Rooman keisari Augustus perusti tämän kaupungin noin vuonna 15 eaa ja kaupunki tunnettiin tuolloin nimellä Augusta Treverorum. Nykyään tunnemme tämän saksan mahdollisesti vanhimman kaupungin nimellä Trier (ransk. Tréves, luxembirgiksi Tréier). Kaupunki perustettiin aikanaan Gallia Belgican provinssin keskukseksi ja kaupungissa oli sen historian aikana kylpylöitä, siltoja, amfiteattereita, areenoita vaunujen kilpa-ajoja varten sekä suunnattoman suuri Basilika, jossa keisari Konstantinus hallitsi. Kaupunki pn Rheinland-Pfalzin osavaltiossa läntisessä Saksassa, lähellä Luxembirgin rajaa, Mosel-joen varrella.
Trierissä on nykyään vuonna 1970 perustettu Trierin yliopisto ja kaupunki tunnetaan hyvin myös juutalaissyntyisen Karl Heinirich Marxin (s. 5.5.1818 Trier ja k. 14.3.1883) syntymäkaupunkina. Porta Nigra (musta portti), roomalaisaikainen kaupunginportti, sijaitsee Trierin kaupungissa ja se on rakennettu vuosina 180-200 osaksi Augusta Treverorumin linnoitusjärjestelmää. Porta Nigrassa on kaksi tornia; toinen torni on kolmekerroksinen ja toinen torni on nelikerroksinen. Portin torneja koristaa lukuisa määrä kaariaukkoja sekä ikkunoita. Keskiajalla Porta Nigran muuttaminen kirkoksi pelasti sen tuholta, sillä Trierin kolme muuta antiikkista kaupunginporttia purettiin ja porttien purkumateriaalit käytettiin uudestaa kaupungin uudisrakennuksiin. Musta portti oli niin suuri ja tilava, että aikanaan portin alaosa muutettiin kirkoksi ja yläosa luostariksi. Trierissä on syntynyt myös Milanon piispa ja merkittävä kristillisen kirkon kirkkoisä, Pyhä Ambrosius (s. noin 340 ja k.4.4.397), jonka isä oli Gallia Narbonensiksen pretoriaaniprefekti. Pyhän Ambrosiuksen kunniaksi on rakennettu vuosina 379-386 basilika Basilica di Sant’Ambrogio Milanossa ja kirkko Sant’Ambrogio Firenzessä. Kun Napoleon valloitti nykyisen Trierin kaupungin, hän määräsi määräsi portista purettavaksi kaikki uskonnolliset rakenteet – myös sen ympärille kasvanut Pyhän Simeonin kirkko purettiin - ja lisäosat ja palautti näin esiin alkuperäisen roomalaisen Porta Nigran, ja samassa oloasussa portti on vielä tänä päivänä. Nykyisin Porta Nigra on osa Unescon maailmanperintökohdetta ja Trierin kaupungin suosituimpia matkailunähtävyyksiä.
Porta Nigrasta alkunsa saa katu, jonka katuvarret ovat täynnä kauppoja, ravintoloita ja jäätelöbaareja. Muutaman kymmenen metrin päässä Porta Nigrasta syntyi aikanaan myös Karl Marx tämän kadun varrella sijaitsevassa talossa, talossa, joka on yhä edelleen nähtävänä kaupungissa. Trierin kaupungissa sijaitseen myös toinen Unescon maailmanperintökohde, Trierin katedraali (saks. Hohe Domkirche St. Peter zu Trier), joka on Saksan vanhin katedraali. Kirkkorakennus on yksi tärkeimmistä jäljellä olevista varhaisromaanisen tyylin kirkoista ja rakennuksen pääosa on peräisin 800-luvulta, joskin myös sitä vanhempia osia on säilynyt. Frankit ja normannit tuhosivat kaksi aiempaa paikalla ollutta kirkkoa kirkkoa, joten katedraalista rakennettiin linnoitusmaisen jykevä.
Trierin katedraalin vieressä aivan kaupungin keskustassa sijaitsee myös kolmas Unescon maailmanperintökohde, Neitsyt Marian kirkko, jota pidetään Saksan vanhimpana goottilaisena kirkkona. Tämäkin kirkko on rakennettu edellisen kirkon raunioille – edellisen kirkon perustuksia käytettiin hyväksi rakennuksessa – ja rakentaminen aloitettiin arkkipiispa Theoderich von Wied (s. noin 1170 ja k 28.3.1242) aikana. Arkkipiispa on haudattu Trierin katedraaliin. Jälkikäteen maalattu tieto kirkosta kertoo, että sen rakennuttaminen aloitettiin vuonna 1227 ja ja kirkko saatiin valmiiksi vuonna 1243. Kirkkoa kantaa kaksitoista pilaria, jotka symboisoivat kahtatoista apostolia. Kirkon sisällä – vasemmalla eli itäisellä puolella – sijaitsee taideteos, Madonna lapsen kanssa, puinen veistos 1300-luvun puolivälistä uusgoottilaiselle alttarille. Sen sanotaan olevan Ahrweilerin alueelta. Kirkkoa restauroitiin laajasti vuodesta 1859 lähtien aina 1890-luvulle asti. Tuolloin mm. kirkkoon asennettiin uusgoottilaiset urut ja ikkunoihin asennettiin uudet värilliset lasit. Toisen maailmansodan aikana kirkko kärsi vakavista vaurioista ja jälleen vuosina 1946-1951 kirkko ehostettiin. Heinirich Wilhelm Breidenfeldin rakentamat 32-äänikertaiset urut vaurioituivat viime sodan aikana niin pahoin, että niitä ei voinut enää korjata. Vuonna 1951 kirkko sai uudet, 15-äänikertaiset urut, joita jälleen modernisoitiin vuonna 2011.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti