Reijo ”Emppa” Kalevi Lehtovirta syntyi Kotkassa 16.4.1935. Hänet muistetaan taitavana soittajana, sovittajana sekä säveltäjänä, joka toisinaan kätkeytyi myös salanimien Kalevi Virta ja V. Hehtolitran taakse. Reijo Lehtovirran soittimet olivat saksofonit, huilu ja klarinetti, jolla soittoharrastus alkoi vuonna 1949 isän ostamalla soittimella. Kotkan musiikkiopistossa Lehtovirran opettajana toimi vääpeli Terho Koljonen. Varsin pian Reijo Lehtovirta alkoi soittaa myös Alpo Lehvän johtamassa Kotkan TY:n soittokunnassa. Monien muiden kotkalaisten muusikoiden tavoin Reijo Lehtovirta kävi koulua mm. Kotkan lyseossa.

Vuonna 1952 Reijo Lehtovirta sai englantilaisen SML-alttosaksofonin, jolla alkoi ahkera harjoittelu. Jo samana vuonna hän pääsi Mauri Toivosen yhtyeeseen, jossa tenorisaksofonia soitti Teuvo Siikasaari. Lisäksi yhtyeessä soittivat Olli Miettinen ja Pentti Ahola. Soittokeikat olivat etupäässä tuolloin kouluhippoja, joita järjestettiin Svenska samskolanilla, Kotkan lyseolla, tyttölyseolla sekä Kymin yhteiskoululla Karhulassa. Tammikuussa 1953 Teuvo Siikasaaren siirtyessä Olli Miettisen yhtyeeseen, seurasi Reijo Lehtovirta häntä pian perässä ja Miettisen yhtyeestä muodostui sekstetti. Yhtyeessä vaikuttivat mm. Keijo Laitinen, Reijo Tani, Nisse Nortamaa sekä Sakari Posti.

Melko nopeasti Olli Miettinen joutui pienentämään yhtyeensä kokoonpanoa ja Reijo palasi siten takaisin Mauri Toivosen yhtyeeseen, johon sillä välillä oli kiinnitetty klarinettiin Heikki Kauppinen. Yhtye oli ehtinyt saada jalansijaa jo Kymeenlaaksossa ja varsinkin Vuoksenlaaksossa. Yhtyeen rumpalin, Reijo ”Rambo” Tanin, hulluttelut varsinkin muistetaan jo näiltä ajoilta. Mauri Toivonen oli ostanut Erik Lindströmin vanhan Trixon-merkkisen vibrafonin. Toivosen yhtye soitti vuosina 1954-1955 talvikaudella peräti 32 iltaa Vuoksenniskan Seuratalolla. Lisäksi yhtyeellä oli keikkoja mm. Lahdessa, Artjärvellä, Lappeenrannassa ja Orimattilassa. Ennen armeijaan siirtymistä Reijo Lehtovirta kävi vuosina 1953-1955 kauppaopiston samalla luokalla yhdessä Keijo Laitisen, Teuvo Siikasaaren ja Heikki Kauppisen kanssa. Reijo Lehtovirta soitteli Toivosen yhtyeen kanssa ravintola Fenniassa sekä Miettisen orkesterin vahvistuksena. Vuonna 1957 Reijo Leohtovirta siirti Pertti Metsärinteen orkesterin miesvahvuuteen joksikin aikaa. Samoihin aikoihin alkoivat legendaariset jamit Kotkan Fenniassa maanantai-iltaisin.

Vuonna 1957 Reijo Lehtovirta kutsuttiin Helsinkiin Pentti Tiensuun orkesteriin soittajaksi. Tiensuun puoliso, Annikki Tähti, toimi orkesterin solistina tuolloin. Keikkarintamilla ehkä kaikkein kiireisin vuosi Reijo Lehtovirralle osui vuoteen 1958, jolloin hän soitti Olavi Virran yhtyeessä. Tuolloinen Virran yhtye oli koottu kotkalaisista muusikoista; Reijon lisäksi yhtyeessä soittivat Olli Miettinen (piano ja hanuri), Reijo Vakkila (basso) ja Manu Teittinen (rummut). Olavi Virran autolla kierrettiin ahkerasti Suomea. 1950-luvun lopulla Reijo Lehtovirta teki Yleisradioon jazznauhoituksen, jonka sattui kuulemaan pohjoismaiden ykköstenoristi Hacke Björksten; hän tarjosi Lehtovirralle välittömästi töitä yhtyeestään, mutta perhesyiden vuoksi Lehtovirta kieltäytyi tarjouksesta. Linnanmäellä Mario Weberin orkesterissa – jossa soitti bassoa myös Arthur Fuhrmann – Reijo Lehtovirta soitti 1950-luvun lopussa ja hetken aikaa orkesterin mukana Sveitsissäkin, mutta palasi pian taas Suomeen.

Tangokausi alkoi Reijo Lehtovirralla vuonna 1959 hanuristi Veikko Ahvenaisen yhtyeessä; yhtye teki pari kolme kiertuetta vuosittain ja muutenkin keikkoja oli runsaasti. Veikko Ahvenainen järjesti arki-iltaisin ympäri Suomea iskelmälaulukilpailuja, jotka olivat tuolloin hyvin suosittuja. Sekä Eino Grön että Reijo Taipale nousivat laulajiksi juuri iskelmölaulukilpailuista. Ensin Reijo Taipale sai houkuteltua Reijo Lehtivirran orkesteriinsa soittajaksi ja hieman myöhemmin Reijo taas soitti reposaarelaisen Eino Grönin orkesterissa. Siinä vaiheessa Reijo Lehtovirta oli jo muuttanut Helsinkiin asumaan.

Vuonna 1965 alkoi jatkuva kiertäminen keikoilla väsyttää Reijo Lehtovirtaa ja hän opiskeli Helsinkiin Kotkasta tulleen säveltäjä ja sovittaja Aarno Ranisen ohjauksessa sovittamisen saloja. Samoihin aikoihin alkoi hän tehdä toisen Kotkasta tulleen muusikon, sanoittajan ja laulajan, Juha Vainion, kanssa yhteistyötä. Juha oli opiskellut itsensä 1960-luvun alussa kansakoulunopettajaksi ja aluksi opetti Myllykosken kansakoulussa, mutta muutti musiikin perässä lopulta pääkaupunkiin ja asui jo tuolloin Espoossa perheensä kanssa. Juha Vainio tuli Toivo Kärjen palkkaamana Musiikki Fazerille jatkamaan Reino Helismaan sanoitustyötä tämän kuoleman jälkeen. Juha Vainion sanoituksiin Reijo Lehtovirta sävelsi ainakin sellaiset laulut kuin Kalastaja Mattsson, Kaunissaari, Juhlahumppa, Jysky-Saaran, Tappara on terästä ja Kun soitti Dallapé. Vuosina 1976 ja 1979 tilasi Urpo Lahtisen omistama Lehtimiehet Oy Isojen poikien lauluja, jotka tehtiin ensin myyntiin kasetteina. Lehtovirta sävelsi laulut ja Vainio sanoitti. Yhteistyö Reijo Lehtovirran ja Juha Vainion välillä jatkui yli 20 vuotta. Vuonna 1985 esim. Reino Markkulan säveltämään ja Juha Vainion sanoittamaan sekä Markku Johanssonin sovittamaan Pankijohtajan vapaailtaan soitti levylle Reijo Lehtovirta ”Alfons Lyytikäisen alttosaksofonisoolon”.

Reijo Lehtovirta oli kysytty soittaja MTV3:ssa ja erilaisissa studiosessioissa soittajana. Kokonaisia LP-levykokonaisuuksia Lehtovirta sovitti ja tuotti mm. Markua Allanille ja Reijo Taipaleelle. Tuottaja, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari Jaakko Salo teki taustat Reijo Lehtovirran soololevyille; näitä olivat esim. Kultainen saksofoni, Saksofoni soi ja Valoa ikkunassa vuonna 1990. Pitkiä rupeamia Reijo Lehtovirta soitti Helsingin Vanhassa Maestrossa Seppo Sädevuon yhtyeen kanssa ja Kalastajatorpalla Teuvo Nummelan yhtyeessä.

Juha Vainion kuoleman jälkeen sanoittaja Jukka Virtanen kirjoitti Juhan lauluista kootun musiikkinäytelmän, Albatrossi ja Heiskanen. Kotkan ravintola Kairossa musiikkinäytelmä sai ensi-iltansa vapunaattona 1992. Näytelmän orkesterina toimi Pertti Metsärinteen yhtye. Kokoonpanossa soittivat silloin Pertti Metsärinteen lisäksi Reijo Tani, Erkki Siikasaari sekä vuoroon Reijo Lehtovirta ja Heikki Kauppinen – alkuun myös Mauno Hyytiä. Musiikkinäytelmästä tuli kovin suosittu; sitä esitettiin peräti 368 kertaa, mikä on Kotkan Kaupunginteatterin ennätys. Viimeinen musiikkinäytelmä Albatrossi ja Heiskasen esitettiin Kotkassa vapunaattona 1995.

Reijo Kalevi Lehtovirta kuoli 16.3.1999 ja hänen tuhkansa on laskettu Espoon Gräsan uurnalehtoon.