Uskomuksia on historiamme aikana riittänyt vaikka millä mitalla. Tänään vien teidät hyvin pienelle matkalle yhteen uskomukseen, ja tarina lähtee liikkeelle 1700-luvun Saksasta, jossa 23.5.1734 syntyi Baden-Württembergissä Franz Friedrich Anton Mesmer Anton ja Maria Ursula Mesmerille. Franz Mesmer opiskeli alkuun vuonna 1551 jesuiittojen perustamassa Dillingenin yliopistossa sekä vuonna 1472 perustetussa Ingolstadtin yliopistossa. Vuonna 1759 hän siirtyi Itävallan Wienin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä. Tohtorinväitöskirjansa hän julkaisi vuonna 1766 nimellä De planetarum influxu in corpus humanum (On the Influence of the Planets on the Human Body). Tammikuussa 1768 Franz Mesmer avioitui varakkaan lesken, Anna Maria von Poschin kanssa. Tohtori Mesmer oli päätynyt käsitykseen, että hermostollisia sairauksia hän voisi parantaa magnetismin avulla. Mesmer perusti Wieniin oman klinikan ja loi tämän teorian pohjalta oman hypnoottisen hoitomenetelmän, jolla alkoi hoitaa asiakkaitaan.

Mesmerin väitöskirja vuodelta 1766.

Franz Mesmerin mukaan kehon terveys riippui eräästä elintärkeästä ja hienosta nesteestä, joka piti olla kehossa tasapainoisessa tilassa. Samainen neste vastasi myös lämpötilasta, valosta ja painovoimasta, sillä sitä kellui kaikkialla universumissa. Mesmer keskittyi kehon magneettisiin napoihin, koska uskoi siten voivansa luoda animaalista magnetismia, joka taas ohjasi nesteen liikettä. Tämän kyseisen teorian mukaan magneettisten napojen tulisi olla täydellisessä tasapainossa, muutoin neste ei virtaisi tasaisen harmonisesti. Mikäli neste oli epätasapainossa, seurauksena saattoi olla hermostollisia ongelmia. Tämän vuoksi potilas täytyi ”mesmeroida” eli navat palautettaisiin tasapainoon ja nesteen virtaus oikaistaisiin kuntoon.

Sangen nopeasti Franz Mesnerin hoitotyön maine kantautui sekä hyvässä että huonossa mielessä ja hänen suorittamasta työstä oltiin kovin kiinnostuneita. Pian lääketieteellisen puolen edustajat alkoivat jopa pelätä Mesmeriä. Pelkääjien joukkoon liittyi pian myös maan hallitus. Lopulta vuonna 1777 tohtori Mesmer yritti hoitaa 18-vuotiasta, sokeaa muusikkoneitiä ja säveltäjätärtä – Maria Theresia Paradis (s. 15.5.1759 ja k. 1.2.1824) oli hänen nimensä ja säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozart kirjoitti hänelle Pianokonserttonsa nro 18 – epäonnistuen hoidossa pahasti ja joutui kohun saattelemana jättämään Wienin pölyt taakseen. Kaupungista karkotettuna hän matkusti suoraan Pariisiin ja jatkoi siellä vastaavaa toimintaa.

Säveltäjä Maria Theresia Paradis.

Mesmerin hoitomenetelmää varjosti salaperäisyyden varjo ja hoidot annettiin myös siksi syrjäisissä paikoissa. Mesmer sai kuitenkin tuolloin paljon tukijoita ja kannattajia ja hän laajensi hoitonsa useampaan toimipisteeseen Pariisissa. Voidaan nähdä Mesmerin hoitojen suosio jonkinlaisena ajan muoti-ilmiönä, oli jopa trendikästä hakeutua hänen hoitoonsa Pariisissa. Franz Mesmer käytti hoidoissaan aikalaisille varmaan monimutkaiselta näyttäviä apuvälineitä; rautapalkkeja, jotka oli kyllästetty universumia hallitsevassa nesteessä, mesmerisoivia putkia ja mesmerisoivaa vettä sisältäviä pulloja.

Franz Mesmerin käyttämiä välineitä.

No, Pariisikaan ei saanut nauttia Franz Mesmerin läsnäolosto kovin pitkään, kun hänen toimensa aiheuttivat tutkimuksia kaupungissa. Antoine-Laurent Lavoisier ja Benjamin Franklin osallistuivat kuninkaalliseen komissioon, joka oli asetettu tutkimaan Mesmerin tekemisiä kaupungissa. Niinpä vuonna 1785 Mesmer otti ja lähti kanaalin toiselle puolelle, Lontooseen. Hän jatkoi vielä matkaansa myöhemmin Itävaltaan, Italiaan ja Sveitsiin, mutta asettui sitten synnyinmaahansa Saksaan asumaan. Hoitojaan hän jatkoi täälläkin sinnikkäästi uskoen niiden voimiin. Mesmer koulutti työlleen jatkajia, heitä olivat esim. Armand-Marie-Jacques de Chastenet ja Marquis de Puségur. Franz Mesmer kuoli Meersburgissa 5.3.1815 kahdeksankymmenen vuoden ikäisenä.

Franz Mesmerin hauta Meersburgissa.