Tohtori Josef Mengele.

Josef Mengele haaveili jo hyvin nuorena päätyvänsä historiankirjoihin teoillaan. Mengele varttui Baijerissa kovin katolisen perheen vanhimpana lapsena ja sai jo lapsena kilpailla sisarustensa kanssa omien vanhempiensa suosiosta. Omassa päiväkirjassaan Josef Mengele kuvaili äitiänsä ja isäänsä hyvin tunnekylmiksi ihmisiksi; omiin veljiin Mengelellä oli kovin mustasukkainen ja katkeruuden leimaama tunnesuhde. Josef Mengelellä oli jo nuoresta alkaen suuri tarve osoittaa olevansa jotakin erityistä. Mengelen nuoruudenystävä Julius Diesbach kertoi ystävästään seuraavasti: "Hän ei halunnut ainoastaan onnistua, vaan hän halusi olla ylitse muiden. Hän janosi kuuluisuutta. Kerran hän sanoi minulle, että saisin vielä lukea hänestä historiankirjoista." Josef Mengele ajatteli, että hän pääsisi arvostukseen vain hyvän koulutuksen sekä arvostetun ja kunnioitetun tutkijan työuran kautta. Omille ystävilleen Josef Mengele kirjoitti nuorena: "Perheeni saa olla ylpeä, kun minusta tulee Mengelen suvun ensimmäinen tiedemies".

Jo lääketieteen opintojensa aikoihin Josef Mengele oli paljon enemmän kiinnostunut rotujen kehityksestä kuin sairauksien hoidosta. Hän paneutui hyvin voimakkaasti teoriaan arjalaisen rodun puhtaudesta sekä ylivoimaisuudesta, jotka olivat natsi-ideologian keskeisiä oppeja. Näissä asioissa Josef Mengelen opettajat olivat tämän alan suurimpia auktoriteetteja. Esim. yksi Mengelen opettajista oli Münchenissä Theodor Mollison (1874-1952), joka itse väitti pystyvänsä päättelemään jo valokuvasta, oliko henkilöllä mahdollisesti juutalaisia esi-isiä. Josef Mengele väittelikin vuonna 1935 professori Theodor Mollisonin ohjauksessa tohtoriksi eri ihmisrotujen alaleuan rakenteellisista eroavuuksista.

Yksi Auschwitzin keskitysleirin porteista.

Josef Mengele työskenteli Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä lääkärinä syksystä 1943 tammikuuhun 1944. Auschwitzin muut upseerit kunnioittivat Mengeleä sotasankarina, joka oli saanut urhollisuudestaan rautaristin taisteluistaan itärintamalla, mutta he huomasivat kuitenkin pian Mengelen poikkeuksellisen kiinnostuksensa työtään kohtaan. Josef Mengele suhtautui työtään kohtaan suurella innostuksella ja antaumuksella oli usein työstämässä erilaisia salaisia projektejaan ihmiskoekaniineiden parissa. Upseerikollegat huomasivat pian myös, että Josef Mengele ei juuri koskaan nauttinut alkoholia eikä muitakaan huumaavia aineita, ei edes töitä tehdessään. Monet muuta keskitysleirin lääkärit ihmisiä erotellessaan huumasivat itsensä alkoholilla, morfiinilla tai eetterillä. Josef Mengele saattoi usein ilmoittautua lajittelemaan ihmisiä jo junalaiturille täysin vapaaehtoisesti ja hän suoritti tehtävänsä innostuksen vallassa usein hyräille tai viheltäen jotakin klassista sävelmää. Hän saattoi vapaapäivinäänkin ilmestyä työtehtäviin varmistaakseen, että ei vain menettäisi yhtään vankia, joka soveltuisi hänen kokeisiinsa.

Vangit kuljetettiin junilla Auschwitzin keskitysleirille.

Josef Mengelen kannalta koko keskitysleiri oli hänelle valtava laboratorio, jossa hän sai suorittaa epäinhimillisiä kokeitaan ihmisillä; monina öinä hän jatkoi omia tutkimuksiaan mikroskoopin kanssa tai keskittyi kirjoittamaan tutkimustensa raportteja. Josef Mengele valitsi usein vangeista tutkimuksiinsa ihmisiä, joilla oli jokin synnynnäinen vamma tai epämuodostuma. Mengele halusi selvittää, miten epämuodostumat syntyivät ja kuinka nämä epämuodostumat saataisiin poistettua perimästä siten, että lopputuloksena olisi vain puhdas ja vahva arjalaisrotu. Erityisesti Mengeleä kiinnosti kaksosten tutkiminen; hän katsoi kaksosista löytyvät ratkaisun siihen, miten germaaninen rotu saataisiin kansoittamaan lopulta koko maailman. Hän pyrki tutkimuksillaan löytämään keinon, kuinka saksalaiset saataisiin kaksosia synnyttämällä lisääntymään nopeammin ja levittämään arjalaisen rodun joka paikkaan. Kaksosissa Mengelen mielenkiinto kohdistui siihen, miksi toinen kaksosista saattoi olla vahva ja sopusuhtainen, mutta toinen taas oli heikko tai epämuodostunut. Josef Mengele teki kaksosille keskinäisiä verensiirtoja sekä yhdisti kirurgisesti heidän verenkiertonsa. Josef Mengelen kaksoskokeisiin joutuneista kaksosista arviolta noin 3000 menetti henkensä Auschwitzin keskitysleirissä.

Auschwitzin keskitysleiriltä selviytyeitä kaksosiakin on olemassa vielä.

Toinen Josef Mengelen pakkomielteisistä tutkimusaiheista olivat siniset silmät; lukemattomilla kokeillaan Josef Mengele yritti vaihtaa uhriensa silmien värit sinisiksi. Yksi kerta Mengele haetutti vankiparakeista 36 pientä lasta, joiden silmiin hän ruiskutti väriainetta. Suurin osa lapsista menetti välittömästi näkönsä, eikä heidän silmiensä värikään muuttunut ja lopulta nämä pikkuiset joutuivat kaasukammioon tapettaviksi. Josef Mengelen laboratorioissa oli työpöytiä ja seinätauluja, joissa oli valtavat määrät neuloilla kiinni olevia ihmisten silmiä, jotka oli merkitty numeroin ja kirjaimin. Mengele lähetti usein tapettujen uhrien silmiä tutkimusmateriaaliksi silmien pigmentaation tutkijalle Karin Magnussenille Kaiser Wilhelm-instituuttiin Berliiniin. Josef Mengelellä oli tapana usein myös kutsua natsiupseerit seuraamaan tutkimustöidensä tuloksia laboratorioissaan. Ihmishenget eivät merkinneet Josef Mengelen tutkimuksissa mitään; usein hän saattoi suorittaa esimerkiksi vatsa- ja sydänleikkauksia vangeille ilman nukutusta tai edes puudutusta.

Auschwitzin keskitysleirin vankeja.

Todistettavasti Josef Mengele pyrki Auschwitzin keskitysleirillä saamaan vaikutelman, että hän suhtautui omiin epäinhimillisiin testeihinsä vain puhtaan tieteellisesti, tutkijana, eikä mielipuolisena teloittajana tai teurastajana. Tätä Mengele yritti todistaa mm. pukeutumalla moitteettomasti sekä käyttäytymällä täysin hillitysti seuraelämässä. On kylläkin olemassa muutamia todistajanlausuntoja siitä, kuinka Josef Mengele on totaalisesti menettänyt malttinsa keskitysleirillä ja pahoinpidellyt julmasti vangin kuoliaaksi. Eräällä kerralla Josef Mengele kaivautti toisten upseerien kanssa ison hiekkakuopan keskitysleirillä ja tämä kuoppa täytettiin bensiinillä. Bensiini sytytettiin palamaan ja kuoppaan kipattiin kuorma-autolla tuotuja lapsia suuri määrä; niitä lapsia, jotka yrittivät kömpiä kuopasta ylös, tökittiin sauvoilla takaisin kuoppaan. Tätä teurastusta kuopan reunalla seurasivat mm. Josef Mengele ja Rudolf Franz Ferdinand Höss (s. 25.11.1900 Baden-Baden ja k. 16.4.1947 hirtetty Auschwitzissa), Auschwitzin keskitysleirin komendantti.

Auschwitzin komendantti Rudolf Höss.

Kanssaihmiset kuvailivat Josef Mengelen olleen vakuuttunut, että hänen tehtävänsä oli saada aikaan ylivertainen sinisilmäisten ja vaaleiden ihmisten rotu. Hän katsoi velvollisuudekseen tappaa sellaiset ihmiset, jotka näyttivät olleen biologisesti ala-arvoisia yksilöitä. Berliinissä toimineen antropologiaan, perinnöllisyysopetukseen ja genetiikkaan vihkiytyneen Kaiser Wilhelm-instituutin johtajaksi ylennyt professori Otmar von Verschuer takasi toimillaan, että Josef Mengelen Auschwitzin keskitysleirillä tekemille ihmiskokeille saatiin järjestettyä riittävä taloudellinen rahoitus.

Josef Mengele lähetti Auschwitzin keskitysleirillä määräyksillään tuhottaviksi joukoittain. Jo toukokuussa 1943 hän lähetti kaasukammioon 507 romanimiestä ja 528 romaninaista epäiltyinä lavantautia sairastaviksi. Samana vuonna hän lähetti Birkenaun naistenleiriltä 600 juutalaisnaista tuhottavaksi kaasukammioon. Elokuun alussa vuonna 1944 Josef Mengelen vaatimuksesta Auschwitzin romanien perheleiri tuhottiin täydellisesti ja leirin 2987 romania toimitettiin kaasukammioihin ja loput 408 lähetettiin Buchenwaldin keskitysleiriin. Saman vuoden lopulla Birkenaun C-leiri tyhjennettiin Josef Mengelen määräyksestä ruokapulaan vedoten kymmenessä vuorokaudessa kuljettamalla 4000 naista kaasukammioihin vuorokaudessa.

Krematorio.

Mengele tutki myös laajasti romaneihin kuuluvilla ihmisillä omia kokeitaan. Anatomiaa perusteellisesti tutkittuaan Mengele saattoi varsinkin lapsille suorittaa täysin tarpeettomia amputaatioita sekä lumbaalipunktioita. Tutkittavat saivat lavantautiruiskeita ja heidän haavoja tulehdutettiin tahallisesti, jotta saataisiin selville, miten kaksoset suhtautuivat siihen. Aina ei tutkimuksia voitu tehdä elävillä kaksosilla ja siksi yhtäläisyyksiä Mengelen mielestä piti tutkia surmauttamalla kaksosia samanaikaisesti. Usein Mengele tappoi kaksosuhrinsa samanaikaisesti ruiskuttamalla kloroformia sydämeen, hyydyttämällä veren tai aiheuttamalla sydänpysähdyksen kaksosilla. Hän tapatti tutkimuksiinsa paljon lapsia niskalaukauksella ja toisinaan osallistui itsekin lapsien ampumiseen. Uusien junakuljetusten saapuessa Auschwitziin oli Mengele heti valitsemassa tulokkaista kokeisiinsa sopivia kaksosia silloinkin, kun ei itse ollut työvuorossa. Josef Mengele vieraili aktiivisesti Auschwitzin sairasosastolla valitsemassa tapettaviksi sellaisia potilaita, jotka eivät soveltuneet työhön ja joiden pikainen paraneminen ei näyttänyt todennäköiseltä tai joilla oli tarttuvia tauteja. Myös mahdolliset ulkonäköön kohdistuvat vaivat - kuten esim. paha akne - olivat Josef Mengelen mielestä riittävä näyttö ihmisen tappamiseen.

Lopulta Neuvostoliiton puna-armeijan joukot lähestyivät Auschwitzin keskitysleiriä ja Josef Mengelekin tajusi, että hyvin pian täytyi leiriltä lähteä pakoon. Vielä joulukuussa 1944 Mengele haetutti 16 lyhytkasvuista naista Auschwitzin keskitysleirin sairaalasta ja testasi näillä naisilla monia hyvin julmia kokeitaan. Ainoastaan viisi naista tästä ryhmästä selvisi kokeista hengissä. Viimeinen henkilö. joka Josef Mengelen näki Auschwitzin keskitysleirillä 17. päivä tammikuuta 1945 oli lääkäri Martina Puzyna. Puzynan vastuulla oli kirjata ylös kaikki tiedot leirin kaksosista, jotka olivat joutuneet Josef Mengelen epäinhimillisten kaksoskokeiden kohteiksi. "Hän tuli työhuoneeseensa sanomatta sanaakaan. Hän otti muistiinpanoni, pani ne kahteen laatikkoon ja meni ulkona odottavaan autoon", todisti lääkäri Martina Puzyna. Näin Auschwitzin kuolemanenkeli jätti keskitysleirin jälkeensä.