sunnuntai 31. joulukuuta 2017



Kairossa työskennellyt italialainen valokuvaaja Beniamino Facchinelli (s. 8.7.1839 ja k. 29.11.1895) kuvasi nämä felukit Niilillä 1880-luvulla. Nämä arabien perinteiset, puiset ja kevyet purjeveneet ovat Niilin lisäksi käytössä ainakin Irakissa, Sudanissa ja Maltalla ja ainakin täällä Niilillä ne ovat yhä edelleen käytössä.


Niili – jota yleisesti pidetään maailman pisimpänä jokena – virtaa Afrikan koillisosassa ja saavuttaa 6 650 km:n pituuden. Niili alkaa Victorianjärveen virtaavissa joissa Burundissa ja Etiopiassa ja halkoon kuivaa erämaata laskeutuen lopulta 250 km leveänä jokisuistona Välimereen. 70 000 asukkaan Edfun kaupungin kohdalla Egyptissä Niili näyttäytyy leveimmillään; täällä sen leveys on 7,5 km, mutta Niilin keskileveys on muuten 2,8 km. Edfun kaupunki tunnetaan parhaiten Horuksen temppelistä, sillä temppeli on kaikista Egyptin temppeliraunioista parhaiten säilynyt. Toinen hyvin ajan koettelemuksia sietänyt ja jälkipolville säilynyt on Harthorin temppeli Denderassa. Horuksen temppeli rakennettiin vuosina 237-57 eaa. Molemmat temppelin valmistuivat aikakautena, joka ajottuu Aleksanteri Suuren hallintokauden jälkeiseen aikaan, jolloin Ptolemaiosten dynastia hallitsi Egyptiä tai välittömästi tätä seuranneeseen Rooman valtakunnan aikaan. Tältä alueelta on löytynyt tietoja ja jäänteitä niinkin kaukaa kuin vuodelta 3 100 eaa. Muinaisegyptiläisen mytologian mukaan Horus oli auringon- ja taivaanjumala, joka kuvattiin usein haukanhahmoisena.


Kom Ombo oli alunperin myös kreikkalainen siirtokunta (Ombos), joka löytyy Niilin rannalta Edfun kaupungista etelään. Sieltä on matkaa enää 40-50 km Assuanin padolle etelään päin Niiliä seuraten. Kom Ombon kaupunki on maanviljelystään tunnettua aluetta, mutta kaupungin erikoisuus on myös kaksoistemppeli. Temppelin toinen puoli on pyhitetty krokotiilijumala Sobekille ja toinen puoli Horukselle. Viimeistään temppelin valmistuessa 100-luvulla eaa tästä kaupungista tuli merkittävä paikka. Nykyään Kom Ombossa asustaa 71 000 asukasta.




Muinaisen Egyptin eteläisin rajakaupunki tunnettiin antiikin aikana nimellä Swenet. Nykyään tunnemme tämän kaupungin paremmin nimillä Assuan tai Aswan. Nykyään kaupungissa on asukkaita noin 550 000 ja sen alue on yksi maailman kuivimmista asutuista alueista; jos sadetta tulee, se saattaa tulla yhtenä päivänä vuodessa. Kaupaungin vanha nimi saattaa juontaa alkunsa samannimisestä egyptiläisestä jumalattaresta, jonka kreikkalaiset samastivat synnytyksen jumalatar Eileithyiaan ja roomalaiset Lucinaan. Toinen mahdollisuus on, että kaupungin nimi johtuu egyptin kielen kauppaa tarkoittavasta sanasta.

Niili on Assuanin kohdalta yli kahden kilometrin levyinen ja matkaa Välimerelle tulee sieltä vielä 750 km. Täällä sijaitsivat munaisen Egyptin isoimmat kivenlouhimot, joista saatua syeniitiksi kutsuttua graniittilaatua käytettiin mm. suurissa patsaissa ja obeliskeissa sekä pyramidien rakennusaineina. Tällä muinaisella rajakaupungilla oli suuri sotilaallinen merkitys Egyptin kaikkien dynastioiden sekä Rooman valtakunnan aikana ja se oli hyvin tärkeä varuskuntakaupunki. Kaupungin mainitsevat kirjoituksissaan monet antiikin ajan kirjoittajat, kuten Herodotos, Strabon, Klaudios Ptolemaios, Stefanos Byzantionlainen ja Plinius vanhempi ja se mainitaan myös Raamatun Hesekielin kirjassa sekä teoksissa De architectura ja Antonini Itinerarium. Antiikin maantieteilijät kiinnostuivat kaupungista, kun olettivat Kravun kääntöpiirin kulkevan tarkalleen kaupungin kohdalla, jolloin auringon ollessa zeniitissä ei pystysuoralla kepillä olisi lainkaan varjoa. Tarkempi tutkistelu osoitti kaupungin olevan kuitenkin hieman Kauriin kääntöpiirin pohjoispuolella.


Ylä Egyptissä – maanpinta on täällä selvästi korkeammalla kuin lähempänä Välimerta – ensimmäisen kataraktin alapuolella Niilissä on saari, jonka nimi on Elefantine. 1200 m pitkä ja leveimmillään 400 m, norsun syöksyhammasta muodollaan muistuttavalla saarella sijaitsee muinaisen samannimisen kaupungin rauniot ja sen nimikin juontuu kreikan kielisestä sanasta, joka tarkoittaa norsunluuta. Tämä voi viitata siihen, että saarella on joskus käyty norsunluilla kauppaa. Nykyään saari kuuluu Assuanin kaupunkiin, mutta muinaiset egyptiläiset tunsivat saaren nimillä Abu tai Jebu. Kauppa-alukset käyttivät saarta satamana ja saarelta oli helppo puolustaa Egyptin ja Nubian rajaa.

Egyptiläisen mytologian mukaan tällä saarella asui sarvipäinen kataraktien jumala, Khnum, joka saaren alta vartioi ja kotrolloi Niilin vesiä. Meille säilyneiden tietojen valossa saarella on ollut Khnumin temppeli jo kolmannen dynastian faarao Djoserin ajoista lähtien. Myöhemmin paikalle rakentui toinenkin temppeli, jonka rauniot ovat vieläkin osa saaren eteläkärkeä. Tämä temppeli rakennettiin saarelle 30. dynastian faarao Nektanebon aikana juuri ennen kuin Aleksanteri Suuri valloitti Egyptin. Saarella sijaitsee myös Hatšepsutin rakennuttama Satisin temppeli.

Arameaksi kirjoitetut Elefantinen papyrykset sisältävät virallisia asiakirjoja ja kirjeitä Persian valtakaudelta (525-330 eaa.). Näiden mukaan saarella asui juutalainen sotilasyhteisö – mahdollisesti mukana oli myös muitakin aasialaisia – joka ylläpiti saarella omaa Jahven temppeliä. Koska juutalaiset osallistuivat mahdollisesti sotiin nubialaisia vastaan faarao Psammetik I:n hallitsijakaudella, on mahdollista että juutalaissiirtokunta olisi ollut saarella jo n. 600 eaa.


Nykyihmisille Assuanin kaupunki lienee kuitenkin kaikkein tunnetuin Assuanin vuonna 1970 valmistuneesta padosta, joka on yksi maailman suurimmista padoista. Britit aloittivat vuonna 1899 tehdä ensimmäistä patoa, jonka vihkiäisiä vietettiin 10.12.1902. Padosta tuli kaksi km pitkä ja 54 m korkea ja sen tarkoitus oli säädellä Niilin vuotuista tulvaa ja auttaa viljelysten kastelussa. Tätä patoa laajennettiin vielä vuosina 1907-1912 ja 1929-1933. Vuonna 1946 pato oli kuitenkin jo hyvin huonossa kunnossa. Vuonna 1954 Gamal Abdel Nasser tuli Egyptin presidentiksi ja hän sai sovittua rahoituksen Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa uuden padon rakentamiseksi. Tämä hanke kuitenkin peruuntui vuonna 1956 ja Nasser neuvotteli uudelleen asiasta Kiinan ja Neuvostoliiton kanssa. Nyt asia onnistui ja uutta patoa rakennettiin vuosina 1960-70. Rakennusmateriaali patoon tuli käytännössä Neuvostoliitosta. Pato vihittiin käyttöön 21.7.1970 ja se on korkeudeltaan 100 m. Sen taakse muodostui maailman suurimpiin tekojärviin kuuluva Nasserjärvi, joka on n. 480 km pitkä ja 5 250 m2:n laajuinen ja ulottuu pitkälle Sudanin puolelle. Se jätti alleen myös Niilin toisen kataraktin.



Kiireen oravanpyörästä kannattaa jättäytyä paluumatkaa suunnitellessa ja heittäytyä eksoottiselle venematkalle Niilillä felukka-veneellä. Näistä vanhoista purjeveneistä löytyy jo ensimmäiset merkinnät Egyptissä 3 200 eaa. Niilin virtaussuunta on etelästä pohjoiseen eli täältä Assuanista Välimerelle päin. Lähes aina kuitenkin tuulen suunta on vastainen, joten purjehtiminen näillä pienillä aluksilla ei ole mitään kiireisen ihmisen toimintaa. Vaikka haluaisit kulkea tällä pienellä purjealuksella vain n. 40-50 km matkan Assuanista Kom Omboon, pitää Sinun varata matkaan ainakin puolitoista vuorokautta aikaa. Matka tehdään luovimalla koko ajan puolelta toiselle. Matkan varrella voit tutustua vaikkapa suuriin kamelimarkkinoihin Darawin kylässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti