Charles Spencer Chaplin.
Tämä elokuvataiteen nero, Charles Spencer
Chaplin (s. 16.4.1889 Lontoo), oli monipuolisesti lahjakas ihminen ja täysin
uniikki persoona historiallisessakin katsonnassa. Paitsi näyttelijä, myös omien
elokuviensa käsikirjoittaja ja ohjaaja Chaplin ei malttanut pitää sormiaan
erossa filmiensä leikkausvaiheessa ja päätyi usein sekaantumaan myös
lavastuksiin, puvustuksiin ja maskeerauksiin, mutta varsinkin musiikki oli
hänen intohimonsa. Usein hänet mainitaan perfektionistina, joka lähes
hulluuteen asti kysyi ihmisten kärsivällisyyttä hioessaan omien filmiensä
kohtauksia lukemattomilla harjoituksilla ja jatkuvilla toistoilla. Millainen
muusikko tämä 16.4.1889 Lontoossa syntynyt Chaplin oli? Mitä hän ajatteli
musiikista?
Melko varmana tietona voimme paljastaa,
että Charles Chaplin ei elinaikanaan koskaan saanut mitään varsinaista
musiikillista peruskoulutusta. Pestautuessaan nuorena teatteriagentuurin
1900-luvun alussa hän sai kuitenkin opetusta teatteriorkestereiden johtajilta
viulun-, sellon- ja pianonsoitossa. Jos yleisö ei mieltynyt elokuvaan,
Chaplinin mielestä musiikista sen täytyi kuitenkin voida nauttia. Hänelle
musiikin luoma tunnelma oli tärkein ja romanttinen ja elegantti musiikki loi
elokuvalle tunteellisen taustan tehden elokuvasta täydellisen taideteoksen. Hän
pyrkimyksenään oli aina tehdä melodista musiikkia, sitäkin uhmaamalla, että
hänen musiikkinsa joidenkin mielestä jo synnyinhetkellä kuulosti
vanhanaikaiselta.
Chaplin perusti vuonna
1916 oman kustannusyhtiön, Charles Chaplin Music Corporation, joka julkaisi
hänen varhaisia sävellyksiään. Vuonna 1921 Chaplin sävelsi teemat kahteen
elokuvaansa ja 1923 ilmestyneestä Nainen Pariisissa elokuvasta lähtien hän
alkoi riemuksemme kiinnittää huomiota tarkasti elokuviensa musiikin
esityksiin. Vastavetona Hollywoodin isoille filmistudioille Chaplin, Mary
Pickford, Douglas Fairbanks ja D. W. Griffth perustivat aivan oman
levitysyhtiönsä, United Artistsin. Tälle perustetulle firmalle Chaplin
keskittyi nyt tekemään pitkiä elokuvia ja aivan ensimmäinen näistä pitkistä
elokuvista oli juuri draama, Nainen Pariisissa, joka ilmestyttyään sai
loistavan kritiikin. Tämä elokuva ei kuitenkaan ollut kaksinenkaan menestys
taloudellisessa mielessä ja sen vuoksi Chaplin veti sen aika pian takaisin,
mutta uudelleen elokuva päätyi suuren yleisön ihailtavaksi vasta hieman ennen
Chaplinin kuolemaa.
Säveltäjä David Raksin.
Vuonna 1936
Hollywoodissa aloittanut filmimusiikintekijä David Raksin päätyi samana vuonna
Charles Chaplinin assistentiksi musiikkiin liittyvissä asioissa. Tuolloin
Chaplin työsti Nykyaika-nimistä elokuvaansa Kaliforniassa ja hän tarvitsi
musiikkiteemojensa tallentajaa sekä lopullisen filmimusiikin sovittajaa ja
instrumentoijaa työparikseen. Säveltäjä David Raksin on tehnyt mm. 11.10.1944
ensi-iltaan (Yhdysvalloissa) tulleen ohjaaja Otto Ludwig Premingerin (s.
5.12.1905 Wien ja k. 23.4.1986 New York) elokuvan, Laura, musiikin.
David
Raksin (s. 4.8.1912 ja k. 9.8.2004) oli amerikkalainen elokuva- ja
televisiomusiikin säveltäjä, joka teki musiikkia uransa aikana yli 100
elokuvaan 300 televisio-ohjelmaan. Raskin tunnettiin lempinimellä ”filmimusiikin
isoisä”. Hän syntyi Philadelphiassa ja hänen isänsä oli orkesterin johtaja eli
kapellimestari. Aluksi David Raksin soitti ammatikseen tanssibändeissä, mutta
ryhtyi opiskelemaan musiikkia amerikkalaisen säveltäjä, pianisti ja
kapellimestari Harl McDonaldin (s. 27.7.1899 Boulder, Colorado ja k. 30.3.1955
Princeton) johdolla Pennsylvanian yliopistossa. Myöhemmin hän jatkoi vielä
musiikkiopintojaan Valkovenäjällä syntyneen juutalaisen säveltäjä Isadore
Freedin (s. 26.3.1900 ja k. 10.11.1960) kanssa New Yorkissa ja Itävallassa
syntyneen Arnold Schönbergin (s. 13.9.1874 ja k. 13.7.1951) kanssa Los
Angelesissa.
New
Yorkissa jo Raskin alkoi ammatikseen toimia pianistina ja tehdä sovituksia
orkestereille ja vuonna 1935 hän liittyi Harms/Chappellin sovittajiin
Broadwaylle. Seuraavana vuonna Raskin muutti Hollywoodiin ja hänen ensimmäinen
pitkä elokuvatyö siellä oli Charlie Chaplinin elokuva Nykyaika. Hän avusti
Chaplinia musiikin tekemisessä; Chaplin hyräili tai vihelsi teemat, jotka
Raskin kirjoitti ylös ja sovitti musiikin elokuvaan.
Chaplin ei yksin pystynyt musiikillisia
ideoitaan siirtämään nuottiviivastolle eikä tekemään musiikillisia sovituksia
orkesteria varten. Tämän vuoksi hän käytti tähän tehtävään musiikillisia
avustajia aina Nainen Pariisissa elokuvasta lähtien säännöllisesti.
Ammattimuusikko Eric James sai kunnian toimia Chaplinin musiikillisena
avustajana vuodesta 1956 lähtien aina Chaplinin kuolemaan asti eli vuoteen
1977. Kannustan tässä yhteydessä kaikkia kiinnostuneita tutustumaan hänen kirjoittamiin
muistelmiin, Making Music With Charlie Chaplin vuodelta 2000, jossa James
kertoo parivaljakon työskentelystä mm. Chaplinin kotona Sveitsissä. Koko
yhteistyön ajan James kunnioitti Chaplinia suuresti ja hän koki itsensä koko
perheelle läheiseksi. Samoin hän vietti perheen kanssa yhteisiä juhlia ja
häneen suhtauduttiin kuin konsanaan perheen jäseneen. Yhteistyön hedelminä
syntyneeseen musiikkiin Chaplin sai täydet oikeudet ja tämä varmistettiin
kirjallisella sopimuksella yhteistyön alusta alkaen. Kirjassaan James mainitsee
yhteistyön olleen huomattava kunnioitus, vaikka hän myöhemmin sai huomata
rahallisen korvauksen olleen melko vaatimaton tehtyyn työhön nähden.
Muistelmateoksessaan James kertoo pettyneensä Nainen Pariisissa elokuvan
uudelleensävellyksen aikoihin osuuksiinsa erityiskorvauksista – ainoan kerran
toivoessaan tekijänoikeuksia mainittuun elokuvaan -, joita paitsi hän kuitenkin
jäi. Tämän elokuvan musiikkia tehdessä Chaplin ilmoitti, että hänellä ei ole
musiikillisia ideoita ja James sai ehdottaa omia sävelmiä, joista Chaplin
sitten valitsi käytettävät sopivaksi kokonaisuudeksi. The Chaplin
Revue-elokuvasarjan musiikkia tehtäessä Chaplin suostui julkisesti tunnustamaan
musiikillisen kumppanuuden julkaistessaan elokuvan tekijätiedoissa asian.
Musiikilliset ideat lähes poikkeuksetta
olivat kiistattomasti lähtöisin Chaplinilta. Hän hyräili, lauloi tai soitti
pianolla - joskus myös sellolla - melodiat musiikkiavustajalleen tai tallensi
melodiat nauhurille. Chaplin itse pystyi kiinnittämään huomionsa ainoastaan
melodioihin ja kaikki muu oli hänen kannaltaan vain säestystä. James sai varsin
itsellisesti seuraavaksi työstää musiikista pianopartituurin ja tässä
työvaiheessa Chaplin ei juuri puuttunut prosessiin. Täydellisyyden
tavoittelijana Chaplin – aivan kuten myös kuvauksia tehdessään saattoi hioa
asioita yhä uudelleen ja uudelleen ja ottoja filmille saattoi kertyä
melkoisesti – työstövaiheessa pulppusi yleensä ideoita ja ne myös sangen usein
vaihtuivat toisiin ajatuksiin melko vauhdikkaasti. Avustajalta vaadittiin
varmaan suunnatonta pitkämielisyyttä ja myöhemmin yhteistyön jatkuessa James
osasikin jo Chaplinin voimien ehtyessä ajatella jo lähes Chaplinin tavoin ja
toteuttaa hänen ajatuksiaan vuosien kartuttaman kokemuksen seurauksena. Orkestraatiota
suunnitellessa Chaplin yleensä sanoi, mille soitinryhmälle jokin fraasi tuli
kirjoittaa ja usein hän suosi jousistoa ja varsinkin selloja, vaskisoitinten
jäädessä pienemmälle huomiolle. Chaplin haki partituurista ”yliorkestrointia”
ja huomautti, jos nuottiviivastolla vaskilla oli liiaksi mustaa tai kuviot
olivat liian kiharaisia. Chaplin edellytti Jamesin kirjoittamaan sovitukset
niin selkeiksi, ettei kallista studioaikaa kuluisi hukkaan. Äänitystilanteissa
Chaplin usein vielä puuttui ammatti-ihmisten työskentelyyn määräämällä esim.
mikrofonien paikoista tai niiden säädöistä.
Moniko
meistä oli tietoinen, että Chaplin vielä myöhemmällä iällään käsikirjoitti
elokuvakäsikirjoituksen - The Freak - Etelä-Amerikasta löytyvästä siivekkäästä
tytöstä, ja että hän vielä viime elinvuosinaan suunnitteli säveltävänsä Thomas
Hardyn romaaniin pohjautuvan oopperan – oopperatalo oli myös kiinnostunut tämän
oopperan esittämisestä - Milanon La Scala-oopperaan? Vuonna 1972 Chaplin kävi
noutamassa Oscar-palkinnon pitkäaikaisesta elokuvien, aikamme taidenautinnon
eteen tekemästä työstään. 1973 hän sai vielä Oscar-palkinnon musiikistaan
omassa elokuvassa Parrasvalot ja vuonna 1975 kuningatar Elisabeth II löi hänet
ritariksi. Valitettavasta Chaplinin ikä ja heikentynyt terveys tulivat The
Freak elokuvan sekä suunnitellun oopperan esteeksi ja molemmat jäivät
tekemättä. Näin ollen Chaplinin viimeiseksi elokuvaksi jäi Hongkongin
kreivitär, jota kriitikot pitivät vanhanaikaisena ja joka taloudellisestikin
menestyi melko heikosti. Siitäkin elokuvasta jäi monien mieleen elämään ja jopa
listahitiksi Chaplinin laulu, This is my song, Petula Clarkin esittämänä.
Tämä Sveitsissä 25.12.1977 kuollut pikku
kulkuri, mutta ainutlaatuinen ja iso ihminen sekä persoona jatkaa kulkuaan
uusien sukupolvien ihasteltavaksi yhä uudelleen ja uudelleen
jäljittelemättömien ja nautinnollisten elokuviensa välityksellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti