Professori Tauno Äikää.

Kurkijärven Ihojärvellä syntyi 9.12.1917 Tauno Äikää, jonka muistamme ansioituneena pianistina ja urkurina sekä professorina. Taunon isä toimi pojalleen ensimmäisenä opettajana, kun Tauno ohjattiin musiikin kuvioihin jo 4-vuotiaana poikasena urkuharmonilla. Urkuja Tauno Äikää pääsi soittamaan Kurkijoen kanttorin Heikki Miettisen ohjauksessa. Tauno läpäisi 15-vuotiaana Viipurin Kirkkomusiikkiopiston pääsykokeen, vaikka opistoon normaalisti vaadittiin 17 vuoden ikä. Viipurin Kirkkomusiikkiopistossa Tauno Äikäätä opetti Venni Kuosma; Kuosman johdolla Tauno Äikää suoritti kanttori-urkurin tutkinnon vuonna 1937 ja lisäksi vielä jatko-osaston vuonna 1939. Viipurista valmistuttuaan Tauno Äikää valmisteli vielä urkuensikonserttinsa Venni Kuosman avustuksella vuonna 1939 Viipurissa. 

Urkutaiteilija Venni Kuosma Viipurin tuomiokirkon urkujen ääressä.

Venni Kuosma (1895-1953) oli Viipurin tuomiokirkon urkuri, arvostettu urkutaiteilija ja –pedagogi sekä armoitettu Bach-tulkitsija, joka aloitti musiikkiopintonsa Johan Emil Sivorin (s. 26.6.1864 Nurmijärvi ja k. 9.4.1929 Viipuri) perustamassa lukkari-urkurikoulussa Viipurissa 15-vuotiaana vuonna 1910. Tutkinnon suoritettuaan Kuosma jatkoi opintojaan Helsingissä vuonna 1912 Ilmari Hannikaisen ja Oskar Merikannon ohjauksessa. Urkudiplomin hän suoritti vuonna 1917 ja piti oman ensikonserttinsa Helsingin Johanneksenkirkossa 20.1.1918. Vielä 1920-luvulla lopulla Venni Kuosma haki oppia urkujensoittoon Pariisista Marcel Duprén ohjauksessa. Emil Sivorin kuoltua Venni Kuosmasta tuli Viipurin kaupunkiseurakunnan eli Viipurin tuomiokirkon urkuri vuonna 1929. 

Kuvassa oikealla Emil Sivori, urkuri ja kuoronjohtaja.

Sotavuosina tapaamme Tauno Äikään ehkä vähän yllättäen Iskevissä Kiiloissa; Kiila oli 11. Divisioonan peitenimi. Divisioonalla oli oma orkesteri, Iskevät Kiilat, jossa vaikuttivat mm. säveltäjä Toivo Kärki, urkuri Tauno Äikää, näyttelijä Heimo Lepistö ja myöhemmin teologian tohtorina tunnettu Helge Ukkola sekä toisinaan viulisti Pauli Granfelt. Iskevät Kiilat-orkesteri esiintyi alkuvuodesta 1943 Äänislinnassa Aunuksen radiossa asemasodan jatkuessa. Syksyllä 1943 sama orkesteri teki Kanta-Suomessa Toivo Kärjen johdolla pari kiertuetta. 28.8. alkaneella kiertueella käytiin esiintymässä ainakin Suolahdella, Äänekoskella, Sumiaisissa, Konginkankaalla, Viitasaarella, Kyyjärvellä ja Pylkönmäellä. Keskisuomalainen maakuntalehti kirjoitti seuraavasti: ”Iskevät Kiilat ovat saapuneet suoraan rintamalta johtajanaan luutnantti Toivo Kärki, joka on etevä haitaritaituri. Samoin ovat kaikki hänen komentoonsa kuuluneet miehet oikeita tekijämiehiä, mainitaksemme vain sellaisen kuuluisuuden kuin pianotaiteilija kersantti Äikää. Ohjelma on ollut reipasta ja vauhdikasta suosittujen asemiesiltojen tyyliin, sisältäen mm. kiertueen orkesterin soittoa, kvartettilaulua, hanuriduettoja, sotamies Junkkarisen mainioita humoristisia esityksiä, alikersantti Hilanderin yksinlaulua, kersantti Äikään pianosooloja, yhteislauluja, rintamatervehdyksiä ym.”

Iskevät Kiilat. Kuvassa toinen oikealta on Tauno Äikää ja edessä hänen vasemmalla puolella on Toivo Kärki. Kuvassa toinen henkilö vasemmalta on Pekka Tiilikainen.

Toisella kiertueella em. orkesteri esittäytyi ainakin Suolahdessa Asemiesilta 81:ssä, Kokkolassa, Toholammilla, Haapajärvellä ja Kokkola-lehti kuvaili numerossaan 16.11.1943 esiintymistä näin: ”Rintamakiertue Iskevät Kiilat vieraili viime sunnuntaina Kokkolassa rikassisältöisellä ohjelmalla. Kiertueen sielu oli kuuluttaja, luutn. G. von Hertzén ja monipuolisen musiikkiohjelman johtaja, säveltäjä luutn. Toivo Kärki. Lisäksi kuului kiertueeseen etevä pianisti kers. Tauno Äikää, lausujamestari vänr. Ukkola sekä 8 muuta laulu- ja musiikkimiestä. Tilaisuuden aloitti 10-miehisen orkesterin alkusoitto. Vänr. Ukkola esitti vaikuttavan melodraaman kers. Äikään säestämänä. Kiertueen kvartetti esitti komeasti ”Käy eespäin sä vaan” la luutn. Kärjen ja kers. Äikään kahdella flyygelillä esittämän preludin jälkeen ”Kulkeissani vainiolla” ja ”Heipparalla”. Kun oli laulettu yhteisesti ”Tellervo”, esiintyi orkesteri useaan otteeseen, luutn. Kärki ja korp. Oksa esittivät kahdella haitarilla Leharin Czardaksen. Kvartetti esitti ”Joen laulun” ja vänr. Ukkola taidolla pari Viljo Kojon humoreskia. ”Väliaikaisen” jälkeen seurasi kers. Äikään esittämä Chopinin valssi sekä sitten orkesteri ja laulaja, alikers. Hilanderin esittämänä luutn. Kärjen säveltämät ”Kirje korsusta” ja ”Olit Karjala kaunein maa”. Vielä kuultiin luutn. Kärjen taitavia haitariesityksiä sekä orkesterin soittamana ”Iloiset kuparisepät”. Antoisa ja hauska ilta päättyi yhteisesti laulettuun ”Oolannin sotaan”.

Sota-aikana monet taitavat muusikot hankkivat opiskelurahoja esim. soittamalla viihdemusiikkia ravintoloissa. Sotareissut jätettyään Tauno Äikää haki opiskelemaan Helsinkiin pianonsoittoa ja urkujensoittoa Sibelius-Akatemiaan. Oskar Merikannon oppilaan ja monien kuulujen musiikkimiestemme kouluttajan professori Elis Hjalmar Mårtensonin (s. 8.6.1890 Inkoo ja k. 4.6.1957 Helsinki) ohjauksessa Tauno Äikää suoritti urkujensoiton diplomin vuonna 1950 sekä vuonna 1951 myös pianonsoiton diplomin ohjaajinaan Sigrid Holst-Kuosma ja Ernst Linko. Helsingin urkuensikonserttinsa sekä pianoensikonserttinsa Tauno Äikää oli pitänyt jo vuonna 1947. Diplomitöidensä jälkeenkin Tauno Äikää opiskeli vielä myöhemmin ulkomaisilla mestarikursseilla soittotaitoa ja näissä hänen opettajinaan toimivat mm. Anton Heiller, Günter Ramini, Herman Keller ja Marie-Claire Alain. 

Charles-Marie Widor.

Tanskalaisen urkuri Finn Viderøn (s. 15.8.1906 ja k. 13.3.1987) kehittämän soittotyylin ansiosta pitkälti Suomessakin käytiin sotien jälkeen kiivasta keskustelua urkumusiikin tulkinnasta. Viderøn edustama soittotyyli oli tämän koulukunnan mukaan lähempänä säveltäjien alkuperäistä ajatusta urkujensoitosta ja opetusmetodeina hyödynnettiin jopa retoriikkaa soittamisessa. Suomessa tämän koulukunnan voimakkaana edustajana toimi Sibelius-Akatemian urkujensoiton professori Gustaf Edvard Enzio Forsblom (s. 14.3.1920 Lohja ja k. 10.2.1996 Vantaa). Tauno Äikää toimi pitkään – vuodet 1958-1984 - Sibelius-Akatemiassa urkujensoiton lehtorina ja hän edusti soittotyyliltään enemmän sokean saksalaisen Helmuth Walchan (s. 27.10.1907 Leipzig ja k. 11.8.1991 Frankfurt) ja Günter Raminin ns. elävää soittotyyliä, jossa korostettiin enemmän agogiikkaa ja dynamiikkaa.

Ensimmäisessä seurakuntavirassaan Tauno Äikää toimi Koivistolla vuosina 1939-1942. Sittemmin hän toimi Kuopion maaseurakunnassa vuosina 1942-1951, Lahdessa vuodet 1951-1958, kunnes hän tuli valituksi Helsingin Johanneksenkirkon urkuriksi Armas Maasalon jälkeen vuosiksi 1958-1982. Ennen Sibelius-Akatemian opetustyötä Tauno Äikää toimi Lahdessa sinne siirtyneen Viipurin Musiikkiopiston pianon- ja urkujensoiton opettajana. Tauno Äikään osaamista ja ammattitaitoa käytettiin monien urkujen suunnittelussa hyväksi. 

Viipurin Musiikkiopisto toimi tässä talossa Lahdessa.

Kansainvälisestikin Tauno Äikää tunnettiin ahkeraksi konsertoijaksi; Pohjoismaiden lisäksi Äikää konsertoi paljon Keski-Euroopassa, Englannissa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa sekä Neuvostoliitossa. Tauno Äikää vei konserteissaan mukanaan mielellään maailmalle suomalaistakin musiikkia. Kaikkein rakkainta musiikkia Tauno Äikäälle olivat Johann Sebastian Bachin, César Franckin ja Max Regerin urkuteokset. Urkulehtori ja musiikkikriitikko Janne Rautio kirjoitti vuonna 1949 Tauno Äikään urkuensikonsertista Helsingissä mm. seuraavasti: ”Äikään tulkinnat olivat teknisesti korkeinta mahdollista luokkaa, mutta myös taiteellisesti aistikkaita ja henkeviä!”

Tauno Äikään hauta löytyy Hietaniemen hautausmaalta Helsingistä.

Tauno Äikää sai director musices-arvonimen vuonna 1952 sekä professorin arvonimen vuonna 1974. Hänelle myönnettiin Karjalan Liiton kultainen ansiomerkki vuonna 1978 ja vuodesta 2007 hän oli Kurkijoki-Seuran kunniajäsen. Tauno Äikää kuoli 90-vuotiaana Espoossa 24.6.2008.