Metsän poika tahdon olla, sankar’ jylhän Kuusiston

Säveltäjä, pianisti, urkuri, kuoronjohtaja, musiikkikirjoittaja ja Yleisradion musiikkipäällikkö, Taneli Kuusistolla, oli myös lukuisia luottamus- ja asiantuntijatehtäviä. Hän toimi mm. Sibelius-Akatemia kirkkomusiikkiosaston opettajana ja johtajana sekä Sibelius-Akatemian vararehtorina ja rehtorina.

Taneli Kuusisto syntyi 19.6.1905 Helsingissä kuusilapsisen sisarussarjan neljäntenä lapsena. Isä, Antti William Kuusisto (s. 10.10.1875 Ullava ja k. 16.3.1947 Helsinki) oli kappalainen ja kansakoulunopettaja. Antti Kuusiston isä taas oli director cantus Etelä-Pohjanmaalta, Antti Annanpoika Granholm ja hänen puolisonsa Johanna Lovisa Granholm. Taneli Kuusisto muisteli oman isänsä lukeutuneen hyvien messupappien joukkoon, joka toivoi kotonaan saavan kuulla paljon laulua ja soittoa. Kaikki Kuusiston perheen lapset saivat ikäjärjestyksessä nauttia soitonohjauksesta nuoruudessaan. Äitiään, Helmi Åkermania, Taneli Kuusisto muisti vain hämärästi, mutta tiesi hänen kuuluneen musikaalisesti lahjakkaaseen Voipion suureen sisarusparveen. Äiti soitti viulua ja pianoa sekä lauloi. Äiti kuoli vuonna 1920. Lapsuuden kodissa isän sisar, Saimi-täti, toimi perheenemäntänä. Vuonna 1931 isä-Antti avioitui Siiri Kaarina Järnefeltin kanssa.

Taneli Kuusisto aloitti 8-vuotiaana pianotunnit Joensuusta vuonna 1903 Helsinkiin muuttaneen Greta Nevanlinnan ohjauksessa. Hieman myöhemmin Taneli Kuusisto alkoi soittaa myös viulua, mutta perheen muuttaessa Helsingistä maaseudulle, se soitin sai myös jäädä. Taneli Kuusiston perhe muutti Salon lähellä sijaitsevaan Uskelaan vuonna 1915, kun Taneli oli 10-vuotias. Antti Kuusisto toimi Uskalan kirkkoherrana vuodet 1916-1920 ja myöhemmin vielä Savonlinna-Säämingin tuomiorovastina vuosina 1920-1925. Vuodesta 1926 eteenpäin hän toimi Helsingin pohjoisen seurakunnan kirkkoherrana. Taneli Kuusisto opiskeli Salon Yhteiskoulussa ja säesti koulussa sekä Uskelan kirkossa tarvittaessa. 12-vuotiaana Taneli Kuusisto vuonna 1917 merkitsi nuottipaperille ensimmäisen sävellyksensä, Vallankumouksen.

Taneli Kuusiston isoveli, Paavo Kuusisto (s. 4.10.1900 Helsinki ja k. 30.11.1981) oli perheen musiikkimies ja Tanelin suuri esikuva. Paavo Kuusisto oli aloittanut musiikkiopintonsa jo 5-vuotiaana ja kehittynyt vuosien myötä melko taitavaksi pianistiksi. Myöhemmin aikuisena hän ajautui lääkärin ammattiin. Paavo Kuusistolla oli kuitenkin hyvin laaja ja monipuolinen soitto-ohjelmisto, joka käsitti pianokirjallisuutta Johan Sebastian Bachista aina Arnold Schönbergiin, puhumattakaan Debussystä, Sibeliuksesta tai Palmgrenista. Paavo Kuusiston soittoon liittyi myös taipumuksia säveltämiseen ja näistä Taneli Kuusisto sai vahvoja vaikutteita vastaanottavassa iässä. Siitä alkaen oli musiikki myös vahvasti Tanelin Kuusiston elämässä mukana.

Taneli Kuusiston tullessa lukioikään perhe muutti isän työ perässä Savoon, Säämingin Pihlajaniemen pappilaan. Taneli Kuusisto kävi täällä Savonlinnan lyseota ja asui viikot Savonlinnassa äidin sukulaisten luona majoittuen. Tohtori Hällströmin perheessä harrastettiin kamarimusisointia. Taneli Kuusiston serkku, Jorma Hällström – myöhemmin Helasvuo – oli lahjakas sellisti ja myös Tanelin nuorin veli, Viljo, soitti selloa. Päiviö-veli soitti pianoa ja Taneli tarttuikin sitten itse alttoviuluun sekä johti myös lyseon orkesteria. Sävellystyönsä Tauno Kuusisto aloitti modernistina. Hyvin varhain hän jo perehtyi sellaisten säveltäjien musiikkiin, kuin Debussy, Ravel, Musorgski, Skrjabin, Reger ja Schönberg. Runoilija Eino Leinon runon Nocturne Taneli Kuusisto sävelsi abiturienttikesänä 1922 ja lähetti sävellyksensä Nuoren Voiman Liitolle.

Taneli Kuusisto kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta keväällä 1923. Saman vuoden syksyllä Taneli Kuusisto matkusti Helsinkiin ja alkoi opiskella sekä yliopistossa että konservatoriossa, joka myöhemmin oli Sibelius-Akatemia. Taneli Kuusisto sai konservatoriossa piano-opettajakseen Egbert Grapen. Vielä myöhemmin Kuusistoa opettivat säveltäjä ja professori Toivo Ilmari Hannikainen (s. 19.10.1892 Jyväskylä ja k. 25.7.1955 Kuhmoinen) ja pianopedagogi Johanna Eunika Ingeborg Hymander (s. 14.1.1865 Helsinki ja k. 19.9.1938). Säveltäjä Arvo Laitinen opetti Taneli Kuusistolle musiikinteoriaa. Helsingin yliopistolla Kuusisto kuunteli professori Ilmari Krohnin ja musiikintutkija, kapellimestari Toivo Haapasen, luentoja sekä soitti Akateemisessa Orkesterissa. Tuomiorovasti Antti Kuusistolla oli Taneli-poikansa ammatin suhteet aivan omat toiveensa. Isän vuoksi Tanelin Kuusiston uranvalinta oli melko vaikeata. Hän ilmoitti isälleen aloittavansa opiskella musiikin ohella myös teologiaa. Teologia kuitenkin jäi ja hän ehti ensimmäisenä syksynä suorittaa vain kreikan alkeiskurssin.

Konservatorion rehtorin, Erkki Melartinin ohjauksessa Taneli Kuusisto tutustui soinnutukseen ja kontrapunktiin. Kuusisto rohkaistui vasta toisena opiskeluvuotenaan näyttämään Melartinille omia sävellyksiään. Melartin oli itse opiskellut Helsingin Musiikkiopistossa säveltäjä Martin Wegeliuksen (s. 10.11.1846 Helsinki ja k. 22.3.1906 Helsinki) johdolla vuosina 1892-1899 ja jatkanut musiikkiopintojaan Wienissä itävaltalaisen säveltäjä Robert Fuchsin (s. 15.2.1847 Frauental an der Laßnitz ja k. 19.2.1927 Wien) kanssa. Säveltäjäuran ohella Melartin teki erittäin merkittävän uran myös musiikkipedagogina. Melartin perusti vuonna 1909 Viipurin orkesterikoulun, jonka johtajana ja opettajana hän toimi vuoteen 1911 asti. Vuonna 1911 Melartin valittiin Helsingin Musiikkiopiston johtajaksi. Melartinin aikana musiikkiopiston toiminta kasvoi ja monipuolistui. Hänen johdollaan musiikkiopisto organisoitiin konservatorioksi vuonna 1924 ja oman talon se sai eduskuntatalon naapuriin vuonna 1931. Erkki Melartin erosi konservatorion johtajan paikalta vuonna 1936 terveydellisistä syistä.

Taneli Kuusiston lempisäveltäjäksi oli noussut Skrjabin, minkä paljasti selkeästi hänen ensimmäinen opuksensa, Kuusi lyijykynäpiirrosta pianolle. Nuori Kuusisto kirjoitti keväällä 1925 radikaalimman teoksensa, Quartettino jousille Op. 2, joka ei sittemmin kelvannut oppinäytteisiin. Vielä vuonna 1945 Kuusisto muisteli tämän teoksensa olevan esittämättä. Tämän teoksen esikuvana Kuusistolla oli viisi vuotta vanhemman säveltäjä ja akateemikko Uuno Kalervo Klamin (s. 20.9.1900 Virolahti ja k. 29.5.1961 Virolahti) Kääpiötragedia. Quartettinosta Taneli Kuusisto on kertonut, että se on hänen modernistinen pääteoksensa, johon hän vuodatti vahvan annoksen vaellusvuosiensa pessimismiä.

Noin vuoden 1925 paikkeilla Taneli Kuusisto aloitti kauaskantoisen uransa musiikkikirjoittajana. Kuusisto avusti mm. nuorten, eurooppalaisista elämänvirtauksista kiinnostuneiden taiteilijoiden Tulenkantajat-lehteä ja kirjoitti uuden musiikin kehityksestä ja orastavasta radikalismista. Äkkijyrkimmätkään musiikki-ilmiöt eivät jättäneet häntä sanattomiksi. Samalla kuitenkin vuosien myötä hänen oma käsitys myös jalostui. Hänen tunteensa modernismia kohtaan samoin jäähtyi merkittävästi, mutta Kuusisto ei ummistanut silmiään kaikille uuden musiikin ilmiöille. Taneli Kuusisto matkusti vuonna 1928 Helsingin Sanomien musiikkiarvostelijana Suomen Laulun Euroopan kiertueelle, jonka matkan aikana hän tutustui kuoron sopraanolaulaja, hammaslääkäri Taimi Helmi Kyllikki Waltoseen (1901-2000). Vuonna 1929 Taneli ja Kyllikki menivät naimisiin.

Kyllikki Kuusisto lauloi mielellään aviomiehensä säveltämiä lauluja. Seuraavat vuodet Taneli Kuusisto sävelsikin varsinkin yksinlauluja; Kyllikki Kuusisto on myöhemmin esittänyt radiossa lähes koko miehensä laulutuotannon. Vuonna 1932 Taneli Kuusisto omisti vaimolleen, Kyllikki Kuusistolle, Einari Vuorelan runoihin sävelletyn laulusarjan, Keväästä kesään. Taneli Kuusisto hakeutui perheen perustamisen jälkeen ansiotyöhön toimien mm. Töölön kirkon ylimääräisenä kanttoriurkurina. Näin myös säveltämiselle jäi myös vähemmän aikaa. Kuusiston perheeseen syntyi Helsingissä esikoistytär 3.2.1931, Helmi Irma ”Irmeli” Kaarina (myöhemmin Niemi, k. 27.5.2008 Sauvo), josta sittemmin tuli suomalaisen teatterin- ja kirjallisuudentutkija, opetusministeriön kulttuuripolitiikan osaston ylijohtaja sekä kirjallisuustieteen professori Turun yliopistossa. Vuonna 1953 Irmeli avioitui lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1958 väitelleen Mikko Ilmari Niemen (s. 13.9.1929 Turku ja k. 8.1.1999 Sauvo) kanssa.

Professori ja urkutaiteilija Elis Mårtenson.

Samoin vuonna 1931 Taneli Kuusisto suoritti kirkkomusiikkiopiston päästötodistuksen ja sai urkuri Elis Hjalmar Mårtensonin (s. 8.6.1890 Inkoo ja k. 4.6.1957 Helsinki) ohjauksessa urkudiplomin. Elis Mårtenson oli kotoisin Inkoosta, paikkakunnan lukkarin, Fredrik Emil Mårtensonin (s. 1.4.1852), poika ja perheen sukujuuret olivat Korppoosta, jossa 6.6.1849 syntyi Eliksen äiti, Selma Augusta Gyllenfors. Elis Mårtenson opiskeli urkujensoittoa Helsingin Musiikkiopistossa vuosina 1911-1915 Frans Oskar Merikannon (vuoteen 1882 Mattsson, s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti) ohjauksessa ja suoritti urkudiplominsa jo vuonna 1914 sekä antoi ensikonserttinsa vuonna 1915. Elis teki rikastuttavia opintomatkoja ensin Saksan Leipzigin konservatorioon, jossa häntä vuosina 1919-1920 ohjasi Tuomaskirkon kanttori Karl Straube (s. 6.1.1873 Berliini ja k. 27.4.1950 Leipzig). Elis innostui vielä tekemään toisen opintomatkan Ranskaan ja Saksaan vuonna 1931 ja kolmannen reissun opinhakuun vuonna 1933 Saksaan ja Ruotsiin. Elis Mårtenson avioitui lyyrisen sopraanon ja laulunopettaja Eini Maria Stenfeldtin (s. 6.10.1897 Sortavala) – Sortavalan satakielen – kanssa.

Eini ja Elis Mårtenson olivat ahkeria konsertoijia 1920-luvulla, parisuhteensa alkuaikoina. Erinomaisena pianistina Eliksen tehtäväksi lankesi usein myös muidenkin laulajien säestyksiä; sellaisia olivat esim. Marian Anderson ja Bronislav Huberman. Vuodesta 1922 lähtien Elis toimi Helsingin eteläisen ruotsalaisseurakunnan urkurina ensin Johanneksen kirkossa ja sitten Mikael Agricolan kirkossa. Vuodesta 1920 alkaen Elis Mårtenson opetti urkujensoittoa Helsingin Konservatoriossa vuoteen 1939 asti. Vuodesta 1933 hän toimi opetustehtävissä Helsingin kirkkomusiikkiin keskittyneessä opistossa ja vuodet 1939-1957 hän hoiti Sibelius-Akatemiassa Suomen ensimmäistä urkutaiteen professuuria menestyksellisesti.

Professori Enzio Forsblom.

Mårtenson on kouluttanut tähän maahan uskomattoman joukon osaavia urkureita ja esiintyviä taiteilijoita, kuten esim. Antti Koskinen (kanttoriurkuri, laulaja ja laulupedagogi, ensikonsertti 1943 ja lauludiplomi 1946, Suomalaisen oopperan solisti 1945-48, kanttoriurkuri Pasilan kirkossa 1945-57, kanttori Helsingin Vanhassa kirkossa 1957-67 sekä Helsingin tuomiokirkossa 1967-70, director cantus 1960, Pro Finlandia 1969), Enzio Forsblom (urkujensoiton diplomi ja ensikonsertti 1948, urkurina Helsingin eri seurakunnissa vuodet 1949-1969, Sibelius-Akatemian urkujensoiton professori vuodet 1969-1986, director musices 1959, Pro Finlandia 1966, suunnitellut yli kahdetkymmenet urut), Tapani Valsta (urkudiplomi 1946 ja pianodiplomi 1947, ensikonsertit uruilla 1946 ja pianolla 1948, 1949 voitti toisen Maj Lind-pianokilpailun, Radio-orkesterin pianisti 1953-59, monien solistien säestäjä, Helsingin tuomikirkkoseurakunnan urkuri vuodesta 1955, director musices 1956, Sibelius-Akatemian pianonsoiton opettaja 1959-61, lehtori 1961-67, professori 1967-85) ja Tauno Äikää (urkudiplomi 1950 ja pianodiplomi 1951, Kuopion maaseurakunnan urkuri 1942-51, urkuri Lahdessa 1951-58, Johanneksen kirkon urkuri Helsingissä 1958-82, Sibelius-Akatemia opettaja 1958 lähtien, lehtori 1966-83, ahkera esiintyjä ja konsertoija, käytetty urkusuunnittelija, director musices 1952 ja professori 1974, valtion säveltaiteilijan ja kirkon musiikkipalkinnot 1984).

Seuraihmisenä Elis Mårtenson tiedettiin kovin hauskaksi ja hyvin vieraanvaraiseksi ihmiseksi; tässä kaksikielisessä kulttuurikodissa vierailivat silloiset kulttuurielämän vaikuttajat, kuten esim. Erik Bergman, Erik Cronvall, Harald Andersén, Nils-Eric Fougstedt, Taneli Kuusisto, Tauno ja Ilmari Hannikainen, Ernst Linko, Janne Raitio, Armas Maasalo, Paavo Raussi sekä Sulot Saarits ja Salonen. Elis Mårtenson muistetaan paitsi taitavana muusikkona ja opettajana myös aktiivisena kalastajana, metsästäjänä, etevänä väittelijänä, erinomaisena šakinpelurina sekä yhdeksännen asteen vapaamuurarina.

Huhtikuussa 1933 Taneli Kuusisto järjesti ensimmäisen laulu- ja kamarimusiikista koostetun sävellyskonserttinsa. Kuusiston perheen toinen lapsi, säveltäjä Ilkka Taneli Kuusisto, syntyi 26.4.1933 Helsingissä. Ilkka Kuusisto valmistui kanttori-urkuriksi vuonna 1954 ja musiikinopettajaksi Sibelius-Akatemiasta vuonna 1958. Sävellystä Ilkka Kuusistolle opettivat mm. säveltäjä Aarre Merikanto (s. 29.6.1893 Helsinki ja k. 28.9.1958 Helsinki) ja kapellimestari ja säveltäjä Nils-Eric Fougstedt (s. 24.5.1910 Raisio ja k. 12.4.1961 Helsinki). Vuonna 1992 Ilkka Kuusistolle myönnettiin professorin arvonimi. Ilkka Kuusisto on toiminut mm. urkurina, kapellimestarina, säveltäjänä, Yleisradion tv-ohjaajana ja radiopersoonana, Musiikkikustantamo Fazerin johtajana ja Suomen Kansallisoopperan johtajana. Ilkka Kuusiston ja hänen toisen puolisonsa, Marja-Liisa Hännisen, poikia ovat viulisti, säveltäjä ja kapellimestari Jaakko Ilkka Kuusisto (s. 17.1.1974 Helsinki) ja viulisti Pekka Taneli Kuusisto (s. 7.10.1976 Espoo).

Taneli Kuusisto vietti kolme kuukautta keväällä 1934 Pariisissa liikemies ja mesenaatti Alfred Kordelinin (s. 6.11.1868 Rauma ja k. 7.11.1917 Hausjärvi) säätiön myöntämän apurahan turvin. Alfred Kordelin oli kouluja käymätön, köyhä merimiehen Fredrik Kordelinin ja Amalia Lindlöfin poika, joka veljensä kanssa Raumalla perusti kauppapuoteja. Puotinsa hän sai velkojen vuoksi vararikkoon, mutta akordin avulla selvisi veloistaan. Tampereelle muutettuaan Kordelin aloitti todellisen liikemiehen uran menestyksellisesti. Vuonna 1899 Kordelin muutti Tampereelle ja sijoitti varojaan teollisuuteen hankkimalla mm. ensin Suomen Trikoon kangasvaraston tehtaan ollessa likvidin rahan tarpeessa ja lopulta koko tehtaan vuonna 1903. Samoin hän osti konkurssipesistä mm. maatiloja ja kartanoita, jotka monet hän myi melko nopeasti suurilla voitoilla. Voittojaan Kordelin sijoitti mm. kutoma- ja metalliteollisuuteen, jotka kasvattivat hänen varallisuuttaan. Lisäksi hän sijoitti varojaan kauppaan, laivanvarustukseen ja muuhun teollisuuteen. Suurimmat voittonsa hän teki kuitenkin sijoittamalla kartanoihin ja maatiloihin. Hän hankki omistukseensa mm. Mommilan kartanon – jossa asui itse – ja marsalkka Mannerheimin veljeltä Jokioisten kartanon sekä Reposaaren höyrysahan. Alfred Kordelinille myönnettiin vuonna 1913 maatalousneuvoksen arvonimi. Tuleva tasavallan presidentti Risto Heikki Ryti (s. 3.2.1889 Huittinen ja k. 25.10.1956 Helsinki) aloitti vuonna 1910 Kordelinin lakimiehenä ja neuvonantajana. Risto Rytillä oli lakitoimisto Raumalla ja Kordelin sekä Ryti tekivät läheistä yhteistyötä. Kordelin oli perheetön ja ennätti rakennuttaa Naantalin Kultarannan itselleen kesäasunnoksi; siellä hän ennätti viettää vain yhden kesän. Venäläinen matruusi tappoi Kordelinin Mommilan kartanon lähellä 7.11.1917. Alfred Kordelin testamenttasi omaisuutensa tiedettä, kirjallisuutta, taidetta ja kansansivistystyötä edistäviin tarkoituksiin. Hänen omaisuutensa turvin perustettiin Kordelinin nimeä kantava suomenkielinen kulttuurirahasto tieteen ja kulttuurin edistämiseksi. Ensimmäiset apurahansa Alfred Kordelinin säätiö jakoi vuonna 1920.

Kuusisto opiskeli Pariisissa sekä soitinnusta venälaisen Wladimir Pohlin oppilaana että urkujensoittoa itseoppineen Notre-Damen urkurin Léonce de Saint-Martinin (s. 31.10.1886 Albi, Ranska ja k. 10.6.1954 Pariisi) ohjauksessa. Ulkomailla vietetyn ajan vuoksi Taneli Kuusiston sävellystyyli muuttui. Aina selvemmin hän alkoi vannoa absoluuttisen ja lineaarisen musiikin nimiin. Tämä tyyli löi leimansa suurimpaan osaan Kuusiston sävellystuotantoa. Vanhat säveltäjämestarit – suurimpana heistä Johann Sebastian Bach (s. 21.3.1685 Eisenach ja k. 28.7.1750 Leipzig) – nousivat nyt Taneli Kuusiston arvomaailmassa hyvin merkittävään asemaan. Uudemmista säveltäjistä mm. belgialainen urkuri ja urkujensoiton professori César-Auguste-Jean-Guillaume-Hubert Franck (s. 10.12.1822 ja k. 8.11.1890) sekä suomalainen kapellimestari ja säveltäjä Leevi Antti Madetoja (s. 17.2.1887 Oulu ja k. 6.10.1947 Helsinki) kuuluivat myös Kuusiston arvostamiin säveltaiteilijoihin. Taneli Kuusisto soitti syksyllä 1934 urkuensikonserttinsa ja seuraavana vuonna hän suoritti sävellysdiplominsa.

Säveltäjä Taneli Kuusisto valmistui filosofian maisteriksi vuonna 1936 ja samana vuonna hän sai työpaikan kymmenen vuotta toimineessa Suomen Yleisradiossa. Kuusistosta tuli Yleisradion musiikkipäällikön, opettajansa ja ystävänsä, kapellimestari ja musiikintutkija Toivo Elias Haapasen (s. 15.5.1889 Karvia ja k. 22.7.1950 Asikkala) apulainen. Toivo Haapanen opiskeli ylioppilaaksi kirjoitettuaan viulunsoittoa ja musiikin teoriaa Helsingin filharmonisen seuran orkesterikoulussa vuosina 1907-1911. Haapanen valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1918 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1925. Toivo Haapanen toimi Radion sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina vuosina 1929-1950 ja oli lisäksi Yleisradion musiikkipäällikkö vuoteen 1946 saakka. Tämän ohella Haapanen toimi Helsingin yliopiston dosenttina sekä myöhemmin ylimääräisenä professorina vuosina 1946-1950. Toivo Haapasen kapellimestarikaudella Radion sinfoniaorkesteri sai lähes nykyiset mittasuhteet, lisäksi radion musiikkitoiminta vakiintui hänen musiikkipäällikkökaudellaan. Kapellimestarina Haapanen edisti merkittävästi suomalaisen musiikin esilletuloa vierailuillaan mm. Pohjoismaissa, Baltian maissa, Saksassa, Puolassa, Unkarissa ja Italiassa. Toivo Haapanen toimi Iltalehden musiikkiarvostelijana vuosina 1919-1929. Suomen Säveltaiteilijain liiton puheenjohtajana Toivo Haapanen toimi vuosina 1936-1940 ja valtion säveltoimikunnan puheenjohtajana vuosina 1943-1950. Haapanen kuului Musiikin Tietokirjan toimituskuntaan vuonna 1948. Toivo Haapasen sisar oli kirjailija, kirjallisuustutkija ja suomentaja sekä filosofian kunniatohtori, Tyyni Maria Tuulio (vuosina 1917-1933 Tallgren, s. 28.8.1892 Karvia ja k. 9.6.1991 Helsinki) ja poika, viulisti ja viulunsoiton opettaja Tuomas Jaakko Haapanen (s. 29.12.1924 Helsinki).

Kuusiston perheen kolmas lapsi, Anja syntyi vuonna 1937 ja samana kesänä Taneli Kuusisto teki opintomatkan Saksan Leipzigiin. Leipzigissa hän opiskeli urkujensoittoa Günter Ramin (s. 15.10.1898 Karlsruhe ja k. 27.2.1956) ohjauksessa. Günter Ramin oli Karl Strauben jälkeen Leipzigin Tuomaskirkon urkurina. Hänen kuuluisia urkuoppilaitaan olivat mm. Christoph Albrecht (s. 4.1.1930 ja k. 24.9.2016), Karl Richter (s. 15.10.1926 ja k. 15.2.1981), Hanns-Martin Schneidt (s. 6.12.1930 ja k. 28.5.2018) ja Helmut Walcha (s. 27.10.1907 ja k. 11.8.1991). Kuusisto myös suoritti Leipzigin konservatorion kontrapunktinopettajalle, itävaltalaiselle säveltäjä Johann Nepomuk Davidille (s. 30.11.1895 ja k. 22.12.1977) fuugakurssin.

Vuonna 1931 julkaistu kokoelma Uni ja kuolema sisälsi kirjailija ja runoilija Frans Uuno Kailaksen (alk. Salonen, s. 29.3.1901 Heinola ja k. 22.3.1933 Nizza, Ranska) vuonna 1930 itsenäisyyspäiväksi kirjoittaman kolmiosaisen isänmaallis-uskonnollisen runon, Suomalainen rukous. Yleisradion toimittaja, kirjailija ja kääntäjä Olavi ”Olli” Nuorto (aik. Sirén, s. 26.1.1907 Vesanto ja k. 2.1.1963, käytti salanimiä Presto Asra ja O. Ukkonen) tarjosi Taneli Kuusistolle sävellettäväksi Suomalaisen rukouksen käytettäväksi isänmaallisessa kuulokuvaelmassa. Kuusisto sävelsi runon vuonna 1939 ja se nousi heti hänen tunnetuimmaksi ja rakastetuimmaksi sävellyksekseen. Teos teki voimakkaan vaikutuksen marraskuussa 1939 Messuhallissa pidetyssä reserviläisten omaisten ja evakuoitujen hyväksi pidetyssä juhlassa. Kun radiossa maaliskuussa 1940 talvisodan jälkeen kerrottiin Moskovan rauhasta, soitettiin ilmoituksen jälkeen Suomalainen rukous. Virreksi 584 Suomalainen rukous raivasi tiensä vuoden 1986 virsikirjanuudistuksessa. Sodan aikana Taneli Kuusisto oli kaksi kuukautta asepalveluksessa ja lopun aikaa hän oli nostomiehenä, jolloin hänellä oli mahdollisuus myös säveltää. Uudemmissa sävellyksissään hän ei enää pelännyt suomalaista mollia eikä romantiikkaa.

Säveltäjä Taneli Kuusisto sai vakituisen työpaikan vuoden 1942 alussa Töölön seurakunnan urkurina. Samassa yhteydessä Kuusisto alkoi johtaa myös Suomalaisen Oopperan kuoroa ja sanoutui nyt irti vielä Yleisradion palveluksesta. Yleisradio vei Kuusiston kaiken liikenevän ajan ja voimat. Töölön kirkon urkurin toimesta muodostui Taneli Kuusistolle elämän kiintopiste. Kuusisto viihtyi Töölön kirkon urkurina aina vuoteen 1964 asti, jolloin hän oli jo ollut monia vuosia myös Sibelius-Akatemian rehtorina. Toisen sävellyskonserttinsa Taneli Kuusisto vuonna 1942 omisti kirkkomusiikille. Kolmas Kuusiston sävellyskonsertti vuonna 1944 oli omistettu sota-aikana syntyneille sävellyksille. Sävellyskonsertin ohjelmassa oli mm. Kuusiston ensimmäinen suuri orkesteriteos, Päiviö-veljen muistoksi sävelletty sinfoninen balladi, Laatokka. Luutnantti Päiviö Kuusisto oli kaatunut Laatokan Petäjäsaarella talvisodan viimeisellä viikolla.

Vielä neljäskin lapsi syntyi Kuusiston perheeseen vuonna 1945, Tuulikki (myöhemmin Närhinsalo). Samana vuonna Taneli Kuusisto otti Helsinkiin evakoidun kuoron, Viipurin Lauluveikon, johtajan tehtävät vastaan. Työt Sibelius-Akatemiassa vähitellen muodostuivat yhä aikaavievemmiksi Kuusistolle. Hän opetti kirkkomusiikkiosastolla liturgista urkujensoittoa vuosina 1948-1957 ja toimi kirkkomusiikkiosaston johtajana vuosina 1955-1957 sekä Sibelius-Akatemian vararehtorina vuosina 1956-1959. Sibelius-Akatemian rehtoriksi Taneli Kuusisto valittiin vuonna 1959. Rehtorina Taneli Kuusisto kehitti erittäin määrätietoisesti suomalaista musiikkikoulutusta ja soitonopetusta eteenpäin. Korkeakoulun ohjesääntö ja opinto- ja tutkintosäännöt uudistettiin perusteellisesti. Tutkintojärjestelmä ulotettiin koskemaan koko maan musiikkioppilaitosverkostoa. Lopulta vuonna 1966 Sibelius-Akatemia muuttui valtion ylläpitämäksi musiikkikorkeakouluksi. Säveltäjä Taneli Kuusisto jäi hyvin ansaitulle eläkkeelle rehtorin tehtävistään vuonna 1971. Taneli Kuusisto kuoli 82-vuotiaana 30.3.1988 Helsingissä.