Tapio Kullervo Lahtinen.

Kuka fyysisesti isokokoinen, Pyynikin maisemissa elämänsä ehtoopuolen asustanut ja TV2:n hallintoasioita viimeksi työelämässään hoidellut mies lymyili nimimerkkien Juhani Sälö, Ilpo Kallio, Hilma Järvi, Pirkko Mäki, Pentti Rautio sekä salanimen Kullervo takana? Hän oli Helsingissä 18.7.1922 syntynyt Tapio Kullervo Lahtinen, jotka jälkipolvet muistavat hänen kuolemattomista sanoituksista ja sävellyksistä. Tuleville lauluntekijöille hän jätti perinnöksi ohjeensa: "Tekstin poljento ei saa riidellä melodian kanssa. Tavujen on mahduttava säveliin, ja äänteitten tunnelmaa luova teho on otettava huomioon. Laulun pitää olla ennen kaikkea laulettava", hän evästi noviiseja. 

Aune Helena Eeva.

Kullervo, hiljainen, vaatimaton ja araksikin luonnehdittu mies ennätti suomalaisen musiikin tietokannan mukaan tehdä sanat 273 lauluun ja n. 70 omaa sävellystä, joihin hän sanat kovin mieluusti teetti toisilla. Esim. Aune Helena Eeva (s. 13.10.1923 Metsäpirtti ja k. 24.3.1960 Helsinki) – säveltäjä Toivo Kärki (s. 3.12.1915 Pirkkala ja k. 30.4.1992 Helsinki) järjesti sanoittaja Helena Eevalle täysipäiväisen konttorityön Helsingistä - teki sanat Kullervon sävellyksiin: Suopursu, Laulajan ystävä ja Penkillä pelimannin. Helena Eeva ennätti lyhyen elämänsä aikana sommitella yli 150 melko hyvin tunnettua iskelmäsanoitusta, joista valtaosa päätyi Toivo Kärjen sävellyksiin. Tapio Lahtinen opiskeli ensin musiikkia Helsingin yliopistossa ja konservatoriossa. Hän oli myös erittäin valpas oman nimensä suojelija, joka hyvin mielellään sanoituksensa kätki nimimerkkien taakse. Varsinkin ammattipiireissä mies toki tunnettiin, mutta hänen toivettaan myös kunnioitettiin varjelemalla varsinaisen nimen käyttöä yleisölle. 

Kauppaneuvos Roger Lindberg.

Pasunisti ja orkesterinjohtaja Klaus Salmi.

Sotavuosina Tapio Lahtinen soitti muusikkona pasunisti Klaus Salmen jazzorkesterissa ja ajautui vuonna 1946 Roger Lindbergin (s. 20.9.1915 Helsinki ja k. 14.11.2003 Helsinki) Musiikki Fazerille työhön. Musiikki Fazerilla hän toimitti Musiikkiviestiä aina vuoteen 1961 ja vuosina 1950-61 hän toimitti erittäin suosittuja Toivelauluja-vihkoja samassa talossa. Toivelauluja-vihkot perustuivat Kullervon vuonna 1949 keksimään Iskelmälukemistoon sekä pieniin tuotantokustannuksiin, jotka koostaan huolimatta toivat Fazerille merkitsevästi rahaa. Tuotantokustannuksia aiheutui ainoastaan korrehtuurin lukemisesta, lehden taitosta sekä painatuksesta. Toivelauluvihkot ilmestyivät vain tarvittaessa, eivät mitenkään säännöllisesti, joten siitäkään ei aiheutunut kustantajalle ylimääräistä vaivaa. Toivelauluvihkot painettiit Sanduddin tapettitehtaalla ja hyvinä aikoina vihkojen painos oli 25 000 – 28 000 kappaletta, melkoisesti siis. Parhaimpina aikoina uskaltauduttiin toivelauluvihkoista painaa vielä 5 000 kappaleen lisäpainos. Musiikki Fazerilla työskenteli vuosien saatossa merkittäviä sanoittajia myös muitakin; Reino Helismaa, Tuula Valkama, Helena Eeva, Juha Vainio ja Vexi Salmi. Vuonna 1966 Tapio Lahtinen siirtyi Yleisradion palvelukseen Tampereelle TV2:lle hallintoasioita hoitamaan. Samoihin aikoihin Tapio Lahtinen lopetti sanoitustyön. Tapio Lahtinen menehtyi Tampereella 24.7.1996. 

Niilo Sauvo Pellervo Puhtila.

Tapio Lahtinen oli taitava kielimies, jonka johdosta hänelle ohjautui merkittävästi juuri käännöstöiden tekoa aktiiviaikanaan. Tässä suhteessa hän muistuttaa Suomen tuotteliainta käännöstekstien työstäjää, Niilo Sauvo Pellervo Puhtilaa (s. 27.4.1928 ja k. 2.11.2014). Sauvo Puhtila teki pitkän päivätyön Yleisradion palveluksessa ja illat ja yöt olivat sävelten ja sanojen aikaa. Parhaimpana yönä häneltä kerrotaan syntyneen sanat kuuteen lauluun. Itse hän joskus kertoi laskeskelleensa sanoitustensa määrää ja kun pääsi 6 000:n kohdalle, lopetti laskemisen kesken. Puhtila työskenteli Harry Orvomaan Scandia-yhtiölle ja Orvomaa - tiukkana talousmiehenä - sai Puhtilan lopulta työskentelemään kuukausipalkkaa vastaa, koska laski näin säästävänsä kuluissa. Puhtilan käyttämiä nimimerkkejä olivat: Solja Tuuli, Veikko Vallas, Jim, Santeri, Merja, S. Puustinen, Pekka Saarto, Salla S., Tikka, Timjami, Jukka Terä, P. L. Saarinen ja Saukki. Puhtila jäi sairaseläkkeelle Yleisradion palveluksesta vuonna 1978 pahan nivelreuman vuoksi.

”On siis mitä pimein keskiaika, etenkin näin iltayöstä, sillä täällä Hispanitalian pääkaupungin Tiritomban kaduilla ei ole edes kaasuvalaistusta sähköstä puhumattakaan. Ei, nyt poikkeamme hetkeksi señora Monopolon ’Tulikärpänen’-nimiseen kapakkaan, jonka ovi häämöttää aivan käteni ulottuvilla. (Ovi auki, kapakkahälinää) – Kas niin, nyt olemme Tulikärpäsessä, Tiritomban parhaassa kapakassa, jossa on täydelliset anniskeluoikeudet ja josta saa tiskin alta mitä tahansa. Täällä sisällä on lämmintä ja valoisaa. Valkoiseksi kalkittu ravintolahuone on tupaten täynnä pöytien ääressä istuvia miehiä...”

Antero Alpola.

Edellä oleva tekstinäyte on suora lainaus Reino Helismaan Yleisradion ajanvietetoimitukselle – toimitusta johti tuolloin jo Antero Alpola (s. 19.2.1917 Kaavi ja k. 11.9.2001 Kerava) – kirjoittamasta radiohupailusta. Reino Helismaa (s. 12.7.1913 ja k. 21.1.1965) oli armoitettu sanojentekijä, jonka varhaisen poismenon vuoksi jälkeenjäänyt tuotanto kattaa kuitenkin n. 5 000 laulusanoitusta, 104 radiohupailua, 32 elokuvakäsikirjoitusta, 10 revyytä ja kahdeksan näytelmää. Reino oli tavattoman nopea ja tekniikaltaan kyltymätön sanojen hioja, joka saattoi vastauksensakin keskustelukumppanille muotoilla riimein. Helismaan viimeiseksi sanoitusideaksi jäi hyvin keskeneräinen Minne tuuli kuljettaa. Helismaan kuoltua idea päätyi Juha Vainion tehtäväksi ja laulun säveltäjä Toivo Kärki laittoi laulun Katri Helenan laulettavaksi.

Aivan Helsingin keskustan Aleksanterinkatu 11:ssä, Mikon- ja Kluuvikadun välissä sijaitsi Fazerin musiikkiliike, jonka alakerrassa oli levymyymälä ja talon ylimmässä kerroksessa yrityksen konttoreita. Reino Helismaalle järjestettiin talon kolmannesta kerroksesta varsin pieni, kolmionmuotoinen työkoppi työskentelyään varten. Työtilasta oli yksi ikkuna, josta näkyi talon takapihalle. Työtilaan mahtui tuolin lisäksi työpöytä ja tärkein työväline, kirjoituskone. Helismaa oli erittäin nopea tekstintuottaja. Sanoitukset syntyivät jopa viidessätoista minuutissa, ja koskaan niihin ei häneen mukaansa saanut mennä tuntia enempää. Tyypillinen työpäivä Fazerilla alkoi jo kello kuusi; hän saapui yleensä linja-autolla kotoaan Puistolasta. Päivärytmi oli peräisin kirjapainoajoilta, sillä Reinohan oli latoja ammatiltaan. Jo seitsemään mennessä oli vähintään yksi sanoitus tehtynä. Kello seitsemän aukaisi viereinen Columbia-kahvila ovensa, jossa Reinon ystävät kokoontuivat aamukahville ja kisaamaan tietokilpailua. Pian puolenpäivän jälkeen Reino palasikin kotiin Puistolaan päivälevolle.

Reino Helismaa kirjoitti seuraavat sanat ”Lazzarella”-käännösiskelmän sävelmään vitamiineista tilaustekstinä vuonna 1958:

"On vitamiini tärkeä, kun kevät yllättää,

ja silloin saapuu väsymys, kun lähtee järven jää.

Noh – päätin olla pirteä kun pakkastiainen

ja turvasinkin siksi tehoon vitamiinien -

joopa joo!

Siis A:ta sekä B:tä söin

ja pirteyttä kihelmöin.

Söin C:tä, jotta turpos pää

ja muita alkoi hirvittää.

Kun D:hen minä pääsin, niin

jo jalkaraudat tarvittiin,

kun nukkunut en öisinkään,

vaan läksin luontoon hyppimään."

Säveltäjä Toivo Kärjen ja sanoittaja Reino Helismaan yhteistyö käytännössä alkoi heidän tavattuaan toisensa juuri Yleisradion ajanvieteosastolla; Kärjen orkesteri säesti Helismaan kirjoittamissa radiohupailuissa. Tällöin Toivo Kärki myös muisti vuonna 1943 rintamilla lukeneensa juuri ilmestyneestä runokokoelmasta Reino Helismaan kirjoittamat kaksi runoa, jotka olivat valmiutensa perusteella kiinnittäneet jo tuolloin Kärjen huomiota. Helismaa toimitti Kärjelle Äänekosken Hirvi Hotellissa kirjoittamansa sanoituksen ”Lukkarin tyttären pihalla”. Kärki kommentoi sanoitusta, ettei radio soita koskaan sellaista sanoitusta, jossa pilkataan kirkkoa. Helismaa muutti sanoituksen heti muotoon ”Suutarin tyttären pihalla”, jonka Toivo Kärki sävelsi. Tämä jenkkasävelmä oli työpari Kärki-Helismaan yhteistyön ensimmäinen tuoton ja levynä se ilmestyi marraskuussa 1948. Kohtalon ivaa vain oli, että levy – vaikka myikin hyvin – joutui lopulta Yleisradion kielletylle soittolistalle luokkatunnuksella C. Suutarin tyttären arveltiin viittaavan presidentin puolisoon Alli Paasikiveen. Lopulta arvostelu siirtyi vielä Helismaan omaan lauluääneen; Helismaa – uskollisena omalle tyylilleen – vastasi riimein näin:

"Kirveellä kai veistettiin tää naamataulu mun,

höylään, santapaperiin en luule kajotun.

Tulos on kuin metsähiis,

karu mies mä olen siis,

tytöt minun tunteistani veisaa viis.

Naamalleni nauraa hän, se rakas oma heili.

Syyn mä kyllä ymmärrän, kas onhan mulla peili.

Kirveel’ olen tehty vaan,

tyyliin huolimattomaan,

siks’ ei kuki mulle romantiikkakaan.

Mielelläni laulaisin, kun saapuu yö ja kuu.

Kuulla saan mä kuitenkin, äh kiinni pidä suu.

Niin ne väittää, sanotaan,

ääntä mahtuu maailmaan,

tuntuu kuin mun ääntäni ei mahtuiskaan.

Laulustani kuulemma ei harakatkaan nauti,

tää ei ole laulua, vaan tää on kurkkutauti.

Kirveel’ olen tehty vaan,

tyyliin huolimattomaan,

siks’ ei kuki romantiikkakaan."