Höyrylaiva Kurun pienoismalli on Kurun kirjastossa.

Sisävesiemme höyrylaiva Kurun hukkumisesta Näsijärvellä tulee 7.9.1929 kuluneeksi 90 vuotta. Kurun onnettomuus oli Suomen pahin sisävesillä tapahtunut vesiliikenneonnettomuus. Höyrylaiva Kurun onnettomuudessa hukkui melkein 140 henkilöä.

Höyrylaiva Kuru valmistui vuonna 1915 Tampereella Sommers, af Hällström & Waldensin konepajalla ja se rakennettiin nimenomaan liikennöintiin Näsijärvelle. Kuru-laivalla oli pituutta 30,48 metriä ja leveyttä 5,58 metriä. Höyrylaivalla oli tilat 214 matkustajalle ja siinä 355-hevosvoimainen höyrykone. Höyrylaiva Kuru pakko-otettiin Venäjän merivoimille joukko-osastoon, Satakunnan laivastoon, ensimmäisen maailmansodan aikana.

Kuru-laiva liikennöin vuosittain noin seitsemän kuukautta, toukokuun alusta joulukuun alkuun asti. Vielä 1920-luvulla linja-autoliikenne oli vaatimatonta Länsi-Teiskon ja Kurun alueilla ja siksi laivalla kulki paljon matkustajia ja rahtia. Laivan välikannella sijaitsivat matkustajien tilat ja kapteenin hytti, komentosilta sekä ohjaushytti sijaitsivat yläkannen etuosassa. Laivan savupiipun takana oleva tila oli rauhoitettu pelastusveneille.

Kuru-laivan yksi ankkuri on muistona Nygårdin tilan - tunnetaan ehkä paremmin Palhoniemen nimellä - pihassa, Kurussa.

Höyrylaiva Kurun matkareitti alkoi Kurun kirkonkylän rapakolta jo aamuisin klo 6. Pysäkkeinä toimivat Nygård, Tokonen, Kapee, Toikko, Räyniö ja Rantala. Tampereen Mustanlahden satamaan höyrylaiva saapui illalla klo 21:n aikoihin. Maanantaisin, keskiviikkoisin ja lauantaisin höyrylaiva Kuru pysähtyi edellisten lisäksi Toltaan, tiistaina Ikoseen, torstaina Parkkuun ja perjantaina vielä Leppälahdelle. Paluumatka Tampereelta Kuruun kesti noin 10 tuntia ja paluumatka alkoi Mustanlahden satamasta klo 15.15.

Höyrylaiva Kuru uudistuksen jälkeen.

Höyrylaiva Kurun kapteenina toimi vuodesta 1920 lähtien merimies- ja kalastajasukuun Vironlahdella syntynyt Onni Saarinen (1881-1950), joka jo 20-vuotiaana oli lähtenyt maailman merille töihin ja hän oli myös hyvin kokenut kapteeni ja merenkävijä. Perimätiedon mukaan häntä kuvailtiin kovin suoraksi, rehelliseksi sekä täysin raittiiksi ja hartaaksi kristityksi. Sitkeästi laivayhtiön palveluksessa ollessaan hän onnettomuuden jälkeenkin asui perheineen Kurussa. 

Höyrylaiva Kurun omistaja Höyrylaivaosuuskunta Kuru teki kokouksessaan 26.11.1922 päätöksen Kuru-laivan jatkuvasti kasvaneiden matkustajamäärien ja ahtaiden laivan tilojen vuoksi uudistaa laivan yläkannen matkustajatiloja ja sisustaa samalla laiva uusiksi. Koska osakkaiden joukossa esiintyi myös vastustusta korjaushankkeelle, päätettiin korjaukset suorittaa vasta vuonna 1927. Höyrylaiva Kurun korjausremontti suoritettiin Naistenlahden satamassa Tampereella ja työn suorittivat A. Ahlström Oy:n Varkauden konepajan työntekijät. Tammikuussa 1927 purettiin laivan vanhat kansirakennelmat pois ja uusi aivan uusi välikansi valmistui 5-millisestä rihlapellistä ja yläkansi puusta. Laivan välikannen sivuseiniä kasvatettiin edestä ja takaa kahdella metrillä. Laivan uudelle yläkannelle savupiipun taakse tuli neljä ensimmäisen luokan matkustajahyttiä. Koko laivan yläkansi katettiin peltisellä aurinkokatoksella, jonka päälle sijoitettiin pelastusveneet. Kuru-laivan suuri höyrykattila uusittiin täysin ja samoin uusittiin muukin laivan sisustus, kaiteet sekä putkistot.

Uudistuksen jälkeen kaksikerroksinen Kuru-laiva oli muuttunut kolmikerroksiseksi. Pohjakannella eli ruumassa sijaitsivat laivan konehuone ja lastiruumat sekä kolmannen luokan matkustajien hytit. Toisen kerroksen välikannella laivassa oli kookas kolmannen luokan matkustajille tarkoitettu tila, jossa sijaitsi myös laivan ravintola. Kannen peräosassa sijaitsi kolme toisen luokan matkustajahyttiä. Laivan yläkantta kiersi kävelysilta, ja sen varrelle oli sijoitettu runsaasti penkkejä istujille. Laivan ohjaamo sijaitsi myös yläkannella. Uppoamattomaksi mainostettuun Kuru-laivaan mahtui nyt 218 henkilöä ja höyrylaiva Kuru palasi takaisin omalle vakireitilleen toukokuussa 1929. Laivan korottamisesta korjauksen yhteydessä varoitti myös laivan alkuperäinen laivan rakentanut konepaja.

Onnettomuuspäivänä, lauantaina 7.9.1929, höyrylaiva Kuru lähti säätä uhmaten matkaan Tampereen Mustanlahden satamasta aikataulun mukaisesti klo 15.15. Silloin kävi kova myrskytuuli, jonka nopeudeksi mitattiin 8 beufortia eli noin 17-20 m/s. Kuru-laivan kapteeni, Onni Saarinen, arvioi perämiehen kanssa neuvoteltuaan, että laiva kyllä kestäisi myrskyn koettelemukset. Laivassa oli 150 matkustajaa ja 12 hengen miehistö. Laivalla oli huomattavasti nuoria tehtaan tyttöjä ja oppikoululaisia menossa viikonlopun viettoon omien vanhempiensa luokse. Matkustajissa oli myös useita maatilojen isäntiä, jotka olivat noutaneet maitotilin meijeristä kaupunkimatkoillaan.

Surusaattajia Mustanlahden satamassa Tampereella onnettomuuden jälkeen.

Pelastajat tositoimissa Näsijärvellä Veikko Kannisen kuvaamana.

Pian lähtönsä jälkeen Kuru-laiva alkoi keikkua pituussuunnassa aallokossa, mutta kun tultiin lähelle Siilinkaria, laiva joutui ristiaallokkoon; laivaa lähestyi kolme hyökyaaltoa, joista ensimmäinen syöksi laivan keulaan vettä painaen sitä syvemmälle. Tässä vaiheessa kapteeni Onni Saarinen sammutti laivan koneet, jotta laivan keula nousisi taas aaltojen päälle. Toinen hyökyaalto löi laivaan murtaen kaikki matkustajatilojen ovet ja vesimassat vyöryivät laivan sisätiloihin. Suunnitteluvirheen vuoksi kaikki laivan luukut aukesivat sisäänpäin. Samalla laiva kääntyi vasemmalle pahasti kallistaen, jolloin vedet valtasivat vasemmalta laidalta myös laivan. Keulakansi täyttyi helposti vedestä, koska siellä ei ollut tulvaluukkuja. Kolmas hyökyaalto sitten käänsi lopulta laivan sivutuuleen ja kaatoi laivan nopeasti kyljelleen. Laivan upotessa Näsijärveen kello oli 15.26. Vain viisi minuuttia Kuru-laivan lähdön jälkeen matkustajalaiva Tarjanteen kapteeni, Niilo Karimaa, havaitsee kiikareillaan Siilikarin suunnassa Kuru-laivan joutuneen poikittain aallokossa. Matkustajalaiva Tarjanne sai pelastettua Kuru-laivan onnettomuudessa 13 henkilöä; Kuru-laivan kapteeni Onni Saarinen pelastui myös myrskystä hengissä matkustajalaiva Tarjanteeseen. Tarjanne saapui Kurun uppoamispaikalle perä edellä, ja laivan potkuri silppoi muutamia veden varaan joutuneita ihmisiä.

Haaksirikon uhrien arkkuja Kalevankankaan kappelin kupeessa.

Kuru-laivaan jäivät loukkuun välikannen ja alasalonkien matkustajat, sillä heillä ei ollut juuri mitään mahdollisuuksia pelastautua laivasta. Paniikin vuoksi salonkien ikkunoista on turha edes yrittää ulospääsyä. Yläkannen matkustajat saattoivat sentään nousta laivan kyljelle odottamaan pelastusta, mutta vain osan onnistui saada itselleen pelastusrenkaan. Laivan omista pelastusveneistä yksi jäi kaatuneen Kuru-laivan alle. Kaksi muuta pelastusvenettä saatiin veteen – toinen laivan kapteeni Saarisen avulla – mutta hyökyaallot paiskaavat nekin nurin.

Hinaaja Näsijärvi oli myös mukana Kuru-laivan onnettomuuden pelastustöissä. Hinaajan mastoon oli kiinnitettynä Aamulehden valokuvaaja Veikko Kanninen, joka korkeammalta sai kuvattua onnettomuuden tapahtumia paremmin, kuin keikkuvalta kannelta. Hinaaja Näsijärvi pelasti kolme myrskyn varaan joutunutta ja moottorivene Suunto sai pelastustehtävissä korjattua kaksi ihmistä Näsijärvestä. Näsinkalliolle kerääntyi paljon väkeä seuraamaan, kuinka Kuru-laiva upposi vain noin kilometrin päässä rannasta. Laivan mukana menehtyi 136 ihmistä, kurulaisia, tamperelaisia ja länsiteiskolaisia. Myrsky vaimeni Näsijärvellä aamun tullessa ja sukeltajat alkoivat heti nostaa järvestä vainajia, jotka koottiin pääasiassa paikalle hinattuun suureen lotjaan. Tampereen ruumishuoneelle eivät kaikki onnettomuuden vainajien ruumiit mahtuneet, vaan osa ruumiista kerättiin Frenckelin tehtaan varastoihin.

Onnettomuuden uhrit siunattiin haudan lepoon yhteishautajaisissa Tampereella, Kurussa ja Länsi-Teiskossa. Tampereen siunaustilaisuuteen Kalevankankaan hautausmaalla osallistui lähes 10 000 ihmistä. Tampereella oli tarkoitus viettää kaupungin 150-vuotisjuhlia 18.9.1929, mutta nyt juhlat korvautuivat Kalevankankaan muistotilaisuudella. Myös hotelli Tammerin avajaisia siirrettiin höyrylaiva Kurun onnettomuuden vuoksi. Laivaonnettomuuden uhrien perheille kerättiin toista miljoonaa markkaa keräyksellä, jonka varat riittivät lähes kolmenkymmenen vuoden ajaksi avustuksiin.

Kapteeni Onni Saarinen.

Kuru-laivan kapteeni Onni Saarista vastaan nostettiin syyte, joka kuitenkin kaatui ensin Tampereen raastuvanoikeudessa ja vielä myöhemmin hovioikeudessa joulukuussa 1931. Oikeuden mukaan kapteeni Saarisella ei ollut kokemukseen perustuvaa tietoa Kuru-laivan epävakaudesta. Laivan remontissa aluksen painopiste oli kansirakenteen korotuksen vuoksi noussut liian ylös. Koska laivan yläkannen kaide remontissa ilman tulvaluukkuja, vesimassat valtasivat aluksen. Katsastuksessa Kuru-laiva todettiin kuitenkin kaikin puolin merikelpoiseksi. Oikeudessa kerrottiin, että Kuru-laivan alkuperäinen rakentaja Sommers, af Hällström & Waldens oli varoittanut laivan rakenteen muuttamisesta. Siksi tilille vaadittiin myös Kuru-laivan omistajia, mutta varoituksesta ei saatu näyttöä. Kovaa myrskyä ja laivan ominaisuuksia kummempia syyllisiä laivaturmalle ei lopulta voitu osoittaa. Pian oikeuden vapauttavan päätöksen jälkeen kapteeni Onni Saarinen jätti Kurun ja muutti perheineen Helsinkiin satamakapteeniksi. 

Kuru-laiva nostettiin Näsijärvestä melko pian - neljän viikon kuluessa - ja jo kahden kuukauden päästä onnettomuudesta laiva jatkoi liikennöintiään, vaikka osa uhrien omaisista vastusti sitä. Höyrylaiva Kuru lopetti liikennöintinsä vuonna 1938 ja siitä tehtiin proomu. Proomua käytettiin tavarakuljetuksiin parinkymmenen vuoden ajan.Kuru-laivan höyrykone myytiin Turengin sahalle voimanlähteeksi ja 1940-luvulla höyrykone jatkoi matkaansa sieltä Länkipohjan sahalle sekä vielä 1960-luvulla puunjalostustehtaalle Alavudelle. Vuonna 1992 Kurun vanha höyrykone lahjoitettiin Alavudelta Tampereen museolle. Tampereella höyrykone kunnostettiin ja sijoitettiin Mustanlahden satamaan näytteille vuonna 2013.

Höyrylaiva Kurun ruostunut runko lepää nykyään yksityisrannassa Ruovedellä. Runko sijoitettiin Visuveden meijerin rantaan vuonna 1968. Sen hinasi paikalleen Visuvesi Oy:n hinaaja. Laivaonnettomuuden vuoksi haluttiin pystyttää Näsikalliolle onnettomuuden muistomerkki, jonka vuoksi aiheesta julistettiin veistoskilpailu. Palkintolautakunta ei ollut kuitenkaan kilpailun tuloksiin tyytyväinen ja julisti uusintakilpailun aiheesta neljän parhaan ehdotuksen kesken. Molemmat kilpailut voitti lopulta kuvanveistäjä Yrjö Liipola (1881-1971) Patsashanke rahoitettiin Näsijärven onnettomuuden ja sen uhrien muistoksi perustetun muistorahaston ja Winterin lahjoitusrahaston varoilla. Muistomerkki paljastettiin Kurun onnettomuuden 11. vuosipäivänä 7.9.1940 Näsinkalliolla. Pronssinen patsas sijoitettiin jalustalle, joka on Kurun mustaa graniittia; koko muistomerkin korkeus on n. 8,5 m.

Kurun haaksirikon muistomerkki Tampereen Näsinkalliolla.