Orkesterinjohtaja Tommy Dorsey.
Thomas
Francis "Tommy" Dorsey Jr. oli amerikkalainen trumpetin soitolla
aloittanut pasunisti, kapellimestari, säveltäjä ja bändinjohtaja, joka syntyi
19.11.1905 Mahanoy Planessa, Pennsylvaniassa ja kuoli tapaturmaisesti
26.11.1956. Hänet muistetaan parhaiten kappaleista I'll never smile again, Opus
one, Song of India ja On treasure island. Tommyn isoveli, Jimmy oli myös
muusikko ja orkesterinjohtaja ja jatkoi Tommyn kuoleman jälkeen tämän
orkesterin johtamista. Veljekset olivat Theresa ja Thomas Francis Dorsey Sr:n
lapsia, kuten perheeseen kuuluneet kaksi muutakin lasta, Mary ja Edward. Tommy
aloitti soittamisen big bändeissä jo 15-vuotiaana ja vuonna 1923 hän siirtyi
isoveljensä kera soittamaan Detroitiin Jean Goldketten bändiin. Vuonna 1927
Dorsey liittyi soittamaan Paul Whitemanin orkesteriin. Dorseyn veljesten suuri
hitti I believe in miracles tehtiin Decca-levy-yhtiölle vuonna 1934, ja
bändissä soitti tuolloin itsekin tuleva oman bändinsä johtaja Glenn Miller.
Tämän kokoonpanon suurin hitti lienee Every little moment vuodelta 1935. Pian
tämän jälkeen Tommy Dorsey lähti kokoonpanosta ja perusti omaa nimeään kantavan
orkesterin ja hän käytti laulusolisteina mm. Jack Leonardia ja Frank Sinatraa,
joka lauloi orkesterin kanssa useimpia levytyksiä vuosina 1940-1942. Dorseyn
orkesterissa soitti ja sovitti musiikkia myös Frank Sinatran sovittajana
myöhemmin tunnettu pasunisti ja orkesterinjohtaja Nelson Riddle.
Tommy Dorsey Band.
Frank Sinatra levytti Tommy Dorseyn bändin kanssa.
Vuonna 1956
Tommy Dorsey houkutteli orkesteriinsa tanskalaista trumpetistia ja sovittajaa,
Jörgen Peterseniä. Jörgen Petersen syntyi 2.12.1931 Tanskan Randersissa
kauppias Wilhelm Petersenen ja Johanna Fredrikke Augusta Besser Petersenin
perheeseen nuorimpana viidestä lapsesta. Perheen äiti lauloi ja soitti pianoa,
ja oli hyvin sosiaalinen ihminen; musikaalisuus siirtyi varmasti geeneissä
Jörgenille, sillä äidin isä Wolf Besser oli aikanaan Tanskan kuuluisimpia
viulisteja. Myös Jörgenin vanhempi veli, Willy, oli viulisti ja kapellimestari,
ja ohjasi määrätietoisesti pikkuveljensä opintoja musiikkiuraa silmälläpitäen.
Jörgen Petersenin ensimmäinen soitin kuusivuotiaana oli neljäsosaviulu, joka
sitten veljen ohjauksessa myöhemmin muuttui trumpetiksi.
Jörgen Petersen.
Jörgen
Petersen esiintyi jo 14-vuotiaana sinfoniaorkesterin solistina Trumpet
kvaget-teoksella ja 15-vuotiaana hän pääsi Århusin musiikkiakatemiaan
opiskelemaan. Akatemian hän suoritti neljässä vuodessa saaden vuonna 1951
trumpetistin diplomin. Jörgen innostui hyvin varhain jazz- ja viihdemusiikista,
sillä kotona kuunneltiin musiikkia hyvin monipuolisesti; hän alkoi tarkkailla
soitinnusta ja instrumenttien värejä. Hänellä oli kyky nähdä musiikki kuvina ja
näkyminä. Jo 14-vuotiaasta lähtien hän kävi keikoilla veljensä orkestereissa.
Duke Ellington vieraili vuonna 1950 Århusissa ja tämä oli Jörgenille suuri
tapahtuma elämässä. Varhain - 16-17-vuotiaana -Jörgen oli jo niin jazzmusiikin
lumoissa, että päätti isona muuttaa Yhdysvaltoihin ja luoda komean uran siellä
solistina. Trumpetisteista Jörgenin esikuvana oli esim. Harry James, jonka
soittoa hän kuunteli tarkalla korvalla ja opetteli matkimalla hänen tyyliään
soittaa. Jörgen myös kuunteli paljon levyiltä Stan Kentonin sovituksia ja
kopioi hänen soinnutuksiaan.
Varsinaisen
läpimurtonsa musiikkimaailmaan Jörgen Petersen teki tammikuussa 1955 ollessaan
tuolloin armeijan soittokunnassa värvättynä muusikkona. Odenseen saapui
Soldaterstafett (Sotilasviesti) -kiertue, jossa esiintyjinä olivat
laulukvartetti Blue Boys sekä Tanskan Radion tanssi- ja viihdeorkesteri
johtajanaan kuuluisa kapellimestari Ivan Leth. Organisaattori, kapteeni Bahnsen
ehdotti Jörgen Petersenille fanfaarin soittoa esityksessä, mutta Jörgen
kieltäytyi ja halusi soittaa omana sovituksenaan Cole Porterin kappaleen Night
and Day. Seuraavat kaksi viikkoa Jörgen istui asunnossaan intensiivisesti
rakentaen sovitusta kappaleesta. Asunnossa hänellä ei olut edes pianoa, jolla
olisi voinut tarkistaa soinnutuksia sovituksesta. Nuorempana hän oli tosin
tehnyt kyseisestä Cole Porterin kappaleesta oman sovituksen randesilaisille
muusikkokavereilleen. Sovitusta laatiessa hänen työtään helpotti kirjoittaminen
taitaville soittajille, joiden soittoa hän oli radion kautta ennättänyt kuulla.
Jörgen latasi sovitukseensa dramatiikkaa ja sijoitti sen alkuun ja loppuun
näyttävät trumpettisoolot. Kapteeni Bahnsen keksi myös Jörgenille tähän
esitykseen taiteilijanimeksi Lill-Jörgenin, joka nimi seurasi häntä aina
kuolemaan asti. Kun kappale oli esitetty ja radioitu kaikkialle Tanskaan, oli
Jörgen seuraavana päivänä jo kuuluisa soittaja. Puhelin alkoi soida ja
työtarjouksia tippua hänelle. Pian Jörgen Petersen soitti jo John Steffensenin
kuuluisassa orkesterissa trumpettiaan. Orkesteri tuli maailmalla kuuluisaksi
lattarilevytyksistään, joita se teki Al Stefanon orkesterin nimellä.
Vuonna 1956
muuan kykyjenmetsästäjä tarjosi Jörgen Petersenille kirjallista sopimusta
liittymisestä pasunisti Tommy Dorseyn orkesteriin Yhdysvaltain Los Angelesiin. Orkesterinjohtaja
John Steffenson toimi Jörgenin apuna sopimuksen tulkkauksessa tarkistaen
jokaisen pykälän sopimuksesta. Enää Amerikka ei ollut nuorelle miehelle niin
houkutteleva vaihtoehto, kuin hän nuorempana oli ajatellut; isossa maassa myös
keikkamatkat bussissa olisivat puuduttavia. Jörgen oli jo Al Stefanon
orkesterin käydessä esiintymässä Tampereen Teatteriravintolassa ennättänyt
tutustua ja ihastua tulevaan Soile-vaimoonsa Suomessa. Lisäksi tuli vielä tieto
18.10.1956 Jörgenin sisarelle, Irma Rossille tapahtuneesta pahasta kolarista,
joka invalidisoi Irman loppuelämäkseen. Näiden tapahtumien vuoksi Jörgen Petersen
pyysi lisää miettimisaikaa neuvotteluissa sopimuksesta Amerikkaan. Varsin pian
eli 26.11.1956 Tommy Dorsey itse kuoli ja Jörgen Petersen antoi
sopimusneuvottelujen raueta omalta osaltaan. Tommyn vanhempi Jimmy-veli
jatkoikin Dorseyn orkesterin johtajana, ja Jörgen Petersen koki tilanteen
omalta kohdaltaan vain huojentavana. Jo alkuvuodesta 1957 Jörgen Petersen
soitti - nyt omalla orkesterillaan - taas Tampereen Teatteriravintolassa, jossa
oli edellisellä vierailullaan ennättänyt tutustua Rauno Lehtiseen. Uudemman
kerran kaverukset tapasivat Westerlundin musiikkiliikkeessä Koskikadulla, jossa
Rauno puhui itsensä seuraavan aamun koesoittoon Teatteriravintolassa. Koesoitto
onnistui niin hyvin, että Jörgen pestasi Rauno Lehtisen orkesteriinsa ja maksoi
hänelle muita soittajia parempaa palkkaakin. Jörgen jäi vuona 1957 Suomeen
asumaan Soile-vaimonsa kanssa ja teki muusikon ja sovittajan uransa täällä.
Ystävyys Rauno Lehtisen kanssa kesti 50 vuotta aina Rauno Lehtisen kuolemaan,
1.5.2006 asti.
Multi-instrumentalisti, säveltäjä ja sovittaja Rauno Lehtinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti