Italialainen markiisi Marchese Guglielmo Giovanni Maria Marconi (s. 25.4.1874 ja k. 20.7.1937) oli fyysikko, keksijä ja liikemies, joka ensimmäisenä keksi langattoman lennättimen eli radion. Radio kehitteli useat keksijät eripuolilla maailmaa, mutta markiisi Marconin 2.7.1897 hyväksytty brittipatentti ”Improvements in transmitting electrical impulses and signals and in apparatus there-for” pidetään ensimmäisenä radiopatenttina; tämän vuoksi Guglielmo Marconia pidetään radion keksijänä. Radiolähetyksiä oli kuitenkin kaikki radion ominaisuudet täyttävillä laitteilla lähetetty ennen jo ennen Marconin patenttia ja siksi radion keksijä on edelleen kiistanalainen asia. Guglielmo Marconi sai yhdessä saksalaisen keksijän ja fyysikon, Karl Ferdinand Braunin (s. 6.6.1850 ja k. 20.4.1918) kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1909 ”ansioistaan langattoman lennättimen kehittämisestä”. Vuonna 1918 Guglielmo Marconi sai The Franklin Institute Awardsin vuosittain myöntämän Benjamin Franklin-mitalin ansioistaan.
Guglielmo Marconi syntyi Palazzo Marescalchissa (nyk. Palazzo Orlandini), Bolognassa, Italian kuningaskunnassa vuonna 1874. Marconin isä oli italialainen maanomistaja, Giuseppe Marconi (s. 1823 ja k. 28.3.1904) ja äiti oli Irlannin Dublinissa sijainneen viskitislaamon, Jamesonin perustajan tytär, Annie Jameson. Giuseppe Marconin isä huolehti silkkiperhosten toukkien kasvattamisesta ja Giuseppe sai huolehtia Villa Griffonelle-tilan maista Pontecchiossa, yksitoista kilometriä Bolognasta. Giuseppe kohtasi Bolognassa tulevan vaimonsa, joka saapui Italiaan opiskelemaan laulamista, sillä häntä oli kielletty laulamasta lontoolaisessa oopperatalossa. Parin ongelmaksi muodostui se, että Giuseppe oli leski ja 17 vuotta Annieta vanhempi, joten Jamesonin vanhemmat eivät hyväksyneet parin suhdetta. Pari piti salassa kuitenkin yhteyttä kirjeenvaihdon avulla ja lopulta he avioituivat Ranskassa Annien tullessa täysi-ikäiseksi toukokuussa 1864. Vuoden päästä tästä syntyi parille ensimmäinen lapsi, Alfonso, Villa Griffonessa ja yhdeksän vuotta myöhemmin Guglielmo Bolognassa.
Guglielmo Marconi aloitti opiskelun 12-vuotiaana julkisessa koulussa Firenzessä. Hänen opiskelunsa ei sujunut erityisen hyvissä merkeissä, koska häntä kiusattiin koulussa bolognalais-irlantilaisen aksentin vuoksi. Seuraavana vuonna perhe kuitenkin muutti Toscanan Livornoon, Välimeren rannalle. Aikaisemmin Guglielmo Marconi oli suunnitellut uraa merivoimissa, mutta ei läpäissyt merisotakoulun pääsykoetta. Epäonnea hän koki myös Bolognan yliopiston sisäänpääsykokeissa. Livornon teknillisen instituutin opinnot eivät nekään olleet kovin hedelmällisiä ja Marconi ei koskaan suorittanut korkeamman asteen koulutusta. Marconin naapurissa asui Bolognan yliopiston fysiikan professori Augusto Righi (1850-1920), joka päästi Marconin – Annie-äidin nimenomaisesta pyynnöstä - kuuntelemaan sähkömagnetiikan luentoja ja avustamaan kokeiden teossa. Kiinnostusta lisäsi myös professori Vincenzo Rosalta saatu yksityisopetus fysiikasta. Nuoruudestaan lähtien hän oli kiinnostunut tieteellisten välineiden suunnittelemisesta sekä mekaanisten kojeiden purkamisesta ja uudelleen kokoamisesta. Giuseppe-isä ei pitänyt yhtään poikansa harrastuksista ja halusi poikansa viettävän enemmän aikaansa hyödyllisempien harrastusten parissa. Pitääkseen välit isäänsä kunnossa Marconi harrasti elektroniikkaa salaisessa paikassa tilan puutarhassa. Marconin suhteet omaan äitiinsä olivat paremmat ja äiti tuki poikaansa tämän harrastuksissa. Marconin muita harrastuksia olivat pianonsoitto ja taimenten kalastus.
Lomamatkalla Alpeilla velipuolensa Luigin kanssa ollessaan Guglielmo Marconi luki saksalaisen Heinrich Rudolf Hertzin (s. 22.2.1857 Hampuri ja k. 1.1.1894 Bonn) artikkelin, jossa tämä todisti sähkömagneettisen säteilyn olemassaolon. Hertz oli havainnut vuonna 1888 ensimmäisenä sähkömagneettisen säteilyn olemassaolon. Kun Hertz oli kuollut, Liverpoolin yliopiston fysiikan professori Sir Oliver Joseph Lodge (s. 12.6.1851 ja k. 22.8.1940) esitti kesäkuussa Royal Institutionissa muistoluennon, jossa esitteli Hertzin aaltojen heijastuksen, taittumisen ja polarisoitumisen demonstraatioina. Lodge käytti ilmaisijana Branlyn kohereeria ja peiligalvanometriä; lähetin oli laatikon sisällä ja kohereerin säteilyä keräävän kuparisylinterin sisällä. Lodgen kokeessa lähetin ja vastaanotin olivat eri huoneissa. Vastaanottopiirissä oli kytkettynä soittokello, jonka kohereeri laittoi soimaan heti, kun signaali saapui vastaanottimeen. Sir Oliver Lodgen luento julkaistiin ja se levisi laajalle maailmalle. Yhdysvaltain patettivirasto myönsi vuonna 1898 Sir Oliver Lodgelle ”syntonisen” eli virityspatentin.
Marconi oivalsi heti, että tämän säteilyn avulla voitaisiin lähettää ja vastaanottaa viestejä langattomasti. Hän innostui isänsä tilalla Villa Griffonissa Bolognassa tekemään kokeita vuonna 1894 parannetulla versiolla Hertzin rakentamasta koneesta. Professori Righi huomasi myös Hertzin kokeiden merkityksen ja hän auttoi Marconia alkuun lähettimen ja vastaanottimen valmistuksessa. Ensimmäiset signaalit siirtyivät vain muutamia metrejä, mutta hän pidensi vähitellen matkan 2,5 kilometriin vuonna 1895. Talon läheisen kukkulan taakse – jonka taakse ei ollut näköyhteyttä – Marconilla oli ensin tavoite saada langaton yhteys. Hertzin vertikaalinen dipoli oli hänellä ensimmäisenä antenina; siinä pystysuunnassa olevien metallitankojen ylä- ja alapäähän oli kiinnitetty metallilevyt, sylinterit tai kuutiot. Kukkulan taakse yhteys syntyi vasta, kun Marconi oli haudannut alemman levyn maahan, jolloin antenni muodostui dipolin sijasta monopoliksi. Dipolin toinen haara oli nyt käytännössä maajohto. Yhteysetäisyys kasvoi suunnilleen verrannollisena antennin korkeuden neliöön. Tämä oivallus paransi ratkaisevalla tavalla Marconin laitteen yhteyksiä. Vuonna 1896 Marconi sai signaalin havaittua jo 13 kilometrin päästä. Marconi tarjosi keksintöään Italian hallitukselle, mutta hallitus ei ollut kiinnostunut keksinnöstä. Tämän jälkeen Marconi demonstroi laitettaan Britannian postilaitokselle; Lontooseen Marconi saapui äitinsä kanssa helmikuussa 1896. Yli-insinööri William Preece Posti- ja lennätinlaitokselta vakuuttui Marconin laitteesta. Professori Lodge oli katkera, kun kotimaiset tiedemiehet sivuutettiin nuoren italialaisen rinnalta. Marconi ylsi kuitenkin jo tuolloin huomattavasti pitempiin yhteyksiin, kuin muut kilpailijat.
William Preece ymmärsi, että Marconin kojeella pystyi olemaan yhteydessä mm. majakoihin sekä rannikon lähellä seilaaviin laivoihin. Marconi sai keksinnöllään merkittävää julkisuutta Englannissa. Marconi joutui anomaan itselleen patentin, sillä Englannin hallitus ei suostunut ostamaan hänen keksintöään. Marconi lähetti ensimmäiset radiolähetykset veden yli Etelä-Walesista Lavernock Pointista Flatholmin saarelle. Vuonna 1898 Marconi lähetti veden yli Ballycastlesta, Irlannista, radiolähetyksen Rathlinin saarelle. Marconi vastaanotti 12.12.1901 kolme pistettä (Morse-koodin S-kirjain) St. John’sissa Newfoundlandissa. Patentti myönnettiin hänelle 2.7.1897. Marconi perusti sittemmin oman yhtiön heinäkuussa 1897, The Wireless Telegraph and Signal Co. Ltd, nimi muuttui pian muotoon Marconi Wireless Telegraph. Seuraavana vuonna yritys aloitti radiotehtaan Chelmsfordiin, Englantiin, työllistäen 50 ihmistä. Marconin patentti ei kuitenkaan suojannut uusia ideoita. Näin professori Sir Oliver Lodge sai samana vuonna patentoiduksi lähettimen ja vastaanottimen viritysmenetelmänsä. Tämä viritysmenetelmä muodostui melko pian niin tärkeäksi radiotekniikan kehittymisen kannalta, että Marconin oli myöhemmin pakko lunastaa tämä patentti itselleen.
Useilta laivayhtiöiltä, jotka lennätintä olisivat kipeästi tarvinneet, puuttui koulutettu työvoima. Tämän vuoksi Marconin yhtiön tuotteita meni aluksi vähäisiä määriä lähinnä buurisotaan tilattuihin laitteisiin. Marconi oivalsi kuitenkin pian tarjota vuokrata lennättimiä laivoille ja operaattori seurasi sopimuksen mukana. Nyt laivoihin alkoi ilmestyä Marconin langattomia kipinälennättimiä. Marconi aloitti myös vakuutusyhtiö Lloydsin kanssa yhteistyön, joka käytännössä takasi hänelle monipoliaseman meritietoliikenteeseen; sopimus sisälsi kiellon olla vaihtamatta muiden yhtiöiden laitteiden kanssa sanomia. Jo vuonna 1902 lopulla 70 laivaa ja 25 rannikkoasemaa käytti Marconin laitteita. Tämä kielto purkautui vasta kansainvälisellä sopimuksella Saksan ja Yhdysvaltojen painostuksella kymmenen vuoden neuvottelujen tuloksena. Englanti alistui purkuun vasta Titanicin uppoamisen jälkeen vuonna 1912.
Guglielmo Marconi oli naimisissa kaksi kertaa ja hänellä oli poika ja kolme tytärtä. Marconi kuoli Roomassa 20.7.1937. Hänet on haudattu Firenzen kaupunkiin Santa Croce-kirkkoon samaan riviin, kuin tähtitieteilijä, filosofi ja fyysikko Galileo Galilei (s. 15.2.1564 Pisa ja k. 8.1.1642 Arcetri, Toscana) ja fyysikko Enrico Fermi (s. 29.9.1901 ja k. 28.11.1954), joka sai Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1938. Elämänsä loppupuolella Guglielmo Marconi puolusti aktiivisesti Italian fasisteja ja kuului myös itse Italian fasistipuolueeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti