Konrad hoiti soitinpuolen ja varsinaisen liiketoiminnan johdon, kun Robertille jäi kustannustoiminta. Varsin pian huomattiin Konradin työpanoksen olevan suurempi ja hän saikin näin tuloksesta kaksi kolmasosaa. Kuitenkin vuonna 1904 Westerlund päätti myydä oman osuutensa musiikkiliikkeestä Fazerille ja jatkoi oman musiikkiliikkeen nimissä liiketoimintaansa. 

Westerlundin musiikkiliikkeitä oli useassa kaupungissa Suomessa.

Vuonna 1871 Richard Faltin saattoi loppuun koraalikirjan toimitustyön, joka hänen edeltäjältään, Nikolainkirkon urkurilta Rudolf Lagilta oli jäänyt keskentekoiseksi. Tämä koraalikirja oli kirkon suomenkielisissä seurakunnissa käytössä aina vuoteen 1943 asti. Richard Faltinin oppilaina Helsingissä olivat hyvin monet kuuluisat musiikkimiehet, kuten Jean Sibelius, Robert Kajanus, Martin Wegelius sekä Ilmari Krohn. Sibeliuksesta Faltin olisi toivonut oman opetustyönsä jatkajaa Helsingin yliopistossa, mutta tähän virkaan nimitettiin sittemmin Robert Kajanus.

Richard Faltin vieraili Viipurissa vuonna 1887 vihkimässä Suomalaisen kirkon urut käyttöön. Tämän vierailun yhteydessä hän soitti yhdessä Th. Sörensenin kanssa konsertin. Faltin vieraili vielä viran puolesta Viipurissa 1890-luvulla tarkastamassa Emil Sivorin perustaman lukkari-urkurikoulun opetuksen tasoa. Silloin Faltin antoi koulun toiminnasta kielteisen arvionsa. Ilmari Krohn teki myöhemmin oman tarkastuskäyntinsä samaan kouluun ja kirjoitti huomattavasti myönteisemmän arvion koulun toiminnasta. Tämän johdosta Emil Sivori kommentoi asiaa seuraavasti: ”Faltin oli mielistelijä, saksalainen kettu, jolla ei ollut minkäänlaista käsitystä suomalaisista. Hän oli kilpailevasta laitoksesta [Helsinki] tullut ’puolueellinen opettaja’, jonka lehtiartikkelit olivat puhtaan pateettisia.” 

Viimeisen kerran Richard Faltin vieraili Viipurin kaupungissa vuonna 1913, jolloin hän kävi mm. perheen kesänviettopaikassa kaupungin lähistöllä. Richard Faltin kuoli 1.6.1918 Helsingissä. Uusi Aura-lehti uutisoi 1.6.1918 Faltinin kuoleman seuraavasti: ”Lauwantai-illalla klo puoli 9 waipui Helsingissä kuolon uneen eräs säweltaiteen huomatuimmista edustajista maassamme, Nikolainkirkon urkuri, professori Richard Friedrich Faltin”. Faltinin pääteoksena pidetään Kaarle Krohnin tekstiin tehtyä promootiokantaattia, Kalevan Sampo vuodelta 1890. Professorin arvonimen Faltin sai vuonna 1896, samana vuonna, jolloin hän myi omistamansa musiikkiliikkeen Westerlundille. Vuonna 1900 säveltäjä, musiikkikirjailija ja -kriitikko Karl Flodin kuvaili Faltinia: ”Hän valvoi taiteellisuutta rehevänä versovaan diletantismiin, jalosti yleistä makua, herätti rakkauden järjestystä, musiikkikuria ja työtä kohtaan sekä opetti orkesterinsa ja kuoronsa tuntemaan, miten makealta ydin maistuu, kun kova kuori on kerran rikottu.”