Ainut säilynyt valokuva Rosalia Mäkisestä o.s. Gurovitch.

Seuraava tarina liittää löyhästi vuonna 1879 perustetun Kotkan kaupungin ja kuningas Kustaa III:n (s. 24.1.1746 Tukholma ja k. 29.3.1792 Tukholma) vuonna 1779 perustaman Tampereen kaupungin toisiinsa. Lähden aluksi kuitenkin liikkeelle Viipurista, jossa 13.11.1902 syntyi varakkaaseen juutalaiseen perheeseen ainoa tytär, Rosalia (Rosa Ruiza Leah) Mäkinen os. Gurovitch. Perheen isä oli venäjänjuutalainen Benjamin Gurovitch (s. 1.12.1862 Viipuri ja k. 20.3.1928), joka tuli sotilaana Suomeen ja äiti, Bertha Gurovitch (s. 25.6.1878 ja k. 8.12.1920), oli kotoisin Turusta. Varakas kauppiasperhe vietti seurapiirielämää Viipurin keskustan kodissaan ja palvelijat huolehtivat perheen elämän sujumisesta.

Bertha Gurovitch ja Benjamin Gurovitch.

Kuvassa vasemmalla on Rosan tytär, Eleanora Marttinen (Mäkinen), josta tuli malli ja elokuvatähti.

Rosa Gurovitch rakastui 17-vuotiaana intohimoisesti viipurilaisen poliisiin, Lauri Mäkiseen ja pari sai vielä yhdessä aviottoman lapsen, Noran. Täysi-ikäiseksi tultuaan Rosa avioitui poliisi Lauri Melker Mäkisen (s. 15.3.1899 Metsämaa, Korpi, Loimaa) kanssa, mutta menetti oman tyttärensä tämän ollessa 3-vuotias Eero Hirvimaan vanhemmille kasvatettavaksi. Koska poliisi Lauri Mäkinen ei ollut juutalaisia, oli avioliitto hänen ja Rosan välillä niin iso häpeä Rosan vanhemmille, että Rosan äiti Bertha meni ja hirtti itsensä viikkoa ennen Rosan tyttären syntymistä. Gurovitchin perhe hylkäsi myös Rosan tämän mennessä naimisiin Lauri Mäkisen kanssa. Kun Eleanora-tytär (s. 11.12.1920 Viipuri ja k. 28.2.1984 Helsinki) otettiin Rosalta huostaan, hän erosi myös miehestään yli 20-vuotiaana ja ajautui alkoholin kanssa ongelmiin. Eero Hirvimaa oli myöhemmin Rosan miesystävä. Eleanora-tytär meni avioliittoon poliisimestari Karl Erik Gabrielssonin (s. 13.10.1903 ja k. 18.7.1965) kanssa, mutta erottuaan poliisimestarista avioitui vielä Veikko Kalmari Marttisen (s. 1.12.1917 Helsinki ja k. 23.3.2003 Helsinki) kanssa. 

Näyttelijä Eleanor Marttinen. 

Marjaana Martin on Eleanor Marttisen tytär eli Rosa oli hänen isoäitinsä.

Alkuun Rosa teki ompelutöitä kankaista, joita sai veljensä, Mikael Gurovitchin (s. 5.2.1911 Viipuri ja k. 18.12.1996) kaupasta sekä opetti kieliä. Mikael-veli oli ainoa perheenjäsen, joka piti Rosaan edes jonkinlaista yhteyttä, muut perheenjäsenet hylkäsivät Rosan täysin. Rosan kotikielenä oli venäjä ja suomen ja ruotsin lisäksi hän puhui myös englantia ja saksaa.

Tukkukauppiaantalo Kotkassa valmistui vuonna 1912.

Tässä talon sisäpihan huoneistossa toimi Rosan parturiliike.

Vuonna 1940 Rosa Mäkinen tuli Kotkaan ja perusti Kantasataman kupeeseen osoitteessa Satamakatu 9 sijaitsevaan  Tukkukauppiaantaloon parturiliikkeen. Tukkukauppiaantalon suunnitteli arkkitehti Vilho Penttilä (s. 6.10.1868 Suursaari ja k. 12.2.1918 Kauniainen) ja jugendtalo valmistui vuonna 1912. Perimätiedon mukaan parturiliikkeensä takahuoneessa Rosa harjoitti myös kurtisaanin ammattia. Seireenin tavoin kutsuen merimiehiä Rosa päivysti aikalaisten mukaan Tukkukauppiaantalon porttikäytävässä. Rosa Mäkinen oli Kotkassa hyvin värikäs persoona ja hänet tunnettiin kaupungissa hyvin. Viimeiset elinvuotensa Rosa eli kotkalaisessa vanhainkodissa. Rosa Mäkinen kuoli Kotkassa 3.1.1966 ja hänet on haudattu Helsinkiin juutalaiselle hautausmaalle.

Täällä Rosa vietti viimeiset elinvuotensa.

                                        

Rosalia Mäkisen hautapaikka on Helsingin juutalaisella hautausmaalla.

Pirkko ja Juha Vainio.

Vuonna 1980 Juha Vainio (10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 ) levytti oman sävellyksensä Siitä on jo aikaa sovittaja ja kapellimestari Jaakko Salon sovittamana äänilevylle Albatrossi ja sorsa. Tähän tiukasti Kotkan satamaan liittyvään lauluun sanat tekivät yhdessä Juha Harri Vainio (s. 10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 Gryon, Sveitsi) ja Toivo Veikko Lavi (s. 23.4.1912 Kotka ja k. 22.5.1996 Hamina). Juha Vainio oli itse kesällä 1960 Kotkan satamassa kesätöissä. Tämän laulun  toisessa säkeistössä kerrotaan Rosa Mäkisestä näin:

"Siitä on jo aikaa, kun mentiin parturiin

me päivän päälle joskus luokseen Roosan.

Takahuoneeseen jos sattui pääsemäänkin niin,

vain hetkeks' haihtui tuoksu selluloosan."

Pianisti ja kapellimestari Helvi Mäkinen.

Tampereella syntyi 24.10.1902 hieman ennen Rosan syntymistä Helvi Aallotar Mäkinen, joka kunnostautui elinaikanaan työelämässä pianistina ja teatterikapellimestarina. Helvi Mäkinen suoritti vuonna 1922 Helsingin yliopistossa medikofiilintutkinnon ja jatkoi vuonna 1924 musiikkiopinnoilla Helsingin konservatoriossa Eino Lindholmin johdolla. Pianonsoitto pääaineenaan hän valmistui vuonna 1927. Helvin opinnot jatkuivat vielä Ilmari Hannikaisen ja Ernst Lingon ohjauksessa. Ensikonserttinsa pianolla Helvi antoi Helsingissä vuonna 1936. Kotimaassa hän on soittanut orkesterikonserttien solistina sekä toiminut konserttisäestäjänä. Pianonsoitonopettajana Helvi Mäkinen toimi Tampereen musiikkiopistossa vuodesta 1927 lähtien. Hän kirjoitti myös musiikkiarvosteluja sekä Aamulehteen että Kansan Lehteen. Vuodet 1927-29 Helvi Mäkinen oli Tampereen Teatterin kapellimestarina ja sitten jälleen vuosina 1936-58 Tampereen Työväen Teatterin kapellimestarina. Mäkinen on johtanut myös Tampereen kaupunginorkesterin konsertteja sekä Tampereen Oopperan esityksiä. Helvi Mäkinen ennätti tehdä koko joukon sävellyksiä ja musiikkia lukuisiin näytelmiin sekä kolme kokoillan revyytä.

Jatkosodan aikana vuonna 1942 Edvin Laineen (vuoteen 1906 asti Bovellán, s. 13.7.1905 Iisalmi ja k. 18.11.1989 Helsinki) toimiessa johtajana TTT:ssa näyttelijä Yrjö Hämäläinen kirjoitti revyyn "Eläköön Tampere",  joka sai valtaisan suosion Tampereella myös paikalliseksi versioksi muutettuna myös Turussa. Tämän revyyn musiikin sävelsi kapellimestari Helvi Mäkinen. Samat tekijät - siis Yrjö Hämäläinen ja Helvi Mäkinen - tekivät tämän revyyn jatkoksi seuraavaksi revyyn "Rengasmatka". Revyystä innostuivat myös kotkalaiset ja suunnittelivat omaa revyytä, jonka nimeksi käsikirjoitusvaiheessa tuli "Kotkan laulu". Helvi Mäkiseltä pyydettiin tähän kotkalaisten revyyseen musiikkia. Ensin Helvi Mäkinen sanoi: "Ei tule mitään, minähän repeän töihini jo muutenkin!" Hankkeen puuhaajat saivat Helvin pään kuitenkin kääntymään ja Mäkinen sävelsi täysimittaisen revyyn musiikin, yli 20 laulua. Tämän revyyn laulujen joukossa on laulu, Kotkan ruusu, joka liittyy Rosa Mäkiseen.

Itseään kapellimestari Helvi Mäkinen ei pitänyt säveltäjänä. Näin hän kuvailee: "Olen kirjoittanut nuotteja paperille kun on pyydetty, ja kun se on kuulunut yhtenä osana siihen työhön, mistä palkkakin maksettiin. Mutta en minä mikään säveltäjä ole. Opiskeluaikana tietty sain perusopetuksen niissä taidoissa, joista säveliä syntyy, mutta säveltäjän ja minun välillä on vielä eroa. Kun menin Työväenteatteriin, niin jo ensimmäisenä vuonna oli yhdeksän ensi-iltaa, pelkkiä operetteja ja laulunäytelmiä. Siinä sai hosua jo pelkän harjoittamisen ja soittamisen kansa ihan tarpeeksi."

Kirjailija Selma Anttila.

Kymenlaaksolainen Kotkan kauppakamarin palveluksessa toiminut varatuomari, mutta Tampereella 20.4.1903 syntynyt innostunut teatteri-ihminen, Leo Otto Anttila sanoitti Kotkan lauluun yhden kappaleen, Kotkan ruusu-tangon. Leo Anttilan puoliso Maija Anttila toimi Kotkan lyseon saksan ja englannin opettajana ja Anttilan pariskunnalle syntyi kolme lasta. Laulusta on sittemmin muodostunut Kotkan kaupungille ja varsinkin sen satamalle varsinainen mainoslaulu. Kotkan laulu-revyytä esitettiin ahkerasti sodan aikana Kotkassa, mutta sittemmin se on tyystin unohtunut. Ainoastaan tango Kotkan ruusu on jäänyt tästä revyystä elämään omaa elämäänsä. Leo Anttila kunnostautui myös tutkimalla Kymenlaakson historiaa ja oli mukana kirjoittamassa Kotkan historiaa. Samoin hän koetti kirjailijan siipiään ainakin salapoliisiromaanilla Vieraana kuolema (Otava 1960). Leo Anttila teki työtä myös kääntäjänä. Leo Anttilan äiti oli kirjailija Selma Maria Anttila (s. 16.12.1867 Orimattila ja k. 15.5.1942 Helsinki) ja isä suomentaja Erland Werner Anttila (ent. Andelin, s. 14.6.1869 Hausjärvi ja k. 13.3.1954 Helsinki). Taidemaalari ja tekstiilitaiteilija Eva Anttila (s. 30.3.1894 Tampere ja k. 1.8.1993 Espoo) oli Leo Anttilan sisar. Varatuomari Anttila istui usein kotinsa naapurissa sijainneessa Kotkan Klubissa - perustettu jo vuonna 1875 - viskillä teatteriväen seurassa.

Tekstiilitaiteilija Eva Anttila.

Säveltämäänsä laulua, Kotkan ruusu, Helvi Mäkinen muisteli haastattelussa vuonna 1972 näin: "Kumma kun se nyt tuolla lailla putkahti. Johan minä olin sen unohtanutkin. Ei sitä silloin yhtä rallia kauan muisteltu, kun päivästä päivään ja vuodesta vuoteen teki työkseen musiikkia teatterin tarpeisiin. Toisaalta menestyksen ymmärränkin. Jaakko Salon sovitus on hyvä, paljon parempi siitä on tehty kuin se minun alkuperäiseni. Ja Räsäsen Pauli laulaa sen hyvin." Laulun tiedettiin olevan presidentti Urho Kaleva Kekkosen (s. 3.9.1900 Pielavesi ja k. 31.8.1986 Helsinki) lempilauluja, ja sitä laulettiin hartaudella monasti Tamminiemen saunailloissa.

Laulaja Pauli Räsänen.

Presidentti Urho Kaleva Kekkonen.

Sovittaja, kapellimestari ja säveltäjä/sanoittaja Jaakko Salo.

Viipurissa syntynyt sovittaja, tuottaja ja kapellimestari Jaakko Elias Salo (s. 22.2.1930 Viipuri ja k. 13.6.2002 Helsinki) sovitti vuonna 1969 äänilevylle tangon Kotkan ruusu, jonka lauloi Pispalan poika ja siilitukka, Pauli Räsänen (s. 23.2.1928 Tampere ja k. 22.3.2000 Tampere). Räsänen aloitti musiikkiuransa laulajana, kitaristina ja viulistina sodan jälkeen 12-miehisessä Vivossa, Pirkanmaan suosituimmassa tanssiorkesterissa, joka 40-luvun lopulla supistui sekstetiksi. Varsinaisena päätyönään 70-luvulle saakka Pauli Räsänen toimi tekstiiliteknikkona trikootehtaalla. Ensimmäiset levytyksensä Pauli Räsänen teki Yrjö Armas Saarnion (s. 22.11.1906 Turku ja k. 11.5.1985 Helsinki) orkesterin kanssa vuonna 1950. Ensimmäinen levytys oli säveltäjä ja toimittaja Sten Carl Dukanderin (s. 2.3.1923 ja k. 4.10.1986) eli Ensio Kostan sävellys Reino "Palle" Palmrothin (käytti nimimerkkiä Reino Hirviseppä, s. 2.4.1906 Ruovesi ja k. 2.5.1992 Helsinki) sanoin, Mimmi, eli uintiretki aamutuimaan.

Tampereen Teatterissa esitettiin kesällä 1955 Helvi Mäkisen säveltämää revyytä, Pariisia Tampereella. Orkesterissa soittivat Helvin lisäksi Simo Sarri (harmonikka), Matti Alenius (kitara) ja Juhani Riekkola (basso). Kapellimestari Jorma Panula oli tarjonnut itseään revyynäytöksen orkesteriin bassonsoittajaksi, mutta Helvi Mäkinen ilmoitti: "Kyllä minä tämän Juhani Riekkolan otan, kun minä tunnen hänet."

Kotkan ruususta tuli sittemmin Pauli Räsäsen tunnuslaulu ja Räsästä luultiin monta kertaa laulun vuoksi kotkalaiseksi. Vasta laulun aiheuttaman suosion myötä Pauli Räsänen uskaltautui heittäytyä täysin musiikin vietäväksi ja päätoimiseksi laulajaksi 1970-luvun alussa. Joten: Tänä yönä onni suosii rohkeaa, siis; tule myötä, poika, Kotkan satamaan!