Ruotsalainen tohtori, biokemisti ja ravitsemusterapeutti Ragnar Berg (s. 1.9.1873 Göteborg ja k. 31.3.1956 Borstel) teki yli neljänkymmenen vuoden ajan tutkimusta ennen toista maailmansotaa mm. Saksan Dresdenissä happo-emästasapainosta ja kivennäisaineiden vaikutuksesta aineenvaihduntaamme. Bergin työtä alansa pioneerina arvostetaan maailmalla vieläkin hyvin korkealle. Ragnar Bergin kanssa työskentelivät pitkään myös hyvin tunnetut ja arvostetut tutkijat Are Waerland ja ruotsalainen professori Olov Lindahl. Ravintoaineita ovat rasvat, hiilihydraatit, proteiinit, vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet sekä vesi. Hiilidioksidia ja vettä syntyy, kun kehomme käyttää aineenvaihdunnassa energialähteenä rasvaa, hiilihydraatteja sekä proteiineja. Ragnar Berg havaitsi omissa tutkimuksissaan, että osa ruoka-aineista aikaan saa aineenvaihdunnassa lopputuotteena happoja ja osa emäksiä.

Keho vapauttaa hapanta hiilidioksidia välittömästi elimistöstä hengityksen avulla; uloshengitysilma sisältää runsaasti hiilidioksidia. Epäorgaanisia happoja – kuten suolahappoa, rikkihappoa ja fosforihappoa – syntyy proteiinien aineenvaihdunnan yhteydessä sekä lisäksi hiilidioksidia ja vettä. Tämän aineenvaihdunnan tuloksista ei päästä hengittämällä eroon, joten epäorgaanisten happojen haitattomaksi työstämistä suorittaa munuaiset; hapot erittyvät munuaisista virtsaan joko sellaisenaan tai muiksi aineiksi muutettuina siinä määrin, kun munuaisissa on kapasiteettia. Happoja sisältävien ruoka-aineiden lisäksi ravinnossamme on myös erilaisia kivennäis- ja hivenaineita. Kivennäisaineet ovat koostumukseltaan joko emäksisiä tai happamia ja kaikista ruoka-aineksista muodostuu aineenvaihdunnan lopputuotteena enemmän tai vähemmän happoa tai emästä. Aivan normaaliin kehon toimintaa tarvitaan täysin luonnollisessa muodossa sekä happoja että emäksiä tuottavia ruokia. Sekaruokavalio – kuten kalat, lihat, munat, juusto, palkokasvit ja monet viljat – aikaan saa happojen muodostumista kehoihimme. Emäksiä taas muodostuu useimmista raaoista kasviksista, vihreistä lehtikasveista, tuoremehuista, perunasta, juurikasveista sekä hedelmistä ja marjoista. Hapot ja emäkset reagoivat toisiinsa tehden toinen toisensa neutraaliksi. Ruokavalion täytyisi olla lievästi yliemäksinen, jotta terveytemme ja erilaisten sairauksien vuoksi vastustuskykymme olisi mahdollisimman voimallinen. Tohtori Ragnar Bergin tutkimusten mukaan ruokavaliomme happo-emäspitoisuuksien ihanteellinen suhde olisi noin 80 % emästä muodostavia ruokia ja 20 % happoa muodostavia ruokia. Jos tämä luonnollisen terveen elimistön happa-emästasapinon suhde 4:1 muuttuu vaikkapa suhteeseen 3:1, on terveytemme välittömästi vakavasti uhattuna.

Laktovegetaarista kasvisruokavaliota seuraavat pystyvät sangen helposti vaihtaa ruokavalionsa emäspitoiseksi vähentämällä palkokasvien ja viljatuotteiden syömistä. Sekaruokien syöjiltä vaaditaan paljon tarkempaa tohtori Ragnar Bergin ohjeiden noudattamista. Erilaiset hapot jaetaan kahteen ryhmään, sillä happojen aiheuttama vaikutus on tyystin erilainen; orgaanisiin sekä epäorgaanisiin happoihin. Tärkeimmät epäorgaaniset hapot syntyvät proteiineista, jotka muodostuvat sekä eläinkunnasta että kasvikunnasta peräisin olevista valkuaisaineista niiden hajotessa aineenvaihdunnan yhteydessä. Tämän happojen ryhmän muodostavat mineraalihapot, joista parhaiten tunnemme rikkihapon, suolahapon, fosforihapon ja typpihapon. Elimistön aineenvaihdunnan tuloksena syntyy virtsahappoa, joka elimistölle tarpeettomana epäorgaanisena happona poistuu kehostamme erilaisina suoloina, esim. virtsahapon suoloina. Nämä suolat syntyvät hapon ja erilaisten emäksisten kivennäisaineiden yhtyessä. Näitä suoloja ovat mm. kalsium, kalium, natrium ja magnesium.

Orgaanisia happoja taas ovat esim. hedelmähapot, kuten omenahappo, sitruunahappo, askorbiini- ja maitohappo. Vaikka ne maistuvat hyvin happamilta, niillä ei ole mitään tekemistä epäorgaanisten happojen kanssa. Kaikki nämä hedelmät, jotka sisältävät runsaasti hedelmähappoja ovatkin kehomme hyviä emäslähteitä. Epäorgaaniset hapot käyvät elimistössämme täysin toisenlaisen aineenvaihduntaprosessin lävitse kuin orgaaniset hapot. Orgaanisista hapoista muodostuu kehossamme melkein aina hiilidioksidia ja vettä; tätä prosessia kutsutaan hapettumiseksi, koska se edellyttää happea. Toisinaan sitä kutsutaan myös palamiseksi, koska samassa yhteydessä syntyy lämpöä; syntynyt hiilidioksidi poistuu uloshengityksen mukana. Hapettumisessa vapautuvat hedelmien emäksiset aineet, jotka neutraloivat kehon valkuaisainepitoisista ruoka-aineista epäorgaanisia happoja.

Kehomme normaalin elintoiminnan kannalta on välttämätöntä, että kudoksissa on tasapainotila, jota säätelevät nestetasapaino ja suolojen sekä elektrolyyttien tasapaino. Elintoimintojamme säätelevät entsyymit, jotka ovat valkuaisaineita. Entsyymien toiminta tapahtuu vain tietyn happamuuden rajoissa. Tätä happamuutta mitataan käsitteellä pH, vetyionikonsentraation negatiivisena logaritmina. PH-asteikko alkaa 0:sta ja päättyy 14:ään. Asteikon kaikki arvot, jotka ovat alle 7:n ovat happamia ja kaikki yli 7:n arvot ovat emäksisiä eli alkaalisia. Esim. mahalaukun pH on 1-1,5 eli hyvin hapan. Asteikon arvo 7 kuvaa neutraalia tilaa. Entsyymiemme optimaalinen toimintakyky edellyttää pH:n kehossamme olevan 7-8 eli melko lähellä neutraalia. PH:n vaihteluväli on myös toleranssiltaan hyvin kapea.

Elimistömme työskentelee kuumeisesti pitääkseen kaikissa olosuhteissa kehomme oikean happamuuden stabiilina. Happamuuden toleranssi vaihtelee vain sadasosan pH-yksiköiden välillä ollen normaalisti arvoissa 7,35-7,45. Jo kolmen kymmenesosan lasku pH-arvossa aiheuttaa meille hengenvaarallisen myrkytystilan, jota kutsutaan asidoosiksi. Liiallista happamuutta kehossa voi olla kahta eri laatua. Aineenvaihdunnallinen asidoosi voi kehittyä esim. hoitamattomassa diabeteksessaG. Munuaistaudissakin voi eri mekanismeista johtuen aiheutua asidoosi. Maitohapon muodostus voi terveelläkin lihastyössä aluksi johtaa asidoosiin, jonka kehomme kykenee toisilla mekanismeilla sangen nopeasti kuitenkin korjaamaan kuntoon. Nälkätilassa voi esiintyä vastaavia häiriöitä. Asidoosin toinen muoto on respiratorinen eli hengitykseen liittyvä asidoosi. Liiallisessa emäksisyydessä eli alkaloositilassa on myös kahta laatua, joista aineenvaihdunnallista alkaloosia esiintyy eräissä munuaisen ja maksan toiminnan häiriöissä.

Seuraavassa luettelot tavallisimpien ruoka-aineiden likimääräisistä happo-emäsarvoista yhdessä unssissa (unssi = 28,35 g).

Emästä muodostavia ruoka-aineita

Viikuna 30,0                                  Peruna 2,0

Soijapapu 12,0                              Ananas 2,0

Lima-papu 12,0                             Kaali 1,8

Aprikoosi 9,5                                 Greippi 1,7

Pinaatti 8,0 Tomaatti 1,7

Nauriin tai juurikkaan naatti 8,0      Persikka 1,5

Rusina 7,0                                          Omena 1,0

Manteli 3,6                                          Viinirypäle 1,0

Porkkana 3,5                                      Banaani 1,0

Tatateli 3,0                                         Vesimeloni 1,0

Selleri 2,5                                           Hirssi 0,5

Kurkku 2,5                                          Parapähkinä 0,5

Kantalop-meloni 2,5                          Kookospähkinä 0,5

Lehtisalaatti 2,2                                  Tattari 0,5

Vesikranssi 2,0

Happoa muodostavat ruoka-aineet

Osterit 5,0                                             Useimmat viljalajit 3,0

Vasikanliha 3,5                                      Riisi 2,5

Useimmat kalat 3,5                              Kokojyvävehnä- tai -ruisleipä 2,5

Sisäelimet 3,0                                      Useimmat pähkinät paitsi manteli ja para-

Maksa 3,0                                              pähkinät 2,0

Kana 3,0                                              Luonnonjuusto 1,5

Useimmat lihalajit, siipikarja 3,0          Linssi 1,5

Kananmuna 3,0                                  Maapähkinä 1,0

Neutraalia (tai lähes neutraalia) tuhkaa tuottavia ruoka-aineita

Maito

Voi

Kasvisöljyt

Valkoinen sokeri