Boris Osipovitš Sirpo – alkuperäinen nimi oli Boris Wolfson, mutta hän käytti nimeä Boris Sirob vuosiin 1934-1935 asti – syntyi 3.4.1893 Kaukasiassa (nyk. Ossetiassa) Vladikavkazissa, Venäjällä ja kuoli 25.1.1967 Portlandissa (Oregon), Yhdysvalloissa. Boris huomattiin hyvin lahjakkaaksi ja hän opiskelikin viulunsoittoa ensin Moskovan konservatoriossa ja Pietarin keisarillisessa konservatoriossa sekä Berliinissä ja Wienissä, lisäksi vielä Prahassa kuuluisan Otakar Ševčikin ohjauksessa. Vielä myöhemmin Boris sai opetusta kapellimestaritehtäviin Sveitsissä ja Saksassa. 19 vuoden iässä Boris Sirpo tuli Viipurin kautta Helsinkiin opiskelukaverinsa Mitja Itkinsin kanssa ja pääsi Helsingissä kapellimestari Robert Kajanuksen (s. 2.12.1856 Helsinki ja k. 6.7.1933 Helsinki) johtaman Helsingin Filharmonisen orkesterin soittajaksi.

Vuonna 1915 Boris Sirpo siirtyi Viipuriin ja sai samana vuonna sieltä paikan Leevi Madetojan johtaman Viipurin Musiikin Ystävien orkesterin ensimmäisenä viulistina. Viipurin Musiikin Ystävät ry oli perustettu vuonna 1894 ja yhdistyksen ylläpitämän orkesterin ensimmäiseksi kapellimestariksi tuli vuonna 1898 Armas Järnefelt. Keväällä 1900 tämä orkesteri teki ensimmäisen konserttimatkansa Lappeenrantaan, Kouvolaan, Mikkeliin, Kuopioon, Kotkaan, Haminaan. Imatralle, Sortavalaan ja Joensuuhun. Kapellimestari ja säveltäjä Armas Järnefelt järjesti myös konsertteja, joissa soitettiin vain suomalaista musiikkia. Tällainen oli esim. huhtikuussa 1900 Viipurissa järjestetty Jean Sibeliuksen johtama konsertti, jossa soitettiin vain säveltäjän omaa musiikkia. Armas Järnefeltin jälkeen Viipurin Musiikin Ystävien orkesteria ovat johtaneet ainakin Erkki Melartin, Leo Funtek, Ilmari Weneskoski, Leevi Madetoja, Toivo Kuula ja Boris Sirpo. Erkki Melartinin kapellimestarikaudella orkesteri soitti ensimmäisenä orkesterina Pohjoismaissa Gustav Mahlerin musiikkia.

Samanaikaisesti orkesterissa toimiessaan Boris opetti myös viulunsoittoa yksityisesti ja hänen oppilaitaan olivat mm. Onni Suhonen ja Sulo Aro, joka oli Toivo Aron poika. Vuonna 1918 hän perusti Viipurin musiikkikoulun; Boris siis tunnettiin Viipurissa taitavana pedagogina ja orkesterinjohtajana, joka elvytti Viipurin Musiikin Ystävien orkesterin toiminnan aivan uuteen ”lentoon”. Viipurin lyseon poikalapsilla oli mahdollisuus Keskuskansakoulun juhlasalissa seurata Boris Sirpon johtaman Viipurin Musiiki Ystävien orkesterin kenraaliharjoituksia ja monia konsertteja. Sotavuosiin asti voidaan katsoa Boris Sirpon olleen Viipurin musiikkielämän primus inter pares. Sotien jälkeenkin hänen musiikkikasvatustyönsä jatkui vilkkaana, mutta hyödynsi väestöä laajemmin Suomessa.

Boris Sirpo perusti Viipurin Musiikin Ystävien yhteyteen orkesterikoulun, jotta orkesteri saisi riveihinsä uusia soittajia. Tämän orkesterikoulun toiminta käynnistyi tammikuussa 1917 ja kun syyskausi alkoi 9.10.1917 hakeutui orkesterikoulun oppilaiksi kaikkiaan 60 oppilasta, joista 44 oli viulisteja. Sellonsoittajia tuosta määrästä oli kuusi, klarinetin- ja huilunsoittajia kaksi sekä yksi oboensoittaja ja yksi lyömäsoittaja. Musiikinteorian opiskelijoita ilmoittautui neljä. Sodan jälkeen keväällä 1918 tämän orkesterikoulun toiinta lakkasi täysin.

Pitkään Sirpo oli haaveillut omasta musiikkikoulusta ja nyt hänelle avautui mahdollisuus sen toteuttamiseen Viipurissa. Karjala- ja Viborgs Nyheter -lehdissä ilmoitettiin10.9.1918 Viipurin Musiikkikoulun aloittaneen toimintansa. Koulun johtajana toimi Boris Sirpo ja opettajakunnassa olivat Armi Niklander (viulu), Anna Forstén ja Jenny Ikonen (laulu), Lauri Ikonen (musiikin teoria ja historia), Eleonora Frisk ja Nora Mielck (piano), A. Nikitin (sello) sekä ruotsalais-saksalaisen kirkon urkuri Theodor Björklund (säveltapailu). Seuraavana lukuvuonna opettajakuntaan saatiin vahvistuksina Sally Westerdahl (piano) ja Tatjana von Rippas (viulu), kuuluisan Leopold Auerin oppilas Pietarista.

Ensimmäisellä opetuskaudella syksyllä 1918 oppilaaksi Sirpon musiikkikouluun ilmoittautui 45 opiskelijaa ja kevätkaidella aloitti lisäksi 10 opiskelijaa opintonsa koulussa. Lukuvuonna 1921-1922 oppilasmäärä oli jo kaksisataa opiskelijaa ja siksi koulun tilat Abbetets Vännerin huoneistossa alkoivat ahdistaa. Seuraavat neljä vuotta musiikkikoulu toimi Maununkadun ja Pohjolankadun kulmatalossa, jonka jälkeen musiikkikoululle saatiin tilat – kahdeksan huonetta - Viipurin Osuusliikkeen talosta osoitteessa Kannaksenkatu 1. Helsingin yliopiston professori Ilmari Krohn vieraili Viipurin musiikkikoulussa pitämässä yleissivistäviä luentoja mm. hengellisistä kansansävelmistä ja soittimien synnystä syksyllä 1920. Joulukuussa 1920 Viipurin musiikkikoulu piti ensimmäisen konserttinsa Ludwig van Beethovenin syntymän 150-vuotisen muiston vuoksi ja kevätkaudella 1921 alkoi koulun kamarikonserttien sarja, jossa soittivat etupäässä musiikkikoulun omat opettajat. Ensimmäisen maakuntamatkansa Viipurin musiikkikoulu teki huhtikuussa 1921 Sortavalaan suuntautuneella konsertillaan. Näin päästiin esittelemään musiikkikoulun toimintaan myös maakuntaan.

Boris Sirpo teki vuonna 1920 opintomatkan Berliiniin ja Sveitsiin; Berliinissä hän seurasi kaksi viikkoa kapellimestari Arturo Toscaninin johtamista. Näiden viikkojen jälkeen hän siirtyi Sveitsiin Felix Weingartnerin kapellimestarikurssille. Tämän kurssin aikana opiskeltiin 21 sinfoniaa ja lopputyönään Boris sai johtaa 64-henkistä sinfoniaorkesteria Baselissa. Tämän kurssin onnistunut suorittaminen poiki Sirpolle kutsu tulla Luzerniin johtamaan Leevi Madetojan oopperan Pohjalaisia.

Pian Viipurin musiikkikoulun taloudellinen tilanne alkoi myös kiristyä, kun soittimien vuokrat, huoneistovuokra ja opettajien palkat söivät enemmän varoista kuin mitä opiskelijoiden lukukausimaksuista saatiin kerättyä. Päätettiin hakea musiikkikoululle avustuksia sekä valtiolta että kaupungilta. Valtioneuvoston saama hakemus musiikkikoululta lähetettiin valtion säveltaidelautakuntaan, joka halusi hakemuksesta lausunnon Helsingin konservatorion rehtorilta, Erkki Melartinilta. Melartin vieraili Viipurissa marraskuussa 1921 tarkastamassa Viipurin musiikkikoulun toimintaa. Erkki Melartin kirjoitti musiikkikoulun toiminnasta varsin hyvän lausunnon, mutta valtion apu jäi saamatta, koska Viipurin musiikkikoulu oli yksityinen oppilaitos. Erkki Melartin ehdottikin tämän vuoksi, että Viipurin musiikkikoulu muutettaisiin osakeyhtiöksi tai sen tueksi perustettaisiin kannatusyhdistys. Helmikuun 3. päivä vuonna 1923 pidettiin Viipurin Musiikkiopisto Oy:n perustava kokous ja osakeyhtiön pääomaksi merkittiin 120 000 markkaa. Musiikkiopiston johtajaksi tuli sen luoja, Boris Sirpo ja opiston johtokunnan ensimäiseksi puheenjohtajaksi tuli asessori N. J. H. Jack.

Viipurin musiikkiopston opinto-ohjelma yhdenmukaistettiin Helsingin Musiikkiopiston ja ulkomaisten konservatorioiden kanssa. Vuonna 1923 Viipurin musiikkiopistossa opetettiin 18 eri oppiainetta ja vakinaisia opettajia oppilaitoksessa oli 30. Ensimmäisinä Viipurin Musiikkiopiston loppututkinnon suoritti 15-vuotiaana 3.5.1922 pianonsoiton oppilas Orest Bodalew, ja hänen opettajanaan opistossa toimi Wilma Patomäki. Orest soitti loppututkinnossa Czernyn etydejä, Bachin 3-äänisiä inventioita ja preludin Englantilaisesta sarjasta, Mozartin Es-duuri-pianokonserton ensimmäisen osan, Weberin Perpetuum mobileen ja Lisztin rapsodian nro 13. Tutkinnon säestysnäyte tuli Griegin c-molli-viulukonsertosta. Orest Badalewin jälkeen seuraavat loppututkinnot suorittivat piano-oppilaista Mikko von Deringer (s. 20.8.1904 Helsinki ja k. 12.3.1981 Helsinki), Helena Nelly ja Martha Seseman sekä viuluoppilas Onni Suhonen (s. 5.2.1903 Hamina ja k. 14.3.1987 Helsinki).

Mikko von Deringer oli kuoronjohtaja ja kapellimestari, jonka oli tullut Baltian kautta Pieteriin ja Viipuriin. Pianodiplomin suoritettuaan Viipurissa vuonna 1924 Mikko jatkoi musiikkiopintojaan Wienin musiikkiakatemiassa Friedrich Wührerin ohjauksessa vuosina 1926-1929. Vuosina 1929-1934 Mikko von Deringer toimi Viipurin Työväen Teatterin kapellimestarina sekä vuosina 1934-1940 Viipurin Kaupunginteatterin kapellimestarina. Myöhemmin hän toimi samoissa tehtävissä vielä Helsingin Ruotsalaisessa Teatterissa. Pianistina toimiminen kuului myös hänen musiikkiuraansa. Sotien jälkeen Mikko von Deringer aloitti Suomen Yleisradiossa kapellimestarina, pianistina sekä musiikkiohjelmien järjestäjänä. Vuonna 1952 hän perusti Yleisradioon sekakuoron, Peipposet, johon kuului kolmekymmentä laulajaa. 

Onni Suhonen oli viulisti ja viulunsoiton opettaja, joka Viipurin opintojensa loppututkinnon suoritettuaan vuonna 1924 suuntasi Budapestin musiikkikorkeakouluun vuosina 1924-1926 Jenö Hubayn mestariluokalle. Pariisissa Onni Suhonen opiskeli vuosia 1928-1929 Léon Nauwinckin ja Lucien Capet’n oppilaana. Jo vuonna 1926 Suhonen konsertoi Budapestissa, mutta vuonna 1927 hän piti ensikonserttinsa Helsingissä sekä esiintyi vuonna 1928 Pariisissa. Suomessa Onni Suhonen piti omia konsertteja sekä esiintyi orkesterikonserttien solistina. Viipurin Musiikkiopiston viulunsoiton opettajana Onni Suhonen toimi vuodet 1929-1939 ja Sibelius-Akatemian viulunsoiton opettajana vuodet 1943-1950 sekä Sibelius-Akatemian lehtorina vuosina 1950-1972. Ensiviulun soittajana Suhonen toimi myös Helsingin kaupunginorkesterissa vuosina 1943-1966. Jenni ja Antti Wihurin säätiön tunnustuspalkinto ojennettiin Onni Suhoselle vuonna 1971 sekä professorin arvonimi vuonna 1972. Säveltaiteilijain valtionpalkinnon Suhonen sai vuonna 1984. Onni Suhonen koulutti maahamme huomattavan määrän erinomaisia solisteja ja kamarimuusikoita. Olli Suhosella oli myös merkittävä rooli Harry Wahlin arvokkaan soitinkokoelman pelastamisessa helmikuun lopussa vuonna 1940, kun Viipurin menetys ja tuho näyttivät jo hyvin ilmeisiltä. Koska Harry Wahl oli Porvoossa sairaalassa, pelasti Suhonen 33 arvosoitinta kaikkiaan 80 soittimen kokoelmasta loppujen jäädessä miehittäjien käsiin Viipuriin.

Boris Sirpo perusti Viipurin Musiikkiopiston yhteyteen myös oppilasorkesterin, joka jo vuonna 1921 teki ensimmäisen konserttimatkan Sortavalaan esittäen siellä kaksi konserttia. Vuonna 1922 alussa Boris Sirpo vei 25-henkisen oppilasorkesterinsa konserttimatkalle Lounais-Karjalaan. Tämän konserttimatkan solisteina toimivat Mikko von Deringer ja Orest Bodalew sekä viulisti Onni Suhonen. Tuolloin orkesterin ohjelmassa oli mm. Mozartin sinfonia nro 40 g-molli, Sibeliuksen Kevätlaulu ja Musorgskin Yö autiolla saarella.

Kokemuksistaan rohkaistuneena Boris Sirpo suunnitteli musiikkiopistoonsa suuren orkesterin, joka koostui musiikkiopiston opettajista sekä opiston edistyneimmistä oppilaista. Lokakuussa 1922 43-henkinen orkesteri piti jo ensimmäisen konserttinsa Boris Sirpon johdolla. Samana syksynä järjestettiin vielä kaksi sävellyskonserttia; Väinö Haapalan sävellyskonsertti marraskuussa ja joulukuussa Erkki Melartinin sävellyskonsertti, jossa säveltäjä itse johti kolmannen sinfoniansa. Useat kapellimestarit vierailivat Viipurissa johtamassa omia sävellyksiään; mainittakoon näistä esim. Heino Kaski, Leevi Madetoja, Väinö Haapalainen, Lauri Ikonen ja Robert Kajanus. Huhtikuussa 1923 Jean Sibelius saatiin vieraaksi Viipuriin. Hän johti kahdessa konsertissa Musiikkiopiston orkesteria Keskuskansakoulun juhlasalissa. Konserttien ohjelmissa olivat 2. sinfonia D-duuri, Belsazarin pidot -sarja ja Kevätlaulu. 1.12.1923 Viipuriin saapui Robert Kajanus johtamaan myös konserttia, jossa esitettiin mm. Beethovenin 4. sinfonia. Molemmat johtajat ja säveltäjät, Sibelius ja Kajanus, antoivat mairittelevia lausuntoja orkesterin soitosta sekä musiikkiopiston toiminnasta. Viipurin kaupungin antama 300 000 markan avustuksenkaan turvin ei orkesterin toimintaa pystytty jatkamaan pitempään; viimeiseksi konsertiksi jäi Sirpon ja Väinö Haapalan yhdessä johtama konsertti 26.12.1923.

Orkesterihankkeen jälkeen Boris Sirpo alkoi koota jousikvartettia, jossa soittivat Boris Sirpon lisäksi Eero Selin, Onni Suhonen ja Väinö Raitamaa. Pianokvintettinä tarvittaessa avustajana toimi Andrej Rudnev. Aluksi toiminta kattoi vain Viipurin, mutta syksyllä 1925 kokoonpano esiintyi menestyksellisesti Lappeenrannassa ja Sortavalassa. Joulukuussa kvartetti soitti musiikkiopiston Sibeliuksen 60-vuotispäivän kunniaksi järjestämässä juhlakonsertissa Sibeliuksen Voces intimaen.

Boris Sirpolle tärkeintä oli aina yhteissoiton korostaminen; vain hyvin harvat ylsivät solisteiksi, mutta sangen monet olivat kelpo yhteissoittajia. Tammikuussa 1928 hän piti Suomen Musiikkipedagogien Liiton vuosikokouksessa esitelmän yhteissoiton merkityksestä musiikissa ja sai tällä esityksellään suurta huomiota kuulijoiden keskuudessa. Samana vuonna hän perusti vielä oppilaidensa kanssa kamariorkesterin. Tässä orkesterissa soittivat tuolloin Olavi Tilli, Toivo Salovuori, Reino Salmela, Ilse Heiseler, Marianne Wahl, Irma Salmela, Pippa Haikala, Ida Wikman, Elsa Ristola, Olavi Laitinen, Kaarlo Kajander, Mikko Brjanski, Israel Katz, Eugen Barkoff, Jorma Väänänen, Aarne Hinkkanen, Edla Karhunen, Tauno Lötjönen, Arvi Niemi ja Lauri Laitinen. Ensin tämä kamariorkesteri konsertoi Lahdessa ja sitten Helsingissä suurella suosiolla. Ohjelmana konserteissa oli mm. Vivaldin consertto grosso ja Corellin La Folia, jonka solistina toimi Irma Salmela.

Kesäkuussa 1929 Boris Sirpo teki opintomatkan Keski-Eurooppaan, koska hän halusi tutustua uusiin opetusmenetelmiin eri musiikkiopistoissa. Aluksi hän seurasi Berliinissä kuukauden ajan musiikkikorkeakoulun johtajan, professori Scheinemannin opetuksia eri luokilla. Opintomatkansa aikana hän seurasi myös kapellimestari Wilhelm Furtwänglerin harjoituksia sekä orketerijohtaja Bruno Walterin ohjausta.Lopulla matkaansa hän poikkesi vielä Tšekkoslovakiassa, jossa tapasi professori Otakar Ševčikin.

Professori Bronislaw Hubermanin kutsumana Viipurin kamariorkesteri piti 26.4.1932 Amsterdamissa vierailukonsertin erittäin hyvin arvosteluin. Orkesteri esiintyi vielä mm. Haagissa ja Rotterdamissa sekä Antwerpenissä ja Brysselissä. Kamariorkesterin matkan viimeinen konsertti oli 10.5.1932 Pariisissa. Vuoden 1935 vaiheessa kamariorkesterin toiminta alkoi hiipua ja Boris Sirpo jättäytyi orkesterin johtamisesta pois. Eero Selin tuli kamariorkesterin johtoon Sirpon keskittyessä lapsiorkesterin ja lapsioopperan toimintaan. Sirpo toi lapsioopperaan Paul Hindemithin säveltämän lastenoopperan Me rakennamme kaupungin toukokuussa 1934 Viipurin kaapunginteatterissa. Kaksi vuotta myöhemmin tuli Viipurin Musiikkiopistoon esitykseen J. Popelkan säveltämä Matka maailman ympäri. Kun Sirpon perustama lapsiorkesteri esiintyi mm. Helsingissä Viipurin taideviikon yhteydessä helmikuussa 1934, oli orkesterin mukana 10-vuotias ihmelapsi Heimo Haitto.

1930-luvulla toimi Viipurissa jo lähes 40 kuoroa, mutta vielä 2.12.1938 perustettiin musiikkiopistoon Viipurin Sinfoniakuoro. Siinä oli 50 laulajaa ja sitä johti Boris Sirpo. Viipurin valtuusto oli vuodelle 1929 antanut varat, 200 000 markkaa, ja mahdollistanut Viipurin Musiikin Ystävien orkesterin toiminnan. Aluksi orkesteria johti Eino Raitio ja vuoden kuluttua orkesterin kapellimestariksi ryhtyi Boris Sirpo. Konserttimestarina toimi Eero Selin. Ensimmäinen orkesterin konsertti oli jo 6.1.1929 ja vielä tammikuussa järjestettiin Erkki Melartinin johtama konsertti, jossa pääteoksena oli Melartinin 4. sinfonia. Sirpon aloittaessa orkesterin johtajana oli orkesterissa 43 soittajaa, joista 10 opetti Viipurin musiikkiopistossa. 16 soittajaa oli opiston opiskelijoita ja seitsemän vanhaa opiskelijaa, 10 soittajaa olivat opiston ulkopuolelta tulleita. Orkesterin jousistoa pidettiin tasokkaana, mutta varsinkin puupuhaltimiin tarvittiin usein tuuraajia jopa Virosta asti.

Vuonna 1933 esim. Turun kaupunginorkesteria tuettiin 300 000 markalla, mutta Viipurin orkesteri sai vain 170 000 markkaa avustusta. Viipurissa konserttitoiminta oli kuitenkin sangen runsasta; noin 30 konserttia vuodessa, näistä seitsemän oli sinfoniakonsertteja ja loput konsertit olivat kansankonsertteja. Konserttien teemoittaminen oli yleistä myös Viipurissa ja kaupungissa järjestettiin myös modernin musiikin konsertteja.

1930-luvulla Viipurin Musiikin Ystävien orkesteria kävivät johtamassa ainakin Armas Järnefelt, Sulho Ranta, Erkki Melartin, Väinö Haapalainen, Robert Kajanus, Väinö Pesola, Felix Krohn, Leevi Madetoja, Lauri Saikkola, Ernst Pingoud, Selim Palmgren, Kalervo Tuukkanen, Nils-Eric Foufstedt, Erik Cronvall, George de Godzinsky, Erkki Linko, Toivo Haapanen, Jussi Jalas, Tauno Hannikainen, Eino Roiha, Martti Similä, Georg Schnéevoigt, Helmut Thierfelder ja Nikolai van der Pals. Orkesterin solisteista voisi nostaa esim. seuraavat: viulusolisteina vierailivat mm. Colette Frantz, Alice Takács, Thomas Magyar, Arvo Hannikainen, Anja Ignatius-Lagus, Kai Kajanus, Sulo Hurstinen ja Emil Telmányi. Sellosolisteina seurattiin mm. näitä: Edmund Kurtz ja Tibor de Machula. Pianoa solisteina soittivat mm. Nicolai Orloff, Egon Petri, Shura Cherkassky, Fréderik Lamond, Annie Fischer, Ilmari Hannikainen, Ernst Linko, Timo Mikkilä, Margaret Kilpinen, Rolf Bergroth, Kurt Walldén ja Elly Ney. Laulusolisteina kävivät orkesterin edessä ainakin Irja Aholainen, Ture Ara, Aune Antti, Einer Colliander, Teddy Björkman, Yrjö Ikonen, Hanna Granfelt, Lahja Linko, Aulikki Rautavaara, Elbe Nissinen, Oiva Soini, Pia Ravanna, Mauno Tamminen, Arnold Tilgman ja Minna Talvik-Palmgren sekä monet kaupungin omat musiikkiopiston oppilaat ja opettajat.

Viipurin musiikkiopiston johto ja opettajat ajautuivat vaikeuksiin vuonna 1938, kun tyytymättömyys Boris Sirpon johtamistapaan nousi esille. 8.11.1937 opettajakunta oli lähestynyt oppilaitoksen johtoa kirjelmällä, jossa ehdotettiin opettajien edustajan läsnäoloa oppilaitoksen johtokunnan kokouksissa. Kirjeen olivat allekirjoittaneet 20 oppilaitoksen opettajaa. Pyyntöön ei kuitenkaan suostuttu, vaikka vastaava käytäntö oli kuitenkin käytössä mm. Helsingin konservatoriossa ja Suomalaisessa Oopperassa. Seuraavaksi opettajayhdistys ehdotti kokousta johtokunnan kanssa, joka toteutuikin 28.3.1938. Kokouksessa opettajat pyysivät palkantarkistusta, sillä palkat eivät olleet nousseet valtion ja kaupungin avustusten kasvusta huolimatta. Puheenjohtaja tiedusteli kokouksessa, nauttiko Boris Sirpo opettajakunnan luottamusta ja 27 opettajasta ainoastaa seitsemän vastasi myöntävästi. Seurauksena oli, että 27.4.1938 peräti 23 opettajaa irtisanottiin oppilaitoksesta.

Tapauksesta nousi kohu, kun lapset saivat nyt opetusta tuntemattomilta opettajilta. Lasten vanhemmilta tuli paljon valituksia. Erotetut opettajat ilmoittivat antavansa yksityistä opetusta. Joukko musiikin ystäviä tuli avuksi ja asettautuen erotettujen opettajien puolelle aloittivat sitkeät neuvottelut oppilaitoksen johtokunnan kanssa. 23.5.1938 kerrottiin huojentavia uutisia; neuvotteluissa löytyi ratkaisu ja irtisanotut opettajat palasivat entisiin toimiinsa. Uudestaan erimielisyydet nousivat esille syksyllä 1939, mutta ne saivat jäädä syrjään talvisodan alkamisen vuoksi.

Boris Sirpon historiallinen vaikutus Viipurin musiikkielämään päättyi talvisodan alkuun, sillä hän matkusti Yhdysvaltoihin. Hän jatkoi musiikkityötään Oregonin osavaltiossa Portlandissa kapellimestarina ja musiikinopettajana loppuelämänsä. Vielä vuonna 1964 Sirpoa yritettiin houkutella Lahden musiikkiopistoon – entiseen Viipurin musiikkiopistoon – rehtoriksi. Boris Sirpo kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta heikentyneen terveytensä vuoksi. Boris Sirpo kuoli Portlandissa 25.1.1967.