perjantai 3. marraskuuta 2017

Robert F. Stockton.

Robert F. Stockton kirjoitti kernaasti ylistäviä artikkeleita sotalaiva Princetonista unohtaen mainita kirjoituksissaan John Ericssonin nimeä ja ansioita laivan suhteen. Lopulta Ericsson ei enää päässyt laivan koematkoillekaan mukaan ja niinpä Ericsson käsitti tulleensa syrjäytetyksi ja ymmärsi Stocktonin vievän kunnian itselleen koko työstä. Eräällä laivan koematkalla sattui kuitenkin vahinko, kun Stocktonin tykki Pacemaker halkesi ammuttaessa ja turmassa menehtyi useampi ihminen, myös Stockton itse haavoittui onnettomuudessa. Saamansa kohtelun vuoksi Ericsson ei ottanut itselleen tapahtumista mitään vastuuta ja kieltäytyi tulemasta Washingtoniin kuultavaksi onnettomuuden vuoksi. Hän vielä vastauskirjeessään moitti Stocktonia ja tästä Stockton suuttui kovasti ja alkoi kostaa Ericssonille tapahtuneen. Hän sai Washingtonin vakuuttuneeksi siitä, ettei Ericssonin työstään lähettämää laskua maksettu. Totta oli myös sekin, että Stocktonin ja Ericssonin välillä ei ollut olemassa mitään välikirjaa työnjaosta. Ericsson oli jättänyt lopulta hallitukselle päätännän korvauksesta, mikä hänelle kuuluisi maksaa hänen patenttinsa käytöstä, ei niinkään menettämästään työajasta.

Stockton alkoi vahingoittaa Ericssonin mainetta mm kertomalla Englannissa tutustuneensa kekseliääseen mekaanikkoon, joka oli rakennuttanut samanlaisen laivan kuin Princetonkin oli propellipotkurineen. Hän kertoi, että mallin saatuaan hän ei enää tarvinnut Ericssonin apua, sillä Yhdysvalloissa malli voitiin helposti kopioida paikallisesti. Edelleen hän jatkaa: ”Kapteeni Ericsson tuli sitten Amerikkaan minun kutsumattani, ja sallittakoon minun lisätä, hämmästyksekseni ja mielipahakseni. Kun hän sitten tunkeillen lähestyi minua ja kun silloin pidin häntä verrattain kyvykkäänä mekaanikkona, niin en tosin ottanut häntä palvelukseeni, mutta sallin hänen kuitenkin erikoisesta suosiosta ja ystävällisyydestä valvoa Princetonin koneitten rakentamista, koska hän niin paljon toivoi ja odotti tämän laivan onnistumisesta.”

Sotalaiva Princeton.

Princetonin vesillelaskun yhteydessä järjestetyillä juhlapäivällisillä Stockton oli kylläkin kertonut etsineensä kautta maailman miestä, joka pystyisi valmistamaan sotalaivan, joka täyttäisi siihen kohdistetut vaatimukset. Tuolloin hän kehui Englannistä tällaisen miehen löytäneensä. Omin sanoi hän innostui kuvailemaan: ”Tämä mies on ystäväni, kapteeni Ericsson, joka istuu tässä rinnallani.” Tämän päälle juotiin vielä maljoja. Toisessa tilaisuudessa Stockton oli esittänyt ”kapteeni Ericssonin, nykyajan suurimman mekaanisen neron maljaa”. Nyt tämä mekaniikan nero olikin enää verrattain kyvykäs mekaanikko. Ericsson esitteli tarkat konepiirrustuksena laivastovaliokunnalle saaden nämä varmoiksi Ericssonin panoksesta asiassa. Eräänlainen tuomioistuin katsoi oikeaksi määrätä hallitus maksamaan Ericssonille 14 000 dollaria hänen lähettämästään 15 000 dollarin laskusta. Lopulta Ericsson sai vain 3 000 dollaria hallitukselta korvauksia patenttinsa käytöstä.

Vuonna 1838 hakemansa patentin Ericsson päästi lopulta raukeamaan, mutta ennätti ennen sitä tienata patentillaan kuitenkin sievoisia summia. Hän sai tuloja patentillaan myös Englannista, sillä siellä pitkien neuvottelujen jälkeen jaettiin 500 000 markkaa neljän propellin keksijän kesken. Toisaalta Ericsson menetti myös suuria summia lähinnä keksimällään lämminilmakoneellaan. 1840-luvulla Ericsson valmisti uuden regeneraattorin, jossa taaja metallilankaverkko otti vastaan ja luovutti taas lämmön. Vuonna 1851 hän sai valmiiksi suuren koekoneen, joka vielä toimi kelvollisesti. Joukko New Yorkin liikemiehiä investoi valtamerilaivan rakentamiseen, joka perustui tähän Ericssonin keksintöön. Laivan valmistus alkoi huhtikuussa 1852 ja sen nimeksikin tuli Ericsson. Ensimmäinen koeajo suoritettiin laivalla tammikuussa 1853 suurin toivein ja Ericssonia verrattiin Newtoniin tai muihin suurmiehiin. Laivan nopeus ei kuitenkaan noussut kuin 11 kilometriin tunnissa ja seuraavilla koeajoilla vauhtia yritettiin turhaan lisätä muutoksia tekemällä laivassa. Vasta kun palamista tehostettiin saatiin vauhti nousemaan seitsemääntoista tai kahdeksaantoista kilometriin tunnissa. Laivan kohtaloksi lopulta muodostui myrskyvihuri, joka kallisti laivaa pahoin ja sai sen horasemaan vettä sisälleen. Seurauksena oli laivan uppoaminen läheisessä satamassa.

Pettynyt Ericsson kuvasi asiaa näin: ”Suotta on kuvatakaan, miltä minusta tuntui nähdessäni veden tulvivan liesiin ja kauniin teokseni tuuma tuumalta painuvan. Jyrkempää siirtymistä ilosta ja ylpeydestä suruun ja pettymykseen on vaikea ajatella. Kahden vuoden uuttera työ oli saatettu onnelliseen päätökseen. Laiva, joka ehkä oli kaunein ja lujin, mitä on milloinkaan rakennettu, liukui mitä tyvenimmällä pinnalla maailman parhaassa satamassa vain muutaman kaabelin mitan päässä ankkuripaikastaan; ja sitten luonnonvoimain oikku muutamassa minuutissa teki lopun kaikesta.”

Laiva kuitenkin nostettiin ja Ericsson oli sitä mieltä, että 70 000 markalla laivan koneisto saataisiin jälleen kuntoon. Laivan koneisto vaihdettiin Ericssonin pettymykseksi höyrykoneeksi ja tammikuussa 1855 joutui John Ericsson lähestymään yrityksen osamiehille lähettämässään kirjeessä toteamaan tappionsa ja toiveenaan esitti, että jokin päivä hänen keksimänsä kone vielä tuottaa enemmän voimaa kuin kokonainen vuori kivihiiliä höyrykoneessa. Varojan vähyyden vuoksi ainakin toistaiseksi hän joutui luopumaan innovaationsa kehityksestä. Hän jatkoi kuitenkin pienempien lämminilmakoneiden kehittämistyötä ja vuonna 1857 pystyi jo pienillä koneilla saamaan tuloksia aikaiseksi. Parissa vuodessa hän sai myytyä 1 000 konetta ja pian oli jo 3 000 konetta varustettu hänen innovaatiollaan. Näitä olivat mm. kirjapainokoneet, nostokoneet ja erilaiset pumput. Eurooppaankin virtasi Ericssonin koneita ja jälleen hän tienasi patentillaan merkittäviä summia rahaa.

Suurimmat ansiot Ericssonille eivät kasautuneet lämmiilmakoneidensa kehittämisestä vaan historiaan hän jäi ilman muuta Yhdysvaltain sisällissodan vuoksi. Sodan syttyessä ei Amerikassa ollut ainuttakaan panssarilaivaa, ja etelävaltiot ennättivät ennen pohjoisvaltioita sellaisen hankkimaan. Huhtikuussa 1861 nostettiin Norfolkin telakan läheisyyteen upotettu suuri fregatti Merrimac ja sen yläkansi poistettiin ja päällystettiin rautakiskoilla eräänlaiseksi panssarilaivaksi. Työt laivalla olivat jo alkaneet, kun pohjoisvaltiot asettivat komitean tutkimaan panssarilaivasuunnitelmia. 29.8.1861 John Ericsson lähestyi presidentti Lincolnia kirjeellä, josta seuraavaksi siteeraus:

Presidentti Abraham Lincoln.

Allekirjoittanut, joka on käytäntöön saattanut nykyisen laivankulkukeinon ja rakentanut ensimmäisen propelli-sotalaivan, tarjoutuu nyt rakentamaan laivan, joka hävittää Norfolkin luona olevan kapinallisen laivaston, joita vihollisen patterit suojelevat. Täten lyhyesti ilmoitettuani, missä aikomuksessa puoleenne käännyn, tahdon nöyrimmin huomauttaa, etten tämän tarjomuksen tehdessäni etsi minkäänlaista yksityistä etua. Olen niin onnellisessa asemassa, että minulla jo on tuhatkunta lämminilmakonetta käytännössä ja hyvät rikastumisen toiveet. Alttius unionin asialle on ainoa syy, joka saa minut tässä vaarallisessa pulassa palveluksiani tarjoamaan – henkenikin, jos se on tarpeellista – esistääkseni suurta asiaa, jota Kaitselmus on kutsunut Teidät puolustamaan. Pyydän Teitä tarkkaan tutkimaan tämän mukana seuraavia piirustuksia. Huomaatte silloin, että ehdottamani keinot ovat sangen yksinkertaisia – niin yksinkertaisia, että voisin kymmenen viikon kuluttua siitä, kun työ on alkuun pantu, asettua Norfolkin luo vihollisen tykkien alle, ja niin tehokkaita, että varmaan luulen voitavan upottaa varastetut laivat ja puhdistaa meri pettureista. Paitsi laivan rakenteen yksinkertaisuutta on luullakseni myös otettava huomioon se seikka, että sillä, joka on tämän suunnitellut, on enemmän käytännöllistä kokemusta ja rakentajakykyä kuin ainoallakaan toisella nykyään elävällä insinöörillä. Olen tehnyt osapuilleen sadan laivakoneen piirustukset ja joka päivä teen omin käsin työpiirustuksia niitä erilaisimpiin mekanisiin konstruktioihin, ja olen tehnyt niin 30 vuotta. Sitä paitsi olen saanut sotilaskasvatuksen ja olen tykistötieteeseen perehtynyt. Siihen, että tätä painostan, ei ole muuta syytä kuin haluni vakuuttaa Teille, että huoletta voitte uskoa minulle ehdottamani työn suorituksen. Ellette voi sitä tehdä, voi maa ehkä menettää ne edut, jotka tarjomukseni sille tuottaa.”

Kapteeni John Ericsson.

Ericssonin epäonni lämminilmakonelaivan onnettomuudessa oli vielä ihmisillä tuoreessa muistissa, mutta liikemies Cornelius Scranton Bushnell (s. 19.7.1829 ja k. 6.5.1896) New Havenista alkoi ajaa John Ericssonin asiaa voimakkaasti. Tämä liikemies oli jo tehnyt hallituksen kanssa sopimuksen ja sitoutunut rakentamaan Galena-nimisen, rautakiskoilla panssaroidun tykkiveneen. Tämän veneen panssaroinnin kantavuus aiheutti epäilyjä ja Bushnell sai tehtäväksi mennä New Yorkiin Ericssonin luo ja tutkia asiaa. Piirustukset tutkittuaan Ericsson oli vakuuttunut, että laiva kyllä kantaisi panssaroinnin ja tietyn matkan päässä kestäisi kuusituumaisen tykin ammuksen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti