Kananmuna on ollut turhaan ja täysin suotta kaltoinkohdeltu ravinto viime vuosina. Kananmunan saamaa huonoa mainetta on siksi syytä puhdistaa ja sen arvoa kohentaa. Eläinkunnan rasvojen eli tyydyttyneiden rasvojen ja kolesterolin yhteys seerumin kolesteroliin ja sepelvaltimotaudin riskiin on näytetty lukemattomissa tutkimuksissa maailmalla täysin vääräksi luuloksi. On tieteellisesti todistettu, että aikaisemmin luultu ruoasta saamamme kolesteroli muuttuisi saman tien veren kolesteroliksi, se ajatus on ollut yksiselitteisen virheellisen. Tutkijat ovat myös kokeissaan kananmunan saannin ja seerumin kolesterolin suhteesta huomanneet, että vähän tai ei lainkaan kananmunia syövillä on seerumin kolesteroli sama kuin kananmunia runsaasti syövillä. Yli 80 prosenttia seerumin kolesterolista on siis maksan tuottamaa kolesterolia. Vaikka toisin usein virheellisesti luullaan, ravinnon sisältämä kolesteroli todella vähentää elimistön kolesterolituotantoa.

”Harhakäsitys, jonka mukaan kananmunat häiritsevät veren kolesterolitasapainoa ja ovat siten sydämelle haitaksi, on edelleen yleinen, ja se vaikuttaa monien terveydenhuollon ammattilaisten käsityksiin. Myytti elää, vaikka on vahvaa näyttöä siitä, että kolesterolia runsaasti sisältävien ruokien vaikutus veren kolesteroliin on vähäinen ja kliinisesti vähämerkityksinen.” Näin kirjoittivat Britannian ravintojärjestön tutkijat taitavasti artikkelissaan: ”Eggs and Dietary Cholesterol – Dispelling the Myth”. 1970-luvulla alkoi höpötys ja väärä tiedotus Yhdysvalloissa voimaperäisesti kananmunien mollaamiseksi niiden vaarallisuudesta. Edelleenkin nämä virheväittämät tuntuvat elävän sitkeästi ihmisissä, koska niitä kuulee vähän väliä. Kuitenkin tutkimusten valossa kananmuna – ja aivan erityisesti kananmunan sisältämä keltuainen – saattaa olla maailman parasta ruokaa. Connecticutin yliopistossa vuonna 2013 tehdyn tutkimuksen mukaan vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilla sekä paljon kananmunia joka päivä syövillä oli parempi insuliiniherkkyys ja kaikilla mahdollisilla mittareilla mitattuna pienempi sydän- ja verisuonitaudin riski. Terveellisen kolesterolin ohella kokonaiset kananmunat sisältävät kaikkia kehomme tarvitsemia aminohappoja, vitamiineja, antioksidantteja sekä mineraaleja. Yhdessä kananmunassa on kuitenkin vain 70 kaloria.

Muistellaanpa yhdessä vielä, mikä tehtävä kolesterolilla on. Kolesteroli on D-vitamiinin esiaste. Kolesteroli on itse asiassa maksassa syntyvä steroideihin kuuluva tyydyttymätön, rengasrakenteinen, veteen liukenematon ja kiteinen alkoholi - ei suinkaan rasva - joka muodostuu elimistöä suojaavaksi antioksidantiksi. Se siis torjuu tehokkaasti tulehdusta sekä härskiintymistä kehossamme. Kolesteroli on monien hormonien esiaste, kuten esim. testosteronin. Se toimii myös soluvaurioiden korjaajana ja kolesteroli toimii hermoston ja solukalvojen merkittävänä rakennusaineena. Kolesteroli on kehon kaikkien kudosten toiminnalle välttämätön aine, jota esiintyy runsaasti varsinkin äidinmaidossa, rasvakudoksessa, aivoissa sekä hermostossa.

Oma elimistömme tuottaa tarpeellista kolesterolia tarpeeseen joka päivä noin kaksi kiloa. Ruoasta saatu kolesteroli on siis vain noin 20 prosenttia kolesterolin kokonaismäärästä. Elimistömme valmistaa kolesterolia siis neljä kertaa enemmän, kuin mitä saamme nauttimastamme ravinnosta. Kehomme tarvitsee kuitenkin välttämättä kaiken ruoasta saamansa kolesterolin. Kehon oma kolesterolin tuotantoprosessi on niin monimutkainen, biologinen prosessi, että se kuormittaa kovin maksaa. Ravinnon kautta saatu kolesteroli on siksi tärkeää, sillä elimistömme käyttää siitä hyödykseen kaiken, minkä se suinkin vain kykenee.

Tiedätkö mitä tapahtuu, kun alamme rajoittaa kolesterolin saantia? Meidän kehomme siirtyy hälytystilaan, joka ennakoi kriisiä. Maksa tulkitsee signaalin ja alkaa tuottaa HMG-CoA-reduktaasiksi kutsuttua entsyymiä, joka puutteen korvaamiseksi alkaa käyttää ravinnon sisältämiä hiilihydraatteja tuottaakseen lisää kolesterolia. Kolesterolilääkkeinä käytetyillä statiineilla estetään juuri tämän saman entsyymin syntymistä. Nyt jo valistunut lukija ymmärtääkin, kuinka tässä käy ja mikä on sen seuraus. Kun tarpeellisen kolesterolin saanti elimistössämme vähenee samaa vauhtia kuin hiilihydraattien saanti kasvaa, elimistömme alkaa takuulla tuottaa liian suurta määrää kolesterolia. Tämän voit toki estää hankkimalla ravinnostasi riittävästi kolesterolia ja pidättäytyä hiilihydraateista.

Sepelvaltimotaudin muodostumisen kannalta kolesterolilla ei ole suurtakaan roolia. Yli puolella sydänkohtauspotilaista on täysin normaali kolesterolitaso. Väite, jonka mukaan kolesterolitason lasku alentaisi sydänkohtauksien riskiä, on näytetty maailmalla useissa eri tutkimuksissa vääräksi moneen kertaan. Asiat, jotka sitten kyllä vaikuttavat riskitekijöinä sydänkohtauksiin, ovat alkoholin liikakulutus, tupakointi, liikunnan puute, ylipaino sekä runsas hiilihydraattinen ruokavalio. Noin neljäkymmentävuotta sitten hyväksyttiin kolesterolitasoksi vähintään 6,1 mmol/l ja riskitekijöinä pidettiin vielä tupakointia sekä ylipainoa. Vuonna 1984 määritelmää muutettiin siten, että kaikki, joilla oli kolesterolitaso 6,5,mmol/l ilman muita riskitekijöitä, olivat potentionaalisia uhreja. Nykyään tasoa on laskettu jo 5,0 mmol/l, kun statiineita aletaan syöttämään lääkäreiden määräyksestä. Jos olet saanut sydänkohtauksen, on käytännöllisesti aivan varmaa, että lääkäri syöttää sinulle käypähoito-ohjeistuksen mukaisesti – joita sanelevat lääketeollisuuden edustajat - statiineita ja neuvoo rasvattomalle ruokavaliolle.

Mutkat on vedetty tosi suoriksi niissä kolesterolihöpötyksissä, joita meille ”virallisesti” kerrotaan LDL-kolesterolin ”vaarallisuudesta”. Ihmisellä on löydetty seitsemää erilaista kokoa olevaa LDL-kolesterolimolekyyliä. LDL-kolesterolimolekyylit viidestä seitsemään eivät ole lainkaan haitallisia, mutta pienimmät LDL-kolesterolimolekyylipartikkelit saattavat olla haitallisia silloin, kun ne ovat sokeroituneet sd-LDL tai hapettuneet ox-LDL muotoon. Kalaöljyt (omega-3-rasvahapot) torppaavat tehokkaasti LDL-kolesterolipartikkelien muuttumista meille haitalliseen ja valtimoita tulehduttavaan muotoon. Terveydenhuollon laboratorioissa yleensä lipidipaketissa mitataan vain kokonaiskolesteroli, HDL-kolesteroli ja triglyserolit; LDL saadaan selville jonkinlaisena jakojäännöksenä eli ns. Friedewaldin-kaavalla, joka sisältää kaikki LDL:n partikkelikoot. Kaikkein merkityksellisin tieto näistä meille on triglyserolien suhde HDL-kolesteroliin eli TG:HDL. Tämä suhdeluku tulisi olla 0,85 tai alhaisempi, jotta asiat olisivat kunnossa.

Tanskalaiset tiedemiehet osoittivat jo 1970-luvun alussa eskimoille tehdyissä tutkimuksissaan, että kalaöljy ehkäisee ja suojelee sydän- ja verisuonitaudeilta. Sen jälkeen on kattavasti julkaistu samanlaisia tuloksia monissa tutkimuksissa. Kalaöljy hidastaa jo alkaneen valtimotaudin etenemistä. Suurina annoksina EPA – eikosapentaeenihappo - voi jopa pehmentää kovettuneita valtimoita sekä ehkäistä rytmihäiriöitä sydämessä. Suositeltava määrä EPA:a ennaltaehkäisevässä tarkoituksessa on vähintään 500 mg päivässä ja taudin hoitoon taas suositellaan vähintään 1 000-1 500 mg päiväannosta. Jos triglyserolien kohonneita arvoja halutaan alentaa, on suositeltavaa käyttää EPA:a 2-4 grammaa päivässä.

Omega-3-indeksissä jo yhden prosenttiyksikön nousu vähentää sydäninfarktin saaneilla potilailla hengenvaarallisten rytmihäiriöiden ja kammiovärinöiden riskin alle puoleen. Maailmalla arvostettu Lancet-tiedelehti julkaisi maailman suurimman kalaöljytutkimuksen (JELIS) tulokset. Sen mukaan 1800 mg/vuorokausi kalaöljyä riittää vähentämään sepelvaltimotaudista aiheutuneita rintakipuja (angina pectoris) 24 prosentilla sekä kliinisiä sydänkohtauksia 19 prosentilla. Tutkimuksen mukaan EPA-rasvahappo ehkäisi 20 prosenttia aivohalvausten uusiutumista sekä 53 prosenttia uusien sepelvaltimotautien ilmaantumista.

Kun artikkelini aluksi puolustin kananmunan terveellisyyttä, niin katsotaanpa vielä lopuksi voin hyviä rasvoja. Omega-7 eli palmitoleiinihappo on meidän hyvinvoinnille tärkeä rasva. Tämä rasva nostaa HDL-kolesterolia ja laskee LDL-kolesterolia sekä verensokeria. Omega-7-rasvahappo lisää insuliiniherkkyyttä, vähentää ruokahalua ja estää tulehdusta. Omega-7-rasvahappoja saat parhaiten mm. näistä: kerma, tyrnimarja, juusto (varsinkin cheddar), oliiviöljy, avokado, silli, anjovis, kalaöljy, makadamiapähkinä ja vapaasti laiduntavan lehmän maitorasva sekä sian ihra. Vaikka toisin uskotellaan, niin eläinrasvoista kuitenkin suurin osa on pehmeää rasvaa. Kuten esim. huomataan:

Nauta: 37 prosenttia tyydyttynyttä rasvaa, 61 prosenttia tyydyttymätöntä rasvaa, oleiinihappoa 48 prosenttia 48 prosenttia ja palmitoleiinihappoa 11 prosenttia.

Siipikarja: 29 prosenttia tyydyttynyttä rasvaa, 65 prosenttia tyydyttymätöntä rasvaa, 37 prosenttia oleiinihappoa, 20 prosenttia linolihappoa, 6 prosenttia palmitoleiinihappoa.

Sianliha: 40 prosenttia tyydyttynyttä rasvaa, 67 prosenttia tyydyttymätöntä rasvaa, 37 prosenttia oleiinihappoa ja 4 prosenttia palmitoleiinihappoa.

Voi: 61 prosenttia tyydyttynyttä rasvaa, 12 prosenttia lyhytketjuisia kuten lauriinihappoa ja voihappoa sekä kapriinihappoa, 33 prosenttia tyydyttymätöntä rasvaa, 28 prosenttia oleiinihappoa ja 3 prosenttia palmitoliinihappoa.

Lohi: 20 prosenttia tyydyttynyttä rasvaa, 80 prosenttia tyydyttymätöntä rasvaa, 18 prosenttia oleiinihappoa, 5 prosenttia palmitoliinihappoa ja loput eri omega-rasvoja.

Voissa on keskipitkäketjuisia rasvahappoja (MCFA) kuten lauriinihappoa 4 prosenttia, voihappoa 3-4 prosenttia, kapriinihappoa 3 prosenttia ja kapryylihappoa 2 prosenttia. Samat rasvat löytyvät myös kookosrasvassa. Terveysrasvaksi voisi kutsua voihappoa, sillä se esim. suojaa aivoja, suojaa suolistoa, poistaa ahdistusta, aktivoi geenejä, estää syöpää, lievittää allergiaoireita, tasaa verensokeria, suojaa maksaa, sydäntä ja haimaa, lisää dopamiinia aivoissa ja punaisia verisoluja ja auttaa painonpudotuksessa. Voihapon sulamispiste on -7,9 ºC. Voihappo tuoksuu ja maistuu happamalta voilta. Voihappoa esiintyy eläinrasvoissa ja erityisen paljon juuri märehtijöiden maidossa sekä juustossa, kuten esim. parmesaanijuustossa. Käymistuotteena voihappoa muodostuu ihmisellä paksusuolessa, kun imeytymätön ravintokuitu hajoaa bakteeritoiminnan tuloksena.

Lauriinihappo (dodekaanihappo) taas on mahtava ja tehokas luonnon antibiootti ilman mitään sivuvaikutuksia. Lauriinihapon sulamispiste on 43,2-44,0 ºC. Se on tärkeä rasvahappo kookosöljyssä – kylmäpuristetussa neitsytkookosöljyssä on 47 prosenttia lauriinihappoa tyydyttyneestä rasvan osuudesta - ja äidinmaidossa. Lauriinihappo vaikuttaa taudinaiheuttajiin kuten viruksiin, bakteereihin ja sieniin. Lauriinihappo edistää vastustuskykyä, hoivaa mm. suolisto- ja muita tulehduksia. Se kohottaa kokonaiskolesterolia, mutta HDL-kolesterolia kohottavaa ominaisuutta pidetään erittäin hyvänä ominaisuutena. Joissakin tutkimuksissa on näytetty, että keskipitkiin rasvahappoihin luettava lauriinihappo voi edistää rasvanpolttoa ja kilpirauhasen toimintaa. Lauriinihappo tehoaa mm. jopa antibioottiresistettiin stafylokokkeihin kuuluvaan kokkibakteeri, Staphylococcus aureukseen, joka esiintyy yleisesti ihmisten ja eläinten iholla ja limakalvoilla. Bakteeri aiheuttaa erilaisia infektioita lievistä ihoinfektioista aina hengenvaarallisiin tauteihin, kuten keuhkokuumeeseen, endokardiittiin (sydämen sisäkalvon tulehdus), bakteremiaan (veressä havaittava bakteerikylvö) ja osteomyeliittiin (luutulehdus).

Kapriinihappo, jota on maitorasvoissa, on samoin tehokas antibiootti. Se auttaa mm. rasvanpoltossa. Sen sulamispiste on -3,9 ºC ja kiehumispiste on 205 ºC. Luonnossa sitä esiintyy melko vähän, mutta pieniä määriä kapriinihappoa löytyy kookosrasvasta ja maitotuotteista. Maitorasvoista löytyy vielä tehokas aine, kapryylihappo (oktaanihappo), - löytyy mm. vuohenmaidosta - antibiootti sekin kuten edelliset. Lisäksi kapryylihappo stimuloi immuunijärjestelmää; se tehoaa varsinkin Crohnin tautiin, kohentaa suoliston tilaa ja toimii hiivatulehduksia vastaan. Kapryylihapon sulamispiste on 16,3-16,7 ºC ja kiehumispiste on 239 ºC. MCT-öljyn tavoin kapryylihappo toimii kehossa termogeenina eli se lämmittää elimistöä sisältäpäin. Kapryylihappo on koostumukseltaan keskipitkä rasvahappo ja se toimii hieman toisin, kuin muut perinteiset öljyt ja rasvat; se imeytyy heti ja palaa maksassa vapauttaen energiaa kehon käyttöön.