Sergei Sergejevitš Prokofjev

Sergei Sergejevitš Prokofjev (ven. Сергей Сергеевич Прокофьев; 27. 4.(J: 15.4.) 1891 Sontsovka, Jekaterinoslavin kuvernementti, Venäjän keisarikunta (nyk. Ukraina) –5. 3.1953 Moskova, Neuvostoliitto) oli venäläinen pianisti ja säveltäjä. Prokofjevin musiikki tunnistetaan hyvin omintakeisesta tyylistä ja aikanaan hänen musiikkia pidettiin melko modernina. Tämän lapsineron musiikissa voi helposti kuulla huumoria sekä kokeilevaa ja oikukasta menoa, ironiaa, kuten myös klassisia piirteitä ja runollista ilmaisua.

Kuvassa ovat Sergein kanssa hänen vanhempansa.

Sergei sai ensimmäiset pianotuntinsa äidiltään.

Nuori musiikinopiskelija Sergei Prokofjev.

Sergei Prokofjev sai jo lapsuudessaan harrastaa musiikkia hyvin vapaasti; hän syntyi vuonna 1891 pienessä kylässä nykyisen Ukrainan alueella. Hänen oma äitinsä oli harrastajapianisti, joka ryhtyi poikaansa opettamaan pianonsoitossa tämän ollessa neljävuotias. Sergei kuuli jo kotonaan paljon musiikkia lähinnä äitinsä soittamana. Sergei Prokofjev kiinnostui jo hyvin varhain myös säveltämisestä. Vain 13-vuotiaana tämä varhain kehittynyt lapsinero hyväksyttiin Pietarin konservatorioon opiskelemaan sävellystä, pianonsoittoa sekä orkesterinjohtoa. Koulunkäynti oli hänelle hyvin helppoa ja vaivatonta, ja jo vuonna 1909 hän suoritti sävellysdiplomin. Vuonna 1914 Prokofjev suoritti pianistidiplomin soittamalla konservatorion tutkinnossa oman ensimmäisen pianokonserttonsa Des-duurissa (op. 10), jonka hän sävelsi vuosina 1911-1912. Pianokonsertto esitettiin ensi kerran Moskovassa 7.8.1912 ja tuolloinkin säveltäjä itse toimi pianosolistina.

Sergei Prokofjev ja Dmitri Šostakovitš.

Pietarin konservatorion perusti vuonna 1862 Anton Grigorjevitš Rubinštein  (ven. Анто́н Григо́рьевич Рубинште́йн; 28.11. (J: 16. marraskuuta) 1829 – 20.11. (J:8. marraskuuta) 1894), venäläinen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari; hän myös toimi Pietarin konservatorion ensimmäisenä taiteellisena johtajana. Kulttuurihistoriallisesti arvokas konservatorion päärakennus valmistui vuonna 1896 aivan Pietarin ydinkeskustaan, osoitteeseen Teatralnaja ploštšad 3. Nykyisin konservatorion naapurikorttelissa sijaitsee kuuluisa Mariinski-teatteri. Tunnetuimmat Pietarin konservatorion kasvatit musiikkimaailmassa lienevät muun muassa Pjotr Tšaikovski, Sergei Prokofjev, Dmitri Šostakovitš, Juri Temirkanov, Mariss Jansons, Andrej Hoteev ja Valeri Gergiev.

Pietarin konservatorio vuonna 1913.

Sergei Prokofjevin musiikki ei herättänyt kotimaassaan pelkästään ihastusta alkuun kuulijoissa eikä kriitikoissa. Arvostelijoiden joukkoon liittyivät lopulta myös poliittinen eliitti. Sergei Prokofjev katsoi parhaaksi lähteä Neuvostoliitosta vallankumouksen jaloista vuonna 1918; aluksi hän matkusti Etelä-Amerikkaan etsimään ymmärrystä taiteelleen. Hän asui vuosia myös Yhdysvalloissa sekä kierteli monia muitakin paikkoja. Vuonna 1923 Sergei Prokofjev avioitui espanjalaisen laulaja Lina Lluberanin kanssa. Ensimmäinen avioliitto päättyi kuitenkin eroon ja vuonna 1948 Prokofjev avioitui Mira Mendelsonin kanssa. Sergei Prokofjevilla oli kaksi poikaa, Sviatoslav ja Oleg.

Sergei Prokofjev on tässä kuvassa vaimonsa Linan (oikealla) sekä poikiensa kanssa.

Kuvassa keskellä Sergei Prokofjev molempien poikiensa kanssa.

Sergei Prokofjev kuvassa toisen vaimonsa, Mira Mendelsonin kanssa.

Vuonna 1936 Sergei Prokofjev muutti takaisin Neuvostoliittoon. Hänen täytyi sopeuttaa musiikillinen tyylinsä nyt vallassa olleiden aatteiden ja poliittisen suuntauksen mukaiseksi ja hän ryhtyi säveltämään enemmän klassis-romanttiseen sekä lyyriseen tyyliin musiikkiaan. Monien muiden säveltäjien tavoin Prokofjev sai jatkuvasti olla varpaisillaan, ettei hänen sävellyksiään moitittaisi Neuvostoliitossa turhan vaikeiksi ja kummallisiksi, etääntyneeksi kansasta. Lopulta osa Prokofjevin sävellyksistä julistettiin 1940-luvulla esityskieltoon, mikä teki säveltäjä Sergei Prokofjevistä vain yhäti varovaisemman taiteilijan.

Prokofjevin provosoiva musiikillinen tyyli merkkasi häntä varsinkin uran alkuaikana sensaatiohakuisesti. Klassisten arvojen kunnioitus ilmenee kuitenkin hänen musiikistaan ja ironia oli vain osa Prokofjevin sävellystapaa. Tahtilajimerkintöjä Sergei Prokofjev ei suuremmin vaihtele kesken teoksiensa ja rytmit ovat myös hyvin loogisia. Monesti säveltäjä Sergei Prokofjev luonnosteli klassisen lyyrisiä melodioita, jotka toisaalta sisälsivät myös hyvin omintakeisia käänteitä. Hyvin tunnistettava piirre myös hänen musiikissaan on taipumus moduloida ja vaihtaa etumerkintää. Vaikka harmoniat ovat tavallisesti tonaalisia, ne sisältävät toisaalta usein kovasti kromatiikkaa. Tammikuussa 1945 Sergei Prokofjev sai sydäninfarktin ja putosi portaita alas; onnettomuudessa hän sai päähänsä pysyviä vammoja. Säveltäjä Sergei Prokofjev menehtyi aivoverenvuotoon 5.3.1953, täysin samana päivänä kuin Josif Stalinkin kuoli.

Säveltäjä Sergei Prokofjevin hautamuistomerkki.