Kautta maailman sivun lapset ovat osoittaneet tarvittaessa olevansa julmia esim. toisia lapsia kohtaan. Miksi kuitenkaan koulukiusaamista ei saada loppumaan, vaikka siitä on puhuttu jo vuosikymmeniä? Todellisuudessa siitä ei haluta luopua ja tämä on suoraan seurausta ihmisluonteesta. Jos kiusaaminen todella haluttaisiin lopettaa, siihen kyllä olisi olemassa keinot jo nytkin.

Opetusministeri Li Anderson vetosi eduskunnassa puhuessaan siihen, että ”koulu ei voi pakottaa oppilasta huoltajan tahdon vastaisesti vaihtamaan koulua”. Tässäkin ministeri Anderson asettaa itsensä koulukiusaajien ja koulukiusaamisen hyväksyjien jenkan jatkoksi. Ministeri Andersson asettuu avoimesti suojaamaan oppilaan oikeutta saada opetusta omassa lähikoulussa. Tämä oikeus siis ajaa sen edelle, että oppilaan koskemattomuutta niin henkisesti kuin ruumiillisestikin saa loukata, mutta tärkeämpänä hän näkee opiskelijan oikeuden lähiopetukseen.

Lainsäädäntö ei kuitenkaan tunne tällaista ministeri Andersonin mainitsemaa vanhempien hyväksyntää siinä tapuksessa, että kiusaaminen ei lopu ja kisaaja joudutaan siirtämään toiseen kouluun. Kyseessä on siis vain näiden ihmisten ”laintulkinnasta”. Suomessa on jostakin syystä otettu paljon yleisemmäksi tavaksi näissä tapauksissa se, että kiusattu koululainen joutuu vaihtamaan koulua kiusaajan sijasta.

Perusopetuslaista löytyy myös 35 §, jossa mainitaan: ”Oppilaan tulee osallistua tässä laissa säädettyyn opetukseen johon hänet on otettu, jollei hänelle ole erityisestä syystä tilapäisesti myönnetty vapautusta. Oppilaan on suoritettava tehtävänsä tunnollisesti ja käyttäydyttävä asiallisesti.”

35 a §: ”Oppilas, joka häiritsee tai muutoin rikkoo koulun järjestystä, menettelee vilpillisesti tai kohtelee muita oppilaita tai koulun henkilökuntaa epäkunnioittavasti tai heidän ihmisarvoaan loukkaavasti, voidaan ensisijaisena toimenpiteenä määrätä osallistumaan yhteensä enintään kaksi tuntia kestävään kasvatuskeskusteluun. Kasvatuskeskustelu voidaan järjestää kerralla tai useammassa osassa koulupäivän aikana tai sen ulkopuolella.

Kasvatuskeskustelussa yksilöidään toimenpiteeseen johtanut teko tai laiminlyönti yhdessä oppilaan kanssa ja tarvittaessa selvitetään laajemmin käyttäytymisen syyt ja seuraukset sekä keinot koulussa käyttäytymisen ja oppilaan hyvinvoinnin parantamiseksi.

Kasvatuskeskusteluun määrää koulun opettaja tai rehtori. Kasvatuskeskustelu tulee kirjata ja siitä tulee ilmoittaa oppilaan huoltajille. Huoltajalle tulee varata mahdollisuus osallistua kasvatuskeskusteluun tai osaan siitä, jo se 2 momentissa esitetty huomioon ottaen katsotaan tarpeelliseksi.”

36 §: ”Oppilas, joka häiritsee opetusta tai muuten rikkoo koulun järjestystä taikka menettelee vilpillisesti, voidaan määrätä jälki-istuntoon enintään kahdeksi tunniksi tai hänelle voidaan antaa kirjallinen varoitus. Jos rikkomus on vakava tai jos oppilas jatkaa edellä tarkoitettua epäasiallista käyttäytymistä jälki-istunnon tai kirjallisen varoituksen saatuaan, oppilas voidaan erottaa enintään kolmeksi kuukaudeksi. Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen ovat kurinpitorangaistuksia.

Opetusta häiritsevä oppilas voidaan määrätä poistumaan jäljellä olevan oppitunnin ajaksi luokkahuoneesta tai muusta tilasta, jossa opetusta annetaan, taikka koulun järjestämästä tilaisuudesta.”

36 a §: ”Ennen oppilaan määräämistä jälki-istuntoon, kirjallisen varoituksen antamista oppilaalle ja oppilaan määräaikaista erottamista on yksilöitävä toimenpiteeseen johtava teko tai laiminlyönti, kuultava oppilasta ja hankittava muu tarpeellinen selvitys. Ennen kurinpitorangaistuksen antamista on oppilaan huoltajalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Muista 36 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä on ilmoitettava oppilaan huoltajalle ja opetuksen epäämisestä tarvittaessa koulun sijaintikunnan sosiaalihuollon toimeenpanoon kuuluvia tehtäviä hoitavalle viranomaiselle. Määräaikaisesta erottamisesta ja kirjallisesta varoituksesta tulee antaa päätös, ja muut 36 §:ssä tarkoitetut toimenpiteet tulee kirjata.

Opetuksen järjestäjän tulee järjestää opetus, joka estää määräajaksi erotetun oppilaan jäämisen jälkeen vuosiluokkansa ja opetusryhmänsä edistymisestä. Erotetulle oppilaalle laaditaan opetussuunnitelmaan perustuva henkilökohtainen suunnitelma, jonka mukaan opetus toteutetaan ja oppimista seurataan.

Määräaikaista erottamista koskevan päätöksen täytäntöönpanosta on voimassa, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 14 luvussa säädetään, ja lisäksi, mitä jäljempänä 4 momentissa säädetään. (5.7.2019/831)

Kun oppilas on käyttäytynyt niin väkivaltaisesti tai uhkaavasti, että toisen oppilaan tai koulussa tai muussa opetustilassa työskentelevän henkilön turvallisuus on kärsinyt tai vakavasti vaarantunut, ja on olemassa ilmeinen vaara, että väkivaltainen tai uhkaava käyttäytyminen toistuu, määräaikainen erottaminen voidaan panna täytäntöön sen estämättä, ettei päätös ole lainvoimainen.

Määräaikaista erottamista koskevan päätöksen täytäntöönpanosta lainvoimaa vailla olevana ja täytäntöönpanon alkamisen ajankohdasta on päätettävä samalla kun määräaikaisesta erottamisesta päätetään.”

Julkisoikeuden apulaisprofessori Niina Mäntylä Vaasan yliopistosta vahvistaa tutkimukseen perustuen, että on olemassa jonkin verran tapauksia, jossa kiusaustilanteessa kiusaaja on joutunut vaihtamaan koulua. Mutta on kuitenkin paljon yleisempää, että kiusattu henkilö näissä tapauksissa vaihtaa koulua. Mäntylä tieto perustuu Kuntaliiton teettämään tutkimukseen vuodelta 2012, jossa Mäntylä kahden muun tutkijan kanssa tutki koulujen toimintaa koulukiusaamiseen puuttumisessa ja vastuuta oikeudellisena kysymyksenä. Apulaisprofessori Niina Mäntylän mukaan koulut käyttävät heille sallittua oikeutta vähän, sitä ei ole vain haluttu käyttää. Koulut kokevat siihen liittyvän monia vaikeaksi koettuja kysymyksiä, kuten se, mitä kiusaajalle tapahtuu! Hänen mielestään voidaan hyvin sanoa, että kiusaajan oikeuksien toteutumiselle annetaan tällaisessa harkinnassa aina paljon painoa.

Aluehallitovirasto – kiusaamisen ehkäisyn laiminlyönneistä tehtyjä kanteluita ratkoessaan – on ottanut kannan, jonka mukaan ensimmäisenä vaihtoehtona kiusaamistapausten ratkaisussa ei oteta koulun vaihtamista. Kyselytutkimusten mukaan kiusaajan eristäminen koulusta edes lyhyeksi ajaksi olisi kiusatulle kuitenkin valtava helpotus. Vuonna 2016 eduskunta käsitteli lakialoitetta, jonka mukaan kiusaamiseen syyllistyvän oppilaan koulun vaihto olisi helpottunut. Perusopetuslakiin ehdotettiin muutosta, jossa kiusaamistapauksessa koulunvaihtajan tulisi olla lähtökohtaisesti koulukiusaaja, jos siihen ratkaisuun päädyttäisiin.