Gustaf Rudolf Idman (s. 26.9.1857 Messukylä ja k. 26.5.1927 Helsinki) tuli tunnetuksi Tampereen kaupunginlääkärinä vuosina 1887-1907; tämän toimen ohella hän hoiti samanaikaisesti Nokia Oy:n, Tampellan ja Finlaysonin tehtaanlääkärin tehtäviä Tampereella. Hän oli myös valtiopäivämies ja lääkintäneuvos sekä perustamassa vuonna 1881 Duodecim-seuraa. Gustaf Rudolf Idmanin vanhemmat, tilanomistaja Karl Gustaf Idman (s.26.6.1817 Nygård, Kuru ja k. 23.6.1880 Messukylä) ja hänen puolisonsa Beata Sofia Gustava Mellin (s. 4.11.1827 Kalvola ja k. 10.4.1900 Messukylä), hallitsivat Hatanpään kartanoa, joka vielä tuolloin kuului Messukylän alueeseen. Hatanpään kartano oli tullut vuonna 1835 Idmanin suvun haltuun, kun laamanni ja ritari Nils Johan Idman oli ostanut huutokaupassa kartanon ruukinpatruuna Lars Gustaf Lefrénin kuolinpesältä. Idmanin suvun hallussa Hatanpään kartano säilyi aina vuoteen 1913, jolloin kartano myytiin Tampereen kaupungille.

Vuodesta 1885 Gustaf Rudolf Idman oli avioliitossa Olga Elisabeth Gustafssonin kanssa ja heille syntyi kolme lasta: ministeri ja diplomaatti Karl Gustaf Idman, Anna Maria Idman-Tigerstedt ja filosofian tohtori, pääkonsuli, suomentaja ja kirjallisuuden tutkija Nils Rudolf Idman. Ministeri Karl Gustaf Idmanin kuoltua hänen testamentissaan annettiin määräys perustaa Gustaf Rudolf ja Karl Gustaf Idmanin säätiö, joka tukee mm. opettajia ja opiskelijoita myöntämällä apurahoja.

Kun Gustaf Rudolf Idmanin Anna-tyttäreltä ihmiset ja isän entiset potilaat kyselivät Gustaf Rudolf Idmanin ominaisuuksista ja lääkärin taidoista, oli tyttärellä usein sama vastaus valmiina: ”Hän oli taitava ja rauhallinen. Hän jopa levitti ympärilleen turvallisuuden tunnetta. Niitäkin, joita hän ei voinut auttaa lääkärinä, hän auttoi lämpimällä sympatialla.”

Kaupunginlääkäri Gustaf Rudolf Idman rakennutti perheelleen 1800-luvun lopulla kesähuvilan, Annilan, Teiskolan kartanon maille Näsijärven rantaan. Idmanin Anna-tytär on kuvaillut, millaista perheen kesänvietto oli Annilan kesähuvilalla 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.

Yksi aikaisimmista lapsuusmuistoista Anna Maria Idmanilla liittyy päivään, jolloin hänen isänsä tuli lastenkammariin ja kertoi, että seuraavana vuonna perheelle valmistuisi oma kesäkoti. Samalla isä ehdotti, että kesähuvilalle annettaisiin nimeksi Annila. Kesähuvila rakennettiin Teiskon pitäjään, kolmen peninkulman päähän Tampereesta. Teisko kuului vielä tuohon aikaan Messukylään. Annilan kesähuvila nousi kauniin ja pienen Teiskolanlahden mutkaan, niemenkärkeen itäiselle puolelle Näsijärveä Teiskolan kartanon maille.

Teiskolan kartanoa hoiti tuohon aikaan Gustaf Rudolf Gustaf Idmanin serkku, leskirouva Aina Tamlander. Gustaf Rudolf Idman oli luultavasti jo monilla herrasväelle järjestetyissä jahti- ja kalastusmatkoilla Teiskolan mailla pistänyt merkille oivan niemenkärjen tulevan huvilansa paikaksi. Kaupunginlääkäri Idman teetti kesähuvilansa piirustukset tamperelaisella arkkitehdillä, mutta havaittuaan kuvista huvilan kustannusten kasvavan tarpeettoman suuriksi, hän alkoi suunnitella itse kesähuvilaansa; apuna Idmanilla oli rakennusmestari Ahlgren, joka kuunteli ja toteutti Idmanin toiveita kesähuvilan suhteen.

Idmanin huvilan itä ja etelä puoli verhoiltiin kaksikymmentämetriä pitkällä ulkonevalla ja katetulla terassilla, joka käytännössä varjosti tehokkaasti huvilaa auringolta. Perhe käytti tätä katettua terassia runsaasti aamusta iltaan asti. Kesähuvila rakennettiin kaksikerroksiseksi ja alakerran huonekorkeus kohosi lähes neljään metriin. Kesähuvilan sisustus oli suorastaan karun yksinkertainen, lähes askeettinen. Huvilan sängyt olivat esim. ns. haitarisänkyjä, jotka olivat hyvin kapeita ja epämukavia nukkua. Anna Idman-Tigerstedt katsoi kuitenkin omien vanhempiensa lempeyden ja kesänviettopaikan luonnon kauneuden korvanneen huvilan vaatimattomuuden monin tavoin.

Perheen isä, Gustaf Rudolf Idman, oli erittäin innokas kalastaja, joka vietti suuren osan kesästään veneessään. Kaikki perheen lapset saivat vuorollaan olla mukana isän kalastusmatkoilla. Lääkäri Rudolf Idmanilla oli loistava huumorintaju ja hän saattoi iloisena rallatella lempimelodioitaan – Honkain keskellä tai Suomen tytön poskipäihin – tyystin omalla melodialla, sillä hän oli täysin epämusikaalinen.

Idmanin perhe muutti kesähuvilalleen aina kesäkuun 1. päivä ja kolmen kuukauden päästä eli elokuun lopussa perhe muutti jälleen Tampereelle. Tuohon aikaan Näsijärvi oli vielä hyvin antoisa kalajärvi, joten Idman kykeni helposti pitämään ravinnossa varsin suuren perheensä kesähuvilallaan. Viisihenkisen perheen lisäksi huvilan talouteen kuului kolme apulaista ja soutajapoika sekä usein huvilalla oleskellut Olga-äidin sisar. Kolme kertaa päivässä tarjoiltiin Annilan huvilalla ateria ja näistä aterioista vähintään kahdella oli tarjolla aina myös kalaa.

Idmanin perheen suuria nautintoja olivat antoiset kesäiset keskustelutuokiot naapuruston asukkaiden kanssa. Teiskolan mailla tutuimmat henkilöt perheelle olivat leskirouva Aina Tamlander (s. 23.9.1841 Viipuri ja k.3.1912 Tampere) ja hänen lapsistaan varatuomari Johan Axel Tamlander (s. 29.6.1865 Teisko, ja k. 13.3.1926 Tampere) sekä insinööri Elin Mäklin. Pienen kokoinen ja pyylevä täti, Aina Tamlander, oli jäänyt 7.5.1868 leskeksi tilanomistaja Johan Fredrik Tamlanderista. Johan Tamlander oli saanut tartunnan lavantaudista ja kuoli tautiin vain 34-vuotiaana. Leski jäi kolmen lapsensa kanssa taistelemaan tuolloin velkaisen maatilan toimeentulosta. 

 

Varatuomari Johan Axel Tamlander oli vakavahenkinen ja sympaattinen mies, joka avioitui insinööri Carl Fredrik von Schoultzin tyttären, Florencen (s. 31.7.1876 Kramatjina), kanssa. Florencea kutsuttiin yleisesti Miffoksi, ja hän oli hyvin eläväinen, iloinen ja musikaalinen sekä hieman yli kymmenen vuotta miestään nuorempi. Miffosta tuli luonnikas emäntä kartanoon; Miffolla oli kaunis lauluääni ja hän hyvin mielellään viihdytti musiikilla vieraita Teiskolan kartanon alueella.

Axel Tamlander oli varsinaisesti pankkimies, jonka perhe vietti kuitenkin kesät aina Teiskolassa. Myös Elin Mäklin toi lapsensa turvaan Teiskolaan kesäisin, kunnes Aina-äiti kuoli ja Elin sai perinnönjaossa Viitaniemen tilan, jota ryhtyi perheineen asustamaan. Näiden tapahtumien myötä kanssakäyminen Idmanin perheen ja Tamlanderien välillä ei ollut enää yhtä intensiivistä kuin aiemmin. Gustaf Rudolf Idman oli kuitenkin hyvin kiintynyt Tamlanderin perheeseen ja aina emännän syntymäpäivänä hän mm. poikkesi kirjoittamassa oman runonsa kartanon vieraskirjaan.

Joka vuotinen kesäjuhla Annilassa järjestettiin 23.7. eli Olgan päivänä. Tuolloin omat sukulaiset oli kutsuttu puolilta päivin huvilalle eri puolilta. Myöhemmin saapui tuttavia moottoriveneillä ja autoilla huvilalle juhlimaan n. 30-40 henkeä; ketään ei kutsuttu erikseen, mutta kaikki tiesivät olleensa tervetulleita nimipäiville. Idmanin perheen isäntä vastasi ruokapuolesta ja tarjoilu noudatti vakiintunutta tapaa joka kesä: voileipäpöytä, uusia perunoita ja silliä, kalasoppaa, vasikanpaistia ja vihanneksia, mansikoita tai vadelmia omasta puutarhasta. Rudolf Idman nautti täysin näistä juhlista ja mielellään näki nuorisoa ympärillään. Annilassa Idman sai huumorintajulleen kiitollista yleisöä. Jo aikaisin aamulla saivat omaiset kuulla Gustaf Rudolf Idman hyräilyä lempimelodioistaan hänen pukeutuessa.  

Idmanit olivat tavallisesti hyvin sukulaisrakkaita ja kesäisin sisarukset kävivät perheidensä kanssa Hatanpäällä tai jossakin Tampereen lähellä. Jokakesäinen sääntö oli tehdä yhteinen huviretki veneellä Idmanin suvun Nygärdin tilalle Kuruun. Tila tunnetaan nykyään paremmin Palhoniemen tilana, jonka nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1914 arkkitehti Birger Federleyn suunnittelemana. Tämä tila oli alkujaan suvun haltuun tullessa noin 6 500 hehtaaria kattava kokonaisuus. Nygärdin tilan viimeiset Idmanin suvun omistajat olivat Fredrik Leonard Idman (s. 12.9.1870 Messukylä ja k. 26.8.1922) ja hänen puolisonsa Ingeborg Eugenie Hammarén (s. 25.10.1880 Koivisto, Ulvila ja k. 1963). Tilan myi perikunta Fredrik Idmanin kuoleman jälkeen vuonna 1924 J. R. Enqvistille, sellutehtailija J. V. Enqvistin pojalle, ja vuonna 1930 tila siirtyi Tampereen kaupungin omistukseen. Tampereen kaupunki piti tilalla ensin koulukotia ja myöhemmin vielä alkoholistiparantolaa vuoteen 2017 asti. Elokuussa 2018 tila myytiin Tampereen Konepajat Oy:n toimitusjohtaja Juhani Lehdelle.