Alexis Stenvall syntyi 10.10.1834 Nurmijärvellä Palojoen
kylässä räätäli Erik Johan Stenvallin ja Anna-Kristiina Hambergin perheeseen
neljäntenä poikana. Vanhemmat veljet olivat Johannes, Emanuel ja Albert. Myöhemmin
vielä perheeseen syntyi tytär, Agnes, joka kuitenkin kuoli jo vuonna 1851 vain
13-vuotiaana. Jo varhain Alexis ilmoitti kotiväelleen alkavansa runebergiksi.
Kiven äidinkieli oli suomi, mutta kotona puhuttiin myös ruotsia. Äiti toivoi
pojasta pappia.
A. Kiven kuolinmökin tupaa.
Koulu jäi kesken Aleksis Stenvallilla varojen puutteen
vuoksi kolmanteen luokkaan vuonna 1852. Hän joutui opiskelemaan yksityisesti ja
hän pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana syksyllä 1857 ja samana vuonna hän heitti
pappishaaveet ja omistautui kirjailijan tehtävään. Yliopisto-opintojensa
jälkeen Aleksis Stenvall asettui Siuntioon Charlotta Lönnqvistin luokse asumaan
vastikkeettomasti. Aleksis Stenvallin merkittäviä tukijoita olivat mm. Fredrik
Cygnaeus, Julius Krohn sekä tämän isä.
A. Kiven kamari.
Aleksis Stenvallilla ei ollut elämänsä aikana säännöllisiä
tuloja ja hän kärsi viimeisinä vuosinaan unettomuudesta ja vaikeasta
alkoholismista. Hänen vaivanaan oli mm. lavantauti useamman kerran. Rahahuolet,
kirjojen huono menekki, maaseutu ja professori Ahlqvistin musertavat arviot
masensivat Stenvallia kovasti. Vuonna 1870 hänen terveydentilassaan tapahtui
dramaattinen käänne heikompaan, kun hän joutui kärsimään mm. sydänoireista,
ankarasta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Hän käytti kirjailijanimeä Aleksis
Kivi kirjoittaessaan. Hänen ainoaksi romaanikseen jäänyt Seitsemän veljestä
julkaistiin toukokuussa 1870 ja tämä kansallisromaanimme sai Suomalaisen
Kirjallisuuden Seuran tutkijoilta ylistystä ja puolustusta August Ahlqvistin
kirjallisen murskakritiikin jälkeen. Kiven kirjallinen tuotanto oli alkanut
ruotsinkielisestä näytelmästä Bröllopsdansen ja vuonna 1860 Kivi voitti
Kullervo-näytelmällä kilpailun, jonka järjesti Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura. Nummisuutareilla (näytelmä) hän voitti valtionpalkinnon vuonna 1865. Muita
Kiven kirjoittamia näytelmiä olivat mm. Karkurit, Kihlaus, Olviretki
Schleusingenissä, Leo ja Liina, Yö ja päivä, Sankarteos, Lea ja Canzio sekä
runokokoelma Kanervala. Kaikkiaan 40 eri kielelle on ainakin käännetty hänen
tuotantoaan.
Kuolinmökin liesi.
Syksyllä Stenvall alkoi saada ohimeneviä sairauskohtauksia
ja hänet toimitettiin keväällä 1871 ensin Helsingin Uuden Klinikan kautta
edelleen Lapinlahden mielisairaalaan. Lapinlahdella hän sai diagnoosin
kroonisesta melankoliasta, jonka olisi aiheuttanut verenvähyys, juopottelu ja
loukkaukset. Hoidoksi määrättiin kiniiniä, ulostus- ja yskänlääkettä sekä morfiinia.
Helmikuussa 1872 hänet kotiutettiin, kun hoito ei näyttänyt tehoavan.
Albert-veli otti hänen hoitamisen vastuulleen ja Aleksis asettui asumaan vielä
Tuusulan Syvälahteen, jossa hänen elämänsä päättyi 38-vuotiaana 31.12.1872.
A. Kiven kuolinvuode.
Hyvää Aleksis Kiven päivää kaikille kirjallisuuden
ystäville!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti