Aleksis Kiven kuolinmökki Tuusulassa.

Alexis Stenvall syntyi 10.10.1834 Nurmijärvellä Palojoen kylässä räätäli Erik Johan Stenvallin ja Anna-Kristiina Hambergin perheeseen neljäntenä poikana. Vanhemmat veljet olivat Johannes, Emanuel ja Albert. Myöhemmin vielä perheeseen syntyi tytär, Agnes, joka kuitenkin kuoli jo vuonna 1851 vain 13-vuotiaana. Jo varhain Alexis ilmoitti kotiväelleen alkavansa runebergiksi. Kiven äidinkieli oli suomi, mutta kotona puhuttiin myös ruotsia. Äiti toivoi pojasta pappia.

A. Kiven kuolinmökin tupaa.

Koulu jäi kesken Aleksis Stenvallilla varojen puutteen vuoksi kolmanteen luokkaan vuonna 1852. Hän joutui opiskelemaan yksityisesti ja hän pääsi ylioppilaaksi 23-vuotiaana syksyllä 1857 ja samana vuonna hän heitti pappishaaveet ja omistautui kirjailijan tehtävään. Yliopisto-opintojensa jälkeen Aleksis Stenvall asettui Siuntioon Charlotta Lönnqvistin luokse asumaan vastikkeettomasti. Aleksis Stenvallin merkittäviä tukijoita olivat mm. Fredrik Cygnaeus, Julius Krohn sekä tämän isä.

A. Kiven kamari.

Aleksis Stenvallilla ei ollut elämänsä aikana säännöllisiä tuloja ja hän kärsi viimeisinä vuosinaan unettomuudesta ja vaikeasta alkoholismista. Hänen vaivanaan oli mm. lavantauti useamman kerran. Rahahuolet, kirjojen huono menekki, maaseutu ja professori Ahlqvistin musertavat arviot masensivat Stenvallia kovasti. Vuonna 1870 hänen terveydentilassaan tapahtui dramaattinen käänne heikompaan, kun hän joutui kärsimään mm. sydänoireista, ankarasta päänsärystä ja pahoinvoinnista. Hän käytti kirjailijanimeä Aleksis Kivi kirjoittaessaan. Hänen ainoaksi romaanikseen jäänyt Seitsemän veljestä julkaistiin toukokuussa 1870 ja tämä kansallisromaanimme sai Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkijoilta ylistystä ja puolustusta August Ahlqvistin kirjallisen murskakritiikin jälkeen. Kiven kirjallinen tuotanto oli alkanut ruotsinkielisestä näytelmästä Bröllopsdansen ja vuonna 1860 Kivi voitti Kullervo-näytelmällä kilpailun, jonka järjesti Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Nummisuutareilla (näytelmä) hän voitti valtionpalkinnon vuonna 1865. Muita Kiven kirjoittamia näytelmiä olivat mm. Karkurit, Kihlaus, Olviretki Schleusingenissä, Leo ja Liina, Yö ja päivä, Sankarteos, Lea ja Canzio sekä runokokoelma Kanervala. Kaikkiaan 40 eri kielelle on ainakin käännetty hänen tuotantoaan.

Kuolinmökin liesi.

Syksyllä Stenvall alkoi saada ohimeneviä sairauskohtauksia ja hänet toimitettiin keväällä 1871 ensin Helsingin Uuden Klinikan kautta edelleen Lapinlahden mielisairaalaan. Lapinlahdella hän sai diagnoosin kroonisesta melankoliasta, jonka olisi aiheuttanut verenvähyys, juopottelu ja loukkaukset. Hoidoksi määrättiin kiniiniä, ulostus- ja yskänlääkettä sekä morfiinia. Helmikuussa 1872 hänet kotiutettiin, kun hoito ei näyttänyt tehoavan. Albert-veli otti hänen hoitamisen vastuulleen ja Aleksis asettui asumaan vielä Tuusulan Syvälahteen, jossa hänen elämänsä päättyi 38-vuotiaana 31.12.1872.

A. Kiven kuolinvuode.

Hyvää Aleksis Kiven päivää kaikille kirjallisuuden ystäville!